Re: Ilo tavata
Suureksi Garrett kuitenkin kuvaili lohikäärmettä, Henryn vain hymähtäen pienesti, antaen kreiville oman aikansa palautua epämieluisista muistoista. Lopulta aateli kävi kertomaan, että oli lähinnä tarjonnut Oraakkelille kokemuksen, jonka peto itse oli halunnut, eikä toisin päin. Se kuulosti hassulta, jopa... epäilyttävältä. Tuskin niin voimallinen olento halusi vain huvikseen leikkiä kreivin ratsua? Jotain sillä täytyi olla mielessään, mutta se kai selviäisi vain itse oraakkelilta kysymällä.
Henry olisi voinut kyseenalaistaa Garrettin ja Oraakkelin touhut. Hän olisi voinut lähteä kyselemään, oliko kreivi nyt aivan varma, että oraakkelin kanssa "leikkiminen" oli fiksua. Tai että kannattiko siihen luottaa. Mutta niin Henry ei aikonut tehdä. Johan hän oli saanut kuulla niitä kysymyksiä Roswellin suhteen itse.
Joten sen sijaan, että olisi keskustelua ohjannut epämukaviin tunnelmiin, päätti Henry vaihtaa aihetta.
"No, kenties ei ole meidän tehtävämme ottaa selvää Lohikäärmeiden ajatuksenjuoksusta", Henry hymähti, kuppinsa nostaen huulilleen ja tyhjentäen sen viimeiset pisarat, "Ehkä pitäisi kysyä siltä itseltään. Mutta kerta se ei ole täällä, niin olkoot".
"Haluaisitteko näyttää minulle kartanoanne?", Siniverinen jatkoi, "Nyt kun tee on mukavasti lämmittänyt, niin pieni kävely ei tekisi pahaa pitkän istumisen jälkeen. Siitä on niin kauan, kun viimeksi vierailin Fortescuen kartanolla, etten muista kuin eteissalin... Ja sekin taisi silloin näyttää toisenlaiselta... Mitä nyt lapsen näkökulmasta muistelen".
Harmaa katse seuraili tarkasti, kun sarvipäinen kävi istahtamaan alas, samalla keittäjättärestä muistutellen. Eliitti hymähti pienesti, rouvalla kyllä oli paha tapa liioitella asioita, mutta jostain kumman syystä Fritz halusi uskoa vanhan naisen puhuvan totta, kun kyse oli demonin parjaamisesta.
"Hän kuulemma rikkoikin jo lempiluutansa sinua mätkiessään. Tai niin se Rouva väittää", Constantine murahti, samalla kun vilkaisi palvelijan puoleen, joka pyydetyt lasit ja juoman paikalle kävi kiikuttamaan. Palvelijaa kiitettiin nopealla nyökkäyksellä, eliitin hätyytellen tuon sitten pois paikalta. Palvelija poistui, ilmeisesti ihan mielellään, sulkien oven perässään, jättäen eliitin ja demonin kahden kesken. Tällaista tilannetta ei ollutkaan tullut vastaan...
"Olit sitten kuinka koulutettu tahansa, en jättäisi sinua vahtimatta. Henry ehkä luottaa sinuun, mutta minä en. Ties vaikka puheet siitä, että olet lumonnut pojan, pitäisivätkin paikkansa", Constantine jatkoi, samalla kun eliitin askel vei tuodun tarjottimen puoleen, kolossin käyden kaatamaan lasisesta pullosta runsaanpuoleiset paukut molempiin laseihin. Toinen laseista poimittiin hyppysiin, eliitin käyden istahtamaan alas nojatuoliin, vastakkaiselle puolelle matalaa kahvipöytää, mitä demoni istui.
"Miksi edes jäit hoviin? Kai sinäkin nyt tiedostat sen, että Henryllä olisi paljon helpompaa, jos sinä et toimittaisi Neuvonantajan virkaa".
// .... Kai ymmärrät, että se voi pistellä sisuskaluja nyt? //
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus