Kirjoittaja Aksutar » 28 Huhti 2017, 14:44
Nelisiipi seisoi sijoillaan ylväänä ja näyttävänä, lähes liikkumattomana. Vain sen pää kääntyi vähän väliä suuntaan jos toiseenkin, siinä missä myös siivet välistä hakivat paremmin sijaansa vasten pedon kylkiä. Ei ollut ihme, että valtava joutsenlisko ja tuon ratsastaja keräsivät puoleensa huomiota, niin hyvää kuin huonoakin. Tai, lähinnä se negatiivinen huomio kohdistui lohikäärmeeseen, mutta jäi sitten teille tietämättömille, kun kansa näki kuka pedon selässä istui ja heitä lähti puhuttelemaan. Nyt useampikin henkilö sai viimein todistaa varmaksi sen huhun, että kreivi Fortescue omasi lohikäärmeen joka totteli aatelista kuin hevonen konsanaan. Tietenkään kaikkien mielestä se ei ollut hyvä asia, mutta sattuneista syistä kukaan ei uskaltanut siitä mainita tai ääntään käydä korottamaan kreiviä vastaan...
Jahka väki vaikeni, kävi Garrett kertomaan uutisensa. Siinä samalla lohikäärme levitti siipiään ja heilautti niitä kepeästi, nostattaen maasta ilmaan valtavan määrän kultaista pölyä – joka tietenkään ei siinä aikaisemmin ollut. Tuo pöly lähti matkaan kohden merta, uhmaten sieltä puhaltavaa tuulta, moninkertaistuen matkallaan. Lopulta pöly loi Nahorin poukamaan harhakuvan, kauas rannasta, sen imitoiden valtavia aaltoja Garrettin puheiden myötä. Harhakuvan myrskyävien aaltojen takaa saattoi erottaa sen valtavan pedon kaukana, yhtälailla harhakuvana, suuntaavan kohden Mor vuorien rantaviivaa, ohi Nahorin. Näin tulisi myös käymään, kun Aeschylus ohi lipuisi. Vaikka se liikkuisikin hiljaa, nostattaisi sen valtava massa silti aallokkoa.
Harhakuvan aallot lähestyivät rantaa kerta toisensa jälkeen, iskeytyen kuin oikeat aallot sataman kivetyksiin, laitureihin ja laivoihin, kuitenkaan aiheuttamatta minkäänlaista vahinkoa, niiden vain kadoten kuin tuhka tuuleen osuman myötä. Ne olivat kuitenkin toinen toistaan suurempia, kunnes ne saavuttivat huippunsa. Muutaman metrin korkeat aallot löivät satamaan, yli sen, aina kaduille ja ihmismassan sekaan. Tietenkin se aiheutti omanlaisena pienen paniikin, mutta yhtälailla harhakuvajaiset katosivat osuessaan johonkin tai johonkuhun, satuttamatta tai vahingoittamatta mitenkään kohdettaan. Ja lopulta se harhakuva haihtui, kultaisen pölyn hälveten tuulen mukana teille tietämättömille. Kansa oli saanut varoituksensa, demonstraation siitä mihin piti varautua. Ny se oli Nahorin asia, ottaisivatko he varoituksen kuuleviin korviinsa ja toimisivat, ennen kuin katastrofi kävisi.
Lohikäärme laski päätään alemmas, päästäen valaanlaulua muistuttavan soinnun ja vilkaisi sitten kreiviin. Vaikka asia oli tällä hoidettu, ei Marduk aikonut liikkua ennen kuin "Isäntä" antaisi luvan, jotta kansa varmasti saisi sen kuvan, että Garrett tässä määräsi, eikä liioin lisko kiikuttanut tuota selässään miten itse lystäsi.
// Naama on surullinen ja ruma. Ei mitään muuta. Mutta silloin kun muut ei katso, Marduk virnistää Garrettille. PS. No mietinkin miksi täällä haisee kuolema //