This is all just a game || Crim


Kolmen vanhimman ja kunnioitetuimman lohikäärmeen luolasto. Oviaukko on valtava, niin pituudeltaan kuin leveydeltäänkin. Sisään astuessa saavut ensin suureen luolaan, josta lähtee kolme käytävää kolmeen erilliseen luolaan. luolat eivät ole kovinkaan hienoja, mutta ne ovat huomattavasti valoisampia, mitä tavallinen luola. Lisäksi seiniin on kirjoitettu riimukirjaimin tarinoita ja piirrelty muinaisten kulttuurien kuvioita, jotka tuovat mystisyyttä luolaan. Vanhimpien luola sijaitsee korkealla, keskimmäisen vuoren huipulla.
Kolme vanhinta: Marduk, Jörmungandr, Shyvana

Valvojat: Crimson, Aksutar

Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Elo 04, 2012 12:43

Atrevaux naurahti toisen kommenttiin. Vai ei ollut niin tyhmä miltä näytti. Fauni otti sen lähinnä kohteliaisuutena. Mikäpä hän oli vanhempansa sanoista loukkaantumaan enää, kun välit tuon kanssa alkoivat hiljalleen lämmetä. Viimeisin huomautus sai virneen nousemaan jälleen sarvipäisen kenraalin kasvoille ja katseen palaamaan Archelaukseen.
"Ehkä pidän korvani siis auki kaiken varalta", mies totesi viekkaasti, aikoen tehdä juuri niin kuin oli uhonnutkin.

Juttu kulki kaksikon välillä verkkaaseen tahtiin useamman tunnin. Aiheet vaihtuivat yhtä liukkaasti, kuin puhe kulki milloin Oraakkelilta, milloin Atrevauxilta. Fauni painoi keskustelua mieleensä sitä mukaan, kun painavemmista aiheista puhuttiin. Hän ei nyt jaksanut tässä kevyen sekavassa tilassaan pohtia vanhemman sanoja syvällisemmin, mutta koska omasi kuulomuistin, saattoi mies kerrata tänä iltana käydyn keskustelun toisena iltana paremmin. Ajatuksen kanssa. "Palata menneeseen" sillä omalla erikoisella tavallaan. Kerätä sitten Oraakkelin vihjeitä, jotka ilmenivät lähinnä rivien välistä lyhyinä mainintoina, ylös muistiinpanoihinsa. Soveltaa niitä kenties myöhemmin paremmin, kun kenraalin aika sen vain salli.
Atrevaux oppi keskustelun myötä myös kunnioittamaan paremmin Mardukia ja tuon näkemyksiä. Ehkä tuosta käärmeestä voisi oppia pitämään ajan kuluessa myös toverina paremmin, mikäli Archelaus tarjoaisi tilaisuutta turista ja vaihtaa ajatuksia toisenkin ja sitäkin seuraavan kerran faunille. Kenraali olisi siitä otettu. Tätä tilaisuutta hän ei heittäisi hukkaan mistään hinnasta. Hän vaalisi tätä toveruutta niin hyvin, kuin vain itse voisi.

Fauni joi lasillisensa jälleen loppuun. Katse nousi puisesta pikarista käärmeeseen tuon käydessä mainitsemaan nuoremmista käärmeistä.
"Kuulostaa siltä kuin nuoremmista olisi paljonkin haittaa ja vaivaa. Kuinka useasti joudutte ottamaan yhteen niiden kanssa?".
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13811

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 04, 2012 1:00

Katseensa viipyi pitkään oviaukolla, vanhan uroksen kuunnellessa pitkään ääniä, jotka kantautuivat sisään. Sivukorvalla tuo kävi noteeraamaan faunin kommentin asian suhteen, mutta ei heti vastannut. Vasta sitten, kun äänet luolastossa olivat hiljenneet, kävi vanhuksen kasvot kääntymään kohden faunia.
Harvemmin. Mutta toisinaan ne haluavat kokeilla onneaan. Luulevat, ettemme me olisi paikalla. Jotkut tulevat silkasta uteliaisuudesta, toiset silkkaa tyhmyyttään. Toisilla on taka-ajatuksia, toiset ovat naiivin tietämättömiä. Eipä sillä, ruokaahan mekin tarvitsemme Mies virnisti. Vaikka inhimilliseen ajatteluun kykeni, oli lohikäärme loppupeleissä kuitenkin vain petoeläin. Sääliä ei suotu saaliille, oli kyseessä sitten oman rodun edustaja tai ei. Marduk kyllä piti oman rotunsa puolustamisesta muita rotuja vastaan, mutta mikäli oman rodun edustajat kävivät nokille hyppelemään, oli asia täysin toinen.

Kaksijalkaiset harvemmin näin ylös eksyvät saatikka selviävät Vanhus kävi toteamaan noustessaan nyt ylös näkymättömältä tuoliltaan ja kävi oikomaan selkäänsä. Naksahtelevaa selkäänsä. Humanoidimuodot eivät olleet lohikäärmeen mieleen. Niissä kaikki fyysiset vaivat tuntuivat normaalia kamalammilta.
Sinulla on jotain vielä mielelläsi, hmmm? vanhus kävi kysymään, samalla kun alkoi hitain askelin kävellä poispäin luolan huonemaisesta syvennyksestä.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Elo 04, 2012 1:31

Huvittunut hymähdys pääsi ilmoille. Lohikäärmeet siis olivat jonkin sortin kannibaalejakin vielä. Mielenkiintoista. Atrevaux oli uskonut noiden vain tappavan toisiaan, mutta että vielä söivätkin? Kaipa se oli luonnonlaki, joka kaikkien petojen elämässä vallitsi tavalla tai toisella. Jos oli riittävän nälkäinen, söi mitä tahansa - se täytyi hyväksyä itse kunkin. Sekä tuskin ruoka kovin ruhtinaallista oli näillä karuilla vuorilla, etenkään niiden huipuilla.
Atrevaux seurasi, kun Oraakkeli kävi nousemaan viimein ylös näkymättömältä istuimeltaan ja venytteli selkäänsä. Ei ollut helppoa olla vanha. Fauni jos kuka sen tiesi - vaikkei iällään vetänytkään lainkaan vertoja Archelauksen omaan.

Katse palasi hetkeksi puiseen pikariin. Sen pohjalla pyörivään tilkkaan punaista viiniä. Atrevaux hymähti ja nousi nyt itsekin ylös tuolistaan, luunsa päästäen pieniä paukahduksia ilmoittaen olemassaolostaan ja jumittuneisuudestaan pitkän keskustelun päätteeksi. Juomalasi laskettiin läheiselle pöydälle, jossa se tuskin aiheutti juurikaan vahinkoa, vaikka vahingossa kävisikin kaatumaan toisen humanoidin, tärähdyksen tai tuulahduksen myötä.
"Nyt kun kysyit", kenraali totesi, vaipuen hetkeksi ajatuksiinsa, "Ei tällä kertaa, mutta ehkä taas seuraavalla", tuo lisäsi nopeasti perään, esittäen näin epäsuorasti haluavansa tavata Oraakkelin uudemman kerran. Kenties paremmalla ajalla. Kenties sitten, kun hänellä oli lisää kysymyksiä tuolle esitettäväksi. Kenties sitten, kun kaipasi jälleen viisasta juttuseuraa itselleen. Tai sitten, kun Marduk sitä itse tahtoi. Sen tietäisi fauni itse vasta, kun kyseinen hetki hänen elämässään vastaan tulisi.
"Palaisin mielelläni takaisin, jos sinulla ei ole enää mitään, millä vanhan kenraalin mieltä vaivata?".
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13811

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 04, 2012 1:54

Vai ehkä seuraavalla kerralla. Fauni osasi pelata tätä peliä, jotenkuten. Vanhus virnuili itsekseen faunin sanoille, ollessaan selkä kohden sarvipäistä karvakoipea. Seuraavalla kerralla ehkä hänkin saattoi esittää jälleen kysymyksiä, jotka jäisivät hautumaan faunin päähän. Sitten, kun tuo oli ensin saanut märehdittyä tämänkertaiset turinoinnit. Siinä riitti mietittävää hetkeksi. Marduk ei käynyt vastaamaan mitään faunin sanoihin ensikerrasta, myöntäen näin hiljaa, että toinenkin kerta tulisi vielä olemaan. Mikäli lohikäärme ei aikonut faunia tavata enää, olisi tuo sen sanotun nyt suoraan päin pässinpään naamaa.
Nyt jo? Mutta mehän vasta rupattelimme ikuisuuden alkupuolen, pääsemättä lähellekään keskivaihetta Vanhus myhisi itsekseen kääntyessään kohden faunia.

Minulla ei ole sinulle enää mitään Archelaus kävi ilmoittamaan kävellessään jälleen lähemmäksi sarvipäätä Mutta kuninkaallesi on.
Kerro hänelle Että aika on käymässä vähiin.. Kerro hänelle myös, ettei Tomoderuwix enää aio palata.. Kerro hänelle, että minä kerroin sinulle Vanhus virnuili samalla kun kävi ojentamaan luisevaa kättään kohden faunia, tarraten lopulta tuon käsivarteen. Jälleen sen pahemmin lupia kyselemättä.
Ja kerro hänelle, että vierashuoneensa lattiat ovat todellakin pölyisiä Virne suorastaan revähti silmättömille kasvoille, samalla kun ympäristö lähti jälleen liikkumaan nopeasti ympärillä, paikan ja ajan vaihdellessa miten sattui matkan ajan. Kunnes he saapuivat takaisin Atrevauxin huoneeseen. Huoneeseen, joka nyt oli jo hiljainen, viilenevä ja pimeähkö.
Vanha käsi irtosi faunista, miehen lähtiessä perääntymään pidemmästään.
Ja kerro se hänelle nyt Vanhus kävi lisäämään puheidensa perään, virnistäen Äläkä luule, etten tietäisi, jos et kerro.
Noiden sanojen jälkeen vanhus kirjaimellisesti katosi kuin tuhka tuuleen, jättäen faunin nyt ylhäiseen yksinäisyyteensä. Marduk ei halunnut viettää yhtään enempää aikaa haltioiden linnassa, mitä tuolla oli tarve.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Elo 04, 2012 2:22

Atrevaux virnisti. Lohikäärme olisi selvästi voinut keskustella pidempäänkin faunin kanssa tuon sanojen perusteella - mutta sen keskustelun aika ei ollut nyt. Vaan joskus toiste. Ehkä huomenna. Tai sitten viikkojen, kuukausien tai vasta peräti vuosien päästä.
Oraakkeli vakuutti, ettei hänellä ollut enää itse Atrevauxille mitään, mutta kuninkaalle kylläkin. Toinen faunin kulmista kohosi aluksi, mutta laski sitten yhtä nopeasti takaisin tyypilliseen kulmaansa, Archelauksen lähtiessä astelemaan jälleen häntä päin. Kenraali kuunteli toisen viestin, painaen sen tarkoin mieleensä. Tuon jälkeen Vanhimman käsi tarttui kenraalin omasta. Vierashuoneiden lattioiden puheeksi tullessa vanha sarvipää naurahti huvittuneena muutaman kerran, mutta hillitsi itsensä nopeasti, kun ympäristö alkoi taas pyöriä hyrrän lailla ympärillä. Aika ja paikka vaihtui ohitse kiitäen, faunin katseen tuijottaen rauhallisena Oraakkelin onttoja silmäkuoppia.

Pian he olivat jälleen tutussa paikassa. Faunin omassa lukaalissa. Pimeässä, yhä savuisessa tuvassa. Atrevaux silmäsi nopeasti ympäristönsä, kaiken varalta kuin skannaten, oliko mihinkään tavaraansa koskettu tai mahdollisesti siirretty hänen poissaolonsa aikana. Jos jostain mies oli tarkka, niin omaisuudestaan.
Mardukin ote irtosi käsivarresta, ja mies lähti perääntymään kenraalista. Fauni katsoi tuon perään, kuunnellen vaativia sanoja, joita vanhin ilmaan saneli. Tuon jälkeen Archelaus katosi - Atrevauxin kasvoille levisi ovela virne.
"Kuten toivot", fauni lausahti ääneen, olettaen että Oraakkeli olisi hänen sanoistaan tietoinen, vaikkei samassa tilassa sarvipään kanssa ollutkaan.

Mutta ennen kuin Atrevaux suorittaisi tämän suuren tehtävän, jonka käärme oli hänelle antanut, hän polttaisi hetken piippuaan ja miettisi kokemaansa. Sitä ei mikään estäisi. Mikä kiire hänellä muka oli? Ei minkäänlainen. Ja jos oli, se oli jo unohtunut siinä vaiheessa kun pieni liekki sormen päästä kävi sytyttämään piipun. Viimeistään siinä vaiheessa, kun savut vedettiin ensin syvälle keuhkoja myrkyttämään ja sitten puhallettiin sievinä renkaina ilmaan.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Edellinen

Paluu Vanhimpien luola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia