Ti Loka 18, 2011 4:05 Kirjoittaja Sands
Garrett nyyhkäisi hiljaa, pitäen edelleen poskeaan toisen rintaa vasten, eikä viitsinyt saati uskaltanut katsoa ympärilleen tai tuohon outoon mieheen. Tietenkin tuolla hullulla ahdistelijalla oli kivaa, tuohan oli nauttinut hänen nöyryyttämisestään ja kiduttamisesta, eikä edes yrittänyt peitellä niitä tyytyväisiä virneitä. Kreivi ei jakanut toisen mielipidettä, häntä oli kohdeltu väärin ja kovasti, hän oli niin henkisesti kuin fyysisestikin aivan poikki ja kivussa. Vampyyrin yhtäkkinen lihasten jännittäminen ja sitten hyppy alas oksalta sai pelokkaan ja avuttoman miehen sylissä tarrautumaan kaikin voimin toisen paidanrinnuksista kiinni, painaen päätään kovemmin toista vasten ilmavirran lennättäessä pitkät hiukset kummankin kasvoja pitkin. Putoaminen oli pelottavaa ja vaikka se kuinka oudolta kuulostikin, oli tuo kauhistuttava mies hänen ainoa turvansa tällä hetkellä.
Vampyyrin hyvästelyt eivät olleetkaan vain kiusoittelua ja turhan toivon ylläpitämistä ahdistelijan oikeastikin kävellen Garrett sylissään kohti kartanon ulko-ovea, joka heidän onnekseen oli onneksi vartijoista vapaata aluetta suurimman osan vartijoista ollessa etsimässä kreiviä aivan jostain muualta. Ei tullut mieleenkään, että tunkeilija palaisi sinne panttivanki käsissään. Pitkästä aikaa sängyssä maanneen ja nyt sylissä kannetun aatelisen jalat koskettivat maata, kylmän kiveyksen saadessa paljasjalkaisen miehen vingahtamaan korkeasti jalkapohjien koskettaessa sitä. Joku, jonka ei koskaan pitänyt kävellä pitkiä matkoja tietenkin omasi pehmeät ja hyvin herkät jalat, jotka eivät kauheasti mitään kestäneet. Olipa se outo tunne olla tähän aikaan muutenkin jaloillaan, oman painon kannatteleminen tuntui omituiselta, Garrettin vaihtaessa painoaan toiselta jalalta toiselle huojuvasti ja epävarmana. Kreivi ei jakanut toisen tunnetta tapaamisesta, mutta kumartaminen, vaikka se tuollaiselta roskasakilta tulikin, tuntui aina hyvältä. Silti tuo normaalisti kaikesta valittava mies oli hiljaa, johtuiko sitten väsyneisyydestä vai pelosta, vai sitten siitä, että olo alkoi olla turvallinen toisen tehdessä lähtöään. Vampyyri tosin lähestyi uhkaavasti kasvoja, saaden Garrettin ottamaan pari askelta taaksepäin, mutta ovi pysäytti matkan. Painautuen vasten puista ovea mies joutui kuin joutuikin ottamaan taas yhden suudelman vastaan, vaikka tällä kertaa se ei onneksi pitänyt sisällään suuhun tunkeutuvaa kieltä. Se ei silti ollut mukavaa.
Kreivi pudisti päätään. Hän ei todellakaan toivonut näkevän toista enää ikinä! Paitsi ehkä kuolleena. Silti tuo ei tehnyt mitään elettäkään huutaakseen tai vastatakseen, vartijat kyllä näkivät ennen pitkää juoksevan hahmon ja ampuivat perään kunnon nuolisateen, vaikka pimeällä jousi ei ollut mitenkään kauhean tarkka ase. Vartijat löysivät myös Garrettin, joka oli poissa tolaltaan ja itki jotain raukkaa vasten varmaan monta tuntia, kertoen kaikista kauheista koettelemuksistaan, samalla niin vartijoita kiittäen pelastamisesta ja palkankorotuksella lahjoen, kuten myös uhkaillen potkuilla, koska eivät tehneet tarpeeksi hyvin. Väsyneeltä ja poissa tolaltaan olevalta kreiviltä ei kauheasti järkevää puhetta saanut aikaiseksi, joten mies pakotettiin nukkumaan aika nopeasti. Mutta vartijoita tuo ei huoneesta ulos päästänyt, eikä varmasti tulisi olemaan missään hetkeäkään ilman vartijoita tästä lähtien. Se, aikoisiko aatelinen laittaa etsintäkuulutuksen ahdistelijastaan palkkionmetsästäjien iloksi vai tuntuiko tuosta sen olevan liian noloa, jäisi nähtäväksi.
((Jees. :D Jos tahdot Felixille etsintäkuulutuksen, niin nyt sellaista ainakin olisi tarjolla ison summan kera! Ei pakollinen tietenkään, mutta jos tuntuu siltä, että siitä saisi jotain hyviä pelejä ja juonia joskus aikaiseksi. Tietenkin herra hienohelma on nähnyt toisen vain hämärässä ja tuolla on tapana liioitella kaikkia puolia, mistä ei pidä, mutta ehkäpä sitä jotain melkein tunnistettavaakin kuvaa saisi aikaiseksi Koska Garrett on niin butthurt ja kaikkien pitää kuolla, jotka kiusaa! Nyyh.))