Kirjoittaja Sands » 18 Heinä 2011, 01:20
((Olisimme tulleet tänne, mutta Garrettin ego ei mahtunut :<))
Päivä oli lähtenyt käyntiin normaalilla tavalla kreivi Fortescuen kartanossa. Palvelijat aloittivat aamupalan valmistamisen herrallensa hyvin varhain muiden aamutoimien kera, valmistautuessaan kreivin herättämiseen. Pitkän yön jälkeen saivat vartijatkin lähteä kotiinsa nukkumaan uusien aamuvuorolaisten tullessa tilalle enemmän tai vähemmän virkeinä. Kaikki tiesivät kartanon herran vaativan aikaista herätystä, kaikki tiesivät myös hänen vaativan, että kaiken piti olla valmiina hänen noustuaan, joten valmistelut piti aloittaa ajoissa. Vasta pienen ja hiljaisen siivoustuokion, sekä aamupalan kokkaamisen jälkeen tietenkin, pystyttiin yläkerran mahtavaan päämakuuhuoneeseen lähettämään palvelija herättämään kreiviä, ruokaa täynnä olevan tarjottimen kera. Kreivi Fortescuen herättäminen aamuisin oli onneksi aina helppoa, hän tiesi, että herätä piti, oli hän kuinka väsynyt tahansa.
Tänä aamuna herääminen oli vieläkin helpompaa, paahtavan helteen jälkeen sää oli ottanut hellittääkseen ja antanut Nahorin maille sateita ja pilviä auringon peitoksi, joten yöt ymmärrettävästi olivat viilenneet, samalla helpottaneet nukkumista nyt huomattavasti mukavammissa huoneissa. Nuori herra oli tuntenut olonsa jo hyvin tukalasti monen yön ajan, nukkuminen oli vaikeaa hien peitossa, mutta nyt hän oli nukkunut kuin tukki ja heräsi varsin hyväntuulisena, vaikkakin hyvien unien jälkeen vielä hieman unenpöpperöisenä. Silti, rutiininomaiset aamutoimet oli suoritettava, mutta onneksi Garrettillä oli vielä aikaa herätä ennen tärkeiden asioiden päättämistä. Petiin tuodun aamupalan jälkeen olikin pitkän, kuuman kylvyn aika, minkä jälkeen hänen pitikin kiinnittää huomionsa siihen aikaa vievään ja hankalimpaan tehtävään: laittautumiseen ja vaatteiden valitsemiseen.
Olikin jo melkein iltapäivä, ennen kuin kreivin aamutoimet olivat tehty, toimien hitaus siis syynä jokapäiväiseen aikaiseen herätykseen. Vihdoinkin Garrett pääsi miettimästä asioita, rentoutumaan pitkän ja komean pöydän päätyyn ruokasalissa kupponen teetä edessään. Mies ei voinut kuin huokaista viimein helpotuksesta, kauniina olo on kovaa työtä. Herran posket olivat sileiksi ajetut, kuten joka päivä. Vaaleat kasvot olivat meikki- ja puuterikerroksen peittämät, iho sileä ja mattapintainen, kaikki erheet joita ei tietenkään Garrettin kasvoissa ollut tasaisesti peitettynä. Kulmat olivat nypitty ohuiksi ja harjattu hyvin tarkasti, yhtään kulmakarvaa ei ollut jätetty kasvamaan väärään paikkaan. Hiuksia oli jätetty sievästi reunustamaan kreivin kasvoja, loput hiukset oli kiharrettu normaalia kiharammiksi ja laitettu näteillä pinneillä ylös kiinni. Hiuksissa menikin paljon aikaa, mutta tulos oli Garrettin mielestä sen arvoinen. Vaatetukseksi sen sijaan oli käynyt musta, samettinen takki kultaisilla koristekuvioilla takin helmassa ja hihoissa, sekä vaaleat sormikkaat ja housut.
Tyytyväisenä kreivi Fortescue joi silmät ummistettuina höyryävän yrttiteensä kauniista, kiiltävästä posliinikupista, asettaen sen lopetettuaan pienelle lautaselle pöydän päällä. Hän avasi silmäsi ja vilkaisi vierellään odottavaan palvelijaan hetken teen mausta nautittuaan.
"Olen väsynyt, tahdon viettää aikaa yksin oleskeluhuoneessa. En ota vieraita vastaan, älkää myöskään häiritkö minua ennen päivällistä, ellen itse tule pois aikaisemmin. Ilmoittakaa muille," Garrett ilmoitti noustessaan tuolista sen puisten jalkojen raapaistessa äänekkäästi lattiaa, äänen kuulostaessa hiljaisessa talossa miltei kuurouttavalta. Palvelija ei voinut kuin nyökätä herrallensa tuon kävellessä hitaasti viereistä oleskeluhuonetta kohti. Teekuppi korjattiin nopeasti pois pöydältä ja kaikille kartanossa oleville työntekijöille kyllä kerrottiin kreivin tämänhetkinen toive. Nukkuvaa Garrettiä ei tahtonut kukaan herättää ilman syytä, etteivät vain saisi tuon raivoa niskaansa, jo ennestään hiljainen talo tuntui hiljenevän entisestään, aivan kuin talossa ei olisi ristin sielua.
Oleskeluhuone oli varsin valoisa pilvisestä säästä huolimatta, kiitos suurien ikkunoiden. Siitä huolimatta, oli kartanon nuori herra saanut unen päästä kiinni, kiitos aikaisen herätyksen ja univelkojen. Miehen kasvot olivat ilmeettömät ja rauhalliset, selällään maatessaan tyyny niskan takana oli tuo melkein kuolleen näköinen. Garrett ei olisi herännyt mistään pienestä äänestä, ei tuo kuullut mitään ulkona tapahtuvasta riehumisesta ja huutamisesta, nukkui vain tyytyväisenä. Pitkään toinen olisi nukkunutkin, ellei hänen yhden palvelijansa huuto olisi herättänyt häntä juuri sikeimmästä unesta. Kreivi pomppasi pystyyn säikähtäneen, katsellen hämmentyneenä ympärilleen. Äänen aiheuttajan paikantaessaan, miehen silmät kapenivat kulmien kurtistuessa hieman ärtymyksestä tajutessaan, että häntä oli häiritty turhaan. Ilmassa ei leijunut ruoan tuoksu.
"Charles! Minähän sanoin, etten kaivannut seuraa!" Garrett ärähti ärsyyntyneenä hänen laskiessa päänsä takaisin tyynylle.
"Herätit minut juuri. Luulisi sinun tietävän paremmin," mies mutisi tympääntyneenä ja hyvin väsyneenä,
"Röyhkeää. Tästä tulee seurauksia, Charles. Jätä minut nyt rauhaan, olet tehnyt aivan tarpeeksi harmia," hän jatkoi hiljaa mutisten, vihaisena ja kostoa suunnitellessa. Kuinka joku kehtaakin häiritä hänen kauneusuniaan Ja Charles oli aina ennen ollut niin hyvä palvelija