Minä kyselen, sinä vastaat.
Iltapäivä. Pilvistä. Täydellinen ajankohta yrittää luikkia sisään vartioituun rakennukseen. Vartijat olivat väsyneitä vuoronsa loppu päässä ja uudet tulisivat tilalle muutaman tunnin sisään. Mikäli tässä pahaisessa valtakunnassa toimi samantapaiset vartiointi vuorot, mitä muissa maissa. Näin ainakin toivoi Nimue, joka oli päättänyt pyrkiä itse kreivin puheille, suosiolla tai väkisin. Ja mikä olisikaan paras tapa pyrkiä sisään, kuin etuportista.
Lähestyessään porttia, alkoi velhotar jo kaukana luoda usvaa, joka levittäytyi hitaasti, mutta varmasti lähemmäs ja lähemmäs kartanoa, pian verhoten sen pihan ja portit. Usva lyhensi näköetäisyyttä, loogisesti. Kuitenkaan vartijat eivät olleet tyhmiä, sen Nimue jo arvasi. Joten velhotar otti itselleen usvan muodon, lipuen täysin huomaamattomana läpi porttien. Pieni usvapilvi ei erottunut suuresta usvasta mitenkään, joten velhotar vei tämän erän.
Vielä varmistaakseen hämäyksen, velhottaren uskollinen orja piti huolen siitä, että kuolevaiset eivät kiinnittäisi huomiota emäntään.
Kissademoni syöksyi usvasta yllättäen, puskien läpi etuportin kaltereiden. Vartijat huomasivat demonin ja huusivat heti hälyytyksen. Hälyytyksen kuuluessa, jokainen joka oli kartanon etupihalla, lähti metsästämään usvasta tätä pantterin kokoista demonia. Tarkoituksena ei ollut tappaa ketään, vain harhauttaa.
Nimue lipui usvana aina kartanon etuoville asti, ottaen fyysisen muodon vasta kun oli varmistunut siitä, että Demoni oli saanut vartijoiden huomion. Velhotar tarkasteli harmailla silmillään ovia, tuhahtaen sitten itsekseen.
"Tyylikästä" Kuului ääni naisen huulien välistä, tuon nostaessa luisevan kätensä ovenkahvalle ja astuen sisään, ilman sen kauniimpia koputuksia.
Sisällä oli totta kai vastassa vartijoita ja palvelijoita. Kuitenkaan usvana hän ei voinut lipua sisätiloissa.. kuinka tyhmältä ja epäilyttävältä sekin olisi näyttänyt?
Ensimmäinen vartija oli huudahtaa huomatessaan tunkeutujan päässeen sisälle. Nimue kuitenkin ehti heilauttaa kättään, lumoten samalla katsekontaktin avulla tämän vartijan. Hetken päästä vartija vetikin jo sikeitä, toivottavasti ainakin tunnin.
Velhotar antoi katseensa lipua läpi eteishallin. Ketään ei näkynyt, vielä, joten velhotar asteli peremmälle, etsien katseellaan seuraavan lumouksen uhriaan. Uhriksi joutuikin pahaa-aavistamaton tarjoilia, joka saapui nurkan takaa ja kirjaimellisesti törmäsi vasten velhotarta. Kuten kukatahansa järkyttynyt ihminen, ei tämä tarjoilija saanut suustaan vielä avun huutoa, vaan halusi ensiksi varmistaa kehen - tai mihin - oli törmännyt. Katsoessaan, tuo tyhmyyttään loi katsekontaktin, joutuen näin velhottaren hypnoosin valtaan.
"Kerro minulle, missä herrasi on?" Oli ensimmäinen kysymys, jonka Nimue esitti hypnoosin uhrilleen. Mies osoitti sormellaan eteishallista vasemmalle, kertoen Kreivin olevan oleskeluhuoneessa.
"Nyt, nuku" Noiden sanojen jälkeen tarjoilia vaipui uneen, kuten vartija aikaisemmin.
Nimue raahasi tarjoilijan piiloon ruokakomeroon, ottaen samalla tuon miehen muodon. Hetken tutkittuaan tätä etovaa kuolevaisen ulkomuotoa, lähti velhotar kävelemään päättäväisesti kohti oleskeluhuonetta. Vastaan tuli muutama palvelija, yksi vartija, mutta kukaan ei kyseenalaistanut velhotarta tässä olomuodossa. Vale-asu toimi täydellisesti.
Palvelijan olomuodossa velhotar astui sisään oleskeluhuoneeseen. Varmistettuaan ettei huoneessa ollut ketään - kreivin lisäksi - lukitsi hän oven perässään.
Kreivi näytti ottavan kauneusunia sohvalla. Täysin äänettömästi Nimue lähestyi nukkuvaa kreiviä, kumartuen tuon ylle, pitäen yhä miespalvelijan olomuodon.
"Herrani!" Velhotar huudahti, imitoiden myös täydellisesti miehen ääntä "On aika herätä.. Ja vastata muutamaan kysymykseen".
Noita sanoja seurasi viekkaan pirullinen virne vanhan miehen kasvoilla...
// Sands and the awesome Garrett here plox //
~ Pelitilanne~
~Seuraa saa myös kysellä yksärillä~
Typotus ala Aksutus