Don't you ever learn

Linnalla sijaitseva sairastupa on lähinnä tarkoitettu linnan väelle, sekä kuninkaan sotilaille. Kaikki jotka taistelevat ihmisten riveissä, ovat liittyneet armeijaan, voivat hakea täältä hoitoa haavereihinsa. Sairastupa on kolmikerroksinen sivurakennus linnan muurien sisällä. Sairastuvalla työskentelee niin tavallisia hoitajia ja lääkäreitä, kuin parantajiakin. Magian kanssa temppuilevat parantajat ovat kuitenkin ihmisten puolella harvinaisia, joten parantajaa pääsevät tapaamaan yleensä vain korkea-arvoiset kenraalit.
Alimmassa kerroksessa sijaitsee huoneita hätätapauksille, jotka juuri ovat saapuneet tuvalle. Toinen kerros on täynnä lepohuoneita ja ylin kerros on yksityisille hoitohuoneille, johon pääsevät vain harvat ja valitut.. he, jotka laskevat itsensä tärkeiksi.

Valvoja: Crimson

Don't you ever learn

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2011, 14:06

// Jatkoa täältä //

Black

Siskonsa katosi apureineen kuin tuhka tuuleen. Velho katsoi hetken aikaa tyhjyyttä, kunnes alkoi tuntea pientä helpotusta hengityksensä suhteen. Nimuen poistuttua, alkoi myös tuon loitsut heiketä. Tiedä sitten oliko sisko tyhmä vai niin sadistinen, että halusi itse olla paikalla näkemässä veljensä kärsivän. Jälkimmäinen vaihtoehto oli todennäköisempi. Tyhmät velhot olivat erittäin harvinainen näky.
Kaste laskeutui maahan. Ajatukset harhailivat siellä täällä, eikä velho nyt yksinkertaisesti kyennyt keskittymään ympärillä tapahtuviin asioihin. Velho havahtui tähän hetkeen vasta siinä vaiheessa, kun tunsi itseään nostettavan. Jos Blackillä olisi ollut yhtään enempää voimia, olisi hän kapinoinut ja suureen ääneen tätä vetoa. Velhojahan ei nosteltu olille! Kuitenkin, ennen kuin Black ehti mitään edes kapinoimaan, olivat he ilmestyneet sairastuvalle, aiheuttaen hämminkiä niin potilaiden kuin sairaanhoitajien keskuudessa. Kalma laski luisevan herransa sängylle ja saikin pikapuoliin apua omiin haavoihinsa kuolevaisten taholta.

Black puolestaan näytti sen verran myrtsiltä, ettei kukaan tullut edes lähelle. Velho nousi istumaan samantien sängylle, painaen päänsä polviensa väliin. Tuo hengitti yhä raskaasti, eikä vieläkään sanonut sanaakaan.
Ophelian kysellessä selitystä tuhansiin kysymyksiinsä, aloittaen vartijoista, Black vain kohotti päätään pienesti ja katsoi murhaavan kylmästi papittareen. Kysyppä sitä heiltä? Miksi vartijat eivät olleet paikalla? Äkisti Velho nojautui yli sängyn reunan ja avasi suunsa, oksentaen ulos ison klöntin mustaa, limamaista ainetta, joka lässähti lattialle. Lima ei kuitenkaan jäänyt paikoilleen, vaan kohottautui ylemmäs kuten elävä olento ja ampaisi syöksyyn kohti Opheliaa. Ennen kuin tuo olento kuitenkaan ehti Ophelian luo, paloi se poroksi Blackin ansiosta, joka oli osannut odottaa kirouksen lähtevän liikkeelle, pyrkien seuraavaan uhriin.
Olento kiljui ja äänteli demonimaisesti, korkealta, palaessaan, kunnes siitä oli enää pieni kasa tuhkaa jäljellä.
Hetken velho oli hiljaa, kunnes vilkaisi Opheliaan.
"Olisit pysynyt poissa" Velho sanoi viimein, vastaamatta papittaren kysymykseen.
Kalman vointia velho ei lähtenyt kyselemään. Tuo oli elossa, se oli tarpeeksi. Lisäksi hän itse oli niitä miehiä, joille tuotti vaikeuksia kommunikoida toisten kanssa asiallisesti ja ystävällisesti. Hyvä jos hän edes prinsessalta kysyi, oliko tuo kunnossa, jos oli itse tuota lyönyt.
Lisäksi Black eli siinä uskossa, ettei Kalma ollut niitä henkilöitä, jotka tykkäsivät kun joku kyseli koko ajan vointia. Saattoi hän olla väärässäkin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Elo 2011, 15:41

Kalmankoira

Hoitajat tulivat nopeasti hoitamaan huonokuntoista aavekoiraa paikaten tuon haavat, kunhan olivat ensin tyrehdyttäneet verenvuodon vatsasta, ja tikkasivat lopuksi haavan umpeen sitoen lopuksi vatsan ympärille sideharso kerroksen. Kalma itse puolimakasi sängyllä kun Ophelia toi kuumaa vettä juotavaksi ottaen sen vastaan pienesti kiittäen. Kalma jäi tuijottamaan velhoa koskematta juomaansa hieman huolestuneena. Velho ei vielläkään vaikuttanut kovinkaan hyvin vointiselta, vaikkakin jo paremmalta, ja oli painannut päänsä polvien väliin hengitellen jo paremmin. Katse siirtyi kuitenkin papitattareen tuon kysellessä missä vartijat olivat kupanneet.. jaaha, sen kun tietäisikin. Kai ne olivat nukkumassa tai jotakin mutta ainakin kaikki alla muualla missä tarvitsisi.. Joten Kalma kohautti vain olkiaan kysymykselle osaamatta velhoakaan paremmin vastata siihen. Sitten Black päättikin tehdä jotakin astetta karumpaa: tuo nojautui eteenpäin ja oksensi jonkin ihme pallukan ulos suustaan. Kalma nyrpisti nenäänsä kun pallura vielä liikkuikin ja alkoi liikkumaan kohti papitarta mutta ennen kuin mitään pahempaa ehti sattumaan Black poksautti koko otuksen tuhkaksi.. Kalma jäi hetkeksi tuijottamaan kohtaa missä musta otus oli ollut ja käänsi sitten katseensa velhoon joka avasi suunsa.
"..Minähän kielsin." Kalma vielä täydensi Blackin sanoja ja siirsi katseensa sitten velhoon takaisin avaten suunsa itsekkin tehdäkseen kysymyksen tuolle.
"Mistä tuossa oikein oli kysymys? Miksi siskosi vihaa sinua noin paljon?" Oli Kalman ensinmäiset kysymykset jotka kiinnostivat varmasti papitarta itseäänkin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Elo 2011, 16:19

Ophelia

Juuri annettuaan jotain velholle mitä niellä alas, tuo kakoikin jotain ulos. Ophelia toljotti outoa mustaa mötikkää kun päähän lyötyä, suojaten sitten päänsä pienen kiljaisun kera tämän syöksyessä kohden häntä. Mitään ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan Blackin hoitaessa tämän oudon olion pois päiviltä. Kun Papitar uskalsi taas katsoa, oli olio muuttunut ohueksi kasaksi tuhkaa sairastuvan lattialle.
huh... Ophelia ehti helpottua kunnes velho torui häntä asiaan puuttumisesta, Jackin tukemana. Tälle Ophelia näytti vain nyrpeää naamaa, toistaiseksi. Hänellä oli oma käsityksensä tilanteesta. Ennen kuin Ophelia lähti puolustelemaan puuttumisiaan, Jack avasi suunsa kysyen sitä mitä Opheliakin halusi tietää, samalla osoittaen hänen epäilyksensä tavalla tai toisella oikeiksi.

Siskosi..?! Ophelia käänsi kysyvän katseensa velhoon. Hänellä oli epäilyksensä siitä, että kyseessä oli joku velhon edesmenneestä kansasta, mutta että sisko.
En tiennyt että ketään suvustasi oli enää elossa, miksi ihmeessä hän hyökkäisi kimppuusi? Kuului lisäys. Hänellä oli pieni tunne, ettei velho sitä itsekään tiennyt, epämiellyttävä yllätys varmaankin, aivan toista maata kuin TomTom.

