Kirjoittaja Ivy » 24 Elo 2011, 14:40
Ophelia
Papitar ei siirtänyt enää katsettansa Kalmaan vaan piti tillittimensä tiukasti Sethissä huultaan purren. Hänen suunnitelmansa vaikutti toimivan. Kalman oli vain paras löytää tuon nappulat ja nopeasti samalla kun hän joutui kuuntelemaan Sethin tarinointia. Ei, Ophelia ei oikeasti halunnut tietää, mutta mitään mielenkiintoisempaa puheenaihetta hän ei voinut velholle tarjota. Ellei tuo olisi ollut kiinnostunut väittelemään hänen kanssaan jumalasta tai juttelemaan synkeästä säästä.
Seth lähti astelemaan kohden häntä, vihjaillen, että ehkä Ophelia halusikin tietää. Papitar mulkaisi velhoa jo lähes murhaavasti tämän puheiden alkaessa käydä irstaiksi, mutta tyytyi tälle takaisin huutamisen sijaan irvistelemään tälle vastaukseksi, kunnes tämä pääsi itse tarinaan.
Ophelia olisi niin mielellään laittanut kätensä korville tämän päästessä vauhtiin siitä, kuinka prinsessa oli kiljunut, huutanut Blackia apuun ja mukamas lopulta lopulta nauttinut koko touhusta, jopa lyömisestä että puremisesta. Ophelia ei suostunut uskomaan tästä mitään! Hänen vatsaansa koski kuulla enää sanaakaan tästä sairaasta tapahtumasta.
Sinä valehtelet Ophelia kuiskasi pidätellessään taas itkua kurkussaan ja vaistomaisesti käänsi päätänsä sivummalle Sethin nojautuessa lähemmäksi kuiskaamaan, kuinka kiimaisena tuo kävi sairaista mielikuvistaan. Kupla kyllä suojaisia häntä, mutta silti mitä lähemmäksi Seth yritti päästä, sitä ällöttävämmäksi hän olonsa tunsi. Ainoa asia jonka papitar tästä satavarmasti oppi, oli että hän siunaisi kappelin sisäänkäynnin öisin tästä lähtien. Aivan kuin kappeli itsestään ei olisi jo tarpeeksi pyhä.
Tämän jälkeen Seth kääntyi hänestä nauramaan taas makean räkäistä nauruaan, jättäen hänet setvittään omia ajatuksiaan, huomaten pian taas Kalman ja tämän touhut.
Löysit ne! Ophelia huudahti astetta toiveikkaampana nähdessään tämän löytäneet pillerit harhautuksen aikana. Hetken aikaa nämä kaksi väittelivät siitä, kuinka tuo saisi pillerit velhon kurkusta alas.
Raaka voima oli ainoa mahdollisuus jonka Ophelia keksi tähän hätään, kysymys kuului kykenikö Kalma siihen siinä kunnossa kuin oli, vaikka velho olikin tätä rakenteeltaan heiveröisempi.
Papitar risti kätensä ja sulki silmänsä, voiden nyt vain rukoilla Kalman onnistuvan aikeissaan tämän hyökätessä kohti velhoa.