Don't you ever learn

Linnalla sijaitseva sairastupa on lähinnä tarkoitettu linnan väelle, sekä kuninkaan sotilaille. Kaikki jotka taistelevat ihmisten riveissä, ovat liittyneet armeijaan, voivat hakea täältä hoitoa haavereihinsa. Sairastupa on kolmikerroksinen sivurakennus linnan muurien sisällä. Sairastuvalla työskentelee niin tavallisia hoitajia ja lääkäreitä, kuin parantajiakin. Magian kanssa temppuilevat parantajat ovat kuitenkin ihmisten puolella harvinaisia, joten parantajaa pääsevät tapaamaan yleensä vain korkea-arvoiset kenraalit.
Alimmassa kerroksessa sijaitsee huoneita hätätapauksille, jotka juuri ovat saapuneet tuvalle. Toinen kerros on täynnä lepohuoneita ja ylin kerros on yksityisille hoitohuoneille, johon pääsevät vain harvat ja valitut.. he, jotka laskevat itsensä tärkeiksi.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2011, 22:28

Black

Seth virnuili vain Kalman sanoille, samalla kun alkoi uhkaavasti siirtämään kättään kohti tuon nuutunutta kehoa. Tosin, ei ollut hauskaa kiduttaa kohdetta, joka ei pystynyt pistämään vastaan, mutta olihan täällä toinenkin...
Siinä samassa kun Seth kohotti kasvonsa kohti Opheliaa, päästi papitar äännähdyksen ja ennen kuin kirottu ehti tehdä mitään, sai tuo papittaren sievän jalan päin naamaansa. Olento parkaisi samalla kun nousi ylös ja peruutti askeleen jos toisenkin, pidellen toisella kädellä kasvojansa. Velhon laskiessa luisevan kätensä, saattoi nähdä tuon nenän alkaneen vuotaa. Velhon keho ei ollut kestävintä laatua.
Vihainen kaste muuttui jäätävän rauhalliseksi, tympääntyneeksi Sethin laskiessa muutaman kirosanan jälkeen katseensa takaisin Opheliaan ja Kalmaan, huomaten noiden olevan turvassa kuplan sisällä.
"Piru sinut perikööt nainen" Seth totesi koskettaessan sieraimensa alle, huomaten lämpimän veren valuvan ulos "Nyt ainakin maistuu" Velho lisäsi nuolaistessaan omaa vertansa, samalla kun lähti kävelemään kohti lähintä kirjahyllyä.

"Ette te siellä voi ikuisuuksiin pysytellä.. Mutta en minäkään ikuisuuksiin voi ohjissa pysyä.. Haluatko tosiaan katsoa kumpi kestää kauemmin?" Seth totesi samalla kun alkoi selailemaan kirjanselkämyksiä sormenpäällään. Tuo nappasi käteensä paksun kirjan ja avasi sen, selaillen silmillään muutaman rivin sieltä täältä, kunnes kääntyi äkisti ja viskaisi kirjan kohti kuplaa.
Kirja tietenkin sinkosi suojasta muualle. Yllätys. Jos kupla kesti lohikäärmeen tulen, niin totta kai se kesti yhden vaivaisen kirjan.
"Tai, eihän minun tässä huoneessa tarvi pysyä.... HHAH! Mitä jos lähdenkin? Menen tervehtimään Prinsessaa? Tai vaikka Kalman naikkosta. Sinun kanssasihan hän asuu? Tiedän missä sinä asut. Ehkä oli virhe kertoa se minulle" Seth jutteli samalla kun tuli lähemmäksi kuplaa ja kumartui mahdollisimman lähelle papitarta "Olisit kuullut hänen huutavan velhon mökissä eräänä yönä. OLISITPA kuullut hänen huutavan! Kuninkaalliset kiljuvat korkealta. Pitääköhän tuo väite paikkansa myös prinssin kohdalla..."
Ilmoille pääsi sadistinen, hullu nauru joka täytti koko kirjaston, jääden kaikumaan pitkin sen seiniä, samalla kun Seth lähti taas kävelemään kauemmas kuplasta, takaisin lähimmälle hyllylle.
"Tai ehkä menen testaamaan kuinka lujaa saastainen mustalaistyttö kiljuu" Seth jatkoi virnuillen itsekseen, samalla kun jatkoi jälleen kirjojen selkämysten selailua...
Tuo selvästi nautti tästä tilanteesta. Kaikki ne mahdollisuudet mitä hänellä oli käytettävissään. Kaikki ne ideat mitä sadistisen kirotun mieleen juolahti.

// Thank god he have feet fetish! feet.. foot.. wutever, he wanna lick your toes //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Elo 2011, 23:09

Kalmankoira

Kalma silmät laajenivat kun velhon luinen käsi nousi tulemaan häntä kohden tehdäkseen ties mitä, samalla kuin koira itse yritti saada itseään liikkumaan, kun jalka sujahti naaman ohi ja pamahti suoraan Sethin naama värkkiin. Kalma tuijotti hetken hämillään perääntyvää Sethiä joka piti naamaansa ja siirsi katseensa sitten Opheliaan, joka loi heidän ympärilleen suojakentän suojaksi. Kalma virnisti.
"Hyvä liike." Kalma tuumasi Ophelialle ja siirsi katseensa velhoon joka oli jo toipunut iskusta ja maisteli omaa nenästä valuvaa vertaa kiroten samalla Opheliaa muuttuen hetkessä pelottavan apaattiseksi.

Seth otti ja kääntyi kohden kirjahyllyjä lähtien selaamaan niitä alkaen pälpättämään ja selittämään etteivät he sekä hän itsekkään voisi koko ikäänsä tässä odotella, ja kysyikin sitten kumpi heistä kestäisi kauemmin. Vastausta ei kuitenkaan tullut kummaltakaan puolelta kun Seth heitti kirjalla kohden kuplaa saaden Kalman peittämään toisella kädellään automaattisesti kasvonsa. Kirja pamahti suojan päälle ja Kalma oli siintä iloinen siirtäen katseensa takaisin sekaisin menneeseen velhoon kulmat kurtussa tuon aloittaessa saarnansa. Silmät kuitenkin laajenivat un tuo alkoi puhumaan siintä että aikoisi mennä katsomaan prinsessaa ja EDNAA jos ei saisi täältä itselleen lelua jolla leikkiä.
"Pysy kaukana heistä!" Kalma ärähti sen minkä keuhkoistaan sai jääden mulkoilemaan Sethiä suojan sisältä tuon tullessa lähemmäs ja alkaessa enemmänkin puhumaan papitattaren kanssa kuinka oli saannut Lilyn huutamaan.. Kalma ei edes tahtonut tietää mitä tuo oli Lilylle tehnyt! Myös prinssi sai osakseen uhkauksia joista koira ei oikeastaan korvaansa lotkauttanut minnekkään suuntaan.

Seth lähti perääntymään nauraen kuin mielipuoli konsanaan ja meni taas hyllyjä tutkimaan tuumaten vain omaksi huvikseen menevänsä kokeilemaan Ednaa. Kalman päässä naksahti sillä sekunnilla ja tuo kampesi itsensä ylös kunnostaan huolimatta ja hyökkäsi kohden Sethiä tietäen kyllä että teki pahan virheen, mutta raivo sumensi sen pienen järjen äänen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Elo 2011, 23:46

Ophelia

Papitar ei olisi uskonut voivansa saada toisen nenää vuotamaan, mutta näin oli käynyt. Ei voinut mitään, hän korjaisi aiheuttamansa vahingon velholle myöhemmin, mikäli vielä oli tarve. Ophelia piti katseensa tiukasti Sethissä tämän toipuessa hänen tempauksestaan, maistellen vielä nenästään tulevaa verta puistattaen papitarta vielä entisestään.
Ophelia ei vastannut mitään Sethin haasteeseen, jossa katsottaisiin kumpi heistä kestäisi pidempään. Hän ainakin yrittäisi parhaansa kestää tuota paremmin, vaikka kuplan ylläpitäminen kävisi raskaaksi pidemmän päälle.
Papitar hätkähti pienesti Sethin heittäessä pläräämäänsä kirjan päin heitä, aiheuttamatta tietenkään mitään vahinkoa, kuhan yllätti. Tarvittaisiin vähän enemmän ennen kuin papittaren keskittyminen herpaantuisi niin pahasti, että kupla katoaisi.
Tämän jälkeen velhon kehon puikoissa oleva henkilö nosti pinnalle hyvän kysymyksen, mikään ei estänyt tätä poistumasta huoneesta... Ophelian ei tullut siinä lyhyessä ajassa ajateltua tätä. Piti vain toivoa, että velho saisi ruumiin ja mielensä takaisin haltuun ennen kuin tuo kyllästyisi juttelemaan heille. Tämä uhkasi lähteä katsomaan Lilyä ja Kalman naikkosta, mikä sai papittaren katsomaan Sethiä yhä vihaisemmin. Hän ennemmin hyökkäsi kuplan sisältä halaamaan tuota niin, että risti hänen kaulallaan polttaisi tähän reiän ennemin kuin antaisi tuon lähteä ulos ovesta.

Kirjoja tarpeeksi plarattuuaan, Seth asteli lähemmäksi kuplaa virnunsa kera. Ophelia nosti kulmaansa tämän selvästi puhuessa nyt suoraan hänelle.
....Minä en tiedä mistä sinä puhut...! Ophelia parahti Sethin vihjaillessaan tehneensä jotakin prinsessalle! Tarkempaa tietoa hän ei saanut kirouksen alkaessa nauraa käkättämään koko kirjaston täydeltä.
Valehtelet! Tyttö jatkoi velhon yhä nauraessa, mutta ei uskaltanut luottaa täysin omiin sanoihinsa.
Seth jatkoi, jatkoi ja nautti joka ikisestä sekunnista saadessaan ivata ja pelotella heitä ja seuraavaksi tämä sanoi jotain mikä sai Kalmalla napsahtamaan pahemman kerran.
ÄLÄ OLE HULLU! Papitar kiljahti tämän perään. Hän ei voinut estää ketään lähtemästä kuplasta ja niin hän ei voinut estää Kalman aikeita mitenkään tuon syöksähtäessä kohden Sethiä ja papittaren ei auttanut muu, kuin peittää silmänsä.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2011, 00:06

Black

Sadistinen omahyväinen virne senkun vain kasvoi kirotun kasvoilla, tuon kuunnellessa kaksikon puheita. Kalman reaktiot uhkailuun saivat Sethin vain entistä iloisemmalle tuulelle. Ehkä hän vielä joskus piipahtaisi tapaamassa tuon morsmaikkua.. Tosin, miksei samantien? Mikä esti? Ei mikään.
Äkkiä Kalma lähtikin hyökkäämään kohti velhoa. Papittaren huudoista päätellen Seth osasi kääntyä tyynen rauhallisesti ympäri juuri oikeaan aikaan, Ojentaa kätensä kohti Kalmaa ja yhdellä pienellä ranneliikkeellä synnytti aikaan valtavan paineaallon, joka heitti tuon toiselle puolelle huonetta, päin seinää valtavalla voimalla.
Sadistinen virne nousi jälleen velhon kasvoille. Henkisen tuskan tuottaminen oli ihanaa, mutta mikään ei voittanut fyysisen tuskan iloja. Samantien Kalman paiskauduttua vasten seinää, Seth ilmestyi tuon luo ja painoi aavekoiran pään vasten lattiaa kengällänsä. Ei liian kovaa, mutta ei kevyestikkään. Juuri sopivasti luodakseen epämukavan paineen pääkalloon.

"Älä ole hullu Kalma! Jää tänne suojaan kuplaan! YYYY! Ole sankari toisten!" Kirous herjasi imitoiden parhaansa mukaan papittaren korkeampaa ääntä, samalla kun vilkaisi kohti tyttöä.
"Jos et olisi kuplassa katsoisin kuinka lujaa SINÄ kiljuisit!" Velho räjähti, samalla kun ilmestyi salaman nopeasti kuplan viereen, yrittäen jälleen säikytellä papitarta.
Seth kaivoi kaavun taskusta pillerirasian ja heilutteli sitä Ophelian silmien edessä muutaman kerran, viskaten tuon sitten toiselle puolelle huonetta, tyynykasaan johon rasia hukkui kuin neula heinäsuopaan.
"SISKO!" Tuo rääkäisi yllättäen kaiveltuaan hetken Blackin muistoja ja lähti iloisesti naureskellen kävelemään kohti suurta ikkunaa "SISKONI ON PALANNUT!" Huuto kaikui karusti pitkin valtavaa kirjastoa.
Tuo ei todellakaan osannut keskittyä yhteen asiaan kerralla...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Elo 2011, 00:21

Kalmankoira

Kalma ei tajunut tehdä enään yhtään mitään kun lensikin huoneen toiseen päähän päin seinää tuskasta parahtaen vatsassa olevan haavan melkein revetessä auki tikkauksiltaan ja putosi lattialle päässä kaikki pyörien yrittäen siintä huolimatta päästä ylös. Mutta ei Kalma koskaan edes milliä lattiasta ylös päässyt kun kenkä painautui vasten päätä pakottaen lattiaa vasten makaamaan. Kalma mulkoili päällä seisovaa seonnuttta velhoa, joka kävi tekemään ivaa Ophelialle vaihteeksi imitoiden tuon äänen taajuuksia. Kalma murahti lattialla maatessaa jotakin kun paino hävisikin pään päältä ja Seth oli jo Ophelian luona esittelemässä lääkepurnukkaansa ja vippasi sen tyynyjen sekaan. Kalma virnisti pienesti itsekseen... jos hän nyt olisi tarpeeksi nopea ja Blackin toisellea puolella olisi edes hetki muuta ajateltavaa.. ja sitähän tuo saikin alkaen yht`äkkiä toitottamaan siskosta jotakin ja Kalma katsoi tuota kuin idioottia, mutta jätti tuon sitten omaan arvoonsa ja koitti nousta vaihvikkaa ylös vatsaansa pidelle ja vähäisillä voimillaan teleporttasi tyynykasan luokse työntäen kätensä sinne minne pullo oli mahdollisesti lierinyt..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Elo 2011, 00:49

Ophelia

Seth loi valtavan paineaallon mikä heitti Kalman päin seiniä ja ryminällä! Ophelia parkaisi kurkistettuaan sormiensa välistä näitä tapahtumia ja nyt tuo talloi Kalman kalloa lattiaan. Ophelia katseli tapahtumia lähestulkoon kauhulla, hän pelkäsi Kalman hengen puolesta, mutta onneksi Seth huomio kiinnittyikin vuorostansa häneen, ensin ivaten hänen puheitaan ja silmänräpäyksessä siirtyen kuplan vierelle. Papitar oli osannut odottaa jotain tämäntapaista, mutta hätkähti silti ja huomasi joutuvansa pidättelemään nyt kyyneliä. Itkemään hän ei tuon iloksi alkaisi! Vaikka se vaikeaksi alkoi tuntumaan. Seth kaivoi pilleripurkin kaapunsa uumenista ja lähti heiluttelemaan tuota hänen itkuisten silmiensä edessä omahyväisenä. Ophelia olisi ojentautunut ja napannut pilleripurkin ellei olisi pelännyt menettävän kättänsä joten purkin seuraamiseen katseella oli tyydyttävä.
Ah! Ophelia inahti Sethin heittäessä purkin tyynykasaan jonne se upposi kuin suohon. Papitar katseli hetken purnukan suuntaan kääntäen katseensa takaisin Sethiin tämän rääkäistäessä jotain aivan asiasta poikkeavaa. Papitar katsoi tuota kummastuneena hetken, jättäen Sethin sitten hetkeksi pitämään omaa räkätyskohtaustaan rauhassa ja vilkaisi tämän ohitse miten Kalma pärjäsi.

Tuo oli noussut. Tuo oli noussut ja pian tuo oli tyynykasalla minne Seth oli vasta hetki sitten heittänyt lääkkeensä! Hyvä siirto! Mikäli Kalma vain löytäisi lääkkeet ajoissa ja saisi syötettyä nämä velholle niin he ehkä pääsisivät Sethistä eroon.
Mitä sinä väität tehneesi prinsessalle?! Ophelia ärähti Sethille, tarkoituksena tarjota tälle mieluisan sairas puheenaihe johon tämä keskittyisi ja joka samalla hämäisi tätä antamaan Kalmalle tarpeeksi aikaa löytämään pillerit.
Lily ei ikinä kiljuisi jos tietäisi sinun saavan siitä minkäänlaista nautintoa! Ophelia jatkoi provosoiden toista tarinoimaan, vaikka papitar tahtoi kaikkea muuta kuin kuulla. Oli tuon tarina sitten bluffia tai ei.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2011, 11:14

Black

Kirottu ei kiinnittänyt mitään huomiota Kalman liikkeisiin, vaan käveli hullusti hymyillen kohti ikkunaa, kunnes papitar kiinnitti hänen huomionsa kysymällä jotain, mitä tuo ei ehkä olisi halunnut tietää. Äkisti velho kääntyi ympäri, katsoen hymyillen papittareen.
"Jotain mitä sinä et edes halua tietää" Seth totsei virnistäen, samalla kun lähti kävelemään kohti Opheliaa "Tai ehkä haluatkin tietää. Ehkä oletkin vain likainen pieni portto, joka tekeytyy hyväksi ja siveelliseksi. Tule ulos kuplasta ja annan sinulle kunnon kyydin, senkin pikku lutka".
Velho nojautui jälleen kuplaa kohden, virnuillen nyt enemmänkin häiritsevästi kuin pelottavasti. Tuon kasvoista näki ettei päässään liikkunut puhtaat ajatukset, mutta koska siellä nyt mitään puhdasta olisi liikkunutkaan.

"Pistin hänet kiljumaan kunnolla" Seth totesi lopulta, virnuillessaan ylpeänä saavutuksistaan "Se portto ei edes huomannut kun tulin paikalle. Huusi pitkään velhon nimeä, pyysi lopettamaan, kunnes älysi kiihkoistaan katsoa silmiin. Piti siitä kumminkin! Ei vain myönnä. Varmasti piti myös haltian käsittelystä! Varmasti nautti jokaisesta kosketuksesta, jokaisesta lyönnistä ja jokaisesta puraisusta. Eikö hän ole kenellekkään kielinyt? Eikö kukaan aijo puuttua siihen? HYVÄ! Sitten voinkin jatkaa ja jatkaa.. Jahka olen ensin yllättänyt sinut yöllä nukkuessasi. Odotan innollani kuulevani sinun kiljuvan".
Virne kasvoi entisestään. Velhon nojautuessa vieläkin lähemmäksi kuplaa ja madaltaen äänensä kuiskaus tasolle.
"Kaikki nämä mielikuvat ja ideat saavat minut janoamaan naista enemmän kuin aikoihin" Seth kuiskasi ja perääntyi äkisti poispäin kuplasta, nauraen jälleen hulluna.
Äkisti velho kääntyi kohti Kalmaa ja tyynykasaa.
"Millä luulet saavasi pillerit alas kurkusta, neropatti?" Seth kysyi vaihtaen perverssin vihjailevan äänensävyn ilkkuvan uhkaavaksi "Millä fyysisellä ihmevoimalla luulet saavasi minut nielemään pillerin? Vai luuletko että tuo pikku horo sen tekee puolestasi?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Elo 2011, 11:55

Kalmankoira

Kalma oli iloinen sen puolesta että Ophelia tajusi jutun juonen ja käänsi Sethin huomion toisaalle aloittamalle melko arastakin aiheesta puhumisen, jota hänkään ei kylläkään olisi halunnut kuulla.. mutta asiaan. Kalma keskittyi kaksikon puheiden sijaan tällä hetkellä pulloon ja vilkasi välillä sivusilmällä velhoon jos tuo liikkui jonnekkin suuntaan. Mutta velho oli enemmän kiinnostunut nyt Opheliasta kuin hänestä selittäessä tuolle asiaa prinessasta ja kuinka tuo oli huutanut ja jotakin.. loppu meni aavekoiralta ohi kun tuo siirsi muutaman tyynyn pois tieltään etsiessään sitä halvatun pulloa tyynyjen seasta, kun se lopulta lierähtikin esille ja Kalma nappasi sen käsiinsä iloisesti hymyillen kun kuulikin takanaan Sethon verta seisauttavat sanat ja kääntyi katsomaan tuota olkansa yli. Hän oli ajatellut yllättää tuon kun oli saannut pullon käsiinsä, mutta nyt se ajatus meni täysin pieleen Sethin kiinnostuessa taas hänestä.
"Vaikka hakkaamalla sinut henkihieveriin." Kalma tuumasi kääntyen Sethiä kohden ja lattoi pilleripurkin taskuunsa samalla kun päätti pelata kieroa peliä avaten purnukan vaihvikkaa ja varmuuden vuoksi tiputti muutaman tabun taskunsa pohjalle. Jos Seth saisikin purkin käsiinsä hänellä olisi muutama käytettävissä.
"Tsih, olen sinua kuule fyysisesti vahvempi joten kyllä saan sinut nielemään tabusi kiltisti." Kalma virnisti omaan tuttuun tapaansa vaikka väsymys kasvoilta paistoikin selkeästi ja ruumis värisi hienoisesti.
Kalma lähti jälleen kohden velhoa, mutta tönäsikin matkallaan kirjahyllyn nurin joka totta kai lähti kaatumaan uhkaavasti kohti velhoa samalla kun Kalma itse yritti tarrata tuosta kiinni.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Elo 2011, 14:40

Ophelia

Papitar ei siirtänyt enää katsettansa Kalmaan vaan piti tillittimensä tiukasti Sethissä huultaan purren. Hänen suunnitelmansa vaikutti toimivan. Kalman oli vain paras löytää tuon nappulat ja nopeasti samalla kun hän joutui kuuntelemaan Sethin tarinointia. Ei, Ophelia ei oikeasti halunnut tietää, mutta mitään mielenkiintoisempaa puheenaihetta hän ei voinut velholle tarjota. Ellei tuo olisi ollut kiinnostunut väittelemään hänen kanssaan jumalasta tai juttelemaan synkeästä säästä.
Seth lähti astelemaan kohden häntä, vihjaillen, että ehkä Ophelia halusikin tietää. Papitar mulkaisi velhoa jo lähes murhaavasti tämän puheiden alkaessa käydä irstaiksi, mutta tyytyi tälle takaisin huutamisen sijaan irvistelemään tälle vastaukseksi, kunnes tämä pääsi itse tarinaan.
Ophelia olisi niin mielellään laittanut kätensä korville tämän päästessä vauhtiin siitä, kuinka prinsessa oli kiljunut, huutanut Blackia apuun ja mukamas lopulta lopulta nauttinut koko touhusta, jopa lyömisestä että puremisesta. Ophelia ei suostunut uskomaan tästä mitään! Hänen vatsaansa koski kuulla enää sanaakaan tästä sairaasta tapahtumasta.
Sinä valehtelet Ophelia kuiskasi pidätellessään taas itkua kurkussaan ja vaistomaisesti käänsi päätänsä sivummalle Sethin nojautuessa lähemmäksi kuiskaamaan, kuinka kiimaisena tuo kävi sairaista mielikuvistaan. Kupla kyllä suojaisia häntä, mutta silti mitä lähemmäksi Seth yritti päästä, sitä ällöttävämmäksi hän olonsa tunsi. Ainoa asia jonka papitar tästä satavarmasti oppi, oli että hän siunaisi kappelin sisäänkäynnin öisin tästä lähtien. Aivan kuin kappeli itsestään ei olisi jo tarpeeksi pyhä.

Tämän jälkeen Seth kääntyi hänestä nauramaan taas makean räkäistä nauruaan, jättäen hänet setvittään omia ajatuksiaan, huomaten pian taas Kalman ja tämän touhut.
Löysit ne! Ophelia huudahti astetta toiveikkaampana nähdessään tämän löytäneet pillerit harhautuksen aikana. Hetken aikaa nämä kaksi väittelivät siitä, kuinka tuo saisi pillerit velhon kurkusta alas.
Raaka voima oli ainoa mahdollisuus jonka Ophelia keksi tähän hätään, kysymys kuului kykenikö Kalma siihen siinä kunnossa kuin oli, vaikka velho olikin tätä rakenteeltaan heiveröisempi.
Papitar risti kätensä ja sulki silmänsä, voiden nyt vain rukoilla Kalman onnistuvan aikeissaan tämän hyökätessä kohti velhoa.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2011, 14:53

Black

Opheliakin huomasi aavekoiran löytäneen pillerit ja ilmoittikin siitä ääneen tuolle. Aivan kuin aavekoira ei itse sitä olisi huomannut. Kirottu hymyili viekkaasti Kalman ehdottaessa henkihieveriin hakkaamista. Sethille oli ihan sama keneen sattui, kunhan vain sattui ja lujaa. Kalma toi myös esille faktan kertoessaan olevansa fyysisesti vahvempi mitä velho. Ehkä, mutta ennen kuin tuo fyysistä vahvuuttaan pääsi näyttämään, piti päästä lähelle. Ja sitä aavekoira yrittikin.
Kalma lähti uuteen hyökkäykseen. Lähestyessään Kalma päätti kaataa yhden hyllyistä kohti velhoa, samalla kun lähestyi itse tuota. Seth virnisti. Hyllyn kaatuessa kuului vanhan puun narina, samalla kun kirjat alkoivar ropisemaan lattiaan. Velho väisti muutaman askeleen sivummalle, väistäen näin kaatuvan hyllyn. Hyllyn osuessa lattiaan, nousi siitä valtava pölypilvi suuren pamahduksen kera, joka varmasti herätti lähistöllä olevien huomion. Kalman hyökkäystä velho ei väistänyt, vaan antoi tuo kirjaimellisesti käydä päälleen. Seth silti hymyili Kalman tarrautuessa riveleistä kiinni*. Tuo nosti toisen kätensä suulleen, laskien katseensa Kalmaan.

"Kuinka ajattelit syöttää ne, jos minulla ei ole suuta?" Seth kysyi virnuillen kätensä suojissa. Lopulta tuo laski luisevan, kalpean kätensä hitaasti suunsa edestä, paljastaen kasvojensa ala-osan, jossa ei enää suuta näkynyt. Tilalla oli vain puhdasta ihoa, eikä suun merkkejä näkynyt missään. Hymykuopa kuitenkin kertoivat velhon yhä hymyilevän. Mikään ei ollut ihanampaa kuin käyttää kieroutunutta taikuutta tällaisissa tilanteissa.
Ainoa haittapuoli oli, ettei hän pystynyt nyt puhumaan. Mutta ehkä kaksikko oli kiitollinen siitä, ettei kirottu pitänyt ääntä.

// *Oletin että kalma teki näin..... MR. ANDERSON, WE HAVE MISSED YOU! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Elo 2011, 15:19

Kalmankoira

Hylly rysähti alas rytinällä luoden kaatuessaan pölypilven ympärilleen ja velho oli väistänyt sen kepposesti, mutta Kalma pääsi hoitamaan tehtävänsä ja nappasi velhoa riveleistä kiinni nostaen tuota jonkin verran ilmaan tunkien kätensä taskuunsa ja oli aikeissa syöttää sen velholle väkisin kun velho päättikin tehdä astetta friikimpää. Tuo painoi kätensä omalle suullensa ja kysyi vielä että miten hän aikoisi tuota syöttää jos tuolla ei olisi suuta laisinkaan ja nosti sitten kätensä suultaan.. Kalma tuijotti tuota järkyttyneen näköisenä. Tuolla ei ollut suuta enään?! Kalma oli vähällä päästää tuosta irti silkasta järkytyksestä, mutta piti tuosta kuitenkin kiinni. Etenkin kun oli nyt onnistunut saamaan tuosta otteen ja pääsemään lähelle.. hän ei päästäisi irti vaikka velho olikin temppujensa ansiota niskanpäällä.
"Kyllä minä kuule jotakin keksin.. leikkaan vaikka vatsasi auki ja tungen sitä kautta lääkkeesi sisään." Kalma tuumasi pienesti virnistäen ja löi Sethin vasten seinää nojaamaan melko kovakouraisestikkin.
"Tietysti voin pitää sinua tässäkin niin kauan kunnes Black tekee paluunsa." Kalma lisäsi eikä ollut aikomuksissakaan päästää tuosta irti minnekkään suuntaan edelleenkään. Kalma vilkasi Opheliaan ja kaivoi pilleri purkin taskustaan ja potkasi sen lattiaa pitkin papitattarelle turvaan.
"Pidä hyvää huolta siintä." Kalma sanoi siirtäen katseensa takaisin velhoon virnuillen harvinaisen vittumaisesti. Nyt tuo ei voinnut saada lääkkeitä mitenkään omaan haltuunsa ja jos tuo tekisi yhdenkin virheen hän syöttäisi tuolle väkisin lääkkeensä.. tai sitten.. Kalma koitti napata Sethiä otsasta kiinni ja lyödä tuon takaraivon seinää vasten sen verran kovaa että tuo tipahtaisi kerta iskusta. Jos Blackin toinenpuoli yhtään oli samaa maata hänen kanssaan tuon pitäisi hävitä kun isäntä keho menisi kanavesiin nukkumaan ja paikalla olisi taas vanha tuttu velho.. Se tosin oli toinen juttu onnistuiko tämä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Elo 2011, 14:30

Ophelia

Papitar kuuli kovan ryminän kirjahyllyn kaatuessa alas, mutta ei kuitenkaan uskaltanut katsoa ennen kuin oli varma Kalman saaneen otteen velhosta.
Kuullessaan velhon äänen, Ophelia avasi jälleen silmänsä ja näki Kalman nyt pitämässä velhoa ilmassa. Velho kysyi kalmalta, miten tämä meinasi syöttää lääkkeensä tälle, jollei tällä ollut suuta. Ophelia siirsi katseena varovasti Kalmasta velhoon, ollen epävarma siitä halusiko hän edes tietää, mutta pian hän näki saman mitä Kalmakin. Velholla ei ollut enää suuta!
Papitar kauhistui tuosta luonnottomasta näystä ja peitti suunsa vaistomaisesti ettei olisi äännähtänyt. Ainoastaan velho näytti nauttivan friikeistä tempuistaan. Tuo pisti hanttiin niin paljon kuin vain kykenisi, etteivät he saisi syötettyä tälle pillereitä.
Papitar vilkaisi Kalmaan tuon kaivaessa taskustansa pilleripurkin, potkaisten sen lopulta lattiapitkin hänelle. Ophelia ihmetteli hetken mitä Kalma aikoisi ilman pillereitä, mutta noukki kuitenkin purnukan lattialta ja säilöi sen omaan taskuunsa, nyökäten lopulta Kalmalle.

JacTarkoitan Kalma! En tiedä kertoiko Black koskaan, mutta kerran hän iski oman päänsä seinään estääkseen Sethin tulon! Ophelia huudahti kuplasta uskoen, ettei Kalmalla vielä ollut kunnollista suunnitelmaa. Mikä Ophelialle oli ensimmäisenä tullut mieleen, olisi ollut viiltää tuolle uusi suu, mutta se olisi ollut vielä pahempaa katseltavaa kuin vanhan katoaminen.
Joten, jos vain löisit hänet tajuilta!? Ophelia jatkoi, toivoen näin välttävän suurimmat vahingot velhon hipiälle.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2011, 14:50

Black

Aavekoira heitti lääkepurkin papittarelle.. Miksi? Ei hajuakaan, mutta kirottu ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Mikäli tuo uhkaili lääkkeitä hänelle sulloa sisuksiin, täytyi tuolla olla pari pilleriä taskussa, tai muualla piilossa. Sitten Kalma ehdottelikin pitävänsä velhoa paikoillaan kunnes kirouksen olisi pakko vetäytyä pois herransa kontrollista. Epäreilua. Hän halusi vielä leikkiä!
Velho vilkaisi Opheliaan tuon huomauttaessa pään hakkaamisesta seinään. Perhana. Mukulahan oli fiksu. Pian aavekoira tarrasikin velhoa ohimoista. Ennen kuin tuo ehti hänen päätään seinään pamauttaa, nosti velho kätensä jälleen suulleen, tällä kertaa taikoen suunsa takaisin. Mitään tuo ei ehtinyt kuitenkaan sanoa, ennen kuin kylmä kivi koskettikin jo takaraivoa voimalla, joka sai maailman pimenemään.
Velho veltostui täysin hetkellisesti Kalman otteessa. Kuitenkin, alle viidessä sekunnissa tuon silmät rävähtivät auki, hohkaen yhä punaista. Velho nosti katseensa Kalmaan ja samassa iski kätensä yhteen, synnyttäen valtavan paine-aallon joka lennätti Kalman pois luotaan.

Tuo ei kuitenkaan lähtenyt Kalman perään, vaan laskeutui polvilleen maahan, pidellen päätään käsillään.
"EI VIELÄ!" Sethin ääni huusi raivoisana velhon pyrkiessä takaisin kontrolliin "EN OLE VALMIS! EI VIELÄ!".
Seth huusi. Se ei halunnut vielä palata tuonpuoleiseen, pimeään yksinäiseen paikkaan, jossa se oli vankina. Ei hän vielä halunnut. Maailma oli täynnä kaikkea kivaa!
"Ensikerralla kostan kaiken moninkertaisena!" Seth rääkäisi vielä, vilkaisten vuoroin Kalmaa, vuoroin Opheliaa.
Sitten velho luhistui vasten lattiaa kontilteen, pitäen yhä päästään kiinni, koettaen rauhoittua. Tärkeintä olisi nyt rauhoittua, ettei Seth pääsisi takaisin valtaan heti uudestaan. Black nousi takaisin polvilleen, nojautuen vasten seinää ja ojensi toisen kätensä kohti kaksikkoa, toivoen että toinen heistä älyäisi antaa avonaiseen kämmeneen pari pilleriä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Elo 2011, 16:55

Kalmankoira

Velhon nuppi kupsahti mukavasti seinää vasten ja tuo veltostui hetkeksi aikaa täysin jolloin Kalmalla oli lieviä vaikeuksia pitää tuota ilmassa, vaikka tuo alipainoinen olikin, oli tuo silti isokokoinen mies ja painoa oli sen mukaisesti. Lisäksi haavat huusivat omaa kipuaan ja väsymys teki oman osuutensa. Velho ei kuitenkaan pysynyt kovinkaan kauaa tajuttomana- jolloin Kalma oletti totta kai tuon palautuneen-, mutta vastoin kaikkia aavekoiran odotuksia tuo repäsi silmänsä auki jotka edelleenkin hohkasivat punaisena merkaten sitä ettiä Seth oli edelleenkin päällä.. Kalma oli aikeissa lyödä tuon nupin uudestaan vasten seinää, mutta Seth oli nopeampi ja löi kätensä yhteen luoden paine-aallon joka paiskasi aavekoiran toiseen päähän huonetta hyvinkin kevyesti.

"Au, saatana.." Kalma mutisi toivuttuaan jotenkin ilma reissustaan Sethin toimesta ja tajusi makaavansa kirja kasan alla hyllyn vieressä. Onni ettei koko hylly niskaan ollut rojahtanut, olisi pannukakkua muuten päivän ruokalistana tai jälkkärinä. Kalma nousi kirja kasan alta istumaan irvistäen jälleen haavaansa pidellen ja katsoi velho kohden joka vaikutti normaalisoituneen taas omaksi itsekseen. Kyllä, Kalmalta oli mennyt muutaman sekunnin tajuttomuuden takia Sethin huudot sivusuun kokonaan.
"Kaikilla kaikki hyvin?" Kalma kysyi katsoen velhosta papitattareen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Elo 2011, 19:13

Ophelia

Samassa Kalma teki niin kuin Ophelia oli toivonutkin. Velho selvästi yritti saada sanotuksi jotain vastaan ennen kuin tämän pää kolahti vasten kivistä seinää. Kova kops sai papittaren elehtimään myöntötuntokivuista. Tuon oli pakko sattua vielä Blackiakin, mikäli tämä toimisi. Hetken aikaa velho oli täysin veltto, mutta tämän avatessa taas punaiset silmänsä, Ophelia oli jo valmis uskomaan etteivät he ollut onnistuneet.
"KALMA!" Ophelia parahti Sethin luodessa jälleen niin kovan paineaallon mikä heitti Kalma vasten kirjahyllyä. Ennen kuin papitar sai katsottua kunnolla oliko tuo kunnossa, Seth alkoi parkua, ettei olisi valmis vielä, anoen Blackia antamaan hänelle lisäaikaa!
Black sinä pystyt siihen! Ophelia kannusti tajutessaan tämän taistelevan Sethin kanssa nyt vallasta ja pian, kirottu sanoikin viimeiset sanansa, vannoen kostavansa vielä heille.
Papitar olisi halunnut kirota tätä ääneen pysymään siellä mistä oli tullutkin! Mitään hän ei kuitenkaan kerinnyt sanomaan velhon lyyhistyessä nyt lattialle ja pienen tuskallisen hetken kuluttua Tuo nousi kontiltaan polvilleen, ojentaen kättänsä nyt heille

Papitar katsoi ensin velhoon ja sitten kiroavaan Kalmaan joka onneksi näytti olevan vielä hengissä. Jollei tilanne olisi ollut tämä, papitar olisi tuhahtanut hänelle kielenkäytöstä, mutta tällä kertaa se meni täysin ohi.
Papitar epäröitsi sekunnin kaksi, kunnes tuo uskaltautui astumaan ulos kuplasta. Kupla puolestaan haalistui ja lopulta katosi olemattomiin tytön kävellessä varoen mutta ripeästi kohden velhoa.
Mitään sanomatta Ophelia otti purkin taskustansa, avasi sen ja kumosi tämän kämmenelle sen muutaman pillerin jotka purkissa oli, perääntyen sitten pari askelta. Ties vaikka se olisikin Seth bluffaamassa heitä tai Black joka saattaisi yhä menettää taas kontrollin.
Black..? Ophelia kyseli arasti ja kumartui voidakseen nähdä tämän kasvot paremmin.
Black! Sinäkin tulit takaisin! Ophelia jatkoi nähdessään kasvojen jälleen olevan hänen vanhan ystävänsä, ehkä vain jokseenkin nuutuneet.
Ophelian syvän siniset täyttyivät ilon kyyneleistä ja silkasta helpotuksesta, hän ei kyennyt enää pidättää itkuansa vaan häpeilemättä sen enempää, tämä heittäytyi velhon kaulalle ja rutisti tuota mitä pienillä voimillaan vaan jaksoi, itkien silmiänsä punaisiksi niin että koko huoneessa kaikui.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Sairastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron