Kuokkavieras tahtomattaan.

Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

Kuokkavieras tahtomattaan.

ViestiKirjoittaja Kitty » 01 Heinä 2011, 01:39

Evelyn

Tytön päivä oli alkanut oikein mukavasti, neitokainen oli löytänyt kalastajan kyydillä tiensä Nahor nimiseen pikkukylään, oikein viehättävään ainakin Evelynin mielestä.
Neito asteli pitkin kylän vilkkainta katua tyytyväisenä, uudet vaatteetkin oli neitokainen nykäissyt päälleen tänä aamuna, olkapäät paljastava vaalea paita oli juuri sopiva tälle säälle, se sai tytön näyttämään jopa naiselliselta, ainakin hieman naisellisemmalta kuin tavallisissa romppeissa.
Rauhallisen vaeltamisen keskeytti kuitenkin tuttu ääni joka kuului takaapäin. "Rääpäle ! Piru vie sinua on etsitty !" Vaaleahiuksinen mies huusi tytölle. Ei hitto taas tuo. Eve pohti kääntyen katsomaan takanatulijaansa. "Eikö se riitä että olen jo kerran sinut voittanut ? Pitääkö tosiaan näyttää asemasi uudestaan ?" Evelyn kyseli pilkallisella äänensävyllä. Tavallisesta poiketen mies ei lähtenytkään heti hyökkäämään vaan nosti kätensä ilmaan vinkaten kohti tyttöä. Samassa erottui väkijoukosta ainakin kuusi miestä, isoa miestä. "Tälläkertaa minä voitan." Mies sanoi ilkeästi irvistäen tarttuen sitten miekkaansa.
Ei hitto niitä on liikaa, ainakin viisi, kuusi jos ei enemmänkin. Eve mietti koittaen erotella miehiä muusta massasta. Päätös oli selvä, pakoon, ei toiveitakaan siitä että neito voisi voittaa puukollansa kuusi täysin varustautunutta isoa miestä. Nopeasti Evelyn kääntyi ympäri ampaisten juoksuun, ensin hän juoksi suoraan, sitten kujalle. Kujalta hän kiipesi nopeasti katoille ja jatkoi siellä juoksemistaan. Miehet eivät päässeet katoille, mutta seurasivat sinnikkäästi kadulta käsin.
Pian kaksi miehistä sai kuitenkin kammettua itsensä katolle, hyvin kömpelösti tosin. Edessä näkyi nyt muuri, se olisi paras tapa karistaa äijät kannoilta. Harkitsematta pidempään tyttö kapusi muurille ja hyppäsi siitä alas.
Jalkojen osuessa maahan jatkoi neito liikettä vielä nopealla kuperkeikalla suoraan eteenpäin, siitä taas tottuneesti ja nopeasti seisomaan ja THUDD ! Evelynin hyvä päivä taisikin olla epäonnen päivä, hän törmäsi vartiaan joka jutteli kahden muun kanssa.
"Mitä !?" Yksi vartioista henkäisi kun tunsi jonkin tönäisevän takaapäin.
"Varas ! Tunkeilija !" Samainen vartia huusi napaten samalla tylleröä kädestä kiinni, viskaten tytön siitä sitten kolmikon keskelle maahan. Evelyn ei sanonut mitään, vaikkakin tästä olisi varmaan puheilla selvitty ei tyttö osannut mitään sanoa, mies aloitti agressiivisesti ettei tässä nyt kerkeäisi rupatella. Evelyn nappasi nopeasti puukkonsa ja pomppasi sitten pystyyn. Kolme miestä oli kuitenkin liikaa tässä tilanteessa, vartijat eivät vaivautuneet ottamaan edes miekkoja tupesta. Yksi otti takaapäin kiinni kun toinen repi puukon tytön käsistä, Eve sai potkaistua edessä seisojaa sen verran kipeästi että tämä alkoikin tosissaan riepotella itseään pienempää tyttöä. Takaa kiinni pitäny mies päästi irti kun toinen otti tyttöä hiuksista kiinni. Evelyn rääkäisi kun kiiltävässä haarniskassa oleva vartija hetti hänet kohti muuria. Tyttö sai kädet väliin niin kasvoihin ei tullut ruhjeita, siitä neito kaatui selälleen ja raukkamaisesti yksi vartioista potkaisi maassa makaavaa tyttöä. Hetken kesti kun tyttö pääsi takaisin tolpilleen, viisaampaa olisi kuitenkin ollut jäädä maahan makaamaan. Miehet nauroivat pilkallisesti kun he tönivät ja repivät tyttöä, he heittelivät neitoa keskenään kuin jotain räsynukkea. Yleensä puolensa pitävä tyttö jäi nyt avuttomaksi, edellisen tappelun haavat muistuttelivat ilkeästi olemassa olostaan, miehet eivät varoneet yhtään liikkeitään ja tyttö sai muutaman nyrkin iskunkin vatsaansa. Lopulta miehet taisivat kyllästyä hommaan ja tönäisivät Even maahan selälleen.
Evelyn koitti nousta ylös mutta saadessaan itsensä vähän koholleen niin yksi vartioista potkaisi tuota rintakehään.
"Kartanon alueelle ei ole varkailla asiaa saasta." Vartija sanoi asettuen sitten tytön vatsalle istumaan. "Pois päältäni mursu !" Evelyn sai rykäistyä, hyvin hennolla äänellä tosin, miehen potku oli saanut ilmat pihalle ja nyt se piru istui jo päälle. Mies mulkaisi ilkeästi tyttöä ja otti tätä sitten kurkusta kiinni. "Olisit miettinyt tätä ennen kuin koitit livahtaa kartanoon." Mies sanoi puristaen otettaan tiukemmaksi, happi alkoi hiljalleen loppua tytöltä. Ääliö en edes tiennyt että täällä on joku hemmetin kartano ! Pois päältäni en saa henkeä ! Tapan sinut jos tästä selviän senkin imbesilli saasta ! Evelyn kirosi mielessään koittaen repiä miehen kättä irti, se tosin sai vain pahannäköiset hiertymät tytön kaulaan kun miehen käsi hiersi sitä vasten.

