Kirjoittaja Sands » 13 Loka 2011, 23:51
Tunkeilija nousi vihdoin Garrettin vatsan päältä, hänen huokaistessa helpotuksesta näkyvästi. Toisen miehen päällä olo ei ollut kaikista mukavin tunne, se oli ahdistavaa, painavaa ja sai aikaan tukalat oltavat kuumaa patjaa vasten painettuna. Outo mies meni taas kerran tonkimaan peilipöydän laatikoita, mutta tällä kertaa kreivi ei ollut siitä niin hädissään. Mieluummin ottaisi vaikka korun, kuin istuisi taas hänen päällensä tai sotkisi hänen kauniita kasvojaan. Sitäkään pientä vapautta ei kauaa kestänyt vampyyrin palatessa takaisin entiselle paikalleen alavatsan päällä. Makaavan kasvot eivät tosin kääntyneet toisen tuloon reagoivasti, jatkoivatpa vain seinän tuijotusta jääräpäisinä. Muukalaisen kylmät sormet olivat tosin kohta lujasti siron leuan ympärillä kiinni, pakottaen meikatut kasvot katsomaan tuohon päin. Ja hopeiseen käsipeiliin, jonka tuo lurjus oli tuonut mukanaan. Kuvajainen oli kauhistuttava, ei todellakaan siis mikään yleinen näky itserakkaalle miehelle. Garrettin kasvot näyttivät hyvin tuskaisilta, aivan kuin tuo olisi kauhean kivun alaisena. Henkisesti tuo olikin. Ei, meikit eivät olleet hienosti tehty, hän ei pitänyt siitä, koska se oli kauhea ja kyllä, hän tahtoi toisen kuolevan vaikka siihen paikkaan, jos vain se ajatuksen voimalla olisi mahdollista. Onneksi vampyyri lupautui pyyhkimään kasvot puhtaiksi, ennen kuin kukaan muu näkisi tämän kasvojen häpäisyn. Heti kun tuo päästi otteensa irti aatelisen leuasta, olivat kasvot kääntyneet taas seinää kohti.
Yhtäkkiä toisen käsi tarrautui valkoiseen paidankaulukseen, kreivin hätkähtäessä hieman miehen alla ja kiinnittäessä katseensa taas tuohon. Toisen kalpeilla kasvoilla oli hymy, jota joku voisi viattomaksikin kutsua, mutta aikeet eivät todellakaan voineet mitenkään viattomat olla. Eivätkä ne olleetkaan pehmeän kankaan alkaessa hinkkautua meikin peittämiä kasvoja, kauluksen nopeasti muuttuessa puhtaanvalkoisesta likaiseksi. Turhaan Garrett yritti puistella päätään ja rimpuilla toisen alla, mikään ei saanut toista lopettamaan ja itse asiassa se päänheilutus vain likasi paitaa entisestään. Kai paita oli likaantunut vampyyrinkin mielestä liikaa toisen kipaistessa nopeasti hakemaan toisen paidan puhdistusrätiksi, miten kauhea ajatus se olikaan Paidat olivat kalliita ja hyvää tekoa, ja nyt niitä vain sotkettiin! Niiden peseminen ei olisi mikään pieni urakka kauheiden meikkisotkujen jälkeen, siinä tulisi palvelijoille palkan eteen raatamista.
Lopulta kreivin kasvot olivat suurimmaksi osaksi meikittömät, vaikkakin ilman vettä monet kohdat olivat hinkkauksella vain levinneet entisestään, jättäen vaaleisiin kasvoihin väriläikkiä. Kasvot eivät näyttäneet mitenkään iloisilta mistään vampyyrimiehen teoista, eikä tämäkään ollut mikään poikkeus, kulmien taas kurtistuessa vihaisesti, mutta ainakin kasvot olivat nyt mieheen päin kääntyneet. Tunkeilija kehtasi ilmoittaa, miten toisen vaatteet pitäisi vaihtaa, saaden Garrettin vain pyöräyttämään silmiään. Tietenkin ne piti vaihtaa, ne olivat likaiset ja päällä oleva mies oli se syypää siihen! Seuraavaa liikettä kreivi ei kyllä ollut odottanut. Toisen miehen pitkät ja kynnet iskeytyivät paidan kankaaseen, raadellen sen silpuksi sidotun miehen kiemurrellessa ja mumistessa säikähtäneenä sukkaan. Tuosta paidasta ei kyllä jäänyt enää mitään pestävää jäljelle. Ilkialaston yläosa oli vaalea ja iho nousi kananlihalle sen joutuessa kosketukseen huoneen ilman kanssa, vaikka ei makuuhuone mitenkään kylmä ollut, oli paidan alla silti paljon lämpimämpää. Ei Garrettilla ollut mitään ongelmia olla alasti, vieraidenkaan ihmisten edessä, mutta eniten häntä haittasi se, miten toinen määräili hänen teoistaan. Jos hän tahtoisi olla alasti, niin silloin hän riisuisi vaatteensa, ei kukaan muu! Kreivin kasvot olivat edelleenkin täynnä vihaa, tuijottaen hyvin inhoavasti vampyyria suoraan silmiin tuon sivellessä sormellaan paljasta mahaa. Maha oli aivan yhtä vaalea, kuten muut osat miehestä, ja vaikka tuo hoikka olikin, ei lihaksia juurikaan näkynyt saati sitten tuntunut. Ehkä vatsa oli itse asiassa aika pehmeä.
Vampyyri ilmeisesti aikoi myös suorittaa vaatteidenvaihdon loppuun asti, eikä vain jättänyt Garrettia sängylle makaamaan sidottuna ja alastomana. Nuoren herran silmät syttyivät toivosta, jota ei pitkään aikaan tässä tilanteessa ollut tunnettu. Toisenhan pitäisi päästää hänet irti, jos tahtoi paidan pukea päälle! Se olisi hänen mahdollisuutensa, vapaus odotti pakenevaa! Kreivi odotti oikein kiltisti ja liikkumatta siteiden avaamista, että kiemurtelu tulisi yllätyksenä. Hiertyneet ranteet pitivät siteiden löysäämisestä, mutta pitkään ne eivät siitä saaneet nauttia rentoina. Garrett alkoi riehua oikein kunnolla, yrittäen saada toisen miehen pois päältään ja kätensä vapaiksi, mutta vaikka tunkeilija piti miehen molemmista ranteista kiinni vain yhdellä kädellä, oli tuo liian heikko saamaan itseään vapaaksi. Kiemurtelu vain väsytti hänet taas, eikä vastarintaa kovin pitkään jatkunut. Paita oli nopeasti vedetty päälle ja siteet kiristyivät ranteiden ympärille, tehden pakenemisesta taas hyvin kaukaisen haaveen. Kreivi tuhahti tympääntyneenä ja käänsi kasvojaan pois, ehkäpä lievän punan noustessa poskille. Tietenkin hän oli suloinen alasti, hänhän oli suloinen aina
((Jos on enemmän tekstiä, kuin pari lausetta, niin sehän on vain ihan hyvä pituus. :D))