Sivu 1/2

(nimi)

ViestiLähetetty: 11 Maalis 2009, 18:25
Kirjoittaja Suff
Soure makaili luolassaan mukavassa painaumassaan vetäen vaihteeksi sauhuja vesipiippustaan. Vesi poreili ahkerasti pohjalla tuoden savua kammioon, mikä meni kahta eri letkua pitkin jomman kumman lohikäärmeen päähän. Välillä jompi kumpi päistä sylkäisi pesään hehkuvan rautapallon, jotta savua tulisi tasaiseen tahtiin.

Sousar vetäisee savuaan samalla, kun Reunt puhkuu savuaan ulos katon rajaan. Savua kulkee reiästä ulos, mutta savun määrä on reiälle liikaa ja se ei pysty itse vetämään kaikkea savua, joten savua työntyy pitemmälle onkaloon ja vapautuu lohikäärmeen luolansuustaisompaan luolaan, jossa se jää katon rajalle hälventymään.

Eipä Sourella kovin paljon tekemistä ollutkaan, kun golemeita ei tarvittu tiedon hakuun, eikä mikään asia painanut heidän päitään. Hän vaikka saisi vedellä koko päivän sauhuja, jos huvittaa. Vaihtoehtoja oli harvinaisen vähän ja sen kunniaksi Sousar puhalsi renkaan ilmaan Reuntin vetäessään savua vuorostaan.

ViestiLähetetty: 11 Maalis 2009, 18:58
Kirjoittaja Aksutar
//oletan että miun pitää tänne hyppiä 8) //

Marduk

Marduk veti syvään henkeä, nuuhiken samalla ilmaa... luolastoissa leijaili taas outo haju, eikä tarvinnut arvata kenestä se haju oli lähtöisin. Marduk raotti silmäänsä ja nosti päänsä maasta, vilkaisten ympärilleen. Saman tien suuri kolikäärme isti suuren häntänsä voimalla seinään, saaden vuoren jyrisemään. Heti perään Marduk päästi pitkän, kumisevan karjahduksen ja hänen luolastaan lensi kauniilla kaarella ulos kuolleen tytön ruumis.
Marduk asteli suureen saliin ruumiin perään, heittäen sen lopulta ulos luolastosta, suoraa kylmään lumeen mistä sen joku toinen lohikäärme voisi syödä.
"Perhana.. ne tuppaavat kuolemaan aina viikon sisään.. hankalampi hoitoisia mitä kasvit" Marduk mumisi asettuessaan suureen luolaan, josta lähti oviaukot kolmeen pienempään luolaan.
"Soure, lopeta se pössyttely ja tule pitämään minulle seuraa. Vanhuksia ei sovi jättää yksin" Marduk sanoi naurahtaen pienesti, samalla kun veti syvään henkeä, aivan kuin olisi juuri noussut vedenpintaan.

ViestiLähetetty: 11 Maalis 2009, 21:00
Kirjoittaja Suff
//jahas...unohtu tää nimi systeemi...//
Soure

Kumahdus ja vaimeasti kuuluva karjahdus saivat Souren päät hätkähtämään hetkeksi muualle. Sitten hän jatkoi piipun vetämistä, sillä eihän täällä kovin erityisen riehakkaita olentoja käynyt ja ainoat jotka voivat aiheuttaa metelöintiä olivat Marduk ja... mikäs sen toisen kaverin nimi nyt olikaan...?

Reuntin vetäessä uutta annosta kuuluikin Mardukin ääni hänen luolaansa. Ääni oli melko selvä, sillä metallinen seinämä johti hyvin ääntä. Siitä Sourar huokaisi rauhallisuuden muistoksi ja Reunt perässä puhaltaen viimeiset savut ilmaan. Laitettuaan letkun paikalleen Soure nousi hitaasti venyttelemättä lainkaan, sillä se oli muutenkin vaikeaa suuren massan ansiosta. Siivet tiukasti vartalossa kiinni hän laahusti eteenpäin ja kääntyili luolansa mukaisesti ulos katsoen sitten kummallakin päällä Mardukin luolan suuntaan mitäänsanomattomin ilmein.

ViestiLähetetty: 11 Maalis 2009, 21:30
Kirjoittaja Aksutar
//noo, ei se vielä haittaa sun kohdalla kun sulla nyt sattuu olemaan vaan yks hahmo jolla pelata //

Marduk

"ah, siinähän sinä oletkin" Marduk totesi lopulta kun souren päät ilmestyivät näkyviin.
Aluksi Marduk ei meinannut millään tottua siihen ajatukseen, että jollakulla olisi voinut olla kaksi päätä. No, hyvin se näkyi menevän, eikä sekään ajatus nyt niin mahdottomalta tuntunut näin jälkikäteen ajateltuna.. oli sitä friikimpejäkin otuksia nähty, näinä vuosina.
Hitaasti Marduk laahusti kokonaan ulos omasta luolastaan, suureen yhteissaliin ja otti siitä sitten mukavan asennon. Hän veti jälleen kerran syvään henkeä. Vanhuus ei tullut yksinään. Vaikka Marduk ei nyt ikäänsä kuolisikaan, silti se alkoi jo painaa.
"Mitään uutta miltään suunnalta?" Marduk kysyi lopulta, nuolaistessaan tyhjää silmäkuoppaansa pitkällä kielellään... siitä oli jo tullut tapa, vaikka välillä hän jopa raapi silmäkuoppaansa.
Viimeaikoina Marduk ei itse ollut käynyt pihalla ollenkaan, joten hän ei todellakaan tiennyt mitä siellä oli tapahtunut.

ViestiLähetetty: 12 Maalis 2009, 23:06
Kirjoittaja Suff
Sousar vilkaisi ulos ja lunta näkyi pääasiassa suuaukon ympärillä ja tylsän harmaa taivas. Reuntkin vilkaisi vähän ajan päästä ennen kuin lohikäärme asteli lähemmäs toista hieman suurempaa lohikäärmettä. Oikeastaan toinen oli häntä pitempi ja hän oli massaltaan suurempi. Joku olisi voinut kuvitella erehdyksessään Sourea Mardukia isommaksi lohikäärmeeksi.

Soure asettui makuulleen luolan pohjalle, joka ei ollut hänelle mitenkään mielekäs alusta. Oman luolan painauma oli todellakin mielyttävämpi sillä hän oli muotoillut sen hänen rakenteensa mukaan.

"Ei oraakkeli, emme ole lähettäneet yhtään golemeja lähiaikoina matkalle," sanoi Soure kummallakin päällään yhtäaikaa, kuten tavallisesti. Reunt räpsäytti silmiään.

"Ei ole ollut tarpeita lähettää yhtäkään, vaikka saattaa olla ihan sopiva aika saada itsellä tietoa ulkomaailmasta," he pitivät pienen tauon, "sekä piippuuni ainekset alkavat olla piahkoin lopussa."

ViestiLähetetty: 14 Maalis 2009, 11:43
Kirjoittaja Aksutar
Marduk

Kävi ilmi ettei Soure tietänyt sen enempää, mitä Mardukkaan. Vanha oraakkeli veti taas syvään henkeä, ennen kuin avasi suunsa uudestaan.
"Golemeja, milloin viimeksi kävit itse pihalla? Muistatko edes miltä arot näyttävät" Marduk tuhahti ja vilkaisi oviaukolle.
Ulkoa kuului epämääräisiä ääniä, kun nuoremmat lohikäärmeet taistelivat alempana persäpaikosita. Marduk ei pahemmin pitänyt tuosta puuhasta, tosin ei hän pahemmin pitänyt nuorempia lohikäärmeitäkään missään arvossa.. osa heistä oli vain vajaa-älyisiä, karjuvia petoja, jotka eivät osanneet sanan sanaakaan.
"...tarkemmin kun ajattelee, se saattaisi olla uuden sielun paikka" Marduk totesi sukiessaan pientä pukinpartaansa, katsellessaan yhä mietteliäänä uloskäynnille.
"ja tekisihän se ulkoilmakin hyvää näin pitkän ajan jälkeen.." Marduk lisäsi, vetän taas syvään henkeä.

ViestiLähetetty: 23 Maalis 2009, 13:43
Kirjoittaja Suff
Soure //döh...ollu vähän kirjoittamishaluttomuutta kirjotusten jälkee...//

"Me muistamme arot. Yleensä me käytämme yhtä golemia silminämme ja korvanamme, kun me nukutaan. Tosin onhan se hyvä itsekkin käydä joskus ulkopuolella," Soure vastasi oraakkelin kysymykseen. Kumpikaan päistä ei reagoinut ulkona käyviin rääkynöihin. Heitä ei yksinkertaisesti innostanut kiinnittää huomiota moiseen. Nuorien kuuluukin tapella, se kehittää lihaksia, he ajattelivat osin selittämättömällä tavalla.

Vanhuksen sielun nälkään Soure reagoi mitäänsanomattomalla hännän nostatuksella. Joutuisivatko hekin sitten myöhemmin hakemaan ravintoa ihmisten sieluista kuin hänkin? Ajatus ei kovin paljoa mielyttänyt kumpaakaan päätä. Vesipiipun vetäminen ja satunnaisten ruhojen syöminen oli mielekkäämpää tekemistä, kuin lähes jatkuva sielujen metsästys. Mardukilla oli tosin helppo tapa saada sieluja, sillä ihmishahmolla se olisi melko helppoa, tosin kuin lentää kylille tai kaupunkeihin nappaamaan ihmisiä kynsiin sekä saada nuolisade rintakehään. Tosin golemeilla senkin homman voisi sittemmin hoitaa...

Mardukin lisäykseen Soure nousi laiskasti ylös.
"Tarkoitatteko, että meidänkin pitäisi mennä?" he kysyivät Souren katsoen ulos.

ViestiLähetetty: 23 Maalis 2009, 14:47
Kirjoittaja Aksutar
Marduk

Ah, golemeja.. Marduk ei koskaan ollut päässyt perille niiden periaatteesta, mutta samapa tuo. Mikäli se toimi Souren kohdalla niin ei hän sitä käynyt kyseenalaistamaan. Ei hän yleensäkkään kyseenalaistanut mitään Souren toimia, sen verran hän kunnioitti tätä.

Souren seuraava kysymys sai Mardukin naurahtamaan keveästi.
"mikäli välität raikkaasta ilmasta.. ties mitä pihalla tapahtuu tällä hetkellä. Ja on se hyvä pitää yllä lentotaitoaan, mikäli sellaisen omistaa. Lisäksi nuoremmat saisivat pitäkstä aikaa jotain puheen aihetta." Marduk sanoi nuolaisten jälleen silmäkuoppaansa ja vetäen syvään henkeä.
tosiaan.. koska viimeksi vanhimmat olivat lähteneet luolastaan? Marduk oli heistä varmaan se joka kävi useammin pihalla, lähinnä siksi että hänen piti keräillä sieluja pysyäkseen hengissä. Tosin olisihan hän voinut ottaa monta sielua kerralla ja vaipua sitten taas todella pitkään uneen.. mutta ei häntä väsyttäny, lisäksi Cryptin nykyinen tilanne kiehtoi häntä niin paljon, että hän halusi olla hereillä, kun jotain suurta tapahtuisi.

"no, ei auta." Marduk sanoi lopulta ja siiryi luolaston oviaukolle, pistäen suuren päänsä ulos luolasta.
Ilma oli viileää ja raikasta ja sekös pisti vanhan lohikäärmeen hymyilemään. Marduk avasi kitansa ja päästi pitkän, matalan, mutta voimakkaan karjahduksen, joka kaikui pitkin vuorten rinteitä, saaden nuoremmat lohikäärmeet vastaamaan vanhuksen kutsuun.

Vuorilla jyrisi. Valtavien lohikäärmeiden huudot kaikuivat pitkin vuoria, aina aroille asti. Lopulta marduk ponnisti ilmaan ja nousi taivaalle, kiertelemään heidän luolan oviaukon ympärille, odotellen josko Sousarkin innostuisi pihalla piipahtamaan.

//juh, ei se mitään :) //

ViestiLähetetty: 27 Huhti 2009, 22:41
Kirjoittaja Suff
Olisi ehkä voinut kuvitella oraakkelin olevan tietoinen Souren lentokyvyttömyydestä. Ehkäpä liian suuri ikä on muistia syövyttävä asia, taikka se nyt vaan unohtui äkkiseltään hänen mielestään. Tosin hän mainitsi "mikäli sellaisen omistaa", mutta ei siinä näkynyt kovin suoraa viestiä Sourelle. Tosin se loukkasi hiukan lohikäärmettä, joka oli poikasena ollut haltioiden koe-eläimenä ahtaassa häkissä oppimatta lainkaan lentämään ja kehittämättä lainkaan siipilihaksiaakaan. Vaikka ne kasvoivat kasvamisen mukana, niin nykyään ne vastaavat lentokyvyltään perhosta, jonka siipiä on ammuttu ilmakolla.

Mardukin karjahtaessa Souren päät kääntyivät luolan suun puoleen mitäänsanomattomin ilmein. Muiden lohikäärmeiden karjahdukset saivat Souren nousemaan ja hän päätti -tai ehkäpä 'he päättivät' olisi oikeampi termi- tulla perässä, vaikka lentoon lähtö ei olisi tullut kysymykseenkään.

Astuttuaan luolasta Reunt nosti päätäänkatsoen yläilmoihin, kun taas Sousar katseli silmiään räpytellen eteenpäin. Kummallista että vain Sousar kärsi vähän valoisemmasta ilmapiiristä, kun taas Reuntilla ei näyttänyt olevan mitään ongelmia totutteluun. Reuntilla tosin kertyi hieman nestettä silmäkulmaan.

ViestiLähetetty: 29 Huhti 2009, 09:39
Kirjoittaja Aksutar
Marduk

Hetken Marduk kierteli ilmassa, venytellen raajojaan ja kiemurrellen niin, että jokainen lihas sai varmasti osansa liikunnasta. Pian Souren pää.. tai no, päät ilmestyivät oviaukolle. Tämä oli siis päättänyt tulla edes kurkkaamaan. Hyvä niin, raitsi ilma selvensi varmasti aivoja ja piristi muutenkin.. näin Mardukin mielestä.
Alempana vuorilla näkyi lentelevän muutama pienempi lohikäärme.. nämä olivat innostuneet siitä että yläpuolella tapahtui jotain ja halusivat joko nähdä vanhimmat edes vilaukselta, tai muuten vain "osallistua".
Päivä ei ollut mitä kirkkain, muutama pilven pahainen lipui auringon edessä niin, että vain muutamat valonsäteet pääsivät paistamaan aika ajoin. Silti pihalla oli huomattavasi paljon kirkkaampaa, mitä luolissa.

Marduk suuntasi alas ja laskeutui luolan oviaukon yläpuolelle, laskien päänsä Souren päiden viereen.
"ei se nyt tämän kamalampaa ollut. Nuoretkin innostuivat.. tosin ihmiset eivät siitä varmasti tykkää.." Marduk sanoi tähyillen alas päin, missä oli normaalia enemmän lohikäärmeitä liikkeellä yhtaikaa.
ihmiset eivät tosiaankaan siitä pitäneet.. heillä kun oli yksi kylä aivan vuoren juurella ja lentävät lohikäärmeet eivät koskaan olleet hyvä merkki. Kumpa nuo kuolevaiset osaisivat vaan pitää nokkansa pois muiden asioista ja jatkaa elämäänsä.. eiväthän he joka linnun kimppuun olleet hyökkäämässä, kun nämä lentelivät kylän yllä, joten miksi sitten hyökätä lohikäärmeen kimppuun?

ViestiLähetetty: 15 Touko 2009, 21:15
Kirjoittaja Suff
Soure

Ihmiset olivat Souren omasta mielestä varsin neutraalin oloista väkeä, toisin kuin haltiat. Toki ihmiset olivat hiukan naurettavia taikauskoisuudellaan. Sorue katsahti kummallakin päällään heitä vanhempaa lohikäärmettä.

"Väistähän niin saamme viestittää, että täällä on useampikin vanhus paikalla," päät sanoivat ja moni tonninen vartalo asteli jaloiksi kutsuttavilla ulokkeillaan eteenpäin muutaman metrin. Ilmaa karkasi kahteen sierain pariin ja kylmässä ilmassa höyristyttynyttä CO2-yhdistettä lähti valtavista keuhkoista (jotka varmasti olisivat olleet biologian tutkijoille mielenkiintoista tutkittavaa, kuten onko keuhkoja kaksi vai tupla määrä). Ääni ei ollut kovin sen suurempi kuin Mardukin päästämä karjaus, koska Soure ei halunnut näyttää nuoremmille lohikäärmeille, että vanhimmilla olisi jonkinlainen valtataistelu, vaikka joku heistä olisi ollut se viimeinen pystyssä pysyjä, jos taistelua tulisi heidän välille.

Soure jäi katselemaan ylöspäin kummallakin päällään katsoen nuorehkoja penikoita, joilla vielä oli eläimellistä käytöstä. Sitten se katsoi Mardukia heiluttaen siipien tynkiä muuten vain.

"Ette kai pelkää ihmisiä, Marduk hyvä?" Sousar kysyi pienellä pilkan sävyllä Reuntin pysyen hiljaa.

ViestiLähetetty: 15 Touko 2009, 22:27
Kirjoittaja Aksutar
Marduk

Vihdoin Soure päätti astella ulos ja päästi yhtäsuuren karjahduksen, mitä Marduk. Kaunista, kerrassaan kaunista. Nuoret olivat erittäin innoissaan.. vielä kun Magnus, kolmas vanhimmista, olisi tullut ja kajauttanut ilmoille karjahduksen, nuoret olisivat menneet täysin sekaisin. Toisaalta oli huvittavaa kun nuoret noin paljon innostuivat, mutta se oli myöskin erittäin imartelevaa.
Marduk kyllä ihaili Souren raudan tuottamistaitoa. Erittäin kätevää, tosin juuri nyt hän ei keksinyt mitään mihin itse olisi tuollaista taitoa tarvinnut. Oli kuitenkin sääli, että Soure oli kokenut niinkin kovia tuon taidon takia.. no, ollutta ja mennyttä, oli tämä sentään paikkansa yhtenä vanhimmistä ansainnut.

Marduk vilkaisi ainoalla silmällään erittäin kysyvästi Sousariin, kun tämä pamautti ilmoille yllättävän kysymyksen. Hetken Marduk oli hiljaa mutta räjähti sitten nauruun, joka kaikui pitkin vuoria erittäin voimakkaana ja melko pelottavana.
"Minä? Pelkäisin ihmisiä? Älähän nyt, ystävä hyvä! Minähän en kaksijalkaisia kuolevaisia pelkää sen enempää mitä sinua" Marduk sanoi saatunaa naurunsa kuriin.
"Ihmiset eivät ole pelottavia, ei vaikka heillä on keinot tappaa meidät. Heitä on ehkä enemmän, mutta he eivät koskaan tule meitä kukistamaan. Riittäisi että keräisimme kokoon kaikki nuorukaiset ja kävisimme tuhoamassa niin ihmisten kuin haltioiden kylän, sen jälkeen koko Crypt olisi meidän.." Marduk vetäen syvään henkeä ja jatkoi rauhallisemmalla äänellä "Mutta tämä ei ole meidän sotamme, joten parempi pysyä kaukana ihmisistä ja haltioista.. antakoon heidän ratkaista asiansa aikanaan..".
nuo sanat sanottuaan Marduk hiljeni ja jäi tuijottamaan karua vuoristomaisemaa melko haikealla ilmeellä...

ViestiLähetetty: 01 Kesä 2009, 18:27
Kirjoittaja Suff
Mahdolliseen Cryptin valtaamiseen sai Souren kummankin pään ilmeeseen pienen ihmetyksen. Tokihan se oli mahdollista, mutta he olivat kuvitelleet - siis hän oli kuvitellut, eikun siis...Molemmat mahdollisuudet ovat varsin mahdollisia mutta tutkimustyö on varsin vaikeaa, sikäli kun kaksipäisyys ei ole kovin yleinen lohikäärmeille.

Eräs muinaisuudessa lohikäärmeitä tutkinut haltia nimeltään Cuackadeus Farmiacheut, jonka tutkimukset olivat enemmän hänen omia mielipiteitä ja mahdollisesti keksittyäkin, totesi asian suurinpiirtein näin: "Cacsipäiset louhikäärmekset hallizewat waihtonaisesti ajatucsiansa caulusnicamijen wälissä olewassa selkäydimien cohtaamispisteessä, medulphalonissa. Tätä ei esiny muilla elijö muotoilla, sillä näiden louhicäärmesten racenne on warsin omalaatuinen ja on sicäliwarsin hancala se löytääkin, sillä cyseinen alue on warsin herccä, sillä ilman cosketucsessa se menee höyrynä ilmaan."

Sekavasta ajattelun tuotoksesta huolimatta Sourelle jäi varsin outo maku oraakkelin lausunnasta. Hän oli ihan samoilla linjoilla, että heidän ei pitäisi liittyä ihmisten ja haltioiden väliseen sotaan. Asia olisi tietenkin toinen, jos jompi kumpi hyökkäisi hietä vastaan. Haltiat ehkä olisivat ärhäkkäämpiä heitä kohtaan, jotta saisivat heidät takaisin hallintaansa.

"Kannattaisikohan sitä käydä kattomassa heitä? Tarkoitamme siis ihmisiä," he sanoivat katsoen Mardukia, kun heidän päähänsä puskeutui muistutus vähäksi käyneistä yrteistä.

ViestiLähetetty: 04 Kesä 2009, 12:00
Kirjoittaja Aksutar
Marduk

Marduk ei pahemmin ollut perehtynyt Souren ajatusten kulkuun, mutta vaikka tuolla kaksi päätä olikin, Marduk piti häntä yhtenä henkilönä... tai no, otuksena. Toki hän voisi perehtyä paremmin Souren ajatusten kulkuun, mutta mitä suotta.. sen kerkeäisi myöhemmin, vaikka sitten seuraavan sadan vuoden jälkeen.

Marduk katseli alas vuoren rinnettä, kunnes vilkaisi Soureen tämän ehdottaessa että he menisivät katsomaan ihmisiä. Marduk piti miettiessään matalaa, krokotiilimaista murinaa, kunnes avasi suunsa.
"Eeen tiedä sinusta, mutta minä ainakin menen kylään hakemaan yhden onnettaren... eikä muutama sielukaan olisi pahitteeksi, alkaa jo tuntumaan vanhuus niskassa." Marduk sanoi.
Tottahan se oli.. hän tunsi itsensä aina vain vanhemmaksi, mitä pidempään hän oli ilman sieluja.. mutta kunhan muutaman, tuoreen sielun sai niin johan helpotti. Ikä ei painanut enää missään. Onneksi Marduk ei tuntenut sen pahemmin omantunnontuskia, vaikka viekin toisilta sieluja... ja jos tunsi niin ainahan hän saattoi palauttaa ne. Vain kerran tähän mennessä joku oli tullut pyytämään häntä palauttamaan ystävänsä sielun.. silloin Marduk oli lämmennyt sen verran että oli antanut poloiselle ystävänsä sielun takaisin, olihan se jo melko saavutus kivietä Mor vuorten huipulle, vanhimpien luolaan ja uskaltautua oraakkelin puheille, vaatien tätä palauttamaan varastamansa.

ViestiLähetetty: 15 Kesä 2009, 21:49
Kirjoittaja Suff
Soure käänsi valtava vartaloaan astellen takaisin kohti luolaa sanomatta mitään. Raskaasti se asteli kohti omaa luolaansa ja pysähtyi suulle. Reunt kääntyi oven puolelle, tarttu sen yläpuolelta suullaan ja liikkui reunoja pitkin irrottaen suunsa alanurkassa. Oven reunan hehkuivat valkoisina, jonka reunoilla ovi hohti pitkälle punaisena.

Lohikäärme asteli sisään luolaansa ja katsoi kummallakin päällään kammion seinää, jossa oli rautaisia ihmishahmoja. Kukin heistä oli varsin yksityiskohtaisesti tehty, ja muutamilla oli jonkin sortin vaatetustakin päällä, vaikka suurimmalla osalla oli sotisopa. Sousar suoristi kurkkuaan, nostatti sitä kaarelle ja työnsi kielensä ulos. Kieli asttui golemin pään päälle antaen kukuvääylän pienellä rautakuulalle, joka vieri kieltä pitkin rautaisen kallon pinnalla olevaan koloon. Reunt teki samoin toiselle golemille ja lohikäärme astui hiukan poispäin golemeista, kunnes asteli omalle kuopalleen ja kääriytyi siihen.

Kaksi silmä paria sulki silmänsä samalla, kun kahdella rautaisella ihmisellä aukeni omat silmät. Vanhan, kevyen haarniskan mallia pitävä mies asteli hieman kitisten ja konemaisesti rivistä. Toinen, isompi mies jonka yllä oli maapojan perusvaatetus, asteli pois vähemmän äänekkäästi mutta yhtä konemaisesti. Kumpikin asteli onkaloa pitkin isohkolla, kilahtavalla metelillä, rautojen iskeytyessä toisiaan vasten.

Golemien konemaisuus katosi hiljaa niiden astellessa enemmän askeleita. Ovella heillä oli vielä paljon konemaisuutta, kun he joutuivat vetämään monia satoja kiloja painavan oven kiinni. Ovea ei ollut kovin vaikea vetää, sillä se ei raapinut lainkaa alustaa. Ovi sanan mukaisesti painautui paikalleen reunat yhä hohtaen punaisena, mutta vähemmän kuin aiemmin.