//Hehheh tulipa pitkä, koita jaksaa lukee//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Sands » 01 Heinä 2011, 13:06

((Sainpas näin aikaisin jotain aikaiseksi, jee. Romaaniin vastataan romaanilla, mitä olet saanut aikaaaan))


Kartanon puutarha kylpi kesäisessä auringonvalossa. Taivas oli vaaleansininen, eikä sieltä löytänyt yhtäkään pilveä, vaikka etsisi. Tuulenvirekään ei käynyt, ilma oli seisahtanut ja kuuma. Kauniin puutarhan lukuiset kasvit nauttivat valosta ja lämmöstä, mutta kartanon palvelijat eivät ulkoilmasta päässet nauttimaan, työskennellen sisätiloissa. Piha olikin miltei tyhjä ihmisistä ja työnteon äänistä, ainoastaan kreivin vartijat kävelivät pihan ympäri partioidessaan. Täysin hiljainen ei puutarha tosin ollut, linnut visersivät ja mehiläiset pörräsivät äänekkäästi kukissa, täydessä työntouhussa.

Puutarhan äänet eivät kartanon kreiviä haitanneet. Garrett oli väsynyt aamun rankoista toimenpiteistä, heräämisestä, syömisestä, peseytymisestä ja laittautumisesta, joten hän oli tullut ulos lepäämään, pois kartanon töiden edestä ja melusta. Mies oli löytänyt varjoisan ja viileän paikan kartanon puutarhaan johtavalta kuistilta, ja läheisestä etäisyydestään huolimatta, kartanon äänet eivät häntä siinä häirinneet. Kreivi loikoili makuuasennossa olevan tuolin päällä tummansininen, sulalla koristeltu leveälierinen hattu silmillänsä peittämässä valon pääsyä silmille. Tuolin viereen oli laskosteltuna hattuun sopiva tummansininen takki, jonka Garrett oli jopa raskinut ottaa päältänsä, vaikka asukokonaisuutta niin kauan olikin miettinyt. Sää oli vain liian lämmin takille. Niin rauhaisalta hän siinä maatessaan näytti, että kaikki tiesivät hänen nukkuvan. Vaalea röyhelöpaita nousi ja laski rauhallisesti hengityksen tahdissa.

Kreivi Fortescue olisi varmasti voinut nukkua kuistillaan koko päivän, mutta huutaminen herätti hänet sikeästä unestaan. Ärtyneenä ja häirittynä, nuorukainen nosti hatun lieriä kasvojensa päältä valkoisiin hanskoihin piilotetuilla käsillään, pitkien ja ohuiden sormiensa avulla. Garrett katseli ympärillensä, etsiessään häiriönaiheuttanutta henkilöä moittiakseen tuota huonosta käytöksestä, muttei saanut silmiinsä ketään. Itse asiassa, hänen ympärillään ei ollut ketään, joka sen huudon olisi voinut päästää, joten se ei voinut tapahtua tässä ihan lähellä. Oliko jotain sattunut kauempana? Miehen kulmat kurtistuivat huolesta, mutta vain lievästi, eihän hän ryppyjä tahtonut saada. Huuto ja mekkala jatkuivat kauempana. Garrett nousi tuoliltansa ensiksi istumaan, sitten jaloilleen, nostaen myös takkinsa syliinsä. Mielenkiinto ja uteliaisuus herätettynä, kreivin polviin asti yltävät nahkasaappaat kopisivat tuon kävellessä kivisen kuistin lattian poikki puutarhaan ääntä etsiessään, takin myös löytäessä paikkansa miehen harteilta nopeasti napitettuna.

Garrett käveli puutarhan polkua pitkin nopein askelin, mutta silti rauhallisesti, eihän hän taas tahtonut väsyttää itseään liialla fyysisellä rasituksella. Hälyn paikantaminen kesti aikansa, mutta lopulta kreivi tiesi löytäneensä sen aiheuttajan. Kartanon kivimuurien lähettyvillä löytyi kolme auringossa kiiltävään haarniskaan pukeutunutta miestä, hänen vartijoitansa. Vartijat eivät olleet yksin, heidän keskellänsä oli pieni tyttö, joka luultavasti kaiken tämän hälyn oli saanut aikaan. Kaikki tämä kiinnosti kovasti nuorta meistä, miksi tyttö oli täällä ja miksi vartijat häntä hätyyttivät? Mutta yhden vartijan nostaessa tyttöä kurkusta, tiesi kreivi tämän menevän liian pitkälle. Hän nopeutti askeliaan melkein juoksuksi puutarhan ruohikon poikki vartijoiden luokse, ei edes kiertänyt polkua pitkin.

"Mitä täällä tapahtuu?" Garrett kysyi pää kallellaan päästessään vartijoiden taakse, miehet näyttivät olevan niin keskittyneinä tyttöön, etteivät olleet huomanneet kartanon herran lähestymistä. Hiljaahan tuo oli tullut ruohikon poikki. Vartijat säpsähtivät puheesta, katsoen nopeasti kreiviin tuon äänen tunnistaessaan.
"Kreivi Fortescue, me-" tyttöä kurkusta pitelevä vartija aloitti, mutta Garrett ei antanut hänen sanoa asiaansa loppuun.
"Olette tainneet tehdä jo tarpeeksi, päästä tyttö irti ja olkaa hyvä, ja poistukaa," nuori herra sanoi siniharmaiden silmien katsellessa vartijaa kapeina. Joku muu yleensä päätti, kuka kartanoon loppujen lopuksi palkattiin kuin hän, vartijoiden luonteessa näköjään arvostettiin enemmän hullua barbaarisuutta kuin sivistystä. Ymmärrettäväähän se oli, vaikka kreivillä ei vihamiehiä oikein löytynytkään, hän oli rikas ja heikko, ei osannut puolustaa itseään eikä omaisuuttaan. Vartijoiksi tarvittiin voimakkaita henkilöitä, jotka eivät kaihtaneet käyttää voimiaan talon puolustamiseen. Mutta vaikka kreivi Fortescue ei omannut suurta, käskevää ääntä ja oli hyvin hintelä ja heiveröinen, oli ne hänen kukkaronnyörit, jotka näille vartijoille avautuivat palkkapäivänä. Ei ollutkaan mikään ihme, että pari sanaa sai vartijan irrottamaan otteensa tytön kurkusta ja pudottamaan tuon, kaikkien kolmen vartijan sitten poistuessa haarniskat kilisten, sanaakaan sanomatta. Garrettin katse seurasi miehiä heidän poistuessaan, ennen kuin käänsi kasvonsa takaisin tyttöön.

"Suokaa anteeksi yli-innokkaat vahtikoirani," mies hymähti tarkkaillessaan edessään olevaa tyttöä. Joku olisi luultavasti ensimmäisenä tarkistanut toisen kunnon, mutta Garrettillahan oli aina muu ensimmäisenä mielessä. Hän pystyi nopeasti katsomaan toisten ulkonäön, minkä hän teki aina henkilön tavatessaan. Tämä tyttö oli nuori, ei mitenkään kauhean ruma, mutta rikas tuo ei varmasti ollut. Vaikka toinen ei mihinkään rääsyihin pukeutunut, puuttui tytöstä se tietynlainen charmi ja hienostuneisuus, mikä hänellä oli. Oli hänen pihallaan kauheampiakin ilmestyksiä näkynyt.

"Oletteko kunnossa, neiti?" kreivi kysyi, lisätessään vielä kysymyksen toisen nimeen. Täytyihän hänen tietää, kenelle hän puhui.
"Ja luultavasti minun pitäisi tietää, miksi olette täällä. Tulitteko kenties katsomaan minua?" Garrett naurahti väläyttäessään valkoisen, itsevarman hymyn. Häntä katsominen oli aivan hyvä syy vierailuun, olihan hän sen verran kaunis ja kaikkihan sen tietäisivät. Kreivi Fortescue olikin laittautunut, aivan niin kuin joka päivä. Sininen ja valkoinen näyttivät olevan tämän päivän värit, sinisen koristeellisen takin ja hatun kanssa, sekä valkoisten, ihonmyötäisten housujen myötäillessä miehen ohuita reisiä. Hänestä kyllä näki, ettei ihan normaali kansalainen ollut, joku rikkaampi. Lievä hajuveden tuoksu leijui ilmassa puutarhan kukkasten lisäksi.
"Olisittehan silloin voineet kyllä käyttää porttiakin," nuori mies jatkoi nopeasti ja hymyili viitatessaan taaksensa, jonnekin portin suuntaan.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Kitty » 01 Heinä 2011, 13:48

Evelyn

Mies puristi vain tiukemmin tytön kurkusta kunnes joku tuli itelemaan tilannetta. Ei aikaakaan kun vartija irrotti otteensa tytöstä joka otti niin syvään henkeä kuin suinkin mahdollista. Neito nousi nopeasti tolpilleen, mutta joutui heti nojautumaan muuria vasten, hetken tuntui siltä että kaikki vain pyöri ympärillä. Vartijat poistuivat paikanpäältä ja silloin joku puhui tälle kuokkavieraalle. Tyttö irtautui muurista pidellen kaulaansa, anteeksi pyyntö meni ohi korvin kun neito haukkoi vielä happea, saaden hengityksensä siten taas normaaliksi. Nyt häneltä jo udeltiin nimeäkin, silloin neito suoristi selkänsä ja korjasi ryhtinsä vastaten sitten. "Evelyn, nimeni on Evelyn." Samalla siirtäen kätensä kaulalta punaisiin hiuksiinsa, jotka hän nosti selän puolelta oikealle olalle.
Eve ei voinut muuta kuin naurahtaa miehen itsevarmalle kysymykselle, tuliko neito häntä katsomaan ? Huvittavaa, tuo hintelä mies luuli varmaan miellytävänsä ulkonäöllään, väärässähän tämä oli, muttei sitä tarvinnut sanoa sillä selvää oli että tämä mies oli varakas.
"Tapasin vanhoja tuttuja, siinä kiiressä en katsonut mitä muurin tältä puolelta löytyy ennenkuin hyppäsin." Evelyn sanoi kohottaen veikeän virneen kasvoilleen. Tytön oli vaikea hillitä käytöksensä, mutta yritys oli kova. "Ja te olette ?" Evelyn kysyi, mutta hitaasti puhuen jokaista sanaa piti vähän pohtia kun koitti puhua nätisti. Sitten tyttö nykäisi toisen saappaansa varren hieman ylemmäs, se oli valahtanut polven alle kun miehet olivat häntä niin innokkaasti riepotelleet, tytön reidessä oleva tatuointikin näkyi hetken kokonaan, kunnes neito peitti sen osittain saappaallaan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Sands » 01 Heinä 2011, 23:01

Garrettin itsevarmuus sai kolauksen, hymy katosi toisen huulilta, mutta vain hetkeksi. Kreivi oli jo ollut varma toisen vierailun syystä, kaikkihan häntä tulivat katsomaan, eikö? Ja jos ei häntä, niin sitten ainakin kartanon puutarhaa, joka oli kaunis etenkin tähän aikaan vuodesta? Mutta ei, tyttö kertoi kaiken olleen vain vahinko. Tyttö ei edes tuntenut häntä, tiennyt hänestä mitään. Se oli outo tunne.

