Garrett myhähti tyytyväisenä ja nousi myös itse nojatuolista jaloilleen, johdattaen naisen ulos mukanaan. Kauas ei tällä kertaa tarvinnut lähteä, sillä ruokasali oli todellakin aivan vieressä odottamassa. Ja mikä näky siellä odottikaan. Ruokasalissa itsessään ei ollut suuria ikkunoita, mutta oleskeluhuoneesta ja viereisestä salista valoa tulvi yllin kyllin. Pitkästä pöydästä ei paljon itse pintaa näkynyt, erilaisten ruokien ja tarjoilualustojen peittäessä pöydän. Lammaspaisti oli hyvin esillä keskellä, mutta muutakin kuin sitä itse pääruokaa löytyi kyllä. Kaikenlaisia pieniä kastikekannuja ja muita lisukkeita, täytettyjä nyyttejä ja keriä, silkkisen pehmeitä ja sileitä keittoja, leipää… Lihaa ei kyllä paljoa paistin ja kalan lisäksi löytynyt, ehkäpä juuri siksi, että pääruoka olisi se raskain annos.
Kreivi istahti alas pöydän päähän ja veti sisäänsä yrttien ja lihojen tuoksua. Kyllähän siinä vesi herahti kielelle. Palvelijat pörräsivät niin Garrettin kuin tuon vieraankin ympärillä tarjoilemassa ja pitämässä huolen, että haluttu ruoka päätyisi lautaselle ilman, että kumpikaan joutui tekemään mitään sen kummempia sen eteen. Hansikkaat vedettiin käsistä sormi kerrallaan ja laitettiin siististi pöydälle viereen, mutta nekin katosivat siitä pian näppäräliikkeisten palvelijoiden ansiosta. Kreiviä kiinnosti pieni lautasellinen kovin sileältä näyttävää, oranssinpunaista keittoa – tomaattia suurimmaksi osaksi, kenties. Ja totta kai kevyen keiton kanssa piti aina ottaa pari palaa vastaleivottua leipää…
"Ah, eihän tämä vielä ole mitään," Garrett myhisi Rosalban kehuille kasvojen ollessa yhtä tyytyväistä hymyä. Parastaanhan tuo aina halusi laittaa – ja hyvähän se oli, jos omat tarjoiltavat menivät vielä jonkun muun edelle! Palvelija kaatoi jo kreivin lasiin viiniä, jonka Garrett katsomattakin tiedosti ja nosti pöydältä.
"Mutta kiitän, että olette liittyneet seuraani syömään tänä päivänä. Se jos mikä saa tästä pöydästä täydellisen."