Horses are made for riding


Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 546

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Huhti 21, 2017 7:05

Horses are made for riding

Rosalba

Ennen olisi ollut kuulumatonta, että Rosalba Gilde olisi lähtenyt kaupungista. Hän kuitenkin totesi, että pieni katoilu oli tehnyt hyvää. Asiakkaita oli riittänyt ja nämä olivat uteliaita. Lisäksi hän jaksoi näitä paljon paremmin. Niimpä saatuaan viestin rannikon läheltä kreivistä, joka halusi vain parasta ja oli kuullut Rosalban hevosten olevan sitä, hän ei ollut epäröinyt. Rosalba oli nopeasti lähettänyt vastauksen, jossa kertoi saapuvansa kolmen parhaan hevosensa kanssa tapaamaan kreiviä. Hän ei halunnut myydä huolella kasvatettuja ja koulutettuja hevosiaan vain tyhjäpäiselle aateliselle. Hän oli kasvattanut jokaisen ehdokkaan varsasta ja ennen näiden syntymää vanhempien sukupuut oli käyty läpi tarkasti. Jos jotain kurtisaani osasi selällään makaamisen lisäksi, oli se eläinten kasvatus.

Ratsastaessaan ylväästi Fortescuen kartanoista, oli Rosalba huolehtinut näyn olevan vaikuttava. Hevoset oli harjattu, letitetty ja puunattu niin, että ne olivat puhtauden ja eleganssin esikuvia. Hevonen, jolla Rosalba ratsasti, näytti siltä kuin siinä olisi puhdasta kultaa. Eikä kurtisaani jäänyt toiseksi tyylikkäissä ratsastushousuissaan, jotka nuolivat pitkiä jalkoja kunnes saappaat astuivat kuvaan peilaten maailmaa. Ratsastustakki oli eleganssin kuva yönsinisenä, hopeisilla kirjailuilla ja selkeästi hyvällä istuvuudella. Hiuksensa Rosalba oli letittänyt ransakaiselleletille, joka näytti lähes piiskalta loppua kohden. Muutama harkittu hius kehysti kauniita kasvoja. Hän oli ehostanut itseään, muttei liikaa. Hän ei ollut hovissa sillä hetkellä ja hän halusi hevosien olevan itseään tärkeämpiä.

Kun joukko pysähtyi Rosalba katseli ympärilleen arvioivasti. Hän oli pitänyt maisemista ja välttänyt suurimmat ongelmat. Osittain vartioidensa selkeän näkyvyyden vuoksi. Rosalban talous oli isompi, mutta kohteliaisuuden, sekä näyttävyyden, vuoksi hän oli ottanut matkaansa vain kaksi vartijaa sekä tallimestarinsa. Mies oli kuin hiiri, mutta lähes yhtä hevosien kanssa kuin Rosalba. Kaikki muut olivat pukeutuneet mustiin vaatteisiin, kukin tyylillään. Ei siis ollut yllättävää, kuinka nopeasti joukko sai palvelijan saapumaan heidän luokseen. Rosalba katsoi tuota hevosen selästä ja sanoi: "ilmoittakaa talon isännälle, että Rosalba Gilde on saapunut parhaimpien ratsujensa kanssa". Hän laskeutui satulasta kevyesti maahan ja hymyili kuuluisaa hymyään. "Hän odottaa meitä", hän lisäsi ystävällisesti kun palvelija jäi tuijottamaan häntä.

Kun palvelija juoksi, minne juoksikaan, Rosalba kääntyi vielä viimeisen kerran tarkastamaan kolmikon. Hän luopuisi jokaisesta pitkin hampain, mutta hän koki niin olevan parasta. Hän halusi hevosiensa elävän ja nyt hänellä ei ollut aikaa. Yksi hevosista oli Rosalban hevosen kanssa samaa rotua eli Akhal-Teke. Toinen oli tumman ruskea marwari. Kolmas oli valkoinen arabialainen hevonen. Jokainen sai emäntänsä hellän huomion osakseen hetkeksi. Kun Rosalba oli tyytyväinen, hän siirtyi sivumalle odottamaan ja tarkkailemaan. Palvelijat tutkivat heitä, mutta eivät lähestyneet.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Huhti 22, 2017 5:33

Re: Horses are made for riding

Kartanossa oli kuhissut koko päivän. Kävihän se kuhina oikeastaan joka päivä, sillä kyllähän suuri ja näyttävä kartano tarvitsi huolenpitoa ja talon isäntä palveluaan. Mutta nyt oli kyseessä erikoisempi päivä. Vieraita ei kartanoon tullut aivan joka päivä – etenkään nykyään, kreivi kun oli muuttunut kovin varovaiseksi liikkumisen ja vieraidensa suhteen sattuneista syistä. Kukapa sitä omaa turvallisuuttaan riskeerasi sotaisessa maassa, kun haltiat olivat käyneet niin hemmetin törkeiksi! Tarpeet kuitenkin menivät aikanaan pelon ja vainoharhaisuuden edelle. Tutut hevoset eivät sen kauhean päivän jälkeen enää palanneetkaan kotitalliinsa – ja totta kai aatelisella piti olla monta kunnon hevosta omistuksessaan!

Garrett oli tehnyt niin kovan työn kaiken suunnitellessa, että hänenhän oli pakko levähtää. Kasvattajan etsiminen – jonka kyllä taisi joku palvelija tehdä, kirjeen kirjoittaminen – jonka taisi myöskin joku palvelija tehdä, ruoan miettiminen – kokin kanssa, tietenkin, asun valitseminen… Kreivin päivään mahtui aina niin paljon kaikenlaista, eikä siitä aina yksi ihminen selviytynytkään. Nyt aatelismies pötköttelikin pienen kirjastohuoneensa sohvalla lueskellen ja aikaansa kuluttaen. Onneksi tuo oli syventynyt kirjaansa niin paljon, ettei ajankulua edes huomattu. Palvelijan ilmestyminen huoneeseenkaan ei saanut Garrettin keskitystä herpaantumaan, ennen kuin tuo pariin kertaan kutsui talon isäntää.

Saappaiden kannat napsahtelivat vasten kivistä lattiaa kreivin kävellessä eteishallin poikki kohti ovea. Kirja oli jätetty taakseen ja vaalea, koristeltu takki napitettiin ylle istumaan, kuin nakutettu. Hansikkaat vedettiin käsiin ja palvelijan annettiin avata ovi ulkoilmaan. Aurinko oli jo korkealla ja kovin kirkas kirjastoon verrattuna – eihän siellä edes ollut ikkunaa tuomassa päivänvaloa! Garrett nostikin aluksi kätensä silmiensä suojaksi astuessaan ulos, jotta ne tottuisivat valoon hiljalleen.

Vastassa todellakin oli hevosia. Komeita yksilöitä ainakin näin kauempaa katsottuna, niihinhän kreivin katse heti ensimmäisenä kiinnittyi ennen niitä ihmisiä. Hienoihin pukeutunut nainen oli varmasti tämä puhuttu neiti Gilde, sillä rahaahan toisella näytti olevan. Mutta siihen se sitten taisi jäädäkin. Kukapa aatelisnainen ratsastaisi housut jalassaan, eihän se olisi soveliasta. Aatelismiehenä Garrett ei kyllä jäänyt koreudessaan toiseksi, hiusten laitettuina ja kasvojen ollessa puuteroituina tasaisen vaaleiksi.

"Ah, teidän täytyy olla neiti Gilde? Toivottavasti matka meni hyvin ja turvallisesti," tuo aloitti niillä perus kohteliaisuuksilla, laskien kätensä viereensä kävellessään lähemmäs odottavaa naista. Matkanteko ei todellakaan näinä päivinä ollut turvallista, mutta jonkunhan heistä täytyi se tehdä – ja kreiviä ei erityisemmin innostanut ajatus, kartanossa hän sentään oli turvassa.
"Mutta teidän täytyy olla väsynyt, kuten hevostenkin. Haluaisitteko levähtää ja liittyä seurueenne kanssa seuraani ruokailemaan? Olkaa toki kartanossani kuin kotonanne."

Pitihän hyvän isännän olla vieraanvarainen!
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 546

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti La Huhti 22, 2017 5:56

Re: Horses are made for riding

Kun kreivi astui pääovesta auringon valoon, Rosalba ei olisi voinut erehtyä henkilössä. Tottakai hän oli tehnyt läksynsä ja kysellyt hieman arvon aatelisesta ja ainakin päällisin puolin tuota kehuttiin sangen miellyttäväksi. Muutamia juoruja toki aina kuuli, mutta Rosalbaa ne eivät kiinnostaneet suuremmin. Hän oli tullut tekemään kauppoja ja kurtisaani, jos kuka, oli pätevä liikenainen. Hän hymyili välittömästi ystävällisesti kreiville ja niiasi hyvin elegantisti miehelle ennen, kuin vastasi: ”kreivi Fortescue, ilo tavata”. Rosalba oli todennut, että herralla oli ainakin tiluksia, mutta miehestä hän ei vielä ollut varma. ”Matkamme sujui mainiosti. Sää oli meille suotuisa”, Rosalba totesi ja ajatteli samalla, kuinka kreivi olisi voinut sujahtaa palatsin hoviin hetkenä minä hyvänsä. Tuon ulkomuoto oli hyvin… aatelinen. Hyvä ruoka ja kevyt työnteko takasivat hyvin omanlaisensa vartalon.

Ainakin kreivin tavat olivat kunnossa, mistä Rosalba oli hyvin tyytyväinen. ”Liittyisin seuraanne mielelläni. Ehdimme kuitenkin levähtää hetken kylässä. Valitettavasti näinä aikoina on liikuttava isommalla joukolla. Tallimestarini kuitenkin varmasti mielellään näkisi tallinne sekä antaisi hevosille mahdollisuuden levätä hieman lisää”, Rosalba viittasi oikeaan miehene, joka kumarsi syvään ja mutisi: kreivi, saapailleen. Hän ei ollut palkannut tuota sosiaalisten taitojensa vuoksi. Olivathan he tulleet jo pitkän matkan ja vaikka majatalo oli tehnyt hyvää, se oli ollut vain lyhty hengähdys. Rosalba ei ollut halunnut myöskään haista tieltä vaan puhtaalta ja omalta puutarhaltaan. 



”Kotinne on vaikuttava. Onko se ollut suvullanne jo kauan?” Rosalba tiedusteli lähtiessään kävelemään kohti ovia. Hän näki muutaman naisen vilkaisvan hänen jalkojaan järkyttyneinä. Rosalba loi oman tyylinsä ja ratsastaminen hameessa oli naurettavaa. Häntä eivät onneksi ylimystön tiukat säännöt sitoneet. Hän tottakai osasi ne, mutta kykeni myös olemaan välittämättä niistä.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Huhti 23, 2017 6:52

Re: Horses are made for riding

"Hienoa, hienoa," Garrett myhäili hyväntuulisena. Mitään sen kummempia ei siis ollut matkalla sattunut ja he voisivat keskittyä kaupantekoon – levähdystauon jälkeen, tietenkin. Hänellä itsellään ainakin alkoi olla jo nälkä, odottaminen kun ei ollut mitenkään se helpoin työ maailmassa! Kättään heilauttaen kreivi pyysi palvelijoitaan lähemmäs.
"Saattakaa tämä herrasmies talleille hevosten kanssa ja antakaa hevosille syötävää ja juotavaa," nopeasti niiaavalle palvelustytölle annettiin käsky, jonka kanssa ei aikailtu vaan käytiin heti töihin. Täytyihän hevosten olla hyvässä kunnossa sitten, kun hän niitä katselisi lähempää – ja eiköhän tämä mieskin tyytyisi aatelismiehen talleihin…

Palvelijat saivat ottaa myös muut naisen seurueesta – ellei tuo itse halunnut jonkun liittyvän heidän joukkoonsa – ja hoitaa kaikkien tarpeet sillä välin, kun Garrett keskittyi tähän Rosalbaan. Eihän kaupantekoon sopinut käydä noin vain heti väsyneen matkalaisen kanssa! Ei, sehän olisi vain hyvin töykeää käytöstä – ja töykeää käytöstä ei Fortescuen suvulta saanut! Mainehan siinä menisi. Tuo lähti johdattamaan naisen kohti kartanon ulko-ovea, pysytellen toisen rinnalla.
"Maathan olemme omistaneet jo hyvin monien sukupolvien ajan, itse kartano taas on… Isoisoisoisäni aikana rakennettu," kreivi näytti kovin tyytyväiseltä kehuihin, kävellessään pieni hymy huulilla ja selkä suorana. Olihan kartano ja sen maat oikea silmäterä, joilla yritettiinkin ihastuttaa kaikkia vieraita.

Palvelijat pitivät huolen, että niin isäntä kuin tuon seuralainenkin pääsivät helposti ovista sisään suureen ja korkeaan eteishalliin.
"Pyydän palvelijoita kattamaan pöydän. Haluaisitteko kenties jotain juotavaa jo nyt heti?"
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 546

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ma Huhti 24, 2017 12:13

Re: Horses are made for riding

Tallimestari lähti ohjaamaan hevosia säyseästi piian näyttämään suuntaan yhden henkivartijan kanssa. Rosalba saisi keskittyä kreivin hurmaamiseen ja kannattihan kaikkien tehdä sitä, missä olivat hyviä. Hän ravisti päätään pienesti vartioille ja antoi näiden seurata palvelijoita. Ei puhuisi hyvää, jos hän epäilisi kreiviä ja hän oli kyllä aseistautunut hoitamaan tilanteen pakon vaatiessa. Rosalba tunsi veitsensä ja ei ollut laisinkaan niin puolustuskyvytön, kuin antoi ymmärtää.

Rakennuksista ja maista puhuminen oli aina turvallista, erityisesti jos niissä oli jotain sen arvoista. Tämä kartano oli kehujen arvoinen. ”Todellako? Se on hyvin kauniisti tehty ja teidän kelpaa varmasti katsella maitanne tuolta ylhäältä. Ihastelin niitä kovasti tässä matkalla”, Rosalba jutteli hymyillen.

Astuessaan eteishalliin, Rosalba ihaili näkyvästi sitä. ”Todella kaunista. Ihailen rakentajan päätöstä antaa valoa. Kammoan pimeitä kartanoita. Kuka haluaisi asua luolassa?” Rosalba totesi kreiville ja kysyttäessä virvokkeista hän vastasi: ”juotava olisi tervetullutta. Olette kovin huomaavainen”. Nainen ei todellakaan pahastuisi lasista kädessään, sillä hän ei ollut ehtinyt juuri juomaan tai syömään. He eivät olleet halunneet odotuttaa itseään. Rosalba ei voinut pelata aatelisten peliä aivan samalla tavalla kuin nämä itse. Hän joutui ottamaan muut huomioon ja miellyttämään näitä onnistuakseen. Sillä tavalla hän oli omat hevosensa saanut alun alkaen. Hän oli hurmannut omistajat.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Huhti 24, 2017 8:42

Re: Horses are made for riding

Kehut totta kai saivat Garrettin oikein hyvälle tuulelle. Ryhdikäshän tuon kävely oli ollut jo alusta saakka, mutta miltei näytti siltä, kuin tuo olisi yrittänyt suoristautua ja ryhdistäytyä vielä entisestään!
"Sukuni arvostaa niitä, jotka ovat parhaita työssään," tuo myhisi tyytyväisyyttään, muka niin huomaamattomasti yrittäen olla kovin vaatimaton ja sysätä kehut sille itse kartanon rakentajalle. Sillehän ne kehut varmaan oikeasti kuuluivatkin… Mutta totta kai kreivi otti ne omikseen, olihan kyseessä sentään hänen omaisuutensa. Vaikka eihän hän itse ollut elossakaan silloin, kun olisi vielä rakennukseen voinut puuttuakin…
"Jos haluatte levähtämisen jälkeen katselle tiloja paremmin, kertokaa vain…"

Kreivi jatkoi vieraansa johdattamista portaikkojen välistä kohti suurempaa juhlasalia – ja jos Rosalbasta eteinen oli ollut valoisa ja avara, oli sali jotain aivan toista luokkaa. Kooltaan se oli niin paljon suurempi ja koko takaseinä oli kattoon asti ikkunoiden peitossa, antaen mitä komeimman näkymän puutarhaan. Kukkaloistoon se ei ollut vielä päässyt, mutta vehreys oli jo päässyt valloittamaan sen.
"Sanokaapa muuta!" Garrett naurahti naisen tuodessa esille asumisen luolassa… Tosin, täysin huvittunuthan tuo ei voinut olla, muistojen hiipiessä pitkin selkänahkaa väristyksen lailla ja saaden tuon hiljentymään. Hetkenhän hänkin oli saanut luolassa olla suojassa. Eihän se nyt aivan mikä tahansa luola ollut, mutta silti…

Matka oli johtanut kohti ruokasalia, mutta sinnekään pari ei käynyt vielä istahtamaan. Palvelija kyllä pysäytettiin kreivin johdosta.
"Kattakaa pöytä minulle ja neiti Gildelle. Hänen seurueensa on sivurakennuksessa ja myös vierainani. Pitäkää huoli, että hekin saavat syödä kunnolla," käskyt tulivat kuin miltäkin vanhalta konkarilta – mikä aatelismies olikin, koko ikänsä moisia taitoja opetellen ja käyttäen. Katse kävi kääntymään Rosalban pariin.
"Ja juotavaa arvon neidille. …Haluaisitteko kenties aloittaa jo viinillä, vai jollain kevyemmällä? Jäitä kyllä löytyy – ja olen vasta saanut uuden erän eksoottisia hedelmiä…"

Vielä helposti, onneksi. Vaikka aurinko oli Nahorin maaston sulattanut, vielä oli helppo pitää varastoitu jää kiinteänä. Kesän kuumilla siitä tulikin hieman hankalampaa…
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 546

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ti Huhti 25, 2017 1:45

Re: Horses are made for riding

Fortescue mestarillisesti koetti kehua tavallaan tekijöitä. Mies tarjoutui myös esittelemään tilojaan. ”Mahdollisesti, mutta haluan välttämättä esitellä teidät myös silmäterilleni”, Rosalba totesi ja seurasi kreiviä tämän taloon. Juhlasali oli kaunis ja kesällä varmasti henkeä salpaavan ihastuttava. Rosalba ei siksi huomannut miehen pientä hajamielisyyttä.



Kun palvelijaa ohjeistettiin Rosalba näytteli kuuroa. Hän kuitenkin käänsi katseensa välittömästi kreiviin, kun hänelle puhuttiin. ”Joisin lasin viiniä mielelläni, kiitos. Jää ei ole tarpeen”, nainen totesi katsomatta palvelijaan sen suuremmin. Eihän tuo hänelle ollut puhunutkaan! Jää viinissä oli kuitenkin kurtisaanista hirvittävä idea, sillä hän piti omastaan vedettömänä.

”Huomaan, että puutarhanne on sangen tyylikäs. Varmasti loistokas kesäisin, oletteko innokas kasvitieteestä?” Rosalba imarteli ja haisteli, mikä olisi kreiville mieleinen aihe. Puutarhan kehuminen lisäksi oli vain viisasta ja naista itseään todella kiinnostava. Olihan hän kykenevä pitämään kasvin kuin kasvin hengissä.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Huhti 25, 2017 3:23

Re: Horses are made for riding

Kreivi nyökkäsi ja antoi katseen palvelijalleen, joka nopeasti katosi paikalta tekemään työtä käskettyä. Matka ei kuitenkaan ollut vielä lopussaan, vaikka loppu jo häämöttikin. Oleskeluhuone oli aivan ruokasalin vieressä ja sinnehän Garrett lopulta Rosalban vei, istahtaen alas pienen huoneen nojatuoliin. Kattauksesta tulisi tietenkin ääniä, mikä ei ollut hyvä asia… Mutta sehän vain tarkoitti sitä, että palvelijat saivat tehdä työnsä hiljaisemmin, jotta talon isäntä vieraineen saisi olla rauhassa! Huone oli kuitenkin valittu nyt siksi puhumispaikaksi, olihan se suurien ikkunoidensa kanssa myös oikein valoisa huone.

"Ah, on niin harmillista, ettei ajankohta anna sen puhua vielä omasta puolestaan," Garrett huokaisi keskustelun kääntyessä puutarhansa puoleen, siihen Nahorin jalokiveen. Paljonhan siihenkin oltiin aina panostettu ja siinä oli taas yksi syy olla ylpeä. Kukat tarvitsivat kuitenkin vielä enemmän aikaa, valoa ja lämpöä, ennen kuin ne pääsisivät kukoistamaan.
"Se on jotain aivan muuta täydessä loistossaan. Puutarhurini ovat taitavia suunnittelemaan," sormet kävivät pyyhkäisemään pidempiä hiussuortuvia kasvojen sivulle, muka niin kovin vaatimattomasti. Mutta hymy pysytteli kyllä miehen huulilla, kehuistahan tuo aina nautti.

"Katselen itse mieluummin ja jätän puutarhani asiantuntijoiden käsiin," tuo hymyili, eikä kukaan kyllä tainnut uskaltaa edes kuvitella kreiviä mullan sekaan pyörimään. Ei hän kuitenkaan tyhmä ollut! Tiesihän hän kasveista. Osaisi nimetä suurimman osan puutarhassaan olevista! Tai ainakin puolet. Tai jotain. Palvelustyttö kävi huomaamatta sipsuttelemaan huoneeseen tarjottimen ja viinilasin kanssa, hiljaisella äänellä itsensä anteeksi pyydellen tunkeutuen keskusteluun siksi hetkeksi, että kykeni antamaan Rosalballe pyytämänsä punaviinin niiauksen kera.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 546

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ke Huhti 26, 2017 9:28

Re: Horses are made for riding

Oleskeluhuoneessa Rosalba istahti sohvalle heti kreivin jälkeen. Hän oli odottanut sen pienen hetken, joka katsottiin soveliaaksi ja seurasi. Hän olisi mielellään selannut salin kirjoja, mutta epäili niiden olevan enemmän koristeina ja kartanossa olevan jokin työhuone tai jopa kirjasto täysin omistettuna arvokaammille opuksille. Ruokasali oli vieressä, sillä sieltä kuuluva palvelijoiden liikehdintä ja astioiden äänet sekä kevyt ruuan tuoksu, olivat tarpeeksi vinkkejä. Avoimuus antoi toki ilmavuutta, mutta myös ääniä.

”Todella, puutarha on mielestäni jokaisen talon jalokivi. Se kertoo paljon siitä, välittääkö omistaja taloudestaan”, Rosalba sanoi hymyillen. Hän vastasi yksin omastaan, sillä rakasti siellä puuhaamista. Kartanolla oli oma puutarhurinsa, mutta Rosalba hoiti sitä mielellään ollessaan paikalla. Hän tosin joutui suojaamaan ihonsa aina hansikkailla, mutta se ei haitannut. Hän myös tunsi kasvit, niiden käyttö tarkoitukset sekä parhaat olosuhteet.



Kun piika toi viinin, Rosalba nyökkäsi tälle pienesti kiitoksena ja otti lasin vastaan. Hän otti pienen siemauksen ja hymähti tyytyväisenä. ”Hmm.. Teidän viini kellarissanne on selkeästi jotain samaa omani kanssa”, nainen totesi hymyillen. Häntä huvitti huomata kaukaisen kreivin omistavan saman valmistajan viiniä. Vuosikertaa hän ei sentään arvaisi. Hän palasi aikaisempaan leppoisaan keskusteluun puutarhoista. ”Olen itse ollut aina kiinnostunut kasvitieteestä. Lapsena tapasin etsiä lehtiä ja kuivattaa sekä tehdä oman kasvikirjani tutorini avustuksella”, Rosalba kertoi hymyillen. ”Enää en paina niitä kirjojen välissä vaan kasvatan”, hän lisäsi naurahtaen pienesti.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Huhti 27, 2017 9:28

Re: Horses are made for riding

Ah, lisää kehuja. Kartanon puutarha oli hyvin hoidettu ja todella kaunis – muidenkin, kuin Garrettin itsensä mielestä – joten eiköhän se naisen sanojen mukaan saanut hänestä oikein taloudestaan välittävän omistajan. Selkää suoristettiin tuolissa, hymy pysytteli huulilla. Kehut osuivat ja upposivat – etenkin, kun nyt ne voitiin kohdistaa suoraan isäntään itseensä. Talon ja puutarhan kunto eivät niinkään riippuneet kreivin omista käsistä, muiden töistähän hän kunnian ottaisi. Mutta jonkunhan piti käskyt antaa ja rahat maksaa…

"Tekin pidätte kunnollisesta viinistä?" Mies kallisti päätään hymyn kera. Rosalba ei ollut aatelinen, mutta rahaa toisella täytyi olla. Ja miksipäs sitä rahaa ei sitten käyttäisi viineihin? Rikkaimmissa piireissä se oli tapana, sen käsityksen Garrett oli saanut – eikä hän itse ollut erilainen sen suhteen. Hyvä viini teki aterioista aina parempia, huono viini latistaisi tunnelman kokonaan. Rahvaat eivät näyttäneet aina ymmärtävän hyvän viinin päälle…

Pieni, kohtelias hymähdys pääsi ilmoille pienestä matkasta menneisyyteen, naisen lapsuuteen. Muistihan kreivikin, kuinka aikoinaan opettaja kävi kartanossa häntä opettamassa – siitäkin oli jo aikaa…
"Kasvatatte ilmeisesti monia asioita, neiti Gilde," Garrett hymisi. Kasveja… Ja sitten niitä hevosia. Ehkäpä hameväellä todellakin oli jokin kova kasvattamisvietti?
"Hevosistanne olen nähnyt jo jokusen."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 546

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Huhti 27, 2017 9:39

Re: Horses are made for riding

Viini oli Rosalban heikkous. ”Voisitte sanoa, että hyvä viini on osa päivääni ruuan kanssa tai kirjan”, nainen totesi ja hymyili pienesti. Hän joi paljon viinejä. Osa johtui varmasti siitä, että hän kykeni rentoutumaan paremmin ja unohtamaan päivän. Alkoholi ei lisäksi vaikuttanut häneen aivan niin nopeasti kuin normaaliin ihmiseen. Hän myös todella nautti mausta. Lisäksi monet hänen ihailijoistaan halusivat juoda viiniä tapaamisen aikana.

Rosalba ei ikinä ollut ajatellut itseään kasvattajana. Hän naurahti ja sanoi: ”mh… kieltämättä, minussa on jotain vikaa näillä aloilla”. Hän rakasti myös lintujaan, mutta hevoset kiinnostivat kreiviä. ”Omistan useamman, mutta määrä alkaa olemaan liikaa. En kykene omistamaan kaikkea aikaani heille vielä”, Rosalba totesi ja kohautti olkiaan: ”toisinaan kasvattajan täytyy ymmärtää, että hevonen tarvitsee toisen omistajan saadakseen toteuttaa halujaan. Tallipoikani ovat toki hyviä, mutta he eivät osaa aina arvostaa hevosia. Enkä halua heidän jäävän vain poikien ratsuiksi kun olen uhrannut lukuisia tunteja koulutukseen ja harjoitteluun”. Rosalba saattoi helposti viettää koko päivän tallissa. Hän ei luonut lantaa tai tehnyt likaisia töitä, se ei kuulunut hänelle, mutta opettaen eläimen tottelemaan jokaista hienoistakin liikettä. Se oli jotain, mitä yksikään tallipoika ei osannut tehdä. Rosalba osasi hioa hevosen niin, että se tuntui vastaavan jo ajatuksiin.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Huhti 28, 2017 5:35

Re: Horses are made for riding

Garrett päästi tuumivan myhähdyksen kuunnellessaan naisen kertomuksia hevosistaan. Liian kiintynythän kasvattaja ei koskaan saisi kasvattamiinsa olla, tai sitten myyntitilanteet menisivät kovin hankaliksi… Mutta kasvattikohan nainen eläimiä oikeastaan myydäkseen? Sen käsityksen hän ainakin alkoi saada, että toinen kasvatti enemmänkin kasvattamisen takia. Mutta ei kai se tehnyt hevosista mitenkään huonoja. Ehkä päinvastoin, jos Rosalba oli halunnut hevoset omaan käyttöönsä. Kukapa itselleen turhan konin kasvattaisi?

"Hevoset vievät aikansa, kyllä," kreivi naurahti pehmeästi, vilkaisten ikkunoista ulos kohti puutarhaa pienen astioiden kilinän säestämänä. Hänellä kyllä oli monen monta kättä hevosten perään katsomassa – ja kyllähän häneltä aina löytyi niitä, jotka tarvitsivat ratsun alleen. Nyt Garrett oli kuitenkin etenkin etsimässä hevosta itselleen, niistä kun alkoi olla pula talleissa. Typerät haltiat…
"Ja tarvitsevat paljon tilaa! Teillä siellä kaupungissa taitaa olla vähemmän vapaata maata?"
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 546

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Huhti 28, 2017 9:29

Re: Horses are made for riding

Hevoset todella vaativat aikaa. Rosalba onneksi oli kykenevä prioritisoimaan ja toisinaan asiakkaat eivät olleet niin aktiivisia. Hän hymyili ja nyökkäili vain päätään. Kun kreivi jutteli kaupungista, Rosalba naurahti ja ravisti päätään. ”Ei, kaupungissa ei ole juuri tilaa. Sen vuoksi omistan kartanon ja kasvatan hevoseni siellä pääasiassa. Oma ratsuni sekä koulutettava ovat yleensä myös mukana kaupungissa”, nainen kertoi ja siemaisi viiniä hymyillen. Harvalla, aatelia lukuunottamatta, oli varaa asua sekä kaupungissa että kartanossa maalla. Se oli jo itsessään osoitus naisen varakkuudessa. Hänen sukupuolensa teki siitä myös poikkeuksellista. Yleensä naiset saivat samat asiat naimisiin menossa, harvempi ansaitsi omat tulonsa.

”Tuoksu on muuten todella herkullinen. Mitä mahdollisesti saan nauttia tänä kauniina päivänä?” Rosalba tiedusteli hymyillen ja heitti pitkän jalkansa toisen yli. Hän hymyili säteilevästi ja vilkaisi ruuan suuntaan. Tuoksu oli leijaillut todella herkullisena huoneeseen ja olisi ollut töykeää jättää se huomiotta.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Huhti 29, 2017 11:57

Re: Horses are made for riding

"Aivan," Garrett nyökkäsi tuumaillen. Paljoa hän ei tästä naisesta oikeastaan tiennyt. Se oli aika… Outo tunne, oikeastaan. Vaikka hän Nahorissa itse asustelikin aivan liian lähellä haltioita ja kaukana muista ihmisten suurista asutuskeskuksista, ei tuo miksikään yksinäiseksi erakoksi ollut jäänyt. Hänhän oli järjestänyt monia juhlia ja kutsunut vaikka ja kuinka monta aatelista niihin! Mutta Rosalba ei ollut aatelinen. Kreivi ei uskonut, että hän oli koskaan edes nähnyt naista ennen, mutta silti toisella oli selvästikin enemmän omaisuutta, kuin kenellä tahansa.

Ruokia oltiin kuljetettu viereiseen saliin jo jonkin aikaa, eikä tuoksuilta tietenkään säästytty. Nälkäiselle matkalaiselle se oli varmasti kovin kiusaavaa, kuinka ruoka kutsui ja houkutteli. No, olihan kreivikin jo nälkäinen, oikeastaan. Paljoa tuo ei ollut vielä ehtinyt syödä.
"Ah, näin vieraiden kunniaksi valinnanvaraa löytyy. Lammaspaisti taitaa olla se kohokohta, mutta lohikin on mitä erinomaisinta tähän aikaan. Ja näin aikaisissa vihanneksissa on todellakin oma raikas makunsa – painonsa arvoisia kullassa, suorastaan! Alkupalaksi voisin suositella vaikka yhtä kevyistä keitoista–" Garrett innostui kyllä selittelemään yrttien ja lihojen vienossa tuoksussa. Mikään parin ihmisen ateria tämä ei selvästikään ollut, ja ehkäpä normaalisti tuo ei olisi nyt aivan näin paljoa panostanut vieraisiinsa. Mutta kun juhlia ei oltu järjestetty vähään aikaan ja hän kun niin piti aina juhlaruoista…

Selittely kuitenkin loppui, kun kreivin katse näki lähestyvän palvelijan sohvan takaa, kahden miehen katseiden kohdatessa.
"…Mutta ilmeisesti minun ei tarvitse kertoa sen enempää. Pöytä on katettu?" Aatelismies kerkesi kysymään palvelijaltaan ennen, kuin tuo asiansa oli ilmoittanut. Ja myöntävä vastaushan sieltä tuli.
"Onko arvon neiti vielä valmis jatkamaan keskustelua ruoan ääressä?"
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 546

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti La Huhti 29, 2017 12:25

Re: Horses are made for riding

Rosalba oli kuin julkinen salaisuus aatelisille. Hänen muotokuvansa oli yllättävän monen herran seinällä työhuoneessa tai tilassa, joka oli vain miehille. Ei ollut myöskään tavatonta, että kaupunkiin saapuva aatelinen etsi hänet käsiinsä tai kuka tahansa rikas herra. Kutrisaani oli melkoinen tiedonlähde ja jos näki hyötyä itselleen, saattoi yhdistää kaksi puolta toisiinsa. Mutta nyt hän oli kaukana valtakunnastaan, eikä olettanut Lordin tuntevan häntä. Se olisi voinut koitua kohtalokkaaksi.

Kysyessään päivän ruuasta Rosalba ei ollut odottanut aivan niin kattavaa tarjoilua. Hän kuunteli ja myhisi sopivissa kohdissa. Hän tunsi vatsansa hyväksyvän kurinan ja veden nousevan kielelleen. Matkalla ruuat olivat olleet vaihtelevia ja tälläinen ateria olisi juhlaa. Lisäksi hänen ei tarvinnut odottaa, kun palvelija asteli huoneseen. ”Tuollaisen puheen jälkeen, olen taatusti”, Rosalba sanoi ja nousi seisomaan.

Ruokasaliin astuessaan, Rosalba tunsi ilon läikähdyksen. Ruoka näytti herkulliselta sekä tuoksu oli jumalainen. Hän istuutui palvelijan avustamana ja kun hänelle tarjottiin jotakin hän hyväksyi pienen palan. Rosalba oli ehkä tarkka ruokavaliostaan, mutta tienpäällä oleminen antoi armoa. Hän saisi kerrankin syödä mitä halusi. ”Te imartelette minua tälläisellä tarjoilulla. Edes kreivi Ridenwall ei ole kyennyt samaan, vaikka kehuskeli omistavansa maan parhaan kokin”, kurtisaani sanoi hymyillen. Tottakai hän oli nähnyt paljon loistokkaampia aterioita, mutta imartelun ei aina tarvinnut olla tavulleen totta.
Seuraava

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö