Kirjoittaja Ivy » 23 Elo 2011, 22:01
Ophelia
Papitar kohautti kulmaansa velhon vastatessa hänelle ottavansa lääkkeensä, mikäli kykenisi. Tämä sai kenet tahansa aavistamaan pahinta, Seth oli saanut otteen velhon kehosta ja nyt ei menisi aikaakaan ennen kuin tuo omisi Blackin koko olemuksen. Ophelia painoi selkänsä vasten seinään ja seurasi henkeään pidätellen velhon liikkeitä. Kaikki olivat paikallaan. Kukaan ei päästänyt pihahdustakaan. Velhon lopulta nostaessa kasvonsa jälleen ylös, papitar ei tunnistanut niitä enää ystäväkseen.
Sadistinen virne ja punaista leiskuvat silmät kääntyivät heihin tämän ensin naksuttaen niveliään kuin eläin, joka oikoi raajojaan oltuaan ensin sullottuna pieneen tilaan liian pitkän aikaa. Aivan kuin tilanne ei ollut jo tarpeeksi selkäpiitä karmiva.
Ophelian syke nousi. Tästä kakkosesta hänellä oli ollut kokemuksia, tämän kakkosen hän tiesi ja tämä kakkonen, eli Seth joka oli nyt päässyt valtaan, ei tiennyt heille hyvää. Ophelia yritti sulautua yhteen seinään kanssa, laihoin tuloksin Sethin tervehtiessä heitä äänellä, jonka papitar oli muistanut enää vain kaukaisesti.
Ophelia vilkaisi nopeasti Sethistä alas Kalmaan tämän käskiessä häntä menemään, mutta sitä hän ei aikonut tehdä! Hulluko tuo oli?! Hän ei antaisi itsellensä anteeksi jos jättäisi Kalman oman onnensa nojaan sellaisessa kunnossa kuin oli. Sitäpä paitsi... Ophelia ei uskonut juuri nyt kykenevänsä liikkumaan vaikka olisi halunnutkin.
Sethin kysyessä Kalmalta mitä tälle oli tapahtunut, papitar oli lyödä päänsä seinään yllätyksestä velhon siirryttyä niin äkisti aivan heidän eteensä virnuilemaan.
Papitar puristi nyrkkejään yhteen, tuo oli liian lähellä, aivan liian lähellä. Ophelia keräsi hetken aikaa kaiken rohkeuttansa yhteen ja tuntiessaan osan voimistaan alkaen palautuvan, hän nosti jalkaansa ja--
EARGH! Papitar huudahti polkaistessaan Sethin naamaa niillä vähäisillä voimillaan mitä omisti saadakseen tuon heistä kauemmaksi ja ennen kuin kukaan kerkeäisi asiaa sen enempää ihmettelemään, papitar oli luonut helmiäishohtoiset suojakuplan hänen ja Kalman ympärille, toivoen voivansa pitää sitä yllä.
ma-maistuiko..? Papitar kysyi naurahtaen heikosti samalla kun suoristi selkänsä ja piti kätensä sivulla voidakseen tuntea kuplan kestävyyden paremmin.
//BOOT TO THE FACE//