Viesti Ma Elo 28, 2017 6:39

Re: Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

Ilta jatkui hiljaisissa merkeissä, molempien keskittyessä omiin touhuihinsa. Tai no, Lapis teki mitä teki, siinä missä Ajankiitäjä hiljeni sijoilleen ja jäi tuijottamaan eteensä, pysyen täysin liikkumattomana kuin patsas konsanaan. Ja siinä lisko sitten pysyikin koko yön, aina aamuun asti, liikahtaen vasta kun Lapis oli hereillä ja aamutoimensa suorittanut.
Ja heti kun Lapis valmis oli, jatkuivat harjoitukset, Oraakkelin tällä kertaa painostavammin ja määrätietoisemmin toista kannusti, jopa vaati suorittamaan hänen määräämiä tehtäviä äänenkäytön suhteen. Osin ihan tahallaan luoden kiristyvän ilmapiirin heidän välilleen, testatakseen kuinka hyvin hukka selvisi, kun piti ei-niin-rauhallisessa tilanteessa ääntään yrittää käyttää. Moni kompastui siihen, hätäillen ja panikoiden tositilanteessa, eikä kyennyt sitä ääntään käyttämään vaikka se olisi saattanut jopa pelastaa hengen.

Siinä se päivä vierähtikin jälleen, harjoitellen, vain muutaman tauon voimin. Ennen kuin sitä huomasikaan, oli aurinko jo laskemassa — tai no, eihän sitä täältä luolasta nähnyt, piti osata laskea aikaa ihan itsekseen, jos halusi olla perillä päivänkulusta täällä pimeydessä, jota vain satunnaiset maagiset valopallot ja soihdut valaisivat. Mardukille se ei ollut ongelma, mutta usein vieraat saattoivat mennä sekaisin vuorokaudenajoista.

"Nyt", viimeisten harjoituksien päätyttyä toistamisen ja toistamisen jälkeen, päätti joutsenlisko viimein pistää sille päätöksen. Johan hän oli rasittanut hämärsuden äärirajoille, niin kykyjen kuin hermojenkin puolesta.
"Olen opettanut sinulle kaiken mitä voin. Nyt sinun täytyy vain mennä ja kokea tilanteet jos toisetkin uuden äänesi kanssa".


// AND SO DID I tälleen sori taas ku kestää vastausta vääntää T_T //