Ilo tavata


Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Kesä 06, 2019 10:51

Re: Ilo tavata

Siniverinen seurasi aatelista, astetta huolestuneemmin, kun Garrett tuntui eksyvän omiin maailmoihinsa hetkeksi. Ehkä puheenaihe oli sittenkin raskas kreiville, ainakin tiettyjen kysymysten suhteen. Henrystä tuntui jokseenkin pahalta, että hän oli lähtenyt paremmin asiasta kyselemään, mutta sentään kreivi ei suuttunut niistä kysymyksistä, mutta ei ilmeisesti mielellään muistellutkaan tiettyjä tapahtumia...
Suureksi Garrett kuitenkin kuvaili lohikäärmettä, Henryn vain hymähtäen pienesti, antaen kreiville oman aikansa palautua epämieluisista muistoista. Lopulta aateli kävi kertomaan, että oli lähinnä tarjonnut Oraakkelille kokemuksen, jonka peto itse oli halunnut, eikä toisin päin. Se kuulosti hassulta, jopa... epäilyttävältä. Tuskin niin voimallinen olento halusi vain huvikseen leikkiä kreivin ratsua? Jotain sillä täytyi olla mielessään, mutta se kai selviäisi vain itse oraakkelilta kysymällä.

Henry olisi voinut kyseenalaistaa Garrettin ja Oraakkelin touhut. Hän olisi voinut lähteä kyselemään, oliko kreivi nyt aivan varma, että oraakkelin kanssa "leikkiminen" oli fiksua. Tai että kannattiko siihen luottaa. Mutta niin Henry ei aikonut tehdä. Johan hän oli saanut kuulla niitä kysymyksiä Roswellin suhteen itse.
Joten sen sijaan, että olisi keskustelua ohjannut epämukaviin tunnelmiin, päätti Henry vaihtaa aihetta.
"No, kenties ei ole meidän tehtävämme ottaa selvää Lohikäärmeiden ajatuksenjuoksusta", Henry hymähti, kuppinsa nostaen huulilleen ja tyhjentäen sen viimeiset pisarat, "Ehkä pitäisi kysyä siltä itseltään. Mutta kerta se ei ole täällä, niin olkoot".
"Haluaisitteko näyttää minulle kartanoanne?", Siniverinen jatkoi, "Nyt kun tee on mukavasti lämmittänyt, niin pieni kävely ei tekisi pahaa pitkän istumisen jälkeen. Siitä on niin kauan, kun viimeksi vierailin Fortescuen kartanolla, etten muista kuin eteissalin... Ja sekin taisi silloin näyttää toisenlaiselta... Mitä nyt lapsen näkökulmasta muistelen".



Harmaa katse seuraili tarkasti, kun sarvipäinen kävi istahtamaan alas, samalla keittäjättärestä muistutellen. Eliitti hymähti pienesti, rouvalla kyllä oli paha tapa liioitella asioita, mutta jostain kumman syystä Fritz halusi uskoa vanhan naisen puhuvan totta, kun kyse oli demonin parjaamisesta.
"Hän kuulemma rikkoikin jo lempiluutansa sinua mätkiessään. Tai niin se Rouva väittää", Constantine murahti, samalla kun vilkaisi palvelijan puoleen, joka pyydetyt lasit ja juoman paikalle kävi kiikuttamaan. Palvelijaa kiitettiin nopealla nyökkäyksellä, eliitin hätyytellen tuon sitten pois paikalta. Palvelija poistui, ilmeisesti ihan mielellään, sulkien oven perässään, jättäen eliitin ja demonin kahden kesken. Tällaista tilannetta ei ollutkaan tullut vastaan...

"Olit sitten kuinka koulutettu tahansa, en jättäisi sinua vahtimatta. Henry ehkä luottaa sinuun, mutta minä en. Ties vaikka puheet siitä, että olet lumonnut pojan, pitäisivätkin paikkansa", Constantine jatkoi, samalla kun eliitin askel vei tuodun tarjottimen puoleen, kolossin käyden kaatamaan lasisesta pullosta runsaanpuoleiset paukut molempiin laseihin. Toinen laseista poimittiin hyppysiin, eliitin käyden istahtamaan alas nojatuoliin, vastakkaiselle puolelle matalaa kahvipöytää, mitä demoni istui.
"Miksi edes jäit hoviin? Kai sinäkin nyt tiedostat sen, että Henryllä olisi paljon helpompaa, jos sinä et toimittaisi Neuvonantajan virkaa".


// .... Kai ymmärrät, että se voi pistellä sisuskaluja nyt? //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1571

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Kesä 06, 2019 10:46

Re: Ilo tavata

Paluu normaaliin sai Garrettinkin piristymään, ryhdin noustessa ja katseen ollessa taas kunnolla tässä hetkessä. Jos oli yksi asia, mihin Nahorin kreivi oli panostanut, oli se isäntänä toimiminen! Kartanoaan hän oli näyttänyt monille vieraille ja se tuli jo niin itsestään! Sehän oli niin normaali osa kaikkia vierailuja!
"Totta kai! Teidän Majesteettinne," kreivin hihkaisu oli ehkä vähän turhankin innokas, jota tuo yritti hieman jälkikäteen peitellä. Palvelijat kuitenkin viitottiin luokse ja sanaakaan sanomatta Garrett nousi tuolistaan, palvelijan vetäessä sitä kauemmas automaattisesti. Kuningas tietenkin sai aivan samalaista kohtelua.

"Kartanoni ei ole mitään linnaanne verrattuna, eikä täällä ole niin paljon nähtävää," tuo aloitti niin vaatimattomana, aloittaen tutustumiskiertueen heti, kun Henry oli jaloilleen päässyt ja oli valmis lähtemään liikkeelle. Tottuneesti toinen vietiin samaa matkaa takaisin eteissaliin, mutta tällä kertaa käännyttiinkin toisen käytävän pariin. Yhtä suurihan kartano ei todellakaan ollut, kuin kuninkaan linna, mutta suuret ikkunat toivat paljon valoa ja keveyttä sisälle. Yksityiskohtiin oltiin laitettu paljon aikaa ja rahaa, Fortescuen suvulla kun näytti olevan rahaa, mitä tuhlata.

"Olen keräillyt paljon taidetta näinä viime vuosina, Teidän Majesteettinne. En tiedä, omaatteko mielenkiintoa sellaista pientä kohtaan," Garrett jatkoi sitä niin kovin vaatimatonta ja vähättelevää puhesävyään avatessaan suuret pariovet pieneen galleriaansa. Suuret ikkunat avasivat näkymän etupihalle ja lattialaatat suorastaan heijastivat kuvajaisen niiden sileältä, kiiltävältä pinnalta. Mutta totta kai ne taideteokset olivat huoneen kohokohta! Seinät täynnä maalauksia, lattialla niin suuria kuin pieniä veistoksia ja vaaseja…



"Ei kai nyt sentään. En olisi sen jälkeen kävellyt omin jaloin kauemmas piiloon," Roswell naurahti toisen kertomukselle, kuinka keittäjätär oli muka luutansakin jo rikkonut demonia lyödessä. Se olisikin ollut jo aikamoinen lyönti, olihan hänkin vain lihaa ja luuta. Palvelijalle annettiin nyökkäys juoman saapuessa siinä keskustelun lomassa, ennen kuin mies katosi paikalta ja sulki oven perässään. Demoni kyllä vaikutti olevan kovin hyväntuulinen, naurahtaen toisenkin kerran kenraalin mutinoille ja luottamuspulaan. Ja että hänkö olisi vielä kuninkaan lumonnutkin… Olihan hän totta kai kuullut juoruja siitäkin.

"Sehän vasta elämästä helppoa tekisikin, jos moisen kyvyn osaisin. Joten sen suhteen teidän ei tarvitse pelätä, kenraali hyvä," sarvipää myhähti ja kurottautui lasin puoleen, joka hänelle oltiin niin nätisti käyty täyttämään. Lasi oli painava ja kirkas, eikä itse alkoholissakaan näyttänyt olevan mitään ylimääräistä. Ei väriä, ei mitään hajua, joka kertoisi jostain lisätystä mausta… Kenraali oli todellakin tainnut saada hyvin voimakasta juomaa pyynnöstään. Roswell oli ollut keskittynyt juomaansa, nostaen katseensa Fritzin puoleen vasta, kun toinen kävi kysymään jotain vakavampaa.

"…Mitä muiden suhtautumiseen tulee, olette oikeassa," tuo kävi nyökkäämään,
"Se oli keskustelu, jonka kävimme Hänen Majesteettinsa kanssa, ennen kuin suostuin kyseisen tehtävän ottamaan vastaan. Näette sen keskustelun tuloksen. Jos näen paremmaksi lähteä, lähden. Tällä hetkellä Hänen Majesteettinsa haluaa minut vierelleen."



((No mitä nyt vähän.))
Edellinen

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö