Kirjoittaja Sands » 16 Loka 2011, 21:52
Taisi ahdistelijalla olla jonkin sortin sydän, vaikka se varmasti pieni, musta ja kivinen olikin. Sukka vedettiin suusta ulos, että Garrett saisi yskänsä yskittyä. Tukehtumiselta ainakin vältyttiin, jos ei muulta. Olisipa mies tahtonut sylkeäkin, ehkä se pesisi pois vampyyrin maun suusta ja kaiken muun ällöttävän, mitä vieras kieli oli tuonut mukanaan Mutta eihän hän omalle sängylleen tahtonut sylkeä ja tässä asennossa kaikki sylki olisi vain lentänyt hiuksille, jotka retkottivat pitkin poikin patjaa pään ympärillä. Hetken aikaa kreivi sai hengittää suun kautta, ennen kuin se inhottava, kuolainen sukka tungettiin takaisin tukkeeksi. Ehkä varas tahtoi osoittaa herrasmiehen luonteensa tarjoutuessaan hakemaan avuttomalle vettä ja ehkä osa miehestä uskoikin sen. Tässä tilanteessa pieninkin ystävällisyydenosoitus ja tarjous mukavuuksista tuntuivat koskettavammalta, kuin yleensä, mutta silti Tämä oli väärin! Ei Garrett ollut kenellekään mitään velkaa, saati sitten jollekin, joka piti häntä panttivankina omassa huoneessaan! Hyvällä onnella, tosin, tuo ahdistelija jäisi hiippailustaan kiinni ja hänet tultaisiin pelastamaan, toinen pääsisi hengestään Ei tässä ollut kreiville itselleen mitään hävittävää. Menkööt.
Ei hän kuitenkaan uskonut, että oikeasti toinen lähtisi minnekään, makuuhuoneessa oli turvallista, mutta alakerrassa ei luultavasti. Vampyyri nappasi kaapunsa, jonka oli lojunut tuolin selkänojalla, viitsien vielä lotkauttaa sen verran hauskan vitsin, että sille varmasti naurettaisiin vielä sadankin vuoden päästä. Garrett vain pyöräytti silmiään, minnepäs hän muka liikkuisi, kun oli sidottuna sänkyynsä kiinni. Idiootti! Toisen tyhmyys ehkä pelastaisi hänet loppupelissä, vampyyrin tunkiessa jo päätään käytävälle ovenraosta. Ovi sulkeutui, jättäen kreivin aivan yksin himmeään huoneeseen. Se oli itse asiassa aika outo tunne, jotenkin oli kai sitten tultu totuttua siihen tunteeseen, että joku oli koko ajan vieressä. Odotus oli ahdistavaa muutenkin, eihän hänellä ollut mitään tietoa siitä, oliko se ahdistelija jäänyt kiinni vai ei. Eikä hän tiennyt edes, kuinka kauan piti odottaa, saati sitten kuka tulisi seuraavan kerran ovesta. Toivottavasti se olisi joku oma alainen, eihän se ryökäle mitenkään voinut olla tulematta edes yhden vartijan näkemäksi?
Ovi narahti auki, Garrettin nytkähtäessä sen tapahtuessa niin yhtäkkiä ja ilman mitään varoitusta. Hän ei voinut kääntää päätänsä niin, että näkisi sisään astujan, mutta sama, tuttu kaapuhahmohan se ikävä kyllä ovi. Kuinka petetty olo tässäkin tuli Mitä ihmettä vartijat oikein tekivät? Kartanon turvatoimia pitäisi ilmeisestikin taas parantaa, sisälle tarvittiin paljon enemmän vartijoita. Pitkä lasillinen kylmää vettä tuotiin kreivin luokse ja sukka otettiin taas onneksi suusta pois, mutta sitä seuranneet uhkaukset eivät kauheasti lohtua tuoneet. Mitään hyötyä ei olisi siis huutaa, kukaan ei ehtisi hätiin tarpeeksi ajoissa, ennen kuin hän olisi kuollut Miten kauhistuttava ajatus! Vampyyrin käsi kannatteli Garrettin päätä, nostaen sitä ylemmäs, että juominen olisi helpompaa. Makuuasennossa juonti ei kuitenkaan ollut helppoa, vaikka kreivi yritti kuinka hitaasti tai sievästi juodakin. Ehkäpä suurempia hörppyjä ottaen olisi mennyt paremmin, mutta nyt iso osa vedestä valui pitkin leukaa. Silti, sekin vesimäärä, mikä suuhun pääsi, tuntui taivaalliselta. Ihanan kylmää ja kuiva suu piti siitä Kuinka pienetkin asiat tuntuivat panttivankina niin suurilta, vaikka patja miltei ui vedessä. Garrett käänsi kasvojaan hieman kauemmaksi, lopettaen juomisen ja nauttiessaan edes tästä pienestä vapaudesta, verrytellen jähmettyneitä leukojaan.
"En halua sitäää " mies vikisi hiljaisella, mutta varsin kimakalla äänellä kuin mikäkin pilalle lellitty kakara, luultavasti viitaten sukkaan puheillaan.