Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

Kolmen vanhimman ja kunnioitetuimman lohikäärmeen luolasto. Oviaukko on valtava, niin pituudeltaan kuin leveydeltäänkin. Sisään astuessa saavut ensin suureen luolaan, josta lähtee kolme käytävää kolmeen erilliseen luolaan. luolat eivät ole kovinkaan hienoja, mutta ne ovat huomattavasti valoisampia, mitä tavallinen luola. Lisäksi seiniin on kirjoitettu riimukirjaimin tarinoita ja piirrelty muinaisten kulttuurien kuvioita, jotka tuovat mystisyyttä luolaan. Vanhimpien luola sijaitsee korkealla, keskimmäisen vuoren huipulla.
Kolme vanhinta: Marduk, Jörmungandr, Shyvana

Valvojat: Crimson, Aksutar

Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

ViestiKirjoittaja Ikane » 11 Syys 2016, 01:29

// Tervetuloa seuraan, Aksutar ja Marduk! Katsotaan mitä irtoaa ^^ pientä luvallista hittailua siis alussa //

Lapis Lazuli

Kivinen lattia kannatteli naisen hentoa kehoa tämän maatessa siinä ties kuinka monennetta kertaa tuijottamassa tyhjyyteen. Aika kävi toimeliaalla susinaisella pitkäksi. Hän oli majaillut jo viikon verran tuossa viileässä kiviluolastossa ilman että hänen "opintonsa" olivat edistyneet pätkääkään. Kaiken huipuksi hänen "opettajansa" oli lähtenyt tiehensä! Sen ajatteleminen sai naisen turhautuneeksi, ja koska nyt hänellä oli aikaa ajatella, oli susinainen suorastaan kiehumispisteessä. Hän nousi istumaan ja antoi silmiensä kiertää huonetta ja sen hämärää. Hän oli aikansa kuluksi tutkiskellut paikkoja varoen kuitenkin astumasta ulos lentävien liskojen sekaan, ja tuntui että jokainen kivenmurikka, riimu ja maalaus suorastaan ilkkui hänelle: pian sinäkin olet yhtä liikkumaton kuin mekin!
Vaikka Lapista ärsytti, hän yritti muistuttaa itselleen että oli sentään tekemisissä lohikäärmeen kanssa. Vaikka hän kuinka luottikin omiin fyysisiin kykyihin ynnä muuhun, ei susi tyhmä ollut. Vaikka järki sanoi, ettei Oraakkelia vasten tulisi ääntänsä kovemmin kohottaa, tunteet kuohusivat silti. Hän halusi jo hoitaa asiat alta pois - eihän hän edes tiennyt miten se tapahtuu! Tai kuinka kauan siinä menisi! Voi kauhistus, jos susinainen joutuisi tuossa ankeassa onkalossa olemaan kuukausia! Vuosia! "AAARGGHH!" Lapis huudahti turhautuneena ja piteli käsiään päänsä kummallakin puolella. Juuri alkaessaan pohtia kuinka hevoset jaksoivat olla niin rauhallisina tälläisessä paikassa, tuttu tuoksu - joka velloi muutenkin luolassa - voimistui. Siinä paha missä mainitaan, sillä Oraakkeli oli saapunut takaisin.

Lapis hyppäsi ylös ja hänestä kyllä erotti, ettei ollut kovinkaan tyytyväinen tilaansa. Ruokaa, juomaa ja paikka levätä hänellä oli, kuten hevosillaan, mutta se kaikista tärkein ei ollut vieläkään toteutunut. "Onko sinulla pienintäkään käsitystä mitä opettaminen tarkoittaa? Häh?! Otat vain ja lähdet matkoihisi, ilman että olemme edes aloittaneet! Jos tämä on käsityksesi opettamisesta, suosittelen alan vaihtoa!" Susinaista kuohutti, ja vaikka hän oli osaltaan iloinen että toinen edes tuli takaisin ei hän oikein osannut kanavoida tunteitaan. Purettuaan tunteitaan naisen korvat painuivat pahoittelevasti alas ja häntä laski alemmas, ja kasvonkin äkäisyys sai sävyä häpeästä. Lapis oli hieman hermostunut, kun ei osannut sanoa, kuinka vanhus reagoisi tähän.
Ikane
 

Re: Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Syys 2016, 11:42

Marduk


Toisinaan valtava Ajankiitäjä mietti itsekseen, miksi edes vaivautui kanssakäymisiin kuolevaisten kanssa. Noista ei ollut kuin harmia ja yleensä se kiitos mahdollisesta avusta jäi saamatta - tosin ehkä osasyy oli se, että Oraakkelin "apu" yleensä sisälsi ties mitä herjaa ja piikittelyä. Mutta aina kun tällaiset aatokset tulivat mieleen, muistutti kolossaalinen jätti itselleen, että oli noista pienistä elämänlähteistä hyötyäkin. Hän tarvitsi pelinappuloita ja paras tapa hankkia niitä, oli tarjota jotain vastineeksi. Kun itse antoi ensin jotain, jäivät toiset velkaa hänelle. Oli parempi tällä tavoin lahjoa ja kiristää toisia, kuin koittaa väkivallalla pelotella.

Nytkin Oraakkelilla odotti yksi potentiaalinen pelinappula luolassa. Kovin rumasti Marduk oli vain poiminut hämärsuden matkaansa metsistä ja sitten aikalailla heti hylännyt yksistään luolaansa. Mutta se oli pakollinen toimenpide, jos Oraakkelilta kysyttiin. Ja olihan kyseessä myös osin silkka kiusa toista kohtaan.
Oli kuitenkin aika palata kotiin viimein ja täyttää lupauksensa. Humanoidi illuusionsa ottanut Ajankiitäjä lipuikin rauhallisesti valtavia käytäviä pitkin aina sille suurelle luolalleen asti, jossa Lapis oli saanut aikaansa viettää itse valitsemallaan tavalla. Maata myöten lipuva vanhus suuntasi suoraan lähemmäs erikoista vierastaan, joka heti ensitöikseen päätti turhautumisensa purkaa verbaalisessa muodossa. Mitä huvittunein virne nousi iän raiskaamille kasvoille, valkohapsisen vain naureskellen toisen purkaukselle.

"Kärsivällisyys on hyve, tai niin he ainakin sanovat", Lopulta vanhus avasi suunsa, samalla kun pysähtyi vajaan metrin päähän jo katumuksen merkkejä osoittavasta naisesta.
"Ja kärsivällisyys on jotain, mitä sinä tarvitset, jos haluat oppia", Hän jatkoi, "Kaikki hyvä tulee aikanaan".
"Minulla oli asioita hoidettavana", eihän hänen tarvinnut menemisiään selitellä tytölle, mutta kai se oli hyvä jotain mainita katoamisensa syyksi, "Et ole ainoa, joka apuani tai oppejani tarvitsee. Mutta nyt, meillä on koko ikuisuus aikaa opettaa sinut puhumaan".


// HUAAA TÄÄLLÄ VIIMEIN anteeks että kesti mutta kun asd, kuinka minä jättilisko T_T //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

ViestiKirjoittaja Ikane » 04 Loka 2016, 14:13

//haha ei tuo mitään :'D

Lipuva, leijuva vanhus saapui ja kuunteli naisen purkauksen. Toinen suorastaan näytti nauttivan tästä, naurahteli, virnuili. Ehkei Lapiksen tarvinnutkaan olla pahoillaan? Hän oli kuitenkin niin hämmentynyt ja samalla helpottunut tilanteesta, että päätti pitäytyä happamassa ja loukkaantuneenoloisessa ilmeessään. Ei niinkään että hän ilmeitään olisi liiaksi osannut vielä kontrolloida. Valkopiirteinen vanhus avasi sanaisen arkkunsa ja antoi jo ensimmäisen oppitunnin - tai siltä se ainakin tuntui. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä. Lapis sai pidäteltyä terävääkin kieltään Oraakkelin tarkentaessa kuinka hänen olisi hyvä itsekin harjoitella kärsivällisyyttä, ja kuullessaan sen olevan tärkeää, hän sai ulkokuorensa ja mielensä hallintaan. Selvä, kärsivällisyyttä, hän mietti itsekseen. Mikäpä kiire hänellä nyt oikeastaan olisikaan.

Kuullessaan sanan ikuisuus teki naisen mieli sanoa hyvinkin paljon pisteliäitä asioita, mutta hän halusi näyttää kykenevänsä jopa asialliseenkin keskusteluun etenkin tämän itseään aika rutosti vanhemman olennon kanssa. Ehkä hänestä tosiaan tulee yhtä lailla liikkumaton kuin kivet näissä suurissa luolissa... Hän hieraisi toisella kädellään otsaansa, huokaisi kevyesti ja päätti että kerran hänen opettajansa katsoi nyt olevan hyvä aika palata takaisin, olisi kai aika käydä töihin.
"No, kerta sinulla riittänee asiakkaita jonoksi asti, voisimme rueta hommiin," hän sanoi, pyyhkäisten avonaisina oleviaan hiuksiaan otsalle nostetulla kädellään. Äänensävyyn oli päässyt jo jopa innostus ja jännityneisyyttäkin sieltä löytyi, mutta ainoastaan ohimenevänä vivahteena. "Miten homma etenee? Oletko edes tehnyt tätä aiemmin?" Lapis tiedusteli, hieman tunnustellen kuinka paljon hänen niinsanotusti kuuluisi kysyä ja kuinka lohikäärme tähän suhtautuisi. Kyllähän susinainen halusi tietää, mitä hänelle tapahtuu.
Ikane
 

Re: Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Loka 2016, 09:00

Oli mielenkiintoista päästä opettamaan jotakuta, joka halusi oppia ja kykeni täten hillitsemään itsensä sen verran, ettei joka väliin piikikkäästi ollut kommentoimassa vanhuksen turinoita. Mutta Lapiksesta löytyi myös sitä kiukkua ja rohkeutta jopa vanhimmalle räjähtää, mikä myös teki tilanteesta mielenkiintoisen. Tytössä oli luonnetta, juuri sopivasti, mutta ei liikaa. Siitä Archelaus piti, henkilöistä, jotka osasivat häntä kunnioittaa ja olla edes hiljaa mielessään kiitollisia tilaisuudesta edes puhua vanhuksen kanssa, mutta samalla pitivät oman päänsä ja mielipiteensä. Siitä Lapis tulisi varmasti olemaan hyvä oppilas. Tuo oli päättäväinen ja halusi oppia, eikä varsinaisesti täällä ollut vastoin omaa tahtoaan. Itsepähän tuo tänne oli tullut ja sopimukseen suostunut, Marduk ei ollut tyttöä mukaansa pakottanut! Ja vanhus totta vie aikoi pitää oman osansa sopimuksesta, kuten aina. Meni siihen kuinka kauan tahansa, hänhän opettaisi hukkasen puhumaan vaikka väkisin.