"Suonette anteeksi huonot käytöstapani, en esittäytynyt vielä," mies hymyili taas kuin mitään ei olisi tapahtunut,
"Olen Garrett Fortescue, Nahorin kreivi," Garrett esitteli itsensä ollessaan yhtä hymyä, olisihan tuo lisännyt vielä kumarruksenkin loppuun, mutta rahvaille ja alempiarvoisille ei sellaista tavata tehdä. Se oli säästetty kuninkaallisille, ja tyttö ei selvästikään mikään hieno leidi ollut. Evelynillä ei näyttänyt olevan hajuakaan siitä, kuka hän oli, joten pakkohan hänen oli kertoa oma arvonsakin tässä maailmassa.
"Ette taida olla täältäpäin, neiti Evelyn?" kreivi kysyi vielä varmistaakseen, vaikka kyllähän hän vastauksen tiesi. Kaikkihan tunsivat kartanon nuoren herran täällä, aivan kaikki. Tyttö ei tunnistanut häntä, eikä hänkään tunnistanut toisen kasvoja, eivätkä toisen vaatteet todellakaan olleet sellaisia, mitä täälläpäin käytettiin. Garrett tiesi vaatteista ja muodista vaikka ja mitä, mutta ei hän koskaan kovin kauas mailtansa lähtenyt, joten hän ei pystynyt sanomaan Evelynin vaatteiden alkuperää.

"Onko vointinne mikä? Kohtelunne oli varsin kovaa, neiti," siniharmaat silmät tarkastelivat tyttöä, mutta pienten ruhjeiden ja hiertymien lisäksi nuori mies ei löytänyt mitään suurta vahinkoa, mutta voisihan hän olla väärässä. Viilsi hänkin kerran veitsellä sormeen ja siinä ei ollut kuolema kaukana, se oli aivan hirveää. Muutenkin, olisi vain kohteliasta varmistaa toisen hyvinvointi ja auttaa, jos jotain ongelmia kreivin omista miehistä oli tullut.
"Lääkäreitä täällä ei tähän hätään ole, mutta varmasti löydämme jotain, mikä helpottaa oloanne. Muussa tapauksessa joudun ikävä kyllä pyytämään teitä poistumaan, ellei teillä ole jotain syytä olla täällä," Garrett väläytti taas tyytyväisen virneen,
"Toki te saatte täällä vain oleskella, jos siltä tuntuu. Puutarha on varsin kaunis näky kesäisin, sitä tulevat katselemaan monet."
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Kitty » 01 Heinä 2011, 23:27

Evelyn

Neitoa huvitti oikein suuresti miehen käyttäytyminen, toinen vielä pahoitteli ettei ollut esitellyt itseään ja sanoi Evelyniä neidiksi. Suuri poikkeavuus normaaliin heitukkaan tai rääpäleeseen verrattuna. "Tulen kauempaa" tyttö vastasi toiselle astellen sitten kohti maassa lojuvaa puukkoaan. "Olen kunnossa, ei tuo ollut mitään verrattuna siihen kun..." Evelyn vastasi meinaten aloittaa selostuksen siitä miten pari viikkoa sitten häntä ainakin puolitoista pään mittaa pidempi mies upotti tylsä teräisen katanan hänen kylkeensä, mutta tajusi lopettaa, tuskin tuota hienohelmaa kiinnostaisi. Neito nappasi puukkonsa maasta ja hypäytti sitä kerran käsissään sujauttaen sen sitten takaisin selän puolelle koteloonsa.
Kun Evelyn mietti tarkemmin kreivin sanoja alkoivat kaukaiset muistot pyöriä päässä, muistot siltä ajalta kun tämäkin tyttö kipitteli pakosta mekko päällä hienostelemassa säällä kuin säällä. Miettelijäs katse kohosi kohti kreiviä. Olisinko minäkin tuollainen hienostelija jos olisin jäänyt kotiin ? tyttö mietti hartaasti. Sitten hän keksi tavan jolla tuollekkin miehelle saisi näytettyä että tämä tyttö ei ole mikään tavallinen kadun tallaaja. Evelyn kääntyi kysyvästi katsomaan kreiviä, ilme oli vakava muttei vihainen. "Onko teillä kirjoja arvon kreivi ?" Evelyn uteli ja koitti pitää pokeri naaman. Muistellen omaa sukuaan naiset eivät mitään osanneet, ja kaduilla liikkuvista tietäen harva osasi lukea. Ja tästä kreivistä voisi olla jotain hyötyäkin, ei kannattaisi heti ensimmäisenä poistua paikanpäältä.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Sands » 02 Heinä 2011, 01:51

Garrett nyökkäsi vastaukseksi tytölle, vaikka tiesikin jo vastauksen. Ei hänelle tarvinnut kertoa, että Evelyn tuli kauempaa, mutta se oli aina kohteliasta kysyä. Evelyn myös vakuutteli olevansa kunnossa, mutta kreivi ei ollut aivan varma, tarkoittiko hän sitä. Itse hän ainakin olisi ollut jo vaatimassa lääkäriä. Oli tyttö sanomassa jotain muutakin, mutta miehen katse seurasi toisen liikkeitä tuon napatessa jotain maasta Jos Garrett ei olisi jo ollut niin vaaleaihoinen, olisi joku varmasti huomannut hänen kalpenevan entisestään miehen huomatessa puukonterän välähtäessä auringossa tytön nostaessa sellaisen käteensä maasta. Kreivi Fortescuehan ei pitänyt teräaseista toisten kädessä, ei näin lähellä häntä ilman mitään turvaa. Kylmät väreet kulkivat pitkin hänen selkäänsä, vaikka päivä oli kuuma.

"Olisi varmaan parempi, jos ette käsittelisi tuollaisia, arvon neiti. Etenkään täällä," nuoren herran hymy oli varsin pakotetunnäköinen hänen viitatessa Evelynin puukkoon, pelkkä siitä puhuminen sai hänen olonsa tukalaksi. Tyttö kuitenkin sai Garrettin ajatuksen muualle toisen vaihtaessa puheenaiheen paljon miellyttävämpään asiaan.
"Tietenkin. Millainen kreivi olisin, jos minulla ei kirjoja olisi," mies oli taas oma itsevarma itsensä.
"Pidätte kirjoista?" kreivi hymyili tyytyväisenä, ehkä hieman ihmetellen. Ihmetys ei tietenkään johtunut aivan siitä, mistä tyttö sen toivoi, ehei. Aateliselle ja rikkaalle lukutaito oli itsestäänselvyys, eikä Garrett osannut ajatellakaan, ettei joku kyseistä taitoa osannut. Juttukaverit olivat yleensä ylempää luokkaa, tavallisten tallaajien kanssa harvemmin puhuttiin kirjoista. Eihän hän ymmärtänyt, että jollakin ei ollut aikaa, rahaa tai vain mahdollisuutta oppia lukutaitoa. Hän ajatteli rahvaan vain olevan liian sivistymättömiä arvostaakseen kirjoja, joten Evelynin kiinnostus yhteen hänenkin harrastuksistaan oli miellyttävä yllätys.

"Kirjoja minulta löytyy pienen yksityisen kirjaton verran, jos tahdotte nähdä sen, niin tulkaa vain mukaan, neiti Evelyn," kreivi Fortescue myhäili tyytyväisenä,
"Vaikka ilma onkin kaunis, on liian kuuma. Sisällä on viileämpää, ehkä haluatte jotain juotavaakin, mh?" hän jatkoi naurahtaen samalla kun löyhytteli viilentävää ilmaa kasvoillensa kädellään.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Kitty » 02 Heinä 2011, 02:15

Evelyn

Mies kehotti olemaan käsittelemättä puukkoa, varsinkaan hänen kartanonsa alueella. Neito katsoi toista hieman yllättyneenä, mutta kohotti sitten itsekkin lievän hymyn kasvoilleen. "Anteeksi, meidän avuttomien neitojen on vain hyvä pitää mukanaan jotain kättä pidempää." Evelyn naurahti tarkoittaen sanan avuton vitsinä.
"Kyllä, pidän kirjoista. Rakkaat veljeni opettivat minulle aikoinaan niin lukemista, kirjoittamista kuin miekkailuakin." Evelyn selosti, kummallista ei hän yleensä näin paljoa kertonut muille, ja vielä harvemmin hän mainitsi entisestä elämästään hölkäsen pöläystä. Jokin tässä aateliston läsnäollessa sai kuitenkin sinisen veren sykkimään tytön sisällä, tässä oli jotain tuttua.
"Mielelläni kiitos." Evelyn sanoi ja samalla kun hän kuuli juoma tarjouksen niin unohti tyttö olevansa "paremmassa" seurassa.
"Olut kelpaa aina." Evelyn sanoi hieman viekas ilme kasvoillaan, lämmin ilma ei haitannut tyttöä lainkaan, laivalla sai joskus paiskia töitä kovemmillakin helteillä. Sitä paitsi olisi hyvä päästä tutustumaan rakennuksen sisäosiinkin.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Sands » 02 Heinä 2011, 13:04

((Kauheista kauhein autohittaus, laitoin Even seuraamaan Garrettia, ainakin hän oli jo suostunut siihen? :D))



Garrett nyökkäsi, kyllähän häneltä hyvää ja hienoa oluttakin löytyi, vaikkei itse siitä oikein välittänytkään. Hän piti makeammista juomista, mutta vieraille piti olla aina valmis tarjoamaan, mitä he halusivat. Mies viittoi toisen seuraamaan häntä ja lähti kävelemään puutarhan poikki; tällä kertaa polkua pitkin, kuten kuuluikin.
"Veljenne kuulostavat hyviltä ihmisiltä, opettivat teille hyödyllisiä taitoja, neiti," kartanon kreivi aloitti pienen keskustelun kävellessään talollensa.
"Monet eivät osoita minkäänlaista kiinnostusta kirjoja kohtaan, mikä on varsin harmillista. Lapsena lukeminen oli lempipuuhani," hän naurahti miettiessään lapsuuttaan. Ehkäpä hänen lapsuutensa olisi ollut erilainen, jos hänelläkin olisi sisaruksia ollut, mutta niin ei vain ollut käynyt. Eikä se kyllä Garrettia haitannut, ainakin hän sai aina olla rauhassa. Mutta ei hänellä koskaan kyllä ollut ketään lähelläkään omaa ikäänsä leikkikaveriksi.

Puutarha kukoisti lämpimän kesän ansiosta. Joka puolella oli erilaisia kukkia ja kasveja, löytyipä puutarhasta puutarhurikin kastelemassa kasveja helteen takia. Piha oli todellakin kaunis näky, ja siitähän kreivi oli ylpeä. Garrett johdatti tytön perässään ylös kartanon takapihalla olevaa kivistä kuistia aina sisälle taloon, läpi yhdestä lasiovesta. Ovi vei heidät pieneen huoneeseen, johon kuistin kivinen lattia jatkui. Tässä huoneessa oli paljon kasveja, ja vaikka ihan mukava paikka sekin oli, ei se ollut heidän päämääränsä. Mies käveli suurten, tummien puuovien luokse ja tarrautui messinkisiin ovenkahvoihin, kääntäen niitä ja avaten ovet seuraavaan huoneeseen.

Se huone oli jo jotain, mitä pystyi sanomaan kirjastoksi. Lattia oli tummaa puulankkua, jonka päällä oli vielä punainen matto. Seinät olivat täynnä puisia kirjahyllyjä ja kaikki ne hyllyt olivat täynnä kirjoja ja koriste-esineitä. Kirjoja oli huoneessa satoja. Löytyipä kirjastosta takkakin, mutta kesähelteillä siinä ymmärrettävästi ei ollut tulta. Huoneen yhdelläkään seinällä ei ollut ikkunoita, kaikkihan olivat kirjahyllyjen peitossa, joten kirjasto oli hämärä huone muihin verrattuna auringon ollessa taivaalla. Liian hämärä se ei silti ollut lukemiseen, kirjasto oli valaistu kynttilöillä ja koko huone kylpi lämpimässä, keltaisessa valossa. Kirjastohuoneen keskellä oli vielä pari sohvaa ja nojatuolia, tummanpuiset jalat koukeroiset ja koristeelliset, punaisella kankaalla verhoillut istuinalueet näyttivät kutsuvilta. Sisällä oli viileämpää, kuin ulkona, mutta kynttilöiden lämmöstä johtuen tämä huone oli kuitenkin hieman lämmin, muut huoneethan selvisivät pelkällä auringonvalolla. Kirjaston kirjoista oli juuri tällä hetkellä pyyhkimässä pölyjä nutturapäinen nainen, joka lopetti askareensa ja niiasi kreiville huomatessaan tuon läsnäolon.

"Ah, Brita, hakisitko minulle ja vieraalleni hieman kylmää juotavaa? Vieraamme pyysi olutta," Garrett sanoi pisamanaamaiselle palvelijalleen. Nainen nyökkäsi ja lähti niiauksen jälkeen ulos huoneesta toteuttamaan herransa toivetta. Mies hymyili katsoessaan takaisin Evelyniin.
"Tässä on kirjastoni, kirjoja löytyy, kuten huomaatte. En voi sanoa, että olen lukenut aivan kaikki, mutta olen aika lähellä," hän naurahti, pyyhkäistessään hiuksia silmiltään.
"Olkaa hyvä ja tutkikaa niin paljon kuin haluatte, neiti," kreivi Fortescue istuutui yhdelle sohvista odottamaan. Eikä aikaakaan, kunnes juomat saapuivat palvelijan tuomina, Garrett viittoi hänet laskemaan tarjottimen pöydälle. Tarjoilijan poistuessa nuori herra nappasi viinilasin kylmän olutlasin vierestä ja joi makeaa viiniä.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Kitty » 02 Heinä 2011, 15:22

Evelyn

"He olivatkin." Evelyn totesi hiljaisesti kun herra Fortescue kehui hänen veljiään. Mies kertoi siitä miten harmillista oli kun kaikki eivät lukeneet ja kuinka lukeminen oli lapsena hänen lempi puuhaansa. "Minäkin pidän lukemisesta, olen aina pitänyt." Evelyn sanoi hiukka pirteämmällä äänensävyllä.
Puutarha oli todella kaunis, henkeä salpaava näky, jos olisi ollut mahdollista niin tyttö olisi juossut puutarhan keskelle keräämään Madame Poisonille kukkia jotka kukoistivat eri väreissä hyvin kauniina ja silti pysyen täydellisessä harmoniassa.
Matka jatkui kuitenkin sisätiloihin, Evelyn koitti muistaa jokaisen kohdan suht tarkasti, missä oli lasia ja missä ei. Mistä pääsi tarvittaessa pakoon ja mistä ei kannattaisi edes yrittää.
Kreivin jälkeen astuttuaan kirjaston puolelle loksahti tytön leuka auki. "vau." tyttö henkäisi katsellessaan ympärilleen, niin paljon kirjoja ja kreivi oli kuulema lukenut miltei kaikki. Neito ei kiinnittänyt mitään huomiota hissukkaan jota mies Britaksi nimitti, ehei kirjat veivät kaiken huomion. Lupa tuli ja tyttö lähti haltioissaan kohti hyllyjä, erivärisiä, paksuisia ja kokoisia kirjoja, mistä sitä aloittaisi ? "Anteeksi mutta olisiko teillä ehdotuksia mitä kannattaisi vilkaista ?" Evelyn kysyi kääntyen kreiviin päin, kirjoja oli niin paljon että tässä menisi ikuisuus jos tyttö koittaisi itse setviä mitä lukisi.

//Hahhah =) Eipä ongelmaa kuules ^^ hyvä vaan ni peli etenee //
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Sands » 02 Heinä 2011, 16:34

Garrett myhäili tyytyväisenä tytön reaktioon tuon nähdessä hänen pienen kirjastonsa, se oli juuri sellainen, mitä hän toivoikin. Kreivi nautti suuresti hänen omaisuuden saaden aikaan hämmästelyä ja ihmetystä, hän oli rikas ja tyylitajuinen ja senhän hän tahtoi kaikille näyttää. Huomio tuntui hyvältä, sekä kehut, ja paras kehuhan se sanattomuus ja täysi hiljaisuus oli. Mies näytti oikein tyytyväiseltä siemaistessaan punaista viiniä korkeasta lasistaan, pitäen sitä hetken aikaa suussaan ennen nielaisua paremman maun saamiseksi.

Garrett laski puolen lasinsa takaisin tarjottimelle tytön ilmaistessa valinnan hankaluuden. Nuori mies ei voinut kuin naurahtaa.
"Tietenkin. Millaisista kirjoista pidätte?" hän hymyili laskiessaan tummasinisen lierihattunsa istuimelle, eihän hän sisätiloissa hattua tarvinnut. Kreivi vielä suki ja pöyhi hatun alla olleita laineikkaiksi kiharrettuja hiuksiaan parempaan järjestykseen, ennen kuin nousi jaloilleen ja käveli tytön viereen. Lattia oli hyvin tarkasti tehty, eikä siitä kuulunut mitään ääntä miehen astuessa sille, ainoastaan kovien kengänpohjien kopina, vaikka eihän hän tietenkään mitenkään kovin painava ollut niin hintelällä ruumiinrakenteella.

"Kirjoja on laaja valikoima, seikkailua, historiaa, romantiikkaa, tietokirjoja," Garrett luetteli ollessaan yhtä hymyä, viitaten aina kädellään sen hyllyn suuntaan, mistä kyseistä tyylilajia löytyi.
"Ottakaa sellainen, mikä tuntuu kiinnostavalta. En sanoisi monien näistä olevan huonoja, joten ensimmäinenkin käteenne sattuva luultavasti on lukemisen arvoinen," kreivi hymähti vilkaistessaan tyttöä,
"Lukekaa täällä tai ulkona, missä neidistä tuntuu paremmalta. Itse pysyn täällä, olen saanut jo tarpeeksi aurinkoa ja kuumuutta tältä päivää," hän jatkoi vielä ennen kuin palasi takaisin sohvallensa istuskelemaan. Lasi löysi taas pian tiensä nuoren herran huulille.
"Jos mielenne tekee mitään pientä purtavaa, sanokaa vain. Vielä ei aivan ole ruoka-aika, mutta jokin pieni suolainen tai makea herkku aina löytyy," Garrett hymyili rentoutuessaan pehmeällä sohvalla lasi kädessään.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Kitty » 02 Heinä 2011, 16:55

Evelyn

Tyttö oli aivan haltioissaan tästä kirjojen paljoudesta ja hän seurasi tarkasti kun mies neuvoi mistä löytää mitäkin. "Seikkailuja." Evelyn totesi kävellen ripeästi miehen osoittaman hyllyn luo.
Hänen elämässään oli ollut paljon seikkailuja mutta ne jaksoivat silti kiinnostaa tyttöä. Neito nappasi punakantisen kirjan jossa oli arviolta parisataa sivua, ei kovin suuri kirja siis. Tyttö ei sen pidempään miettinyt vaan istahti sitten hyllyn eteen lattialle risti-istuntaan. Olut unohtui täysin ja ruoka tarjoukselle tyttö vain pudisteli päätään. Kirjan ensimmäinen sivu oli jo lukemisen alla ja pian se seuraavakin sivu aukesi. Eveä huvitti se miten kirjan henkilö muistutti häntä, pieni aatelinen jonka sisällä paloi tuli, outoa kyllä neitokaisella oli sama nimikin Evelyn.

//Yh lyhyt -_-
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Sands » 02 Heinä 2011, 18:03

Mies hymyili Evelynin innokkuudelle, oli raikastavaa nähdä nuorten innostuneen sivistyneemmistä ajanviettotavoista, kuin kapakkatappeluista ja vastaavista. Kyllä hänkin lapsena piti seikkailukirjoista, nykyään ne seikkailut ei enää niin kauheasti kiinnostanut. Garrett piti kotinsa turvasta, ja vaikka seikkailukirjat antoivat seikkailuntunteen oman kodin sisällä, olivat ne silti turhan jännittäviä. Parempi oli lukea jotain hieman hillitympää. Kreivi kyllä vähän irvisti tytön istuessa lattialle, mutta onneksi hänen palvelijansa pitivät herra hienohelman pyynnöstä kaiken niin siistinä, kuin pystyivät. Britalla, palvelijatytöllä, oli kyllä jäänyt siivoaminen hieman kesken, tarkkasilmäinen mies sen huomasi, mutta onneksi lattiat olivat aika puhtaat.

Garrettia ei kyllä tällä hetkellä haitannut yhtään hiljaisuus ja rentoutuminen. Kreivin yltä oli takki jo kadonnut, se löytyi siististi laskosteltuna sohvanpäädystä, sulkahattu sievästi sen päälle aseteltuna. Saappaatkin oli otettu pois jalasta ja jätetty sohvan eteen odottamaan niiden tarvitsemista, sillä nuori mies loikoili sohvan päällä, eikä tahtonut liata sen kangasta. Senhän päällä istuttiin. Olipa hän pyytänyt jo itselleen palvelijaa tuomaan koristeellisen viuhkan, joka tuli merten takaa, eksoottiset tavarat olivat aina niin mielenkiintoisia. Sillä Garrettin oli hyvä leyhytellä ja viilentää itseään sohvalla pötköttelemässä. Tyhjäksi juotu lasi oli asetettu tarjottimelle täyden olutlasin viereen.

"Älkää toki unohtako juomaanne, ettehän tahdo sen väljentyvän tai lämpenevän," kreivi muistutti silmät tuskin auki, rikkoen hiljaisuuden. Huoneessa oli mukava olla, eikä sohvakaan tuntunut pahalta, se oli pehmeä ja hyvä paikka maata. Ei ollutkaan siis ihme, että Garrett huomasi taas tunteneensa olonsa väsyneeksi, voisihan hän tässä vähän aikaa lepuutella silmiään samalla kun antoi viuhkan tehdä työnsä.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Kitty » 02 Heinä 2011, 18:27

Evelyn

Keskittyneen lukemisen keskeytti muistutus tytön juomasta. Neitokainen pomppasi pystyyn ja asteli pöydän viereen, samalla kiittäen muistutuksesta. Tyttö nappasi toiseen käteensä olut lasin kulauttaen siitä oikein kunnon hörpyn kurkustaan alas, sitten tyttö laski lasin pöydälle ja jäi tälläkertaa sohvan viereen lattialle istumaan. Kirja kohosi nokan alle ja tyttö alkoi taas lukea, mitä pidemmälle hän luki sitä tutummaksi tarina kävi. Tyttö jonka suvussa ei saisi nainen miestä viisaampi olla, sai oppia veljiltään salassa tosin. Niin miekkailusta kuin lukemisesta ja kirjoittamisesta neito oppi päivittäin, pikkuhiljaa neito alkoi viisastua ja kasvaa. Mitä enemmän tyttö kirjaa luki, sitä enemmän se alkoi muistuttaa hänen elämäänsä, huomatessaan että kirjan tytön veljetkin olivat saman nimisiä kuin hänen veljensä niin alkoi tyttö vain selata kirjaa hartaan lukemisen sijaan. Nopeasti selaillessaan hän huomioi vain satunnaisia kohtia, jotka täsmäsivät hänen lapsuuteensa. Noin puolessa välissä kirjaa oli kohta jossa merirosvot tunkeutuivat kartanoon ja pieni neito lähti kuvan kauniin naisen matkaan, kohti lain suojatonta elämää. Tämän nähtyään neito valahti aivan kalpeaksi, sydän alkoi takoa tuhatta ja sataa, voisiko tämä olla ? Neito skippasi kirjan loppuun ja siinä se seisoi, kirjailijan nimi, Klaus Bulgari. Epäuskoinen ilme nousi tytön kasvoille, kirjailijan nimen alla oli vielä pieni teksti pätkä.
Omistettu rakkaalle sisarelleni jonka elämän olen omasta näkökulmastani kirjoittanut. Traaginen menetyksemme ei unohdu koskaan ja toivon että juma sallisi meidän vielä tapaavan. Tytön silmät alkoivat kiiltää, muttei tämä itkenyt hän osasi kyllä pidättää sen verran tunteitaan, enemmän häntä huoletti se jos kreivi saisi selvän että hän olisi merirosvo, silloin pitäisi varmaan juosta henkensä edestä vartia armeijaa karkuun.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Sands » 02 Heinä 2011, 19:43

Kreivi nyökkäsi vastaukseksi Evelynin muistutuksesta kiittelemiseen edelleenkin rentona sohvalla makaillen, silmät tuskin auki. Kirjan täytyi olla hyvinkin mielenkiintoinen tytön keskittyessä siihen noin kovasti. Garrett ei ollut varma, oliko hän lukenut tuota kyseistä kirjaa kokonaan, hän muisti siitä jotain, mutta monet kohdat ja juonenkäänteet olivat jo unohtuneet. Miehen ei tarvinnut avata silmiään tietääkseen Evelynin tulleen lähemmäs ja juoden lasista, kyllä hän sen kuuli. Tyttö ei myöskään palannut takaisin paikalleen lukemaan, jääden lähemmäs kreiviä sohvan eteen istumaan. Edelleenkin lattialle, eikö tyttö tiennyt, mitä varten tuolit olivat? Garrett ei kyllä ollut varma, tahtoiko tytön enää edes istuvan tuoleille, housuthan likaantuvat lattialla istuessa ja se lika siirtyisi sitten istuimiin

Garrett kuunteli kirjan sivujen kääntelyä samalla kun leyhytteli viilentävää ilmaa kasvoillensa viuhkallaan. Yhtäkkiä sivujen läpiselaaminen nopeutui, saaden miehen raottamaan silmiään ja katsomaan tytön tekemisiä. Sivuja käytiin läpi hurjaa vauhtia, lopulta Evelyn ei enää edes selannut sivuja vaan hyppäsi suoraan loppuun. Kreivin suusta karkasi hiljainen naurahdus.
"Oletteko lukeneet sen jo aiemmin, vai kävittekö kärsimättömäksi lopun suhteen?" hän hymähti huvittuneena. Tutut tarinat luettiin paljon nopeammin läpi, ja kyllähän sitä joskus teki mieli hypätä suoraan loppuun, jos tarina hyvin jännittävä oli, eikä pystynyt odottamaan kirjan loppuratkaisua. Se tosin pilasi kaiken, eikä mies itse sellaista pystyisi enää tekemään. Tyttö kyllä näytti keskittyneen kirjaan hyvin intensiivisesti, joten luultavasti toista kiinnosti vain, miten se loppui.

"Tuo Bulgarihan se oli, eikö? Jos hän on se, jota ajattelen, on hän kirjoittanut muitakin kirjoja, jos hänen töistään pidätte. Itse en ole kauheasti ehtinyt niitä lukemaan, ne eivät ole edes kauhean vanhoja," Garrett tuumasi viuhkaa heiluttaen,
"Uskon, että minulta löytyy niitä jokunen hyllyistä, jos tahdotte etsiä," hän lisäsi vielä. Miehen korvat kuulivat kenkien kopinan lähestyvän kirjastoa ja oikeassahan ne olivat. Pian ovi avautui narahtaen vanhemman mieshenkilön astuessa sisään ja kävellessä kreivin luokse. Garrett nousi istumaan makuuasennostaan ja kuunteli tarkasti hänen hovimestarinsa kertoessa hänelle jotain hiljaa. Viestin toimitettuaan mies katosi takaisin sinne, mistä oli tullutkin. Kartanon herra taas kääntyi katsomaan tyttöä.

"Aika on rientänyt. Pian on päivällisen aika, jos tahdotte jäädä syömään, neiti Evelyn. Vai onko teillä jo kiire kotiin?" kreivi hymyili taittaessaan viuhkan kokoon ja laskiessaan sen pöydälle.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Kitty » 02 Heinä 2011, 20:08

Evelyn

Tyttö hätkähti kun kreivi avasi suunsa, tunsiko neito tarinan ? Todellakin, sehän kertoi hänen elämästään, ainakin osittain. "En ole, mutta tarina on tuttu." Evelyn sanoi nousten seisomaan. Kreivi kertoi vielä etteivät kirjat olleet vanhoja ? "Hän on elossa." Evelyn henkäisi osittain helpottuneesti. Lisää hänen kirjojaan ? Evelyn paloi halusta tietää mistä muut kirjat kertoivat ja missä hänen veljensä nyt oleili, mutta sitten taas jos hän vahingossakin möläyttäisi että tämä merirosvo tyttö kirjasta seisoi nyt kreivin kartanossa niin saattaisi tulla piukat paikat. Eikä kreivi itsekkään näyttänyt kovin typerältä, pitäisi kai liueta ennenkuin tuo hoksaa itse tämän.
Palvelija asteli sisään, tällä kertaa mies joka puhui vähän turhan hiljaa. Päivällis kutsu se kai vain oli, mutta silti jokin jäi mietityttämään. Herra Fortescue ehdotti kait päivällistä mutta neidolla oli epäilyksensä ja ajatteli että nyt olisi parasta lähteä. "Kiitän vieraan varaisuudestanne herra Fortescue, mutta minun on lähdettävä jotta kerkeän illaksi kotiin." Varovasti tyttö laski kirjan pöydälle ja kiitti vielä kerran.
Kitty
 

Seuraava

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron