Iltatähti on kuin timantti

Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 16 Loka 2011, 14:01

~ Felix ~

Mies laittoi lisää koruja taskuihinsa, sen edellisen korun seuraksi. Näistä saisi mukavia summia ja se olisi hänestä oikein mukavaa. Hän nousi ylös ja laittoi tiaraansa paremmin päähänsä. Mies kävei takaisin sängylle ja hieraisi taas niskaansa.
"Keksitkö sinä vielä mitä sinulle tekisin? Raiskaaminen kuulostaa kyllä varmaan aika jännältä puuhalta, mutten halua, että itkemisesi ja ääntelemisesi kutsuu vartioita paikalle. Se olisi liian noloa", tuo mutisi ja katsoi pää hieman kallellaan sängyllä makaavaa, selvästi väsyneen näköistä miestä.
Hän kuitenkin meni puoliksi tuon päälle. Hän piteli käsiään miehen pään vierellä pitäen itseään tuon yläpuolella. Felix nuolaisi ylähuultaan ja näytti selvästi siltä kun miettisi.
"Toisaalta he varmaan pitäisivät esityksestä", tuo virnisti ja painoi pienen suukon miehen otsalle.
Hän piti toisen kiusaamisesta, ja se sujuikin häneltä hyvin, vaikka vähän oli alkanut ideat loppumaan. Silti se toisen raiskaaminen oli vielä varasuunnitelmissa.

Felix hymyili taas kerran tuolle herralle pienesti ja tarttui taas tuon suussa olevaan sukkaan. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan työntänyt sitä sisemmälle, vaan otti sen pois. Hän ei kuitenkaan antanut tuon herran huutaa tai muutenkaan alkaa mumista mitään, joten hän painoi huulensa tuon jo hieman kuiville huulille. Hän piteli kuitenkin sukkaa varmuunden vuoksi miehen pään lähellä, siltä varalta, että tuo alkaisi käydä liian hankalaksi. Felix työnsi kielensä ulos suustaan ja avasi sillä hieman kreivin suuta. Hän kosketti sillä tuon hampaita ja työnsi sen hieman syvemmälle. Hän kosketti sillä miehen kieltä ja alkoi "leikkimään" sillä hitaasti. Hän pyöritteli tuon kieltä, omalla kielellään ja tunnusteli sillä kreivin suuta. Pian hän kuitenkin veti kielensä pois miehen suusta ja työnsi sukan takaisin tuon suuhun. Felix virnisti leveästi ja nuolaisi taas ylähuultaan.
"Maistut hyvälle", tuo sanoi ja hipaisi miehen poskea.

//Hoho ^^
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Sands » 16 Loka 2011, 17:22

Ahdistelija näytti palaavan aikaisempaan puuhaansa, varasteluun. Siihen toisella ainakin näytti olevan energiaa. Vaikka Garrett väsynyt olikin, kyllä hän vielä keräsi itsestään sen verran voimia, että sai oikein pistävän ja vihaavan tuijotuksen toiseen aikaiseksi vampyyrin rohmutessa koruja taskuihinsa. Kreivi säikähti hieman kuullessaan kenkien taas kopisevan puulattialla, olikohan hänen hyvin arvosteleva ilmeensä suututtanut toisen? Patja painui taas toisen miehen painosta tuon istuessa sängyn reunalle, Garrettin itsensä kiemurrellen ja yrittäen jotenkin päästä kauemmas toisesta sidotuista raajoista huolimatta. Kasvot edelleenkin säikähtäneinä sirot kasvot heiluivat puolelta toiselle kieltävästi, mutta ei ollut aivan varmaa, oliko se vastaus siihen, että keksisikö tuo ideoita kiusaamiseen vai oliko tuo edelleen raiskausta vastaan. Luultavasti vastaus oli kieltävä molempiin. Vampyyri valui taas makaamaan avuttoman miehen päälle, kannatellen itseään käsillään ja piti kasvojaan aivan toisen pään yläpuolella. Kreivi ei pitänyt siitä ollenkaan, lievästi sanottuna, mitä lähempänä toinen oli, sen pelokkaampi oli aatelisen ilme. Ainoastaan säälittävä, pieni vinkaisu kuului sukan takaa vampyyrisaastan huulien painautuessa otsaa vasten. Jos vartijat olisivat täällä niin hehän Tappaisivat tuon otuksen! Seivästäisivät tai jotain!

Garrett tunsi olonsa epämiellyttäväksi pienestäkin suudelmasta otsalle, eikä voinut ymmärtää toisen virnuilua yläpuolellaan. Taas kerran ahdistelija tarrautui sukkaan, mutta eihän se enää paljoa syvemmälle olisi voinut mennä, ennen kuin hän tukehtuisi? Ei, sukkaa ei työnnettykään syvemmälle, itse asiassa se vedettiin suusta kokonaan ulos! Vapaus koitti pitkästä aikaa tukitulle suulle, ilman tuntuessa omituiselta sen osuessa kuivuneelle limakalvolle. Kreivi vetäisi happea kunnolla keuhkoihinsa, mutta ennen kuin tuo ehti edes suutaan kunnolla sulkea, oli vampyyri käynyt seuraavaan hyökkäykseensä. Huulet painautuivat vasten sidotun huulia, tahtoi tuo sitä tai ei, siniharmaiden, itkusta vielä lievästi punertuneiden silmien avautuessa apposen auki. Katalan käärmeen kieli luikerteli sisään, pakottaen avuttoman miehen ohuet, hieman kuivuneet huulet raottumaan. Vampyyrin kieli pyöriskeli ja kosketteli, tutki ja leikki Garrettin suulla ja kielellä, miehen itsensä ollessa vastaamatta suudelmaan. Tuo vain kiemurteli ja heitteli päätään sivulta sivulle, mumisten toivottomia vastalauseita. Näytti tuo vieras mies sittenkin toteuttavansa raiskaussuunnitelmansa, tämä ainakin tuntui raiskaukselta. Suun raiskaukselta, ja se jatkui pitkään. Liian pitkään. Ainakin se tuntui iäisyydeltä, yhden sekunnin tuntuessa tunnilta, ajan madellessa kivuliaan hitaasti. Vihdoinkin huulet irtautuivat kreivistä, tuon ollessa heti valmis kertomaan tuntemuksensa.

"K-kuinka keht-" kuului miehen kysymys ärtyneeseen, arvostelevaan sävyyn, ennen kuin sukka tungettiin takaisin suuhun ja tukkien siten sanojen virran. Kyseistä tekoa vastustelevat muminat jatkuivat vielä hetkisen, ennen kuin yskäkohtaus valtasi kreivin, sukan ymmärrettävästi haitaten toimenpidettä kovasti. Ehkä hetken aikaa kuulosti siltä, että Garrett oli tukehtumassakin, mutta oli hankala sanoa, oliko niin oikeasti käymässä.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 16 Loka 2011, 20:42

~ Felix ~

Mies katsoi hetken tuota, kun tuo alkoi yskimään. Hän nousi ylös ja kallisti hieman päätään. Lopulta hän otti sukasta taas kiinni ja veti sen pois, jotta tuo voisi yskiä rauhassa yskimisensä loppuun.. Vaikka hän tulikin tänne kiusaamaan kreiviä, niin ei hän silti halunnut että tuo kuolisi. Hän odotti että tuo oli yskinyt loppuun ja laittoi sitten sukan tuolle takaisin.
"Pitäisikö sinulle hakea vettä. Suusi on varmaan aika kuiva", tuo sanoi ja laittoi kätensä pieneen puuskaan.
Hän kosketti kielellään huuliaan. Kreivin maku oli vielä jäänyt niihin, mikä sai vamppyyri herran virnistämään leveästi. Tuo kuitenkin nappasi kaapunsa tuolilta. Felix puki sen päälleen ja vilkaisi kreiviä.
"Älä liiku", tuo sanoi hiljaa ja laittoi hupun päähänsä.
Felix käveli ovelle ja avasi sitä hieman. Tuo työnsi päänsä ulos ovesta ja katsoi oliko kukaan käytävällä. Ei ketään. Suurin osa taisi olla nukkumassa. Felix astui ulos huoneesta ja sulki oven perässään. Hän käveli hiljaa ja huomaamattomasti kohti portaita ja niitä pitkin alas. Hän meni keittiöön ja virnisti pienesti. Ei ketään. Felix nappasi yhdestä kaapista lasin ja täytti sen kylmällä vedellä.

Pian Felix oli palannut takaisin huoneeseen. Hän asetti vedellä täytetyn lasin pöydälle ja otti kaapunsa pois. Hän asetti sen takaisin peilipöydän tuolin selkänojalle ja otti mukin pöydältä. Hän käveli tuon luokse ja otti sukan pois tuon suusta.
"Ole hiljaa tai imen sinut kuiviin, enkä muuten tarkoita että imisin kaikki vedet sinusta", tuo mutisi ja nosti toisella kädellään kreivin päätä. Hän asetti mukin tuon suulle ja kallisti sitä vähän, jotta tuo saisi juoduksi.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Sands » 16 Loka 2011, 21:52

Taisi ahdistelijalla olla jonkin sortin sydän, vaikka se varmasti pieni, musta ja kivinen olikin. Sukka vedettiin suusta ulos, että Garrett saisi yskänsä yskittyä. Tukehtumiselta ainakin vältyttiin, jos ei muulta. Olisipa mies tahtonut sylkeäkin, ehkä se pesisi pois vampyyrin maun suusta ja kaiken muun ällöttävän, mitä vieras kieli oli tuonut mukanaan Mutta eihän hän omalle sängylleen tahtonut sylkeä ja tässä asennossa kaikki sylki olisi vain lentänyt hiuksille, jotka retkottivat pitkin poikin patjaa pään ympärillä. Hetken aikaa kreivi sai hengittää suun kautta, ennen kuin se inhottava, kuolainen sukka tungettiin takaisin tukkeeksi. Ehkä varas tahtoi osoittaa herrasmiehen luonteensa tarjoutuessaan hakemaan avuttomalle vettä ja ehkä osa miehestä uskoikin sen. Tässä tilanteessa pieninkin ystävällisyydenosoitus ja tarjous mukavuuksista tuntuivat koskettavammalta, kuin yleensä, mutta silti Tämä oli väärin! Ei Garrett ollut kenellekään mitään velkaa, saati sitten jollekin, joka piti häntä panttivankina omassa huoneessaan! Hyvällä onnella, tosin, tuo ahdistelija jäisi hiippailustaan kiinni ja hänet tultaisiin pelastamaan, toinen pääsisi hengestään Ei tässä ollut kreiville itselleen mitään hävittävää. Menkööt.

Ei hän kuitenkaan uskonut, että oikeasti toinen lähtisi minnekään, makuuhuoneessa oli turvallista, mutta alakerrassa ei luultavasti. Vampyyri nappasi kaapunsa, jonka oli lojunut tuolin selkänojalla, viitsien vielä lotkauttaa sen verran hauskan vitsin, että sille varmasti naurettaisiin vielä sadankin vuoden päästä. Garrett vain pyöräytti silmiään, minnepäs hän muka liikkuisi, kun oli sidottuna sänkyynsä kiinni. Idiootti! Toisen tyhmyys ehkä pelastaisi hänet loppupelissä, vampyyrin tunkiessa jo päätään käytävälle ovenraosta. Ovi sulkeutui, jättäen kreivin aivan yksin himmeään huoneeseen. Se oli itse asiassa aika outo tunne, jotenkin oli kai sitten tultu totuttua siihen tunteeseen, että joku oli koko ajan vieressä. Odotus oli ahdistavaa muutenkin, eihän hänellä ollut mitään tietoa siitä, oliko se ahdistelija jäänyt kiinni vai ei. Eikä hän tiennyt edes, kuinka kauan piti odottaa, saati sitten kuka tulisi seuraavan kerran ovesta. Toivottavasti se olisi joku oma alainen, eihän se ryökäle mitenkään voinut olla tulematta edes yhden vartijan näkemäksi?

Ovi narahti auki, Garrettin nytkähtäessä sen tapahtuessa niin yhtäkkiä ja ilman mitään varoitusta. Hän ei voinut kääntää päätänsä niin, että näkisi sisään astujan, mutta sama, tuttu kaapuhahmohan se ikävä kyllä ovi. Kuinka petetty olo tässäkin tuli Mitä ihmettä vartijat oikein tekivät? Kartanon turvatoimia pitäisi ilmeisestikin taas parantaa, sisälle tarvittiin paljon enemmän vartijoita. Pitkä lasillinen kylmää vettä tuotiin kreivin luokse ja sukka otettiin taas onneksi suusta pois, mutta sitä seuranneet uhkaukset eivät kauheasti lohtua tuoneet. Mitään hyötyä ei olisi siis huutaa, kukaan ei ehtisi hätiin tarpeeksi ajoissa, ennen kuin hän olisi kuollut Miten kauhistuttava ajatus! Vampyyrin käsi kannatteli Garrettin päätä, nostaen sitä ylemmäs, että juominen olisi helpompaa. Makuuasennossa juonti ei kuitenkaan ollut helppoa, vaikka kreivi yritti kuinka hitaasti tai sievästi juodakin. Ehkäpä suurempia hörppyjä ottaen olisi mennyt paremmin, mutta nyt iso osa vedestä valui pitkin leukaa. Silti, sekin vesimäärä, mikä suuhun pääsi, tuntui taivaalliselta. Ihanan kylmää ja kuiva suu piti siitä Kuinka pienetkin asiat tuntuivat panttivankina niin suurilta, vaikka patja miltei ui vedessä. Garrett käänsi kasvojaan hieman kauemmaksi, lopettaen juomisen ja nauttiessaan edes tästä pienestä vapaudesta, verrytellen jähmettyneitä leukojaan.

"En halua sitäää " mies vikisi hiljaisella, mutta varsin kimakalla äänellä kuin mikäkin pilalle lellitty kakara, luultavasti viitaten sukkaan puheillaan.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 16 Loka 2011, 22:28

~ Felix ~

Mies mietti hetken aikaa. Hän piteli tyhjää lasia toisessa kädessään ja otti kuolaisen sukat toiseen käteensä. Hän irvisti pienesti ja heitti sukan maahan. Tuo käänsi katseensa takaisin mieheen ja kohautti pienesti olkiaan. Toinen oli kyllä kuulostanut hieman naiselta, mikä oli huvittanut Felixiä.
"Voithan sinä toki vähäsen aikaa ilman niitä sukkia olla. Mutta huutaminen tai mikään muukaan avunhuuto vain tappaa sinut", tuo sanoi ja siristi hieman silmiään.
Hän laittoi tieraansa taas kerran paremmin päähänsä. Se kiilteli kauniisti tulen heijastuessa siihen, vaikka se yritti vieläkin tuskaisesti yrittää polttaa kallista ja luultavasti käyttämätöntä turkista kokonaan. Tiara näytti kauniilta miehen mustilla hiuksilla ja se sopi tuolle täydellisesti. Felix istui taas sängylle ja nojautui varovasti taaksepäin niin, että hänen päänsä oli taas tuon vaalea hiuksisen miehen vatsan päällä.
"Oletko muuten varma ettet ole nainen?", Felix kysyi kiusallaan ja virnisti pienesti.
Hän tuijotti kattoa ja makasi siinä toisen vatsan päällä. Hän heilutteli jalkojaan pienesti ja mietti mitä voisi tuolle toiselle keksiä.

Felix nosti päänsä tuon vatsalta ja kömpi pienesti hymyillen peiton alle. Hän painautui kreiviä vasten ja sulki silmänsä. Mies voisi nukahtaa nyt, mutta jos hän tekisi sen joku voisi löytää hänet aamulla tai sitten aamun tullessa aurinko ehtisi muutenkin tulla esiin, eikä se sopisi tälle vamppyyrille lainkaan. Niin kuin ei monelle muullekkaan vamppyyrille, joka voisi nyt olla hänen asemassaan. Felix veti jalkojaan hieman enemmän itseensä päin. Hän avasi kuitenkin pian silmänsä ja katseli hiljaa tuon herran kasvoja. Hän siirsi kätensä suunsa eteen ja haukotteli pienesti.
"Olet todella tylsä ihminen, hän selitteli haukotuksen jälkeen, mutta hymyili silti hieman viattoman näköisenä, vaikka se ei ollutkaan tarkoitus.
Felix katsoi hetken aikaa tuota miestä, ennen kuin hänen kulmakarvansa nousivat hieman ylemmäs. Hän nousi istumaan ja piteli toisella kädellään ylävartaloaan ylhäällä.
"Eikö sinulla muuten ole alushousuja?", tuo kysyi ensin hieman nolona, jonka jälkeen hänen ilmeensä muuttui hieman huvittuneeksi ja hän virnisti. Taas.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Sands » 16 Loka 2011, 23:18

Garrett oli tyytyväinen vampyyrin suostuessa jättämään sukan tällä kertaa pois, mutta muuhun tilanteeseen hän oli hyvin pettynyt ja suu mutristuikin arvostelevasti. Ahdistelija oli yksi omituinen tapaus tiaroineen päivineen, oli ihme, että tuollaisen hiipparin annettiin juoksennella vapaana. Hullujenhuoneellehan tuollainen kuuluisi tai sitten epäihmisenä yksinkertaisesti hirteen. Tiara oli turhan nätti tuollaiselle, se olisi paljon kauniimpi itse kreivin päälaella, jos hän sellaista viitsisi käyttää. Taas kerran tummahiuksisen pää laskeutui pehmeän vatsan päälle, tälläkin kertaa pehmusteesta kuului ynähdys, mutta nyt kun kerta ei enää sukkaa ollut suussa puhetta estämässä, tuli tuosta muutakin sanomista.

"Lopeta, idiootti Olet painava," suu oli mutrussa ja ääni valittava, Garrettin kiemurrellessa alla vapauden toivossa. Eipä ahdistelija siitä minnekään mennyt, mitäpä sidottu ja avuton panttivanki tässä tilanteessa tekisi, mikä saisi vahvemmilla olevan taipumaan tahtoonsa. Toinen vain kiusasi häntä siinä mahan päällä päätään lepuuttaessaan.
"En tietenkään ole! Olen vain kaunis," kreivi huudahti hiljaa, kuin kuiskaten, nenä pystyssä kuin milläkin hienostoneidillä. Nainenhan tuo ei ollut, mutta hyvin naisellinen mies, naiseutta oli varmasti monenkin naisen edestä, jos käytöstä ja vaatekaappia katsottiin, meikeistä ja koruista puhumattakaan. Mutta Garrethan oli vain kyseisestä seikasta ylpeä. Hänhän oli aatelinen, kreivi, ja niin kauniskin vielä.

Vampyyri päätti itse, milloin nostaisi päänsä vatsalta ja onneksi se tapahtui pian. Taisi toinenkin olla kyllästynyt tähän. Seuraava idea oli ikävä kyllä vielä pahempi ahdistelijan nostaessa paksua peittoa ja sujahtaen sitten sen alle, kuin olisi nukkumaan ollut tulossa.
"M-mitä sinä oikein teet, kurja?! Olet liian lähellä Olet kylmäkin," kreivi alkoi heti inistä toisen kömpiessä hänen viereensä ja asettuessa aivan lähelle, painautuen vasten häntä. Sänky oli pehmeä ja lämmin, mukava paikka varmasti kaikille syksyn kylmemmissä öissä talsineille, mutta Garrettilta ei paikkaa vierestään löytynyt kenellekään. Sidottuna sitä oli tosin hankala tehdä mitään asian eteen, sitä pystyi ainoastaan valittamaan. Mutta sitähän tuo hienohelma teki aina tilanteesta huolimatta, ei tehnyt itse mitään, valitti vain ja antoi muiden hoitaa ongelmat puolestaan. Eipähän ainakaan tuo ikuinen valitus antanut ahdistelijan nukahtaa viereensä, vaikka niin tyytyväiseltä siinä näyttikin silmät ummessa. Toisen miehen vihdoin avatessa silmänsä ja katsoessa aatelisen kasvoja, tuijotti kreivi oikein inhoavasti toista suu mutrussa kuin milläkin pikkulapsella.

"Tylsä?!" Garrett huudahti turhankin kovaan ääneen vampyyrin kehdatessa ehdottaa jotain tuollaista päin naamaa,
"Tylsä? Sinä olet mielipuoli! Jätä minut jo rauhaan," äänentasoa madallettiin aika lailla kreivin itsensäkin tajutessa äskeisen olevan turhan kovaan huudettu, eikä hän epäillyt pätkääkään tuon hullun uhkailuja tappamisesta. Kukaan ei sanoisi hänelle hänen olevan tylsä! Ei hän ollut tylsä! Kuinka tuo kehtasikin Kasvoilla näkyi selvästikin ärtymys, eikä tuo tahtonut edes nähdä toista enää, Garrettin kääntäen katseensa miehestä seinään. Selvästikin joku noin rikas oli pilalle lellitty ja tottunut saamaan tahtonsa läpi, ja tietenkin kaikkien muiden pitäisi mielistellä häntä.

"Minä saan nukkua miten minä haluan omassa huoneessani ja sängyssäni," sidottu mies vastasi toiselle nenäkkäästi, mutta ei viitsinyt kääntyä katsomaan toista, tuijottaen mieluummin seinää. Hänhän oli vielä toiselle suuttunut. Ei sitä niin pitkän yöpaidan kanssa edes oikeastaan tarvinnut minkään sortin alushousuja, jos niitä ei nyt väkisin tahtonut jalassaan pitää, mutta taisi Garrett olla onnekas, ettei nyt mikään kauhean kuuma yö ollut. Tämä olisi ollut erilaista, jos tuo kokonaan alasti olisi ollut, mutta hyvä, ettei niin ollut.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 17 Loka 2011, 09:04

//Varoitus.. Joillekkin: Lopussa on pervoilua ^^ Ei ehk ihan k18 mut.. Noin k14 kai

~ Felix ~

Tätä herraa ei toisen valittamiset kiinnostanut. Hän oikeastaan oli tyytyväinen päästessään näin lähelle tuota itserakasta kreiviä. Hän vain hymähti pienesti ja kaatui takaisin tuon viereen makoilemaan.
"Niin pehmeä sänky..", tuo mutisi ja painautui taas kreiviä vasten.
Hän kyllä siristi hieman silmiään ja otti kreivin hiuksista kiinni. Huutaminen oli ollut täysin turhaa ja jos toinen tekisi sen uudestaan, hän saisi kokea oman kauniin kuolemansa. Felix ei kuitenkaan sanonut mitään. Päästi vain irti tuon hiuksista ja tuhahti pienesti. Hän makasi kyljellään tuon herran luona ja se olikin aika mukavaa vaikka kreivi valittikin koko ajan. Tosin se taisi olla mukavaa vain koska patja oli pehmeä.

Felix päätti taas kiusata tuota taas. Tällä kertaa kyllä hieman eri tavalla kuin äsken. Hänen silmänsä olivat kiinni ja hän näytti aivan siltä kuin nukkuisi. Mutta ei hän nyt oikeasti voisi tähän nukahtaa. Miehen käsi liikkui pään vierestä peiton alle. Felix raotti hieman silmiään ja pisti sitten kätensä kreivin ison paidan alle. Se ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan tämä ilkeä mies nappasi kreivin pikku kalusta kiinni. Väkisin leveä virne nousi hänen kasvoilleen ja Felix avasi silmänsä kokonaan. Hän nosti ylävartaloaan niin, että hän oli istualteen ja asetti toisen kätensä miehen suulle.
"Älä pelkää. Käteni ovat ihan puhtaat", tuo virnisti ja alkoi vetelemään toisen kalua hitaasti edestakaisin.
Felix katseli hiljaa tuon miehen kasvoja. Hän pyöritteli kättään kalun ympärillä ja veteli sitä. Mies nojautui tuon ylle ja hipaisi huulillaan kreivin huulia. Hän ei kuitenkaan lopettanut ilkeitä ja pervoja puuhiaan. Vaikkei tämä ihan vielä sitä Felixin tarkoittamaa raiskausta ollut, niin kyllä tämä taisi rakkaalle kreivillemme olla jo sitä. Ainakin jonkun verran.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Sands » 17 Loka 2011, 14:59

Vikinä ei saanut ahdistelijaa kaikkoamaan, taisi tuo vain nauttia siitä, mitä enemmän kreivi voivotteli kohtaloaan tai inhosi toista. Tai sitten tuo vain nautiskeli pehmeästi sängystä, joka oli kyllä maksanut maltaita. Mutta kyllä hyvä sänky on painonsa arvoinen kullassa. Garrett ei tosin halunnut edes tietää, mitä ällöttävää tuo toinen mies toi mukanaan sänkyyn, hän aina meni puhtaana nukkumaan, mutta vampyyri vain hyppäsi suoraan sängylle, ei edes viitsinyt vaatteita ottaa pois Kuinka kauheaa. Lakanat kyllä pitäisivät vaihtaa tämän jälkeen! Tunkeilija oli ollut ihmeellisen hiljaa ja niin liikkumattomanakin, Garrettin oli pakko vilkaista vihdoin toista, vaikka hän vielä oli vihainen tuolle. Miehen silmäthän olivat kiinni, eikä tuo näyttänyt olevan hereilläkään! Luuliko tuo ryökäle nukkuvansa koko yön hänen vieressään?! Eihän kreivi voinut nukkua näin, hän oli sidottuna, patja märkä vedestä ja vieras mies oli aivan liian lähellä! Oli kuuma ja inhottavaa ja kaikkea!

"En antanut sinulle lupaa nukahtaa! P-päästä minut irti!" kreivi aloitti taas vinkumisensa ja kiemurteli, yrittäen herätellä liikkeellään samalla myös vampyyria. Jos hän ei voinut nukkua, niin ei silloin kukaan muukaan saanut! Mitään vastausta ei ahdistelijasta tosin kuulunut, jatkoi vain nukkumistaan. Yhtäkkiä tosin jokin luikerteli Garrettin yöpaidan alle, jonkin kylmän koskettaessa aivan liian lähelle herkkää paikkaa. Miehestä kuului suoraan sanottuna hyvin korkea ja kimakka, naisellinen kiljaisu, joka kyllä nyt äänentasoltaankin ylsi huutamiseksi. Jonkun oli pakko jo kuulla se.
"Iih, mitä sinä teet, e-ei sinne saa koskea! T-tämä ei ole soveliasta! I-irroita otteesi, s-senkin-" aatelisen suu kävi kovaa vauhtia ja varsin kovaan ääneen, ilmoittaen selvästikin, ettei tämä ollut mitenkään kauhean miellyttävää, mutta vampyyrin toinen käsi meni tällä kertaa suun eteen, hiljentäen tuon. Tai no, hiljentäen niin hyvin, kuin käsi pystyisi, kovaa muminaa ja tukahdutettuja kiljaisuja kuului vieläkin käden takaa Garrettin kiemurrellessa kuin mikäkin mato. Ei toinen likainen käsi ollut nyt se pahin pelko, vaikka kyllä sekin varmasti oli kauhean likainen toisen sanoista huolimatta. Mitä rahvas muka puhtaudesta tiesi.

Ahdistelu vain jatkui, eikä loppua näyttänyt tulevan, kreivi näytti inhoavan koko touhua aika lailla. Toisen huulet koskettivat taas Garrettin omia, mutta suudelmaa ei onneksi tällä kertaa tullut. Ainakin toinen otti kätensä pois suun edestä.
"O-olet hullu! Lopeta tämä!" mies sai sanottua väliin, ennen kuin ovelta kuulunut koputus sai koko kreivin pysähtymään paikoilleen.
"Kreivi Fortescue, onko kaikki kunnossa?" hiljainen miehen ääni kysyi oven takaa hetken hiljaisuuden jälkeen. Vartijan oli pakko ollut kuulla hänen aikaisempi huutonsa! Sidottu mies ei enää ollut niin avuton pelastajan saapuessa, mutta vieläkään hän ei turvassa ollut. Vartija kyllä odotti jonkin sortin reaktiota ja olihan hän halunnutkin huutaa apua, mutta vampyyri oli vielä vieressä, aivan liian lähellä. Hänhän vain kuolisi, ennen kuin apu ehtisi tarpeeksi lähelle! Mutta jos hän ei sanoisi mitään, vartija kyllä varmasti tulisi oven läpi ja sitten kaikki olisi hyvin Eikö? Garrettin olisi pitänyt olla rauhoittunut, mutta ei hän vieläkään voinut. Se oli niin lähellä, tämä painajainen oli melkein ohi, mutta silti kaikki oli niin pelottavaa ja mitä tahansa voisi vielä tapahtua
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 17 Loka 2011, 15:31

~ Felix ~

Mies päästi irti tuon herkästä paikasta kuulleessaan koputuksen ovelta. Hän nousi nopeasti ylös ja käveli tuolin luokse. Hänen miakkansa lokoilivat siinä, mihin hän oli ne jättänyt. Felix nappasi kaapunsa ja veti sen ylleen. Hän laittoi hupun päähän ja otti toisen miekkansa.
"En aijo lähteä, vaikka rakas vartiasi onkin saapunut. Saat kyllä maksaa tämän", tuo mutisi ja käänsi katseensa ovelle.
Hän otti toisenkin miekkansa ja avasi vaatekaapin ovet. Hän siristi hieman silmiään kreiville, selvästi vihaisen näköisenä ja meni kaappiin. Mies sulki suuren kaapin ovet perässään ja meni kyykkyyn. Hän odotti. Odotti vartiaa joka luultavasti kohta tunkeutuisi sisään ja ehkäpä kreivin pienellä avustuksella löytäisi tämän kaapin nurkassa kyyristelevän vamppyyri herran. Mutta jos hyvin käy, niin ehkä kreivi jopa valehtelee vartialleen. Sanoo ettei ole mikään hätänä ja käskee sitten vartiaa häipymään. Vaatekaapissa oli tolella ahdasta, kreivin vaatemäärän takia, joten vamppyyrilla oli hieman tukala olo. Hän piteli miekkojaan edessään ja tuijotti vaatekaapin ovea. Vaatekaapista ei oikeastaan nähnyt mitään, mutta vamppyyrilla oli sen verran hyvä näkö - pitihän vamppyyreilla olla hyvä näkö jos pimeällä ajattelivat kulkea - että tuo näki hyvin kaapissa. Tosin vaatekaapissa ei ollut mitään nähtävää. Vaatteitahan siellä vain oli.

//Sry tuli lyhyt, mut ei tohon hirveest mitää voi laittaakkaa, ku sun pitää eka roolaa
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Sands » 17 Loka 2011, 16:16

Ahdistelijakin lopetti puuhansa lyhyeen kuullessaan vartijan, kadoten hyvin nopeasti Garrettin viereltä. Sitähän hän oli juuri halunnutkin ja tyytyväinen, voitonriemukas hymy nousi tuon kasvoille. Toisen kerätessä tavaroitaan vampyyri oli kiireinen ja kaukana sidotusta miehestä, avuttomuudesta huolimatta tuo ei enää millään kerkeäisi tappamaan häntä, ennen kuin vartija ehtisi väliin. Aina yhtä henkisesti kypsä ja aikuismainen, Garrett näytti kieltään tunkeilijan vielä yrittäessään uhitella, mutta häntä ei enää pelottanut. Vampyyri ahtautui täysinäiseen vaatekaappiin kreivin epäonneksi, hän ei tahtonut toisen enää koskevan vaatteisiin yhtään Mutta kaikki se tuho ja nöyryytys, mitä hän oli tänä iltana kokenut tarvitsi kostoa, ja se kosto olisi kaiken arvoinen. Tunkeilijan olisi ollut parempi lähteä, paeta, vielä kun hetki sitten pystyi! Omapa oli ongelmansa, aatelinen ainakin nautti, jos tuon kauhean varkaan pää katkaistaisiin.

"Sir?" kuului oven takaa, vartijan selvästikin ollen huolestunut hallinneesta hiljaisuudesta. Garrett virnisti, hänellä ei enää ollut mitään syytä pitää suutaan kiinni. Miksi ihmeessä hän tuota ahdistelijaa muka suojelisi?
"Apua! Tunkeilija! Vandaali, varas, murhaaja!" kreivi alkoi huutaa kuin mikäkin palosireeni, saaden hätääntyneen vartijan luokseen aika nopeaa. Eihän vartija voinut tietää, mitkä herransa väitteistä olivat oikeita, etenkin kun tuolla oli tapana paisutella kaikkea häntä kohtaan aiheutunutta aika lailla, mutta oli parempi oman työn kannalta kohdella kaikkea niin vakavana, kuin hienohelma sen itse näki. Tällä kertaa vartijalla tietenkin oli vastassa varsin karu näky, vaatteita oli ympäri lattiaa ja kuka voisi olla huomaamatta sängyssään kiemurtelevaa, sidottua miestä, etenkin kun tuo huusi siihen malliin, että taisivat kaikki kartanon vartijat sen kuulla. Ensimmäinen vartija alkoi irrottaa Garrettia siteistään samalla kun muitakin haarniskapukuisia vartijoita astui sisälle huoneeseen.

"Tuolla kaapissa! Hän aikoi tappaa minut! Tappakaa hänet! Älkää päästäkö häntä elävänä pois!" kreivi vauhkosi ja kiemurteli sängyssään, hankaloittaen vartijan solmujen avaamista aikalailla. Yksi vastatulleista vartijoista lähti takaisin käytävään, luultavastikin varoittamaan muita ja hakemaan apujoukkoja, kolmen muun vartijan vetäessä miekat huotrastaan ja astuessa lähemmäs vaatekaappia, jossa se häirikkö kuulemma oleskeli. Yhden miehen käsi asettui vaatekaapin kahvalle, repäisten oven auki.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 17 Loka 2011, 18:21

~ Felix ~

Mies pyöräytti silmiään pienesti kreivin alkaessa huutamaan, kuin mikäkin nainen. Hän nousi seisomaan kaapissa ja tuijotti ovea. Hän kuuli töminää, kun vartioita juoksi sen yhden tyypin lisäksi paljon lisää. Felix piteli miekkojaan edessään ja kun kaapin ovi repäistiin auki, vamppyyri heilautti yhtä miekkaansa. Se katkaisi kaapin oven avanneen miehen pään. Se putosi maahan ja vieri muitten vartioitten jalkojen juureen. Päätön ruumis kaatui melkein heti pään jälkeen maahan. Kaulasta pursui verta ja kaiken maailman suonia. Felix virnisti pienesti. Hän meni polvilöeen ruumiin viereen ja nojautui sen puoleen. Hän työnsi kielensä ulos ja nuolaisi ruumiin kaulasta valuvaa verta. Felixin silmät muuttuivat veren punaisiksi, tuon maistaessa vartian verta. Mies nousi sitten nopeasti ylös ja heilautti miekkojaan taas noita vartioita päin. Hän juoksi heidän ohitseen ja nappasi kreivin kaulasta kiinni. Felix laittoi toisen miekkansa vyötäröllään olevalle vyölleen ja kiristi käsivartensa otetta itseään kuitenkin noin 10 senttiä pidemmän miehen kaulan ympärillä. Hän veti tuon alas niin, että kreivin oli pakkoa kaatua maahan selälleen. Felix meni itse polvilleen tuon taakse, muttei irroittanut tai hellittänyt otettaan miehen kaulan ympärillä. Hän piteli miekkaansa tuon kaulan lähellä ja tuijotti vartioita.
"Tapan rakkaan kreivinne, jos tulette lähemmäs", hän murahti ja asetti suunsa tuon kaulalle.
Hän nuolaisi sitä kohtaa kaulasta ja painoi kulmahampaansa siihen. Hän ei kuitenkaan upottanut niitä ihon läpi, vaikka olikin ihan lähellä tehdäkseen sen.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Sands » 17 Loka 2011, 19:01

Garrett kirkui kuin syötävä yhden miehistään yhtäkkiä ollessa päätä vailla vampyyrin hyökätessä kaapista. verta lennähti ja pulppusi lattialle ja muiden vartijoiden päälle, luultavasti vaatekaapin sisältökin oli edes pari pisaraa saanut, jos ei enempää. Tällaisessa tilanteessa siihen kokematon ei toimisi hyvin, eikä sängyllä kirkuva aatelinen todellakaan osannut reagoida hyvin. Silmät peitettiin käsillä kauhean näyn estämiseksi, mutta huuto silti jatkui. Vartijat olivat koulutettuja ja ei se päänkään irtoaminen monille mitenkään niin outo näky ollut, mutta tässä tapauksessa kuollut oli niin ystävä kuin tasaväkinen taistelija samassa varustuksessa, ja jos tuo tunkeilija sai haarniskapukuiselta ja kypäräpäiseltä mieheltä jotenkin pään irti, oli kyseessä ongelma. Eikä kiljukaulan kirkuminen yhtään tehnyt tilanteesta helpommin ymmärrettävää. Yleensäkin epäihmisiä inhoavat ihmisvartijat saivat kyllä taistelunintonsa takaisin vampyyrin nuollessa kuolleen vartijan verta kuin mikäkin eläin, vartijoiden itsensä käydessä hyökkäykseen ja sivaltaen vierasta miestä miekoillaan. Murhaaja vastasi samalla mitalla, mutta juoksi sitten yhtäkkiä vastustajiensa ohitse.

Edes kreivin vieressä ollut vartija ei ehtinyt reagoida, ennen kuin vampyyri oli aatelismiehen takana, käsivarren kiristyessä kaulan ympäri. Garrett ei ollut tilanteen tasalla ollut vähään aikaan, iskun tullessa häntä kohtaan yllätyksenä. Puristaminen sattui ja hankaloitti hengitystä, miehen ollessa taas avuton ja haukkoessa happea vikinöiden keskeltä. Lyhyempi mies painoi ja veti kreiviä, pakottaen tuon kaatumaan maahan selälleen, eikä ote kaulan ympärillä hellittänyt yhtään. Miekan terä välähti takkatulen himmeässä valossa vampyyrin viedessä sitä lähemmäs Garrettin kaulaa, miehen itsensä tietenkin vikistessä ja kiemurrellessa, säälittävästi yrittäen päästä turvaan, mutta pakoyritys loppui aika lyhyeen tuon huomatessa miekan turhankin lähellä kaulaansa. Vartijat tietenkin olivat jo käymässä hyökkääjän kimppuun, mutta heidänkin liike myös pysähtyi teräaseen lähestyessä kartanon herraa uhkaavasti.

"Ä-älä" kreivi vain vikisi, kyynelten taas alkaessa virrata silmistä pelon takia, mutta muuta vikinää ei sitten kuulunutkaan vampyyrin painaessa teräviä hampaitaan kaulan ihoa vasten. Garrett oli pelosta jäykkänä ja puri alahuultaan, ettei vain pitäisi mitään ääntä, mikä uhkailijaa ärsyttäisi. Lämpimät pisarat vain valuivat pitkin poskia, luultavasti osuen vampyyriinkin tuon pitäessä päätään lähellä kaulaa. Vartijoilla oli hankala tilanne, eivätkä he oikein voineet tehdä muuta, kuin seistä miekat ojossa ja valmiina hyökkäykseen, mutta mitään hyökkäystä ei saanut tehdä. Jos vampyyri tappaisi kreivin, olisivat vartijat valmiina kostamaan niin toverinsa kuin kreivinkin kuoleman samalla mitalla, mutta jos he nyt hyökkäisivät, kuolisi tuo hienohelmakin samalla. Eikä jonkun niin korkea-arvoisen murha tullut missään nimessä kysymykseen.

"Päästä hänet menemään," yksi miehistä yritti saada tilanteen hallintaan, sanoen asiansa varsin rauhallisella äänensävyllä, mutta oli selvää, että kukaan ei oikeasti ollut tässä huoneessa rauhallinen. Jännitys tuntui ilmassa.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 17 Loka 2011, 19:43

~ Felix ~

Mies irroitti suunsa kreivin kaulalta ja nosti kieman päätään. Hän hellitti hieman otettaan miehen kaulan ympärillä, muttei irroittanut sitä kokonaan. Felix nuolaisi pienesti ylähuultaan ja siristi hieman silmiään, jotka olivat vaihtaneet värinsä punaisista takaisin ruskeiksi.
"Kreivi itkee taas..", hän mutisi ja pudisti hieman päätään, hieman pettyneen näköisenä, vaikkei sitä ollutkaan.
Felix nuolaisi miehen poskea ja virnisti pienesti. Hän nosti katseensa takaisin vartioihin ja huokaisi hiljaa. Felix tiukensi taas otettaan toisen kaulan ympärillä. Hän käänsi miekkansa suuntaa. Se osoitti suoraan lähintä vartiaa. Felix virnisti ja nosti miekkaansa hieman ylemmäs. Hän ei kuitenkaan viskannut miekkaa vartiaan päin, niin kuin oli suunnitellut, vaan laski sen takaisin alas ja siirsi sen lähelle kreivin kaulaa.
"Kerroppas kultaseni..", Felix aloitti ja virnisti leveästi.
Hän vilkaisi vartioita, mutta käänsi katseensa takaisin kreiviin jatkaakseen lauseensa loppuun.
"..Luuletko että jonkun mielestä olisi mukavaa nähdä sinunkin pääsi seipään varressa? Kerrankin joku murhaisi murhaajan. Mutta en usko että tuo orjasi olisivat siitä hirveän iloisia", hän selitteli ja asetti suunsa takaisin toisen kaulalle.
Hän painoi hampaansa tuon ihoa vasten ja upotti ne sen läpi. Hän ei kuitenkaan imenyt verta. Jätti vain tuon kauniille iholle vari pientä verta vuotavaa haavaa. Felix nosti katseensa vartioihin ja virnisti leveästi.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Sands » 17 Loka 2011, 22:30

Garrett nyyhkytti edelleen pelosta, kyynelten virratessa puroina pitkin poskia jo toistamiseen tälle iltaa. Ehkä se auttoi, vampyyri irrotti hampaansa tuon kaulasta ja hellitti hieman otettaan, antaen edes vähän lohtua itkevälle miehelle otteessaan. Mutta vain vähän, tilanne oli edelleenkin pelottava ja kreivillä ei ollut hyvä olla, joten kyyneleet vain jatkuivat. Hoikka keho oli edelleenkin jäykkänä pelosta, eikä mies muuta saanut aikaiseksi, kuin hiljaista itkua. Hän ei selvästikään toiminut hyvin stressaavissa tilanteissa. Vartijat olivat kaikki jännittyneitä ja valmiina hyökkäämään, kaikkien asekäden nytkähtäessä herraansa panttivankina pitävän miehen osoittaessa yhtä miekallaan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, miekan lopulta laskeutuessa takaisin kaulalle.

"E-en ole kultasi," Garrett sanoi hiljaa ääni täristen niin hyvin, kuin nyyhkytystensä välistä sai, kyynelten peittämien silmien katsoessa pelokkaana vampyyriä. Niiskuttaen tuo pudisti päätään vastaukseksi toiselle tuon kysymykseen. Eihän kukaan tahtoisi hänen kuolevan, kaikki rakastivat häntä!
"M-minä E E-en ole murhaaja," itku jatkui katkoen miehen puhetta, mutta ahdistelija ei tainnut kuunnella. Terävät kulmahampaat painuivat taas ihoa vasten, saaden vikinää kreivin suusta aikaiseksi. Tällä kertaa se ei vain jäänyt kosketukseksi hampaiden vihdoinkin painautuessa kovemmin kaulalle, lävistäen ihon kivuliaasti. Garrettin itkuntäytteiset silmät rävähtivät auki miehen alkaessa huutaa kuin syötävä, säikäyttäen kaikki vartijat ja saaden nuo haarniskapukuiset miehet lähestymään aseidensa kanssa valmiina vampyyrin tappamiseen. Ainoa, mikä pysäytti vartijat, oli se fakta, että kiemurteleva ja huutava kreivi ei ollut vielä kuollut. Tunkeilija irrottikin nopeasti hampaansa kaulasta, jättäen vain kaksi pientä, vuotavaa reikää iholle. Huutamista Garrett ei lopettanut, jatkoi vain aivan yhtä pahasti, kipu oli tuolle sietämätöntä. Vaalea käsi syöksähti haavojen eteen refleksistä, kämmenen nopeasti tahriintuessa vuotavista haavoista vereen. Vartijoista yhdelläkään ei näyttänyt olevan hauskaa, miesten ollessa vakavina panttivankitilanteessa.

"Päästä hänet menemään," vartija toisti vakavana, kukaan ei ilmeisesti halunnut pitkittää tätä tapausta, eikä kukaan tahtoisi palkanmaksajan kuolevan omasta syystä. Tärkeintä oli nyt kreivin turvallisuus. Makuuhuoneen ovesta astui sisään muitakin vartijoita, jotka oli apuun hälytetty, mutta tilanteen huomatessa eivät uudetkaan vartijat voineet mitään tehdä.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 17 Loka 2011, 23:14

~ Felix ~

Mies hymähti pienesti ja siirsi kätensä tuon kalan ympäriltä, miehen suun eteen. Huusipas tuo mies paljon. Ja ehkä vähän liiankin naisellisesti. Felix käänsi katseensa vartiaan, joka pyysi tätä vamppyyria päästämään kreivinsä vapaaksi. Hän hymyili pienesti ja katsoi huoneesen tulevia vartioita. Sitten hän käänsi katseensa takaisin siihen vartiaan, joka tälle oli puhunut ja pudisti vihoinkin - tosin vähän myöhään - tuolle päätään.
"En päästä kreiviäsi vapaaksi. Mutta jos haluat, voit tulla kanssamme johonkin toiseen huoneeseen", Felix sanoi tuolle pervosti virnuillen, vaikka vain kiusasikin.
Felix siirtyi kreivin takaa tuon vierelle ja laittoi miekkansa vyölleen. Hän siirsi toisen kätensä kreivin jalkojen alle. Toinen käsi siirtyi miehen suun päältä, tuon selälle. Vamppyyri nousi ylös kreivi sylissään. Hän vilkaisi vartioita ja juoksi sitten ulos huoneesta.
"Taidan ottaa rakkaan kreivinne mukaan", hän huikkasi vielä ja juoksi sitten portaita päin.
Vampyyri loikki pitkillä hypyillä alas portaita. Huppu meinasi aina välillä paljastaa vamppyyrin kasvot kokonaan, mutta hänen onnekseen se pysyi hänen päässään. Felix juoksi kohti ulko-ovea ja juoksi pian ulos suurehkosta kartanosta. Hän ei kuitenkaan poistunut kartanon alueelta vaan piiloutui suuren puskan taakse. Kuu auttoi vamppyyria mukavasti ja sai pihalla olevien kasvien varjot peittämään nämä kaksi. Felix laski kreivin maahan ja asetti kätensä tuon suulle.
"Tämä on liian hauskaa. En voi lähteä vielä", hän kuiskasi virnuillen.
Kuun valossa ja kaavun alta paljastuva virnuileva suu, josta pilkotti terävät kulmahampaat, saivat Felixin näyttämään pelottavalta.
Ventus-setä
 

EdellinenSeuraava

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron