Don't you ever learn

Linnalla sijaitseva sairastupa on lähinnä tarkoitettu linnan väelle, sekä kuninkaan sotilaille. Kaikki jotka taistelevat ihmisten riveissä, ovat liittyneet armeijaan, voivat hakea täältä hoitoa haavereihinsa. Sairastupa on kolmikerroksinen sivurakennus linnan muurien sisällä. Sairastuvalla työskentelee niin tavallisia hoitajia ja lääkäreitä, kuin parantajiakin. Magian kanssa temppuilevat parantajat ovat kuitenkin ihmisten puolella harvinaisia, joten parantajaa pääsevät tapaamaan yleensä vain korkea-arvoiset kenraalit.
Alimmassa kerroksessa sijaitsee huoneita hätätapauksille, jotka juuri ovat saapuneet tuvalle. Toinen kerros on täynnä lepohuoneita ja ylin kerros on yksityisille hoitohuoneille, johon pääsevät vain harvat ja valitut.. he, jotka laskevat itsensä tärkeiksi.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2011, 19:26

Black

Kalman kysymykseen Black nyökkäsi vain pienesti. Tuo ei vielä halunnut avata suutaan, peläten yhä Kirouksen pääsevän valloilleen. Velho vain odotti käsi ojossa pillereitä jommalta kummalta. Lopulta Papitar astui ulos kuplastaan ja tuli ojentamaan muutaman pillerin velholle. Valkoisten nappuloiden koskiessa luista kämmentä, velho sulki kätensä nyrkkiin ja vei sen huulillensa, joista sujautti pillerit sisään ja nielaisi. Päätä jomotti. Niin iskun kuin Sethin takia. Kirouksen ääni kummitteli vielä velhon päässä, huudellen asioita joita ei sopinut muille edes mainita. Velho sulki silmänsä ja toivoi äänen hiljentyvän. Hän ei halunnut kuulla. Hän ei halunnut kuulla mitään, mitä tuo sanoi. Jokainen sana muistutti hetkistä, joita hän oli saanut todistaa. Hetkistä, jolloin oli satuttanut lähimmäisiään vastoin omaa tahtoaan. Jos Black olisi ollut yhtään herkempi tapaus, olisi hän varmasti vieräyttänyt parikin kyyneltä. Mikään ei ollut kamalampaa, kuin satuttaa rakkaitaan, varsinkin sitä kaikista rakkainta.

Ophelian toistaessa arasti velhon nimeä, nosti Black normaaliksi palanneen katseensa papittareen. Tuon jälkeen Ophelia parahtikin itkuun, kietoessaan kätensä velhon kaulan ympärille. Pahoittelevan surullinen katse kävi Kalmassa, mutta laskeutui nopeasti, velhon painaessa kasvonsa vasten papittaren olkapäätä ja kietoessaan kätensä tuon ympärille.
Tämä päivä oli ollut aivan liikaa velholle. Ensin kauan kadoksissa ollut sisko palasi vannoen kostoa jostain olemattomasta ja sitten vielä tämä. Onneksi Seth ei ollut ehtinyt repimään ketään kappaleiksi.
Anteeksi velho ei tietenkään pystynyt sanomaan. Kuitenkin tuon sulkeutuvan surullisesta olemuksesta saattoi päätellä tuon potevan morkkista teoistansa. Tai no, Sethin teoista.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Elo 2011, 20:03

Kalmankoira

Loppu hyvin kaikki hyvin, tai ainakin melkein sen suhteen että kukaan ei ollut kovinkaan onnellinen miltään kannilta katsottuna, paitsi sen että paha sai palkkansa ja palasi sinne minne kuuluikin. Toivottavasti pysyisikin siellä kiltisti eikä tulisi vähään aikaan ulos ja vielä parempi jos ei koskaan. Ophelia juoksi Blackin luokse ja kyseli tuolta oliko kaikki hyvin ja oliko tuo ylipäätänsä paikalla oikeasti ja velhon katse kertoi enemmän kuin tuhat sanaa: vanha patu oli taas paikan päällä vaikkei ollutkaan täysin oma itsensä. Tuo oli, ainakin Kalman mielestä, astetta oudompi käytökseltään osoittaakseen hempeilyä kahta ystäväänsä kohtaan luoden aavekoiran että papitattaren päälle pahoittelevan ja surullisen katseen. Toisaalta Kalma ymmärsi hyvin ja hymähti lempeästi velholle vastaukseksi takaisin. Pää asia ettei mitään pahempaa ehtinyt tapahtumaan.. paitsi että kirjasto kärsi jonkin verran, mutta sen pystyisi korjaamaan henkiä ei.

Kalma istui hetken aikaa aloillaan seuraten omalta paikaltaan velhon ja papitattaren yhteistä hetkeä nousten kohta ylös hieman vaivalollisesti vaihtaen muotonsa jälleen koiraksi, jolloin oli huomattavasti helpompi kävellä ja nilkutti kaksikon luokse käyden makaamaan puoliksi kyljelleen ja puoliksi vatsansa varaan kaksikon viereen laskien karvaisen päänsä velhon polven päälle sanaakaan sanomatta. Tuskin tuo mitään saarnaa haluaisi nyt kuulla.
"Ophelia kaikki on hyvin, ei mitään hätää." Koira sanoi sitten papitattarelle joka oli ottanut koko tilanteen pahiten kaikista kolmesta, tai ainakin näytti sen voimakkaimmin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Elo 2011, 20:40

Ophelia

Papitar nyyhkytti ja itki, yrittäen rauhoittua mutta ei yksinkertaisesti kyennyt. Tapahtumat olivat olleet liikaa yhdelle päivälle, heille kaikille. Ophelia rutisti velhoa entisestään, mutta hellitti hiukan, ettei tämä tukahtuisi. Black oli palannut, eikä papitar halunnut enää ikinä tavata Sethiä missään merkeissä.
Black ei sanonut itse mitään, eikä tämän tarvinnutkaan papittaren saadessa tältä halauksen takaisin. Kului hetki kaks hänen nyyhkyttäessä, mutta kovaan ääneen parkuminen oli jo hiljentynyt, kaikki oli nyt hyvin. Ophelia huomasi Kalman saapuneen paikalle koira muodossaan. Tämän pistäessä maaten tämä kertoi hänelle kaiken olevan kunnossa, ettei enää olisi mitään hätää.

Minä tiedän sen Ophelia vastasi hymyillen heikosti Kalmalle, irtautuen samalla velhosta ja pyyhki kyyneleensä valkeisiin hihoihinsa.
Me olemme kaikki väsyneitä Tästä kaikesta. Oletko Oletko sinä kunnossa? Ophelia jatkoi, osoittaen kysymyksensä Kalmalle vaikkei hänestä paljoa apua tuolle olisi, tai ylipäätänsä kellekään, hänen voimansa olivat kuluneet täysin kuplan ylläpitoon eikä hän saisi aikaista edes pientä valonkipinää vaikka yrittäisikin. Hän olisi halunnut kysyä velholta olivatko Sethin puheet totta, oliko tuo tosiaan tehnyt niin Lilylle Mutta nyt ei ollut aika sille, kaikki olivat liian nuutuneita... Papitar ajatteli kysyä prinsessalta suoraan, mikäli löytäisi sopivan ajoituksen. Joka tapauksessa hän toivoi Sethin puheiden olevan silkkaa valhetta pelotellakseen häntä.
Kaikki me olemme yhä hengissä Ophelia sanoi vielä hymyillen, osoittaen jotain positiivista ja elossa oleminenhan oli tässä se pääasia, kukaan ei ollut menettänyt henkeään näiden useiden surkeiden sattumusten ohella.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2011, 21:13

Black

Kalma tuli lähemmäksi, muuttuen takaisin koiraksi ohimennen. Tuo älysi rauhoitella Papitarta, joka oli selvästi järkyttynyt tästä tapahtumasarjasta. Hyvä vain, Blackistä ei ollut verbaalisesti tuota rauhoittelemaan tällä hetkellä.
Ophelia totesikin tietävänsä sen, kysellen sitten Kalmalta oliko tuo kunnossa. Kyllähän sen näki, ettei aavekoira ollut täysissä voimissaan. Mutta papitar oli oikeassa siinä, että kaikki olivat väsyneitä nyt. Tavalla tai toisella. Lisäksi papitar toi esille positiivsen faktan siitä, että he kaikki olivat yhä elossa. Hyvä niin.
"Sinut pitää viedä sairastuvalle" Black totesi lopulta hetken katseltua Kalmaa Ophelian olkapään suojista.
Velho nousikin ylös, ottaen kiinni papittaren kädestä ja laski toisen kätensä sitten Kalman kaulalle, teleportaten heidät takaisin sairastuvalle. Siellä heitä odottikin joukko hoitajia ja vartijoita, jotka olivat astetta kummastuneempia aikaisemmista tapahtumista. Velho selitti nopeasti ja yksinkertaisesti että kyse oli vain yksittäisestä raivokohtauksesta, ei mitään sen paremmin. Lisäksi velho vihjasi että kirjastossa saatettaisiin tarvita siivoojaa.

Kun asia oli lyhyesti ja ytimekkäästi selitetty, vietiin Kalma takaisin sairaanhoitajien huostaan. Nuo parsivat aavekoiran takaisin kasaan ja antoivat tuolle - velhon pyydöstä - yksityisen huoneen, missä tuo saisi levätä rauhassa.
Kun hyvät yöt oli toivotettu, jättivät papitar ja velho aavekoiran lepäämään. Black saattoi uupuneen papittaren kappelilleen ja toivotti tuolle vaisut, hyvät yöt, ennen kuin palasi takaisin omaan tönöönsä kiroamaan olemassa oloaan.

Black heräsi aikasin aamulla. Velho tosin ei ollut pahemmin nukkunutkaan, joten herääminen oli melko lailla epämääräinen käsite. Päivä oli jälleen synkkä, enteillen lisää sateita tälle päivälle. Yöllä oli satanut kunnolla, josta johtuen maa oli märkä. Aamu oli myös sumuinen. Velho odotti muutaman tunnin, ennen kuin uskalsi edes harkita tönöltään lähtöä. Viimein tuo puki päälleen, heittäen ylleen niin kaavun kuin paksun, hupullisen viittansa, suunnaten lopulta kulkunsa kappelille. Kappelin ovelle päästyään velho koputti siihen kolmesti sauvallansa, jääden odottamaan papitarta, joka avasikin oven pian.
"Menen katsomaan Kalmaa... Tuletko perästä sinne?" Velho kysyi ja vastauksen saatuaan nyökkäsi ja poistui paikalta, kohti sairastupaa.
Sairastuvalle päästyään velho suuntasi Kalman huoneelle. Tuo koputti jälleen kolmesti oveen, kunnes astui varovasti sisään huoneeseen...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Elo 2011, 21:39

Kalmankoira

Papitar vaikutti rauhoittuneen suurimmalta itkun puuskaltaan ja kyseli oliko aavekoira itse kunnossa. Kalma höristi hieman korviaan ja hymähti piensti lohduttavasti ennen kuin avasi suunsa.
"Olen olen, aivan kunnossa.. väsynyt vain." Kalma vastasi Ophelialle, joka esitti vielä faktan että he kaikki olivat hengissä mikä laskettiin loistavaksi asiaksi. Koira nappi silmät siirtyivät sitten puolestaan velhoon joka ilmoitti että hänet pitäisi viedä takaisin sairastuvalle. Kalma nyökkäsi pienesti eikä tuolla ollut mitään sitä vastaan kun velho laski kätensä koiran karvaiselle kaulalle ja teleporttasi hiedät kaikki kolme takaisin sairastuvalle, jossa muutama hoitaja ja vartija ihmetteli tapahtunutta. Onneksi Black selitti asian ja Kalma, joka oli muuttunut takaisin humanoidiksi, sai oman huoneen velhon pyynnöstä ja hoitajat puolestaan tarkistivat että haavat eivät olleet revenneet sen pahemmin auki kähinässä. Mikä kylläkin oli jo sattunut ainakin vatsan kohilta.
Hoitajien saatua haavat hoidettua nuo jättivät koiran yksinään huoneeseen ja Kalma toivotti vielä seuralaisilleen öitä ennen kuin itse käpertyi vällyjen väliin kaikessa rauhassa koittaen nukahtaa.

Aamu oli alkanut jälleen sarastamaan, vaikkakin astetta pilvisempänä, ja Kalma joka ei myöskään ollut yöllä pahemmin saannut nukuttua kun joka paikkaan koski ja toisinaan oli kylmä tai kuuma jolloin peittokin oli välillä saannut häädöt tai vedetty takaisin.. Mikään ei vain tuntunut sopivalta ja voimat olivat kaikki poissa, mitään ei tuntunut jaksavan.
Noh monen tunnin tappelun ja lyhyiden nukahtamisien jälkeen Kalma istui sängyn reunalla puoli nukuksissaan tuijottaen tyhjyyteen peitto sylissään lämmikkeenä täristen siltikin kuin haavan lehti kylmästä, joka puolestaan sattui haavoissa.
Ovi aukesi ja Kalma nosti hieman päätään huomaten papitattaren ja velhon astuvan sisään.
"Huomenta... päivää, mitä nyt sitten onkaan." Koira tervehti kaksikkoa hieman ääni käheän kuuloisena.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Elo 2011, 22:06

Ophelia
Mitä seuraavaksi tapahtui, unohtui lähes kokonaan papittaren mielestä aamuna. Hän saattoi muistaa heidän käyvän sairastuvalle tilanteen rauhoittuessa, jättäen Kalman sairaanhoitajien hoiviin, antaen samalla tuolle jopa huoneen missä tuo saattoi toipua rauhassa ja lopulta hän muisti velhon saattaneen hänet kappelille, milloin he toivottelivat toisillensa hyvät yöt...
Papitar oli nukkunut yönsä jokseenkin tuskallisesti. Sethin sanomat sanat kummittelivat yhä hänen mielessään eivätkä puolentunnin iltarukoukset olleet auttaneet asiaa. Oli sanomattakin selvää, että Ophelisa oli hieman pyörryksissä aamun sarastaessa.
Hoidettuaan aamutoimensa, niin kuin peseytymisestä aamurukoukseen, koputus kuului ovelta. Ophelia arvasi jo valmiiksi kuka vierailija mahtoi olla, näin aikaisin hänelle harvemmin tuli synninpäästäjiä
Papitar avasi ovensa. huomaten vierailijan tosiaan olevan velho kysymässä mikäli papitar meinasi tulla katsomaan Kalmankoiraa.
Huomenta Black Toki, hetki niin olen valmis. Ophelia vastasi tälle hymyillen kuin mikäkin päivänsade ja hyvästeli ´vanhempansa´ jotka eivät olleet muuta kuin kaksi puista muistolaattaa. Tämän jälkeen Ophelia sulki kappelinsa oven ja juoksahti edeltä kävelevän velhon perään kohti huone-osastoa josta Kalmasta pidettiin huolta.

Sanaakaan ei pahemmin vaihdettu matkan aikana, eikä se häntä pahemmin häirinnyt. Häntä kiinnosti nähdä miten Kalman vointi yhtä paljon mitä velhoakin. Tämän koputettua muutamaan otteeseen he astuvat sisään huoneeseen, jolloin Kalma toivotti heille huomenta päiviä.
Huomenta, vielä toistaiseksi Päivään on vielä pari tuntia. Ophelia toivotti ja tepasteli Kalman yöpöydälle kaatamaan tuolle lasillisen vettä, ojentaen tämän lopulta Kalmalle.
Juo tämä niin tokenet paremmin. Tyttö vinkkaisi hymyillen Kalmankoiralle, istahtaen sitten alas sängyn vierelle.
Voitko jo paremmin? Toivoisin että voisin auttaa paremmin haavoissasi Ophelia lisäsi pitäen huolen että toinen joi vetensä. Vesi jos mikä palauttaisi voimia hyvän ruuan ja levon vierellä.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2011, 22:18

Black

Heidän astuessa sisään Kalma toivottelikin huomenet, tai päivät, Ophelian pian korjaten tuon ollessa oikessa puhuessaan aamusta. Aavekoira ei näyttänyt voivan hyvin. Tuo näytti jotenkin.. kuumeiselta. Lisäksi äänensä oli käheä. Oliko tuo jonkun bakteerin hankkinut itselleen? Vai normaali flunssan? Siitä velho ei osanut sanoa, hän ei ollut perehtynyt parantamiseen mitenkään.
Papitar meni ja tarjosi koiralle vettä, jääden vahtimaan että tuo myös joisi vetensä. Samalla tuo kyseli voiko koira jo paremmin, toivoen myös voivansa itse auttaa tuon haavojen suhteen.
Velho tyytyi tuijottamaan parivaljakkoa sängynpäädystä. Hän ei ollut sillä tuulella, että olisi tullut itse yhtään lähemmäksi. Fyysinen kosketus ei nyt ollut päällimmäinen toive velhon päässä eilisen jälkeen. Lisäksi hänen kylkensä oli yhä kipeä, mutta ei maininnut siitä mitään. Hän oli tottunut kätkemään kipunsa, oli se sitten fyysistä tai henkistä. Velho olikin paikkaillut itse itseään yön aikana, toivoen nyt ettei kukaan muistuttaisikaan eilisistä haavereista.

"Sinun pitäisi mennä varoittamaan Ednaa" Black totesi lopulta yllättävästi, tuoden esille huolestuttavan aiheen "Niin Nimuen kuin... minunkin kannalta" Velho lisäsi. Kyllä hän oli kuullut ja muisti, mitä Seth oli puhunut. Ja Sethin tuntien, tuo aikoi yrittää toteuttaa puheensa ennemmin tai myöhemmin.
"Olen ottanut nyt niin vahvan lääkityksen, ettei hänen pitäisi edes päästä vallolleen.." Velho lisäsi nopeasti, jättäen asiasta puhumisen sikseen.
"Tarvitsetko apua kotiin pääsemiseen?" Velho kysyi perään, jääden odottamaan vastausta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Elo 2011, 22:42

Kalmankoira

"Aika menee helposti sekaisin sängyssä maatessaan." Kalma tuumasi Ophelialle, joka kipitteli yöpöydän äärelle ja kaatoi kannusta lasiin vettä ja ojensi sen aavekoiralle.. Kalma tuijotti sitä hetken väsyneenä kunnes otti sen käteensä ja kulautti sen alas kurkustaan melko nopeasti laskien tyhjän lasin takaisin yöpöydälle. Katse siirtyi takaisin papitattareen tuon kysellessä hänen vointiaan, ja hän kun luuli että se näkyisi kilometrin päähän ettei hän ollut läheskään kunnossa.
"En... en ole nukkunut oikeastaan yhtään ja olo on kuin hakatulla." Kalma vastasi sitten papitattarelle olo kysymykseen ja hymähti pahoittelevasti ettei tuo voinnut auttaa häntä tässä tilanteessa yhtään.
"Onko otsani kuuma?" Kalma sitten kysyi papitattarelta vaikka veikkasikin vahvasti että kuumetta oli koska hän paleli normaalissa huoneen lämmössäkin ja toisinaa oli yhtä kuuma kuin saunassa konsanaan.

Katse siirtyi velhoon tuon muistuttaessa häntä sen suhteen että Ednaa pitäisi varoittaa mahdollisimman nopeasti, lisäten vielä sanoihinsa että oli ottanut toisen puolensa varoille sen verran tuhdin annoksen ettei tuo heti pääsisi niskan päälle ja lopuksi vielä kysyi tarvitsiko hän apua kotiin pääsemisen kanssa.
"Mieluusti... pyörryn varmaan kesken matkan.. tai alan taas hourailemaan jotakin omaani." Kalma naurahti väsyneesti viimeiselle lausahdukselle muistellen kuinka oli viimekerralla vahingossa käynnyt agresiiviseksi sitä läkäriä kohtaan... ja siintäkin kunnon soppa syntyi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Elo 2011, 23:06

Ophelia
Kalma sanoi suoraan olonsa olevan kuin hakatulla. Ophelia pystyi kuvittelemaan tuon tuntevan niin, kovin pirteältähän tuo ei vaikuttanut, mitä nyt kohteliaisuudesta kysyi. Tämän jälkeen Kalma kysyi oliko tuon otsa kuuma. Ophelia nousi seisomaan ja nappasi hihastaan vetäisten tuon taaemmaksi kokeillakseen tuon otsaa.
Uskon, että sinulla on hitusen kuumetta Papitar sanoi lopulta tunnustellessaan tuon otsaa ja vetäisi kätensä pois kääntäen päänsä kohden velhoa, tuon kehottaessa häntä ilmoittamaan Ednalle niin Nimuesta että velhosta itsestään.
Black ilmoitti tämän jälkeen ottaneensa tuhdimman lääkityksen kaiken varalle. Ophelia nyökkäsi tälle, vaikkei uskonutkaan tuon olevan aivan tarpeen Vaikka tunsikin itsensä helpottuneemmaksi velhon ottaessa nyt enemmän varatoimenpiteitä asioiden välttämiseksi.

Kalma vastasi tarvitsevansa apua kotiin pääsyssä, Blackin kysyessä mikäli tämä tarvitsi avustusta.
Meidän ei pitäisi kuitenkaan hätiköidä Vaikka Tämä Edna varmastikin on huolissaan siitä missä sinä olet. Papitar sanoi kääntäen katseensa takaisin sängyllä makaavaan Kalmaan.
Olet vielä huonossa kunnossa, kulutit voimiasi yli rajojesi Papitar jatkoi pyöritellen sormiaan, hän ei halunnut kenenkään hätiköivän ihan vielä, heillä olisi vielä aikaa. Tuskin Nimuellakaan, Blackin siskolla olisi suunnitelmia vielä heidän varalleen... Näin ainakin Ophelia toivoi ja rukoili.
"Vai... Luuletko, että Edna olisi vaarassa näin lyhyessä ajassa?" Ophelia käänsi kysyvän katseensa velhoon. Tämä jos joku tunsi siskonsa parhaiten, vaikkeivat he olisi tavanneet toisiansa moniin vuosiin.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2011, 23:33

Black, Edna

Kävi ilmi että Kalmalla oli kuumetta. Ihmekkös tuo, vaikkakin mysteeriksi jäi mistä kuume oli noussut. Toivottavasti ei mitään vakavaa. Kalma myös kertoi tarvitsevansa todennäköisesti apua päästäkseen kotiinsa. Ei sinänsä ihme. Black oli mieluusti auttamassa, varsinkin eilisen jälkeen. Hän tunsi olevansa velkaa niin Ophelialle kuin Kalmalle.
No, Ophelia oli sitä mieltä ettei Kalman kannattaisi vielä kotiinsa lähteä. Näin velho ainakin tulkitsi tuon puheet. Sitten papitar kyselikin velholta tämän siskon toimintojen nopeutta.
"Hän on viekas ja löytää keinot saada tietoa, kenestä tahansa... Mutta en usko että hän vielä on saavuttanut tietolähteen, joka tietäisi Kalman ja Ednan suhteesta..." Velho totesi, pohtien asiaa hetken mielessään. Siskonsa osasi olla kavala, mutta tuskin tuo nyt jumalallisiin saavutuksiin.
"Mutta Kalman on parasta mennä silti kotiinsa.. Ihminenhän Ednakin on, tuo varmasti on jo huolissaan sinusta" Black totesi pienesti hymähtäen "Joten mennään. Ophelia jos tietää paremmin haavojen hoidosta niin voit kertoa Ednalle, en usko että se mustalainen pahemmin asiasta teitää... tai ehkä hän tietää liikaakin".

Sen enempiä kyselemättä Black käveli Ophelian ja Kalman luokse. velho laski toisen kätensä Ophelian olkapäälle ja toisen Kalman päälaelle, teleportaten sitten kolmikon aina Kalman asunnolle asti, keskelle noiden oleskelutilaa.


Edna oli totta kai ollut jälleen kerran huolissaan Kalmasta. Kuitenkin, tyttö oli pysynyt koko tämän ajan kotona, odottaen että Kalma palaisi. Tuota oli turha lähteä etsimään. Alue, jolla aavekoira liikkui, oli yksinkertaiseti turhan laaja yksin haravoitavaksi. Puoliverinen ei ollut nukkunut yhtään. Koko tuon ajan hän oli ollut huolissaan puolisostaan.
Tänä aamuna tyttö oli noussut kuitenkin ylös sängystä ja päättänyt ruokkia talon lemmikit. Talon koira ja pikku lohikäärme saivat ruokansa, jonka jälkeen Edna oli alkanut keittämään vettä teetä varten. Kuitenkin, juuri kun teepannu oltiin laitettu liedelle, kuului oleskeluhuoneesta rymähdys.
Edna katsoi hetken aikaa keittiön ovelle, kunnes otti muutaman nopean askeleen ja meni vilkaisemaan oleskeluhuoneeseen. Niin Kalma, kuin velho ja joku tuntematon nuori tyttö olivat ilmestyneet oleskelutilaan kuin taika iskusta.
"Kalma!" Edna huudahti nähdessään kumppaninsa, juostessaan tuota kohden ja kietoi kätensä varovasti puolisonsa ympärille "Mitä te olette tehneet hänelle?!".

Black vilkaisi mustalaistyttöä tuon saapuessa paikalle. Halattuaan puolisoaan tuo kyselikin, mitä he olivat tehneet Kalmalle. Velho ei voinut olla hymähtämättä pienesti.
"Olen tuntenut hänet kauemmin mitä sinä ja sinä luulet, että minä olisin jotain pahaa tarkoituksella tehnyt hänelle?" Black kysyi mustalaiselta, samalla kun riisui viittansa. Enda ei vaivautunut vastaamaan velholle, tujoitti noita kahta vain erittäin vihaisesti.

// Suskari jos viitsit niin siirrä peli länsikujille tai jonnekkin, pois sairastuvalta anyway //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Elo 2011, 11:53

suskari
 

Edellinen

Paluu Sairastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron