Ilo tavata


Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

Avatar

Monarkki

Viestit: 14552

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Touko 31, 2020 3:36

Re: Ilo tavata

Lohikäärmeratsu oli toden totta kiinnostava puheenaihe! Mutta, kreivi ei näyttänyt olevan halukas puhumaan siitä Fritzin kanssa, muistuttaen eliittikenraalin lohikäärmeenmetsästäjä taustoista. Se sai eliitin vain virnistämään leveästi, samalla kun hän kohotti huvittuneena kulmiaan. Siitäkö tässä kiikasti? No, kaiketi kreivi oli oikeassa asian suhteen, joten pienesti vanhin ihmisistä mutristi ja nyökytteli myöntävästi.
”Kenties, joskin kovin monet ovat halukkaita keskustelemaan juuri minun kanssani lohikäärmeistä. Toki, kyseiset henkilöt yleensä jakavat näkökantani niihin petoihin, toisin kuin te näemmä”, Fritz virnisti.

”Ja mikähän tämä oikea paikka ja aika sitten oli?”, Fritz tiedusteli heti, kun Fortescue asiaa hieman lähti valaisemaan, ”Miksi se valitsi juuri sinut? Kaikkien näiden vuosisatojen jälkeen, mitä se on kuuleman mukaan elänyt, se valitsi sinut isännäkseen?”.
Henry keskittyi yhä vain kuuntelemaan, seuraamaan tilannetta vierestä. Hän ei voinut sanoa pitävänsä Fritzin äänensävystä, eliitin kuulostaen siltä kuin olisi jopa hienoisen halveksivaan sävyyn kyseenalaistanut kreiviä ja tuon lohikäärmettä. Mutta kuningas ei vielä nähnyt syytä puuttua tilanteeseen, kerta Fritz nyt näennäisesti yritti keskustella sivistyneesti.


// Constahan ei koskaan sekoile viinasta! Hän on ihan selvin päin ja järjissään ja tietää, että muut hourailevat //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1590

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Touko 31, 2020 8:45

Re: Ilo tavata

Ruokailu oli näyttänyt jääneen kreiviltä taka-alalle, ruokailuvälineiden ollessa jo jääneen käsistä pöydälle, eikä niihin enää hetkeen oltukaan koskettu. Katse oli keskittynyt vain ja ainoastaan kenraaliin, kovin tarkkaavaisena ja asiallisena – aivan kuten koko miehen muukin kehonkieli, asennon ollessa suora. Garrettin huulilta karkasi pieni tuhahdus kenraalin tuumatessa, ettei kreivi tainnut jakaa näkökantaansa lohikäärmeistä. Tätähän hän olikin jo osannut odottaa… Milloinhan syytökset kävisivät vielä pahemmaksi? Ehkäpä tässä hetkessä oltaisiin luotu katse kuninkaaseen, mutta jopa niinkin korkea-arvoinen vieras oli tainnut unohtua kenraalin kanssa keskustellessa.

"Minulta on turha kysyä, mitä lohikäärmeen päässä mahtaa liikkua," Garrett aloitti, äänensävynsä käydessä muuttumaan kylmäksi,
"Mutta kenties oletkin ehtinyt jo unohtaa pienen kokemukseni vihollistemme vieraanvaraisuudesta. Olin yksin, enkä voinut odottaakaan saavani apua keneltäkään ulkopuoliselta. En kuitenkaan aikonut kuolla niiden suippokorvien käsissä! Olen Nahorin kreivi ja edustan sukuani, kylääni – rotuani! Tein vain sen, mitä miehen asemassani täytyi tehdä. Käytin kaikkeni, minkä vain pystyin, paetakseni elossa! Älykkyyteni, oveluuteni, kaikki lahjani, mitä ne epäihmiset eivät omaa."

Kreivi ei selvästikään nauttinut joutuessaan muistelemaan karmeita kokemuksia, mutta se kylmän viileästi melkein hampaiden välistä puhuminen oli vaihtunut leiskuvampaan puhetyyliin tarinan jatkuessa.
"Joten, miksipä se ei olisi valinnut minua," Garrett nojasi tuolissaan ja nosti kätensä puuskaan, sanansa sanoneena. Katse kävi astetta haastavammaksi – mitä kenraali uskaltaisi sanoa? Kyseenalaistaa kaiken, vaikkei ollut paikalla, kun kreivi oli kuin olikin tässä nyt elävänä ja lohikäärmeen kesyttäneenä? Väittää vastaan, vaikkei ollut kokenut yhtä kovia haltioiden käsissä? Se jos mikä olisi moukkamaista!



((Kyllä sitä Constalla on aina vähän välillä tapana…))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14552

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Heinä 08, 2020 8:46

Re: Ilo tavata

Oh, kreivihän kävi sanomaan vastaan. Hienoa! Ruipelosta löytyi sentään jotain potkua, sitä Fritz voisi arvostaa. Kenraali kuunteli vuorostaan, pysyen hyvinkin nätisti hiljaa ja tarkkana, kun kreivi kävi muistuttelemaan kokemuksistaan vihollisten kynsissä. Niin tosiaan, tuohan oli joutunut vangiksi. Typerä kun oli, Kuinka ihmeessä sekin oli tapahtunut? Fritz itse ennemmin tappaisi itsensä, kuin joutuisi vihollisen kynsiin! Tosin, hänen ja kreivin asemat olivat hieman erilaiset, Nahorin kreiviä tuskin käsiteltäisiin samalla tavalla, mitä eliittikenraalia vihollisten toimesta. Sitä paitsi, Fritzillä oli verivihollisia haltioiden riveissä, siinä missä Fortescue tuskin tunsi yhtäkään vihollisen sotilasta nimeltä saatikka kasvoilta…

”Yleensä ne ovat harvinaisen nirsoja ratsastajistaan — ellei niitä pakoteta tai pienestä pitäen kasvateta ratsuiksi”, Fritz vastasi, kun kreivi kävi heittämään kysymyksen hänelle takaisin, ”Ne eivät pidä ihmisistä, harvoin näkevät meissä mitään niin erikoista, että pitäisivät meitä saaliseläimiä kummoisempana suupalana — ja puhun nyt vähäpätöisemmistä liskoista. Taivas tietää miten itse vanhimmat niistä meitä katsovat!”.
”Joten ehkä sinussa sitten on jotain uniikin ainutlaatuista, mitä itse Ajankiitäjä näki. Sehän kuulemma näkee tulevan, ehkä sinusta tulee vielä jotain paljon suurempaa, mitä emme osaa odottaa, mutta se tietää”, Fritz jatkoi, välistä ottaen huikan juomalasistaan. Miehen äänensävy pysyi uteliaana, joskin jokseenkin kyseenalaistavana yhä. Ei kuitenkaan pilkkaavana, ivallisena saatikka ilkeän epäilevänä, eliittikenraalin selvästi ollen nyt itse asiassa kiinnostunut keskustelunaiheesta.
”Mutta sen tietänee vain se lohikäärme itse”, Constantine jatkoi, ”Kutsuppa se paikalle, niin kysytään siltä”.


//Eeei ole. Viinahan ei siis vaikuta häneen mitenkään, hän vain juo koska se maistuu hyvältä. Koskaan ei ole kalsareissa kännissä vetänyt mutapainia toisten sotilaiden kanssa sotilastupien pihalla //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1590

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Heinä 08, 2020 3:01

Re: Ilo tavata

Garrettin katse pysyi yhä pistävänä, suorastaan odottaen, mitä typerää kenraali tulisi sanomaan ja mihin hän voisi heti vihaisena näpäyttää takaisin. Mutta sen sijaan, että keskustelu olisikin taas kääntynyt siihen suuntaan, kenraali Fritz sanoikin jotain… Harvinaisen kohteliasta. Ja järkevää. Se suuttumus, mitä kreivi oli kasvoillaan pitänyt, alkoikin sulaa pois. Eihän hän ollut olettanut kenraalin olevan niin… Järkevä! Näkevän, kuinka ainutlaatuinen mies hän olikaan! Hämmennys alkoi muuttua tyytyväisyydeksi, eikä Garrettin kasvoilla pian ollut enää yhtään merkkiä aiemmasta ärtymyksestä. Mieshän oli, kuin tapaaminen olisi mennyt tähän asti niin hyvin, kuin olisi ollut mahdollista, eikä mitään aiempia yhteenottoja ollut tapahtunut.

"Näen, että ymmärrät tilanteen," kreivi nyökytteli, yrittäen palata takaisin maantasolle ja pysyä jokseenkin vakavana, vaikka hankalaahan se oli. Garrett näytti kyllä suuttuvan nopeasti, mutta leppymiseen tuo näytti kykenevän aivan yhtä lyhyessä ajassa, kunhan oikeita sanoja käytettiin.
"Mutta me syömme nyt, kenraali Fritz," tuo jatkoi, itsekin vihdoin palatessa ruoan pariin. Aterimet noukittiin käteen ja hänkin pääsi taas nauttimaan pöytänsä antimista, jotka hetki sitten olivat menettäneet kaiken makunsa. Kukapa lohikäärmeitä pöytään haluaisi!



((Mitä sitä nyt joskus herätään keskeltä kylmää mutaa kalsareissa vailla muistia siitä, miten tähän päädyttiin. Parempi kuitenkin olla vetämättä demonia mutapaineihin mukaan, Henry vielä hämmentyisi.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14552

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Elo 07, 2020 1:44

Re: Ilo tavata

Tunnelma tuntui muuttuvan hetkessä, kun Fritz ymmärsi pelata oikeita pelejä kreivin kanssa. Eliitti tyytyikin vain virnuilemaan itsekseen, huomatessaan kuinka helposti pelkillä puheilla nuoren aatelismiehen mielentilaan pystyi vaikuttamaan. Ehkä hänen pitäisi yrittää olla juonikkaampi Fortescuen seurassa – mutta sehän ei ollut oikeastaan Fritzin tyyliä. Hän puhui suoraan ja sen mitä ajatteli, mistä johtuen kovin moni ei pitänytkään järkälemäisestä eliitistä keskustelukumppanina.
Henry puolestaan oli tyytyväinen, että eliittinsä ymmärsi käyttäytyä. Joskin, Fritzillä oli varmasti jotain taka-ajatuksia, ei eliitti yleensä noin mukava ollut, ilmaistuaan ensin toisenlaisia mielipiteitä asiasta. Mutta nyt, kunhan tilanne pysyi rauhallisena ja leppoisana, niin kuningas oli tyytyväinen.

”Aivan”, Eliittikenraali myhäili kreiville, joka huomautteli että he olivat juuri ruokapöydässä. Ja jos totta puhuttiin, ruokailu alkoi kiinnostamaan enemmän kuin mikään muu, pitihän hänen kokoisen miehen syödä ja paljon! Ja kerta ruokaa oli nyt yllin kyllin edessä, kiinnittyi eliitin huomio lautasensa puoleen.
Siitä eteenpäin ruokailu sujuikin varsin mukavissa merkeissä, Fritzin pitäen suunsa kiinni tai kiireisenä ruuan kanssa, siinä missä Henry söi eliittiään kevyemmin ja piti keskustelua yllä kepeillä aiheilla, kuten kehumalla aterioita ja kertomalla Roswellille ja Constantinelle huoneista ja taidekokoelmasta, jonka Fortescue oli hänelle näyttänyt – tietenkin kehuen niitä maasta taivaisiin. Fritziähän se ei kiinnostanut, mutta eliitti ei sitä ääneen sanonut.


// Pojat vain tehneet jekun ja pistäneet mutapalloja hänen sänkyynsä ja Consta ei ole huomannut ajoissa. niin. Henry kyllä hämmentyisi ja suuresti, monellakin eri tavalla. Tosin jos Consta Roswellin mutapainiin veisi, niin taitaisi demoni olla naama siellä mudassa ja kenraali istua päällä, odottamassa että se tukehtuisi //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1590

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Elo 08, 2020 11:23

Re: Ilo tavata

Vihdoinkin viesti näytti menevän perille, Garrettin onneksi. Kenraali keskittyi syömiseen – ja niinhän sen kuului mennäkin! Ruoasta ei todellakaan ollut pula, ei niin määrässä kuin sortissakaan. Neljä miestä ei edes yhden suursyömärin kanssa kyenneet juurikaan tyhjentämään yhtäkään tarjoiluastiaa. Ja tätähän kreivi oli halunnutkin! Ylellistä yltäkylläisyyttä kuningas vieraanaan. Kenraalin hiljaisuutta ei edes huomattu, koko miehenkin ilmeisesti painuen unohduksiin, kun Garrett sai taas mahdollisuuden keskustella kuninkaan kanssa! Totta kai hän nautti kehuista, mitä sitä nyt piti aina muka oi niin vaatimattomasti vähätellä kaikkea, niin kuin tapoihin kuului. Eihän mikään tietenkään voinut olla kuninkaalle liian hyvää.

Demonikin tosin otti osaa keskusteluun, eikä kreivi oikein tiennyt, miten siihen suhtautua. Tilanne oli kaukana normaalista, mutta silti hänen piti esittää, niin kuin kaikki olisi normaalia! Sarvipää ainakin näytti yrittävän kovasti olla kuin kuka tahansa muu vieras ja keskustella niitä näitä kuninkaan ja kreivin kanssa, mutta sehän vain teki tilanteesta entistä oudomman! Garrett ei oikein voinut tehdä muuta, kuin yrittää hymyillä ja nyökkäillä. Onneksi sentään kuningas oli paikalla. Joku normaali, jonka kanssa puhua…

Alkuruoissakin oli tarpeeksi yhden ihmisen vatsan täyttämään, mutta siitäkin huolimatta alkuruoka sai väistyä pääruoan – no pääruokien tieltä. Vieläkin näyttävämpiä ja täyttävämpiä annoksia tuotiin esille pöytään, eikä viinissä säästelty. Metsästysonni oli tuonut pöytään pari fasaania ja jopa varsin kookkaan villisian kauniin paahdetulla pinnalla. Talvi ei ollut yltäkylläisyyden aikaa kasvisten osalta, mutta hyvin säilyvät juurekset ja kurpitsat olivat enemmän kuin tarpeeksi lisänä lihalle ja kalalle. Kastikkeitakin oli tarjolla moneen makuun – turhankin moneen syöjien määrään nähden.




((Pääsiköhän Consta edes sänkyyn asti. Ja niinhän siinä kyllä voi käydä, mutta Consta saa ikäväkseen odottaa turhan kauan. Demonihan vain sieltä lopulta kömpii maasta ja tuumaa, etteivät pyykkääjät tule nauttimaan tästä sotkusta…))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14552

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 22, 2020 9:54

Re: Ilo tavata

Ruokaa riitti, ehkä vähän liikaakin, mutta sehän ei ollut valittamisen aihe. Ei ainakaan Fritzin mielestä, joka ahtoi ruokaa kitaansa muidenkin puolesta – maltillisesti ja pöytätavat muistaen, kuitenkin. Ainakin jotenkuten. Kenraali ei omalta osaltaan osallistunut keskusteluun niinkään aktiivisesti, nauttien vain seuraavaksi tarjoiltavasta pääruuasta ja kuunnellen, kuinka muut keskustelivat. Hän päätti kerrankin olla kiltti eikä laukoa mielipiteitään ilmoille ja varastaa keskustelua omille paasauksilleen. Toki hän vastasi, jos jotain kysyttiin, mutta muuten hän tyytyi lähinnä hymähtelemään kommentoinnin sijaan.

Henry todella nautti ruuasta, jota heille tarjoiltiin ja sekin oli tietenkin huomauttamisen arvoista. Hän myös nautti tästä kevyestä tutustuvasta juttelusta, vaikka kreivi nyt ei näyttänyt vieläkään pahemmin pitävän demonin läsnäolosta. Sentään Fortescue yritti olla ystävällinen ja tulla toimeen neuvonantajan kanssa, toisin kuin kovin moni muu olisi tehnyt tässä tilanteessa. Ja siitä Henry piti kreivissä, vaikka varmasti aatelinen tulisi jälkikäteen omilleen demonista valittamaan. Tai näin kuningas oletti. Fritziähän se vain huvitti, eliitin nähdessä niin selkeästi kreivistä, kuinka tuo ei ollut ihan sujut sarvipäisen läsnäolosta. Mutta kai se piti myöntää, että sentään kreivi yritti.

Pääruokailu lähestyi loppuaan, Henryn tuntien olonsa jo niin täydeksi, että hän todella toivoi ettei jälkiruokaa olisi, tai se olisi jotain hyvin kevyttä. Sentään nautittu viini aterian yhteydessä oli saanut tunnelman keveämmäksi ja ainakin Henryn olon mukavammaksi, kuinkaan kuitenkin katsoen ettei turhan paljon viiniä litkisi. Fritz puolestaan olisi voinut vetää vielä tynnyrillisen lisää, eliitin tuntien korkeintaan vain pientä pöhinää päässään – mutta oliko se sitten ihme, ettei pelkkä viini tapajuopolla päähän noussut.



// Totta kai pääsi. Ehkä siinä matkalla hetkeksi torkahdettiin lattialle, mutta kyllä sitä aamulla sängystä herättiin. Consta taitaa kyllä olla hieman pettynyt, jos se demoni sieltä nousee vaikka kauan päällä istuttiinkin. Mutta ehkä ne pyykkituvan rouvat sitten pistävät demonin hengiltä, kun sarvipää vaatteensa tuolla tavoin kehtasi liata //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1590

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Syys 23, 2020 12:05

Re: Ilo tavata

Roswell oli myös suosiolla jäänyt taka-alalle, pitäen kuitenkin kaikkia ruokailijoita silmällä ja kuunnellessa keskustelua. Kreivi selvästikin oli kiinnostunut keskustelusta Henryn kanssa – ja totta kai se oli ymmärrettävää, hehän kenraalin kanssa olivat vain kuninkaan seuralaisia. Ja, no, yrityksistä huolimatta Fortescuen hymy aina hyytyi jonkin verran tuon katsoessa demonin suuntaan, joten ehkäpä ilta sujuisi paremmissa merkeissä, jos hänet voitaisiin unohtaa hetkeksi. Ruoka ja juoma oli toki hyvää, mutta Roswellin tahti ei ollut nopea, eivätkä annoksetkaan kovin suuria. Viinin kanssa etenkin piti olla varovainen, olivathan he jo kenraalin kanssa aloittaneet ennen illallista… Tosin, kun Fritzin menoa katsoi, ei se näyttänyt haittaavan lainkaan.

Garrett taas oli vihdoin elementissään. Kaikki tuntui sujuvan hyvin ja vierailla näytti olevan hauskaa – ainakin sillä vieraalla, jolla oli oikeasti jotain merkitystä. Viiniä taisi kulua liiankin paljon, mutta eihän kreivi itse sellaista tiedostanut. Kaikkea mahdollista yritettiin tarjota kuninkaan maistettavaksi, sillä totta kai kokkien luomuksia piti esitellä – ja tietenkin vähätellä, niin kuin tapoihin kuului. Kuninkaan kehut olivat tällä hetkellä se kaikki, mitä Garrett tarvitsi.

Ruokaa oli edelleen pöydällä älytön määrä ruokailijoihin verrattuna, eivätkä nuo neljästään kyenneet tekemään kovin suurta lovea siihen tekemään – kenraalin hyvästä yrityksestä huolimatta. Tahti hiljentyi lopulta kaikilta, merkkinä ruokailun lopusta. Kreivi pyyhkikin jo suupieliään tyytyväisenä.
"Aah, siitä onkin niin pitkä aika, kun olen viimeksi saanut nauttia näinkin hyvästä illallisseurasta, Teidän Majesteettinne. Miksemme olleet tehneet tätä jo aikaisemmin?" Ääni oli yhtä tyytyväistä myhäilyä lautasliinan laskeutuessa takaisin syliin taiteltuna,
"Jäisittekö vielä seurakseni jälkiruoan ajan? Vuodenaika ei ole mitä ihanteellisin, mutta tarjolla olisi viinien ja juustojen lisäksi pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä… Ja jopa hieman tuoreitakin meren takaa."



((Hieno homma, Consta. Ja kyllä siinä voi pahasti niin käydä, ettei demoni taida sieltä pyykkituvasta elävänä enää poistua, kun niin ilkeästi teki. Kovan työn ja tuskan takana selvitä hengissä. Onneksi eivät kuitenkaan evää Roswellin oikeutta vaatteisiin sen jälkeen, sillä pitäähän tuollaiselle perkeleelle laittaa vaatteet ylle. Muuten Henry hämmentyisi.))
Edellinen

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö