Don't you ever learn

Linnalla sijaitseva sairastupa on lähinnä tarkoitettu linnan väelle, sekä kuninkaan sotilaille. Kaikki jotka taistelevat ihmisten riveissä, ovat liittyneet armeijaan, voivat hakea täältä hoitoa haavereihinsa. Sairastupa on kolmikerroksinen sivurakennus linnan muurien sisällä. Sairastuvalla työskentelee niin tavallisia hoitajia ja lääkäreitä, kuin parantajiakin. Magian kanssa temppuilevat parantajat ovat kuitenkin ihmisten puolella harvinaisia, joten parantajaa pääsevät tapaamaan yleensä vain korkea-arvoiset kenraalit.
Alimmassa kerroksessa sijaitsee huoneita hätätapauksille, jotka juuri ovat saapuneet tuvalle. Toinen kerros on täynnä lepohuoneita ja ylin kerros on yksityisille hoitohuoneille, johon pääsevät vain harvat ja valitut.. he, jotka laskevat itsensä tärkeiksi.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2011, 15:31

Black

Black ei vastannut mitään Kalman paladini kysymykseen. Mikäli tuo haluaisi enemmän aiheesta kuulla, menkööt puhumaan prinsessalle. Tuolle oli tullut jokin kauhea hinku harjauttaa itsestänsä taistelija. Se jakoi hovin kesken mielipiteitä, mutta koska Kuningas oli idean puolella, ei kukaan sanonut vastaan.
No, aavekoira hätyytteli velhoa poistumaan paikalta ennen kuin tuo alkaisi pahemmin riehua. Black oli jo ottamassa askeleen kauemmas noudattaen neuvoa, kun papitar pysäytti hänet puheillaan. Rauhallisen kysyvä katse kääntyi Opheliaan tuon tarjotessa omaa käsivarttaan velholle. Mieleen palasivat muistot rannalta, jolloin papitar oli tarjonnut vertaan Adalle. Vampyyri ei näyttänyt olevan moksiskaan, vaikka joikin pyhää sanomaa levittävän verta.. Joten tuskin Ophelian veri häntäkään vahingoitti?

Velho kääntyi kohti papitarta ja polvistui tuon eteen, tarttuen hellästi kaksin käsin tuon käsivarresta. Sanaakaan sanomatta velho laski sormanpäänsä Ophelian ranteelle, mutisi jotain ja veti pienen viivan papittaren ranteeseen, josta alkoi pian tihkumaan verta.
Black painoi huulensa vasten Ophelian rannetta ja alkoi juomaan elämän eliksiiriä. Veren rautaisen maun tulviessa suuhun, velho sulki silmänsä. Siitä oli aikaa, kun hän viimeksi oli joutunut juomaan vampyyri verensä takia verta. Lähinnä siksi ettei pahemmin ollut linnasta poistunut ja joutunut tilanteisiin, joissa olisi menettänyt itse verta tai kiihtynyt liiaksiin. Ehkä velho tosiaan oli laiskistunut..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Elo 2011, 16:52

Kalmankoira

Black päättikin sitten kaikessa ystävällisyydessään olla vielä hieman ystävällisempi ja jättää aavekoiralle vastaamatta paladin kysymykselle ollenkaan. Koira luimisti korviaan loukkaantuneena ja jäi kaikessa hiljaisuudessa vain tapittamaan sängyn päältä kuinka Black pysähtyikin aikomuksistaan lähteä muualle verta hakemaan kun Ophelia päättikin että tuo saisi juoda hänen vertaan.. Kalma tuijotti tuota kuin jotakin pientä idioottia mutta päätti olla hiljaa asiasta ja seurailla tilannetta sängystä käsin.

Black polvistui Ophelian eteen ja nappasi hellästi tuon kädestä kiinni tehden sormella tuon käteen haavan josta kävi juomaan tuon verta sisäänsä rauhoittaakseen itsensä. Kalma pysyi edelleenkin hiljaa katsellen ja tunsi kuinka rautaisen verenhaju levisi kirsuun asti, jolloin aavekoirasta alkoi jälleen tuntumaan hassulta.. pikemminkin hölmöltä.
"Black... se tulee taas.." Kalma sanoi hieman hermostuneesti nousten seisomaan ja kuin napin painalluksella kaikki järki katosi kuin tuhkatuuleen. Koira paljasti hampaansa ärtyneesti, painaen korvansa tiukasti niskaa vasten ja hyökkäsi sen erikoisempia varoituksia antamatta ärsykettä kohden hampaat irvessä, joka nyt sattui olemaan Ophelian käsivarsi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Elo 2011, 17:33

Ophelia

Sen enempää ei sanota juuri jaettu. Velho kääntyi onneksi takaisin päin ja polvistui ottaen hänen käsivartensa vastaan. Ophelia puri hampaitansa tiukasti yhteen tuntiessaan tuon kylmät sormet ranteillaan ja pian, terävältä tuntuva viilto oli luonut verta tarjoavan haavan. Ophelia yritti parhaansa pidättäytyä, ettei hänen itsestään parantava keho umpeuttanut tuota saman tien. Kävikin ilmi, mikäli hän käyttäisi tarpeeksi tahdonvoimaa, sekin olisi mahdollista ja velhon käydessä toimeen helpotti myös haavan auki pidossa.

Ophelia tuskasteli hetken, tuntiessaan tietynlaista painetta käsivarrellaan velhon juodessa tarpeensa mukaan, mutta ei kuitenkaan tuntenut tarvetta edes istahtaa alas. Ainakaan vielä.
Kaiken tämän ajan papitar saattoi vain toivoa, ettei kukaan ylimääräinen kävelisi sisään ihmettelemään mitä oli tekeillä.
Velhon vaikuttaessa olevansa pian valmis, papittaren sormenpäitä pisteli, mutta mitään sen suurempaa vahinkoa ei ollut tapahtunut. Ophelia naurahti heikosti oudolle tunteelle, kääntäen sitten katseensa kysyvänä Jackiin joka sanoi jonkin tulemisesta? Se tulee taas? Niin mikä? Kauaa hän ei saanut asiaa itsekseen pohdiskella saatikka kysellä yksityiskohtia tarkemmin kuin Jack alkoi käyttäytyä koira muodossaan kuin hullunlehmän tautinen. Tämä irvisteli hampaitaan ensin korvat luimussa hänelle ja lopulta syöksähti kohden häntä ilman kunnollista varoitusta, eikä papittaren auttanut puolustautuminen muuten kuin kiljumalla niin kovaa kun vain tajusi siinä toinen käsi velholle varattuna.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2011, 17:49

Black

Lämmin veri sai velhon sisäisen pedon rauhoittumaan. Ehkä oli vain hyvä, että Ophelia oli puuttunut peliin ennen kuin velho oli lähtenyt ketään teurastamaan. Ei hän kuitenkaan paljoa verta tarvinnut, toisin kuin täysivampyyrit. Onneksi.
Velhon silmät raottuivat rauhallisen laiskasti Kalman avatessa suunsa. Punaisten silmien katse tarkkaili alati koiraa, joka alkoi käyttäytymään yhä oudommin ja oudommin. Mitään velho ei kuitenkaan näyttänyt tekevän, vaan jatkoi vielä hetken Ophelian veren juomista.
Sitten Kalma hyökkäsi kohti papitarta. Tyttö päästi ilmoille kiljaisun, joka varmasti herätti kysymyksiä lähistöllä olevien päissä. Black tempaisi Ophelian samantien syliinsä ja hyppäsi taaemmas, pois Kalman tieltä. Koira saikin siis purra tyhjää, Velhon laskeutuessa kepeästi huoneen oven vierelle ja päästäessään Ophelian maahan, asettuen itse tuon eteen seisomaan.

"Joku on taas tuhma koira" Black totesi tyynen rauhallisesti, seuraillessaan Kalmaa alati katseellansa, räpäyttämättä edes silmiään.
"Mikäli koira ei halua isäntäänsä suututtaa, pistää tuo nyt makuulleen ja nukkumaan" Velho lisäsi, katsoen merkittävästi Kalmaa, odottaen tuon seuraavaa liikettä ja reaktiota. Koira oli arvaamattomalla päällä, joten ei kannattanut jättää mitään oletusten varaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Elo 2011, 19:15

Kalmankoira

Leuat loksahtivat ohti haukaten ilmaa ja ärsyke oli hävinnyt velhon saattelemana huoneen oven vireen seisomaan. Kalma tuijotti hetken hämmentyneenä tapahtunutta kunnes oli taas tilanteen tasalla ja paljasti hampaansa alkaen räksyttämään ja haukkumaan hyvinkin agresiivisen kuuloisesti velhon sanojen mennessä täysi kokonaan ohi. Kalma vain jatkoi räskyttämistään paikoillaan ja tuli jopa lähemmäs mutta syystä tai toisesta ei kuitenkaan mennyt velhon ohi Ophelian kimppuun.. kai Kalma kunnioitti alintajuisestikkin velhoa edes jollakin asteella? Haukunta kuitenkin loppui kuin seinään ja koira vinkasi vaikuttaen olevan jonkin aikaa tuskissaan uikuttaen häntä koipien välissä kun vanha tuttu Kakkonen pamahti ulos.. Kakkonen tuijotti vähän hämillään tilannetta kun oli päässyt syystä tai toisesta yht`äkkiä ulos, mutta hämmennys muuttui nopeasti pieneksi tutuksi pirulliseksi virneeksi. Kalman otteet alkoivat pikku hiljaa lipsumaan hänestä~

Katse siirtyi Blackiin ja Opheliaan toisen käden siirtyessä vielä pitämään joksikseen arkaa vatsan seutua.
"Äläkää näyttäkö noin synkiltä.. yllätyin itsekkin." Kakkonen sitten tuumasi yksikantaan ja alkoi pohtimaan miten kenties alkaisi kuluttuamaan vähäistä ja ennen kaikkea harvoja aikojaan kehon puikoissa, vaikkakaan ei omassaan. Sääli.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Elo 2011, 20:13

Ophelia

Ennen kuin Kalma kuitenkaan ehti iskeä hampaitansa häneen, velho oli napannut Ophelian kouriinsa ja väistänyt tästä taaemmaksi. Papitar lievästi shokissa äkkinäisistä tapahtumista mutta selkeni melko nopeasti velhon laskiessa tämän alas.
Mitä...? Ophelia sanoi lähes äänettä katsoen kohden Jackia Blackin ohitse, tämän haukkuessa heillä kuin raivotautinen, hiljeten sitten niin, että papittaren liiallisen toiveikkaan mielikuvituksen mukaan, tämä vaikutti hetkellisesti jopa ottavan Blackin torut vastaan kuin tavallinen koira.
Kuinka väärässä hän olikaan...

Papitar nousi jaloilleen hieraisten rannettaan, pysytellen visusti velhon takana mutta piti katseen kuitenkin kiinni oliossa, joka oli nyt muuttanut dramaattisesti muotoaan viimenäkemältä.
...Oletko... yhä Jack? Papitar kysyi pienen ihmetyksen sekaisen hiljaisuuden jälkeen rahallisella, mutta silti hieman pelokkaalla äänellä tältä oliolta, joka ainakin vielä hetki sitten oli edellä mainittu henkilö. Heti kun Papitar vain tunsi jälleen pulssinsa hän lähti ottamaan pieniä varovaisia askelia kohti ovea ja vastoin mahdollisia odotuksia tämän aikovan juosta pää kolmantena jalkana karkuun, hän laskikin oven salvan alas välttääkseen kenenkään onnettoman sekaantumista asiaan. Riskejä oltiin otettu jo liiaksi huhujen syntymisten suhteen.
Oletko? Papitar toisti vaikka tunsikin että puhuminen tälle saattaisi olla epäviisasta, hän ei vielä tiennyt minkä kanssa oli tekemisissä.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2011, 20:30

Black

Tilanne ei näyttänyt yhtään lupaavalta koiran jatkaessa uhoamistaan. Nimenomaan uhoamista. Black ei uskonut koiran hyökkäävän, kerta tuo ei murissut ja lähestynyt uhkaavasti. Sen sijaan koira vain räksytti ja haukkui, kunnes päästi ilmoille vinkaisun. Velho kohotti toista kulmaansa. Ei aikaakaan, kun harmittoman oloinen koira oli muuttanut muotoaan ja persoonallisuuttaan siihen enemmän pelottavaan muotoonsa.
Kakkonen totesi olevansa itsekkin yllättynyt tästä äkillisestä ulos pääsemisestä. Velho katsoi tuota sanomatta mitään, koettaen samalla keksiä mitä nyt tekisi. Ei tuota voinut vapaaksikaan päästää riehumaan, mutta velho ei uskonut itse olevan tarpeeksi voimissaan ottaakseen uusintaerän Kakkosen kanssa. Ophelia puuttui tilanteeseen, kysellen tuolta hirviöltä oliko hän yhä Jack. Black olisi voinut jälleen alkaa näsäviisastelemaan papittarelle tuon naiiviudesta, mutta piti kerrankin turpansa kiinni ja antoi asian olla.

Papitar päätti lukita oven. Miksi? Sitä velho ei tiennyt, eikä oikeastaan jaksanut ajatellakkaan. Velho voisi jälleen pelotella Kalman toistapuolta avaamalla portin tuonpuoleiseen, johon tuo meinaisi tippua, mutta se ei onnistunut näin pienessä tilassa. Lisäksi velholla ei ollut hajuakaan miten Ophelia tulisi siihen reagoimaan, vaarana olisi myös että Ophelia lennähtäisi portista sisään. Ja sitä kukaan ei halunnut.
Lisäksi velho epäili oman energiansa riittämistä noin suuriin tempauksiin. Papitar saattoi pelkällä läsnäolollaan ärsyttää kirottua olentoa. Velho saattoi vain toivoa, ettei Kakkonen ottaisi papitarta kohteekseen. Kai tyttö kuitenkin olisi sen verran fiksu, että suojaisi itsensä kuplalla. Kupla tosin saattaisi säikäyttää - pyhää voimaa käyttävänä taikana - Kakkosen tiehensä, jonka jälkeen tuo riehuisi linnan alueella vapaana. Sitäkään kukaan ei halunnut.

Että osasi olla hankala tilanne.

"Sinuna painuisin takaisin sinne mistä tulit ja äkkiä" Black totesi lopulta Kalman toiselle puolelle, kuulostaen ehkä turhankin uhkaavalta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Elo 2011, 20:55

Kalmankoira (Kakkonen)

Kakkonen siirsi katseensa Blackistä suunsa aavanneeseen papitattareen joka kyseli oliko hän Jack. Kakkonen joutui hetken kelaamaan asiaa päässään, koska hänen vanha nykyisin myös Kalman käyttämä nimi oli tosinaan hieman unohtunut ajan saatossa, ja meni hetken ennen kuin tuo tajusi kenestä tuo puhui. Papitar liikkui oven suuntaan salvaten sen kiinni- ties miksi- ja kysyi vielä kerran oliko hän Jack. Kakkonen pudisti päätään pienesti.
"En ole se tuntemanne Jack. En omista nimeä." Hirviö vastasi papitattarelle yllättävänkin ystävällisesti ja mulkkasi velhon päälle joka avasi suunsa ja käski painua sinne mistä oli tullutkin. Kakkonen naurahti kuivasti noille sanoille.
"Vaikea palata kun sinne on aika pitkä matka eikä aikani oikein riitä niin pitkään reissuun velhoseni." Mustaturkki louksautti velholle pienesti hymyillen. Kotimaahan oli vaikea palata tällä seisomalta.
"Ellet sitten suostu teleporttaamaan minua maailman toiselle laidalle." Kakkonen heitti ivaa Blackille ja käveli hieman lähemmäs kaksikkoa, mutta jäi vielä kunnioittavan välimatkan päähän velhosta että papitattaresta.
"Väistäisittekö?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Elo 2011, 21:31

Ophelia

Ei, tämä olento ei ollut enää Jack, niin tämä väitti ja Ophelia uskoi tätä. Papitar palasi parilla keposella askeleella takaisin velhon taakse tämän käskiessä olentoa painumaan sinne mistä oli tullutkin.
Tämä vastasi sen olevan vaikeata, kyse lieni jostain muusta kuin Jackin mielenuumeniin takaisin painautumisesta.
Black, onko tämä sama mitä sinullakin..? Papitar kuiskasi hiljaa nykäisten tätä hihasta muistaessaan velhonkin omistavan niin sanotun kakkosen, vaikka Jackilla tämä oli... hyvin poikkeava ainakin silmänpäälle.

Kakkonen ei vaikuttanut enää hyökkäävältä, mutta Ophelia päätti ennemmin luottaa velhon reagointiin ja olettamaan että tilanne oli vakavampi kuin olento antoi heti tämän hetkellisiltä liikkeistä ymmärtää.
Olen pahoillani mutta emme, minä en edes tiedä kuka olet Ophelia vastasi kohteliaasti mutta lujasti velhon käden takaa olennolle. He eivät väistäisi, sillä Ophelia ei ainakaan tiennyt mitä tuolla oli aikomuksenansa tehdä jahka tuo pääsisi huoneesta ulos. Blackilla saattoi olla parempi idea tuosta, mutta papitar päätti ennemmin kysyä olennolta itseltään.
Jollet ole Jack niin kuka? Minkä nimen sinä omistat ja mitä aiot?
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2011, 21:39

Black

Kakkonen vitsaili siitä ettei voisi painua sinne mistä oli tullut, välimatkan vuoksi. Velho ei lähtenyt mukaan tähän nälvimisleikkiin, vaan piti suunsa nätisti kiinni, vastaamatta tuon teleporttaamisehdotukseen. Velho vilkaisi Papitarta tuon kysellessä oliko kyseessä samanlainen oire, mitä Blackillä. Velho pudisti päätään. Heidän toiset puolensa johtuivat aivan eri asioista. Blackillä se oli kirous, Kalmalla vähän monimutkaisempi tapaus.
Kakkonen pyysi heitä väistämään. Papitar ehti vastata ennen kuin velho suutaan avasi, kysellenkin sitten miksikä tuota otusta kutsuttiin.
"Johan se sanoi ettei omista nimeä.. Tomtom ehdotti kerran sen nimeämistä, mutta tuo ei ollut siitä innoissaan" Black huomautti papittarelle, puhuen tästä olennosta termillä se eikä hän. Eipä tuota ihmiseksi voinut oikein luetellakkaan.

"Ja miksi väistäisimme?" Velho totesi siirtäen katseensa kakkoseen "Sinulla ei voi olla mitään hyvää mielessä, joten kuninkaan alaisina meillä on velvollisuus pysäyttää sinut aiheuttamasta yhtään tuhoa linnan muurien sisäpuolella" Velho jatkoi, samalla kun alkoi pienesti ja huomaamattomasti heilutella toisen kätensä sormiaan, valmiina paiskaamaan kakkosen paine-aallolla takaseinään mikäli tuo meinaisi päälle käydä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Elo 2011, 22:22

Kalmankoira

Kakkonen höristi hieman korviaan Ophelian suputellessa Blackin kanssa, mutta koska se ei ollut mitään huippu tärkeää hirviö jätti asian omaan arvoonsa. Ei häntä kiinnostanut hänen ja velhon toisten puolien eroavaisuudet pätkääkään.
Seuraavaksi papitar kävikin pahoittelemaan sen puolesta ettei tiennyt kuka hän oli nimeltään. Kakkonen hymähti siihen surkuhuvittuneesti, ihailtavan kohtelias pikku lapsonen. Kakkonen katsahti velhon päälle tuon manitessa sen vanhan käppänän joka oli yrrittänyt hänen nimeämistään ehdotella.
"Siksi koska en halua uutta nimeä, törppö." Kakkonen sihahti velholle lumistaen hieman korviaan lievän ärtymyksen merkkinä mutta jätti sen sitten siihen omalta osaltaan. Hänellä oli nimi jota Kalma käytti valenimenään ympäri maailmaa kierrellessään ja sekös Kakkosta kismitti.

Kaksikko ei siis aikonut päästää häntä oven läpi ulos? Mustaturkki hymähti ja nyökkäsi pienen myöntymisen merkiksi. Ei sitten, hän olisi vain halunnut ulkona käydä nopeasti ennen kuin taas palaisi omaan pimeään tyhjyytensä Kalman sisään. Surullista..
"Omistan?" Kakkonen naurahti papitattaren kysymykselle ja jatkoi rauhoituttuaan. "Jack oli nimeni ja sen piskin jonka sinä olet oppinut tuntemaan "Jackinä" tunnetaan paremmin nimellä Kalmankoira, lyhyemmin vain Kalma.. Piski varasti nimeni vain omaan käyttöönsä ja vähän muutakin. Ja se mitä aijon... se olkoot oma asiani." Kakkonen virnisti lopulle sadistisesti ja silmistä oikein paistoi raaka kostonhimo.
"Ja mistä velho päättelee että olen aina tappamassa?" Kakkonen kysyi asettuessaan istumaan lattialle seisomisen käydessä jo liian tuskaiseksi ja vaikeaksi.
"Yleensä olen vain joutunut pelastamaan kirppusäkin henkeä.. sekä omaani ja heti listataan mustalle listalle." Kakkonen päpätti ohi mennen ja jäi katsomaan kaksikkoa. Kävihän se ajan vietto turistessakin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Elo 2011, 23:02

Ophelia

Black täydensi sopivasti syitä, miksi he eivät voineet päästää tuota heidän ohitse kerrottuaan ensin, kuinka TomTom olisi joskus halunnut nimetä tuon. Ajatus TomTomin kohtaamisesta tämän karvaturrin kanssa oli huvittava, mutta nyt ei ollut aika eikä paikka olla huvittunut kakkosen alkaessa puhua hänelle.
Jackin niin sanottu kakkonen sai Ophelian pään pyörälle hetkessä tämän selitellessä Jackista, itsestään ja.. Kalmasta joka ilmeisesti oli Jackin todellinen nimi..? Se miksi tuo valehteli nimensä, jäikööt toistaiseksi mysteeriksi.
Papitar peruutti puoliaskelta taaemmaksi tämän ilmoittaessa että hänen aikeensa pysyisivät hänen omana tietonaan. Ophelia ei pitänyt tuon kostonhimoisista silmistä ollenkaan, mutta papittaren yllätykseksi, suuri ihmissusimainen olento istahtikin heidän eteensä. Ophelia olisi epäillyt tuon yrittävän edes puskea heidän lävitseen, mutta ei, tuo istahti lattialle kuin olisi tosiaan odottamassa lupaa päästä ohitse.
...Blackinkin kakkosella on nimi... Kyllä sinullekkin pitäisi saada oma. Papitar sanoi hetken karvaturria ihmeteltyään.

Papitar ei tuntenut olevansa enää niin kovin suuressa vaarassa, siitä kiitos myös velholle joka oli hänen kilpenään, mutta tämä olento vaikutti Ophelian silmään juuri nyt ennemminkin katkeralta kuin uhkaavalta. Papitar ei tiennyt mistä tuo olento alun alkaen oli kotoisin, mikä todellinen yhteys tämän ja Jackin välillä oli ja mitä tuo oli joskus ulos päästyänsä tehnyt, mutta Ophelia päätti silti laskea defenssiään hiukan ja rohjeta alkaa puhumaan tuolle enemmän.
Tiedän ettet halua uutta nimeä.... Mutta kyllä minä sinua joksikin kutsuisin. Ophelia jatkoi ja miettien hetken hiljaa, käyden päässään läpi nimiä mitkä sopisivat olennolle.
Miten olisi... Merari? Sen tarkoitus ei ole kaunis, melko surullinen itse asiassa. Katkera... Sitä se tarkoittaa, mutta sinä vaikutat hieman siltä ja siksi se ehkä sopisi..? Papitar ehdotti lopulta varovasti, yrittäen olla kuulostamatta töykeältä tarjotessaan tälle nimeä vasten tahtoaan ja mahdollisuus eli, että tämä loukkaantuisi ehdotuksesta.
Se olisi silti kaiken kaikkiaan ihan hieno nimi... Ophelia kehaisi perään pienellä hymyllä ja oli jo uskaltautunut puolittain pois Blackin takaa.

//Opsukalla oli sontaa korvissa, pahoittelen//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2011, 23:16

Black

Velho jätti jälleen kerran vastaamatta kakkoselle, tuon kyseenalaistaessa velhon päättelykykyä. Oli hän monet kerrat todistanut kuinka kakkonen riehui ja nätisti olemisen marginaali oli erittäin pieni. Velholla oli syynsä epäillä tuota. No, Jack, Kalma, Kalmankoira, Kakkonen, millä tuota nyt kutsuikaan, selitti Ophelialle nimensä ja toisen puolensa nimet, kertoen lähes kaiken sen enempiä peittelemättä. Tuon jälkeen Papitar alkoi pohtimaan tuon nimeä paremmin. Velho oli suoraan sanotusti stressaantunut tästä tilanteesta. Papitar ei selvästikkään tiennyt minkä kanssa oli tekemisissä ja jutteli tuolle kuin olisi jutellut kelle tahansa normaalille ihmiselle. Velho ei uskonut ystävällisyyden tehoavan tähän olentoon, sillä sitä oli jo koitettu... Tai sitten tämä olento sattui pitämään liikaa pikkutytöistä.

Papitar ehdotti Kakkoselle nimeksi Merari. Velho oli lähellä hymähtää ääneen, mutta päätti olla päästämättä äännähdystäkään. Nimetkööt lemmikkinsä jos halusi. Nimeämällä tuon hän loi hirviöstä henkilön ja pian tuo alkaisi vaatimaan entistä kiivaammin kehon herruutta. Niin oli käynyt kirouksenkin kanssa. Hirviöiden nimeäminen ei koskaan ollut ollut hyvä idea.
"Nimeä se ja mene vielä rapsuttamaan korvan takaa" Black totesi lopulta, kääntäen nyt selkänsä Kakkoselle - tai Merarille, mikäli tuo nyt sen nimen halusi säilyttää - ja katsoi merkittävän vihaisesti Opheliaa "Ideologiasi hyvästä ei yltä kaikille tahoille" Velho kuiskasi papittarelle, jättäen uhkaamattomaksi käyneen kakkosen nyt huomioimatta. Siinähän möllötti.. toivottavasti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Elo 2011, 23:45

Kalmankoira

Kakkonen jäi tuijjottamaan papitarta jälleen hiljaa korvat valppaasti pystyssä tuon sanoessa että velhonkin toisella puolella oli nimi, joten hänelläkin pitäisi olla. Kakkonen tuhahti siihen mutte käynnyt sanomaan mitään vastaan, silkasta mielenkiinnosta millaisen nimen tuo pieni ihminen keksisi hänelle. Ja sellainen tulikin: Merari ja se tarkoitti katkeraa... voi kyllä se sopi hänelle itselleen oikein loistavasti. Hän oli harvinaisen katkera piskille kun meni viemään hänen elämänsä jatkaakseen vain omaansa..
"Miten vain jos kerta nimetä haluat." Kakkonen tuhahti ja katsahti velhon päälle naurahtaen pienesti tuon ehdotellessa papitattarelle tulemaan häntä kapsuttamaan korvan takaa.
"Jos sen teet revin sievän kätesi irti~" Kakkonen, tai oikeastaan Merari, naurahti kuivasti omille sanoillensa vaikkei siinä mitään hauskaa ollutkaan.
"En ole sylikoira kuten eräs." Musta turkki tarkoitti tietenkin Kalmaa.

Korvat höristyivät jälleen kun velho käänsi selkänsä uudestaan nimetylle hirviölle ja tuon kasvoille levisi virne, vaikkei tuo sanoja kuullutkaan tarkkaan, tuo avasi kitansa auki ja latasi melko nopeasti mutta pienen energia pallon jonka laukasi velhon paljasta selkää kohden. Ei yksinkertaisesti voinnut vastustaa~
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Elo 2011, 00:19

Ophelia

Papitar odotteli hetken karvaturrin reaktiota uuteen mahdolliseen nimeensä ja yllätys yllätys, tuo myöntyi siihen! Tai ainakin antaisi hänen kutsua tätä Merariksi. Kai se siis laskettiin?
Ophelia hymyä nyökytteli omalle pienelle saavutukselleen, mutta mulkaisi sitten äkisti ylös ärtyneenä velhoon tuon heittäessä kommenttinsa korvan taustan rapsutuksesta.
Tähän Merari kommentoitsikin, että repisi hänen kätensä irti, mikäli niin tekisi.
Ei ollut mitään aikomuksia... Ophelia vastasi vaivalloisesti. Hänen kätensä oli saanut kärsiä jo ihan tarpeeksi tälle päivälle. Samassa velho oli kääntynyt kohden häntä..... Papitar katsoi syvään kysyvästi ylös velhoon kunnes tämä kuiskasi vihaisen painotteisella äänensävyllä, ettei hänen ideologiansa hyvästä yltäisi kaikille tahoille. Tyttö ei kommentoinut mitään katsellessaan velhoa silmiin, jättäen siten myös Merarin huomiotta. Toruiko velho häntä? Olihan hän sentään onnistunut nimeämään olennon.... Oliko se paha asia?

Papitar ei huomannut Merarin puuhia ennen kuin outo valonlähde, joka syntyi tuon hyökkäyksestä, häikäisi Ophelian silmäkulmaa. Tämä sai tytön kääntämään katseensa nopeasti velhosta Merariin, mutta ennen kuin papitar ehti luomaan minkään näköistä suojakenttää saatikka edes kiljahtamaan kunnolla, oli jo liian myöhäistä.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Sairastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron