Kirjoittaja Sands » 30 Joulu 2011, 01:34
((Se on Garrettin salainen syyllistämistapa, ihan tahallaan on aina jossain nurkassa säälittävänä mököttämässä ja katselemassa isoilla, märillä kauriinsilmillä. Pakottaa aina vastaamaan, kurja.))
Garrett lötkötteli oikein laiskanoloisena sohvallaan, kannattaen päätään oikealla kädellään samalla kun selaili sohvapöydällä seisovaa kirjaa, jonka välistä löytyi joitain pieniä karttoja. Silmät kävivät sivuja lävitse varsin laiskasti, mutta kuitenkin nopeasti; paljoa ajatusta ei mies siis tekemisiinsä tuhlannut. Katseli vain, jos jokin sattuisi osumaan silmään helposti. Kuitenkin jos sohvapöydälle vilkaisi, oli kreivi kuitenkin onnistunut niinkin lyhyessä ajassa katsomaan aikamoisen määrän erilaisia karttoja nopeasti läpi, jos kaikki ne pöydällä sikin sokin lojuvat kartat kertoivat asiasta mitään. Eihän hänellä ollut mikään tarve käydä kaikkea läpi niin tarkasti, jos mikään ei osunut silmään helposti, niin turhahan sen löytymisen eteen oli hikoilla. Hän voisi kyllä laittaa jonkun muun katsomaan kaiken läpi paremmin myöhemminkin, tai sittenhän sitä voisi teetättää kokonaan uuden kartan, joka ainakin palvelisi käyttäjänsä tarpeita oikealla tavalla! Sen varaan sitä ainakin nyt laskettiin.
Kevyet askeleet lähestyivät kirjaston lievästi raollaan olevia ovia, lattian kopina paljasti sen. Garrettin silmät vilkaisivat kartan sijasta oviaukkoa, joka vielä oli seurasta tyhjä. Vasen käsi irrottautui sivuilta, sen hakeutuessa pöydällä jo aamupäivästä asti lojuneen viuhkan päälle, miehen nopealla liikkeellä avaten sen ja alkaessa leyhytellä hieman viileämpää ilmaa taas kasvoilleen. Hieman tuo suoristikin itseään, ettei aivan makaisi toisten tullessa, mutta aivan kunnolla sitä ei vielä istumaan noustu. Eihän hän toki ollut varma, kuka sieltä nyt tuli, turhahan sitä tässä kesähelteessä oli rehkiä liikaa. Kuitenkin Elizabethin pää pujahti pian näkyviin, neitosen astellessa kokonaan esille oviaukosta, esitellen valitsemansa asun koko koreudessaan. Garrettin huulet kääntyivät hymyyn tuon nostaessa itsensä kunnolliseen istuma-asentoon, silmät mekkoa tarkasti katsellen. Nättihän se tietenkin oli, oikein korea ja näyttävä kenen tahansa neidon päällä.
"Oikein näyttävää. Näen, että teillä on hyvä maku," kreivi myhäili katsellessaan siistiytynyttä Elizabethia ja tuon uutta pukua, laiskasti itseään viuhkalla viilentäen, ilmavirran saadessa tuon vaaleat, kasvoja kehystäneet hieman pidemmät hiussuortuvat liikkumaan.
"Toivottavasti se sopii hyvin, emmehän tietenkään halua, että teillä olisi epämukava olla," tuo jatkoi vielä rauhallisella ja tyytyväisellä äänellään. Elizabeth ei toki ollut mikään kurvikkain nainen, mutta eihän tietenkään Garrettin äitikään ollut, vaikka tietenkin lapsen saanut nainen oli jotain aivan muuta, kuin nuori aatelisneito. Ehkäpä tuo mekko oli sieltä parhaiten sopivasta päästä
"Ah aivan, ennen kuin unohdan. Katselin hieman karttoja läpi," mies heilautti kättään pöydällä vallitsevan kaaoksen ainakin kreivin itsensä mielestä suuntaan,
"Mutta en ikävä kyllä löytänyt mitään kovin hyödyllistä. Ajattelinkin josko teille sopisi, että lähettäisin tämän pienen visiittinne jälkeen jonkun kartoittamaan ostamanne alueen oikein tarkasti, jonka sitten lähettäisin teille sen valmistuttua? Yritän toki saada sen teille mahdollisimman pian, mutta hyvälaatuiseen karttaan menee aikansa, ikävä kyllä," Garrett pahoitteli vieraalleen, mutta toivottavasti hänen ehdottamansa ratkaisu sopisi toiselle. Olihan tässä paljon tärkeämpikin asia tehtävänä.
"Pääruoka on aivan pian valmis, meidän varmaan pitäisi mennä syömään alkuruoka pois alta," kreivi tajusi hetken päästä, hädin tuskin antaen toiselle aikaa edes vastata saati sitten reagoida, ennen kuin oli jo pompannut pystyyn ja johdatteli vierastaan kohti ruokasalia kartanonsa poikki. Olihan ruokasali toisella puolella taloa kirjastosta, mutta keittiöstä tulviva herkullinen tuoksu toivottavasti sai nälkäisen askeleen nopeutumaan.
Ruokasali ei ollut mitenkään kaikista suurin, mutta kyllä sinnekin aikamoisen määrän saisi ihmisiä ahdettua. Suuret ikkunat kuitenkin päästivät paljon valoa sisälle huoneeseen eivätkä kovin monet ovet teljenneet ruokailijoita sisäänsä, joten vaikutelma taisi kuitenkin olla varsin avonainen, etenkin kun vieressä oli varsin suuri ja tyhjä tanssisali. Kesäpäivä oli toki kirkas eikä siitä johtuen katosta roikkuvassa kattokruunussa ollut kynttilöitä valaisemassa tilaa, mutta se sama helle teki tiensä lasista läpi, tehden huoneesta lämpimämmän viileään kirjastoon verrattuna. Palvelijat olivat heti kaksikkoa vastassa, ohjaten ladyn pitkän ja tumman ruokapöydän päätypaikalle, tietenkin vetäen vaaleaistuimista tuolia kauemmas pöydästä, että neiti voi siihen istua helpommin. Garrett itse istui toiselle puolelle pöytää, päätypaikalle myös, mikä toki oli varsin kaukana kun väliin mahtui monetkin tuoliparit. Pöydän pinta kiilteli puhtauttaan kuten myös tyhjyyttään, eihän sen päällä ollut kuin oikein suuria ja komeita kukkamaljakoita värikkäine kukkineen, sekä molempien ruokailijoiden edessä olevat hopeiset aterimet, joita kyllä löytyi paljon. Kauaa ei kuitenkaan tarvinnut odotella, palvelijoiden tuodessa alkuruoan sisältävät lautaset ruokailijoiden eteen. Avattujen simpukankuorien sisällä oli itse simpukka, sen vaalean lihan päällä ollessa kerros väriä, jonkin sortin jauhettuja, vihreitä yrttejä Raikastava annos toivottavasti kesähellettä vastaan. Olipa lautaselle vielä jokunen sitruunanviipalekin aseteltu, kauniin keltaisen hedelmän tuodessa väriä ja tietenkin myös makua, jos sitä tahtoi käyttää. Simpukat olivat varsin riskialttiita ruokia näin kuumalla säällä, selvästikin kreivi tahtoi nyt näyttää varakkuuttaan, kun vieraita kerta oli.
Garrett itse vain hymyili katsellessaan palvelijoiden touhuja, ilmeisesti ruoka-aine-ehdotus oli loppujen lopuksi mennyt läpi kaikista ongelmista huolimatta. Ja se oli hyvä se, kaikki tiesivät, että tärkeintä oli saada kreivi tyytyväiseksi ja ylpeäksi palvelijoidensa kekseliäisyydestä, jos ei muusta. Pitkät lasipikarit aseteltiin ruokailijoiden eteen, kuten myös lautasliinoja ja pienen pieni vesikuppi sormien pesemistä varten varsin sotkuisen ruoan jälkeen. Myös ruokajuoma kysyttiin ruokailijoilta, Garrettin itsensä ottaessa vettä jäillä vieläpä. Muuta hän ei nyt tarvinnutkaan, ehkäpä se oli jopa hieman varallisuuden esittämistä. Jos hän tahtoi jäitä keskellä kesää, niin hänhän sai jäitä keskellä kesää, ehkä asiaa avitti kuitenkin se, että Nahor oli varsin lähellä korkeaa vuoristoa. Pikku hiljaa hälinä ympärillä väheni, palvelijoiden astuessa taka-alalle, odottamaan, jos heitä taas tarvittaisiin.
"Näyttää hyvältä. Olemme odottaneet jo tarpeeksi kauan, joten eiköhän aloiteta," kreivi naurahti, puristaessaan hieman sitruunamehua simpukan päälle, odottaen että Elizabethkin pääsi mukaan, ennen kuin tarrautui kuoreen ja imaisi simpukan suuhunsa, jääden nauttimaan sen mausta ja ehkä sitä seuraavasta keskustelusta.