Sivu 2/2

ViestiLähetetty: 13 Marras 2009, 08:54
Kirjoittaja Submarine
Otus lähti pois. Vanha Rotta ei millään tavoin surrut uuden tuttavuuden katoamista, eikä varmasti surisi edes sitten kun saisi kerättyä tarpeeksi voimia kiinnostua edes koko asiasta - paitsi ettei rotta kuitenkaan keräisi. Paljon enemmän kiinnostivat järvessä uivat kalat, joista jokin varmasti osuisi, ennemmin tai myöhemmin, verkkoon. Ohimennen Vanha vilkaisi suttakin, sitä puhuvaa, joka näytti vielä jääneen paikalleen. Ikävää sinänsä, tämä kun ei olisi millään muotoa surrut senkään häipymistä. Mutta kukaties sekin lopulta lähtisi...

ViestiLähetetty: 14 Marras 2009, 17:13
Kirjoittaja Ay
Vedestä katsottuna nainen nosteli kulmiaan, kun yksi lähti kipittelemään. Nähtävästi toisella ei ollut niin nälkä sittenkään. Veden alla susi uskalsi olla enemmän ihmis muodossaansa, kun sai paremmin veden antimia paremmin napattuaan. Ongelmana olisi se, että miten toisi pinnan päälle. Veden alla hän ei sinäänsä huomannut, kun tummat hiukset tartuivat kiinni ongen koukkuun. Pian hän tunsi ja nykäili hiuksiaan itseensä päin, että pääsisi irti koukusta. Se ei oikein onnistunut. Safilye kääntyi ja lakoi irottaa sormin niin nopeasti, kuin suin hiukset koukusta. Hän ei halunnut jäädä kiinni. Samassa saalis sai ummoutua veden pohjalle uudestaan.

ViestiLähetetty: 14 Marras 2009, 19:01
Kirjoittaja Submarine
Jaa-a, siinä se susi vieläkin oli. Ja hämmensi pahasti. Eikä se kaiketi ollut edes pelkkä susi, joka puhui, vaan jotain muuta. Mieluummin Vanha Rotta olisi jättänyt moisen omiin oloihinsa heti kättelyssä, mutta kaipa sitä piti sitten kestää, jos halusi ruokaa. Paitsi että nyt se pyöri jo enemmän tai vähemmän koukussakin. Ja teki... jotain. Miksi tällaiset aina tuppautuivat juuri hänen seuraansa? Näkikö sen tosiaan jo päältä, ettei oikeastaan kiinnostanut?
"Miksi susi puhuu?" Vanha Rotta pohti ääneen.

ViestiLähetetty: 15 Marras 2009, 22:47
Kirjoittaja Ay
Päästyään koukusta hän yritti saada kaikki mukaansa pinnalle, mutta ei saanut. Happensa oli lopussa ja hänen täytyisi pikaisesti nousta pintaan. Päästyään pinnalle valkoinen turkkinen susi asteli rantaan. Päästyään rantaa susi ravisteli ylimääräiset vedet yltäänsä. Nyt näkyi miten laiha susi oli, kun vesi on viennyt pörröyden. Pian sen jälkeen hän meni makuulteen syömään antimia mitä oli saanut veden alta. Vahvoilla leuoilla hän mursi simpukan kuoren ja söisiltöä.
" No. Onko tullut kalaa? " Susi kysyi vaivihkaa toiselta otukselta.
Samalla susi matusteli suurta simpukkaa. Simpukoita oli monta ja hampaan koloo oli jäänyt myös merilevää.

ViestiLähetetty: 16 Marras 2009, 09:04
Kirjoittaja Submarine
Vanha Rotta vilkaisi sutta, ja sitten vuorollaan ympärilleen, ja sitten vielä kerran sutta. Kysyikö se nyt vakavissaan vai pitikö sen vain ehdoin tahdoin härnätä? Että oliko sitä kalaa tullut sillä aikaa, kun se oli pyörinyt vedessä kiskomassa koukkua ja muutenkin pilaamassa kaikki mahdollisuudet? Joskus Vanha ei vain ymmärtänyt näitä juttuja, vaikka kuinka yritti.
"Juu. Paljon. Meni jo", Vanha Rotta kuitenkin lopulta vastasi, viitsimättä edes yrittää antaa tyhmään kysymykseen mukavaa vastausta. Tuskinpa tästä mitään tulisi muutenkaan, nyt oli sellainen olo.

ViestiLähetetty: 18 Marras 2009, 23:25
Kirjoittaja Ay
Leuvat musertivat huolellisetsi osterit rikki, että kieli pääsisi nappasemaan mehukkaan sisällön itselleensä. Mutustellen niitä ja samalla kuunteli toisen sanomaan. Vastausta sutta ei oikein ymmärtänyt oikein. Mutta mitä hän tulisi sanomaan niin hän voisi oikasta.
" Vau, että paljon on tullut. Olette nopeasti syönneet ja ihme, ette näytä täyttyneeltä kaloista. " Susi sanoi.
Nähtävästi veden alla rotta oli saanut paljon kalaa, mutta saattoihan ne olla hyvin pieniä, että masu ei täytynyt. Miten rotta oli saanut kalaa, kun hän oli tarttunut yhdessä vaiheessa hiuksista kiinni koukkuun. Maalla olessaan hän ei ole nähnyt laisinkaan, että rotta olisi saanut kalaa koukkuun.

ViestiLähetetty: 21 Marras 2009, 23:55
Kirjoittaja Submarine
Vanha Rotta hymähti. Se oli ihmisiltä opittua, kuten moni muukin asia tässä. Rotta alkoi ehkäpä pikkuhiljaa olla liian vanha rotaksi, ja ihmisten kanssa tuli asioitua muutenkin paljon enemmän. Ironista kyllä, nykyään sitä tuli tapettua ehkäpä enemmän rottia, kuin ihmisiä. Tai ehkä nyt ei kuitenkaan. Siltikin, rotat eivät tarjonneet juurikaan hyvää seuraa sellaiselle, joka oli oppinut, että huominenkin tulisi vielä.
"Paljon vatsaa. Ei täyty", Vanha tokaisi takaisin, osaamatta edes harkita sitä seikkaa, että susi oli mahdollisesti ottanut äskeisen tosissaan. Se nyt oli ollut vain vinoilua, ei sen erikoisempaa.

ViestiLähetetty: 22 Marras 2009, 20:28
Kirjoittaja Ay
Nopeasti tuli vastaus mikä sai suden säikähtämään mielessä. Rotta oli hyvin suora puheinen. Ennen kaikkea susi ihmetteli, että miten rotalle mahtuisi paljon kalaa. Miten paljon kalaa vielä mahtuisi pikkuiselle kalaa?
" Nähtävästi sinulla on iso nälkä? " Susi sanoi.
Rotta oli hyvin outo, mutta hyvin hauska sanoista. Syötyään loppuun simpukansa hän asteli varovasti ja lähemmäksi rottaa. Hieman ala kuloisena valkoinen susi katseli rottaa ja asetta maassa.
" Tarvitseko apua kalastuksessa. Voisin ajaa vedessä kaloja sinun onkea kohtaa? " Safilye varovasti ehdotti ajatusta.

ViestiLähetetty: 22 Marras 2009, 22:16
Kirjoittaja Submarine
Vanhan Rotan vastaus tuli hyvin nopeasti ja ilman hetkenkään harkintaa. "Ei. Ei apua", rotta totesi, tarjoamatta mitään erikoisempaa selitystä. Näissä asioissa oli hyvin tarkat säännöt. Puhuvien eläinten ja muiden samansorttisten otusten kanssa saattoi puhua, mutta mitään apua ei otettu vastaan. Siitä ei hyvä seurannut koskaan. Rialit eivät kuuluneet näihin, koskapa Vanhakin oli sellainen ja tiesi erittäin hyvin, ettei ollut hippustakaan erikoinen. Mutta muusta ei tiennytkään, ja seuraavaksi koukkuun tarttuisikin jotakin aivan muuta kuin kaloja, jos tuollaisiin ehdotuksiin suostuisi. Sellaista ne aina yrittivät, kaikki tuollaiset. Tarjosivat apua ja sitten tekivät pahojaan...

ViestiLähetetty: 25 Marras 2009, 18:05
Kirjoittaja Ay
Suoraan ammuttuna sudelle tuli sanat vastaan, ettei rotta halunnut häneltä apua. " Ei, Ei apua. " Kaikuilivat suden korsvissa monta kertaa uudestaan. Halusiko todella rotta ottamatta hänen apuaansa? Hän oli niin pahasti sotkennut rotan saalistus mahdollisuudet. Siksi myös rotta valehtilisi, että olisi saanut kalaa. Pettyneenä suden ruskeat silmät katselivat eteen, kuin kaivaten jotakin syvästi järvestä. Korvat olivat lysähtyneet roikkumaan pään sivuille, kuin parilla neulalla pysyisi paikoillaansa. Suden katseli maseentuneena eteensä, kuin olisi valmiina itkemään. Eihän kukaan halunnut sudelta apua. Hän oli susi kaikista eläimistä pahin ja epäluotettavin eläin. Rohkeana susi oli rotan vieressä ja nyökkäsi sen merkiksi, että ei tarjoa hänen apua, kun pikkuinen otus ei halunnut.

ViestiLähetetty: 26 Marras 2009, 17:48
Kirjoittaja Submarine
Vanha Rotta istuskeli vielä hetkisen, nyt kun susikin oli armollisesti hiljentynyt, mutta turhalta se alkoi loppujen lopuksi tuntua. Sanottiinpa hyvistä kalavesistä mitä tahansa, niin ainakaan rotalle ne eivät olleet olleet suotuisia. Se saattoi tosin johtua aivan muistakin seikoista, kuten johtuikin, mutta olipa miten oli.
Lopulta aikansa istuskeltuaan Vanha alkoi kerätä tavaroitaan kasaan. Turhapa tässä oli enää istua, etenkin kun vieressä killitteli puhuva susi. Parempi vain häipyä ja etsiä jotakin muuta.

ViestiLähetetty: 26 Marras 2009, 20:27
Kirjoittaja Ay
Jonkin ajan päästä susi katseli syvemmin masentuneena, koska hän osaisi niin todella ajaa muut luotaansa pois. Juuri hän oli ottanut itsestä niskasta kiinni. Katseet olivat edelleen järveen kohti. Suden hiljaisuus ei kestänyt kaun, koska naurahdus karkasi huulilta. Mitä kummia minä luulen itsestäni. Safilye sanoi mielessäänsä.
Sitä susi ihmetteli, että susi voi karkottaa vierestäänsä itkiessä milloin häneen olisi helppo iskeä. Naurahduksen perään hän katsahti katsomaan pikkuista otusta. Leikkisä ja uteliaalla katsella hän katseli pikkuista. Vanhat olemukset eivät olleet kaikkoneet pois susien rintamasta. Rotat olivat edelleen heille välipala ja varmaakin myös tulevaisuudessakin. Pikkuinen näyttää niin söpöltä, että ihmis hahmossaan hän voisi napata syliinsä ja rapsutella. Sitä hän ei tehnyt, koska ei hallut asetta ylleensä.

ViestiLähetetty: 26 Marras 2009, 20:41
Kirjoittaja Submarine
Vanha Rotta vilkaisi vielä kertaalleen suteen. Se oli kai naurahtanut. Mutta mitään se ei sanonut tai tehnyt, joten rotta jätti sen loppujen lopuksi omaan arvoonsa. Vanhalla oli muutakin mietittävää ja tehtävää, kuin istua koko päivänsä odottamassa kalaa, jota ei tulisi. Oli... asioita, jotka vaativat huomiota.
Minkäänlaisia hyvästejä Vanha Rotta ei heittänyt, käänsi vain selkänsä ja suuntasi pois. Kyljessä vihloi vanha arpi, ja se lupaili harmeja. Arpi harvoin erehtyi tällaissa. Harmeja tuli aina, ennemmin tai myöhemmin...

((Kiitoksia vain tästä pelistä.))