Iltatähti on kuin timantti


Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Loka 12, 2011 7:43

Iltatähti on kuin timantti

((Ventus-setäää.))



Illan lähestyessä Nahorin kylä alkoi hiljentyä, etenkin näin syksyn pimeyden aikana. Kesäisin elämää oli paljon enemmän myös yöaikaan, valoa kun riitti pidemmäksi aikaa ja erilaisia juhlia järjestettiin työntekijöidenkin iloksi, mutta nyt oli kylmää ja pimeää, ainoastaan talojen ikkunoista paistava valo ja joidenkin soihtujen valaistessa katuja. Monet soihdutkin olivat aikaisemmasta sateesta sammuneet, eikä taivaaltakaan paljoa valoa herunut kuun ja tähtien muodossa pilvien peittäessä ne, peitteen ainoastaan silloin tällöin raottuessa ja paljastaessa valoa. Nahorin kreivin kartano oli tässä säässä oikea valopilkku, suurista ikkunoista tullen paljon valoa korkeiden muurien yli. Soihtuja kantavat, haarniskapukeiset vartijat partioivat niin muurien vierustoja, portteja ja itse kartanon kaunista puutarhaa, jonka kasvit eivät kyllä enää kylmyydessä niin kauniita olleet. Elämää löytyi niin kartanon sisä- kuin ulkopuolellakin, yövartijoiden valmistautuessa pitkään yöhön, muiden palvelijoiden hoitaessa omat askareensa tältä illalta loppuun. Silti paljoa ääntä ei kuulunut kenestäkään, kaikkien pysyessä aivan hiiren hiljaa ja yrittäessään tehdä töitään mahdollisimman hiljaisesti. Itse kreivi oli käymässä yöpuulle, eikä hän hyväksynyt häirintää metelin muodossa.

Kynttilät valaisivat kreivin suurta makuuhuonetta miehen itsensä astuttua sisälle huoneeseen jykevästä tammiovesta palvelijoidensa saattamana, täyttävän illallisensa ja mukavan lämmittävän teen kera, jotka todellakin tekivät tästä koleasta syysilmasta lämpimät. Makuuhuoneessa sijaitseva tiilitakka oli sytytetty iloisesti roihuaviin liekkeihin jo jonkin aikaa ennen kreivin nukkumaanmenopuuhia, lämmittäen suuren huoneen mukavaksi vaativallekin käyttäjälleen. Palvelijatytöt kiiruhtivat nopeasti vetämään pitkiä verhoja suurten ikkunoiden peitoksi kartanon herran astellessa ylväästi koristeellisen peilipöytänsä ääreen, istuen samettiselle istuimelle.

"Ilmat ovat olleet varsin ikäviä tänä syksynä, paljon sadetta ja niin kylmääkin Muttei tarpeeksi kylmä, että voisin pitää kaikkia niitä ostamiani turkiksiani. Kuinka ikävää," Garrett ilmaisi tyytymättömyytensä tämänhetkiseen tilanteeseen niille ainoille, jotka tässä huoneessa olivat hienohelman valituksia kuuntelemassa.
"Todella ikävää, kreivi Fortescue," yksi palvelijatyttö vastasi järkevällä tavalla, jos tahtoi pitää herransa tyytyväisenä, puhumattakaan työpaikastaan. Ei ollut hyvä idea muistuttaa palkanmaksajalleen, että eihän tuo nyt oikeastaan ulkona käynyt lainkaan, vietti vain sisällä aikaansa lämpimän takan ja teekupposen äärellä valittamassa kylmästä. Turhaa oli alkaa kertomaan omia mielipiteitään ylempiarvoiselle, ei tuota kiinnostanut, ja tietenkin herra oli aina oikeassa. Kaikista eniten Garrett piti siitä, kun muutkin myönsivät sen. Keskustelut palvelusväen kanssa olivat arvattavasti hyvin yksipuolisia. Aatelisen hoikat ja vaaleat sormet ottivat pöydälle tuodun pienen, valkoisen pyyhkeen ja kastoi sen lämpimään vesikulhoon, alkaen puhdistaa kasvojansa päivän meikeistä ja puutereista. Kun kasvot olivat miehen mielestä tarpeeksi puhtaat, laski hän pyyhkeensä vesikulhoon ja alkoi ottaa koristeita ja kiinnikkeitä hiuksistaan irti, nyppien ne pöydälle pitkistä, suorista hiuksistaan, antaen vaaleiden kutriensa pysyä auki yön yli. Yksi palvelijoista vei vesikulhon pois huoneesta kreivin noustessa ylös peilipöydän äärestä ja kävellessä vaatekaappinsa luokse.

Garrett kuori itsensä nopeasti päivän monista, ylellisistä vaatekerroista, antaen vaatteiden lojua palvelijan noukittavina maton päällä. Ilkialastomana tuttu näky kaikille kartanon palvelijoille mies antoi palvelijoiden avata suuren vaatekaappinsa ovet ja pukea hänet pitkään, valkoiseen yöpaitaan samalla kun edelliset vaatteet vietiin huoneesta ulos pesuun. Jos olisi ollut kuuma, olisi kreivi varmaan nukkunutkin alasti, mutta nyt lämmin paita oli aivan hyvä. Nyt valmiina nukkumaan Garrett käveli suuren sänkynsä ja vastapöyhittyjen tyynyjensä luokse, valuen pehmeän patjan päälle ja vetäisi lämpimän, punertavan peiton päällensä. Hyvät yöt toivottaen palvelijat sammuttivat huoneen kynttilät ja lähtivät tiehensä, jättäen herransa yksin nukkumaan takkatulen valaisemaan huoneeseen. Garrettia väsytti jo niin kovasti ja silmät painuivat kiinni, joka aamu tuo joutui heräämään hyvin aikaisin päättämään päivän tärkeimmistä asioista, kuten miten hiukset laitetaan tai mitkä vaatteet tänään olisivat hyvät, joten vaikka ilta oli vielä nuori, oli kreivi aivan poikki. Vaikka ei päivisin oikein tehnytkään mitään. Muutenkin, kauneuden eteenhän piti nukkua pitkät yöunet ja jonkin aikaa sitten nukkuminen oli käynyt mahdottomaksi painajaisten takia, olivatkohan sitten johtuneet kaikista niistä hyökkäyksistä ja varkaista, joita kesällä oli tultu nähtyä turhan paljon Syy, miksi kartanon vartiointiin oli panostettu lähiaikoina entistä paremmin. Nyt Garrett tosin aikoi nukkua kesänkin univelat pois, kun taas pystyi nukkumaan rauhassa. Miehen rintakehä pian nousi ja laski hitaasti merkiksi siitä, että tuo oli jo unten mailla.

Viesti Ke Loka 12, 2011 8:40

~ Felix ~

Ympäriltä kuului hiljaista suden ulvontaa. Muutama olento käveli väsyneen näköisinä jo kohti talojaan, jotta pääsisivät nukkumaan. Ainoastaan muutama pieni valonhiukkanen valaisi näitten työpäivän päätteeksi kotiin rakkaittensa luokse menevien olentojen vetistä ja lätäkköistä tietä. Kukaan ei tuntunut välittävän villieläinten ääntelemisestä. Kukaan ei tuntunut välittävän, että ne pienet karvan peittämät raukat itkivät hiljaa ja kertoivat huoliaan kuulle. Ne "hänelle" miten nälkäisiä olivat. Miten he joutuivat taas tänäkin yönä mennä ilman ruokaa nukkumaan. Ne kertoivat tämänkin päiväisistä seikkailuistaan. Ainoastaan kuu, se hopeinen pyöreähkö taivaankappale, joka kieri ympäri maatamme taisi välittää.

Kuului pientä kengän kopinaa. Nuoren näköinen herra käveli katuja pitkin. Hänen päällään oli mustat vaatteet, jotka parhaansa mukaan yrittivät vetää kaiken lämmön itseensä. Nuoren herran onneksi, hänen harteillaan roikkui vielä paksu, musta kaapu. Hän oli vetänyt kaavun hupun päänsä ylle. Se peitti mukavasti tuon kalpeat kasvot. Hänen kaulallaan roikkui pieni risti, josta herra piti kiinni. Hän käveli hitaasti, mutta silti törmäsi eräänseen naiseen. Felix -niminen mies nosti hieman katsettaan ja hymyili. Se ei ollut ystävällinen hymy. Se oli kylmä ja kaukainen. Nainen huomasi selvästi, ettei tämä kaavun alla oleva herra pitänyt törmäilystä. Varsinkaan, jos hän tiesi ettei se ollut hänen vikansa.
"Olen hyvin pahoillani rouva", Felix sanoi silti hiljaa ja käveli naisen ohitse.
Nainen oli sanomassa jotain, mutta Felixillä ei ollut aikaa jäädä juttelemaan. Hän käveli kulman taakse ja hyppäsi yhden talon katolle. Siitä kuului pieni tömähdys, ja Felix uskoi että ainakin talon lapset heräsivät. Hän ei kuitenkaan jäänyt ihmettelemään asiaa. Felix juoksi talojen kattoja pitkin. Hän pysähtyi sitten yhtäkkiä ja jäi tuijottamaan suurta ja mahtavaa kartanoa. Felix tiesi, että sen omistaja oli itserakas ja rikas. Ja hänellä oli varmasti paljon kaikkea mitä Felixinkin täytyisi saada. Mies hyppäsi alas talon katolta ja käveli lähemmäs linnaa. Hän huomasi yhden vartian kävelevän häntä päin. Felix hymyili pienesti ja katosi varjoihin. Vartia jäi ihmeissään tuijottamaan paikkaa, jossa Felix oli seisonut. Felix otti maasta kepin ja pamautti sillä vartiaa päähän. Kun vartia oltiin vihdoinkin tainnutettu, Felix puki hänen haarniskansa, joka itseasiassa sopi Felixille oikein hyvin ja meni lähemmäs kartanoa.
"Nätti on..", hän mutisi ja käveli vähin äänin sisälle kartanoon.

Felix asteli suuren oven luokse. Hän oli omaksi onnekseen päässyt palvelijoiden ja vartioiden ohi yläkertaan, ilman että he olisivat mitään epäilleet. Hän avasi huoneen oven ja kurkisti sisään. Takkatuli valaisi huonetta tarpeeksi paljon, jotta herra näkisi hieman ympärilleen. Hän astui sisälle ja sulki oven perässään. Mies riisui haarkiskan ja asetti sen maahan. Hän laittoi mustilla hiuksillaan kimaltelevaa tiaraansa paremmin päähänsä ja lähestyi nukkuvan kreivin sänkyä. Pian hän olikin jo sitonut tuon miehen sänkyyn ja laittanut tuon oman sukkaparin miehen suuhun.
"Voi että kun hän on suloinen nukkuessaan", mies sanoi ja virnisti leveästi niin, että kulmahampaat näkyivät.
Felix käveli kreivin peilipöydän luokse ja alkoi hiljaa tutkimaan tuon tavaroita. Nyt piti vain toivoa, etteivät vartiat tai palvelijat astelisi sisään.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Loka 13, 2011 12:00

Garrett oli nopeasti sikiunessa, vaaleiden hiusten kehystäessä rauhallisesti uinuvat, sirot kasvot niiden monien, pöyheiden tyynyjen keskellä. Tyytyväisestä ilmeestä päätellen miehen unimaailma oli kerrankin vain hyviä asioita täynnä, luultavasti unissa oli niin kreivi itse, vaatteita tai jotain kauniita koruja Kaikki ne asiat, mistä herra niin kovasti piti. Pian tosin nekin unet alkoivat käydä omituisemmiksi, outoja ääniä ja tunteita, ja lopulta jotain tungettuun suuhun, pakotti sitä auki ja jokin kuiva tunne valtasi koko suun. Silmistä näkyi lievä ärsytys ja aivan hyvä olo ei tuolla tainnut olla, Garrettin silmien pian avautuessa raolleen, sen himmeänkin valon, joka takasta tuli ollessa liikaa herkille, vastaheränneen silmille. Hetken aikaa kreivi ei oikein ymmärtänyt mitään ja silmätkään eivät oikein nähneet muuta, kuin omituisia läiskiä ympäri huonetta, mutta pian läiskät alkoivat muotoutua huonekaluiksi, mitä ne aina olivatkin olleet. Mutta yksi läiskä ei ollut mikään tuttu näky keskellä yötä huoneessa ja se läiskä oli vielä liikkuva läiskä Joku tai jokin oli hänen makuuhuoneessaan kaivelemassa jotain, Garrett oli vielä varsin unenpöperössä, eikä oikein ymmärtänyt kaikkea. Pikku hiljaa tilanne alkoi hahmottua tuon päässä.

Jotain sängyssään makaava kreivi yritti sanoa, mutta tukitusta suusta ei kuulunut muuta, kuin ärtynyt äännähdys, mikä nopeaa muuttui varsin säikähtäneeksi miehen huomatessa, ettei pystynyt mitään puhumaan. Ehkä oli vain hienohelman onni, että piti huoneessaan vain puhtaita vaatteita, likaiset sukat olisivat varmasti olleet tuolle aivan liikaa. Garrett yritti nostaa kättään kasvoillensa, että saisi tukkeen suustaan helposti pois, mutta käsikään ei kauhean pitkälle päässyt, ennen kuin jokin vetäisi ranteesta ja lopetti liikkeen niille sijoilleen. Miehen suuta ei ollut vain tukittu, mutta tuo oli myös sänkyynsä sidottu kiinni, mikä sai kyseisestä herrasta säälittäviä kiemurteluita ja riuhtomisia tuon yrittäessä päästä irti. Siteet eivät olleet kyseisestä moksiskaan. Pian heikko ja väsynyt kreivi oli väsyttänyt itsensä entisestään riuhtomisellaan ja joutui tyytymään paikallaan makaamiseen, yrittäessään tasata hengitystään nenänsä kautta. Kauan ei sitäkään ollut jatkunut, mutta jo nyt Garrettista tuntui siteiden olevan aivan liian ahdistavat, kireät ja hiertävät, eikä hän pitänyt siitä.

Kartanon herra makasi sängyllään sidottuna hiljaa ja liikkumatta, rintakehän noustessa tiheään tahtiin ja kasvojen ollessa suunnattu kohti kattoa, olivatpa parit hiussuortuvatkin valahtaneet kasvojen päälle riehumisen yhteydessä. Hetken päästä Garrett tunsi olonsa taas levänneeksi ja hieman vahvemmaksi, ja heikosti nuo nosti kasvojaan kohti peilipöydän äärellä hääräävää hahmoa. Töykeästi tuo oli vain kävellyt itse kreivin makuuhuoneeseen, tonkien läpi laatikoiden, joissa hän piti korujaan ja meikkejään! Sängyllä makaavan miehen ilme ei todellakaan ollut hyväksyvä, päinvastoin. Yksi osa Garrettista oli vihoissaan, miten joku oli voinut tulla hänen huoneeseensa, kun hän yritti nukkua, kehtasi herättää hänet metelöinnillään ja vieläpä tonki hänen tavaroitansa. Mutta se osa taisi suurimmaksi osaksi johtua miehen väsyneisyydestä ja vastaheränneestä olotilasta. Toinen puoli taas oli kauhuissaan, jokin mies oli hänen huoneessaan keskellä yötä ja oli sitonut hänet sänkyynsä, hän oli puolustuskyvytön ja ei voinut kutsua ketään apuun. Kreivi ei tiennyt, kuka tuo henkilö oli. Huone oli hämärä, eikä hän oikein saanut selvää, oliko se joku palvelijoistaan vai kartanon ulkopuolelta tullut varas. Sukan takaa tuli taas toinen ärtynyt, ehkä hieman kysyvä älähdys miehen alkaessa taas kiemurrella ja heitellä päätään puolelta toiselle.

Viesti To Loka 13, 2011 9:01

~ Felix ~

Mies nosteli aina välillä laatikoista kauniita koruja. Hän kääntyi pienesti virnuillen koko vartalopeiliin päin ja piteli yhtä kaulakorua kalansa läheisyydessä. Se kimalteli kauniisti, kun takassa olevan tulen valo hipelöi sitä koko ajan. Felix astetti kaulakorun pöydälle. Se oli nätti, mutta ehkä liian tyttömäinen tälle herralle. Mies käännähti nopeasti takaisin nukkuvaan kreiviin päin. Hän oli kuullut hieman ääniä, mutta ne äänet eivät varmaankaan kuuluneet tuolle kultakutrille. Mustahiuksinen herra kääntyi takaisin peilipöytäänpäin ja otti laatikosta taas uuden korun. Felix työnsi kielensä ulos, laittoi korun takaisin pöydälle ja laittoi sormensa suuhunsa näyttääkseen jollekkin, varmaan kuvitulle, hahmolle mistä hän ei oikein pitänyt. Mies virnisti ja istui peilipöydän ääreen. Hän katsoi itseään peilistä ja pyyhkäisi etuhiuksensa pois silmiensä edestä. Sitten hän otti laatikosta pienen purkin puuteria ja avasi sen. Hän tuijotti hetken aikaa purkin sisältöä, ennen kuin asetti purkin pöydälle. Hän puhalsi siihen pienesti ja aivasti. Puuteria levisi ympäri pöytää ja niitten korujenkin päälle, joita Felix oli kokeillut.
"Hupsista", mies sanoi virnistäen ja hieraisi etusormellaan nenäänsä.

Felix kuuli kuuli pientä mutinaa. Se kuului ihan selvästi tästä huoneesta. Vamppyyri herra kääntyi tuolilla ympäri ja katsoi sängyllä makaavaa kreiviä virnistäen. Hänen poskilleen oli ilmestynyt suloiset hymykuopat, joista Felix ei kyllä itse pitänyt yhtään. Mies katseli kreivin epätoivoista heilumista ja yritystä päästä irti siteistä. Hän olisi halunnut alkaa nauramaan, mutta eihän se sopisi alkuunkaan. Kreivihän voisi suuttua. Tai mikä pahempaa, Felix voitaisiin löytää. Hän kuitenkin päätyi vain hihittelemään pienesti. Felix pudisti pienesti päätään ja kääntyi takaisin peilipöydän ääreen. Ei tuo toinen varmastikkaan pystyisi mitään hirveän kovia ääniä tekemään, mikä saisi vartiat tänne. Felix jatkoi kreivin tavaroiden tutkimista. Hän nosteli koruja laatikosta ja kokeili niitä itselleen.
"Tämä on oikein nätti", hän sanoi myhäillen ja tunki yhden kaulakorun taskuunsa.

Felix nousi pian pöydän ääreltä ja käveli kiemurtelevan ja heittelehtivän miehen luokse. Hän istui sängyn reunalle ja sipaisi tällä kertaa kreivin vaaleita, pitkiä hiuksia.
"Miltäköhän nämä näyttäisivät jos leikkaisin ne?", hän kysyi hiljaa ääneen itseltään, mutta niin että kreivi varmasti kuulisi sen.
Felix siirsi kätensä miehen hiuksista tuon kasvoille. Hän nipisti tuota poskesta ja virnisti niin, että terävät kulmahampaat näkyivät. Mies nuolaisi ylähuultaan ja nojautui kultakutrin lähelle.
"Miltäköhän kreivin veri maistuu?", tuo kuiskasi miehen korvaan ja lähestyi hieman tuon kaulaa.
Hän ei kuitenkaan puraissut, vaan työnsi kielensä ulos ja nuolaisi pitkällä ja kuolaisella vedolla miehen kaulaa. Felix suoristi taas selkänsä ja naurahti pienesti. Hän nousi ylös ja lähti kävelemään kohti kreivin vaatekkaappia. Hän avasi sen ja veti pari vaatetta esiin. Tuo ei kuitenkaan pukenut niitä, vaan jäi tuijottelemaan itseään peilistä. Hän piteli valkoista paitaa edessään ja kallisti hieman päätään. Sitten tuo pudisti sitä niin, että hiukset heiluivat ja pudotti paidan lattialle. Hän otti vaatekaapista uuden vaatteen ja siirsi sen eteensä, kuin katsoakseen miltä näyttäisi jos pukisi sen.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Loka 13, 2011 2:46

Garrettin kasvoilla oleva ilme oli täynnä vihaa, ainakin niin täynnä vihaa kuin voi olla rypistämättä kasvojaan liikaa. Eihän hän tahtonut sileille kasvoilleen ylimääräisiä ryppyjä sen takia. Kuinka tuo saasta kehtasi, tonkia hänen tavaroitaan ja vieläpä nauraa hänelle! Toinenhan nautti tästä, kuinka sairasta! Kukaan ei nauraisi kreiville, kun tuo oli pulassa! Sukan takaa kuului hieman äänekkäämpi ja kieltävä vastaus, hyvin ärtynyt sellainen merkiksi, ettei mies arvostanut korujensa varastamista. Tietenkin toisen miehen taskuun sujauttama kaulakoru oli kaunis, kaikkihan ne olivat, olivathan ne sentään kreivin omia koruja! Ja vaikka niitä koruja oli monta laatikollista eikä tuo varmasti osaisi kaivata paria puuttuvaa, ei Garrettilla voinut edes käydä mielessä, että voisi luopua yhdestäkään. Ne olivat hänen!

Tunkeilija käveli lähemmäs sänkyä, kreivin itsensä lopettaessa sätkimisensä huomatessaan lähestyvän hahmon. Sirot kasvot kääntyivät toista miestä päin, hyvin tarkasti nypittyjen, ohuiden kulmakarvojen ollessa lievässä kurtussa. Katse oli arvosteleva ja se ei arvostanut toisen olemassaoloa laisinkaan. Garrett oli tosin harvinaisen hiljaa, antaen vain inhoa tihkuvan katseensa hoitaa puhumisen puolestaan. Hämärässä valossa oli hankala nähdä, miltä toinen mies näytti, mutta pimeässä huoneessa tuon vaaleat kasvot näyttivät melkein hohtavan valkoisina kalpeudestaan, ollen varsin aavemaiset. Toisen korvatkin näyttivät hieman normaalin ihmisen korvia terävämmiltä, oliko mies haltia?! Haltia, hänen huoneessaan keskellä yötä, ilman vartijoita? Ajatus oli kauhistuttava. Mahdollinen haltia istuutui sängyn reunalle sidotun miehen viereen, kreivin itsensä yrittäen hivuttaa kehoansa kauemmas tunkeilijasta, huonoin tuloksin. Miehen sormet hipaisivat vaaleita hiuksia, Garrettin älähtäessä varoittavasti. Hän ei pitänyt koskettelusta. Mutta vielä vähemmän hän piti toisen ideasta leikata ne, ärtyneiden kasvojen muuttuessa säikähtäneiksi. Siinä tilanteessa piti viimeistään ymmärtää, miten avuton ja toisen armoilla tällä hetkellä oli. Hätääntyneenä kreivi puisteli päätään kovaa tahtia, mutta pian tunkeilijan sormet olivat vaihtaneet paikkaa hiussuortuvilta hänen poskelleen. Kosketus oli varsin kylmä, mutta ennen kuin kartanon nuori herra pystyi edes kysyvää älähdystä sanomaan, nipistivät nuo sormet kivuliaasti poskea. Pienikin kipu oli hienohelmasta sietämätön, silmien painuessa umpeen ja kivusta johtuvan älähdyksen karatessa suusta tukkeen takaa.

Kyyneleistä kostuneet silmät tuijottivat kalpeakasvoista taas täynnä vihaa, mutta sitäkään vihaista katsetta ei kauaa kestänyt. Säikähdys nosti taas päätään toisen miehen kuiskatessa jotain aivan kauheaa hänen korvaansa. Eihän tuo voinut Eihän? Se olisi.. hulluutta! Tunkeilija ei ollut vain varas, mutta myös mielipuoli, sairas! Eihän toinen voinut tappaa häntä tai.. tai juoda hänen vertansa! Ei siinä ollut mitään järkeä. Ehkä mies ei ollutkaan haltia vaan Vampyyri? Pelkkä idea oli kauhistuttava. Peloissaan kreivi alkoi kiemurrella sängyssään, päästäen korkeita vingahduksia, yrittäen turhaan päästä pakoon toiselta. Vampyyrin suu lähestyi aivan liian lähelle suojatonta kaulaa, valmiina puraisuun Mutta kivun sijasta kaula tunsikin vain jotain märkää ja pehmeää. Jännityksestä Garrett kyllä kiljaisikin sukkaan naisellisesti, mutta säikähdys pian laantui helpotukseksi ja sitten ällötykseksi. Kuolainen jana kaulalla kiilsi takkatulen loimussa, kreivillä itsellään ollessa varsin inhoava ilme. Kaulan nuoleminen oli ällöttävää!

Garrettin kasvot olivat taas inhoa täynnä seuratessaan tuon sairaan minkä lie matkaa kohti hänen vaatekaappiaan. Tuo lurjus nautti tästä. Suuren kaapin ovi riuhtaistiin auki ja kohta likaiset kädet tarrautuivat niihin puhtaisiin ja silitettyihin vaatteisiin, tuoden ne peilin edessä keikistelevän miehen eteen. Kokeilun jälkeen vaatteet vain nakattiin myttyyn lattialle. Kreivi oli vihoissaan. Toki, tekihän hänkin itse samaa, mutta se oli eri asia! Hänhän oli kreivi ja ne olivat hänen vaatteitaan! Hän sai tehdä niillä, mitä itse halusikin! Mutta tuo varas ei ollut edes yhden paidan arvoinen, jos yksikään vaatekappale turmeltuisi Garrett ei edes tietäisi, mitä tehdä! Mutta sen pitäisi olla jotain kauheaa. Sidottu mies alkoi taas riehua ja kiemurrella, pitäen suurempaa ääntä tällä kertaa, jos vain joku vartija kuulisi

Viesti To Loka 13, 2011 3:32

~ Felix ~

Mies veti vaatekaapista lisää vaatteita esiin. Hän löysi hienon paidan ja virnisti pienesti. Felix asetti paidan maahan. Hän otti kaapunsa pois päältään ja laittoi sen peilipöydän äärellä olevalle tuolille. Felix asetti tiaransa pöydälle ja heulautti pienesti hiuksiian. Tuo vetäisi paitansa pois päältään. Miehen hieman lihaksikas ylävartalo tuli esiin, eikä hän häpeillyt sitä yhtään. Sehän vain komisti Felixiä enemmän. Hän otti kreivin paidan maasta ja veti sen päälleen. Felix suoristi paitaa hieman. Se oli valkoinen ja siinä oli pitkät hihat. Se oli kuitenkin vähän iso, mutta muuten se sopi tälle "nuorukaiselle" mainiosti.
"Mitäköhän muuta täältä löytyy?", tuo kysyi virnuillen, mutta käännähti sitten nopeasti kreiviin päin.
Mies käveli nopeaa vauhtia tuon luokse ja otti tuon kauniista, vaaleista hiuksista kiinni. Hän veti hiuskia pienesti ja lähestyi hieman kreiviä. Hän siirsi vapaan kätensä taas miehen poskelle ja siveli sitä pitkillä kynsillään. Hän ei kuitenkaan tehnyt niihin minkäänlaisia haavoja tai viiltoja. Siveli vain. Sitten hän yhtäkkiä paikoi etusormensa kynttä kreivin poskea vasten. Siihenkään ei kuitenkaan tullut haavaa.
"Lopeta tuo iniseminen tai kauniit kasvosi saavat kärsiä. Niin ja.. Minä muuten osaan nuolla muutakin kuin kauloja", mies sihisi ensin, mutta sanoi viimeisen lauseensa kuiskaten.
Hän virnisti pervosti ja käveli takaisin kreivin vaatekaapin luokse.

Felix riisui kreivin paidan ja pudotti senkin maahan. Hän otti vaatekaapista lisää vaatteita, muttei pukenut niitä, vaan pudotteli vain maahan. Ihan vain kiusatakseen sängyllä makaavaa, avutonta miestä. Vamppyyri käveli ilkeästi virnuillen takkaa kohti. Hän piteli kädessään muutamaa kreivin vaatetta.
"Palavatkohan nämä hyvin?", hän kysyi virnuillen edelleen.
Hän ei kuitenkaan heittänyt vaatteita tuleen, vaan jätti ne vain takan viereen. Felix käveli takaisin peilipöydän luokse ja otti paitansa. Hän puki sen ja laittoi rakkaan tiaransa päähänsä. Hän oli varastanut senkin, mutta ei kreiviltä. Felix otti peilipöydän laatikosta puuteria ja muutaman muun meikin. Hän käveli kreivin luokse ja istui hajareisin tuon vatsan päälle. Mies asetti meikit tuon viereen ja otti puuteria. Hän laittoi sitä kreivin naamalle ja alkoi sitten laittamaan muitakin meikkejä. Kreivi-paran harmiksi Felix oli huono meikkaaja, joten meikistä tuli hirveä. Se ei kuitenkaan Felixiä haitannut. Hän oli ylpeä työstään ja istui virnuillen kreivin alavatsan päällä.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Loka 13, 2011 6:50

Tunkeilijaa ei kauheasti näyttänyt kreivin kiemurtelu ja ääntelehtiminen huvittavan, pelkäsi varmaan, että joku vielä kuulisi sen ja sitten sen yön huvit olisivat loppu vartijoiden juostessa huoneeseen. Garrettin omaan paitaan pukeutunut vampyyrimies lähestyi uhkaavan nopeasti, tarrautuen aivan liian kivuliaasti pitkistä hiuksista kiinni ja veti miehen kasvoja lähemmäs omiaan niistä. Sängyssään avuttomana makaava mies ei voinut kuin ynähtää epämiellyttävästi tunteesta, lopettaen riuhtomisensa siihen paikkaan. Taas vieraan miehen sormi etsi tiensä poskelle, jossa vieläkin näkyi pieni, punertava jälki edellisestä kosketuksesta. Pitkät kynnet tuntuivat teräviltä kipeää poskea vasten, kreivin nytkähtäessä säikähdyksestä. Toista nipistystä ei tullut, eikä mitään muutakaan kipua. Tunkeilija näytti nauttivan vain toisen posken silittelystä, mutta Garrett ei voinut nauttia tilanteesta, ei sitten yhtään. Silmistä paistoi pelko, eikä se ollut aivan kaukaa haettua yhden kynnen yhtäkkiä painautuen hieman kovemmin herkkää ihoa vasten, uhrin pelokkaan vinkaisun säestämänä.

Kahdesti ei vampyyrin tarvinnut pyytää miestä lopettamaan. Kreivi oli pelosta jäykkänä ja suusta ei kuulunut pihahdustakaan. Kasvoihin kohdistuva vahinko oli hyvä tapa kiristää ja sillä sai aina miehen taipumaan tahtoonsa. Hän ei kuitenkaan aivan ymmärtänyt omituisen miehen vihjausta, mutta mieluusti tuo saisi pitää kielensä omassa suussaan, mahdollisimman kaukana aatelisen ihosta. Hän ei tahtoisi enää kokea sitä uudestaan, edellinenkin nuolaisu oli vielä liian hyvin muistissa. Vaikka Garrett hiljaa olikin, kyllä tuo hieman veteli vielä epämukavia siteitään, kaiken sen riehumisen ollen hiertänyt inhottavasti ihoa. Selvästikin tuosta näki, että mies olisi pitänyt tällä hetkellä kaikista eniten siitä, että nuo epämukavat, hänet sänkyyn sitovat liikkumisenesteen olisivat irrotettu hänestä. Tunkeilija onneksi jätti hänet rauhaan ja käveli takaisin vaatekaapille, kreivin ollessa jopa kiitollinen siitä. Silloin asiat menivät huonosti, kun tuo hienohelma päästi mieluummin täystuhon vaatekaapillensa kuin itsensä viereen, mutta eihän hänellä tässä kauheasti vaihtoehtoja ollut. Garrett ei voinut kuin katsoa avuttomana miehen toimia, nyt vieläkin avuttomampana, kun ei saanut pitää minkäänlaista ääntä. Kauhistuttavaa se oli katsella, miten kalliita vaatteita tongittiin ulos kaapista ja sitten vain heitettiin maahan ihan tahallaan, vampyyri kun ei enää edes viitsinyt vaivautua kokeilemaan vaatteita kreivin ärsyttämiseksi. Tuo vieras nautti tilanteen hallinnasta, kiusaten ja uhkaillenpa vielä polttaa vaatteita, mutta onneksi toinen kuitenkin tajusi olla tekemättä sitä.

Urheasti avuton kreivi oli voinut pitää itsensä hiljaisena, vaikka kaikki ympärillä tapahtuva vain sai tuolle aikaan tahdon huutaa niin kovaa, kuin pystyi, mutta hän ei vain uskaltanut enää. Garrettin olo oli varsin lyöty, eikä hänestä kauheasti enää löytynyt vastarintaa. Mitä hän muka tekisi? Ei mies enää kiinnittänyt huomiota toisen tekemisiin, kääntäen mieluummin katseensa ylös kattoon, yrittäen edes vähän aikaa rentoutua tuon hullun seurassa. Peilipöydän ääreltä kuului rapinaa, eikä avuttomalle annettu paljoa aikaa rauhoittua. Vampyyri istuutui sidotun vatsan päälle, pitäen kuitenkin onneksi suurimman osan painostaan jalkojensa päällä, mutta pieni, hentoinen ynähdys kuului kuitenkin sukan takaa. Garrettin ikioma puuterihuisku tömähti kasvoille voimalla, saaden valkoisen pölyn lennähtämään ilmaan. Sattuipa kyseistä pölyä lennähtämään myös siron nenän sisään, saaden aikaan pienen aivastuksen, joka lennätti vielä lisää puuteria ilmaan. Aatelisen aivastuksetkin olivat pieniä ja sieviä, aivan liian fiinejä tähän tilanteeseen. Mutta olisikin tuo katala varas tyytynyt vain siihen, tosin muita meikkejä oli myös lähtenyt mukaan ja niitä sitten innokkaasti lähdettiin kokeilemaan kreivin kasvoille. Mies oli kovakourainen eikä oikein ymmärtänyt, mitä teki, puuterikerroksen ollessa epätasainen ja paikoitellen vain paksu kerros valkoista pölyä iholla, meikkejä sotkettiin aivan liikaa eikä toinen tainnut kyllä kauhean taitava olla käsistään. Eikä asiaa auttanut yhtään kreivin säälittävät yritykset saada kasvojaan pois tuon hirvityksen meikkaamistuokion alta, sotkien kaiken vain entisestään. Toiselle se oli ehkä vain leikkiä, mutta Garrettille kauhea nöyryytys. Ei hän ikinä antanut kenenkään muun meikata, hänellä ainoastaan oli taito tehdä se oikein! Vähemmän oli enemmän, mutta onnekseen mies ei ainakaan voinut tällä hetkellä nähdä sitä kauheaa luomusta, mikä kasvoillaan nyt oli. Vatsan päällä istuva mies näytti olevan hyvin ylpeä työstään, mutta kreivi ei jakanut tunnetta, ei sitten millään tavalla. Ei tuo voinut edes katsoa toista silmiin ollessaan näin, kääntäen mieluummin päänsä sivulle, tuijottaen sitten vaikka seinää.

Viesti To Loka 13, 2011 8:26

~ Felix ~

Herra nousi ylös ja käveli kreivin peilipöydälle. Hän etsi tuon laatikoista pienen peilin ja käveli takaisin sängyn luokse. Hän istui takaisin tuon vatsan päälle ja piteli peiliä tuon kasvojen edessä. Tuo tarttui kreivin leuasta kiinni ja veti tuon kasvot takaisin itseensä päin.
"Katso miten hienosti osasin tehdä meikkisi. Se on niin kauniisti tehty. Mikset pidä siitä? Haluatko vain, että sydämmeni murskaantuu? Pyyhin sen sitten pois", hän alkoi kyselemään ja virnisti lopuksi ilkeästi.
Tuo asetti peilin miehen pään vierelle ja päästi tuon leuasta irti. Mies otti kreivin paidan kauluksesta kiinni ja veti sitä hieman ylemmäs. Hän hymyili tuolle viattomasti, niin että hänen suloiset hymykuoppansa tulivat esiin. Mies kosketti tuon valkoisella paidalla tuon kasvoja. Hän alkoi pyyhkimään meikkiä pois. Vaatteen kaulus alkoi olemaan jo vähän liian likainen. Siinä oli paljon puuteria. Hän nousi ylös ja käveli vaatekasan luokse. Hän nosti päällimmäisen paidan ja pudisti pienesti päätään.
"Voih.. Tämä on niin nätti. Olisin mielelläni ottanut tämän itselleni", tuo alkoi selittelemään ja kääntyi takaisin kreivin puoleen.

Felix istui takaisin kreivin vatsan päälle. Tuo alkoi pyyhkimään loputkin meikit pois. Valkoisen paidan etuosaan alkoi ilmestyä hieman tummempaa puuteria ja eriväristä meikkiä. Felix heitti sitten likaisen paidan pois ja nousi taas ylös. Hän käveli takaisin vaatekasan luokse. Tuo otti uuden paidan. Mies käveli takaisin sängyllä makaavan miehen luokse.
"Vaatteesi pitäisi vaihtaa", hän sanoi ja repäisi miehen likaisen paidan rikki pitkillä kynsillään.
Felix virnisti ja hipaisi etusormellaan kreivin alavatsaa. Tuon pukeminen olisi vaikeaa, mutta kyllä hän siinä onnistuisi. Herra avasi tuon kädet, mutta piteli toisella kädellään tuon käsiä paikoillaan. Sitten hän puki paidan väkisin tuon päälle. Felix sitoi tuon kädet takaisin sänkyyn kiinni ja nousi sitten pois tuon vatsan päältä.
"Olet kyllä aika suloinen alastomana", tuo virnisti ja sipaisi etuhiuksiaan pienesti.

//Se on pervo pappa >)
//Tuli taas lyhyt, anteeksi >.<
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Loka 13, 2011 11:51

Tunkeilija nousi vihdoin Garrettin vatsan päältä, hänen huokaistessa helpotuksesta näkyvästi. Toisen miehen päällä olo ei ollut kaikista mukavin tunne, se oli ahdistavaa, painavaa ja sai aikaan tukalat oltavat kuumaa patjaa vasten painettuna. Outo mies meni taas kerran tonkimaan peilipöydän laatikoita, mutta tällä kertaa kreivi ei ollut siitä niin hädissään. Mieluummin ottaisi vaikka korun, kuin istuisi taas hänen päällensä tai sotkisi hänen kauniita kasvojaan. Sitäkään pientä vapautta ei kauaa kestänyt vampyyrin palatessa takaisin entiselle paikalleen alavatsan päällä. Makaavan kasvot eivät tosin kääntyneet toisen tuloon reagoivasti, jatkoivatpa vain seinän tuijotusta jääräpäisinä. Muukalaisen kylmät sormet olivat tosin kohta lujasti siron leuan ympärillä kiinni, pakottaen meikatut kasvot katsomaan tuohon päin. Ja hopeiseen käsipeiliin, jonka tuo lurjus oli tuonut mukanaan. Kuvajainen oli kauhistuttava, ei todellakaan siis mikään yleinen näky itserakkaalle miehelle. Garrettin kasvot näyttivät hyvin tuskaisilta, aivan kuin tuo olisi kauhean kivun alaisena. Henkisesti tuo olikin. Ei, meikit eivät olleet hienosti tehty, hän ei pitänyt siitä, koska se oli kauhea ja kyllä, hän tahtoi toisen kuolevan vaikka siihen paikkaan, jos vain se ajatuksen voimalla olisi mahdollista. Onneksi vampyyri lupautui pyyhkimään kasvot puhtaiksi, ennen kuin kukaan muu näkisi tämän kasvojen häpäisyn. Heti kun tuo päästi otteensa irti aatelisen leuasta, olivat kasvot kääntyneet taas seinää kohti.

Yhtäkkiä toisen käsi tarrautui valkoiseen paidankaulukseen, kreivin hätkähtäessä hieman miehen alla ja kiinnittäessä katseensa taas tuohon. Toisen kalpeilla kasvoilla oli hymy, jota joku voisi viattomaksikin kutsua, mutta aikeet eivät todellakaan voineet mitenkään viattomat olla. Eivätkä ne olleetkaan pehmeän kankaan alkaessa hinkkautua meikin peittämiä kasvoja, kauluksen nopeasti muuttuessa puhtaanvalkoisesta likaiseksi. Turhaan Garrett yritti puistella päätään ja rimpuilla toisen alla, mikään ei saanut toista lopettamaan ja itse asiassa se päänheilutus vain likasi paitaa entisestään. Kai paita oli likaantunut vampyyrinkin mielestä liikaa toisen kipaistessa nopeasti hakemaan toisen paidan puhdistusrätiksi, miten kauhea ajatus se olikaan Paidat olivat kalliita ja hyvää tekoa, ja nyt niitä vain sotkettiin! Niiden peseminen ei olisi mikään pieni urakka kauheiden meikkisotkujen jälkeen, siinä tulisi palvelijoille palkan eteen raatamista.

Lopulta kreivin kasvot olivat suurimmaksi osaksi meikittömät, vaikkakin ilman vettä monet kohdat olivat hinkkauksella vain levinneet entisestään, jättäen vaaleisiin kasvoihin väriläikkiä. Kasvot eivät näyttäneet mitenkään iloisilta mistään vampyyrimiehen teoista, eikä tämäkään ollut mikään poikkeus, kulmien taas kurtistuessa vihaisesti, mutta ainakin kasvot olivat nyt mieheen päin kääntyneet. Tunkeilija kehtasi ilmoittaa, miten toisen vaatteet pitäisi vaihtaa, saaden Garrettin vain pyöräyttämään silmiään. Tietenkin ne piti vaihtaa, ne olivat likaiset ja päällä oleva mies oli se syypää siihen! Seuraavaa liikettä kreivi ei kyllä ollut odottanut. Toisen miehen pitkät ja kynnet iskeytyivät paidan kankaaseen, raadellen sen silpuksi sidotun miehen kiemurrellessa ja mumistessa säikähtäneenä sukkaan. Tuosta paidasta ei kyllä jäänyt enää mitään pestävää jäljelle. Ilkialaston yläosa oli vaalea ja iho nousi kananlihalle sen joutuessa kosketukseen huoneen ilman kanssa, vaikka ei makuuhuone mitenkään kylmä ollut, oli paidan alla silti paljon lämpimämpää. Ei Garrettilla ollut mitään ongelmia olla alasti, vieraidenkaan ihmisten edessä, mutta eniten häntä haittasi se, miten toinen määräili hänen teoistaan. Jos hän tahtoisi olla alasti, niin silloin hän riisuisi vaatteensa, ei kukaan muu! Kreivin kasvot olivat edelleenkin täynnä vihaa, tuijottaen hyvin inhoavasti vampyyria suoraan silmiin tuon sivellessä sormellaan paljasta mahaa. Maha oli aivan yhtä vaalea, kuten muut osat miehestä, ja vaikka tuo hoikka olikin, ei lihaksia juurikaan näkynyt saati sitten tuntunut. Ehkä vatsa oli itse asiassa aika pehmeä.

Vampyyri ilmeisesti aikoi myös suorittaa vaatteidenvaihdon loppuun asti, eikä vain jättänyt Garrettia sängylle makaamaan sidottuna ja alastomana. Nuoren herran silmät syttyivät toivosta, jota ei pitkään aikaan tässä tilanteessa ollut tunnettu. Toisenhan pitäisi päästää hänet irti, jos tahtoi paidan pukea päälle! Se olisi hänen mahdollisuutensa, vapaus odotti pakenevaa! Kreivi odotti oikein kiltisti ja liikkumatta siteiden avaamista, että kiemurtelu tulisi yllätyksenä. Hiertyneet ranteet pitivät siteiden löysäämisestä, mutta pitkään ne eivät siitä saaneet nauttia rentoina. Garrett alkoi riehua oikein kunnolla, yrittäen saada toisen miehen pois päältään ja kätensä vapaiksi, mutta vaikka tunkeilija piti miehen molemmista ranteista kiinni vain yhdellä kädellä, oli tuo liian heikko saamaan itseään vapaaksi. Kiemurtelu vain väsytti hänet taas, eikä vastarintaa kovin pitkään jatkunut. Paita oli nopeasti vedetty päälle ja siteet kiristyivät ranteiden ympärille, tehden pakenemisesta taas hyvin kaukaisen haaveen. Kreivi tuhahti tympääntyneenä ja käänsi kasvojaan pois, ehkäpä lievän punan noustessa poskille. Tietenkin hän oli suloinen alasti, hänhän oli suloinen aina



((Jos on enemmän tekstiä, kuin pari lausetta, niin sehän on vain ihan hyvä pituus. :D))

Viesti Pe Loka 14, 2011 9:52

~ Felix ~

Mies katsoi kreivin hieman punastuneita kasvoja ja virnisti. Hän heitti silpotun paidan maahan ja heilautti pienesti lyhyitä, mustia hiuksiaan. Kaunis tiara kiilteli miehen hiuksilla ja takkatulen valo sai sen kiiltelemään vain enemmän. Felix istui sängyn reunalle. Hän laittoi oikeanpuolemmaisen jalkansa vasemman jalan päälle ja asetti molemmat kätensä päällekkäin, oikean jalan polvelle. Hän käänsi katseensa kreiviin ja hymyili pienesti.
"On kyllä epäreilua, että sinä, vanhempi, pidempi ja rikkaampi, mutta tyhmempi ja paljon heikompi mies saat kaiken tämän, mutta minä en saa mitään. Ellen sitten tapa sinua palvelijoittesi edessä ja pakota tekemään itsestäni kreiviä. Mutta ei se kyllä niinkään helppoa olisi. Täällähän on aamuisin aurinkoista", mies selitteli ja pudisteli aina välillä päätään.
Hän otti jalkansa pois toisen jalan päältä ja kaatui varovasti taaksepäin. Tuo asetteli päänsä ja hartiansa mukavasti kreivin vatsan päälle ja kääntyi kyljelleen niin, että hän oli kreivin kasvoihin päin. Felix virnuili pienesti. Hän ojensi kätensä sängyllä makaavan miehen kaulalle ja alkoi sivelemään sitä etu- ja keskisormellaan.
"Pehmeä kaula sinulla ainakin on", tuo totesi ja nousi hieman ylemmäs.
Hän lähestyi tuon miehen kaulaa. Felix ei kuitenkaan puraissut, vaan kosketti sitä vain huulillaan. Tuo siveli miehen kaulaa huulillaan ja työnsi kieltään hieman ulos. Hän kosketti sillä miehen kaulaa ja nuolaisi kerran. Ja toisenkin kerran. Sitten hän vetäisi kielensä takaisin suuhunsa ja palasi takaisin tuon vatsan päälle.

Felix nousi pian istumaan. Hän käänsi katseensa kreiviin. Mitäköhän hän seuraavaksi keksisi. Kreivi taisi enemmän pelätä sitä, että Felix olisi hänen lähellään, kuin sitä että hän kokeilisi, sotkisi tai varastaisi hänen tavaroitaan. Vaikka kyllä sekin vaihtoehto taisi olla hirveä. Felix nousi ylös ja käveli takaisin miehen vaatekaapille. Tuo tutki sitä vähän aikaa, ennen kuin löysi jotain valkoista. Hän veti sen ulos ja otti siitä kaksin käsin kiinni. Felix kääntyi takaisin kreiviin päin. Hän piteli käsissään miesten pikkuhousuja. Pieni hymy nousi Felixin kasvoille hänen tuijottaessa pikkuhousuja. Hymy vaihtui pian leveäksi virneeksi, joka meinasi vaihtua nauramiseksi, mutta Felixin onneksi hän osasi pitää nauruaan sisällään.
"Voi miten suloiset..", tuo mutisi virneensä takaa ja käveli pienesti hihitellen kreivin luokse.
Hän laski pikkuhousut kreivin vatsalle ja katsoi tuota huvittuneen näköisenä.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Loka 14, 2011 5:42

Paidanriekaleet tippuivat maahan, mutta Garrett ei reagoinut. Katseli vain seinää tympääntyneenä ja tilanteelle hyvin ärtyneenä, eikä tuo tahtonut antaa ahdistelijalleen minkäänlaista reaktiota. Sitähän tuo katala lurjus vain halusi, eikä tuollaiselle voinut antaa mitään voitontunnetta! Onneksi vampyyri ei koskaan kauhean pitkiä aikoja istunut vatsan päällä, vaikka toinen voisi olla paljon painavampikin, ei tunne silti ollut mukava. Oli paljon parempi jos tässä tilanteessa asiat pystyivät koskaan hyvin olemaan kun toinen vain istui sängynreunalla, mutta vielä parempi olisi ollut, jos tunkeilija lähtisi matkoihinsa

Kreivistä tuli reaktio tunkeilijan voivotellessa kohtaloaan. Kasvot kääntyivät nopealla liikkeellä sivulta kohti vampyyria, pään noustessa pehmeältä ja mukavalta alustaltaan. Kulmat olivat kurtussa, eikä Garrett pitänyt yhtään toisen tavasta puhutella häntä. Tilanteessa ei ollut mitään epäreilua, hän syntyi kreiviksi, hänellä virtasi suonissaan aatelisen veri, eikä hän ollut mitään tuollaista pohjasakkaa, kauheaa saastaa! Hän oli ihminen, eikä tuollainen! Ei hän kyllä kauheasti pitänyt toisen vihjailusta, miten hän muka oli vanhempi, mies näki kovat vaivat pysyäkseen nuorekkaana, ja vaikkei hän toisen tarkkaa ikää tiennytkään, ei tuo silti voisi noin vain kutsua häntä.. vanhaksi! Eikä hän todellakaan ollut tyhmä, miten tuollainen saastainen otus pystyisi edes sanomaan mitään sellaista! Hänhän oli rikas ja oppinut, tuskin vampyyri oli edes koskaan lukenut mitään. Vaikka kreivi ei ikävä kyllä tai oman terveytensä kannalta se taisi olla vain hyvä asia voinut puhua ajatuksiaan selväksi sukka suussa, kasvoista kyllä näki, että kauheasti yhteisiä ajatuksia kaksikko ei jakanut. Tappouhkaus sai kyllä vihaisen ilmeen laantumaan hieman pelokkaammaksi. Vampyyri ei näyttänyt olevan mistään moksiskaan, kaatuen varovaisesti selällensä, asettaen päänsä ja hartiansa taas kerran vatsalle, saaden avuttomasta pehmusteesta ilmoille säälittävän ynähdyksen.

Ahdistelija teki kyllä oloaan mukavaksi, mutta Garrett ei nauttinut painosta päällänsä, ilmeen ollessa lievästi kärsivä, vaikka ei tuo kipua tuntenut. Taas ne sormet lähestyivät kaulaa, kreivin kiemurrellessa toisen miehen alla avuttomana, yrittäen varsin säälittävin yrityksin saada kaulaansa kauemmas kosketuksen alta Mutta päätä liikuttamalla kaulaa ei saanut yhtään kauemmas. Sormet silittelivät kaulan pehmeää ihoa hellästi, mutta hyvältä se ei tuntunut. Ahdistavalta vain. Garrett ei voinut kuin päästää anovaa, korkeaa vikinää, jos edes se saisi toisen tuntemaan olonsa pahaksi ja lopettamaan. Mutta sitten se kauhistuttava suu lähestyi taas kaulaa, paniikin vallatessa kreivin mielen. Pelkät huulet saivat naisellisia, tukahdutettuja kiljaisuja rimpuilevasta miehestä vaikka hampaat eivät edes painuneet ihoa vasten, saati sitten rikkoneet sitä. Märkä kieli sai aatelisen taas kerran värähtämään inhotuksesta, kuka tietää, missä sekin kieli oli ollut. Sehän oli aivan likainen

Garrett huokaisi helpotuksesta hyökkäyksen vihdoinkin loppuessa ja kaulan säästyessä melkein vahingoittumattomana, kuolavana vain jäi. Ja se edellinenkin nuolaisu tuntui vielä kuivuneena kohtana kaulalla Jopa vatsan päällä makaaminen tuntui paremmalta tällä hetkellä. Väsyneenä niin henkisesti kuin fyysisestikin, kreivi makasi liikkumattomana ja rentona kasvot kohti kattoa, helpottuneena painon vihdoin lähtiessä mahalta. Tunkeilija löysi aina itselleen jotain huvittavaa huoneesta, suunnaten askeleista päätellen takaisin vaatekaapille. Se oli hieman huolestuttavaa, viimeksi tuo katala vampyyri oli saanut vain kauheasti vahinkoa aikaan. Hiljainen hihitys sai Garrettin katsomaan miehen puuhia, toisen näköjään löytäessä yhden parin alushousuja, joita tuo sitten piteli ilmassa käsissään kuin mitäkin palkintosaalista. Alusasuste laskettiin taas kerran miehen vatsan päälle, joka oli saanut tälle iltaa jo aivan liikaa kärsimystä jo osakseen. Vastaukseksi vampyyri ei saanut kuin tympääntyneen tuhahduksen sukan takaa.

Viesti La Loka 15, 2011 6:53

~ Felix ~

Mies katsoi tuota toista toinen kulma ylhäällä ja tuhahti pienesti. Hän nosti miehen pikkuhousut tuon vatsan päältä ja heitti ne muitten vaatteiden sekaan.lattialle. Felix istahti takaisin tuon alavatsan päälle. Hän siveli tuon vaaleita ja pitkiä hiuksia ja hymyili niin, että hymykuopat tulivat taas esiin. Olipas tämä nuorukainen hymyillyt ja naureskellut tällä hetkellä paljon. Ja ihme, etteivät palvelijat tai vartiat olleet kuulleet jonkun puhuvan huoneessa ja muutenkin sotkevan paikkoja. Ehkä he luulivat, että kreivi puhui ja käveli unissaan, tai sitten he eivät vain olleet kuulleet huoneen lähettyviltä mitään. Felix nojautui kreivin ylle, niin että hän makasi puoleksi tuon päällä. Hän piteli toista kättään miehen pään toisella puolella, toisen käden silittäessä edelleen tuon pitkiä hiuksia.
"Hyvä että rauhoituit edes vähän", tuo virnisti pienesti ja kuiskaili "lempeästi" tuon korvaan.
Hän sulki silmänsä ja puhalsi pienesti toisen korvaan. Hän virnisti pienesti ja nuolaisi allaan olevan miehen korvalehteä. Felix taisi pitää tuon toisen nuolemisesta. ;)

Pian hän kuitenkin suoristi selkänsä. Hän heilautti mustia hiuksiaan pienesti ja katsoi kreiviä virnuillen.
"Leikkaan hiuksesi, poltan vaatteesi ja lopulta raiskaan sinut", tuo kertoi juuri keksimäänsä suunnitelmaansa, jota hän ei kylläkään luultavasti ala toteuttamaan.
Kunhan vain kiusasi. Mutta ehkä hän voisi toteuttaa ainakin puolet suunnitelmastaan. Felix nousi tuon päältä ja suoristi paitaansa hieman. Mies käveli maassa olevan vaatekasan luokse. Hän otti yhdet housut, paidan ja turkistakkin. Hän käveli takan luokse ja pudotti paidan tuleen. Tuli nousi, mutta hetken päästä se taas laskeutui. Kreivin kallis paita paloi helposti tulessa ja pian siitä ei jäänyt paljoa mitään. Kohta palanutta paitaa seurasi housut ja kallis turkis. Mies katsoi virnuillen palavia vaatteita. Hän käveli takaisin kreivin luokse ja otti tuon vaaleista hiuksista kiinni.
"Toisaalta ne olisivat varmasti nätit ja helpommin hoidettavat lyhyempinä", hän selitteli puoliksi ääneen ja vilkaisi miehen kasvoja.

//Tuli taas lyhyt
//Sori etten vastannu aikasemmin, mut olin elokuvis mun kaverin kaa
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Loka 15, 2011 11:20

Garrett yritti olla reagoimatta ahdistelijan taas istuessa alavatsan päälle ja vaikka kasvot pysyivätkin sivuille käännettyinä, jännittyivät tuon varsin olemattomat lihakset silti. Ehkä tilanteen piti olla hellyttävä vampyyrin hymyillessä ja silittäessä alla makaavan miehen hiuksia, mutta se oli vain pelottavaa. Hymyily oli tässä tilanteessa vain psykoottista, ei söpöä saati sitten rauhoittavaa. Kreivi tahtoi apua, mutta vartijoita ei näkynyt eikä kuulunut. Ennen talon hyvät rakenteet ja paksut seinät olivat äänenvaimentimina nukkumisaikaan vain hyviä, mutta nyt Ne pienet äännähdykset, mitkä avuton sai sukan takaa mumistua, eivät kuuluneet minnekään. Ja vaikka olisivat kuuluneetkin, Garrett oli huutanut jo monet kerrat unia häiritseville vartijoille, ettei hänen huoneeseensa saa tulla herättämään. Kuinka typerää sekin oli Nyt hän tekisi mitä tahansa saadakseen vartijan huoneeseen. Reagoimatta oleminen kävi hyvin hankalaksi vampyyrin valuessa istumisasennostaan makuulle kreivin päälle, pitäen itseään ilmassa vain yhdellä kädellään, toisen käden edelleenkin sivellessä hiuksia. Lievästi pelästyneet, siniharmaat silmät kääntyivät katsomaan tuota miestä seinän sijasta. Toisen hellyys ja kuiskailut eivät tuntuneet hellyydeltä ollenkaan, ainoastaan pelottavalta. Jos rauhoittuneella ahdistelija tarkoitti sitä, että mies oli hiljaa ja paikoillaan, niin sitten hän oli oikeassa. Mutta Garrettin sydän hakkasi rinnassa hurjaa vauhtia. Viattoman korvan kimppuun käytiin aluksi puhaltamalla, mikä sai kreivin jo vikisemään epämukavuudesta ja sitten nuolemalla, mikä sai sidottuun mieheen vain enemmän eloa kiemurtelun ja muminan muodossa. Hän ei selvästi tahtonut toisen kieltä lähellekään itseään.

Vampyyrin vihdoin lopettaessa ja suoristaessa selkänsä, olisi Garrettin pitänyt voida huokaista taas kerran helpotuksesta, mutta toisen suunnitelmat olivat kauheampia, kuin mikään aikaisemmin koettu tänä iltana. Kaksi ensimmäistä olivat pahoja jo yksinäänkin, mutta viimeinen! Eihän toinen voisi, hehän olivat molemmat miehiä! Ei siinä.. ollut mitään järkeä! Kreivin kasvoilla oli ilme, mikä ei voinut olla muuta kuin kovasta pelosta johtuva tunnetila, kuin pelokas peura juuri ennen petoeläimen hyökkäystä. Koko mies oli jäykkänä pelosta, tuo olisi halunnut huutaa, mutta ei vain pystynyt. Inahdustakaan hän ei saanut pakotettua suustaan ulos. Vielä avuttomampana Garrett joutui katsomaan, kuinka tuo kauhea, barbaarinen olento käveli takaisin vaatekasan luokse valitsemaan uhrattavia, selvästikin toteuttamaan yhtä askelta kauheassa suunnitelmassaan. Tuli söi nopeasti ohuen paidan, sen roihahtaessa liekkeihin todella nopeasti, jättäen jälkeensä No, ei paljon mitään. Paksumpien housujen kanssa tulella oli ongelmia, mutta kaikista eniten ongelmia syntyi paksusta turkistakista. Sitä oli kauheaa seurata sivusta, tumma minkkiturkki oli uusi ostos, eikä kreivi ollut sitä ehtinyt pitää vielä kertaakaan päällään. Kalliskin hanke se oli ollut. Turkis pisti ylle kovan taistelun, paksun takin tukahdutettua liekkejä alleen, mutta nouseva musta savu kertoi, että vaikka turkis voittaisikin, ei se enää pelastettavissa olisi. Tumma mytty jäi takkaan pienentyneen takkatulen kanssa, kun vampyyri käveli takaisin sängylle toteuttamaan niitä kauheampia asioita.

Toisen sormet tarrautuivat Garrettin hiuksiin, miehen nytkähtäessä näkyvästi. Ei, hän ei halunnut. kyllähän hän joskus joutui pitkät hiuksensa leikkaamaan vaalennuksen vaurioittaessa niitä liikaa, mutta sen aika ei ollut nyt! Eikä hän todellakaan haluaisi nähdä millaista jälkeä tuo kovakourainen julmuri edes saisi aikaan. Kreivi ei voinut kuin pudistaa päätään kieltävästi, kasvojen ollessa tuskaiset ja pelokkaat. Ei siinä kauaa mennyt, ennen kuin tilanne meni aatelisen sietokyvyn yli. Se oli mennyt itse asiassa monta kertaa, mutta nyt se oli liikaa ja tilanne oli paisunut sietämättömäksi. Silmät kostuivat kyynelten alkaessa valua pitkin vaaleita potkia, Garrettin nyyhkyttäessä varsin säälittävästi. Mies yritti tosin hieman peitellä sitä, kääntäen päätään poispäin toisesta, mutta nyyhkytys kuului.

Viesti Su Loka 16, 2011 12:04

~ Felix ~

Felix katsoi hetken aikaa kyynelehtivää miestä. Hän räpytti pari kertaa hämmentyneenä silmiään ja päästi irti kreivin vaaleista hiuksista. Kukaan ei ollut koskaan ennen itkenyt hänen edessään. Eikä se kyllä ollut hirveän ihmeellinenkään asia. Tämä niin sanottu nuorukainen ei ollut ennen kiduttanut ketään näin ilkeästi. Tai edes näin kauan. Yleensä hän kyllästyi nopeasti. Mies peruutti hieman ja käänsi katseensa poispäin. Hän ei pitänyt itkemisestä, eikä varsinkaan jos joku toinen teki niin. Felix käänsi katseensa takaisin tuohon kultakutriin ja puri pienesti alahuultaan.
"Öh.. Älä itke.. En lekkaa niitä..", tuo mutisi ja katsoi kreiviä edelleen hieman hämmentyneenä.
Sitten hän muisti ettei hän saanut vaikuttaa edes vähäänkään kiltiltä tai periksi antavalta. Tuo rykäisi pienesti ja astui taas hieman lähemmäs tuota.
"Eikun siis itke vain.. Öh.. Niinhän sinun kuuluisikin tehdä", mies sanoi hieman epäröiden ja käänsi nolona katseensa muualle.
Hän ei todellakaan tykännyt itkemisestä, mutta tämä oli hänelle jo liian noloa. Felix hieraisi niskaansa ja mietti mitä tekisi sitten. Ehkä jos hän vain jatkaisi tuon miehen kiusaamista, muttei leikkaisi tuon hiuksia. Mutta silti.. Se oli vain kuullostanut niin hyvältä tehtävältä.
"Jos jätän hiustenleikkuun väliin ja siirryn vain siihen viimeiseen juttuun", hän kysyi ja käänsi katseensa takaisin kreiviin.
Felix virnisti pienesti, mutta rykäisi sitten melkein heti perään. Hän oli vieläkin hieman nolona.

Felix istui sängyn reunaan. Hän hengitti syvään ja yritti saada taas pelottavan ja ilkeän minänsä takaisin. Hän vilkaisi kreiviä ja otti tuon sukasta kiinni. Vamppyyri ei kuitenkaan vetäissyt sitä pois, vaan työnsi sitä hieman syvemmälle. Se näytti olevan jo työntynyt hieman ulos, tämän kaiken pyöriskelyn ja mumisemisen aikana. Kyllä tuo voisi pysyä vähän aikaa paikoillaan. Kun siteetkin voivat löystyä. Felix nousi ylös ja käveli taaas miehenpeilipöydän luokse. Sinne mistä tämä "seikkailu" oli alkanutkin. Hän istui pöydän äärellä olevalle tuolille ja katsoi peilin kautta kreiviä. Hän mutristi hieman alahuultaan ja alkoi sitten taas kaivelemaan tuon arvokkaita koruja ja muita tavaroita, jotka löytyivät laatikoista ja pöydältä. Hän nosti laatikosta kaulakorun, joka oli kylläkin hieman tyttömäinen.
"Etkös sinä ostele vähän turhiakin tavaroita?", tuo kysyi ja vilkaisi kreiviä taas peilin kautta.
Hän näytti niin avuttomalta ja pieneltä, mutta Felix ei suurimmaksi osaksi välittänyt siitä. Hän vain jatkoi laatikoiden kaivamista.

//Piti vaa kysyy ton sun roolaukses perusteel et etkai sä oo semmonen "ei yaoita kiitos" -tyyppi? Ei sil et aikoisin semmosii kirjottaa (vaik oonki siin hyvä ;)), mut siis ku Felix vaa nuolee sitä ja tällee :D
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Loka 16, 2011 2:14

Garrett ei edes huomannut toisen hämmentyneisyyttä, kyynelten sumentaessa silmät. Vesi valui tiheinä noroina pitkin poskia patjalle, jättäen valkealle lakanalle tummempia kostumia pisaroista. Nyyhkytys teki tuosta varsin surkean ja avuttoman näyn. Ainakin vampyyri päästi vaaleista suortuvista irti, hiusten valahtaessa velttoina pitkin kreivin kasvoja ja sänkyä. Toinen näytti perääntyvän uhkauksissaan, ja vaikka sen olisi pitänyt lohtua tuoda, ei se kauheasti kuitenkaan auttanut. Mikään ei muuttunut, mies vain jatkoi itkuaan kaikesta huolimatta. Kyyneleet vain tulvivat silmistä, vaikka hän ei haluaisi, mikään ei niitä nyt pysäyttänyt patojen ollessa auki. Kaikkien onneksi iso jos isolla tarkoitetaan täysikasvuista mies ei kuitenkaan vollottanut täyttä kurkkua, se olisi voinutkin saada vartijoiden huomion. Hiljainen nyyhkytys oli myös ehkä vähemmän egoa haavoittavaa muutenkin

Lähelle kunnon itkuparkukohtausta tosin päästiin ahdistelijan ehdottaessa, että vaikka hiuksia ei leikattukaan, jatkuisi suunnitelman seuraava osio kuitenkin. Päätä heilutettiin taas tiuhaa tahtia, kun ei muutenkaan pystynyt eitä sanomaan, hiusten sotkeutuessa ja valuessa pitkin Garrettin kasvoja, kyynelten edelleenkin virratessa silmistä. Heti ei vampyyri ainakaan käynyt kimppuun, joten ehkä tuo ei sitten aikonut tehdä sitä tai sitten vain odotti hetken ja antoi hänen vain kärsiä kieriä itsesäälissä. Kuinka julmaa! Toisesta kuului kyllä aikamoinen köhiminen, ehkäpä tuo oli tulossa sairaaksi Ja nyt vain yskiskeli ja sylki pitkin kreivin sänkyä, yrittäen varmasti tartuttaa hänetkin! Mutta ehkä se oli syy, miksi toisen piti istuutua taas sängyn laidalle, ehkä toinen oli oikeastikin kipeä ja ei voinut toteuttaa kauheaa uhkaustaan. Se toi hieman lohtua tähän synkkään hetkeen, mutta kyyneleet eivät loppuneet. Vieraan miehen käsi lähestyi taas kasvoja, mutta onneksi mitään kontaktia ihon kanssa ei nyt tapahtunut. Sen sijaan tuo kosketti suussa ollutta sukkaa, antaen Garrettille toivoa, että toinen vihdoinkin ottaisi sen pois, mutta niin hyvin eivät asiat menneet. Tuketta työnnettiin vain syvemmälle itkevän miehen suuhun, eikä se ollut mukavaa. Kai se oli huomaamattaan työntynyt hieman ulospäin tässä kaikessa tohinassa ja alkuperäinen paikka tuntui taas omituiselta. Koko suu oli aivan kuivunut, sukan imiessä kaiken kuolan ja kosteuden sisäänsä, leuatkin alkoivat tuntua jäykiltä ja kivuliailta niiden olleen niin pitkään pakotettu auki ilman minkäänlaista verryttelyä. Se vain sai kreivin olon entistä surkeammaksi, hiljaisen itkun jatkuessa, vaikka ahdistelija menikin takaisin peilipöydän ääreen tavaroita tonkimaan.

Pikku hiljaa alkoivat kyynelmeretkin ehtyä, itkun loppuessa ja jäljelle jäivät ainoastaan kreivin poskille piirtyneet, kosteat kyynelviirut. Patja oli pään kohdalta saanut varsin paljon kyyneliä itseensä, ollen värjäytynyt kosteudesta tummaksi. Kyyneleet loppuivat, mutta silti Garrett näytti oikein murtuneelta sängyllä sidottuna niiskuttaessaan. Fyysisesti tuo oli väsynyt jo jonkin aikaa sitten ja henkisestikin tuo oli nyt väsynyt. Ehkä itku auttoi, ehkä ei, mutta paljoa tuo ei enää jaksanut elämöidä sängyllänsä, makasi vain hiljaa paikoillaan. Toinen kehtasi laatikoita tutkiessaan ehdottaa, että kreivi teki turhia ostoksia. Ei hän tietenkään niitä tehnyt! Kaikki olivat tärkeitä! Herra pudistelikin oikein tiuhaa tahtia päätään vastaukseksi toiselle. Hän osti kauniita asioita ja kaunis asia ei koskaan voinut olla turha.



((Viestit ovat yleensä aika paljolti hahmon omasta näkökulmasta kirjoitettu, ja harvoin minä jaan samaa kantaa hahmojeni kanssa. :D Jos Felixiä yhtään lohduttaa, olisi Garrett aivan yhtä ällöttynyt naisenkin seurassa. Garrett kun on Garrettseksuaali.))
Seuraava

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia