Raakel
Raakel arvasi oikein, hänen hevosensa oli jälleen lähtenyt omille teilleen. Hän kiersi katselemassa tallin ympäriltä jos se olisi lähellä, mutta sitä ei näkynyt. Raakel huokaisi ja pysähtyi katsomaan ihanan vihreää metsää, joka näkyi tallien takaa.
"Tietysti se on jossakin tuolla" Hän mietti itsekseen ja lähti kävelemään ripeästi metsän reunaa kohti. Hän katsoi maata koko ajan etsien kavionjälkiä, joita varmasti olisi tuossa pehmeässä maassa. Raakel vihelsi kerran ja jäi kuulostelemaan jos hänen valkea hevosensa tulisi esiin. Valkoisen hevosen sijaan metsästä kurkkasi Yana.
"Et kai sinäkin." Raakel sanoi ja käveli Yanan luokse. Yana hirnahti iloisesti ja katsoi taakseen, ihan kuin se olisi tiennyt missä hänen hevosensa oli. Mutta niinhän se tiesi, valkoinen hevonen löntysteli puun takaa esiin ja näytti syyllisen näköiseltä. Raakel otti hevosensa ohjista kiinni, toi sen Yanan vierelle ja otti sitten Yanan harjasta kiinni, ettei se lähtisi nyt mihinkään, vaikkei hän niin edes uskonut. Raakel talutti kummatkin hevoset tallille ja laittoi ne vierekkäisiin karsinoihin.
"Et sitten lähde minnekkään." Raakel sanoi tiukasti hevoselleen, taputti sitä kaulalle ja kääntyi kohti kartanoa.
Sisälle päästyään Raakel suuntasi kohti yläkertaa. Hän huomasi, että Elina oli lähtenyt jonnekkin, kenties ulos hänen huomaamattaan. Raakel asteli portaat alas ja oli juuri avaamassa oven kunnes huomasi Elinan nukkuvan tuolilla takan edessä. Raakel ei halunnut herättää häntä, joten hän käveli hiljaa kirjahyllyn luokse, otti sieltä yhden kirjan ja istui toiselle tuolille lukemaan sitä odottaen samalla, että Elina heräisi.