Hiomaton timantti


Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Joulu 28, 2015 4:11

Re: Hiomaton timantti

"E-ei saa!" Garrett vikisi, vastustaen sitä ideaa, että lohikäärme nyt huvikseen alkaisi metsää polttamaan. Molemmat heistä tiesivät kyllä, ettei Marduk ollut mikään vähä-älyinen peto! ...No, ehkei käärme aivan yhtä älykäs ollut, kuin ihminen, mutta kyllä tuo selvästikin ymmärsi syyt ja seuraukset. Ja! Jos hän kerran sitä lohikäärmeratsuaan hallitsi, sen oli parempi käyttäytyä täydellisesti, eikä tehdä jotain typeryyksiä! Typeryyksiä, joista koituisi kauheasti harmia ja vahinkoa hänen omaisuudelleen!

Kauaa kreivi ei saanut vikistä, liskon pyytäessä jo jotain muuta. Katse vilkaisi nopeasti kohti ikkunoita, olihan ulkona jo pimeämpi, muttei tämä nyt vielä aivan nukkumaanmenoajalta tuntunut… Mutta kai lohikäärmeet sitten nukkuivat paljon, tai jotain. Garrett suoristautui tuolillaan ja kutsui palvelijattaren luokseen, käyttäen ne viimeiset hetket vielä syömiseen. Eihän hänen lautasensa vielä tyhjä ollutkaan – ja sehän vasta sai tyttösen katseen kyseenalaistavaksi, totta kai tuo oli uskonut kartanon herran haluavan jo jälkiruokansa.

"Haluan yhden vierashuoneista laitettavan kuntoon vieraalleni," Garrett ilmoitti, mutta ennen kuin tuo lähetti tyttösen matkoihinsa, tuo pysähtyi vielä miettimään. Käsi hieraisi leukaa ja huulia mutristettiin, silmät katsoivat arvioivasti sitä silmätöntä, raihnaista vanhusta pöydän ääressä.
"Entä jos kävisit kylvyssäkin? Se kävisi kyllä tarpeeseen. Meneehän veden lämmittämisessä aikansa, mutta voit rentoutua sillä välin ja tehdä… Mitä haluat," kreivi nosti kätensä leualtaan ja heilautti sitä. Silmissä alkoi loistaa se sama innostuneisuus, joka oli hetkeksi taas päässyt katoamaan. Mutta nyt… Nyt tuolla oli taas jotain mielessä. Jotain, mistä nuorukainen piti.

"Sitten voisin etsiä sinulle vaatteitakin! Eihän tuollainen vaatetus sovi, ei kylvyn jälkeen. Et ole kokoani, mutta… Kyllä minulta vaatteita löytyy. Löydän kyllä jotain," tuo jatkoi, nähden jo lohikäärmeensä paljon komeampana ilmestyksenä hänen käsiensä ansiosta.



((No minähän käskin sinua menemään nukkumaan. Pieraisin myös sellaiset tuhnut, että olit taju kankaalta pari viikkoa.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 31, 2015 6:39

Re: Hiomaton timantti

Jälleen se sokean huomio kiinnittyi huoneeseen saapuneeseen neitokaiseen, vanhuksen seuraillen tyttöstä kaikessa rauhassa. Ehkä tuota häiritsi kuinka selvästi sokea vanhus hänen liikkeitään seurasi, mutta se ei ollut Archelauksen ongelma. totta kai vanha Ajankiitäjä otti kaiken ilon irti naiskauneudesta, jos samaan tilaan noiden kanssa pääsi. Ihmisnaiset kun olivat niin kiehtovia, omalla tavallaan. Toisin kuin haltianaiset, jotka yleensä mielsivät itsensä kauniiksi ja yliluonnollisiksi, piti Marduk enemmän ihmisnaisista, jotka olivat vaatimattomia ja jopa vähättelivät omaa kauneuttaan. Hänelle maalaistytöt olivat niitä prinsessoja, joita lohikäärme halusi vuorelleen kuskata... Harmi vain, että niiden tyttöjen loru päättyi yleensä siihen, että Oraakkeli noiden sielun varasti.

Garrett ilmoitti, että vierashuone piti pistää kuntoon tälle vieraalle, mutta ennen kuin tyttöä lähetti pois, jäi nuori kreivi selvästi jotain miettimään. Siinä samalla se Oraakkelin huomio kääntyi hitaasti Garrettin puoleen, tuon lopulta käydessä kyselemään haluaisiko vanhus kenties kylpeä - kun se kerran nuorukaisen mielestä oli tarpeen.
"hmmmhm...", Vanhus hymisi itsekseen hetken, kunnes nyökkäsi pienesti, "Siitä on aikaa, kun kunnon kylvyn olen saanut, joten en pistäisi moisesta ollenkaan pahitteeksi", sokea kävi naurahtamaan, samalla kun kävi heilauttamaan kättään pienesti palvelustytölle, merkkinä siitä että tuo voisi poistua paikalta sitä kylpyä valmistelemaan - tai siis, kertomaan muille jotta nuo osaisivat kylvyn pistää tulemaan.
Siinä samalla kreivi ja vanhus jatkoivat keskustelua, Garrettin käydessä ehdottelemaan parempia vaatteitakin vanhukselle. Marduk kävi hymisemään naurahdellen, nyökytellen kuitenkin samalla.
"Ainahan minulle uudet vaatteet kelpaavat", sokea aloitti, samalla vaihtaen muotoaan, kunhan palvelijatar oli varmasti tilasta poistunut, "Ja kokokaan tuskin on ongelma, tässä tapauksessa", lisko lisäsi ja siinä samassa Garrettin seurassa istui juuri kreivin kokoinen ja ikäinen nuorukainen - sokea tuokin, kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni ja hiukset hopeiset kuin täydenkuun kajo, aaltoillen aina nuorukaisen ristiselkään asti. Nuori ja elämää täynnä oleva miehen alku, kasvoiltaan niin kovin samannäköinen, mitä itse Nahorin kreivi.
"Minulle kun koko on lähinnä... hidaste... ei este", Ajankiitäjä lisäsi hymyillen, puhuen selvästi nuoremmalla äänellä.


// MINÄ EN NUKU KOSKAAN. VARSINKAAN YÖLLÄ. Mitä nyt viime yönä nukuin yli 14 tuntia //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Joulu 31, 2015 4:05

Re: Hiomaton timantti

Garrett kävi myöskin kättään heilauttamaan kovin hämmentyneelle palvelustyttöselle, joka ei kyllä heti näyttänyt olevan tekemässä sitä, mitä outo vanhus oli pyytämässä. Toisen merkki käytiin varmistamassa kreiviltä, ennen kuin tyttö kävi tipsuttamaan tiehensä ja kadoten kulman taakse hoitamaan tehtäviään. Garrett oli vain yhtä hymyä ja tyytyväisyyttä, yhäkin ajatellen huomispäivän hauskanpitoa. Ei se lohikäärmeen visiitti sittenkään tainnut olla niin ärsyttävä, kun hän aluksi luuli – mutta seuraavalla kerralla Marduk saisi kyllä ilmoittaa etukäteen, ettei nyt kesken illallisen sisälle tunkeutunut…

Lisko suostui uusiin vaatteisiinkin! Hienoa, kreivi hymyili ja nyökytteli. Vaikka tämä lohikäärme oli muka niin hieno, oli tuon ulkoinen olemus suorastaan saastainen, joten kylpy ja uudet vaatteet todellakin tulivat tarpeeseen! Kuitenkin toisen sanojen myötä, myös sokean vanhuksen ulkomuoto alkoi muuttua. Mies pienentyi, litistyen lyhyemmäksi ja vähemmän harteikkaaksi, tuon kasvot kävivät muuttumaan silkeiksi… Ja pian Garrettia katsoikin – no, katsoi ja katsoi, silmiä käärmeellä ei vieläkään ollut – paljon nuorempi mies. Ja ei aivan kuka tahansa mies, vain jotenkin niin… Ahdistava, että pelkkä katsominen sai kylmät väreet kulkemaan pitkin nuorukaisen selkää.

"Ä-älä tee noin! Jos joku näkisi," kreivi vikisi, eikä näyttänyt olevan kovin mielissään tästä pienestä tempusta. Eihän kukaan saanut tietää tämän vieraan kyvyistä, ja tässähän ne tulisivat aivan liian selvästi esille! Ei Garrettia haitannut, jos toinen muutti itsensä vähän pienemmäksi, olisihan se sitten helpompaa eikä kukaan välttämättä huomaisikaan niitä pieniä muutoksia. Mutta tämä oli jo nyt liikaa…
"Älä… Huolehdi niistä vaatteista. Minä hoidan asian," Garrett huokaisi, työntäessään sitten tuoliaan taaksepäin noustessaan ylös.

Mardukia vilkaistiin ja toisen oletettiin nousevan ylös ja seuraavan, ennen kuin kreivi lähti kävelemään rauhallisin askelin kohti eteishallia ja portaikkoa. Tuo todellakin näytti olettavan ripeää toimintaa väeltään, uskoen vierashuoneen olevan jo nyt valmiina. Matka ei kuitenkaan ollut kovin ripeä portaita ylös, joten ehkä sen takia Garrett yleensä pääsikin paikalle vasta sitten, kun kaikki oli valmista…

Toisessa kerroksessa ei juurikaan ollut samanlaisia suuria, avoimia tiloja, kuin alhaalla. Kaiteen yli kuitenkin näki alas juhlasaliin, joten kapea käytävä ei päässyt käymään liian ahtaaksi. Kreivi kävi kääntymään oikealle puolelle, pysähtyen ensimmäisen oven eteen ja avaten sen. Makuuhuone aivan hänen oman huoneensa vieressä oli se paras vierashuone, hänen mielestään.

Ja yksi niitä isompia, myös. Huone oli avoin, eikä sitä oltu paljolla tavaralla pilattu, mutta silti sinne oltiin mahduttu työntämään suuri sänky, monta vaatekaappia ja pöytä istuinryhmineen ikkunoiden eteen. Garrett asteli sisään, puulattian kopistessa kenkiensä alla, ennen kuin matolle astuminen pehmensi äänet. Sänky oltiin pedattu ja pintoja oltiin pyyhitty pölystä – tarkkasilmäinen varmasti huomasi, kuinka kreivi vilkuilikin ympärilleen nopeasti tarkistaakseen, että kaikki oltiin tehty kunnolla.
"Kelpaako?"



((Niin, sinä nukut kun minä sanon. Älä yritä. Ja mitä tuplapostailet hyi.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Tammi 08, 2016 2:01

Re: Hiomaton timantti

Jälleen päätään kallistaen Archelaus kävi myhäilemään kreivin pyytäessä - tai käskiessä - ettei vanhus tätä muodonmuutostaan käyttäisi hyödyksi. Ties mitä tapahtui jos joku hänet näki! Se vasta olisikin ollut hauskaa, näin vanhuksen mielestä. Pistää nyt kreivin oma henkilökunta epäilemään tuon arvovierasta. Voi mikä juorurinki siitäkin lähtisi. Kuvitella nyt, Nahorin Kreivi, tekemisissä epäilyttävien, hämäräperäisten vieraiden kanssa. Näinä aikoina moiset huhut saattoivat koitua jopa kuolemaksi, jos tarpeeksi pitkälle juorut ja valheet etenisivät! Kansa pelkäsi ja oli helposti provosoitavissa ketä tahansa vastaan, jos vain osasi puhua ja suostutella.
Mutta, sellaista juorumyrskyä Marduk ei nyt halunnut Garrettin perään. Sen sijaan että olisi tässä olomuodossa pysynyt, kävi vanhus muuttamaan muotoaan takaisin edelliseen - jättäytyen kuitenkin hieman pienemmäksi ja heiveröisemmäksi vanhukseksi, mitä humanoidimuotonsa normaalisti oli. Kreivikin lupaili hoitaa asian vaatteiden suhteen - ja niin tuon myös oli parempi. Marduk ei varsinaisesti välittänyt vaatteista ja niiden vaihtelemisesta, sen takia hänellä yhä oli tämä vanha kaapunsa joka jo vuosisatoja oli häntä palvellut. Mitä sitä suotta vaihtamaan?

Hitaasti vanhus nousi ylös sijoiltaan kreivin tehtyä samoin, Ajankiitäjän lähtiessä lipumaan kreivin johdattamaan suuntaan. Jälleen tuo vanhus vain leijui eteenpäin, tasaisesti ja hitaasti, joskin eipä hänen jalkojaan nähnyt lattiaa pitkin laahaavan kaavun alta. Ei kukaan voinut sanoa leijuiko hän eteenpäin vai osasiko vanhus vain kävellä harvinaisen tasaiseen tahtiin.
Kulku vei yläkertaan, aina sille vierashuoneelle, jossa vanhus saisi yöpyä tänä yönä. Kreivin avattua oven kävi vanhus lipumaan sisään, katsellen ympärilleen, hymisten itsekseen. Huomio kääntyi kreivin puoleen tuon tiedustellessa, kelpasiko tämä yösija vanhukselle.
"Kuinka kehtaisinkaan sanoa, ettei kelpaisi?", Marduk hymisi, "Tarjoat minulle parasta vierashuonetta ja minä myös arvostan sitä. Totta kai se siis kelpaa, enemmän kuin hyvin", vanhus virnuili, samalla kun lipui lähemmäs Garrettia, pysähtyen aivan tuon eteen - ehkä turhankin lähelle jos joltakulta kysyttiin. Vanhus kun ei näyttänyt tuntevan käsitettä "hajurako".
"Mutta tämä ei taida olla Kartanosi paras huone, eihän?", Kulmat kävivät kohoamaan pienesti puheiden lomasta, "Oma huoneesi, oma makuukammarisi, on kartanosi paras, eikö?"



// En varmana nuku. Tuplapostailen koska haluan luoda illuusion siitä, että olen ahkera. Viestimäärä kato kasvaa. Huijaan teitä kaikkia. Koijjaan teitä //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Tammi 08, 2016 4:31

Re: Hiomaton timantti

Garrett antoi Mardukin astua huoneeseen ja katsella ympärilleen… No, varmaankin astua. Eipä hän pahemmin kuullut mitään ääntä toisen jaloista, mutta vanha mies kuitenkin jotenkin hakeutui huoneeseen ja käveli peremmälle. Ei kukaan ollut vielä koskaan käynyt kieltäytymään kreivin vieraanvaraisuudesta tai haukkunut hänen huoneitaan, mutta tämän käärmeen kanssa hän ei tiennyt, mitä edes odottaisi! Olikin onni ja helpotus, kun Marduk tyytyi huoneeseensa, saaden Garrettin hymisemään hiljaa itsekseen ja suoristamaan selkäänsä. Vaikka tuo kuinka halusi väittää, ettei ikivanhan liskon puheet häntä hetkauttaneet, olisi nuorukainen kuitenkin pahoittanut mielensä kritiikistä ja yrittänyt tehdä kaiken paremmaksi mokomalle nirppanokalle, joka ei oikeasti olisi mitään ansainnutkaan! Kehut kuitenkin saivat tuon todellakin hyvälle tuulelle.

Hyvästä tuulesta huolimatta kreivi pystyi kuitenkin tuntemaan olonsa epämukavaksi, kun vanhus kävi lähentymään ne pari askelta liian lähelle. Marduk oli pidempi kuin hän, vaikkakin… No, tällä hetkellä tuntui siltä, kuin lohikäärme ei ollut aivan niin suuri, kuin ennen. Garrett kuitenkin perääntyi hieman, kulmien kurtistuessa toisen kysymyksien myötä. Kartanon paras huone?
"No… Paras on… Aivan riippuvainen siitä, mitä haluat," kreivi mutisi, katseensa hakeutuessa sivulle. Eihän hän yleensä makuuhuoneessaan viettänyt aikaa muuta kuin yöllä nukkuessaan ja aamulla laittautuessaan, sillä olihan hänellä muita huoneita, missä ajanvietto oli hauskempaa. Oliko hänen makuuhuoneensa sitten kallein huone? ...No, vaatteet kaapeissa olivat arvokkaita, mutta olihan hänellä niin paljon arvokasta muuallakin kartanossa…

"Makuuhuoneista… Minusta omani on paras," nuorukainen mutristi huuliaan. Totta kai se oli paras, sillä hän oli siihen itse panostanut paljon aikaa, että se näyttäisi juuri hänenlaiseltaan! Että siellä oli kaikki, mitä hän tarvitsi! Muita huoneita ei juurikaan käytetty. Ei enää, kun Garrett asui yksin – palvelijoidensa kera.



((Hyi kauhea. Mene jo nukkumaan.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Huhti 10, 2016 5:04

Re: Hiomaton timantti

Tyytyväisenä vanhus hymisi, Garrettin tuoden esille sen faktan, että paras oli riippuvainen käsite. Tottahan tuo oli, joku saattoi pitää tätä huonetta parhaimpana, toinen taas syrjäisempää huonetta. Joku suosi pimeää ja pientä, toiset taas valoisaa ja avaraa. Jokaisella oli oma makunsa kaiken suhteen, jopa huoneiden.
"Et olekaan ihan niin tyhmä mitä kaltaisistasi kaksijalkaisista voisi olettaa", vanhus hymisi lähinnä itsekseen Garrettin puheiden lomasta, samalla kun seuraili toista sijoiltaan, hymisten itsekseen kun Garrett muutaman askeleen oli hänestä perääntynyt. Olisihan hän voinut perässä lipua taas lähemmäs, mutta mitä sitä suotta, kreivi olisi vain jatkanut perääntymistään tai ehkä viimein huomauttanut ettei niin lähelle halunnut haisevaa vanhusta. Joskin ajatus moisesta kiusanteosta houkutteli valkohapsista.

"Ja vain sillä on merkitystä - olemmehan sinun kartanossasi. Kodissasi, jossa sinun mielipiteesi on tärkein", Vanhus kallisti päätään, Virneen leviten jälleen iän raiskaamille kasvoille, "Haluan nukkua huoneessa, vuoteessa, jota sinä pidät parhaimpana koko kartanossasi", Oraakkeli kävi suorastaan vaatimaan, samalla kun lähti kuin lähtikin jälleen lipumaan lähemmäksi kreiviä, pyrkien jälleen liiankin lähelle nuorta aatelista.



// Nukuin kolmekuukautta putkeen ja nyt olen palannut. Kaipaan ravintoa ja herkkuja //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Huhti 12, 2016 2:34

Re: Hiomaton timantti

Garrettille kyllä kelpasivat kehut, tuon ryhdin taas kerran suoristuessa ja rinnan työntyessä eteenpäin. Totta kai hän oli viisas! Hänhän oli koulutettu ja lukenut, ja aatelinenkin vielä! Tyhmäksi häntä ei siis voinut haukkua – vaikka nuorukaiselta taisikin mennä ohi se, kuinka lisko näytti uskovan kaikkien ihmisten olevan aika tyhmiä ja yksinkertaisia otuksia. Mutta ainakin kreivi näytti olevan tyytyväinen, vaikka vielä hetki sitten tuo tuntui kovin ahdistuneelta. Tunnetilat osasivat kyllä pomppia laidasta laitaan, kun henkilönä kyseessä sattui olemaan Garrett Fortescue.

Ja tottahan toki hän pystyi myös hyväksymään sen, että vain hänen mielipiteellään oli väliä! Niinhän se oli hyvä olla, hymyn jo noustessa nuorekkaille kasvoille. Se oli kuitenkin kovin lyhytikäinen hymy se, Mardukin vaatimuksen saadessa sen katoamaan hetkessä. Totta kai Garrett ymmärsi, mitä toinen ajoi takaa! Paras huone, paras sänky… Sehän oli totta kai hänen makuuhuoneensa[/i] ja hänen sänkynsä! Ja… Ja eihän se idea tietenkään houkutellut!

"M-mutta," kreivi änkytti, tuon silmien kasvaessa suuremmiksi. Tähän asti sitä oltiin jo tultu mokomaa vanhusta miellyttäen, ja nyt… Nyt kyllä pyydettiin aivan liikaa! Sitten taas, jos hän sen myöntäisi… Ei, se olisi myös hirveää. Sehän vain tarkoittaisi, ettei hän kykenisi olemaan vieraanvarainen! Siihen Garrett ei osannut vastata, oliko lohikäärmeen passaaminen sitten kaiken sen vaivan arvoista, mutta hänhän oli sentään kaikista isännistä se parhain ja anteliain ja…

Garrett puri alahuultaan, selvästikin ollen kovin tukalassa tilanteessa. Vanhuksen lähestyminen sai tuon taas perääntymään… Melkein kuin yrittäen paeta tilanteesta ja olla vastaamatta toisen vaatimuksiin. Vastausta etsittiin pitkään, katseen harhaillessa ja vältellessä, eikä suustakaan oikein tullut kunnon sanoja kimeän vikinän lisäksi.
"Nnnnnhhhyvä on," kreivi lopulta pakotti suustaan ulos, eikä tuo näyttänyt erityisen tyytyväiseltä. Vaatteetkin pitäisi nyt siirtää huoneesta toiseen, kuinka inhottavaa. Eihän hän toki voinut ottaa vain paria vaatekappaletta mukaansa, ei tietenkään. Kaikki kaappien sisältö piti nyt siirtää!

Poissa oli se ryhdikäs asento, joka nuorukaisella oli aiemmin ollut. Jalat suorastaan laahustivat miehen perässä tuon kävellessä vastentahtoisesti ulos huoneesta ja käytävän poikki oman makuuhuoneensa ovelle. Sitä huonetta ei tietenkään pitänyt vieraalle laittaa mitenkään erityisemmin kuntoon, sillä olihan se jo aiemmin päivällä siistitty seuraavaa iltaa varten. Jykevä ovi avautui tilavaan huoneeseen, oikealla sijaitsevan oleskelutilan takkoineen varmaankin osuessa ensimmäisenä silmään. Huone oli kesäisin valoisa kiitos suurien ikkunoidensa, mutta nyt niiden eteen oltiin vedetty verhot – eikä tähän aikaan paljoa valoa sisälle olisi päässyt muutenkaan. Verhot peittivät kuitenkin näköalan puutarhaan ja pääsyn parvekkeelle. Suuri pylvässänky oli kuitenkin paikallaan, kuten myöskin monen monet, suuret vaatekaapit ja peilit seinän vierustalla.



((Et sinä mitään saa, nukkumaan siitä nyt.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Touko 10, 2016 10:15

Re: Hiomaton timantti

Jälleen pää kävi hitaasti kallistumaan kenoon, Ajankiitäjän odotellen vastausta vaatimukseensa. Virneen koristaen koko ajan iän raiskaamia kasvoja, vanhuksen myös hymisten tyytyväisenä tilanteeseen. Selvästi vaativa vieras oli asettanut isännän vaikeaan asemaan, eikä Garrettista ollut ainakaan suoraan kieltämään tuota pyyntöä. Eipä kreivi siitä kieltäytyä aikonutkaan, pitkän ja tuskallisen mietinnän jälkeen suostuen vaatimukseen.
"Tiesin, että vieraanvaraisuuteesi voisi luottaa", Vanhus hymisi tyytyväisenä, lähtien lipumaan hiljalleen Garrettin perässä kohti toista huonetta. Nuori kreivi oli kyllä huvittava näky, tuo oli kuin maansa myynyt ja tappion kokenut, vaikka kyseessä ei ollut mikään niin vakava asia. Tai no, ehkä se oli vakavaa kreiville, joka ei suuria vastoinkäymisiä usein arjessaan kohdannut.

Isäntänsä saattelemana arvovieras astui sisään jykevistä ovista, joiden takaa avautui tilava ja näyttävä huone. Silmättömän katse kiersi huoneessa, vanhuksen näyttäen turhankin tyytyväiseltä tilanteeseen. Sama ei voinut sanoa Garrettista.
"Täydellistä", Archelaus virnisti samalla kun lipui Garrettin ohitse paremmin tarkkailemaan huonetta, jossa oli määrä yöpyä. Vähempään sitä ei tyydyttäisi, olihan hän jo suostunut leikkimään kreivin ratsua, nyt oli Garrettin vuoro antaa myöten.



// EN MENE NUKKUMAAN KUN JUST KOITAN HERÄILLÄ ELOON. MENE ITSE NUKKUMAAN //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Touko 10, 2016 6:33

Re: Hiomaton timantti

Garrett näytti kovin surkealta huoneeseen valuessaan – mutta jotenkin tuo onnistui näyttämään vieläkin onnettomammalta Mardukin tunkeutuessa myös tuon seuraksi huonetta ihailemaan. Mokoma taisi kyllä nauttia tästä, pienen ja viattoman kiusaamisesta! Käärme teki kaiken aivan tahallaan, varmasti. Mitä hän oli muka tehnyt ansaitakseen tämän? Hänhän oli ottanut lohikäärmeen vastaan asuntoonsa, tarjonnut kylpyä ja sänkyä… Ja tässä kiitos. Maailmassa ei ollut tippaakaan oikeudenmukaisuutta. Kreivi ei edes halunnut ajatella, kuinka joku muukalainen – etenkin tämä kyseinen herra tässä – nukkuisi hänen sängyssään, hänen lakanoidensa päällä ja peittonsa alla. Onneksi käärme kuitenkin pestäisiin ennen, ettei kaikki olisi niin likaista. Ja onneksi lakanat pystyi vielä vaihtamaan sen jälkeen…

"...Kylpyvesi on varmaan valmiina," nuorukainen mutisi niin velttona ja elämänilonsa menettäneenä. Jos hän saisi edes hetkeksi tunkeilijan häädettyä huoneestaan, niin ehkä kaikki sitten olisi paremmin. Vaatekaappien sisältö pitäisi nyt käydä ainakin tyhjentämässä ja viemässä toiseen huoneeseen, jossa Garrett joutui yönsä viettämään. Kauheaa. Eihän hän tietenkään voinut valita yhtä asua valmiiksi seuraavaksi aamuksi, sellaiset päätöksethän piti tehdä vasta aamulla kaikkien vaatteiden keskellä! Mikään muu ei kelpaisi.



((No hyvä on, nukuttaakin jo vähän.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Touko 14, 2016 12:39

Re: Hiomaton timantti

Ympäriinsä lipuvan vanhuksen huomio kääntyi takaisin kreiviin, tuon huomautellessa kylpyvedestä. Jos totta puhuttiin ei Marduk ymmärtänyt peseytymisen päälle, mutta toisaalta, eihän hän ihminen ollut. Hygienia ei ollut hänenkaltaiselle outolinnulle niin tärkeä asia, mitä ihmisille, puhumattakaan haltioista. Mutta toisaalta, lämmin kylpy tuntui myös mukavalta. Jollain tasolla ainakin, ainakin näin humanoidina. Eihän hän todellisessa muodossaan tuntenut varsinaisesti mitään, muuta kuin ne kristallit jotka tunkivat tuskallisesti lihan ja kiven läpi. Ainaista tuskaa ja sitten jotkut kehtasivat ihmetellä, miksi Ajankiitäjä oli niin kärttyinen lähes aina.

"Kyllä se on, tiedän sen", vanhus lopulta vastasi Garrettille, lipuen lähemmäksi aatelista.
"Älä nyt suotta näytä noin pitkää naamaa - ajattele tätä hyvältä kannalta. Kaikki vaatteesi siirretään, joten kun niitä siirretään takaisin vierailuni jälkeen, voit saman tien päättää mitä säilytetään ja mitä ei - saat tilaa vaatehuoneisiisi ja voit lahjoittaa huonot, kuluneet ja muodittomat vanhat vaatteesi vähänosaisimmille - tai polttaa tuhkaksi jos siltä tuntuu", Archelaus hymisi, tuoden jälleen esille sen, että tiesi todellakin yhden syyn mikä kreiviä harmitti.
"Nyt, näyttäisittekö ystävällisesti minulle kylpyni? Peseytyminen lienisi hyvä suorittaa tässä välissä, kun vesi on vielä lämmintä eikä ilta niin kovin pitkällä".


// NIIN. NUKKUMAAN SIITÄ. Kesäunille. Mä nukuin talviunet //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Touko 14, 2016 5:30

Re: Hiomaton timantti

Garrett vain nakkeli niskojaan ja tuhahteli turhautuneena, eikä todellakaan halunnut ajatella mitään hyvältä kannalta! Eihän hän voinut heittää kauniita vaatteitaan hukkaan! ...Muuta kuin silloin, jos ne eivät silmää enää miellyttäneet. Eihän edellisen vuoden muotia voinut pitää yllä, sehän oli suorastaan moukkamaista! Ehkä jokin osa kreivistä siis ymmärsi Mardukin rauhoittelut, mutta eipä tuo tainnut haluta rauhoittua. Ei vielä, kun oli vielä niin paljon aikaa ähistä ja tuhista. Ja olihan se ärsyttävää, kun toinen noin vain yllättäen puhuu jostain, mitä hän ei itse ollut edes ottanut puheeksi…

"Tule," kreivi suoristi selkänsä ja palautti katseensa vanhuksen ryppyisille kasvoille, vaikka sen tehdäkseen tuon täytyikin katsoa roimasti ylöspäin, olihan toinen sen verran pidempi. Yhden asian kannalta heillä molemmilla oli ainakin aivan sama mielipide: Marduk oli parempi saada kylpyyn nyt heti. Garrett ei tuhlannut aikaa poistuessaan huoneestaan – jossa ei tänä yönä ikävä kyllä tulisi nukkumaan – ja odotti, että ikivanha liskokin oli seuraamassa perässä. Tuo käveli portaikolle ja aloitti laskeutumisen yksi porras kerrallaan, mutta palvelustyttö käveli vastaan, näyttäen hieman hämmentyneeltä. Olihan tuo tullut hakemaan kreiviä ja vierastaan, mutta ilmeisesti kaksikko oli jo päättänyt itse hakeutua alakertaan.

Eikä hetkeäkään liian aikaisin, sillä kylpy oli valmis.

"Haluan vaatteeni siirrettävän huoneestani laitettuun vierashuoneeseen," kävi Garrettin käsky sen kummempia selittelemättä – ja hänhän odotti, että asiat tulivat sillä tavalla hoidetuksi. Matka jatkui kirjaston ja pienen viherhuoneen poikki odottavaan kylpyhuoneeseen. Pari nuorta neitosta odotteli jo täyden, jalallisen kylpyammeen ääressä, ilman tuntuessa kostealta ja höyryiseltä lämpimän veden takia. Lattia tosin oli kivinen ja kylmä, mutta ainakin matto itse kylpyammeen alla pelastaisi monet paljaat jalat kylmettymiseltä. Tuli rätisi läheisestä uunissa, jonka päällä oli saavi vettä lämpiämässä kaiken varalta.

Kreivi heilautti kättään koristeellisen sermin suuntaan, joka näytti olevan ainoa paikka, missä huoneessa saisi ehkä jonkin sortin suojaa mahdollisilta katseilta. Huoneen ikkunat olivat suuret ja suoraan kohti puutarhaa, mikä takasi oikein hyvän näköalan… Ja totta kai mahdollisuuden kenelle tahansa ulkona olevalle eturivin paikan kreivin kylpyihin. Mutta eipä se tainnut Garrettia itseään haittaavan pätkääkään.
"Olkaa hyvä. Ja nyt jos sallit, menisin mieluusti itse kirjastooni lukemaan…"



((Kesäunet ovat hyvät myös. Kissan kanssa pötkötellään auringossa.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Touko 19, 2016 2:22

Re: Hiomaton timantti

Vanhusta ei tarvinnut käskeä kahdesti, kun tuo lähti lipumaan nätisti isäntänsä perässä kohti odottavaa kylpyä. Kreivin näreisyys jaksoi yhä huvittaa oraakkelia, jolla oli vielä vaikka mitä mielessään tuon kiusaksi. Mutta kyllä kaikki olisi sen arvoista loppupeleissä. Mikäli Kreivi nätisti suostui vanhuksen pyyntöihin, saisi tuo huomenna huvitella kunnolla.
Silmätön käänsi kasvonsa kohden palvelustyttöä, joka portaissa vastaan tuli, kuitenkaan sanomatta mitään. Kuunnellen vain hiljaa sivusta, kuinka kreivi käskytti palvelijaansa katsomaan vaatteensa vierashuoneeseen, ennen kuin matka jälleen jatkui. Sikäli mikäli vanhuksella silmät olisi ollut, olisi hän uteliaana ympärilleen katsellut, kuinka matka vei halki kirjaston ja viherhuoneen, ennen kuin kaksikko päätyi kylpyhuoneeseen, joka totta vie oli näyttävä. Joskin, oli Marduk nähnyt näyttävämpiäkin, mutta sitähän ei ääneen sanottu.

Vanhus kallisti päätään sermin suuntaan, ennen kuin hymähti kreivin sanoille.
"Lukemaan?", Vanhus hymisi, kääntyen paremmin Garrettin puoleen, virne kasvoillaan, "Minä kun toivoin, että olisitte jääneet seurakseni. En tarvitse hurmaavia palvelijattarianne täällä, vain teidät", Marduk jatkoi virnuillen, tekemättä elettäkään liikkuakseen sermin taa vielä. Hän halusi palvelijoiden poistuvan, jättävän kreivin kahden vieraansa kanssa. Vasta sitten vanhus suostuisi etenemään toimissaan.
"Olisin mitä syvimmin otettu seurastanne, kreivi hyvä", valkohapsi lisäsi hymisten, päätään kallistaen vastausta odottaen.



// Hyi aurinkoa. Siellä on kuuma ja tulee auringonpistos ja palaa ja ja ja ja. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Touko 19, 2016 9:12

Re: Hiomaton timantti

Garrett oli jo lähdössä, sillä hänellähän oli niin kauhean kiireinen aikataulu tässä, ettei hän millään kerennyt jäädä rupattelemaan tai tuijottamaan. Ja viimeinen asia, minkä hän nyt halusi nähdä, oli tuon ryppyisen ruttukasan alaston keho! Palvelijat saivat luvan nyt kärsiä hetken aikaa heidän kaikkien vuoksi. Mutta Mardukin ääni yllättäen kantautuikin tuon korvin, saaden miehen pysähtymään ja katsomaan olkansa yli. Siinä se lisko yhä oli – onneksi vaatteet päällä. Mutta sitten taas, tuolla oli vieläkin vaatteet päällä, joten mokoma ei edes yrittänyt vauhdittaa tätä kylpyä.

"Seu–" kreivi sai vain suustaan ulos, tuon silmien avautuessa suuremmiksi. Palvelijat näyttivät olevan aivan yhtä hämillään tästä, katsoen isäntänsä suuntaan käskyä odottaen. Mutta sitä ei näyttänyt tulevan. Garrett ei oikein ymmärtänyt. Itse hän kun ei koskaan juuri kylpenyt ilman palvelijoiden apua, se oli aina niin paljon mukavampaa istua lämpimässä vedessä ja antaa muiden huolehtia siitä peseytymisestä… Eikä tuo totta kai edes ajatellut, että hän itse joutuisi auttamaan jotakuta toista kylpemisessä, ehei! Siksi tuntui niin kummalta, että vanhus halusi lähettää palvelijat pois…

Mutta ilmeestä odotellen, Garrettista alkoi tuntua siltä, ettei kieltäytyminen tainnut olla vaihtoehto. Siniharmaat silmät kävivät kaventumaan miehen tuijottaessa Mardukin ryppyisiä kasvoja, huulien mutristuessa kuin tuo epäili jotain, muttei ollut vielä aivan varma. Hetken aikaa kreivi toista tuijottikin, ennen kuin viittoi palvelijoita lähtemään.
"Voin pysyä hetken aikaa. Pitäähän minun vielä valita sinulle ne uudet, puhtaat vaatteetkin…"



((Kissan kanssa pitää pötkötellä.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Touko 20, 2016 12:31

Re: Hiomaton timantti

Hymy pysyi vanhuksen kasvoilla, tuon kaikessa rauhassa odottaen kreivin vastausta hänen pyyntöönsä. Pyyntö taisi kyllä enemmänkin olla vaatimus tässä vaiheessa, vaikkei sitä ääneen sanottu. Eikä tarvinnutkaan sanoa, kun Garrett lopulta suostui vieraansa pyyntöön, saaden vanhuksen hymisemään tyytyväisenä. Silmättömän kasvot seurasivat hetken poistuvia palvelijoita ja kun nuo viimein olivat lähteneen, lipui Marduk sinne sermin taakse.
"Tiesin, että vieraanvaraisuutesi ei loppuisi vain huoneen luovuttamiseen", vanhus puheli sermin takaa, josta lopulta askelsi pois. Alastomana, joskin eipä tuo ihmiseltä täysin näyttänyt. Sen sijaan että vyötäröstä alaspäin vanhus olisi muistuttanut ihmistä, oli tuon jalat kuin liskolla. Alakroppa oli vähän niin kuin fauneilla, erilainen mitä yläkeho. Mustasuomuiset jalat ottivat sijaa lattiasta, valkohapsen askeltaen rauhallisin askelin sen ammeen luo, jonne lopulta kävi asettumaan hitaasti.

Vanhus päästi ilmoille pitkän, huoneessa kumisevan hyminän, joka värisytti myös ammeen lämmintä vettä kummutessaan Ajankiitäjän sisältä.
"En edes muista milloin viimeksi olisin kylpenyt kuten te ihmiset", Veden lämpöön laskeutuva vanhus kertoi, välittämättä siitä halusiko Garrett kuulla vai ei, "Taisi olla silloin, kun sinä, isäsi, isoisäsi, tai hänen isoisänsä ette vielä olleet edes olemassa...". Totta kai Marduk muisti milloin viimeksi oli kylpenyt, mutta saihan sitä välillä puhua niitä näitä, puuta heinää, huvin vuoksi ja sosiaalisuuden kannalta. Esittää normaalia, kuten jotkut olisivat sanoneet.
Hetken vanhus vain nautti siitä harvinaisen mukavasta lämmöstä, jota hänenkaltaisille pedoilla harvemmin tarjottiin. Lopulta ne kasvot kuitenkin kääntyivät paremmin Garrettin puoleen, valkohapsisen samalla nojautuen pienesti eteenpäin.
"En voi likaisena pukea ylleni puhtaita vaatteita", Marduk aloitti, palaten niihin vaatteisiin, joista hetki sitten Garrett oli maininnut, "Mutta olen jo vanha ja en niin notkea. Tarvitsen apua peseytyäkseni kunnolla. Olisitko niin ystävällinen, jalo isäntä, että iäkkään vieraasi selän pesisit.



// No en voi kyllä tohon väittää vastaan. Garrett vilkasee olkansa yli ja Marduk on siel tälleen //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Touko 20, 2016 2:00

Re: Hiomaton timantti

Garrett kävi mutristamaan huuliaan tuijottaessaan vanhaa kurppaa. Totta kai hän syytti toista kaikesta, Marduk oli aivan tahallaan tätä kaikkea kiusaa tekemässä! Syyttävä katse seurasi toista aina sinne sermin taakse, mutta sen pidemmälle se ei sitten päässytkään – eikä halunnutkaan päästä, jos totta puhuttiin. Sermi oli kylpyhuoneessa tarkoituksella, eikä kreiviä erityisemmin innostanut katsella alastomia vanhoja miehiä. Mieluusti tuo olisi jo erissä huoneessa tähän hätään, mutta niin hyvin asiat eivät voineet mennä. Eivät tietenkään. Koko tämä päivä oli aivan pilalla.
"Käytät minua hyväksesi," Garrett tuhahti toiselle tympääntyneenä, eikä tuo selvästikään ollut tyytyväinen tilanteeseen. Ainahan tuo oli tottunut itse olemaan se, joka saneli asiat ja sai kaiken, mitä halusi…

Kreivillä kesti hetken aikaa ymmärtää, että Marduk olikin jo valmis ja tulossa pois sermin takaa – menihän hänellä itsellään tietenkin aina paljon kauemman aikaa riisuutua, kun niitä kerroksiakin oli enemmän. Sekuntikin oli liikaa, Garrettin silmien revähtäessä hetkeksi auki kauhistuksesta, ennen kuin tuo käänsi hyvin nopeasti kasvonsa toiseen suuntaan, eivätkä ne siitä enää kääntyneet.

Ahdistus ja pieni häpeä pitivät nuorukaisen hetken aikaa hiljaisena ja välttelevänä, mutta eihän se kovin kauaa voinut kestää. Ärtymys palasi pikkuhiljaa, mutta silmät eivät vieläkään oikein tienneet, minne katsoa – eihän ne halunneet nähdä sitä samaa uudestaan, vaikka lisko olikin jo itsensä veteen upottanut!
"Kylpeminen on tärkeää. Kuinka voit edes antaa itsesi päästä tuohon kuntoon, en minä ainakaan kehtaisi näyttää naamaani tuollaisena," Garrett mutisi hiljaisena, änkyröiden siinä yksinään sillä ainoalla tavalla, millä nyt pystyi: ainaisella valittamisella.

Mutta eihän tuo tietenkään voinut ikuisesti muistaa, miksi oli päättänyt jäädä seinää tuijottamaan. Mardukin ehdotus pesuavusta sai kreivin kääntymään toista kohti, eikä mies näyttänyt uskovan korviaan. Hän? Pesemässä jotain toista? Niin kuin jokin palvelija?
"Siksi halusit minut tänne!" Garrett huudahti, eikä tuo tietenkään ollut tyytyväinen. Koko päivän mokoma rupinen, ryppyinen lisko oli kiusannut häntä, ja sitten vielä tämä! Huoneessa oli vielä hetki sitten kaksi aivan hyvää palvelijaa, jotka olisivat voineet pestä!
"Saat aivan itse selkäsi pestä," kreivi tuhisi astellessaan hyllyjen pariin etsimään, missä palvelijat pitivätkään kaikenlaisia harjoja. Ajatus siitä, että hän joutuisi hieromaan jotain Mardukin käyttämää harjaa ihoonsa… Ei, hän mieluummin hankkisi uuden.

"Tässä," Garrett työnsi pitkän, puisen harjan lähemmäs kylpevää käärmettä, katseen taas suuntautuessa sivuunsa,
"Yllät sillä kyllä selkääsi…"



((Garrett ei tykkää.))
EdellinenSeuraava

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia