
Kreivi
Viestit: 1558
Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä
Vihreä kulta
Kuumuus ja kuivuus olivat piinanneet Nahorin kylää jo viikkoja. Kuivuudessa kasvit näyttivät melkeinpä huutavan vettä ja niiden vehreänä pitämiseen vaadittiin paljon vettä ja useita kasteluita, mihin kaikilla ei ollut aikaa tai rahaa. Monien ympäristön kasvien lehdet alkoivatkin kellastua, niin kasvit kuin ihmisetkin odottivat toiveikkaina sadetta, jota ei vähään aikaan ollut tullut. Aurinko paahtoi pilvettömällä taivaalla ja oli mitä kaunein päivä ulkona oleskeluun, jos vain ei olisi ollut niin kauhean kuuma. Säästä huolimatta monet ihmiset joutuivat tekemään päivän työt helteessä kartanon pihalla. Etenkin vartijat portin vieressä haarniskoissaan näyttivät hyvin säälittäviltä, kuinka kuuma niissä metallipurkeissa olikin olla. Itse Nahorin kreivillä asiat eivät olleet niin huonosti, hän sai itse päättää, missä vietti aikansa ja tällaisella säällähän hän mieluusti pysytteli sisätiloissa viileässä.
Garrett makaili kirjastonsa sohvalla eväänsä väräyttämättä, jos mukaan ei lasketa viuhkalla itseään vilvoittamista. Kartanon paksut kiviseinät pitivät armottoman kuumuuden ulkona, tehden huoneista ulkoa tuleville ihania viileitä paratiiseja. Kirjastossa ei ollut edes yhtään ikkunoita päästämässä valoa ja lämpöä sisään, mutta samalla se teki huoneesta hämärän, hyvin hämärän kirkkaassa ja auringossa juuri olleelle. Ikkunaton huone vaati päivisinkin kynttilänvaloa monen kynttilän voimin ja kaikki ne pienet liekit söivät huoneen happea, vaatien jatkuvaa tuuletusta vähän väliä pitääkseen huoneen ilman hyvänä ja raikkaana. Tuuletus ei ollut ongelma, ongelma oli se, että tuulettaessa kuuma ilma pääsi sisälle huoneeseen, mitään raikasta tuulahdusta ei tullut. Silti kreivi oli valinnut huoneen lepopaikakseen tälle hetkelle, muiden tehtävänä oli huolehtia siitä, että hän pysyi tyytyväisenä valinnastaan huolimatta.
Ongelmista huolimatta, kirjasto oli onnistuttu pitämään viileänä. Silti, Garrettista huone olisi saanut olla vieläkin viileämpi, mutta parempaan ei enää pystytty. Olihan toisella tietenkin paksut kerrokset vaatteita, vaikkakin tälle herralle vaatekerros oli harvinaisen ohut. Miehelle ei riittänyt vain aluspaita, sen päällä piti olla paksu, pitkähihainen vaalea paita röyhelöisillä hihoilla ja senkin paidan päällä vielä tummaharmaa liivi. Olipa kaulassa vielä paksu, valkoinen silkkihuivi, joka oli suurimmaksi osaksi vedetty paidankauluksen alle. Hän ei sentään ollut laittanut paksua takkia vielä kaiken sen päälle, mutta pitkät tummat housut olivat kyllä jalassa. Eihän sitä mihinkään huonompaan voisi sonnustautua, etenkin kun oli vieraita tulossa. Pitkät nahkasaappaat olivat laitettu nätisti sohvan tassumaisten puujalkojen viereen, kengät kartanon herra oli sentään viitsinyt ottaa jalastaan, muttei suinkaan kuumuuden takia. Ei, häntä vain huolestutti sohvien kauniin punaisen kankaan likaantuminen, hänhän makasi sellaisen päällä juuri.
Kreivi silmäili pöydällä olevaa tyhjää vesilasia leyhytellessään viileää ilmaa kasvoillensa koristeellisella viuhkallaan. Tuokin lasi oli täytetty tämän päivän aikana monet kerrat. Lasin vierellä lojuvaan kirjaan ei ollut koskettu, oli aivan liian kuuma mihinkään niin vaativaan hommaan, kuin lukeminen. Mikä päivä tämä olikaan tulla vierailulle, kyllä ne Thannit aina osasivat Miksiköhän se vierailu edes tapahtuikaan? Garrett oli jo ehtinyt unohtaa sen kokonaan. Ei häntä kyllä tänään oikein innostaisi tehdä minkäänlaista makaamista haastavampaa, mutta ei hän kyllä voinut sanoa ei hyvälle seurallekaan. Kuin tilauksesta, ovelta kaikui kolkuttimen kolahdus, hänen vieraansa täytyi olla täällä. Laiskasti kreivi nousi istumaan mukavasta makuuasennostaan ja alkoi vetää kenkiä jalkaansa. Garrett tarrautui vielä pöydällä olleeseen nahkakantiseen kirjaan ja vei se takaisin paikalleen kylmän takan vieressä olevaan kirjahyllyyn, hän ei kirjaa enää tarvitsisi. Työn tehtyään nuori mies pääsi palaamaan sohvallensa, mihin hän jäi istumaan vierasta odottaakseen. Sormukset välkkyivät kynttilöiden liekeistä hänen leyhytellessä viuhkallaan, Garrettin ei tarvitsisi huolehtia vieraastaan vielä. Palvelijat kyllä avaisivat oven ja toisivat hänet tänne.