//Lyhyt tähän väliin että Black pääsee selittelee. Muistinkin myös juuri että Ophelia tuntee kalman Jackina.//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2011, 16:40

Black

No, ennen kuin Black ehti edes ajatella kieltämästä Kalmaa mainitsemasta äskeisen noita-akan olevan hänen siskonsa, tuo päästikin ilmoille kysymyksen jota Ophelia lähti säestämään. Velho hieraisi arkaa takaraivoaan, kohauttaen samalla olkapäitään.
"Hänellä on synkkä sielu, yksi paha kolmesta. Hän on aina ollut vähän omalaatuinen persoona" Velho selitti samalla kun tunnusteli sormenpäillä omia tatuointejaan "Kai hänelläkin on ajan myötä naksahtanut pahemman kerran, enkä todellakaan aijo mennä kyselemään häneltä mikä niin paljon suututtaa".
Katse käväisi nopeasti Kalmassa, mutta siirtyi sitten Opheliaan.
"Nyt hän tuntee sinut ulkonäöltä. Saat syyttää vain itseäsi, mikäli hän alkaa sinua vainoamaan" Velho tokaisi kuivahkosti. Periaatteessa hänhän oli oli kiitoksen velkaa papittarelle. Ilman tuota olisivat he saattaneet olla jo kuolleita. Tuli ainakin selväksi, että Nimue ei pystynyt pahuuden olentojen tapaan olemaan liian kauan pyhien henkilöiden lähellä. Siitä tiedosta oli jo jotain hyötyä.

"Hänen nimensä on Nimue" Velho jatkoi samalla kun yhä hiplaili kipeää takaraivoaan, silkasta masokistisesta ilosta "Viimeksi kun näin hänet olin itse alta aikuisiän... En tiedä missä hän nämä vuodet on viettänyt, mutta luulin hänen menneen muun suvun mukana".
Terävä katse lipui jälleen Opheliaan, harhailtuaan hetken huoneessa. Silmien väri oli muuttunut jälleen uhkaavan punaiseksi, vaikkei Black mitään agression merkkejä osoittanut. Tuosta saattoi kyllä vaistota muutoksen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Elo 2011, 17:16

//Yees, näinhän se on :3 Mut ei haittaa vaikka kirjotatkin sen Kalmana, kunhan Opsku ei kutsu Kalmaa oikealla nimellään//

Kalmankoira

Kalma kuunteli melko hiljaisena kun Black selitti hieman lisää siskostaan asioita miettien omassa mielessään mitä velho tarkoitti sanoillaan "yksi paha kolmesta", mutta päätti olla kysymättä yhtään mitään asiasta. Kai ne olivat jotakin velho juttuja tai jotakin vastaavaa.
"Tuskin hän nyt yksinään linnan sydämmeen uskaltaa tulla? Ja eihän hän voi edes kunnolla lähestyä Opheliaa.." Kalma kysyi Blackiltä kun puhe siirtyi Opheliaan ja siihen että tuo tulisi olemaan yksi Blackin siskon uhreista ehkä harmaassa tulevaisuudessa. Mutta tuskin tuokaan niin kostonhimoisen tyhmä olisi että hyökkäisi tänne jossa voisi saada satoja vartijoita niskaansa ja siihen päälle vielä ehkä veljensäkin. Hulluhan se akka olisi jos niin tekisi.
"Tosin minusta tuntuu että olen ensinmäinen uhri.. sikäli mikäli se kakara ja siskosi yhteistyötä alkavat tekemään." Kalma sitten tuumasi astetta mietteliäämpänä. Eiköhän se kakara minut halua ensinmäisen hengiltä kun hän meni tuon kaverin tappamaan, lähinnä kyllä vahingossa. Josta tulikin mieleen.
"Mitä sille ruumiille muuten tehdään?" Kalma kysyi ja hänen olisi tehnyt mieli ehdottaa erästä tapaa mutta papitar tuskin pitäisi siintä joten aavekoira oli hiljaa ideastaan.

Black kertoi vielä siskonsa nimen ja myös sen kun oli olettanut tuon kuolleen muiden verisukulaistensa mukana.
"Maailma on täynnä yllätyksiä." Kalma hymähti ja huomasi Blackin tilan muutoksen hetkessä, se oli painostava ja jollakin asteella agresiivinen.
"Black.. oletko ottanut lääkkeesi tänään?" Oli aavekoiran kysymys tuolle kun ei muuta selitystä keksinyt.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Elo 2011, 17:56

Ophelia

Papitar pysytteli hiljaa mutta kuulaana Blackin selittäessä asioita vähän paremmin.
Syytä ei siis tiedetty, oletettiin vain, että tämän siskolla olisi napsahtanut jossain vuosien varrella. Opelia nyökkäsi, hän oli tietoinen tatuoinneista ja niiden merkityksestä ja oli päässyt hyviinkin tuttavuuksiin velhon yhden pahan kanssa. Synkkä sielu... Se oli jotenkin niin masentavan kuulosta, omata nyt synkän sielun heti syntymästä sillä lailla...
Ophelia ei sanonut mitään Blackin mainitessa, että tämän sisko saattoi alkaa vainoamaan häntä. Hän ei ollut niinkään huolissaan tästä, näinkin lyhyen kokemuksen kanssa, Ophelia uskalsi päätellä että tämän sisko oli herkempi pyhille asioille mitä veljensä. Ehkä hän kykenisi puolustamaan itseänsä tarpeen tullen, piti vain pysyä valppaana.

Tyttö nyökkäsi jälleen, ajatellen että ehkä hänen oli parasta jälleen pysytellä muurien sisäpuolella vähän aikaa, taas vaihteeksi. Mikäs sen parempaa. Jack oli myös oikeassa, tuskinpa tuo sisälle tulisi, vartioita syöksyisi sotilastuvalta aika aikayksikön, mikäli sisäpihalla alkaisi kahina.
Uskon, että ruumiille tehdään oikein jahka vartijat palattuaan löytävät sen... Ophelia vastasi Jackille, jättäen moitteet toisen hengen riistosta sivummalle ja nousi seisomaan Blackin painellessa takaraivoaan kuin pahan aktivointi nappia.
Black otathan lääkkeesi? Ophelia sanoi rauhallisesti huomatessaan saman mitä Jack ja käveli Blackin luokse, viisasta tai ei ja asetti kätösensä tämän painelemalle kohtaan ja loi pienen hehkun, joko ennalta ehkäisemään mustelmaa, miten velho nyt oli sen kolhinutkin tai toivon mukaan rauhoittamaan tätä.
Ja sinä... Miksi sinä pelkäät tätä niin? Blackin kestää sen. Papitar kysyi katse kääntyen Jackiin. Totuus oli, ettei Ophelia tiennyt tästäkään juuri niin paljoa ja tämä oli ainoa joka on reagoinut negatiivisesti hänen parannus voimiinsa sillä lailla. Ophelia siirsi katseensa tästä vielä alas Blackiin.
Aiotko... Kertoa Lilylle tästä? Minusta olisi hyvä jos hän tietäisi. Ophelia kysyi vielä Blackilta ja mikäli tuo ei prinsessalle kertonut jotta tämäkin osaisi olla varuillaan, niin hän kertoisi.

//aaaye mutta vahinkojen välttämiseksi//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2011, 18:56

Black

Tottahan se oli. Nimue tuskin oli niin tyhmä, että olisi suunapäänä hyökännyt Ophelian kimppuun linnan sisällä. Kuten todettu, tyhmät velhot olivat harvinaisia. Mutta velhoilla oli myös hyvä ja pitkä muisti. Ei Ophelia koko ikäänsä voinut muurien sisällä piilotella. Kalma toi myös esille päätelmän, uskoen itse olevansa ensimmäinen uhri. Velho pudisti kuitenkin päätään.
"Kostonhimo tuskin katsoo järjestelmällisyyttä. Hän iskee ensimmäisenä siihen, joka kohdalle sattuu.. mutta tyttö varmasti jahtaa vain ja ainoastaan sinua" Velho totesi.
Kalma kyseli myös ruumiista. Velhon mielestä sen olisi voinut jättää hyvillä mielin sinne, mutta papitar totesi, että tuolle varmasti tehtäisiin jotain sopivampaa, kunhan vartijat palaisivat. Black ei omaa kommenttiaan viitsinyt siihen sanoa.
Sitten molemmat kyselivätkin velhon lääkityksestä. Velho naurahti kuivahkosti ja pudisteli päätään.
"Ei tämä siitä johdu" Velho totesi, hymisten itsekseen. Ei hän lääkkeitään ollut ottanut, mutta vampyyri veri tarvitsi jälleen ruokintaa. Äskeinen verenhukka oli saanut sen aikaan. Ehkä hän kävisi myöhemmin tyrmillä...

Ophelia päätti ottaa ohjat käsiinsä ja parannella velhon takaraivoa. Black sihahti pienesti, mutisten jotain itsekseen papittaren tempauksesta, mutta ei sitten sanonut mitään, Ophelian puhuessa Kalmalle. Black olisi kyllä voinut vastata tuohon kysymykseen ja esittää toisenlaisen teorian omista rajoistaan pyhyyden suhteen, mutta ei nyt vain yksinkertaisesti jaksanut alkaa vänkäämään jumalasta ja pyhästä hengestä papittaren kanssa.

Ophelia kyselikin sitten, meinaisiko Black kertoa Lilylle. Velho mietti hetken, kunnes vilkaisi Kalmaan.
"Sinunkin lienisi paras kertoa siinä tapauksessa Ednalle.. mikäli he tosiaan aikovat kostaa sinulle, heillä tuskin menee kauaa selvittää ketä läheisiisi kuuluu" Velho totesi, vilkaisten sitten Opheliaan "Aijon, mutta uskon että hän pysyy turvassa. Nimue ei tiedä miltä hän näyttää.. Toisaalta, tuskin häneltä kauaa menee selvittää kenestä Lilystä minä puhuin".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Elo 2011, 19:39

Kalmankoira

"Minä vain satun olemaan meistä se joka liikkuu entien muurien ulkopuolella." Kalma huomautti Blackille tuon sanoessa että kosto ei katsonut järjestystä. Ei ehkä, mutta hän olisi liikkuvuutensa takia se helpoin koska liikkui hyvinkin paljon linnan muurien ulkopuolella metsästämässä tai muuten vain pyörimässä ympyrää yksinään.. tai Ednan kanssa. Kalma kohotti pienesti toista kulmaansa Blackin sanoessa ettei hänen tämän kertainen kohtauksensa tällä kertaa lääkkeiden puutoksesta johtunut vaan ihan muusta. Vampyyri puoliko? Paljon mahdollista...

Ophelia nousi tuolilta ja siirtyi parantamaan velhon niskaa tehden aavekoiralle kysymyksen ja näytti hetken aikaa siltä ettei Kalma aikonut vastata tuolle yhtään mitään, mulkkasi vain kylmästi tuon päälle.
"Nooo siis.." Kalma aloitti kuitenkin mietteliäästi ja jatkoi. "Onko papitar koskaan kuullut sellaisesta asiasta kuin kehon riivaaminen? Tämä ihmis keho on sellainen ja siksi se ei kestä hyvää parantamistasi." Kalma selitti lyhyesti Ophelialle miten asiat olivat ja jätti tuon sulattelemaan omassa nupissaan asiaa. Kysytköön lisää jos haluaisi.

"Kerron heti kunhan pääsen täältä ylös." Kalma huomautti Blackille. Kyllä hän oli kertomassa Ednalle, kuten myös Ricolle tästä asiasta että osasivat varoa.. eritoten Rico, joka liikkui enemmän ulkona. Edna taas enemmän hänen kanssaan, joten hän osaisi jonkin verran varoa minne tuota veisi milloinkin.
"Yksi kysymys: oletko tosiaan noin heikoilla siskoasi vastaan?" Kalma kysyi Blackiltä ja toivoi että olisi väärässä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Elo 2011, 20:00

Ophelia

Velho vakuutteli, ettei hänen silmiensä punoitus johtuneet siitä mistä he epäilivät. Papitar jätti asian sikseen, kuhan ei verenhimosta lähtisi tappamaan ketään. Sitä miten Black yleensä hoiti tämän asian, oli yhä varjoissa papittarelta.
Velho jopa sanoi kertovansa Lilylle ja neuvoi Jackia kertomaan omalle perheelleen, näin Ophelia siis oletti ja hyvä niin.
Lopulta Jackin vastasi hänelle kylmältä mulkoilultaan.
Olenpa kuullut hyvinkin... Ophelia vastasi Jackin jatkaessa, ettei hänen kehonsa kestänyt sen takia hänen parannus temppujaan. Tähän Ophelia olisi halunnut leikillään tarjota palvelujaan manauksessa, mutta piti suunsa kiinni uskoen että tämän tapaukseen kuului enemmän yksityiskohtia kuin tämä kertoi.

Tosiaan Black... Sinä olet yksi voimakkaimmista henkilöistä joita tunnen, mutta silti olit siinä kunnossa mitä olit. Ja mitä minun puuttumiseeni tulee; olisiko minun tosissaan pitänyt pysyä sivummalla ja rukoilla, että Jack hoitaisi siskosi ja hänen kätyrinsä pois alta samalla kun sinä olit pahasti tossun alla? Sinä et kyennyt edes puolustamaan itseäsi siinä kunnossa. Ophelia lisäsi kääntäen katseensa velhoon, toivoen että Blackin siskolla oli ollut vain yllätyksen elementti puolellaan ja sen takia lyönyt velhon siihen kuntoon ja sama ei siten annettaisi enää tapahtua.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2011, 20:20

Black

No, Kalma selitteli omat näkökulmansa papittarelle, saaden tuon - toivottavasti - ymmärtämään tilansa. Sen jälkeen Kalma kertoi ilmoittavansa tilanteen lähisilleen, jahka pääsisi ylös. Silloin voisi olla jo liian myöhäistä, mikäli Black siskonsa tunsi. Velho kuitenkin piti suunsa kiinni, jälleen.
Sitten seurasikin kysymys, kummastakin suusta, joka sai Blackin katseen muuttumaan jälleen murhaavan jäätäväksi.
"Hän pääsi yllättämään" Velho vastasi aluksi, mutta päätti sitten jatkaa "Hän osaa loitsuja, joista edes Tomoderuwix ei ole tietoinen. En tiedä kuka hänellä on ollut opettajana, mutta hän on selvästi erikoistunut mustaan magiaan ja kirouksiin... Demoni viittaa siihen, että hän olisi ollut tekemisissä saatanallisten voimien kanssa".

Kalma varmasti tiesi, mistä Demonista Black puhui. Tai niin hän toivoi. Kissa Demoni oli ollut yksi yllätys muiden joukossa. Blackillä ei ollut hajuakaan, missä siskonsa oli opiskellut ja käynyt. Kuitenkin se pelotti velhoa. Ja se, mitä siskonsa halusi, pelotti vielä enemmän. Juuri kun elämä oli alkanut näyttää elämisen arvoiselta, saapui siihen joku, joka halusi tuhota kaiken ja saada sinut kärsimään. Black ei voinut kuin huokaista. Pitkästä aikaa velho tunsi pelkoa syvällä sisällään. Ei itsensä puolesta, vaan läheistensä. Tämän siitä sai, kun haali lähelleen henkilöitä, joita pystyi kutsumaan ystäviksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Elo 2011, 21:03

Kalmankoira

"Jos pilkkua viilataan, jos sinä Ophelia olisit pysynyt sivussa en olisi ikinä saannut miekkaa vatsaani ja ehkä päässytkin pieksemään likalta suolia pihalle." Kalma huomautti nyt näin ohi mennen asiaan ja jäi kuuntelemaan Blackin selityksiä kuinka oli joutunut yllätyksen uhriksi sikosna kohdalla kun tuo tiesi sellaisia temppuja mitä edes Blackin mahtava opettaja ei tiennyt.
"Ja mitä minä demoneista tiedän niin vain nuo yleensä tietävät sellaiset temput ja ovat hyvin vastahakoisia opettamaan niitä kenellekkään, eniten kuolevaisille. Joten joko siskosi opettaja on ollut demoni tai joku joka on saannut oppinsa demonilta." Kalma kertoi Blackille. Kyllä hän tiesi tuon asian olihan hän sentään helvetissä käynnyt demoneita morjestamassa pariinkin otteeseen. Lisäksi Kalma oli viimeiselle käynnillään yrittänyt lahjomalla ottaa oppia noilta, mutta paskiaiset eivät olleet suostuneet.
"Ja muuten... ei kai siskosi ole mennyt opettajasi ohi?" Kalma kysyi, koska jos niin olisi heillä ei olisi ketään suojelijaa olemassakaan-paitsi Ophelia- paitsi muurien sisäpuolet.

Kalma kallisti päätään vaistotessaan velhon mielentila muutoksen ja vaihtoi muotonsa humanoidista koiraksi, pomppasi alas lattialle kivusta huolimatta ja pomppasi sitten Blackin viereen sängylle pienen ähkimisen jälkeen. Ei sänky korkea Kalmalle ollut mutta hyppiminen haavojen kanssa ei ollut mukavaa touhua. Kalma katsoi velhoa hetken ja mitään lupaa kysymättä änki tuon syliin makaamaan. Tuskin tässä nyt sanoja tarvittiin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Elo 2011, 21:49

Ophelia

Papittaren katse kääntyi Jackiin tämän avatessa suunsa siitä, kuinka tämä olisi päässyt suolistamaan jotakuta, ellei hän olisi keskeyttänyt. Ophelia päätyi mulkoilemaan toista, pysyen hiljaa tämän selittäessä mahdollisesta teorioista koskien demoneja jotka olivat saattaneet vaihtaa oppejansa Nimuen kanssa, oppeja joita edes Black ei ollut osannut arvata tai itse herra TomTom osannut.
Ei siis ihme, että tämäkin oli reagoinut hänen voimiinsa niin negatiivisesti. Mitään hän ei kuitenkaan kommentoinut, sillä kysymykset eivät edes olleet osoitettuja hänelle ja hän nyt ei Blackin siskoa tuntenut juuri ollenkaan.

Papitar katsoi pitkään Jackiin, peruuttaen pari askelta tämän muututtua koiraksi ja vaihtoi petiä Blackin viereen pienen kärvistelyn jälkeen vammojensa takia.
En tiedä tiedätkö Jack, mutta kristinuskossa tappaminen on synti. Joten nielen paremmin tuon sinun vammasi kuin sen, että olisit suolistanut enää yhtään enempää, ketään. Ophelia sanoi kyykistyen alas Kalman kuonon tasolle, tehden selväksi ettei katsonut hyvällä tuon niin sanottua urhoollista tapaa puhua kenenkään tappamisesta.
Tämän jälkeen tyttö suoristautui ja istahti jälleen alas penkille vastapäätä näitä kahta, hän ei halunnut enempää saarnata, varsinkaan kun Black vaikutti hieman epävakaalta tavalla tai toisella.
Mutta Black... Miten sinä voit..? Tarvitsetko jotain? Ophelia kysyi lopulta päätään kallistellen yhä hieman huonovointisen vaikuttavalta velholta.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2011, 23:50

Black

Black katsoi merkittävästi Kalmaa tuon kysyessä Nimuen taidoista verrattuna Tomtomiin. Mistä hän sen tiesi? Nyt kuitenkin suuresti vaikutti siltä. Pitäisi kysyä Tomtomilta, jahka tuo hörö joskus taas soisi ilmaantuvan paikalle.
Kalma otti ja muuttui koiraksi, jonka jälkeen tuo vaihtoi paikkaa omalta vuoteelta velhon vuoteelle, kingeten sen jälkeen velhon syliin. Black ei reagoinut tuohon siirtoon mitenkään, mutta ei tuo kovin innoissaan tästä tempauksesta ollut. Velho ei ollut eläinten ystävä, silloin kun ne tuppasivat tunkea liian lähelle. Vaikka kyseessä olikin itse Kalma.
Ophelia huomautti tappamisesta ja sen syntipitoisuudesta. Velho ei voinut olla naurahtamatta pienesti ja kuivahkosti papittaren sanoille.
"Sanoo papitar, joka kuuluu uskontoon jossa uhrataan jumalalle" Black totesi "Jos tappaminen on väärin, ole hyvä ja mene kertomaan se kaikille paladineille jotka täällä asustavat. Varsinkin sille joka prinsessaa kouluttaa".

Papitar kuitenkin kysyi tarvitsisiko velho jotain. Punaisten silmien katse kävi ensin Kalman haavoissa ja eksyi sitten tuijottamaan papittaren kaulaa.
"Verta" Katse viipyi hetken papittaren kaulalla, kunnes velho nosti virnuilevat kasvonsa kohti Ophelian katsetta.
Velho nousi - viavalloisesti ja varoen Kalmaa - ylös sängyltä ja jäi naksuttelemaan niskojansa ja selkärankaansa sängyn viereen. Ei tuo kunnossa ollut, mutta ei myöskään aikonut jäädä paikoilleen.. Kipua ei saanut näyttää, muuten vaikutti heikolta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Elo 2011, 14:00

Kalmankoira

Black ei vaikuttanut olevan milläskään vaikka Kalma olikin kinkenyt tuon syliin ja odotti tuolta edes pientä korvan takaa kapsuttelua, jota ei kuitenkaan ikinä tullut. Kalma olisi vain vähän kerrankin halunnut velholta jotakin huomiota osakseen... oli hänelläkin tunteet sentään olemassa ja nyt hän halusi hieman kapsuttelua korvan takaa isännältään.

Korvat höristyivät kohden Opheliaa tuon tuodessa naamansa koiran tasolle ja alkoi mussuttaa hänelle jälleen siintä kuinka tappaminen oli väärin papitattaren uskonnossa, ja tuo nielikin sen takia Kalman vammat paremmin kuin sen että hän olisi jonkun teurastanut. Black taas heitti hyvän pointin asiaan ja Kalma hymähti.
"Ja olisit varmaan sitten mielummin minun hautajaisia järjestellyt kuin sen likan?" Kalma kysyi papitattarelta kohottaen hieman toista kulmaansa. Kalma katsahti velhon päälle kysyvästi.
"Paladin?" Kalma kysyi kallistaen päätään.

Noh, Black nousi ylös ja Kalma siirtyi varoen haavojaan pois tuon sylistä jääden pötköttmään sängyn päälle korvat valppaasti pystyssä. Velho ei vaikuttanut kamalankaan vakaalta tällä hetkellä.
"Alahan painua siintä naksuttelemasta ennen kuin olet taas jnkun kimpussa." Kalma hoputti velhoa... hän ei halunnut taas tuon heiteltäväksi, kuten oli viimekerralla käynnyt tuon tönöllä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Elo 2011, 14:54

Ophelia

Riittää! Ophelia tuhahti näille kahdelle, säästäen nämä luennolta siitä, kuinka Paladinitkaan eivät tappaisi syytä suotta ja mitä Jackin hautajaisiin tuli, niitä oltaisiin voitu pitää velhon hautajaisten yhteydessä. Paksukallot.
Velho myönsi tarvitsevansa verta. Tuon hullunkiillon tapainen katse sai Ophelian huolestumaan, mutta velho näytti pitävän itsensä vielä tarpeeksi hyvässä kurissa, ettei hyökännyt saman tien kenenkään kaulalle. Siinä samassa velho nousi naksuttamaan niveliään, saaden papittaren selkäpiin karmimaan tämän luiden naksuessa niin kuuluvasti. Tämä saisi syödä paremmin että tulisi hieman äänenvaimennusta niveliin...

Ei... Ophelia sanoi heti Kalman perään tämän hätistellessä velhoa muualle, ennen kuin tuo olisi jonkun kimpussa.
Jos hän nyt lähtisi, päätyisi joku pahaa odottamaton ihminen uhriksi ja ellei Black kykene ajattelemaan enää selkeästi niin vie hän vielä joltakulta hengen. Samassa papitar nousi ja kääri hihaansa ylemmäs, tarjoten sitten rannettansa kohti velhoa. Näin olisi hänestä paras, ei olisi ensimmäinen kerta myöskään.
Mikäli haluat... Kunhan yrität olla nopea, haavani umpeutuu nopeasti tiedäthän. Ophelia jatkoi ja valmistautui henkisesti tulevaan kipuun ja ajatukseen, että viettäisi loppupäivän sängyssään kalpeana, riippuen nyt siitä kuinka janoinen velho tosissaan oli.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Sairastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron