Viesti La Helmi 16, 2019 9:39

Re: Ilo tavata

Garrett nyökytteli kovasti niin pitkään, kun kuningas näytti olevan samaa mieltä hänen kanssaan niistä mokomista suippokorvista! Totta kai se nyökytys hidastui ja loppui sitten kokonaan, kun esille tuli se pieni seikka, ettei kuningas voinut noin vain hyökätä haltioiden kimppuun. Se ei tietenkään ollut miellyttävä uutinen – mutta eiköhän jokainen ollut siitä jollain tasolla jo tietoinen, muutenhan arot olisivat vain yhtä miekkojen kalsketta ja verilammikoita. Mutta kun kreivi halusi, että ne saastat saisivat kerrankin maistaa lääkettään! Nyrpistynyt ilme vaihtui pian taas nyökytykseksi, kun puheenaihe meni miellyttävämpään suuntaan. Niin. Kääpiöt. Yhteistyö. Hyökkäys. Voitto. Haltioiden katoaminen. Kyllä.

Niin keskittynyt Garrett oli tähän puheenaiheeseen, että ylimääräinen ääni sai tuon miltei säpsähtämään, katseen singahtaessa kuninkaan taakse. Kenraali. Niin. Olihan Frtizkin tapaamisessa mukana, se oli jo hetkeksi ehtinyt unohtua. Yllättynyt ilme rauhoittui parin hämmentyneen räpäyksen jälkeen, mutta kokonaan oli hankala rauhoittua. Yhtäkkiä hänen tekemisiään moitittiin ja häntä kohdeltiin, kuin mitäkin rikollista! Pöyristyttävää. Lohikäärmeidentappajako nyt halusi hänen ratsastavan moisella taisteluun?! Vastalausettakaan tuo ei saanut suustaan ulos, kaikki tuli niin yllättäen. Kreivi nojautui taaksepäin tuolissaan, katse yhä kenraalissa.

Demoni joi teetä rauhallisena, katseen käydessä kyllä kuninkaassa. Kumpikaan heistä ei tainnut tietää, mitä tulevan piti – mutta jos kenraalia käytiin sättimään siitä, kun tuo kerrankin yritti käydä normaalia keskustelua, ei mies varmaan koskaan enää yrittäisikään. Tekniikassa oli kyllä vielä hiottavaa – silmät vilkaisivat kreivinkin puoleen, joka vieläkin näytti kovin eksyneeltä. Kyllähän ne sanat kuitenkin löytyivät viimein.

"Mi- Se… Eihän sitä ole edes koulutettu," Garrett sai sanottua viimein, kulmien kurtistuessa.




((Ei mikään. Otan ruoan ja katoan taas.))