"Innokas oppimaan, kuten alussa kuuluukin", Valkohapsi hymisi hämärsuden ilmoittaessa hommiin ryhtymisestä.
"Olenko opettanut hämärsuden puhumaan? Ei, en ole sitä koskaan tehnyt. Olenko opettanut muita olentoja puhumaan? Kyllä, lähinnä omiani", Vanhus lähti jaarittelemaan, leijaillen entistä lähemmäs Lapista, "Mutta tekniikka on sama. Eläimet eivät ehkä kykene fyysisesti puhumaan anatomiansa takia, mutta se ei estä meitä keskustelemasta, jos osaamme käyttää ääntä oikein".
"Sinä olet ääni pedon sisällä", Ajankiitäjä kohotti kulmiaan, "Muuta muotoasi, niin aloitetaan".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

ViestiKirjoittaja Ikane » 13 Loka 2016, 19:27

Lapis kuunteli tästä eteenpäin jokaista vanhuksen sanaa kuin elämänsä oljenkortta - sillä antaumuksella hän suhtautui kaikkeen uuteen opeteltavaan. Opettajastaan susi kyllä koki huokuvan selittämättömän määrätietoisuuden, lienikö se yksi syy siihen ettei nainen toisen läsnäollessa kyennyt rentoutumaan täysin. Kaikesta huolimatta, heidän oli nyt määrä aloittaa, ja sudenkorvat olivat kärkeensä asti valppaana.

Täytyy myöntää että Lapis olisi ollut ihmeissään jos toinen olisi joskus jonkun toisen hämärsuden opettanut puhumaan. Haalea muisto naaraan veljestä pyyhki hänen tietoisuutensa reunoja, pääsemättä pintaan sen enempää. Ei, hän taisteli tätä sotaansa yksin setäänsä vastaan ja yksin hän oli Cryptissäkin. Iän runtelema hahmo leijui yhä lähemmän - "jos lohikäärmeetkin oppivat puhumaan, opin minäkin", nainen päätti mielessään. Lapis ei kovin oppinut ollut, mutta ymmärsi toisen pointin mielestään tarpeeksi hyvin.
Oraakkelin kehottaessa muodonvaihdokseen teki nainen sen hyvinkin tarkalleen silmänräpäyksessä. Suden silmät pitivät katseensa lohikäärmeessä, korvien yhä ollessa ojentuneina. Hän urahti hiljaa, aivan kuin sanoakseen ollensa valmis, vaikka arveli toisen ehkä tienneen senkin ilman erikoisempaa merkkiä itse kohteelta. Susi seurasi tiukasti toista.

//Jee, oppitunti alkakoon! Jos koet tarpeelliseksi jotain kevyttä hittailua niin anna mennä, Lapis seuraa kiltisti perässä. c:
Ikane
 

Re: Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Loka 2016, 22:25

Marduk odotti nätisti, että Lapis sai muotonsa vaihdettua - vaikka eipä siinä kauaa nokka tuhissut, kun naisenhahmon sijasta edessä seisoi normaalia sutta huomattavasti suurempi tapaus. Sen silmistä kuitenkin paistoi se sama palo, mikä sudenkorvaisella tytöllä äsken oli ollut. Urahdus toiselta sai Archelauksen virnistämään tyytyväisenä ja nyökkäämään samalla ymmärtäväisesti. Tuo halusi aloittaa, kuten puhetta oli ollut, eikä Oraakkelilla mitään sitä vastaan ollut.

"Kuten sanoin. Sinä olet ääni pedon sisällä. On turha edes yrittää muodostaa sanoja tuossa muodossa, kuten olet varmaan huomannut vuosien varrella", Oraakkeli lähti jaarittelemaan, samalla kun sutta lähestyi, pysähtyen aivan tuon eteen. Toinen iänraiskaamista käsistä nousi koskemaan keveästi, mutta määrätietoisesti suden rintakehää, vanhuksen taputtaen muutaman kerran tuon pehmeää turkkia siltä kohdalta.
"Äänen pitää kummuta täältä. Mutta sinä luot sen...", Käsi nousi suden rinnalta tökkäämään etusormella toisen päänsyrjää, "Täällä".

Vanhus perääntyi suden luota, samalla alkaen hohkaamaan valkeaa kajoa ja pian hukan edessä seisoi nelisiipinen joutsenlisko, joka kultasulkaisia siipiään levitteli ja venytteli. Eihän tämä ollut Mardukin todellinen muoto, mutta tämä pienempi lohikäärmeilluusio oli helpompi tällaisissa tilanteissa - varmasti Lapiksestakin oli mukavampaa kommunikoida sopusuhtaisen lohikäärmeen kanssa, eikä valtavan kivikolossin.
"Kokeile. Yritä hyräillä. Aloitetaan sillä tavalla helpommalla", Kitaansa pienesti raottava lohikäärme kehotti, äänen toden totta kummuten suoraan pedon kidasta ilman, että tuo suutaan tai kieltään liikutteli, tai edes hengitystä tarvitsi äänen tuottamiseen.


// YEES! Kuin myös saa hittailla pienesti jos on tarve 8) Ja jahka tää nyt alkuun lähtee niin voidaan jopa harkita jotain pientä aikaskippausta, vai? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

ViestiKirjoittaja Ikane » 22 Loka 2016, 20:03

Vanhus alkoi puhua, ja jokaisen sanan korvat kuuntelivat. Hän ei edes kyseenalaistanut puheen tärkeyttä, saati keskeyttänyt, seurasi vain. Hän ei värähtänyt aikaa nähneen koskettaessa kädellään hänen rintakehäänsä, seurasi alussa vain hetken silmillään tuon kuivahtaneen, iäkkään käden liikettä, tunnustellen lopun aikaa kehollaan. Valkea tuuhea karva taipui kuuliaisesti kosketuksen alla, ja susi yritti painaa mieleen kaiken ja ymmärtää sen samantien. Helppoahan se ei ollut. Tökkäys päänsyrjään ja suden silmien katse siirtyi hivenen lähemmäs toisen kasvoja, kohtaamatta tyhjiä silmänpaikkoja kuitenkaan. Lapis pohti kuumeisesti, hännän nykiessä pienesti ja korvien kääntyillen, kuinka hän tavallaan tajusi äänen muodostuvan ensin hänen päässään mutta ei kuitenkaan tajunnut sitä. Hän ei yleensä ajatellut puhuessaan - mikä on varsin selkeää toisinaan - mutta nyt siihen pitikin kiinnittää huomiota.

Oraakkeli siirtyi kauemmas muuttuen varsin kauniin kultaiseen muotoon - susi katseli toista päästäen hetkeksi irti aivojansa rassaavasta työstä, palaten kuitenkin samantien takaisin toisen kehottaessa hyräilemään. Hämärsusi korjasi asentoaan jykevämmäksi, laski hieman päätään saaden sen samaan linjaan selkälinjansa kanssa. Tämä tuntui helpoimmalta asennolta aloittaa.
Lapis pinnisteli, suden otsapenkereen saadessa ryppyjä kuvioinnikseen. Muutama urahdus kuului aluksi vaimeana suden kurkusta. Päätään ravistellen susi yritti uudelleen ja uudelleen, muutaman kerran, kunnes lempeä hyrähdys kantoi juuri sopivasti ulos hänen kidastaan kuultavaksi. Hämärsusinaaraan silmät laajenivat innostuksesta jota hän ei kyennyt peittämään ja häntäkin heilahti vähän. Muutaman välihengityksen jälkeen hän yritti uudelleen, saaden tällä kertaa jo muutaman pidemmän hyräilynkappaleen ulos. Hän alkoi päästä jyvälle! Ääni oli vielä varsin monotoninen ja lyhyenpuoleinen, mutta hyräilyä kuitenkin.

//Joop, aikaskippaus sopii mainiosti! Koko opetussessiota ei siis tarvitse pelata, aloitus ja lopetus ovat varmaan sopivat kunhan jotain kuvaa antavat hommasta. x)
Ikane
 

Re: Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Joulu 2016, 17:26

Jahka tehtävän oli antanut, keskittyi Marduk vain seurailemaan toista vierestä, antaen sudelle kaiken ajan mitä tuo tarvitsi. Hänellä ei ollut kiire minnekään ja mikäli hukka halusi oppia puhumaan, ei tuonkaan kannattanut turhaa kiirettä pitää.
Lapis yritti, selvästi parhaansa mukaan ja kaikessa rauhassa, hermostumatta lainkaan vaikkei heti ensimmäisillä yrityksillä onnistunutkaan. Sehän tästä olisi puuttunut, että naaras olisi liian nopeasti malttinsa menettänyt ja alkanut kiukuttelemaan, jos kaikki ei mennytkään heti nappiin. Mutta, Ajankiitäjä uskoi kovia kokeneen hämärsuden kyllä omaavan malttia, jos jotakin.

Hetken yrittämisen jälkeen susi sai kuin saikin hyräilevän soinnun suustaan. Ja sekös näytti hukkaa innostavan, vanhuksen hymähtäen tyytyväisenä ja päätään tuoden lähemmäs hyräilyä jatkavaa naarasta. Tovin vain kuunnellen ja arvioiden tuon ääntä ja edistymistä. Nopeasti tuo pääsi jutun juonesta jyvälle, mikä oli hyvä. Tässä ei menisi kauan, jos naaras todella jaksaisi keskittyä ja yrittää parhaansa mukaan. Eipä eläinmuodossa puhuminen ollut Mardukin mielestä vaikea homma muutenkaan, kunhan vain ymmärsi miten ääntä tuottaa. Toki sehän riippui myös jokaisen omasta tavasta ja magiantaitamisesta, mutta loppupeleissä kovin yksinkertainen tehtävä se oli.

"Hienoa! Pääsit jyvälle nopeasti. Jatka vain, hyräile lisää, valitse tuttu kappale, melodia. Hyräile se minulle kertaalleen. Sitten koitamme saada sanat mukaan sointuun, hukkaseni", Liskon pää keinahteli puheen lomasta rauhallisesti edestakaisin Lapisin edessä.
"Niin on helpompaa. Sen jälkeen voimme kokeilla keskustelua, vastavuoroisuutta", Ajankiitäjä jatkoi, kertoen opetussuunnitelmaansa hukalle. Jos hyvin kävisi, he pääsisivät jo keskusteluvaiheeseen tämän vuorokauden puolella. Joskaan turhan paljon ei kannattanut alkaa harjoittelua tunkemaan yhdelle päivälle - he jatkaisivat niin kauan tänään, kuin Lapis vain jaksaisi.



// Jeees! Mun puolesta sä voit heittää sen aikahypyn seuraavaks - tai sitten mää teen sen seuraavassa, miten vaan (D JA ANTEEKS KESTO VASTAAMISESSA T_T //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

ViestiKirjoittaja Ikane » 25 Tammi 2017, 17:35

Opettajansa pyytäessä valitsemaan tuttua melodiaa naaraan mieli loikkasi kauas ajassa taaksepäin. Hän muisti joitain lauluja vanhemmalta iältään, mutta jostain syystä häntä vaivasi ajatus jostain sointukulusta jonka tiesi osaavansa ulkoa ja vaikka nurinkurin. Tietämättä tarkalleen, mitä hän oikein etsi, pyyhkäisivat suden silmät luolaston seiniä. Hän muisti katselleensa niiden maalauksia siellä majaillessaan, Oraakkelin poissaollessa. Vanhat seiniä koristavat kuvat toivat mieleen kaukaa Pohjolassa lauletun laulun. Lapis tunnusteli hetken sen muistoa mielessään, melodia oli kuin selkärankaan uitettu, vaikka sanat eivät heti mieleen juolahtaneet. Hämärsusien kieli tosin saattoi olla hieman ruosteessa naaraalla, kun ei sitä vuosikymmeniin ollut käyttänyt. Kokeilemallahan se selviäisi.
Lapis aloitti hyräilemään, soinnut olivat aluksi jäykähköjä mutta sävelet alkoivat hahmottua. Aikansa hyräiltyään, välillä lyhyen hengähdyksen keuhkoihinsa vetäen, sai susi mielestään kaksi säkeistöä kokonaan kurkustaan ilmaan leijumaan. Seuraavaksi hän ohjeistuksen mukaan yritti saada sanoja mukaan melodian sekaan, mikä osoittautui varsin haasteelliseksi tehtäväksi. Lapis ei kuitenkaan ollut tunnettu luovuttamisesta, joten hän jatkoi, välillä paikallaan ympäri askeltaen poistaakseen jännitystä, jota kehoon tuntui kertyvän.

Vaikka hämärsusi ei itse ajankulua huomannut, oli mennyt jo useampi tunti heidän aloittamisestaan, mutta nyt laulu oli selvä, ainakin ensimmäisen kahden säkeistön osalta. Sanatkin sopivat paikoillensa, vaikka aluksi erilaisten äänteiden tuotto olikin yllättävän haasteellista. Hämärsuden kielellä laulettuna se tosin taipui herkemmin kuin yleiskielinen laulu, mutta molemmissa on samoja tavuja, joten keskustelunkaan aloitus ei seuraavassa vaiheessa varmaankaan olisi ylivoimaista. Lapis koki itsensä toki väsyneemmäksi kuin mihin tottui odottelunsa aikana, mutta mikään ei maistu soturille paremmin kuin työnteko. Naaraan pää oli jo korkeammalla kuin aloittaessa, ja häntä sai roikkua jo paljon rennompana. Kehitys innosti häntä.

// Aaah, nyt on meikän vuoro pahoitella kestoa >_> Tuonne sekaan hieman kelasin tuota opetustuokiota (vaikka iskikin kauhea inspo alkaa suunnittelee jotain biisiä hämärsusien kielellä.....) että semmosta!
Ikane
 

Re: Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Tammi 2017, 19:21

Siitä se harjoittelu sitten lähti. Archelaus antoi Lapisille kaiken ajan, mitä tuo tarvitsi, lainkaan hoputtamatta sutta yrityksiensä suhteen. Saatikka sitten häirinnyt toista puheillaan tai höpinöillään. Ei hänen tarvinnut sanoa mitään, hämärsusi kun yritti itse niin pontevasti, ettei tuota tarvinnut edes kannustaa saatikka rohkaista. Hänen puheensa olisivat vain häirinneet tässä tilanteessa, sekoittaneet toisen ajatukset.
Niinpä sen sijaan että olisi itse löpissyt, keskittyi Ajankiitäjä vain kuuntelemaan sutta. Kaikessa rauhassa nyökkäillen rohkaisevasti, kun toinen yrityksiensä kanssa empi ja kompuroi, kuunnellen loppupeleissä hartaudella niitä sointuja ja lauluja, mitä susi suustaan liversi. Nauttien jopa siitä, kun jotain muuta viihdettä oli tarjolla kotoluolassa, kuin aarteiden katselu ja seinien tuijottelu. Harvoin sitä seuraa täällä kävi, lauluesityksistä puhumattakaan. Kyllähän sitä välillä kaipasi jotain pientä viihdettä ja vaihtelua, vaikkei ikivanhasta kiviliskosta moista ollutkaan ääneen myöntämään.

Siinä se aika kului, yllättävänkin nopeasti. Loppujen lopuksi hämärsusi alkoi olla lopen uupuneen oloinen harjoittelunsa ja laulelunsa johdosta, mikä oli ihan ymmärrettävää. Eihän puhumisen pitänyt olla energiaa vievää, mutta kerta hukka vasta opetteli moisen taidon käyttämistä susimuodossaan, oli varsin ymmärrettävää, että sellainen ponnistelu vei veronsa.
"Sehän meni hyvin", Viimein joutsenliskomuodossaan yhä oleva oraakkeli hymähti, kitaansa avaten, "yllättävänkin hyvin. Nopeasti sinä opit, kun vain keskityt. Pian kykenet varmasti jo nopeatempoisempaankin keskusteluun, jos yhtä ahkerasti jaksat".
"Mutta nyt lienee hyvä hetki lopettaa tältä erää. Itseään ei saa koskaan uuvuttaa liikaa", lisko hymisi, tuoden päätään lähemmäs sutta, "Ruoka ja lepo kelpaisi sinulle varmaan nyt, vai?", tieten tahtoen lohikäärme esitti sudelle kysymyksen, johon vastauksen halusi – saisi vielä yrittää sitä puhumistaan sutena, mikäli halusi.


// Ei se mitään! Ja uh 8) Kirjottelet kato tarinanurkkaan jotain lauluja ni voi sieltä käydä lukemassa, jos hirvee inspis iski! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

ViestiKirjoittaja Ikane » 01 Maalis 2017, 13:25

Lapis sai laulunsa päätteeksi kommentteja opettajaltaan. Suden silmät katsoivat joutsenliskoa, toisen muotoa ja väriä. Merkillinen tapaus, kerta kaikkiaan. Olkoonkin että pelkkä ulkonäön ja taikuuden taitaminen olisi tehnyt tästä uuden ja oudon naaraan silmiin kävi toinen vielä esittämään kysymyksen. Sutta jopa alkoi huvittaa toisen luonteelle nähtävästi ominainen oveluus ja huumorintaju, tosin ei hän siltikään kokenut suuremmalti viihtyvänsä liskon seurassa. Toisen mahtavuus sai naaraan tuntemaan itsenä vain hyvin avuttomaksi. Susi ponnisti vielä viimeisen kerran, vastatakseen toisen kysymykseen. "Mhhmm, kynn-.... kyr-... kyllän," sai naaras kidastaan vihdoin ulos. Jotkin soinnit tuntuivat olevan haastavampia kuin toiset, mutta nekin alkoivat hiljakseen laulujen kautta tarttua.

Susi katsahti vielä ohimenevän hetken lohikäärmeen joutsenenkaltaista muotoa, kunnes huiskautti häntäänsä ja asteli hieman etäämmälle. Lapis tunsi sisällään jopa ylpeyttä, että oli edistynyt ja onnistunut jossain. Uloshengityksensä mukana naisen hahmoon vaihtanut susi katsahti opettajaansa kohden. "Milloin jatkamme?" Kärsivällisyys oli hyve, ja oli ehkä oudon kuuloista mutta susi osasi olla kärsivällinenkin. Nyt hän vain alkoi olla jopa ihan hyvällä tuulella, joten tarmokkuutta piisasi.

//Heh, sinne siis! 8)
Ikane
 

Re: Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Maalis 2017, 12:17

Jälleen lisko virnisti hymähtäen, kun naaras sai vastatuksi hänen kysymykseensä. Takkusihan tuon puhe vielä, mutta sentään tuo puhui! Kyllä tästä vielä jotain tulisi, ajan kanssa. Tosin, sitä aikaa tuskin tarvitsi kauheasti. Muutama päivä ahkeraa harjoittelua ja oppimista, niin eiköhän Lapis ollut valmis jatkamaan omillaan. Eihän Archelauksen nyt tarvinnut tuota opettaa puhumaan kuin lasta konsanaan, hämärsusi osasi jo kielen, hänen piti vain oppia soveltamaan se petomuotoonsa. Eikä se niin hankalaa ollut, jahka jutun juonesta saisi kiinni. Oraakkeli ajatteli varmistaa, että puhe sujuisi ja sen jälkeen Lapis saisi lähteä harjoittelemaan itsekseen juttelua muiden kanssa.

"Huomenissa", Oli lyhyen yksinkertainen vastaus petomuodostaan luopuneelle, Lapiksen kysellessä koska opettelut jatkuisivat, "Nyt on syytä kuitenkin levätä. Tiedät mistä löydät ruokaa", vanhus jatkoi hymisten. Oli käynyt jo selväksi näiden päivien aikana, että aina kun Lapis halusi ruokailla, löytäisi tuo ruokatarpeita asumussyvennyksen lattialuukun alta. Joka kerta siellä oli uutta ja tuoretta einestä, ilman että oraakkeli sitä edes näkyvästi täytti. Ainoa harmi vain, että Lapis joutui itse ruokansa valmistamaan, mikäli jotain muuta kuin raakaa lihaa halusi syödä. Marduk kyllä katsoi vieraansa perään, mutta ei aikonut toista alkaa paasaamaan!

Joutsenlisko seuraili hetken hämärsuden menoa, ennen kuin itse sijoiltaan nousi ja siipiään oikoi.
"Siinä tuskin menee muutamaa päivää pidempään", kidasta kumpuava ääni jatkoi, viitaten opintoihin, "Edistyt nopeasti, ymmärsit jo tekniikan, nyt sitä pitää vain hioa".
"Mutta kerropa, Lazuli, Mitä sinä aiot ensimmäisenä, kun täältä viimein lähdet?", omahyväisenkujeilevalla äänensävyllä Archelaus tiedusteli, tietäen kyllä itse mitä tulevat pitivät nuorelle naiselle. Mutta vaikka olikin Ajankiitäjä, tietäjä, halusi lisko välillä myös vain keskustella, kuten normaalit olennot.


// YAAAS! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

ViestiKirjoittaja Ikane » 19 Kesä 2017, 19:21

Tavalliseen tapaansa antoi vanhus vastauksensa hieman epätarkasti. Naista jopa huoletti ymmärsikö toinen mitä 'huomenissa' tarkoitti... Kehotus lepoon saavutti korvat, ja Lapis tajusi tosiaan olevansa hivenen nälkäinen. hänelle ei ihan valjennut, kuinka hänen käsityksensä mukaan paikallaan olo voikin saada kehon niin kuluneeksi. Toinen hämmennys tosiaan oli ruuan ilmaantuminen aina tuoreena. Se ei naista haitannut kylläkään yhtään, mielihyvin tuo täytti kupuaan nyt kun ravintoa sai helpommin. Alussa tosin hän oli varma että se oli noituutta ja lähes jätti syömättä epäluuloisuuden takia, kunnes alkoi ruoka liikaa houkuttamaan...

Lapis oli jo häntä huitoen päässyt lattialuukun tykö ja katseli sen sisältöä, tosin yrittäen kaikin keinoin hallita ahnetta katsettaan aluksi - kunnes muisti toisen varmaankin tietävän hänen ajatuksensa ja päätti kauhoa haluamiaan ruokia miten nyt yltti. Korvat olivat kääntyneet joutsenliskon suuntaan, ja sanat kuulostivat jopa kannustavilta. Naishahmoinen vain hymähti kevyesti vastaukseksi, merkatakseen että kuunteli kyllä. Kysymys kantoi myös ilman halki, tavoittaessaan sudenkorvat Lazuli herpaantui ruoan keräilystä ja laski katseensa sivuun. Mitä hän tosiaan aikoi? Lähtisikö hän kuluttamaan aikaansa metsään? Etsisikö lähimmän ihmistenkylän ja haravoisi kaikki tiedonjyvät matkalleen? Lapiksesta tuntui kuin hän olisi ollut paikoillaan jo vuosisadan. Kuin kivinen patsas, liikkumatta. Hänen tassunsa jähmettyneet talven pakkasiin jättäen vain asian joka on olemassa. Lievä ahditus nousi naisen mieleen, häntä alkoi turhauttaa, sehän oli vain kysymys!
Pitkään susinainen mietti, kulmat kurtussa ja uppoutuneena mielensä sisältöön. Hitaasti suu avautui, kuin pyrkien puhumaan ilman tietoa siitä miten se tapahtui. "... Liikun eteenpäin," sanat vihdoin löysivät tiensä mielen syövereistä esille. Hänen tulisi nyt miettiä uudelleen suunnitelmiaan tulevaa varten, ja jokin Oraakkelin läsnäolossa sai varsin mietteliääksi. "Se on ainoa asia mitä voin tehdä," hän jatkoi, kirkkain silmin katsoen Ajankiitäjää. Paikoilleen hän ei enää halunnut jäädä.
Hiemanaikaa vielä mietiskeltyään ja selvästi ajatuksenjuoksun liikuttua muihin puuhiin - ruokaan - Lapis vielä nykäisi korviaan esittääkseen kysymyksen. "Vieraileeko täällä paljonkin väkeä?" Tuntui että nämä kalliot - ja varsinkin näiden asukas - olivat nähneet niin paljon aikaa ja hahmoja että ne jos kertoisivat niistä tarinoita, ei koko Cryptissä riittäisi paperi sen kirjoittamiseen.

//Vih-doin-kin T_T //
Ikane
 

Re: Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Kesä 2017, 00:10

Hetkeksi nelisiipinen joutsenlisko jymähti paikoilleen, odottaen vastausta kysymyksiinsä, pään seuraten alati Lapiksen liikkeitä. Lopulta valkea lohikäärme kuitenkin lähti liikkeelle, kävellen hieman kauemmaksi syvennyksestä jossa asuinsija humanoidille oli, pistäen sitten jälleen maaten kylmälle, kiviselle luolanlattialle.
Lapis kertoi menevänsä eteenpäin. Se oli hämärsuden mielestä ainoa, mitä hän saattoi tässä tilanteessa tehdä.
"Tie eteenpäin ei koskaan ole tasainen", Vanhus hymisi kumahdellen, "Varaudu siihen, Hukka hyvä. Mutta älä koskaan anna periksi. Sinussa kytee liekki, halu. Halu selviytyä, halu pärjätä. Ja sinä pärjäät, mutta älä koskaan oleta sen olevan helppoa. Varsinkaan tällä mantereella".
"Mutta aurinko paistaa aina, pilvenkin takaa, vaikket sitä näkisi", Lisko jatkoi, laskien pitkän kaulansa ja päänsä vasten maata, siinä sijoillaan leväten.

"Ei varsinaisesti", Kuului viekas vastaus Lapisen kysellessä vierasmäärästä, "Vain silloin, kun joku on tarpeeksi rohkea – tai tyhmä – tänne kiivetäkseen. Tai jos tuon vieraita tänne".
"Harva heistä tosin lähtee yhtä hyvässä kunnossa, mitä tulivatkin... Jos edes lähtevät lainkaan", Naureskellen peto jatkoi, antaen ymmärtää, että Lapis oli kenties samassa tilanteessa, mitä muut "vierailijat". Mutta ei Ajankiitäjällä ollut aikeita satuttaa hämärsutta, ei nyt. Tuo pääsisi kyllä ehjin nahoin pois täältä, jonnekin turvalliseen paikkaan, Oraakkelin itsensä saattamana. Lazulista oli Archelaukselle enemmän hyötyä elävänä, mitä kuolleena, tällä hetkellä ja tulevassa. Sikäli mikäli hän ei mitenkään hämärsudesta aikonut hyötyä, olisi neitokainen jo ajat sitten menettänyt sielunsa ja saanut viimeiset päivänsä istua koristeena tuolilla, kuin posliininukke konsanaan.


// EI SE MITÄÄN! mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa <: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ei oppi ojaan kaada, mutta mieti mitä pyydät

ViestiKirjoittaja Ikane » 11 Heinä 2017, 18:49

Täytynee mainita, että vaikka Lapis ei liskoon luottanutkaan, toisen sanat pysäyttivät hänen mielensä hetkeksi. Jonkinlainen rauha mikä niissä kumpusi, sai hukan vakuuttuneeksi että tosiaan, elämä jatkuu kyllä. Cryptissäolon aikana nainen oli tosin nähnyt ja kokenut niin paljon kaikenlaista, että oli hivenen vaikea todella uskoa auringon olevan hänenkin elämässään läsnä. Ainakaan kokoaikaa. Siitä hetkestä, kun hänet lumihangesta pelastettiin siihen hetkeen kun hän vannoi kaikkien henkien nimeen tappavansa Tyruksen, ja taas hetkeen sen jälkeen ja niin edelleen... Ehkä se aurinko todella oli siellä, pitäen häntä hengissä.

Oraakkelin viekas vastaus hänen kysymykseensä sai naisen taas pohtimaan, tunsiko toinen ollenkaan yleisiä käytöstapoja. Naureskelun olisi voinut sanoa kuulostavan pahaenteiseltä, ja sitä se todentotta oli hämärsudelle. Lapis katsoi huolestuneena, nostaen katseensa kasaamastaan ruokakeosta, liskon suuntaan. Eihän hänestä nyt ainakaan hattua oltu tekemässä, eihän? Tosin rehellisyyden nimissä, tuskin Ajankiitäjä olisi näin pitkään hänen kanssaan jaksanut leikkiä, mikäli todella hänen henkeään halusi. Jos se joskus myöhemmin osoittautuisi liskolle hyödylliseksi, ei nainen ollut varma, kuinka asiaan hän silloin suhtautuisi. Vai suhtautuisiko ollenkaan ja pistelisi vain ranttaliksi.
Jokatapauksessa, nainen sai ruokaa ja hän arveli lohikäärmeen olevan varsin tyytyväinen, sillä hän sai ruokailla pääosin rauhassa. Pöytätapojen noudattaminen meni vähän niin ja näin, yleensä hän kun syö ruokansa höyryävän tuoreena heti saalistettuaan. Hän raivasi jälkensä, haukotteli isosti ja lepäili illan. Välillä hän saattoi jopa hieman huoltaa kehoansa venyttelemällä kunnes vain käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan. Susinainen nukkui mielellään paljon, mutta usein vain lyhyissä pätkissä. Nyt, suhteellisen turvallisessa ympäristössä, hän uinui sikeästi useamman tunnin kerrallaan, aamuun asti, kunnes hänen opettajansa oli valmis jatkamaan. Toki Lapis myönsi, nukahtaessaan tietämättä sen enempää oliko ilta vai yö, ettei yllättyisi vaikka Oraakkeli ei olisikaan paikalla unien jälkeen. Hänen koulutuksensa olisi pian jo loppusuoralla, ja se jos mikä sai sudenhännän liikahtelemaan. Hevoset olivat oikein hyvillään saadessaan levätä useamman päivän, ja ne näyttivät tottuneen jo luolaston hajuihin ja ääniin.

//Noniin tein vähän aikataikaa, kun ei tuo muuta taida tehdä kuin syödä ja nukkua tuon illan, ellei nyt yöllä jotain jännää tapahdu :'D Jatkakaamme! //
Ikane
 

Seuraava

Paluu Vanhimpien luola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron