Vihreä kulta


Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1563

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Helmi 26, 2012 1:55

Garrett tahtoi todellakin käydä tapaamassa joskus myös Thannin muuta sukua heidän kartanossaan, jos ei sitten muun takia, niin ainakin tämän Elizabethin paljon kehuman kokin takia. Vaikka toki sitä pitäisi käydä pitämässä suhteita yllä muutenkin, siitähän oli jo aikaa, kun hän viimeksi kävi Elizabethin sukua tapaamassa. Olisi varmasti paljon puhuttavaa ja näytettävää, paljon oli ehtinyt tapahtua näiden vuosien aikana.
"Oi, en tietenkään. Eihän sitä voisi jättää väliin mistään hinnasta," kreivi naurahti vieraalleen tuon kysyessä halua jättää tulematta johonkin niin tärkeään tapahtumaan, kuin onnistuneen remontin jälkeisille teekutsuille. Kenties neito oli itse sen tarkoittanut vitsinä ja ei miehen vastaustakaan voinut ottaa minään kauhean vakavana, mutta kyllä tuo taisi aivan vakava olla. Garrett rakasti juhlia, eikä voisi jättää tärkeiden ihmisten tai ystävien mitättömimpiäkään kissanristiäisiä väliin ilman todella, todella hyvää syytä. Ja silloinhan hän itse vain tulisi pahalle tuulelle, kun ei päässyt juhliin Voi kuinka hän tahtoi jo mennä. Olla kestitettävänä ja pitää hauskaa, mutta nyt ei vain voinut. Sehän olisi vain suden suuhun hyppäämistä, ajan pitäisi antaa kulua, niin ehkäpä tämä koko asia unohdettaisiin. Mutta hän inhosi odottamista, miksi elämän piti olla niin rankkaa

Kreivi hymyili Elizabethin vastatessa myöntävästi jälkiruoan syömiseen. Ainahan sitä pitäisi tehdä tilaa jälkiruoalle tai toiselle, olihan se paras kohta ateriasta. Garrett tunsi vatsansa olevan jo aivan täynnä, mutta sehän ei häntä estäisi syömästä vähän lisää jälkiruokaa. Olihan se sen verran herkullisen ja kevyen näköinenkin, ettei sen syöminen voisi tuntua yhtään missään. Olisi hän tehnyt tilaa vaikka kermakakullekin, mutta tämän pitäisi olla hieman helpompaa. Jälkiruokalusikkaan tartuttiin sievästi, miehen raapaistessa sitten hennosti hieman läpinäkyvää hyytelöä lusikalle, melkein kuin tuo olisi säälinyt joutuvansa tuhoamaan moisen yksinkertaisen taideteoksen. Hyytelö löysi tiensä kuitenkin aatelismiehen suuhun. Voi kuinka hyvää se olikaan, niin raikasta, niin kylmää, oikealla tavalla makeaa, sehän oikein suli suussa. Kreivi oli yhtä hymyä nauttiessaan herkusta hiljaisena ja Elizabethkin näytti nauttivan siitä aivan yhtä paljon.

"Hienoa, että pidätte siitä, neiti," Garrett sai sanottua syödessään suunsa tyhjäksi, vaikka ei hän kyllä tämän herkun kanssa tahtonut suutaan tyhjänä pitää kovin kauaa. Hiljaisuus oli suurin kohteliaisuus herkkua kohtaan ja pian toinen lusikallinen nousikin taas sievästi tuon suuhun. Tuoreet appelsiininpalaset todellakin kruunasivat hyytelön, niihin oli kyllä kannattanut tuhlata. Hitaasti, mutta varmasti korkeakin jälkiruokakuppi alkoi tyhjentyä edessä. Joka palasta nautittiin oikein pitkään, olo ei enää tuntunut ollenkaan siltä, kuin oltaisiin kuumassa ruokailusalissa. Aivan kuin sitä oltaisiin jossain mukavassa viileässä, mutta aurinkoisessa paikassa

Garrett heräsi ajatuksistaan huomatessaan, että hyytelö olikin loppunut. Sääli, mutta mikään hyvä ei voinut kestää ikuisesti. Lusikka laskettiin alas, kreivin jäädessä istumaan tuolilleen hiljaisena, mutta varsin tyytyväisenä. Vatsa oli aivan täynnä, eikä jaksaisi millään syödä enää palastakaan. Lautasliina kävi pyyhkäisemässä suupieliä miehen katsellessa vierastaan.
"Se ei ollut lainkaan hassumpi ateria. Kiitos, että tulitte seurakseni, neiti," hän hymyili iloisena, pyytäessään vielä lasin jäävettä palvelijoilta. Sitä siinä pystyttiin nauttimaan vielä hetkinen ja puhdistamaan suuta, eihän hän millään pystyisi vielä nousemaan jaloilleen tuon kaiken ruoan jälkeen, mitä sisäänsä oli ahtanut. Kai sitä ruokailun jälkeen pitäisi puhua vieraan kanssa hieman ruoasta tai jostakin, kunhan ei tarvinnut liikaa liikkua.
"Ah, aivan, kuinka kauaksi aikaa aioitte jäädä? Kartanoni ovet ovat teille aina auki ja saatte toki pysyä täällä niin pitkään, kuin haluatte," Garrett naurahti vielä, pitäisihän sitä vieraanvarainen isäntä olla aina ja vieraat ainakin olivat hyvä syy juhlimiseen. Hän niin kovasti piti juhlista

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Maalis 11, 2012 9:14

Lady Elizabeth Thann

Hyytelö oli loppunut. Samalla oli poistunut sen tuoma ihana viilentyminen ja pian sitä saattoikin taas herätä karuun todellisuudeen kuumassa ruokasalissa istuen tukalassa korsetissa ja kokopitkässä monikerroksissa mekossa. Tämä oli taistelu ihmisen ja korsetin välillä, toinen heistä antaisi periksi. Joko Elizabeth lakkaisi saamasta henkeä ja tuupertuisi maahan tai korsetti räjähtäisi apposen auki. Toivottavasti tämä taistelu voitaisiin kuitenkin käydä vähän myöhemmin sillä molemmat vaihtoehdot olivat hyvin epätoivottuja ollessa vierailemassa arvoisan kreivin luona.
Elizabeth pyyhki suunpieliään ja hengitteli hyvin pienin rauhallisin henkäyksin. "Voih, te taidette tainnuttaa minut näin maittavilla aterioilla. Kiittäkää kokkia puolestani", Elizabeth toivotteli tyytyväisenä pöydän toisesta päästä, "Sekä kiitos että sain tulla vierailemaan luonanne arvon kreivi. Olen viihtynyt mainiosti."
Kreivi kyseli aikoiko Elizabeth jäädä vielä, kuten varmasti hyviin tapoihin kuuluikin, vierasta ei koskaan saanut hoputtaa lähtemään. "Voi, säälin kovasti hevosmiestä joka joutuu odottamaan tuolla paahteessa, sillä uskon että kyytini on tullut jo vartomaan minua. Jos vain suinkin pääsen ylös näin mahtavan aterian jälkeen, lähden piakkoin, kiitos kuitenkin tarjouksesta ja tulen joskus taas tervehtimään. Ainakin muistan sanoa vanhemmilleni että saatte ensimmäisten joukossa kutsun kaikkiin kutsuihin joita kartanollamme järjestetään."

Elizabeth pääsi kuin pääsikin onneksi ylös, mutta hikihän jo siitäkin tuntui kohoavan otsalle. Hyvin huomaamattomasti Ellie taputteli muutamat hikipisarat otsaltaan pois ennen kuin ne valuisivat alas hänen kasvojaan pilasen meikkauksen. "Haluaisitteko että jätän mekon tänne, omani on ehkä hieman suttuinen, mutta kotimatkalle se kelvannee vallan mainiosti!" Elizabeth kysäisi kreiviltä ennen kun päätti vielä mihin suuntaan lähtisi ruokasalista; yläkertaan vaihtamaan vaatekertaa vaiko hakemaan mekon joka oli kuuleman mukaan kiikutettu kirjastoon odottamaan ladyn hakevan sen lähtiessään.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1563

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Maalis 11, 2012 10:39

Garrett säteili ylpeyttä Elizabethin kehuessa niin ruokaa kuin myös vieraanvaraisuutta näin yleensä. Eihän kreivillä ollut mikään ongelma olla vieraanvarainen, hän osasi sen tietenkin todella hyvin, mutta kokki taisi kyllä aterioillaan ylittää itsensä kokonaan. Taitaisi kokki saada kehut niin neidolta kuin työnantajalta itseltäänkin, ehkäpä myös ylimääräinen palkkio tulisi aiheeseen, että samanlainen työnteko jatkuisi tulevaisuudessa. Etenkin kun vieraita tulisi.
"Sen teen, neiti. Olen kovin onnellinen, että olette viihtyneet. Minullakin on ollut todella hauskaa, minunhan pitäisi kiittää teitä, että vierailitte luonani," kreivi paistatteli kehuissa ja näteissä sanoissa hymy huulillaan, antaen toki vieraallensa myös hieman kehuja. Ei hän toki valehdellut, ainahan tuo nautti vieraiden kestittämisestä vaikka työasiat eivät niin kauheasti kiinnostaneetkaan, mainiota puheseuraakin nuo hyväkäytöksiset, kaunissanaiset aatelisneidot olivat. Olisi ollut ihanaa jatkaa tätä koko päivän, olisi ollut ihanaa, jos tämä päiväkin olisi jatkunut ikuisuuksiin Mutta Elizabeth oli päättänyt jo lähteä. Surullista, mutta ei olisi kohteliasta pakottaa toista jäämään.

"Ah, harmi, mutta jos koette tarpeelliseksi lähteä niin pian, en toki estä teitä. Olette aina tervetullut takaisin. Kertokaa toki perheellenne terveisiä päästessänne perille," hymy pysyi miehen kasvoilla, vaikka ehkä silmät hieman haikeana olivatkin. Silti, hyvästit piti aina antaa jossain vaiheessa, eikä sen saanut antaa harmittaa liian pitkään.
"Se olisi ihanaa," Garrett näytti piristyvän silmänräpäyksessä Elizabethin mainittaessa juhlista, ja kuinka kreivi itse tulisi olemaan ensimmäisten vieraiden joukossa. Juhlat olivat niin mukavia! Toivottavasti seuraavia ei pitäisi odottaa liian kauan. Neito alkoi jo tehdä nousuaan tuolista, niin nopeasti suuren aterian jälkeen. Garrett olisi toki voinut istuskella ruokalevolla pidemmänkin aikaa, ehkäpä puhua vielä hetkisen, mutta Elizabeth oli jo niin kovasti menossa. Kai sitä oli sitten pakko Palvelijat auttoivat molempien nousussa edes sen verran, että vetivät tuoleja kauemmas, mutta itse sitä piti kuitenkin omin jaloin nousta ylös. Kuinka täydeltä vatsa tuntuikaan! Tämän jälkeenhän sitä pitäisi ottaa todella pitkä ruokalepo jossain viileässä.

"Ei se ole tarpeen. Se pukee teitä hyvin, joten jos vain haluatte, saatte toki ottaa sen mukaanne," kreivi naurahti kävellessään rauhallisin askelin Elizabethin luokse, jalat hädin tuskin jaksoivat kannatella tuon kehoa, eikä se sietämätön kuumuus tehnyt oloa yhtään sen kevyemmäksi.
"Meidän pitäisi kuitenkin hakea mekkonne kirjastosta, ette toki haluaisi unohtaa sitä," hän hymyili, alkaessa johdattaa vierastaan kohti kirjastoa kovin laiskoin askelin poikki ruokailusalin ja suuren, vaikkakin tällä hetkellä tyhjän juhlasalin, vielä niin väsyneenä ruokailusta. Ainakin tahti oli nyt hitaampaa kuin viime kerralla. Olisihan Garrett tietenkin tahtonut lysähtää jo kirjastossa sohvalle makaamaan, mutta vielä pitäisi saattaa neito ovelle ja hyvästellä, ennen kuin hänen piti vaivautua takaisin kirjastoon nukkumaan Ah, kuinka hankalaa elämä olikaan




((Tämä peli alkaa kai olla tässä. :D Ehkä tämä on minun viimeinen viesti, ellei sieltä puolelta tule jotain, mihin on pakko vastata.))

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti La Maalis 17, 2012 1:35

Elizabeth Thann

Pienoinen puna kohosi ladyn kasvoille kun kreivi sanoi että hän voisi pitää mekon. Suuremmin pohtimatta, Elizabeth kietaisi kätensä kreivin ympärille ja halasi tätä hellästi ja pikaisesti. Olisi ollut kuumuudenkin takia tukalaa jäädä siihen lääppimään sen enempää, mutta Elizabeth oli kuitenkin halunnut tehdä halauksen eleen takia ja näinhän se tuli tehtyä. "Kiitos oikein kovasit." Neito sanoi vielä halauksen lisäksi ja sitten lähdettiin kulkemaan kirjastolle.

Elizabeth sai mekkonsa sievästi viikattuna ja kantoi sitä käsissään kun kreivi tuli saattamaan häntä ovelle. Oli varmasti viisaampaa hyvästellä ennen kuin ovi avattaisiin niin ainakaan kuuma aurinko ei porottaisi suoraa takaraivoon joten ovella Elizabeth käännähti vielä kreivin puoleen.
"Vielä kerran kiitos hevosretkestä, päivällisestä, mekosta, seurastanne sekä siitä että sain tulla vierailemaan", aatelisneidon täytyi pitää pieni tauko enne kuin saattoi jatkaa, "Vaikkeivat isäni suunnitelmat menneet niin kuin hän oli suunnitellut. Tavallaan olen kiitollinen siitä ettette huolineet minua vaimoksenne, mutta voisin sanoa ettei varmasti olisi ollut kaikista kurjin kohtalo joutua teidän vaimoksenne." Se oli tarkoitettu suurena kohteliaisuutena, sillä todellisuudessa Elizabeth ei millään olisi halunnut elää hienostunna elämää joutuen olemaan niin lady koko ajan. Avioliitosta olisi ainakin tullut haastava ja aika varmasti onneton. Paras näin.

Kauniisti niiaten ja kreiville poskisuudelman muiskauttaen Elizabeth sitten lopulta poistui kartanosta. Hänen kyytinsä oli kun olikin ollut odottelemassa neidon saapumista. Onneksi hevosille oli huolehdittu kartanon puolesta kylmää juotavaa ja varjoinen seisoskelu paikka etteivät ne aivan kuollee kuumaan.
Elizabeth kipusi vaunuihin ja sitten hevoset komennettiin matkaan. Pian kreivin kartanosta saattoi enää nähdä pienoisen pölypilven joka oli noussut ilmaan kuivasta tiestä hevosten ravatessa sitä pitkin.


//Juu kiitos oikein kovasti peliseurasta ja siitä että oot ollu noin älyttömän kärsivällinen mun kanssa kun aina välillä on inspiraatiokin karannut ja muuta:) Oli oikein kiva, toivottavasti haluat joskus jatkossakin pelata mun kans:3//
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1563

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Maalis 17, 2012 3:16

Yhtäkkinen halaus tuli aivan yllätyksenä, jättäen Garrettin varsin hölmistyneeksi neidon hentojen käsivarsien kiertäessä itsensä hellästi tuon ympärille. Eihän sitä yleensä aivan näin käynyt vieraiden kanssa, eikä hän oikeastaan tiennyt mitä tehdä tässä tilanteessa. Kreivi koetti koota itsensä ja ajatuksensa, seistessään siinä kädet suorina halattavana. Vihdoin toinen miehen käsistä nousi ylemmäs, kiertyen neidon kehon ympärille kovin varovaisesti, hädin tuskin koskettaen mekon kangasta. Kenties halaus oli ohi silmänräpäyksessä, mutta se oli tuntunut iäisyydeltä. Hämmentynyt ilme vaihdettiin kuitenkin nopeasti hymyksi Elizabethin irrottautuessa toisesta. Neito oli ilmeisesti niin kiitollinen, ettei oikein osannut hillitä itseään. Ei kai sellaisesta saisi ketään syyttää.

"Älkää nyt toki, neiti hyvä," Garrett naurahti, vaikkei ehkä ollut aikonut aivan niin tyytyväiseltä kuulostaakaan. Ehkä hänkin oli pitänyt halauksesta loppujen lopuksi enemmän, kuin itse uskoikaan, muttei vielä aivan varma ollut.
"Olisi sääli nähdä mekon pölyyntyvän käyttämättömänä kaapissa. Teille siitä on paljon enemmän iloa," tuo myhäili hymy huulillaan, katsellessaan Elizabethin kasvoja ja silmiä vielä hetkisen, ennen kuin parivaljakko lähti kohti kirjastoa hakemaan mekkoa ja sen mukaansa noukittua ulko-ovelle, kreivin saattaessa vieraansa ovelle, aivan kuten oli aikonutkin. Vaikka kyllä se viileän ja hämärän kirjaston sohva kutsuikin tuota jo ruokalevolle, mutta pakko oli pakottaa itsensä. Vieläkin niitä kiitoksia sateli, joku olisi varmasti jo kyllästynyt niihin, muttei tämän kartanon herra. Tyytyväisenä tuo kuunteli neidon kehuvat sanat, eikä vaivautunut keskeyttämään.

"Oli mukavaa saada teidät vieraakseni. Tulkaa toki uudestaankin," kreivi naurahti Elizabethin pitäessä pienen tauon kiitostensa luettelemisessa. Pieni kulmakurttu ilmestyi tosin Garrettin kasvoille neidon käyttäessä sanaa "joutua" puhuessaan avioliitosta. Hänenkö vaimoksi jouduttaisiin? Moni neitonen tappeli moisesta kunniasta ja kyllähän hän itsekin menisi naimisiin itsensä kanssa, jos moinen olisi mahdollista. Elizabeth oli varsin outo tapaus. Nahorin kreivi oli tunnettu pikkumaisuudestaan niiden kanssa, jotka tuon oikeasti tunsivat. Joille tuo ei esittänyt jotain muuta. Mikään ei olisi estänyt tuota ärsyyntyneenä yhtäkkiä vain hyväksymään neidon kättä, kerta toinen ei sitä niin kovasti halunnut. Olisi se ainakin parantanut suhteita Thannin suvun kanssa, mutta loppujen lopuksi moinen tempaus satuttaisi enemmän häntä itseään. Ja olihan Elizabeth muutenkin ollut mukavaa seuraa, joten ehkä toisen pitäisi antaa mennä helpolla. Antaa toisen tehdä omat päätöksensä. Ehkä tämä pieni kommentti pitäisi vain unohtaa, mutta neidon oli parempi ajatella sitä palveluksena.

Hymy palasi nopeasti Garrettin kasvoille tuon työntäessä epämieluisat ajatukset mielestään, nyökäten kumarruksen neidon niiaukselle, laskien kasvojaan lähemmäksi, että Elizabeth saisi suudelman painettua helpommin poskelle. Ei hän loppujen lopuksi tahtonut olla toiselle ilkeä, vaikka ehkäpä toinen sen ansaitsikin.
"Hyvää matkaa, Lady Elizabeth," kreivi hymyili ovien avautuessa ja neitokaisen poistuessa eteishallista, astuen ulos etupihalle. Aurinko oli vieläkin korkealla ilmassa, valo ja kuumuus tulvivat sisään, mutta silti aatelismies jäi ovensuuhun katsomaan toisen poistumista hymyillen. Palvelijoiden annettiin auttaa Elizabeth vaunuihinsa, jotka pian sen jälkeen katosivatkin pölypilven mukana kaukaisuuteen. Vasta sitten Garrett antoi hymynsä lakata kuumuuden takia, tehden äkkiä tiensä viileään kirjastoon vilvoittelemaan kylmän vesilasin äärelle. Palvelijat saisivat hoitaa kartan, hänellä oli tapaaminen höyhensaarilla.




((En voi vastustaa lopetusviestien kirjoittamista auttakaa. Mutta joo, mukavaa oli, aika hankala pelihän se loppujen lopuksi oli, joten ei syytä huoleen. :D Aina jos on ideaa, niin siitä vain viestiä laittamaan. Ei minulla muuta elämää ole.))
Edellinen

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia