Viesti Ma Marras 18, 2019 5:57

Re: Ilo tavata

"Hienoa! Ilmoitankin heti palvelijoilleni!" Garrett painoi kätensä yhteen innoissansa – ruoka jos mikä saisi kenet hyvälle tuulelle, ja tätähän hän oli odottanutkin! Kuninkaan kestitsemistä! Siihen jos mihin oltiin satsattu aikaa ja rahaa. Kreivi ottikin jo pari askelta kohti ovea, jonka taakse palvelija oli kadonnut, kunnes jokin sai tuon pysähtymään. Empien hetken, hän kääntyi taas ympäri katsomaan kuningasta, kun oli saanut itsensä kerättyä.
"…Ja oletan Teidän haluavan myös kenraalin ja… Neuvonantajanne liittyvän seuraamme, Teidän Majesteettinne?"

Garretthan olisi valehdellut, jos olisi sanonut haluavansa tavata kumpaakaan tällä hetkellä, mutta mitä muita mahdollisuuksia hänellä muka olisi ollut? Eihän hän voinut sulkea niitä kahta pois, eihän se ollut sopivaa! Eihän kreivi voinut tehdä muuta, kuin toivoa, että kenraali olisi jo rauhoittunut ja demoni söisi mieluummin ruokaa, eikä… Eikä häntä.




Roswell näytti kovin huvittuneelta toisen mutistessa, kuinka ei demonia pelännyt. Parempi niin. Mutta heti kun kenraali otti puheeksi kuninkaan onnettomuuden ja jalan menetyksen… Se hymy ja huvittuneisuus, mitä sarvipää oli pitänyt yllä koko keskustelun aikana katosi. Pieni kiristys jännitti kasvoja sen aiemman rentouden tuhoutuessa, kulmien myös vetäytyessä lievään kurttuun. Tämä… Tämä oli puheenaihe, josta Roswell ei nauttinut. Sitä ei peitelty – ja ehkäpä hän ei edes kykenisi sitä peittämään, niin automaattisesti tuo reagoi sanoihin eleillään, ettei edes tiennyt, olisiko voinut sitä pysäyttää. Demonin ilmeet ja eleet eivät olleet mitään erityisen huomattavia, jossain toisenlaisessa keskustelussa ehkä jääden huomaamatta… Mutta tässä tilanteessa, tuskin, kun toinen oli niin lähellä ja selvästi tarkkaavaisena. Katse ei käynyt välttelemään Fritziä, päinvastoin pysyen miehen silmissä sarvipään huulten pysyessä visusti supussa.

Silmät kuitenkin suljettiin hetken hiljaisuuden ja tuijottelun jälkeen, neuvonantajan lihasten rentoutuessa ja kireyden kadotessa. Hymykin pääsi taas palaamaan huulille ja päätä kallistettiin hieman silmien avautuessa. Roswell oli taas palannut leikittelyn pariin, mutta ehkäpä siellä jostain sisimmästä vielä paistoi pienen pieni pilkahdus sitä aiempaa vakavuutta.
"Uskoisin sen," demoni hymähti Fritzin metsästyslistasta,
"Ehkäpä voin olla tyytyväinen siitä, että minulla on joku, joka katsoo perääni."



((hetkinen consta jokin on nyt pielessä tässä…))