Hiomaton timantti


Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

Avatar

Monarkki

Viestit: 13891

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 15, 2015 11:29

Re: Hiomaton timantti

Jälleen Garrettin reaktio sai vanhuksen virnuilemaan. Hän olisi voinut jatkaa tätä vaikka kolo loppu illan, yön, viikon, elämän. Ehkä hänen pitäisi mennä pidemmälle, hankkia jonkinlaista raivonpurkausta kreivistä? Se vasta hauskaa olisikin nähdä! Tosin, lienikö nuorella miehellä pokkaa alkaa raivoamaan ikivanhalle kolossille? Ehkä, ehkä ei.
"Miksi?", Vanhus toisti kreivin kysymyksen huvittuneena myhäillen, "Tarvitsenko syyn? En oikeastaan. Mutta jos minulla olisi syy, mikä se mahtaisi olla? En tiedä. Ehkä olen yksinäinen. Ehkä haluan vain ärsyttää sinua. Ehkä olen väsynyt, enkä jaksa takaisin vuorelleni palata. Tai ehkä olen vain utelias, harvemmin sitä edes pääsee vierailulle kreivin kartanoon - puhumattakaan sellaisessa yöpymisestä! ...Tai ehkä vaadin sinulta nyt pientä hyvitystä henkesi pelastamisesta".

"Missä nukun? Se on sinun hommasi järjestää minulle yösija. Vieraallesi, kartanostasi", Vanhus jatkoi virnuillen, samalla kun viimein kävi kohottautumaan ylös sijoiltaan seisomaan, selän rutisten vanhuksen suoristaessa ryhtiään.
"Kutsu palvelijasi niin saat ruokasi", Archelaus hymähti, käydessään nyt nätisti viimein toteuttamaan kreivin pyynnön siitä nätisti istumisesta, siirtäen raihnaisen olemuksensa istumaan pöydän ääressä olevalle tuolille. Eipähän herättäisi kysymyksiä tai ihmetystä, nyt jos joku paikalle saapuisi.


// No voi nyt jumankekka. Sinä maksat, sinä sen tuhosit! //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1562

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Elo 16, 2015 2:36

Re: Hiomaton timantti

Garrett mutristi huuliaan ja kurtisti kulmiaan hieman, hän kun ei erityisemmin nauttinut liskon ympäripyöreistä vastauksista, kun hän olisi halunnut jotain tietää! Aina tämä meni näin. Häntä ei enää yhtään ihmetyttänyt, miksi ihmiset eivät välittäneet olla lohikäärmeiden kanssa tekemisissä, jos ne kaikki olivat aivan samanlaisia! Kyllä kreivi suostui sellaiseen liskoon, joka näytti nätiltä. Tälle yksilölle ilmeisesti pitäisi hankkia kuonokoppa tai jotain, niin näyttäisi vain nätiltä, eikä puhuisi. ...No, sitten ainakin, kun hän sai toisen muuttumaan siihen nätimpään muotoonsa.

Kreivi siis tuhahtikin, mutta ehkä hän hieman piti siitä ideasta, että lohikäärmevanhus käytti nyt tilaisuutta hyväkseen päästäkseen hänen kartanoonsa vierailulle. Se pönkitti egoa juuri sillä sopivalla tavalla, mistä hän oikeastaan piti. Mistä hän ei pitänyt oli toisen tapa vihjailla, niin kuin hän ei muka vieraillensa yösijaa järjestäisi!
"Kyllä minä tuon tiedän!" Garrett sihahti ja mulkaisi toista pahasti,
"Mutta... Nukutko sinä sängyssä vai..."

Nuorukaisen silmät seurasivat, kuinka Marduk kävi nousemaan jaloilleen, kävellen kiltisti tuolille istumaan. Sehän oli... Oikeastaan oikein mukava yllätys, ihmetyksen ja hämmennyksen noustessa Garrettin kasvoille. Tyytyväisyys kuitenkin otti vallan ja mies näytti taas kerran siltä omalta itsevarmalta itseltään, puhkuen rentoa omahyväisyyttä. Kuin käskettyä hän kutsui palvelustytön takaisin, innolla haluten jo lisää herkkuja lautaselle eteensä. Odottaminen kaiken tämän ruoan keskellä oli niin hankalaa! Palvelija ei kyllä voinut olla vilkuilematta siihen outoon vanhukseen, joka huoneeseen oli nyt kreivin seuraksi ilmestynyt...



((Ei ole mitään todisteita.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13891

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 27, 2015 9:17

Re: Hiomaton timantti

"Mitä luulisit?", Istumaan ehättänyt vanhus kävi myhäilemään Garrettin kysellessä, nukkuisiko vieraansa sängyssä vai mahdollisesti jossain muualla, "Kaltaiseni vanha ja raihnainen vanhus, missä luulisit minun viihtyvän? Lattialla?", silmätön virnisti. Tietenkin hän halusi nukkua sängyssä! Harvoin moiseen tilaisuutta tuli, tosin eipä kivijätti sänkyä tarvinnut nukkuakseen. Ei hänen varsinaisesti tarvinnut edes nukkua, mutta harvoin - jos ollenkaan - sitä tarjoutui tilaisuus nukkua kreivin kartanossa. Lisko kiehtoi omalla tavallaan tämä aatelisten elämä, joskin piti mokomia silti kovin typerinä otuksina kera statuksineen. Mutta, kerta itse Nahorin Kreivin tuttavapiiriin oli päässyt, aikoi vanhus ottaa kaiken ilon irti tästä nuoresta miehestä.

Jälleen kasvot seurasivat palvelustyttöä, joka paikalle saapui kutsusta täyttämään kreivin lautasen jälleen. Päätään kallistellen vanhus seuraili kaikessa hiljaisuudessa tytön toimia, sanomatta mitään sillä välin kun tuo paikalla oli. Jahka tuo viehättävä olento sitten paikalta poistui jälleen, kääntyi huomio takaisin Garrettiin.
"Oletko koskaan pukenut mekkoja yllesi?", täysin tyhjästä Archelaus kävi töksäyttämään mitä kummallisimman kysymyksen kreiville, välittämättä siitä oliko kysymys sopimaton vai ei, "Näytät kovin naiselliselta, menisitkin varmaan naisesta jos mekon yllesi kiskaisisit. Kuinka hauskaa sekin olisi".



//NO.... perse //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1562

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Elo 28, 2015 4:50

Re: Hiomaton timantti

"N-no," Garrett vingahti toisen käyttäytyessä, kuin hänen kysymyksensä olisi ollut tyhmä. No, olisihan se normaalisti ollutkin, eihän vanhalta mieheltä tuollaisia voinut kysellä... Mutta Marduk ei ollut mikään normaali vanhus! Kysymys ei todellakaan ollut tyhmä! Liskohan asui luolassa ja omasi ilmeisesti yhden sängyn – jolla kreivi oli itse nukkunut. Lohikäärme ei ollut nukkunut sillä sängyllä. Mistä hän muka voisi tämmöisiä asioita tietää!
"E-et nukkunut... Viime kerralla, kun," mies jatkoi änkytystään, samaan aikaan hämmentynyt, ärtynyt kuin jopa häpeileväkin. Muuta ei sitten oikein voitu tehdäkään, eikä sitä keskustelua pitänyt jatkaakaan. Nyt hän tiesi. Mitäpä siitä inttämään. Mutta kysymys oli ollut hyvä!

Kun palvelija tuli takaisin huoneeseen, ainakin osa kreivin kadonneesta ryhdistä tuli takaisin, miehen näyttäessä taas enemmän omalta itsevarmalta itseltään. Lasi täyttyi viinistä ja lautaselle kasattiin mitä ihanaisempia herkkuja. Tällä kertaa pääruokana näytti olevan jonkinlainen pihvi herkullisine kastikkeineen, lisukkeena höyrytettyjä kasviksia... Vesi herahti jo Garrettin kielelle katsoessaan annostaan. Eihän hän voinut odottaa – mutta oudon sokean vanhuksen läsnäolo huoneessa oli hieman häiritsevä. Kreivin kuin tytönkin katse hakeutui aina tuohon outoon ilmestykseen, palvelija aina kääntäen katseensa isäntäänsä merkkiä odottaessaan. Mutta ei hänkään tiennyt. Marduk ei ollut pyytänyt mitään, joten...

Palvelustyttö lähti ja jätti kaksi miestä huoneeseen keskenään. Garrett siemaisi hieman viiniä, vetäessään sen sitten henkeensä vanhuksen outojen sanojen myötä. Hetken aikaa tuo köhi ja yski, lautasliinan noustessa peittämään suuta.
"A-anteeksi mitä?!" Tuo sai vihdoin yskäistyä ulos, ymmärtäen sitten kuitenkin, että yskimisensä ja huutamisensa saisi varmasti palvelijat säntäämään luokseen, jos se jatkuisi. Siksipä kreivi joutuikin rauhoittamaan itsensä ja laskemaan äänentasoaan.
"En... En tietenkään! Olen mies..."



((Takamukseni on ammattirikollinen.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13891

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Syys 12, 2015 4:13

Re: Hiomaton timantti

Archeluas kävi hymisemään huvittuneena aatelisen tuodessa esille viime kerran. Mitään vanhin ei kuitenkaan käynyt sanomaan, jättäen Kreivin arvuuttelemaan asiaa sitten itsekseen. Eihän hän unta todellakaan tarvinnut, mutta kyllä se oli huomattavasti mukavampi maata pehmeällä pinnalla kuin kivisessä luolassa. Vaikka itse olikin lähes kokonaan kiveä.
Kysymyksensä myötä Archelaus oli tuijottanut tiiviisti Garrettin suuntaan, odottaen tuon reaktiota kovinkin outoon kysymykseen. Eikä se reaktio pettänyt, vanhuksen käydessä naureskelemaan itsekseen kun kreivi melkein viiniinsä tukehtui. Vanhus kallisti päätään niin kovin viattomasti hymyilen, Garrettin hänen kysymystään käydessä kyseenalaistamaan. Kyllä hän tiesi kuinka outo ja kenties epäsopiva se kysymys oli - ja kyllähän hän siihen vastauksen tiesikin... - mutta kysyi silti. Ihan vain kreivin kiusaksi.

"Etkö?", Sokea vanhus hymisi, "Harmi. Näyttäisit varmasti hyvältä sellaisessa. Tosin mistä minä tiedän mikä teitä ihmisiä miellyttää esteettisesti".
"Viime kerralla Nahor tuntui olevan vaikuttunut taidoistasi hallita lohikäärmettä", Vanhus jatkoi aiheesta toiseen, korjaillen asentoaan istuimella, "Haluaisitko vakuuttaa heidät uudestaan siitä, että "Oraakkeli" on täysin sinun hallinnassasi?", Virnuillen Ajankiitäjä jatkoi. Selvästi tuolla oli jotain mielessä, mutta tapansa mukaisesti ei mitään suoraa käynyt sanomaan.
"Kenties voisimme järjestää huomiselle jotain näytöstä, hmm?"



// Etsintäkuulutan takamuksesi. Hunting dat booty //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1562

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Syys 12, 2015 10:26

Re: Hiomaton timantti

"En!" Garrett sihahti vielä toisen hyminälle, sileään otsaan ilmestyen ryppyjä tuon kurtistaessa kulmiaankin kovin tyytymättömänä. Kuinka epäsoveliasta! Tämän takia hän ei halunnut olla taruolentojen kanssa tekemisissä, eiväthän ne ymmärtäneet olla ihmisiksi laisinkaan! Lohikäärmeet sitä vasta koppavia otuksia olivatkin! Mutta... Ei hän kyllä voinut väittää vastaankaan, että kreivi luultavasti näyttäisi hyvältä mekossakin. Niin, kyllä kai hän näyttäisi, nuorukaisen ilmeen muttuessa takaisin pehmeämmäksi ja neutraalimmaksi tuon miettiessä. Näyttäisihän hän hyvältä vaikka perunasäkki päällään – mutta sellaiseen hän ei kyllä ikinä pukeutuisi! Eikä kyllä mekkoonkaan!

Mies kuitenkin oli rauhoittunut sen verran, että pääsi ruokansa kimppuun. Veitsi leikkasi pihvistä pienen palasen, paljastaen sen punertavan sisuksen. Kastikettakin tuotiin leikatulle palalle, jotta kreivi saisi maistaa molempia yhtäaikaa. Vihdoin haarukka nousi huulille, ruoan päästessä kielelle. Eihän Garrett voinut kuin sulkea silmänsä, hampaiden jauhaessa makunautintoa rauhallisesti. Kyllä se oli hyvää. Nautaa, siltä se ainakin maistui. Kokki oli kyllä itsensä ylittänyt tällä kertaa... No, ehkei se ollut sitä kaikkein parasta herkkua maailmassa, mutta hyvää se oli. Niin kuin aina.

"Mh?" Kreivi palasi takaisin maanpinnalle Mardukin aloittaessa puheensa, tuon katseen kääntyessä takaisin ryppyisen vanhuksen kasvoihin. Jauhettu pihvi nielaistiin kurkusta alas, hymyn noustessa nuoren miehen huulille. Hänhän... Oikeastaan piti tästä ajatuksesta!
"Niin, niin!" Garrett hihkaisi, heti selvästikin paremmalla tuulella ja innostuneena,
"Onhan siitä jo aikaa, kun viimeksi ratsastin lohikäärmeellä..."


((On aika vikkelä kaveri kokoisekseen.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13891

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 04, 2015 11:35

Re: Hiomaton timantti

Siinä missä vanhus itsekin, näytti myös kreivi innostuvan Oraakkelin ideasta. Totta kai vanha lohikäärme halusi teatraalisuudessaan järjestää jotain ihmeteltävää kyläläisille ja kerta kreivin kanssa sopimuksen oli tehnyt, niin miksei sitten tuon kanssa jotain järjestäisi. Saisi kreivikin taas osakseen ihailevia katseita - joskin liiallinen pelleily liskojen kanssa saattoi koitua myös kohtaloksi. Ihan jokainen ei katsonut hyvällä sitä, jos kreivi tai kuka tahansa muukaan lohikäärmeiden kanssa veljeili. Mutta, se olisi sitten sen ajan murhe, jos joku tempauksesta raivostuisi. Archelaus kyllä tiesi henkilön jos toisenkin, joka moisesta saattoi hermostua.

"Niin. Luulevat vielä, että olet menettänyt otteesi Oraakkeliin, jos eivät muistutusta saa silloin tällöin", Vanhus hymisi, "Ja mikä olisikaan parempi tapa muistuttaa heitä, kuin näyttäytyä itse lohikäärmeen kanssa kylillä".
"Mutta, vasta huomenna... Nyt on turhan myöhäistä lähteä kylille rehvastelemaan - suurin osa teistä taitaa olla jo kotinsa turvissa valmistautumassa iltapuulle tai kenties kapakassa hankkiutumassa asteen tai toisen tuhdimpaan humalaan", Vanhus jatkoi seuraillessaan, kuinka nuori kreivi niin kovin antaumuksella näytti ateriastaan nauttivan. Moinenkin oli kovin huvittavaa liskon mielestä, joka ei pahemmin kypsennetystä ruuasta välittänyt - hyvä jos söi edes mitään varsinaisesti. Ainoa kuolevaisten keksintö, joka vanhukselle tuntui maittavan, oli viini. Kyllähän sitä joi seurassa silloin tällöin, harmi vain ettei ikivanhalla kolossilla pahemmin ollut seuraa jonka kanssa viineistä nauttia. Olihan hänellä tuttavia siellä täällä pitkin valtakuntaa, joiden seuraan saattoi tunkea tällä tavalla röyhkeästi vain vierailemaan, mutta kukaan noista tuskin ihan varta vasten Oraakkelia toivoi ja kutsui luokseen. Ellei sitten yksi järkensä menettänyt haltiaparka.



//Vikkelä ja vinkeä //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1562

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Loka 04, 2015 9:15

Re: Hiomaton timantti

Garrett nyökytteli liskon sanoille ruokailunsa lomasta, vaikka, no, eihän kukaan voisi koskaan unohtaa sitä, kuinka hän ratsasti lohikäärmeellä takaisin kidnappauksen jälkeen! Se oli varmasti uskomaton näky. Eihän hän sitä itse ollut näkemässä maantasolta, mutta hänhän oli sentään sankarillinen kreivi ja lohikäärmeenkin suomut välkehtivät kauniisti auringossa! Ei hänen siitä pitänyt huolehtia, mutta... Totta kai hän halusi näyttää lohikäärmettään kyläläisille useamman kerran! Miksi hänellä edes olisi omaisuutta, jos hän ei niitä koskaan kenellekään muulle näyttänyt? Mitä tuhlausta sekin olisi!

"Niin," kreivi vastasi kovin poissaolevana ja haikeana toisen muistuttaessa, että heidän pitäisi odottaa seuraavaan päivään. Nyt oli jo liian myöhäistä – ja se oikeastaan ärsytti hieman! Miksei Marduk ollut voinut tulla aiemmin, sittenhän he olisivat heti voineet rynnätä kylälle tekemään... No, jotain, se kohta oli vielä avoin. Kasviksia pihvin ja kastikkeen kera työnnettiin haarukalla suuhun, miehen pureskellessa kovin mietteliäänä kaiken hienoksi mössöksi, ennen kuin nielaisi. Ainakin lisko oli päättänyt jäädä yöksi, joten ehkä se sittenkin oli hyvä asia. He voisivat heti aamulla ensimmäisenä juosta ulos! ...No, ehkä aamiaisen jälkeen...

"Satula ei ole kovin tukeva lentäessä," Garrett vilkaisi sokeaan vanhukseen huuliaan mutristaen,
"Jos käännyt liikaa, niin sittenhän sieltä putoaa pois. Se ei anna meille mahdollisuutta kovin hienoihin ilmanäytöksiin," nuorukainen jatkoi hieman haarukkaansa ilmassa heilauttaen. Ehkäpä Marduk hänet ottaisi kiinni, vaikka hän putoaisikin... Mutta ei se näyttänyt hyvältä! Ehkäpä hänen pitäisi tuoda lisko asiantuntijalle ja nuo saisivat sitten suunnitella kunnollisen lentosatulan!
"Mitä muuta hienoa voisimme tehdä? Tietenkin on hienoa vain patsastella kaikkien edessä, mutta..."



((Vähän niin kuin pieru.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13891

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Loka 10, 2015 3:39

Re: Hiomaton timantti

Niihin kovinkin poissaoleviin puheisiin Oraakkeli ei käynyt vastaamaan mitään, antaen kreivin vain olla omissa maailmoissaan sen hetken jos toisenkin, samalla kun omat kasvot kääntyivät tuijottamaan suoraan eteenpäin, jonnekin kaukaisuuteen. Joskin, eihän silmättömästä vieläkään voinut sanoa minne tuo "katsoi".
Garrettin kuitenkin mainitessa satulasta, käänsi vanhus kasvonsa takaisin tuon aatelisen suuntaan. Kuinka tuo kehtasi edes moisesta valittaa? Tiesikö tuo edes kenelle varsinaisesti valitti?! Se satula oli täydellinen jos vain osasi pysyä lentävän ratsun selässä - tosin oliko siitä sitten syyttäminen kreiviä, joka ei koskaan ennen ollut lentävällä ratsulla ratsastanut?

"Luuletko etten sitä tietäisi?", Kulmat kävivät kohoamaan kysymyksen myötä, "Älä luulekaan että pysyisit lohikäärmeen selässä niin helposti mitä kaakkiesi - sitä paitsi jos satula olisi yhtään mukavampi tai tukevampi, huomaisivat kyllä "asiantuntijat" ettei kyseessä kenties olekaan niin kokenut ratsastaja, mitä voisi olettaa itse Oraakkelin ratsastajalta. Vai haluatko kenties vain näyttää koristeelta selässäni, ennemmin mitä itse ratsastajalta, henkilöltä, joka selvästi ratsuaan kontrolloi, eikä toisinpäin?".
"Ota huomioon se, ettet todellakaan ole ainoa joka lohikäärmeellä tässä valtakunnassa ratsastaa", Archelaus hymisi. Olihan Cryptissä kokonainen kylä, joka lohikäärmeillä ratsastamiseen oli erikoistunut!
"Meidän pitää olla varovaisia - jos paikalla sattuukin olemaan joku, joka osaa kertoa hoidatko sinä roolisi uskottavasti vai et", Vanhin jatkoi, jääden hetkeksi miettimään kreivin viimeisiä sanoja. Hänellä oli kyllä ideoita, jotka toimisivat sata varmasti, mutta oli eri asia halusiko Oraakkeli suoda niiden ideoiden tuomaa kunniaa kreiville ihan ilmaiseksi...

"Voisin tietty houkutella nuoria lohikäärmeitä "hyökkäämään" kylääsi...", Rujokasvoinen aloitti käydessään partaansa sukimaan, "Nuoria, tyhmiä, arvottomia... Siinä mielessä, että jos heidät tänne houkuttelen, minä myös heidät tapan - ja vien heidän sielunsa. Saan siitä ravintoa... vuorilla on muutenkin ahdasta näin syksyn tullen, kaikkien palatessa vuorille luoliin turvaan lumelta ja viimalta".
"Se olisi kuitenkin suuri uhraus minulta - vaikka en näitä nuoria pidäkään suuressa arvossa. He ovat kuitenkin minun "kansaani". Miksi siis uhraisin heitä sinun maineesi tähden? Saanhan siitä sieluja - ja samalla painotan asemaani sen suhteen, ettei kukaan omistani Nahoriin tulisi, mutta...", Viekas virne kävi kohoamaan vanhoille kasvoille, "Mitä sinä olisit valmis moisesta kenties uhraamaan minulle, Garrett?".



// NIIIIIIIIIIIIIN. Kiinni ei saa mutta läsnäolon huomaa //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1562

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Loka 10, 2015 4:40

Re: Hiomaton timantti

Garrettin silmät kävivät laajentumaan toisen vastatessa satulaongelmaan jotenkin niin... Omituisesti, täysin odottamattomalla tavalla. Eihän hän ollut tottunut siihen, että joku vastusti hänen ideoitaan tai oli sitä mieltä, että ehdotuksissa oli jotain vikaa! Totta kai hän närkästyi, mutta samalla mies myös lyyhistyi hieman kasaan alistuvasti. Olihan sanoissa perääkin, ainakin jollakin tasolla. Lohikäärmeratsastajia maista löytyi, ja vaikka kreivi kovin kokenut ratsastaja olikin... Lohikäärmeen selässä oli aivan toisenlaista. Pystyihän hän esittämään kokenutta – ja totta kai hänenlaisensa aatelisen täytyi olla kokenut, vaikka jotain uutta tekikin – mutta toimisiko se?

Haarukka oli tökkimässä höyrytettyjä vihanneksia lautasella omasta tahdostaan Garrettin murjottaessa ja tuhistessa, miehen katse suunnattuna alaspäin.
"Ei se silti tarkoita, etteikö satulaa voisi parantaa," tuo mutisi uhmakkaan vastalauseensa, mutta mitäpä hän edes tiesi lentosatuloista. Hän ei pahemmin ollut viettänyt aikaansa niissä kylissä, missä oli lohikäärmeitä ja niiden ratsastajia! Hulluahan sellainen oli. Olihan hän tietenkin halunnut omankin lohikäärmeratsun, mutta hän oli kuvitellut saavansa täydellisesti koulutetun yksilön!

Kreivi ei näyttänyt yhtään sen paremmalta Mardukin ehdottaessa lohikäärmehyökkäystä, puuteroiduista kasvoista kadoten se viimeisinkin väri – mutta ainakin tuo nosti katseensa pöydästä. Edes suunnitelma, jossa kylälle – tai hänelle itselleen – ei käynyt mitään... No, häntä ei erityisesti huvittanut ajatus lohikäärmeistä kylässä! Olihan se hankala luottaa tähän vanhukseen, vaikka ilmeisesti se lohikäärmeistä voimakkain olikin... Ja ajatus uhrauksestakaan ei oikeastaan houkutellut, Garrettin nielaistessa.
"Entä jos... Hankkiutuisimme mieluummin haltioista eroon? Niitä voi olla vieläkin lähistöllä metsässä," kreivi ehdotti, paljon mieluummin kostaessa niille mokomille suippokorville! Yksi lohikäärme kun oli voimakkaampi, kuin sata – ei, tuhat! – haltiaa! Mutta jos ne olivat tajunneet jo lähteä, niin se metsästysretki jäisi saaliiltaan kovin onnettomaksi...



((Sellainen hurmuri, kaataa herkkiä neitosia jaloiltaan ja sitten katoaa paikalta.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13891

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Loka 15, 2015 7:14

Re: Hiomaton timantti

Rujokasvoinen kävi hymisemään itsekseen, Garrettin alkaessa selvästi enemmän tai vähemmän murjottamaan hänen vastalauseidensa myötä. Lellitty kakara kun oli tottunut saamaan haluamansa, eikä mitä ilmeisimmin kovin usein kokenut vastarintaa ehdotuksilleen. Saisi tottua nyt toisenlaiseen käytökseen Oraakkelin seurassa, ei Marduk aikonut tuota mokomaa enää nöyristellä. Garrettin tässä olisi pitänyt hänen edessään nöyrtyä! Mokoma aatelinen ei edes tiennyt kuinka "onnekas" oli, kun oraakkeli tällä tavoin ovelle tuli kutsumatta ja halusi viettää aikaa kreivin kanssa. Toiset kun olivat valmiita antamaan mitä tahansa, että saisivat nähdä Ajankiitäjän edes kerran elämässään!

Aatelista tuijottaville kasvoille nousi mitä huvittavin virne, tuon käydessä ehdottelemaan haltioiden hätyyttelystä. Sitä virnettä seurasikin huvittunut, jopa kuivan halveksiva naurahdus jos toinenkin, Ajankiitäjän kallistaen päätään samalla.
"Luuletko että auttaisin teitä sodassanne?", Archelaus naurahti, "Minä en teidän puolestanne haltioihin koske - enkä kyllä teihin haltioiden puolesta, jos siitä lähdetään. Te saatte sotia keskenänne, me emme puutu teidän sotiinne - ainakaan auttaaksemme niiden voittamisessa tai lopettamisessa...".
"Meillä on omat suunnitelmamme. Mutta niihin ei kuulu osapuolen tai toisen auttaminen suuressa mittakaavassa tässä sodassa", sokea hymisi partaansa sukien, "Lupasin suojella kylääsi lohikäärmeiltä. En haltioilta. Saatte itse hankkiutua niistä suippokorvista eroon".
"Sitä paitsi Cúthalion vihaa minua jo tarpeeksi paljon. En näe syytä - tai no, pikemminkin tarvetta - suututtaa häntä yhtään enempää teitä auttaessa".



//Katoaa kuin pieru saharaan //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1562

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Loka 15, 2015 6:11

Re: Hiomaton timantti

Garrettin kovin toiveikas ilme muuttui hyvinkin nyrpeäksi liskon käydessä tyrmäämään unelmat haltioiden lahtaamisesta. Ota nyt tästäkin käärmeestä selvää! Totta kai sodassa piti valita puoli, ja jos Marduk oli hänen puolellaan, niin sitten haltiat olivat vihollisia! Ei hän ymmärtänyt tätä lainkaan, sehän olisi vain heille kaikille parhaaksi. Huulet mutrussa kreivi tuijotti lautasta edessään, eikä hän enää edes tuntenut oloaan kovin nälkäiseksi... Mitähän palvelijatkin ajattelivat, jos yhdessä lautasellisessa ruokaa oli mennyt näin kauan! Haarukka pyöritteli yhtä hernettä puolelta toiselle.

Ilme ei muuttunut yhtään sen tyytyväisemmäksi Mardukin mainitessa sen haltioiden muka-kuninkaan nimen. Se sai miehen puremaan hammasta yhteen, sormien vetäytyessä nyrkkiin. Muistot olivat vielä mielessä liiankin hyvin, nöyryytys tuntui yhä – ja se suututti! Se typerä suippokorva...
"Vihatkoon. Eihän se voi tehdä meille mitään! Saa yrittää, olethan sinä sentään... Lohikäärme," Garrett antoi äänensä laskeutua hyvinkin hiljaiselle tasolle, ennen kuin uskalsi sen sanan kartanossaan sanoa. Ettei kukaan vain kuulisi. Aran saisi vihata aivan rauhassa ja poksauttaa verisuonen päässään – kunhan kreivi saisi sitä ennen kostonsa.

"Saisit lehmän. Ison, mehevän lehmän. Ja... Ja... Vaikka viiniä tynnyrikaupalla! Ja rapsutuksia," tuo kävi ehdottelemaan ja lepertelemään, näyttäen kovin viattomalta siinä suuria silmiään räpsyttäessään. Kuka voisi sanoa ei?



((Nenääsi sukeltaa.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13891

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Marras 27, 2015 10:50

Re: Hiomaton timantti

Vanhus vain hymisi huvittuneena kreivin uhotessa, ettei haltioidenkuningas heille mitään mahtaisi. Tottahan se oli, ei Aran mitään Ajankiitäjälle voinut, mutta se suippokorva kyllä löysi tavan kostaa sikäli mikäli halusi niin tehdä. Jos Marduk nyt liian näkyvästi kävisi puoltamaan Nahoria ja suojelemaan tuota haltioilta, saattaisi Cúthalion hyvinkin julistaa lohikäärmeet vihollisiksi ja siitäkös teurastukset seuraisivat. Tähän asti vuorilla asustavat lohikäärmeet olivat saaneet olla neutraali puoli sodassa ilman, että kukaan heitä varsinaisesti vihollisiksi laski - jollei sitten laskettu niitä ihmisten lohikäärmeentappajia, jotka tosin tappoivat tultasyökseviä petoja vain koska lohikäärmeistä oli silloin tällöin haittaa, sekä myös toisinaan huvikseen... Se kun oli muka niin suuri suoritus ritareilta kaataa nuoria liskoja ja osoittaa täten "voimansa". Mutta koskaan lohikäärmeitä ei oltu yleisesti laskettu kenenkään liittolaiseksi ja täten osapuolen tai toisen viholliseksi.

"Mitä minä lehmällä?", Archelaus tuhahti Garrettin tarjoukseen, "Ei minun tarvitse syödä sillä tavalla elääkseni. Viiniä minulla on omasta takaa, enkä välitä siitä niin paljon, että moisen takia kauppaa lähtisin käymään".
"Rapsutukset tosin kyllä kelpaisivat... Mutta se ei taida riittää syyksi ryhtyä haastamaan kunnolla riitaa haltioiden kanssa teidän tähden", Vanhus jatkoi virnuillen, "mutta toisaalta...".
"En voi enkä aio sotia teidän sotianne puolestanne... Mutta mikäli joku kimppuuni käy, aion myös puolustautua", Toinen vanhoista käsistä kävi nousemaan oman parran puoleen, vanhuksen sukien ohuita haivenia kaikessa rauhassa, "Joten kenties kävely metsään voisi olla huomisen ohjelmamme...".
Kyllähän niitä haltioita siellä oli. Ja Marduk tiesi tasan tarkkaan missä päin. Se olisi haltioiden oma vika, jos kävisivät vanhuksen kimppuun, eikä Archelaus todellakaan aikonut leikkiä kiltisti, jos joku hänet kävi haastamaan.



// Sinne sen lukitsen. Katso setä alan heräillä //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1562

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Marras 27, 2015 3:09

Re: Hiomaton timantti

Garrett mutristi huuliaan, eikä pitänyt ollenkaan siitä, ettei ollut saamassa tahtoaan lävitse! Mitä muutakaan hän lohikäärmeelle tarjoaisi, kuin ruokaa? Hemmetti, liskohan oli rikkaampi kuin hän, se oli pakko myöntää! Rikkauksilla kurppa ei tekisi mitään – ja sitä paitsi, pitäisihän hän ne paljon mieluummin itse. Ne näyttivät hänen kartanossaan tai kaulassaan paljon paremmilta. Ja mitä viiniinkin tuli… Käärme oli sen verran vanha otus, että tuolta varmaan löytyi vanhempiakin juomia. ...Kuinkahan hyvää vuosikertaa lohikäärmeen viinikellarista mahtaisi löytyä? Kreiviä oikeastaan kiinnosti…

Mutta ei, nyt oli jokin paljon tärkeämpi mielessä! Miten eläimen kanssa voisi muka tehdä kauppaa, jos ruoka ei kelvannut? Eihän hänellä muuta annettavaa ollut yksikertaiselle oliolle, kuin ehkä juuri ne… Nuorukaisen huulenpielet kävivät vihdoinkin nousemaan hymyyn. Marduk oli kuin olikin kiinnostunut niistä rapsutuksista.
"Ne ovat todella hyviä rapsutuksia," Garrett kävi nopeasti lisäämään, sillä lohikäärme näytti empivän, eikä ajatellut niiden olevan sen arvoisia. Mutta kyllä ne olivat! Ehkäpä kartanon herra oli vähän liian innokas siitä, että joutui rapsuttelemaan tätä vanhaa ryppykasaa.

Kreivi oli vain yhtä hymyä toista kuunnellessaan, silmien suorastaan säihkyessä innostuksesta. Hän näki sen kaiken jo mielessään niin kirkkaana, tästähän tulisi hauskaa!
"Niin!" Mies hihkaisi nyökytellen, mieluusti käyden omassa metsässään niin pitkän ajan jälkeen ja pelossa eläen,
"Voitko… Syöstä tulta? Voisit sytyttää ne kaikki palamaan," tuo jatkoi innostuneena haarukallaan huitoen, ilmeisesti nauttien kovastikin siitä ajatuksesta, että saisi kuulla kärventyvien suippokorvien tuskanhuutoja. Huitominen loppui kuitenkin lyhyeen Garrettin lopettaessa liikkeensä ja miettiessä.
"...Tai ehkei olisi hyvä ajatus sytyttää mitään palamaan metsässä…"



((Lukot eivät pierua pidättele. Ja menepäs takaisin nukkumaan.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13891

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 27, 2015 7:15

Re: Hiomaton timantti

"Epäilen sitä syvästi", oli vanhuksen vastaus kreivin vakuutellessa, että rapsutuksensa olisivat olleet todella hyviä. Ei hän kaivannut minkäänlaisia rapsutuksia nuorelta kreiviltä, sillä tiesi ettei tuon rapsutuksista ollut hänelle mitään iloa. Totta kai lohikäärme toisinaan nautti läheisyyden ja hellyydenosoituksista, mutta yleensä sieti tuollaisia vain kumppaniltaan. Muuten kiveä oleva lisko ei toisten kosketuksista välittänyt, eihän hän tosimuodossaan varsinaisesti edes tuntenut mitään sen kivikuoren lävitse. Vain sitä kipua, jota sisältä kasvavat kristallit aiheuttivat, puskiessaan lihan ja kiven lävitse. Tosin olihan se eriasia, jos rapsutuksia olisi jossain muussa muodossaan saanut... Mutta silti.

Selvää kuitenkin oli, että nuori kreivi suorastaan loisti innostusta vanhuksen puhuessa. Suunnitelma mitä ilmeisimmin kävi nuorelle aateliselle enemmän kuin hyvin, eikä Marduk kyllä ihmetellyt syytä. Totta kai ihmiset halusivat haltiat pois "alueiltaan" ja jos apua siihen sai kolossaaliselta Ajankiitäjältä, niin mikä sen parempaa? Ei Marduk yhäkään halunnut osallistua kuolevaisten sotaan, sitä oli mukavampi ennemmin seurata sivusta kuin ottaa osaa, mutta toisaalta, ehkä hän nyt tämän kerran voisi katsoa jotain ihmisten hyväksi, vaikkei siitä itse varsinaisesti mitään hyötyisi... Sitä paitsi, ei hän aikoisi yhdenkään haltian kimppuun yrittää, sikäli mikäli haltiat eivät hänen kimppuunsa käyneet. Voisihan siitä tulla yksi hukkareissukin, jos haltiat eivät tehneet ensimmäistä siirtoa. Ilmeisesti Garrett ei sitä vaihtoehtoa älynnyt edes huomioida, sillä nuorimies näytti suorastaan puhkuvan intoa suunnitelman suhteen.
"Totta kai syöksen tulta jos siihen on syytä", Vanhus hymisi päätään kallistaen, "Syttyi siinä metsä tai ei. Emmehän me "vähä-älyiset pedot" osaa ajatella riehumisiemme seurauksia".

"Mutta se jää nähtäväksi huomiselle. Nyt, saat luvan saattaa minut vierashuoneelleni. Kaipaan lepoa, jos huomenna aion riehua", Silmätön puhalsi väsyneesti ilmaa sieraimistaan, "Mutta sinä jäät velkaa minulle. Yön aikana joko keksit jotain uskomatonta minulle palkinnoksi, tai sitten minä nimeän itse palkintoni".


// katsotaanko? "kato heräilen" *on seuraavan kuukauden hiljaa* //
EdellinenSeuraava

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia