Hiomaton timantti


Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Touko 22, 2016 6:54

Re: Hiomaton timantti

"Ja sinäkö et käytä minua hyväksesi?", Vanhus tuhahti kuivasti, "Ratsastat minulla kuin jollain pahaisella ponilla - meille siihen asemaan suostuminen on suorastaan nöyryyttävää kaltaistemme silmissä", Ajankiitäjä jatkoi. Lohikäärmeillä oli oma ylpeytensä, varsinkin vanhoilla ja suurilla. Ja kenellä nyt suurempi ylpeys olisi ollut, kuin hänellä? Kaltaisensa tiesivät millainen vanhus oli ja olivat erittäin skeptisiä, jos joku heille menisi kertomaan, että itse Archelaus olisi kuolevaisen ratsuksi suostunut tai edes noiden kanssa sopimuksia tehnyt.
"No johan sinä ilkeäksi kävit", Lisättiin Garrettin kommentoidessa vanhuksen puheita, samalla kun puolipeto jalkojaan ojenteli ammeen reunalle, "Toisin kuin teille pienimielisille, meille ulkonäkö ei ole etusijalla. Vesi on muutenkin luonnostaan vihollinen osalle meistä, miksi siis kylpisimme vain, jotta olisimme teidän normienne mukaisia?".
"Sitä paitsi. Saatan nyt näyttää vastenmieliseltä, mutta muista että kykenen muotoni itse valitsemaan. Odota muutama vuosikymmen, sitten kun sinä olet vanha ja ruttuinen, tulen eteesi nuorena ja komeana nuorukaisena. Ihan vain sinua ärsyttääkseni", Hymisi jälleen tyytyväisenä itseensä.

"Miksi muutenkaan?", Vanhus naurahti harvinaisen huvittuneena, Garrettin huudahdukselle. Kreivin tuodessa harjan hänen ulottuville, pudisti valkohapsinen päätään kieltävästi hymähtäen.
"Jos aiot selässäni istua, saat ihan itse sen pestä. Minähän sentään pelastin sinut haltioiden kynsistä, enkö tämän enempää henkesi pelastamisesta kiitosta saa?", Päätään kallistaen Marduk tuhahti, "Voin ihan hyvin viedä sinut kyllä takaisin sinne - tai vaikka vuorelleni. Katsotaan sitten, onko se selän peseminen niin kamala tehtävä".


// Garrettilta ei kysytä. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Touko 23, 2016 1:27

Re: Hiomaton timantti

Garrett tuhisi ja nakkeli niskojaan turhautuneena, sillä kaikki eivät menneet juuri sillä tavalla, kun hän halusi. Ja se oli hirveää. Ennennäkemätöntä. Lohikäärmeet olivat kyllä hyvin ärsyttäviä otuksia, niitä kaikista pahimpia – tämän yhden tapaamisen takia, tietenkin. No, ehkäpä ne haltiat olivat vieläkin inhottavampia, mutta tällä hetkellä kreivi kyllä tunsi paljonkin vihaa lohikäärmeitä kohtaan. Ja siitä huolimatta hän ei oikein voinut tehdä mitään. Hän ei voinut heittää Mardukia kartanostaan ilman, että menetti samalla sen käärmeratsunsa, jonka eteen oli tehnyt jo näin paljon töitä. Ja. No. Kai Garrettin täytyi myöntää, että lohikäärme oli periaatteessa pelastanut hänet niiden typerien suippokorvien keskeltä.

Pitkä, mariseva huokaus karkasi kreivin suusta. Tuota kun ei oikeasti huvittanut tämä tilanne yhtään, mutta vaikka nuorukainen yritti parhaansa, ei mitään kovin järkevää vastalausetta kehkeytynyt pääkopassa. Eikä tuo todellakaan halunnut haltioiden tai lohikäärmevanhuksen luokse takaisin! Hetken Garrett siinä tuhahtelikin ja varmasti alkoi jo näyttää siltä, että tuo mieluummin heittäisi vanhusta harjalla takaraivoon… Mutta lopulta harja asetettiin ammetta vasten ja mies kävi riisumaan takkiaan sekä käärimään paitansa hihoja.
"Lohikäärmeet ovat aivan turhia otuksia," kreivi marisi kovin tympääntyneenä itsekseen viimeisenä vastalauseena, viikaten takkinsa ja vieden sen sermin taakse vedeltä turvaan, ennen kuin nappasi sen typerän harjan taas käteensä.

Pehmeät harjakset hädin tuskin edes painautuivat Mardukin selkää vasten, mutta raita lämmintä vaahtoa jäi jälkeensä. Garrett kovasti väänteli naamansa, eikä pitänyt ollenkaan siitä, kuinka vesi muutti väriään likaisempaan suuntaan – mutta sitten taas, kun otti huomioon sen, että halusiko hän kyseisen lian olevan ammeessaan vai vuoteessaan… Niin kai tuon oli pakko sitten se amme valita. Selvästikään tämä ei nuorukaista innostanut, eikä kreivillä oikeastaan paljon kokemustakaan ollut jonkun pesemisestä, harjan varsi vain parin sormen varassa aivan kuin sekin oli jo saastunut.
"Voisit käydä vaikka jossain lammikossa pyörähtämässä, ennen kuin tulet tänne… Voisit opettaa muutkin lohikäärmeet tavoille…"



((Eihän siltä koskaan kysytä mitään. Mutta kyllä se sitten änkyröi.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Touko 26, 2016 7:25

Re: Hiomaton timantti

Maltillisesti vanhus odotti, että Kreivi tekisi siirtonsa. Ei hänellä ollut kiire minnekään, hän voisi istua seuraavan vuosisadan tässä ammeessa, jos tarve. Moiseen ei kuitenkaan ollut tarvetta, kun Garrett tuhahtelunsa jälkeen kävi viimein taipumaan vanhuksen tahtoon, riisumaan takkinsa ja käärimään hihojaan. Marduk hymisi tyytyväisenä, sen pahemmin kommentoimatta toisen luovuttamista. Ei kreivi tarvinnut yhtään enempää huomauttelua suostumuksensa suhteen.

"Niin ovat, siinä ole samaa mieltä", Archelaus kävi hymisemään Garrettin todetessa lohikäärmeiden olevan tuhria otuksia. Sen enempää viekas vanhus ei kuitenkaan tästä ikivanhasta rodusta käynyt mainitsemaan, virnuili vain itsekseen, kun kreivi kävi vanhuksen selkää harjan kera pesemään. Tuntuihan se hyvältä, omalla tavallaan, mutta ei se pesu tietenkään vetänyt vertoja Shyvanan suomiin hellyydenosoituksiin. Ne kun olivat harvassa aina.
Se hetken mielihyvä sai Ajankiitäjän kuitenkin hymisemään tyytyväisyyttään, vanhuksen hymyillen ja päätään kallistellen hitaasti harjan liikkeiden mukaan.

"Lammikossa? Enhän minä moiseen mahtuisi. Meressä minun pitäisi pyörähtää, jos peseytyä haluaisin - tai sitten täällä, sinun ammeessasi", Marduk hymisi, "Muiden opettaminen peseytymään on sitten eri asiansa. Joillekin vesi merkitsee kuolemaa, suurta pelkoa. Emme me kaikki kykene veden kanssa olemaan tekemisissä".
"Toiset meistä taas asuvat vedessä", Vanhus jatkoi tuhahtaen, "Kuten Aeschylus, Myrskyntuoja, Syvyyksien Surma...", valkohapsi totesi kuivasti tuhahtaen. Hän ei todellakaan pitänyt selvinnyttä äpärää suuressa arvossa, vaikka tuo olikin merten kruunattu nykyään. Tulkoon uhoamaan vanhemmilleen, jos voimansa halusi näyttää...


//No aina saa änkyröidä, mutta ei se mitään helpota //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Touko 26, 2016 5:35

Re: Hiomaton timantti

Garrett tuhisi yhä turhautuneena harjaa liikutellessaan pitkin toisen selkää. Hän, kreivi, pesemässä jonkin typerän, rupisen liskon selkää! Mihin maailma olikaan mennyt. Tätä vartenhan hänellä oli palvelijat! Toista kertaa hän ei kyllä tällaiseen aikonut suostua, liskon oli parempi ymmärtää se!
"Voit muuttaa kokoasi," tuo mutisi huulet mutrussa, eikä uskonut sekuntiakaan, että Mardukilla olisi jotain ongelmia käydä peseytymässä jossain pienemmässä lammessa. Yritti vain tahallansa olla hankala, niin kuin aina – eikä Garrett ollut vasta tavannut käärmeen kuin pari kertaa! Silti tuolla oli jo moinen käsitys, sillä lohikäärme kiusasi häntä!

Ehkäpä jollekin muulle olisi ollut kovinkin mielenkiintoista kuunnella vanhan lohikäärmeen tarinoita – etenkin, kun kyseessä oli toiset lohikäärmeet. Eihän ihmiset niistä nyt niin kovin paljoa tienneet, ja tässä hänen edessään istuskeli ammeessa ilkialastomana yksi niistä vanhemmista. Mutta kreiviä ärsytti. Häntä käskytettiin ja laitettiin tekemään pahaisten palvelijoiden työt, mikä sai mielen painumaan maahan. Harja tuntui oudolta kädessä, eihän hän siihen ollut tottunut. Vettä pääsi silloin tällöin pursuamaan ammeenreunojen yli lattialle, pakottaen miehen hypähtämään sivuun, ettei hänen kenkänsä vain kastuisi! Ja silloin tällöin harjakset räpsähtivät inhottavasti, saaden pilven vesipisaroita ja saippuaa pärskähtämään ympäriinsä ja kostuttaen hänen valkoisen paitansa… Tämä oli suorastaan yhtä Helvettiä.

Ja jokin vedenalainen lisko haisi varmasti aivan ummehtuneelta kalalta…

"Kissatkaan eivät pidä vedestä," Garrett tuhahti, äänessä oikeastaan jo lievää hengästymistä. Yksitoikkoinen hinkkaaminen kävi kyllä työstä, ja vesihöyry oli saanut huoneen kovin lämpimäksi ja nihkeäksi. Hikihän tässä alkoi puskea itselläkin…
"Silti ne pesevät itsensä. Voisit sanoa liskojen ottavan mallia!"



((Garrett änkyröi silti. Bal änkyröisi myös, jos kylpyyn pakotettaisiin. Garrettilla, Balilla ja kolmevuotiaalla lapsella on paljon yhteistä. Mardukin kannattaisi käydä jossain oikein kuraisessa lätäkössä pyörähtämässä ja katsoa, kuinka Garrett huutaa.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Kesä 14, 2016 1:32

Re: Hiomaton timantti

"Niinhän voisin", Vanhus tokaisi virnistäen Garrettin huomautellessa, että hän voisi muuttaa kokoaan. Jo se pelkkä äänenpaino riitti kertomaan, ettei vanhus aikonut tehdä niin, vaikka voisi. Ei hän lähtenyt itseään kutistelemaan vain sen takia, että pääsisi peseytymään - ei hänen tarvinnut peseytyä! Ei varsinkaan tosimuodossa, kivistä pintaa oli aivan turha lähteä puhdistamaan ja siinähän menisi ikä ja terveys, jos vuoren kokoinen lisko itseään lähtisi kuuraamaan kunnolla.
Vaikka ei selvästikään pitänyt tehtävästään, kreivi teki työtä niin hyvin mitä kykeni ja siitäkös Ajankiitäjä oli mielissään. Selvästi Garrett yritti, vaikkei olisi halunnut, mutta pikkuhiljaa tuntui tulevan työhön tottumattoman aatelisen rajat vastaan.

"Kissat kykenevätkin huolehtimaan hygieniastaan ilman vettä", vanhus hymisi Garrettin huomautukseen, "Kovin harvalla lohikäärmeellä on turkkia tai niin pehmeänpieniä suomuja, että nuolemalla puhtaaksi tulisi. Lisäksi kielemme eivät sovellu sellaiseen", hyvä jos jotkut liskot edes sylkeä erittivät.
"Ja loppupeleissä, ei meillä ole syytä peseytyä", valkohapsi huokaisi, samalla kun kasvonsa käänsi paremmin Garrettin suuntaan, "Minäkin peseydyn vain sinun mieliksi! Jos joku muu olisi halunnut minun peseytyvän, en ikimaailmassa olisi edes harkinnut".
"Mutta koska sinä olet tuollainen kultapoika, niin ihan vain sinun takiasi täällä nyt lillun", Archelaus virnisti, "eiköhän selkäni kuitenkin jo tarpeeksi puhdas ole, vai mitä luulet?"


// Bal pitää pakottaa selvästi kylpyyn. Ehkä Pumpkin ettii sen taas hyppysiinsä ja heittää ammeeseen ihan vaan koska voi. "voi", koska pumpkinhan on niin iso ja sillä on niin paljon voimaa, helpostihan se Balin johkin paljuun viskaa. Ja ehkä Marduk meneekin nyt heti pihamaalle pyörimään. Alastomana siellä papparainen mutalätäköissä uiskentelee, koitappa se selittää muille, Garrett //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Kesä 14, 2016 6:54

Re: Hiomaton timantti

Garrett jatkoi tuhinaansa ja niskojensa nakkelua, kun mikään ei mennyt haluamallaan tavalla. Hän ei pitänyt siitä, kun joku väitti vastaan, sillä hänen ideathan olivat niitä parhaimmista parhaimpia. Mutta ei. Typerän liskon täytyi käyttäytyä typerästi ja esittää muka niin ovelaa. Ärsyttävää. Kyllä lohikäärmeidenkin pitäisi peseytyä, tuskinpa muutkaan liskot halusivat olla lajitovereidensa kanssa, kun nuo ovat kaiken kuran ja ällöttävän peitossa! Se oli hyvä syy…

Harja pysähtyi kreivin jäädessä hämmentyneenä räpyttelemään silmiään. Tämä lisko, tämä typerä vanhus… Peseytyi vain, koska hän oli pyytänyt? Eikä kukaan muu olisi samaan pystynyt? Jos totta puhuttiin, ei Garrett oikein ymmärtänyt, mistä Marduk puhui, mutta… Se kuulosti ainakin kehulta? Kultapoika… Kyllähän hän varmasti oli kultaan verrattavissa, kyllä. Kaunis, arvokas metalli – ja hänkin oli kaunis ja arvokas. Punakin melkein nousi poskille, mutta tähän hätään nuorukainen tyytyi vain katseensa kääntämiseen ja alahuulensa hellään pureskeluun.

"N-no," tuo aloitti, yrittäen esittää, niin kuin toisen sanoilla ei olisi mitään merkitystä,
"Se on… Hyvä. Tiedät ainakin, mitä sinulta odotetaan," kreivi selvitti kurkkuaan ja silmäili työnsä jälkeä. Olihan hän vanhuksen selkää hinkannut jo aikansa… Eikä se todellakaan ollut helppoa! Jos typerä lisko peseytyisi useammin, ehkä likakin lähtisi helpommin.
"...Onhan se jo näyttänyt vaihtavan väriä," Garrett myönsi. Ehkä selkä oli sitten puhdas. Ei se ainakaan näyttänyt niin saastaiselta, kun vesi ammeessa. Voi hänen pientä ammettaan, sekin pitäisi nyt kuurata putipuhtaaksi…
"Saat pestä hiuksesi aivan itse. Odota, minulla on hyviä tuotteita," kreivin äänestä alkoi jo paistaa jonkinlainen innostus tuon kävellessä hyllyjen eteen etsimään vaikka ja mitä purnukoita. Mardukin hiukset olivat oikea takkupesä ja kovin kuivankin näköiset… Mutta kyllä hän niistä vielä kunnolliset saisi.



((Ei Balista ole mitään vastusta. Ammeeseen joutuu. Ja jos Marduk niin tekee, niin Garrett juoksee perään karjumaan ja komentamaan toista, kuin koiraa. Taustalla palvelijat näyttävät hyvin ahdistuneilta, mutta samalla myös näyttävät ymmärtävän, että tähänhän tilanne lopulta menisi. Tuntevat kreivin jo liian hyvin.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Kesä 16, 2016 1:47

Re: Hiomaton timantti

Kreivin mennessä lähes sanattomaksi hänen puheistaan, ei vanhus voinut olla taas hymyilemättä itsekseen. Sinällään oli huvittavaa, kuinka helposti nuorta kreiviä saattoi viedä, kuin pässiä narussa. Piti vain tietää, mistä narusta vetää. Olisihan Marduk tietenkin voinut valita toiset vaihtoehdot toimissaan ja mennä niin, että olisi täysin kreiviä miellyttänyt - mutta sehän olisi ollut liian helppoa. Ehei, sen sijaan että olisi suostunut täysin toisen pillin mukaan hyppimään vain omaa tylsyyttään, päätti Archelaus ottaa kaiken ilon irti nuoresta. Joten totta kai hänen piti välillä olla hankala ja vaatia jopa "liikoja". Sehän tästä hauskan teki!

"Totta kai tiedän", vanhus hymähti Garrettin sanoihin, ennen kuin kreivi kävi toteamaan selän jo vaihtaneen kyllä väriä tämän kuuraamisen myötä. No se varmasti oli totta, olihan kylpyvesikin muuttunut tummemmaksi - tuskin näin tummaa vettä oli tässä ammeessa koskaan nähtykään.
Ajankiitäjä hymähti, Garrettin ilmoittaessa, että vanhus saisi ihan itse pestä hiuksensa. Mutta ennen kuin hän siihen puuhaan pääsisi paneutumaan, kävi Garrett noutamaan hänelle "hyviä tuotteita", jolla vanhus hiuksensa saattoi pesaista. No, kuka hän vastaan oli väittämään, eihän hän mitään hiustenpesun päälle ymmärtänyt.
"Voi kuinka ystävällistä sinulta", Vanhus hymisikin, "Minä kun en ole koskaan hiuksiani pessyt - yllättäen. Mutta kerta sinulla tuollainen majesteettinen letti on, niin sinä varmasti ymmärrät hiustenpesun päälle".
"enköhän myös itse siitä tehtävästä selviydy... Joten jos haluat vetäytyä jo odottelemaan, en aio sinua estää".



// Ammeeseen ja syvälle. Siellä Garrett sitten saa huutaa vanhukselle, kun mokoma ei kuralätäköstä pois tule. Ilkosillaan vaan viipottaa suoraan sikojen sekaan //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Kesä 16, 2016 5:27

Re: Hiomaton timantti

Garrettia ällötti ajatus siitä, ettei vanhus ollut koskaan hiuksiaan pessyt. Kyllähän ne siltä vähän tuntuivatkin – tai no, näyttivät. Hän ei todellakaan halunnut koskea niihin, etenkään nyt tämän uuden tiedon saadessaan. Hyh. Mutta! Omat hiuksensahan hänellä oli oikein kauniit, tuuheat, kiiltävät ja sileät, silkkiset suorastaan. Hänellä oli salaisuutensa, ja niihin tuhlattiin pieni omaisuus. Kreivin omaisuus ei kuitenkaan ollut pientä, joten häntä ei huolettanut – etenkään, kun ne rahat ostivat jotain niin arvokasta ja tärkeää. Niillä kyllä saataisiin Mardukinkin takkupesäke kesytettyä. Vaikka ei niistä hiuksista aivan yhtä kauniit taitaisi koskaan tulla, kuin hänellä itsellään…

Pari purnukkaa lähti mukaan hyllyltä, eikä kreivi tuhlannut hetkeäkään, ennen kuin kaatoi jo jotain liukasta ja ruusuntuoksuista tahnaa pitkin käärmeen päätä. Vaikka Garrett oli aikaisemmin vastustellut ja vitkastellut, kun oli joutunut pesemään vierastaan, näytti tuo yhtäkkiä olevankin kovin innoissaan siitä – ainakin nyt, kun hiukset olivat kyseessä! Ehkäpä tuo vain piti siitä, kuinka inhottavan likakerroksen alta paljastui jotain, jota viitsikin katsella vähän pidempään. Ilmoitus siitä, että Marduk saisi sittenkin itse hiuksensa pestyä sai nuorukaisen kyllä lopettamaan, mutta pieni hämmennys paistoi tuon kasvoista.

"Ai. Niin," kreivi kävi töksäyttämään ja painoi sitten huulensa suppuun. Niin. Tietenkin. Hiuksiaan heilauttaen tuo kuitenkin näytti kokoavan itsensä ja oman koppavan olemuksensa, selän suoristuessa täyteen pituuteensa.
"Tietenkin! Ja älä usko, että voin vain odottaa… Minulla on paljon tekemistä. Olen hyvin kiireinen mies, tiedäthän. Tärkeä. Kreivi. Minun täytyy valita uusi asu itselleni ja sinulle. Älä usko, että se on helppoa," Garrett saarnasi nenä pystyssä, sulki purnukkansa ja asetti sen takaisin hyllyyn. Hihat käärittiin takaisin alas, mutta sitten katse osuikin erääseen lasipurkkiin…

"...Kun olet pessyt saippuan pois, voit levittää tätä hiuksiisi. Se auttaa. Tekee hyvin viimeistellyn lopputuloksen – mutta muista pestä se pois lopuksi. Anna sen vaikuttaa hetki," purnukka laskettiin matolle kylpyammeen viereen, ennen kuin kreivi teki lähtönsä huoneesta.



((Garrett raivoaa ja uhoaa, että kartanoon ei ole mitään asiaa sisälle noin saastaisena. Saa jäädä sinne sikalaan.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 26, 2016 11:47

Re: Hiomaton timantti

Kreivi suorastaan innostui siitä hiusten pesemisestä, mikä kyllä oli huvittavaa äskeiseen vitkutteluun verrattuna. Marduk ei kuitenkaan käynyt sanomaan moisesta mitään, virnuili vain määrätietoisen huvittuneena, kun Garrett hänen hiuksiinsa jotain ainetta kaatoi. Kreivin toimet kuitenkin tökkäsivät kuin seinään, kun "lupa" poistua annettiin. Päätään kallistaen sokea käänsi katseensa paremmin Garrettin puoleen, tuon käydessä muistuttamaan, että hän oli kiireinen ja tärkeä mies, eikä aikoisi vain "odottaa" vieraansa kylpyhetken ajan. Muistutteli mokoma vielä siitä vaatteidenkin valitsemisesta, saaden vanhuksen hymisemään itsekseen.
"Selvähän se", oli ainoa toteamus Garrettin sanoihin, ennen kuin nuorempi kävi vielä vanhukselle neuvomaan, miten hiukset pitäisi pestä ja mitä kaikkea niihin vielä iskeä. Kyllä Marduk osaisi - se oli eri asia haluaisiko hän. Mutta ehkä näin Garrettin mieliksi, ties vaikka nuori taluttaisi vanhuksen takaisin kylpyyn, jos ei kerralla kaikkea tehnyt oikein ja kunnolla.

Mitään sen kummempaa Ajankiitäjä ei kreiville sanonut, nyökäten vain kiitti isäntää ohjeistuksesta ja antoi nuoremman poistua paikalta. Jahka Garrett pois oli kipittänyt, kävi kuin kävikin Marduk sen pehkonsa pesemään ja kunnolla, seuraten niitä Garrettin ohjeita. Olihan tämäkin omanlaisensa kokemuksensa, mutta ei Archelaus aikoisi hiuksiaan pestä yhtään sen useammin, mitä tähänkään asti oli tehnyt. Ei hänellä ollut syytä moiseen, paitsi nyt totta kai se Garrettin miellyttäminen.
Jahka oli saanut itsensä pestyä, nousi vanhus ylös ammeesta. Pyyhkeisiin hän ei edes koskenut, veden kuivuen hänen yltään lämmössä, jota Ajankiitäjä kävi hohkaamaan kuin kuuma saunakivi. Alta aikayksikön olikin vanhin kuiva ilman sen suuremmitta vaivoitta. Hiukset tuntuivat nyt kovinkin pehmeiltä ja kuivuttuaan mokomasta tuli normaalia pörröisempi. Ehkä ne olisi pitänyt harjata ja taiteilla ojennukseen, mutta siihen ei nyt ollut "aikaa". Sen sijaan Marduk veti kaapunsa ylleen ja katosi pesutilasta, ilmestyen Garrettin luo - missä ikinä kreivi sillä hetkellä olikaan.
"Olen valmis", kuului ilmoitus vanhuksen ilmestyttyä kreivin kanssa samaan tilaan, Ajankiitäjän sen pahemmin miettimättä oliko tämä nyt soveliasta tai hienovaraista vain pöllähtää paikalle tällä tavoin.



// Taitaa vanhus siinä vaiheessa kiitää jo täyttä vauhtia takaisin kartanolle. Ota kiinni jos saat //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Kesä 26, 2016 7:53

Re: Hiomaton timantti

Garrett nappasi takin mukaansa ja kurkkuaan selvennellen käveli sitten ulos kylpyhuoneesta, sulkien oven takanaan ja jättäen käärmeen sinne yksinään. Olihan se vähän huolestuttavaa, eihän hän tiennyt, minkälaista jälkeä tuo saisi aikaan, kun ei itseään ilmeisesti koskaan pessyt… Mutta kai hänen nyt piti muka toiseen yrittää uskoa, eikä lähettää palvelijoita perään, niitä kun ei kerran oltu pyydetty. Mikä oli outoa, kyllä kreivi ainakin mieluusti ottaisi palvelijat itseään hinkkaamaan, kun yritti pestä kaiken itse! Etenkin, kun hänellä oli niin pitkät ja tuuheat hiuksetkin! Hän halusi rentoutua kylvyssä, eikä huolehtia jostain sellaisesta…

Mutta ensimmäiseksi hän tarvitsi uudet vaatteet. Katseltiinhan nuorukaista hieman oudosti, kun tuo palasi märän paidan kera, mutta Garrett ei käynyt sanomaan siitä mitään – ja itse asiassa käyttäytyi, kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kaikki oli aivan normaalia. Vaatteet eivät olleet vielä kaikki käyneet siirtymään väliaikaiseen makuuhuoneeseensa, mutta kreivillä ei ollut aikaa odottaa. Hänellä oli tärkeä tehtävä itsensä ja vieraansa vaatettamisessa! Itselleen tuo päätti valita jotain yksinkertaisempaa ja kevyempää, olihan ilta jo pitkällä ja pian olisikin aika painaa pää tyynyyn, joten ei ollut mitään syytä laittaa päälleen jotain… Painavaa. Niin, tyylikäs paita olisi parempi, kuin takki vielä sen päälle – ja hänellähän ei muuta ollutkaan, kuin tyylikkäitä paitoja! Jotain… Löysää ja ilmavaa, niin. Jotain vaaleaa, alaosa voisikin sitten olla tummempaa ja tiukempaa…

Kerrankin kreivistä oli helppoa löytää itsellensä jotain päällepantavaa, eikä siinä mennyt kauaa, kun tuo oli jo asettelemassa vyötä paitansa päälle antaakseen itselleen enemmän muotoa. Ei, hankalaa oli löytää vaatteet sille liskolle, olivathan he aivan erikokoisia ja toinen ei ollut edes paikalla! Tosin, olihan hän nähnyt, kuinka toinen pystyi vaihtamaan muotoaan, joten se ei ollut oikeasti mikään suuri ongelma – ongelma oli se, ettei hän halunnut muiden tietävän vanhuksen omaavan sellaisen kyvyn! Niinpä hänen täytyikin kääntyä isänsä vanhojen vaatteiden pariin, tällaisia tilaisuuksia vartenhan niitä säästettiin.

Mardukin täytyi pukeutua kunnolla. Nyt kun siihen alettiin, niin aivan yhtä helpolla hän ei lohikäärmettä aikonut päästää! Asukokonaisuuden täytyi olla näyttävä ja moniosainen, tyylikäs. Housut voisivat jäädä hieman lyhyeksi lahkeista pitkälle vanhukselle, joten kenkien täytyi omata korkeat varret sen peittääkseen. Hitaasti palvelijatkin katosivat ympäriltä, kun Garrett niin kovasti keskittyi hommiinsa – jotain tuo kyllä kuuli tarjoilusta ja jotain myöntävää hän oli vastannut…

Kreivi tonki vaatekomeroa yhdessä kartanon käyttämättömistä huoneista, eikä huomannut liskon saapumista, ennen kuin tuo avasi suunsa. Siitäkös tuo vasta säikähtikin, nytkähtäen ja melkein hypäten ilmaan kääntyessään ympäri.
"Älä tee noin!" Garrett ärähti ymmärtäessään, kuka se oli ja ettei vaaraa ollut. Silmät kävivät tarkastelemaan käärmevanhusta päästä varpaisiin, tyytyen ainakin toisen puhtauteen. Hiukset olivat kuitenkin vielä harjaamattomat, se pitäisi korjata. Mutta se kaikista pahin?
"Miksi laitoit likaisen kaapusi yllesi! Eihän peseytymisestä ole mitään hyötyä, jos heti sotket itsesi uudestaan," nuori mies tuhahti ja nosteli äkkiä vaatteita käsivarrellensa.

"Riisu se ja pukeudu näihin," Garrett käski, lajitellen valintansa odottavalle, pedatulle sängylle. Oikein röyhelöinen paita, tumma liivi ja tumma, vaaleankultaisella koristeompeleella koristeltu takki… Eiköhän siitä jotain tulisi.



((Siellä se kreivi karjuu takana. Joku saa luvan taklata mokoman.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 25, 2016 5:49

Re: Hiomaton timantti

Jälleen mitä tyytyväisin virne lepäsi vanhuksen ryppyisillä kasvoilla, kun oli saanut kreivin tuolla tavoin hätkähtämään. Hän kohautti olkiaan vähättelevästi Garrettin hänelle äristessä, aivan sama kuinka monta kertaa Garrett kielsi häntä tekemästä jotain, Ajankiitäjä teki juuri niin kuin halusi. Ja yleensä hänen halunsa oli juuri päinvastainen, mitä kreivin. Tuo saisi tottua hänen yllättäviin ilmestymisiin nyt.
"Alastiko minun olisi tänne pitänyt ilmestyä?", Vanhus mutristi huuliaan siinä, missä aatelinen hänelle pauhasi likaisen kaavun käyttämisestä. Ei se nyt niin likainen ollut, ei ainakaan Mardukin mielestä. Mutta heillä nyt oli hieman erilainen käsitys puhtaasta, se oli jo todettu.

Huomio kääntyi kuitenkin kreivistä tuon valitsemiin vaatteisiin, Ajankiitäjän tuhahtaen pienesti. Kaipa nuo nyt sitten olivat hienot kuteet, mutta vanhuksen ilme kyllä kertoi, ettei hän pahemmin ollut innoissaan asukokonaisuudesta. Mutta, kerrankin Archelaus piti suunsa kiinni, osasihan hän kuitenkin arvostaa nuoren aatelisen panostusta ja vaivannäköä. Yllättävän paljonkin vaivaa Garrett oli jo kutsumattoman vieraansa eteen nähnyt ja tietenkin se miellytti vanhusta. Sen pahemmin mitään marisematta Archelaus heilautti kättään pienesti, jonka johdosta silmän räpäyksessä vanhukselle vaihtui ylle nuo kreivin valitsemat vaatteet, siinä missä se vanha, pölyinen kaapu ilmestyi vuoteelle niiden vaatteiden tilalle. Vanhus asetteli asustusta paremmin ylleen ja koitti mukautua uusiin pukimiinsa, selvästi tuntien olonsa oudoksi ja epämukavaksi näin alussa.
"Kaipa näihinkin tottuu", Ajankiitäjä mutisi, kohottaen kasvonsa lopulta takaisin Garrettin puoleen, "Nytkö olen salonkikelpoinen, vai?"


// Ei saa taklata vanhuksia, ne ovat hauraita ja voivat mennä rikki moisesta kohtelusta //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Syys 26, 2016 2:32

Re: Hiomaton timantti

"Ei!" Garrett tuhahti ärtyneenä Mardukin kysyessä, josko hänen olisi sitten alasti pitänyt tulla sen sijaan, että pukeutui kaapuunsa. Kuinka typerä ajatus! Totta kai jokainen ymmärsi, ettei sellainen käynyt päinsä – ja tietenkin kaikki tiesivät, mikä oli oikea tapa käyttäytyä. Kreivi kävi vetämään kätensä puuskaan, näyttäen siltä, että tuo kuvitteli liskon vain pelleilevän hänen kustannuksellaan! Ja hänhän ei siitä pitänyt.
"Laittaisit kylpytakin päällesi, tietenkin," tuo jatkoi. Se oli itsestäänselvää. Mokomat likaiset rääsyt olisi saanut jo polttaa – kenties hänen pitäisi niin tehdäkin, kun sai Mardukin parempiin vaatteisiin…

Nuorempi miehistä odotti. Tuijotti. No, jonkin ajan päästä tuo ymmärsi, että ehkäpä hän ei oikeastaan halunnut katsella toisen riisuutumista taas toiseen kertaan tänä päivänä, katseen käydessä siirtymään muualle ja kreivin aloittaessa kääntymisen. Mutta se ele, jonka hän oli olettanut olevan käden kurottaminen kohti vaatteita, olikin jotain aivan muuta. Hetkessä, kuin taikaiskusta, vaatteet olivat ilmestyneet Mardukin päälle, tuon oma vanha kaapu nyt sängyllä toisten vaatteiden tilalla.

Garrett räpäytti silmiään. Hän oli nähnyt tänä päivänä paljon taikuutta, kuten lohikäärmeen seurassa yleensäkin, mutta… Mutta ei hän ollut siihen vielä tottunut. Tuskinpa hän koskaan tulisikaan, siltä sisimmässä nyt tuntui. Hämmennys saatiin puskettua syrjään vasta sitten, kun Marduk kävi avaamaan suunsa.
"No… Tämä on parempi, mutta tarvitsemme… Enemmän," kreivi tuumi, kääntyen nopeasti takaisin tonkimaan vaatekaappeja ja vetäen esiin kapean silkkihuivin, joka sitten ojennettiin nopeasti vanhukselle.

"Tarvitset tämän. Kasvoillesi," tuo selitti, ottaen vielä harjan omaan käteensä. Niin, olihan lisko kenties käynyt hiuksensa pesemässä ja hänen hiuksenhoitotuotteensa olivat laatutavaraa… Mutta Mardukin hiukset olivat vain yksi sotkupesä! Se oli vielä se viimeinen suuri haaste, ennen kuin kukaan viitsisi katsoa ruttuturpaa. Garrett käveli kyselemättä liskon taakse, nostaen harjan toisen hiuksille.



((Garrettia ei taida kuule kauheasti haitata.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 09, 2016 8:46

Re: Hiomaton timantti

"Kylpytakki", Vanhus makusteli sanaa suussaan, "Kuinka absurdi konsepti sekin on. Menette kylpyyn ja siellä teille on sitä varten erillinen takkikin", kyllähän hän tiesi, mikä kylpytakki oli ja miksi sitä käytettiin, mutta silti se tuntui hassulta liskosta. Kylpy ja takit saivat kuitenkin jäädä taka-alalle, kun siirryttiin jo toiseen aiheeseen.

Kuulemma vieläkään lisko ei ollut kreivin mieleen salonkikelpoinen, mikä sai vanhuksen lähinnä vain huokaisemaan hymisten, kysyvästi. Tässä oli hänen makuunsa jo aivan liikaa laittautumista lähinnä turhan takia, mutta eipä hän tähän leikkiin ollut lähtenyt sen takia, että itsensä saisi hienoksi. Ei, hän halusi testata Garrettin kärsivällisyyttä ja katsoa, kuinka hyvä isäntä nuorimies oikein olikaan, vaikka vieras olisikin hankala ja ei-niin-arvostettu ihmisten piireissä.

"Kasvoilleni?", Kulmiaan kohottaen vanhus otti vastaan sen silkkisen huivin, jota Garrett hänelle tarjosi, "Pitääkö minun kasvoni peittää? Miksen samantien vetäisi säkkiä päähäni?", valkohapsi kyseli, samalla kun Garrett harjan kanssa hänen hiuksiensa kimppuun suuntasi. Ajankiitäjä mutristi pienesti huuliaan, käyden sitten "istumaan" alas ilmaan, sen verran matalalle, että kreivin olisi helpompi niitä hiuksia käsitellä, kerta noin innokkaasti niiden kimppuun oli käynyt. Sen verran yhteistyökykyinen hän voisi olla.


// Ihan hirveää! Garrett sinä sydämetön hirviö, vanhuksia hakkaat //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Loka 09, 2016 9:49

Re: Hiomaton timantti

"Tiedät kyllä, mitä minä tarkoitan!" Garrett pyöräytti silmiään toisen takana aloittaessaan hiusten harjauksen, ollen täysin varma siitä, että Marduk tiesi kyllä huivin tarkoituksen. Tahallaan tuo kiusasi ja leikki tyhmää, huivihan oli aivan itsestäänselvä!
"Silmillesi! Tai no… Niille kuopille," tuo jatkoi, äänen muuttuessa mutinaksi loppua kohden. Hän ei halunnut edes ajatella niitä oksettavia, tyhjiä silmäkuoppia, jotka vanhan miehen kasvoilla töllöttivät. Ne hän halusi piiloon, ainoastaan sillä tavalla liskosta tulisi jotain, mitä muutkin viitsivät katsella vähän pidempäänkin. Oksettaviahan moiset kuopat olivat.

"Säkit eivät ole tyylikkäitä!" Kreivi oli kuitenkin hetken itsensä keräämisen jälkeen takaisin omana, tomerana itsenään, huulten mutristuessa. Ei, oli säkki kuinka hieno tahansa, se ei vain sopinut. Eihän se ollut edes muodikasta, eikä muoto vain ollut hyvä. Vaikka Mardukin kasvoissa oli paljon tekemistä, eivätkä ne kauniit olleet, oli tämä silti parempi vaihtoehto. Mieluummin rumat kasvot, kuin tökerö säkki.

Garrett harjasi toisen hiuksia tottuneeseen tapaan. Pesu oli tehnyt niille hyvää, vaikka ne vieläkin tuntuivat kovin oudon kuivahkoilta käsissä – ja tokihan niitä takkujakin moisesta pölhöstä löytyi. Hoitoaine oli onneksi onnistunut silottamaan ja saamaan pinnan liukkaammaksi, tehden harjausoperaatiosta edes mahdollisen. Työtä oli paljon – ainakin näin Garrettin mielestä – mutta pikkuhiljaahan se veto vedolta onnistui, hiuspehkon alkaessa muistuttaa jo kunnollisia hiuksia…



((Ei Garrett ketään hakkaa! Laittaa vain muut hakkaamaan.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 09, 2016 6:11

Re: Hiomaton timantti

Ajankiitäjä kävi hymisemään itsekseen Garrettin kipakalle kommentille, jonka mukaan lohikäärme tiesi kyllä, minkä takia se silkkiliina oli hänelle annettu. Ja niinhän hän kyllä tiesikin, mutta silti. Joskus oli myös hauskaa esittää tyhmää, ihan vain nähdäkseen kuinka paljon muut turhautuivat.
"ai", Marduk naurahti kreivin mutinoille, "Mutta eikö liina kuoppien edessä vain herätä toisten mielenkiinnon? Mitä mahtaa löytyä liinan takaa? Eikö olisi parempi jättää ne vain näkyviin, niin jokainen saisi samantien tyydytettyä uteliaisuudenjanoisuutensa?".

"Sitten kenenkään ei tarvitsisi kiusaantuneena kysellä, olenko minä sokea vai hullu, joka vain tykkää pitää liinoja naamallaan. Tai että onko minulla sokean silmät vai ei silmiä ollenkaan", Vanhus jatkoi virnuillen, antaen nuoremman niitä harmaanvalkeita hiuksiaan harjailla. Tuntuihan se omalla tavallaan mukavalta, valtava kivikolossi kun harvoin sai huomiota tällä tavoin - eikä hän kyllä tosimuodossaan mitään tuntenut varsinaisesti. Vain kipua, kun kristallit läpi lihan ja kivien tunkeutuivat aina välillä.
"Sinähän vaikutat ammattilaiselta hiuksien harjaamisessa", Ajankiitäjä myhäili, "Omiasiko olet vain siistinyt, vai kenties neitokaisten hiuksia harjaillut?".



// Hirveää! Henrykin on ihan kauhuissaan, hullu tuo kreivi! Kansalle pitää kertoa, millainen hirviö Nahorissa on //
EdellinenSeuraava

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia