Kaksi olentoa yksi kartano


Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

Viesti Ma Tammi 12, 2009 8:24

Kaksi olentoa yksi kartano

// Täällä jatkuu Elina ja Raakel peli. Sorry otsikko nyt ei oikeen inspannu >8D//


Matka oli ollut pitkä hevosille ja myös Elinalle ja luutavammin myös Raakelille. Tyttö oli matkan varella välilläkävellyt itse ja antanut hevosen juosta vapaana ilman tämän ohjastusta tai sitten levätä. Matkaan oli mennyt päiviä, mutta lopulta yön valjetessa Elina näki kaukana näkyvän punaruskean kartanon. "Tuolla on kartano,niin ainakin luulisin. Siitä on kiertänyt huhuja ja siiä lähtien olen aina halunnut tavata omistajan, että kartanon kauneudet. Onkohan se hyvässä kunnossa ja asutettu?" sanoi tuolle hymyillen ja katsoi Raakelia päin. 'Vielä pitäisi jaksaa..' elina huokaisi syvään ja nousi Yainan selästä päästäen sen vapaalle.

Elinan onneksi Yana ei halunnut karata näiltä, koska viihtyi näiden joukossa ja sai elantonsa näiltä. Tyttö katsahti puihin etsien omenia hevosten ruuaksi. Lopulta näki puun viitisen metrin päässä. "Käyn hakemassa hevosille jotain hiukopalaa." sanoi tuolle ja oli jo juoksemassa puuta kohti. Puun oksat olivat korkeita ja varmasti se oli vanhakin, sen verran jykevän näköinen se oli. Elina kietoi mekkonsa jotenkin niin että jalat näkyivät polviin asti. Otti sitten kädellä tukevasti puusta kiinni ja alkoi kiivetä. Elinaa nauratti, kun tulimuistoja mieleen lapsuusajalta, vaikka ne olivatkin hämäränpeitossa. Kun Elina oli puussa tukevasti alkoi heiluttaa sitä puolelta toiselle. Ensin tippui yksi omena ja sen jälkeen ripästi melkeimpä kaikki. Tyttö hypähti alas puusta ja kantoi osan omenoista hevosten luo. Haki loput omenoista myös. Jäi katselemaan kun hevoset söivät.

"Jatketaanko matkaa kartanolle päin heti kun hevoset ovat syöneet?" kysyi ja hymyili katsellen hevosia, sekä Raakelia.

// Ookei välillä unohi et oli yö >8D //

Viesti Ma Tammi 12, 2009 8:57

Raakel

Pitkän matkan jälkeen Raakel oli jo aika väsynyt, samoin kuin tuon lumenvalkea hevonen. Nainen oli välillä silitellyt ja rohkaissut hevostaan, että tuo jaksaisi. Tosin välillä se jääräpäisesti pysähtyi ja Raakel oli jäänyt jälkeen Elinasta joutuen sitten taluttamaan sitä. Kuitenkin hän ja jääräpäinen hevosensa saivat Elinan kiinni. Raakel järkyttyikin hiukan, kun juostessaan Elinan vierelle, kartano levittäytyi edessä. Miksi juuri tänne? Hän ajatteli ja hieroi kaulaansa. Raakel huomasi kankaanpalan olevan yhä siinä ja nopeasti hän otti sen pois kaulaltaan. Haava oli lopettanut vuotamisen aikoja sitten.
"Kyllähän se on." Raakel vastasi ja katseli kartanoa. Auringon viimeiset säteet heijastuivat sen seinälle valaisten samalla hiukan aluetta. Jääräpäisesti Raakelin hevonen pysähtyi jälleen ja hörähti.
"Kyllä, kyllä. Ei enää pitkään." Hän sanoi hevoselleen ja nousi pois satulalta ja talutti sitä vierellään.

"Oletko varma ettet tipu sieltä?" Raakel sanoi Elinalle, mutta tuo ehti jo juosta pois. Hän hymyili ja antoi hevosensa mennä Yanan mukaan. Kai tuo sitten osaisi kotiin jos lähtisi pakoon. Raakel oli ennenkin antanut sen lähteä omin päin kotia kohti ja kun hän oli itse päässyt kartanolla niin siellähän se odotti kiltisti. Katoamisesta pelkoa ei siis ollut varsinkin, kun kartano oli aivan heidän edessään.
Raakel katsoi Elinaa, joka kiipesi puussa kuin kokenut apina. Tyttöhän oli suorastaan tehty kiipeämään! Raakelista ei olisi ollut kyllä kiipeämään sinne. Korkealla oli jotenkin... pelottavaa. Omenoita alkoi tippua puusta alas, kun Elina heilutti oksaa. Raakel sai kopin kahdesta omenasta. Kummatkin olivat ihanan punaisia, ei yhtään virhettä pinnalla. Nainen laski omenat hellävaraisesti maahan ja katsoi yhäkin korkealta putoavia punaisia palleroita. Vaistomaisesti Raakel väisti yhtä omenaa, mutta toinen osui suoraan hänen päähänsä.
"Auh!" Nainen huusi ja hieroi päätänsä. Juuri kun Raakel oli laskenut kätensä, toinen omena putosi ja vielä ihan samaan kohtaankin. Nainen hieroi uudestaan päätään ja hymyili. Raakel alkoi keräämään maassa olevia ehjiä omenia ja laski ne yhteen kasaan. Elina oli mennyt nähtävästi jo edeltä hevosten luokse. Raakel otti syliinsä niin paljon kuin mahtui ja käveli heidän luokseen. Muutaman omenan hän pisti satulalaukkuun ja loput maahan hevosten eteen.

"Jatketaan vaan. Mutta ensin yksi juttu. Älä ala pitämään minua parempana, kun sanon tämän: Omistan tuon kartanon."Raakel sanoi vakavana ja jatkoi sitten "Ja kyllä olen kreivitär." Nainen odotti Elinan vastausta.

// Täältä tullaan :3 //

Viesti Ke Tammi 14, 2009 5:27

"Mutta sittenhän..miksi..voi ei.." änkytti ja pisti kätensä suun päälle jotka piettivät myös nenän pään. Naurahti ja laski kätensä alas "..no se selittää ainakin miksi taistelit niin hyvin." sanoi ja naurahti yhä. Ei halunnut olla niinkään huolestunuttai mitenkään vaikka miettikin koko ajan haavaa tuon niskassa ja sitä mitä tuo voisi tälle tehdä. Kuitenkin mietti, että tuo ei ollut sen luonteinen että olisi tapattanut tämän. "Selvä jatketaan odotan innolla nähdä kartanosi." sanoi ja iski silmää hymyillen. Vaaleat hiukset lennähtivät toiselle puolelle tuulen avustamana kun tämä heilautti päätään kohti kartanoa.

Yana rouskutti omenia innolla raskaan matkan jälkeen. Elina meni hakemaan hevosen lopulta kun se alkoi jo olla huono vointinen rouskuttaessaan liikaa. Meni hevosenb selkään odottamaan tuota. "Otetaanko kisa kartanolle?" kysyi nauraen. Katseli kartanolle päin mistä kannattaisi mennä, tosin tuo tuntisi paikan paremmin, mutta halusi nyt vain pitää hauskaa ja kisailla leikkistästi. Elinalla oli vaikeaa ohjata hevosta kun se koko ajan pyrki takaisin omenoitten luo vaikka oli aivan täpö täysi. Pisti käden hevosen otsalle ja lausui sanat: "Rthur", joka sai hevosen rauhoittumaan. Tyttö ei ollut käyttänyt mitään taikaa vaan sanoilla rauhoitti hevosta ja ohjasi Yanan kartanoa kohti. Ratsasti parinmetrinpäässä olevalle kukkulalle ja hengitti syvään, joka ihmeellisesti rauhoitti tätä.

// Tuli ihmeellinen >8DD //

Viesti Ke Tammi 14, 2009 6:57

Raakel

"Noh. En kyllä usko, että jokainen kreivitär osaa taistella. Sitäpaitsi en edes käynyt kunnon taistelukoulua. Kunhan tylsyydessäni aloin harjoitella." Raakel sanoi, kun Elina oli viimein saanut sanottua oman asiansa. Raakel aloittikin harjoittelunsa jo pienenä. Lähinnä siksi, koska hänen vanhempansa hoitivat kaikenlaisia asioita juhlista kokouksiin. Pikku kreivittärellä oli siis liikaakin aikaa ja kun ei muutakaan keksinyt niin Raakel alkoi harjoitella. Muutaman vuoden jälkeen se tuottikin tulosta.
Raakel hymähti, kun Elina ehdotti jatkamaan matkaa.

Kreivitär käveli Elinan jäljessä oman hevosensa luokse ja vei sen pois omenoiden edestä.
"Ahmatti. Kohta olet niin pulska ettet jaksa edes päätäsi nostaa." Raakel sanoi naurahtaen ja lähinnä tarkoittaen sen hevoselleen. Hän kuljetti sen Elinan vierelle ja nousi myös hevosensa selkään.
"Otetaan vaan." Raakel vastasi hymyillen. Saisi nähdä miten hänen hevosensa jaksaisi tuon omenamäärän jälkeen... Kreivitär ihmetteli, kun Elina sanoi yhden sanan ja se sai hänen hevosensa rauhoittumaan. Raakel arveli sen olevan Clenneaa.
"Mitä se tarkoitti?" Hän kysyi, kun pääsi Elinan vierelle kukkulalla.

Viesti Su Tammi 18, 2009 12:31

"Rauhoitu. Ei mitään ihmeellistä, mutta kun sen sanoo oikein hellällä äänensävyllä se saa eläimen rauhoittumaan. sanoi ja hymyili. Katsoi vielä taivaalle, kun sieltä kantautui keväinen tuulen puuska. "Niin se kisa!" huudahti yht´äkkiä kun havahtui jälleen todellisuuteen. "Nyt!"huudahti perään äkkiä.

Pisti hevosen laukkaamaan kohti kartanoa. Yana oli nopea, mutta se kompuroi alamäessä. Elina voi vain toivoa ettei Yanaloukkaisi itseään tai jopa kuolisi haavoihinsa, jotka voisi saada kivisestä alamäestä. Tytön ohjaus ja tuli herpaantui. Yana lensi kyljelleen mäessä ja Elinan jalka jäi maan ja hevosen kyljen väliin. Se ei sattunut sillä kipu oli mennyt yli kipurajan. Elina näki ettei Yana vuotanut verta, mutta se kärsi silti. Elina pisti käden otsalleen kun näkö alkoi herpaantuaa ja muuttua valkoiseksi. "Nyt en pyörry" mumisi yksikseen. Elina ei nähnyt Raakelia missään olisikohan tuo mennyt jo edeltä eikä huomannut kaatumista. Koitti nostaa Yanaa pois jalkansa päältä jotta saisi puristuksen loppumaan. Tällä ei olluttietoaoliko jalka katkennut nuljahtanut mutta kipua ei tuntunut.

// Tuli outo 8DD //

Viesti Su Tammi 18, 2009 12:59

Raakel

"Rauhoitu, hmm. Saat joskus opettaa minullekin kieltänne." Raakel sanoi naurahtaen perään. Ihana tuulenvire kulkeutui hänen kasvoilleen ja heilutti naisen pitkää poninhäntää. Raakel laittoi silmänsä kiinni ja heilautti otsahiuksensa kasvojensa edestä nauttien siinä samalla tuulesta. Kreivittären päähän jäi soimaan näiden kahden keskustelu.
Raakel säikähti, kun Elina huudahti muistaessaan kisan. Naisen otsahiukset palasivat itsestään tämän kasvojen eteen ja Raakel pisti hevosensa nopeasti kaukana menevän Elinan perään.

Hetken aikaa kaikki meni hyvin, kunnes Yana alkoi kompuroida. Raakel alkoi huolestua vaikka Yana jatkoikin sitkeästi. Hevonen oli vahvaa tekoa. Mutta sitten, Yana kaatui ja Elina siinä samassa jäi tuon alle. Raakel meinasi kiljahtaa, mutta mitä se nyt olisi auttanut. Korkeintaan kiljahdus olisi säikäyttänyt Yanaa enemmän. Raakel käskytti hevostaan ravaamaan Elinan ja Yanan luokse. Nopeasti he olivatkin siellä, onneksi välimatka oli lyhyt. Raakel liukui pois hevosensa selästä ja juoksi Elinan luokse. Hän ei osannut sanoa mitään, yritti vaan työntää Yanaa pois Elinan jalan päältä. Monien yrityksien jälkeen Raakel kiersi Yanan vierelle ja auttoi tuota nousemaan.
"Nouse nyt." Nainen sanoi hiljaa. Yana nousi hitaasti ylös ja Raakel laittoi hevosensa ohjat sen kaulan ympärille ettei se vain karkaisi, vaikkei nainen siihen uskonutkaan.
"No, et todellakaan pyörry!" Raakel sanoi Elinan jälkeen ja nosti tuota kainaloista. Nainen toivoi Elinan nousevan, että he pääsisivät kartanolle.
"Tunnetko jalkaasi?" Raakel kysyi ja huomasi, että muutama palvelija kartanolta oli nähnyt tilanteen ja juoksi jo näiden kahden luokse.

//Neeei//

Viesti Su Tammi 25, 2009 1:16

Hymyili kun tuo tokaisi tämän jälkeen. Elinan näkökentässä sumentui varmaankin kivusta, mutta pakotti itsensä pysymään valveilla. Vastasi tuon kysymykseen hiljaa pudistaen päätään. Tosiaan tämän jalka oli varmasti nyrjähtänyt ja kipu oli mennyt yli kipurajojen, Cleanneat kun ovat herkkiä kivulle. Tytön oli pakko nilkuttaa samalla kun nämä kävelivät hitaasti eteen päin. Äkkiä Elinalle tuli mieleen miten Yanalle kävi. Tämä kääntyi taaksepäin ja haki katseellaan hevosta. Yana seisoi tavallisene tapaan näiden takana ihan hyvän kuntoisena. Huokaisi syvään ja katsoi sinne minne tuokin eli kartanolle päin. Sieltä juoksikin henkilökuntaa ja Elina tunsi nolostuvansa. Tällä ei ollut teitoa miksi, mutta nolostui silti. Toisethan juoksivat itsensä puhki, siksi ettei tämä tuntenut jalkaansa. Sehän oli varmasti ohimenevää "Vai onko?", sanoi ääneen vahingossa kesken ajattelu lauseen,"etten tunne jalkaani ohimenevää?" jatkoi nypristäen kulmiaan kömpelyydelle. Tyttö koitti katsoa tuohon, mutta auringonlasku peitti taivaan ja Elinan oli pakko pistää silmät kiinni valolta. Päässä jomotti ja jalka ei tuntenut, hieno aloitus tulevalle vierailulle tuon suuressa kartanossa. Odotellessa Elinan mieleen juolahti monta mietettä tuonkartanosta. 'Minkäköhänlainen kartano on sisältä?'Elina mietti ja suu oli avautunut pienesti kylmälle ilmalle. Tytön oli pakko tuka itseään tuota vasten ja odotteli siinä toisten saapumista apuun.

// Anteeksi kun kesti tuhat vuotta vastata. Olen yrittänyt odotella inspistä ja välillä koittanut vastata, mutta sitten pyyhkinyt kaiken ja miettinyt että joskus toiste. Mutta tuossa nyt joku tökkö versio :D //

Viesti Su Tammi 25, 2009 5:56

Raakel

Elina ei nähtävästi tuntenut jalkaansa, eikä se kyllä ollut ihmekkään, kun hevonen kaatuu päälle. Raakel käveli Elinan tunnottoman jalan puolella, että tuo saisi otettua tukea kävellessään. Nainen huomasi, kun Elina etsi Yanaa katseellaan.
"Sille ei käynyt mitenkään." Raakel kertoi, vaikka uskoikin Elinan huomanneen sen. Eihän hevosille yleensä käynytkään sen kummemmin, kun ne kaatuivat. Niiden ratsastajille tosin... no, on ylipäätään onnekasta jos selviytyy ilman pysyviä vammoja. Palvelijat pääsivät näiden luokse. Kaksi heistä otti hevoset ja yksi tuli Raakelin eteen ja katsoi Elinaan.
"Onko hän kunnossa?" Hän kysyi tarkoittaen Elinaa. Raakel katsoi vaistomaisesti Clenneaa ja sanoi sitten Elinan puolesta:
"Jalka taitaa olla vain tunnoton." Elina sanoi itsekseen jotain heti Raakelin jälkeen. Nainen katsoi Elinaan kysyvästi, kunnes tuo lisäsi loppuun sen, että olisiko tunnoton jalka ohimenevää.
"Minulle on käynyt noin monta kertaa, etten tunne jalkaani. Kyllä se korkeintaan päivässä loppuu." Raakel vastasi hymyillen ystävällisesti. Nuorena hän oli tippunut monia kertoja hevosen selästä ja pahin mitä sattui oli, että hänen kätensä murtui. Raakelin vanhemmat kauhistuivat siitä niin paljon, etteivät päästäneet tyttöä kuukauteen edes hevosen lähelle. Hyvä, että Raakel sai edes katsoa niitä. Äkkinäinen tuulenvire heilautti naisen otsahiukset pois tämän silmien edestä ja lähes refleksinä, Raakel sulki silmänsä. Hetkeksi hän antoi niiden olla, mutta sitten nainen siirsi hiuksensa takaisin.

Päästyään kartanon eteen, Raakel avasi oven ja auttoi Elinan ensin sisään ja tuli vasta sitten itse.
"Avustajani hoitavat Yanaa ja tarkistavat jos sille sattui jotain, mutta en usko niin käyneen. Se on sinnikäs hevonen." Raakel kertoi Elinalle ja laittoi takkinsa oven lähellä olevaan naulakkoon. Nainen huomasi, että palvelijat olivat jo sytyttäneet kaikkialle kynttilöitä ja kattokruunussakin oli muutama. Raakel kääntyi Elinaan päin hymyillen.
"No, vastasiko kartano yhtään odotuksiasi?" Hän kysyi.

// Ei haittaa. Sama juttu, usein tuntuu ettei inspaa ja sitten päättää odottaa toiseen päivään ;D //

Viesti La Tammi 31, 2009 12:53

Elina väänsi hymyn kasvoilleen vaikka tunnottomuus olikinkoko ajan tämän kohteena. Kartanolle meno oli hidasta sillä Elinan piti nojata muihin koko ajan eikä uskaltanut laskea jalkansa varaan sillä pieni kirpaisu tuntui aina kun sille luovutti painon. Elina näki vilauksen tuon silmistä ihan kuin olisi nähnyt ne erivärisinä, mutta antoiasian olla. Knu nämä olivat päässeet kartanolle suuret ovet avattiin ja Elina odotti jännittyneenä.

Elina katsoi suuren suurt akattokruunua leveä hymy/nauru suullaan. Vei kätensä suun eteen hymyillen ja koittaen sanoa jotain, mutta se kuullosti vain kuin joku olisi yskinyt. "Sehän näyttää aivan kuni Cleanneaoiden palatsissa olevasta kattokruunulta." sanoi lopulta. Tyttö katsoi iloisena kaikkai seiniin maalattuja kukka koristeita. Kaikki oli puhdasta ja suuret portaat olivat näitä vastapäätä. Elina olisi halunnut tutkia kaikkipaikat, mutta oli niin väsynyt että toivoi vain pääsevänsä lepäämään. "Olisiko teille joku pieni huone jossa olisi sänky,että voisin levätä?" kysyi ja katsoi tuota hymyillen yhä. "Ja kartano meni yli odotusten" lisäsi siirtäen hymyillen katsettaan huoneessa.

// Sori kun kesti jälleen.. -.- //

Viesti Ke Helmi 25, 2009 4:45

Raakel

Raakel huomasi Elinan hymyn kasvoillaan, kun tuo katseli kartanoa sisäpuolelta. Sitten Elina sanoikin kattokruunusta jotain.
"Hm, se oli varmasti hienon näköinen palatsi. Harmi etten ole nähnyt sitä." Raakel sanoi ja sytytti yhden kynttilän palamaan, näin tunnelman luojana. Eihän ollut edes kunnolla pimeä, mutta niin.
Elina kysyi, että olisiko jotain huonetta jossa hän voisi levätä.
"Itse asiassa montakin." Raakel vastasi hetken mietittyään ja jatkoi sitten. "Voin näyttää sinulle." Siinä samassa hän lähti kävelemään portaita kohti hitaaseen tahtiin -näin Elinan jalan huomioidessa- ja oletti vieraansa tulevan perässä.

Ylös päästyään Raakel selasi huoneita läpi niiden ovelta ja valikoi sitten niistä yhden Elinaa varten. Huone oli hiukan vaatimaton, mutta niin kyllä olivat muutkin huoneet. Siellä oli yksi sänky, isohko pöytä (jonka päällä oli pieni ja söpö kukkakimppu vaasissa) ja ihanan pehmustettu tuoli pöydän edessä. Huoneen seinällä oli myös yksi pieni kaappi, joka piti sisällään kaikenlaista ei niin tarvittavaa tavaraa.
"Noh, tässä olisi. Onhan se aika pieni, mutta toivon sen kelpaavan." Raakel sanoi ja kurkkasi huoneen ikkunasta ulos. Siellä avartui metsä ja sen takana pieni pelto, jonka jälkeen näkyi pieni osa kylää.

// Pahoitteluni vastauksen kestämisestä, inspis kadoksissa >.< //

Viesti Pe Helmi 27, 2009 4:46

Elina meni varoen ettei pistäisi liikaa painoaan jalalleen ja piti kaiteesta kiinni tullen tuon perässä isoja leveäitä portaita. Samalla kun nämä menivät portaita hitaasti, mutta varmasti katsoi suurta kattokruunua kirkkain silmin. Elinan Ruskeat silmät kiilsivät paljosta valosta ja tätä hymyilytti. Elina pääsi kuni pääsikin portaat ylös ja katseli pitkää käytävää, jossa oli monta ovea. Tyttö päätteli ettei huoneet olleet järin suuria,mutta pieni kävi Elinalle aivan mainiosti. Nämä astuivathuoneeseen,jossa oli sivistynyt sisustus ja pehmeän näköinen sänky ja sievä kukkakimppu, jossa oli monta eri väristä kukkasta. Huoneessa oli myös suurehko kaappi varmasti säilytykseen tai sitten vaatekaappi ja sievä tuoli. Raakel meni kohti ikkunaa ja Elina meni myös itse pistäen kätensä hellästi ikkunan alla olevaan "ikkunalautaan". "Kauniit näkymät ja kaunis huone kokonaisuudessaankin." sanoi ja katsoi tuohon. "Olisiko teillä muuten jotain vaihtovaatteita ja jotain jossa voisin pestä pyykkini?". Elina tiesi, että tällä olisi varmasti todella monta palvelijaa, mutta halusi olla nyt kohtelias ja tarjoutua itse töihin. "Niin muuten vielä miten voin hyvittää tämän voisin vaikka tehdä jotain työtä? hoitaa vaikka hevosia tallissa?" kysyi ja oli todella innoissaan. Elina meni istumaan sängylleen ja otti kenkänsä pois jaloistaan työntäen ne jaloillaan sängyn alle.

// Sorry.. sekasta tekstii ja outoo 8<< //

Viesti Pe Maalis 06, 2009 5:16

Raakel

Elina tuli Raakelin perässä ikkunan luokse ja Raakel katsahti häneen.
"Niin, itsekkin pidän tuosta." Hän sanoi ja viittasi ihanaan näkymään. Sitä oli tosiaan ihan mukava katsella silloin tällöin, kun ei ole muutakaan tekemistä.
Elina kysyi vaihtovaatteista ja pyykin pesemisestä. Raakel mietti hetken ja sanoi sitten:
"Tuolla kaapissa pitäisi olla jotain, mutta en ole katsonut sinne pitkään aikaan joten en tiedä mitä siellä on. Ja mitä pyykin pesemiseen tulee, täällä on kyllä palvelijoita, jotka hoitavat ilomielin sen."
Sitten Elina otti puheeksi työn, jolla hän hyvittäisi tämän.
"Ei sinun kyllä tarvitsisi, mutta jos todella haluat, niin kyllä hevoset voisivat tarvita kaltaistasi hoitajaa." Raakel vastasi ja huomasi Elinan innokkuuden. Raakel käveli noin Elinaa vastapäätä -kun hän siirtyi sängylle istumaan- ja jäi seisomaan siihen.
"Haluatko vielä jotain vai lähdenkö?"

Viesti Pe Maalis 06, 2009 11:58

"No jos sinulla olisi tarjota jotain pientä hiukopalaa?" ,kysyi ja katsahti tuohon, "Mutta jos katsoisin, jos kaapista löytyisi jotain yöpaidan tapaista" sanoi ja meni kaapille. Elina avasi hitaasti vaatekaapin puiset ovet ja kurkisti aukeavasta kahden oven välistä mitä siellä olisi. Tytön onneksi kaapissa oli valkoinen, pitkä, mekko, jonka hihat ylettyivät kyynärpäihin asti ja olivat löysät. mekon helma ylettyi takaa noin 10cm päähän kaantapäistä ja laahaisi maata luutavasti. Edestä mekon helma taas avautui ja sen sani "halki" polviin asti. Kaulus avautu V-mallisena ja se reunat olivat koristellut. "Sievä mekko, saanko käyttää sitä yön yli?" kysyi ja otti sen kasan päällimäisenä käännellen sitä käsissään hymyillen. "Voin muuten aloitta työny huomenna hevosten kanssa, jos jalkaniniin sallii. Voin ratsastuttaakkin niitä, jos menisimme tutustumaan metsiin täällä lähistöllä ja niin?" sanoi innoissaan vaikak olikin ollut vähä aikaa sitten puoli kuolleena päivän jälkeen. Elina pisti mekon sängylle odottamaan, että pukisi ja hengitti ilmaa, joka tuntui entistä puhtaamalta ja kotoisammalta. Elina odotti mitä tuovastaisi ja katsoi Raakeliin.

// Sorry vähän sekavaa ;DD //

Viesti La Maalis 07, 2009 8:59

Raakel

"Kyllähän se onnistuu." Raakel vastasi Elinan kysymykseen syötävästä ja huomasi käytävällä yhden palvelijoista. Raakel pyysi häntä valmistamaan jotain pientä ja siinä samassa hän lähti kohti keittiötä.
"Valmistuu varmaankin pian." Raakel sanoi hymyillen ja katsoi Elinaan, joka oli juuri löytänyt kaapista hienon, valkoisen mekon, joka Raakelin mielestä sopi Elinalle.
"Totta kai saat." Hän vastasi hymyillen ja kuunteli, kun Elina alkoi puhua hevosten hoidosta.
"Jos haluat, niin sopiihan se." Raakel sanoi, "Ne pitäisivät siitä varmasti" hän lisäsi ja katsahti sitten palvelijaan, joka tuli huoneeseen pitäen käsissään tarjotinta, jossa oli leipää, yksi omena ja vettä. Hän laski tarjottimen pöydälle ja poistui paikalta nopeasti omiin töihinsä. Raakel ehti nyökätä hänelle kiitokseksi ja kääntyi sitten takaisin Elinaan.
"Syö toki. Poistun hetkeksi katsomaan missä hevoseni on, sillä on joskus tapana kadota jonnekkin. Tulen pian." Raakel sanoi ja lähti sitten kävelemään nopeaan tahtiin kohti portaita. Varovaisesti hän asteli portaat alas, käveli sitten ovelle ja siirtyi ulos.

Viesti Su Maalis 08, 2009 11:44

Elina nyökkäsi tuolle ja pistin tuon lähdettyä ovensa kiinni. Tyttö alkoi riisutua ja pisti sitten mekon päälle, joka oli täydellinen. Niinkuin Elina oli olettanutkin mekko laahasii 10cm päähän maata. Elina sitoi mekossa mahan kohdalla olevat nauhat kiinni ja kävei samalla ovelle. Tyttö avasi varovasti ovensa ja kurkisti ulos. Raakel oli jo varmasti siirtynyt ulos. Elina avasi ovensa kunnolla auki ja meni tuolilleen istumaan ja nauttimaan ruuasta. Nopeasti Elina sen söikin, kun oli karmiva nälkä ollut. Elinan teki mieli mennä katselemaan kartanon paikkoja, mutta tämän omatunto käski odottaa huoneessa Raakelin paluuta. Tyttö pyöri huoneessaan ja katseli huoneen ovea, joka narisi, kun joku palvelija pisiti oven enemmän kiinni, kun tuo eihuomannut tämän olvena huoneessaan. Elina meni sängylleen makaamaan ja käskiitsensä odottaa. Sekkunin päästä Elina kuitenkin nousi sängyltä ja avasi hitaasti ovensa. Se narisi, mutta ketään ei ollut lähellä joten tyttö luikahti oven välistä ja pistisen kiinni varovasti. Ulko-ovella ei ollut vielä ketään, joten Elina meni mahdollisimman nopeasti jalkansa kanssa portaat alas. Tämän jalka oli jo paremmassa kunnossa, mutta jos siihen varasi liian paljon painoa rupesi siihen sattumaan. Elina kuuli kuinka palvelijoiden touhuamiset kuuluivat eri huoneissa eri puolilla kartanoa.
Elina sipsuttelipaljain jaloin suuren kattokruunu alta suoraan kohti ruokasalia. Tyttö koitti välttää palvelijat, ettei joutuisi selittämään, mutta suorka salissa ei ollut Elinan onneksi ketään sillä hektellä. Puisen oitkän pöydän yllä roikkui piennepi mutta hurmaava kattokruun, jota Elina katsoikin ensimmäisenä. Tyttö käveli hitaasti pöytää pitkin ja pisti käden pöydän päälle ja liuttaen sitä tahdin mukana. Elina oli juuri päässyt käveltyä pitkän pöydän loppuun ja menossa keittiön ovelle, kunnes joku palvelija astui keittiöstä ulos. Elina meni nurkkaan ja olimahdollisimman hiljaa valmiina keksimään syitä miksi oli täällä. Palvelija kuitenkin näytti kiireiseltä ja olikin sillä tuo ei huomannut Elinaa ja käveli reippaaseen tahtiin pois ruoka salista.
Elina huokaisi syvään ja palasi takaisin oleskelu huoneeseen, kun ei keittiöönkään aikonut mennä. Seinillä roikkui maalattuja kauniita kuvia, joita Elina katseli kävellen pitkin huonetta. Viimeiseksi Elina huomasi Raakelin oman kuvan. Tätä ihmetytti hirveästi se miksei Raakelin silmiä koskaana näkynyt. Kubva oli kuitenkin kaunis ja Elina meni istumaan tuoliin, joka oli takan ääressä. Tytöllä oli väsy ja takka oli ihanan lämmin. Ei aikaakaan, kunnes Elina oli nykahtanut takan lämpöön.
Seuraava

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia