Don't you ever learn

Linnalla sijaitseva sairastupa on lähinnä tarkoitettu linnan väelle, sekä kuninkaan sotilaille. Kaikki jotka taistelevat ihmisten riveissä, ovat liittyneet armeijaan, voivat hakea täältä hoitoa haavereihinsa. Sairastupa on kolmikerroksinen sivurakennus linnan muurien sisällä. Sairastuvalla työskentelee niin tavallisia hoitajia ja lääkäreitä, kuin parantajiakin. Magian kanssa temppuilevat parantajat ovat kuitenkin ihmisten puolella harvinaisia, joten parantajaa pääsevät tapaamaan yleensä vain korkea-arvoiset kenraalit.
Alimmassa kerroksessa sijaitsee huoneita hätätapauksille, jotka juuri ovat saapuneet tuvalle. Toinen kerros on täynnä lepohuoneita ja ylin kerros on yksityisille hoitohuoneille, johon pääsevät vain harvat ja valitut.. he, jotka laskevat itsensä tärkeiksi.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2011, 12:23

Black

Merarin puheet jäivät kuuroille korville velhon osilta. Tuon mollatessa Kalmaa velho vain kurtisti kulmiaan ja oli valmis vetäisemään karvanaamaan turpaan, mutta hillitsi itsensä.
Ophelia puolestaan ei näyttänyt tajuavan tilanteen vakavuutta. "Merari" halusi tuhota Kalman, saada kehonsa takaisin ja papitar kaveerasi tuon kanssa kympillä. Ei Velho ollut unohtanut toisen puolen puheita kuninkaasta ja ratsusta. Jos papitar vain olisi ollut paikalla silloin, saattaisi tuo suhtautua täysin erillailla Merariksi nimettyyn olentoon.

Hetken herpaantuminen kostautui velholle pian, Merarin ottaessa tilanteesta ilon irti ja ampuen pienen energia pallon kohti velhon selkää. Papitar ja velho eivät ehtineet reagoida Merarin liikkeeseen mitenkään. Energia ammus osui puoliksi kääntyneen velhon kylkeen, jonka seurauksena mies parahti pienesti ja peitti kylkensä toisella kädellään, samalla kun putosi polvilleen. Kyljestä alkoi nousta iskun jälkeen pientä savua, vaatteiden palettua porokksi siltä alueelta. Tätä hän juuri kaipasikin, lisää iskuja taistelun jälkeen.
Kiinni painautuneet silmät aukesivat jäätävän hitaati ja kääntyivät kohti Meraria, suorastaan paistaen punaisuutta.
"Älä koettele hermojani" Velho totesi lopulta, katsoen Meraria aivan kuin tuo olisi juuri murhannut hänen perheensä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Elo 2011, 14:49

Kalmankoira (Merari)

Kappas isku otti ja osui velho kylkeen jolloin uudelleen nimetylle toiselle puolelle levisi sadistinen ja iloinen virne kasvoille. Ettei vain sattumoisin ollut se sama kylki johon hän oli silloin kujalla osunut? Velho toipui iskusta kuitenkin melko nopeasti ja nosti hitaasti verenpunaiset silmänsä murhaavasti hirviötä kohden uhkaillen että hän koetteli tuon hermoja. Merari naurahti kuivati noille sanoille.
"Et sinä mitään tekisi... tiedät että jos tapat minut, tapat myös piski kaverisi." Merari naurahti vilkaisten papitattaren päälle pikaisesti, mutta päätti jättää tuon omaan arvoonsa. Velho oli mielenkiintoisempi koska Kalma vetäisi tasavarmasti kunnon pultit jos hän tuolle jotakin tekisi ja se vain lisäisi hieman piskin henkistä kärsimystä. Olisi vain ajan kysymys milloin tuo murtuisi!
Peto nousi seisomaan takaisin melko kankean näköisesti ja avasi tälläkin kertaa kitansa alkaen lataamaan uutta panosta suuhunsa, mutta ennen kuin energia ammus oli valmis ammuttavaksi Merari sulki suunsa ja ponkasi kohden velhoa koko kehollansa kynnet valmiina iskemään ja tekemään tuosta suikaleita lattialle. Isku pamahti kuitenkin kaikkia alle muualle minne olisi pitänyt, kynnet repivät puista ovea tehden siihen vaikuttavan syvät urat kun Merari jäi nojaamaan toiselle kädellään sitä vasten irvistellen tuskaisena mumisten jotakin omalla kielellään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Elo 2011, 15:14

Ophelia

Merarin isku osui velhon kylkeen. Papitar parahti velhon mennessä kippuralle ja lopulta polville tämän koltun savutessa käden peittämältä alueelta.
Black, oletko kunnossa?? Ophelia kysyi saamatta kuitenkaan vastausta velholta tämän varoittaessa Meraria hänen hermojensa koettelusta.
Tässä vaiheessa Ophelia näki parhaakseen ottaa pari askelta sivummalle, hän ei enää tiennyt olivatko kummatkaan näistä turvallisia ja menisi vielä tovi, ennen kuin Ophelia uskoi voivansa luoda tarpeeksi suurta kuplaa suojaamaan edes itseään.

Black..! Ota rauhallisemmin, Jack on yhä siellä jossain. Papitar sanoi nurkkaan painautuessaan, silläkin uhalla että velho ärtymyksestään ärähtäisi hänelle. Mutta se oli totta, velho näytti siltä kun olisi valmis repimään päitä ja jos tuo satuttaisi Meraria suuresti, niin Jackin kärsisi, näin Ophelia ainakin uskoi asian menevän. Ophelian auttoi tällä hetkellä vain rukoilla että velho keskittyisi puolustukseen hyökkäyksen sijasta ja omaksi väliaikaiseksi turvakseen, papitar kaivoi kaula-aukkonsa uumenista sen saman hopeisen ristin, minkä hän oli kerran saanut lahjaksi tältä.

//Debuff. Holy bubble cooldown is increased by 50% under affect of vampire suckage//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2011, 15:34

Black

Velho virnisti Merarin sanoille, tuon tuodessa esiin faktan siitä, ettei voinut häntä tappaa tappamatta samalla Kalmaa. Ärsyttävää.
"En ehkä tapa" Black totesi virnuillen yhä "Mutta saatan tehdä jotain muuta".
Samassa Merari hyökkäsi kohden velhoa ja papitarta, iskien kuitenkin kyntensä oveen, repien tuohon syvät urat. Kitaansa tuo oli varastoinut seuraavan energia ammuksen, mitä ei kuitenkaan jostain syystä ampunut.
Velho vilkaisi papittareen joka käski häntä ottamaan rauhallisemmin. Luuliko tuo tosissaan velhon rauhoittuvan, kun huoneessa oli verenhimoinen peto joka oli valmiina tappamaan kenet tahansa tielleen osuvan.

Kivusta huolimatta velho lähti liikkeelle. Aivan ensimmäisenä tuo kiskaisi Papittaren takaisin luokseen ja kaappasi tuon kainaloon. Samassa velho veti oven salvan auki ja potkaisi Meraria - niillä vähäisillä fyysisillä voimillaan - alavatsan paikkeille, saadakseen tuon suuttumaan. Sen jälkeen velho potkaisi oven auki, lähtien loikkimaan käytävää pitkin pois päin Merarista, tarkoituksenaan houkutella tuo pois sairastuvalta, kohti kirjastoa. Kirjastossa ei varmasti olisi ketään tähän aikaan. Yhä harvempi siellä edes kävi näin sodan alla. Ei vain ollut aikaa lukea. Siellä olisi turvallista riehua, ainakin jonkin aikaa.
Pihalle hän ei voinut tuota johdattaa. Merari ammuttaisiin alas alta aikayksikön, jolloin myös Kalman henki oli vaarassa. Sitäpaitsi kirjasto oli lähempänä, mitä lähin uloskäynti tällä hetkellä. Ophelia kulki mukavasti kainalossa roikkuen. Tuo tosin tykkäsi olla vasten verta vuotavaa kylkeä, mutta nyt ei ollut oikea aika valittaa.

Kirjastolle päästyään velho pujahti sisään ovesta ja kirjaimellisesti heitti papittaren valtavaan tyyny kasaan oven oikealla puolen. Merarin rynnittyä sisään, Black ojensi kätensä kohti ovea ja pamautti tuon kiinni. Nyt he olivat jälleen suljetussa tilassa, mikä tällä kertaa oli isompi mitä viimeksi...

// OH DAMN did they nerf you again?! You should reroll warlock! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Elo 2011, 16:15

Kalmankoira (Merari)

Merari vilkasi olkansa yli Opheliaa joka kimitti että Kalma oli edelleenkin paikan päällä, vaikkei siltä vaikuttanutkaan. Lähempänä tuo oli kuin papitar olisi ikinä uskonutkaan, meinasi päästä hetki sitten jälleen niskanpäälle. Nyt Merari ei kuitenkaan laskenut tuota niin helposti takaisin kuin yleensä.. saakoot tapella paalu paikastaan jos haluaisi takaisin! Katse valui velhoon joka lähtikin liikkeelle ja nappasi papitattaren kainaloonsa roikkumaan lähtien kohden ovea ja Meiraria, jolloin tuon kasvoille levisi virne tuon suoristautuessa ja aikoessa tehdä kaksikosta pannukakkuja kun velho päättikin potkaista muutenkin herkkää vatsan aluetta. Meirari parahti kivusta siirtäen kätensä pitämään vatsaansa mulkoillen vain tuskissaan kuinka velho raahasi ystäväänsä mukanaan käytävälle saatuaan oven auki.. Tosin ei paria sekunttia kauempaa mennyt kuin tankki lähti itsekkin liikkeelle kaksikon perään hampaat irvessä jonkin verran klenkaten seuraten noita aina kirjastoon asti jossa tuo pysähtyi seisomaan pidellen vatsaansa seisoen jonkin verran etukumarassa. Ovi pamahti takaa kiinni ja Merari katsoi kysyvästi papitattaresta velhoon... Mitäs tuo nyt aikoi?
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Elo 2011, 17:03

Ophelia

Kauaa Ophelia ei saanut yksin nurkassa kökkiä. Tyttö ähkäisi velhon kiskaistaessa hänet takaisin ja ottaessa hänet kainaloonsa lähtiessään liikkeelle vaikka oli juuri satuttanut kylkensä Merarin hyökkäyksestä. Ophelia ei pistänyt vastaan vaan sen sijaan yritti parhaansa mukaan pysyä velhon kyydissä tuon ensin potkaistua Meraria loukkaantuneelle vatsalle -saaden papittaren peittämään silmänsä- ja seuraavaksi potkaistaessa oven auki ulos sairastuvasta.
Minne me olemme menossa?? Ophelia yritti kysellä etukäteen velholta, katsomatta kertaakaan taakseen heidän johdattaessa Kalman kakkosta pitkin käytävää kohti päämäärään, joka paljastui pian kirjastoksi.

Sisälle päästyä velho viskaisi hänet suoraan päin tyynykasaa josta tytöltä kesti hetken päästä istumaan kunnolla ylös syvälle upottuaan, pää oli lievästi sanottuna pyörällä, jälleen kerran.
Papitar ihmetteli hetken minkä vuoksi velho oli valinnut kirjaston, mutta ei Ophelia itsekään olisi keksinyt parempaa paikkaa. Sääli kirjoja, mutta nyt oli henki kyseessä.
Merari! Jumalan nimeen käsken sinua palaamaan sinne mistä tulitkin ja palauttamaan ruumiin takaisin Jack Fisherille! Papitar manasi kovaan ääneen tyynykasasta olion rynnisteltyä heidän perässään sisälle ja Blackin sulkiessa oven epätoivotuilta vierailta. Tämä yritys saattoi mennä täysin huti, sillä papitar ei edes tiennyt oliko tuo minkäänlaisiin manauksiin taipuva olio. Moisesta demonistakaan hän ei ollut koskaan ennen lukenut, saatikka tavannut mikäli tuo sellainen oli.

//Teach me 'O master!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2011, 17:30

Black

Merarin rynnistettyä sisään seurasi pieni hiljaisuus, jonka Ophelia kuitenkin rikkoi koettaessaan manata hirviötä pois. Luulisi tuon tehoavan, kerta kaikki pyhä muutenkin satutti olentoa.
"Kutsu häntä vain Kalmaksi.. Kyllähän tuo jo sinulle hänen oikean nimensä kertoi.." Black huomautti Ophelialle tuon kutsuttua Kalmaa yhä Jack nimellä. Mitä sitä enää peittelemään. Jos Kalma ei tykännyt siitä, että papitarkin tiesi nyt oikean nimensä, saattoi hän syyttää vain Meriaria. Velho ei malttanut odottaa että saisi nähdä Kalman reaktion, tuon kuullessa toisen puolensa nimen. Mitähän aavekoira siitä edes tuumasi? Hällä väliä, mietittäkööt sitä myöhemmin.

"Kai tajuat, että yksikin väärä liike sinulta ja olette taas korvianne myöten kusessa?" Black huomautti Meriarille "Enkä tiedä pystynkö koko loppu elämääni joka kerta teitä pelastamaan puheillani".
Jos Merari oli yhtään järkevä, lähtisi tuo pois maisemista piakkoin. Ei ollut mitään järkeä alkaa riehumaan linnalla, mutta mikäli tuo päättäisi alkaa riehumaan, ei auttanut muu kuin pistää jälleen kerran vastaan. Mieluummin Black otti osumaa itse, kuin kuuntelisi taas kuinka Kalmaa rankaistaisiin kidutuskammiossa ihmisten tappamisesta. Mutta se oli varma, ettei velho tekisi ensimmäistä liikettä. Ei niin kauan, kun itse oli vielä järjissään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Elo 2011, 18:09

Kalmankoira (Merari)

Murhaava katse siirtyi papitattareen tuon kutsuessa häntä hänen omalla nimellään- silloin kun hän vielä oli oman kehonsa herra- ja käski päästämään Kalman puikkoihin takaisin. Ei, sitä hän ei tekisi niin kauan kun olisi täysin välttämättömän pakko tai hurtta pääsisi jälleen niskan päälle. Velho taas sanoi melkein saman asian kuin Merari olisi itse sanonut tuolle nuorelle naisen alulle, mutta lisäten siihen kuitenkin jotakin.
"Turhaan yrität tuota Jumalan nimeen nimemistä kakara, se ei tunnu missään. En ole jänis tässä kehossa." Merari tuumasi tuolle ja siirsi katseensa Blackiin tuon avatessa suunsa ja vaatiessa häntä lopettamaan ennen kuin olisi liian myöhäistä ja hän sekä Kalma olisivat kuolleita kuninkaan toimesta. Hirviö kasvoille levisi vain virne kunnes tuo rävähti nauramaan niin että koko kirjasto kaikui.

"Luuletko minun sitten aivan tyhmyyttäni järjestäneen ne kaikki muutkin, hm?" Merari tuumasi ivallisesti hymyillen saatuaan itsensä rauhoitettua suurimmalta nauru puuskalta.
"Ei Hans, ei.. Minulla on omat tavoitteeni." Merari lisäsi ja asettu neljälle jalallensa valmiina käymään velhon päälle muristen paljastaen terävän tappavat hampaansa tuolle ja jännitti lihaksensa valmiina rynnistämään tuota kohden vaunun tavoin.. kunnes pää nytkähti alas päin voimakkaasti ja jolloin Merari sekosi täysin tuskasta parkuen ja pyytäessä vielä lisäaikaa Kalmalta samalla kun riehumiseltaan kaatoi yhden hyllyn.. iski kyntensä seinän sisään huutaen kivusta, kunnes lopulta katosi ja paikalla oli vanha tuttu Kalma.
Kalma tuijotti eteensä harvinaisen väsyneenä ja putosi polvilleen lattialle ottaen käsillään vastaan ettei suinkaan kokonaan olisi lattialle rämähtänyt.
"K-kävikö mitään?" Kalma kysyi vilkaisten Blackin päälle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Elo 2011, 18:43

Ophelia

Yrittänyttä ei laitettu, Merari ei edes hätkähtänyt jumalan nimestä ja velho huomautti papitarta Jackin oikeasta nimestä joka ei ollut vielä liian tuttu hänelle ja... Jonkinlaisesta kohteliaisuudesta ei ollut lausunut Jackin aitoa nimeä vaikka se olisi ehkä ollut virallisempaa.
Merari nauraa räkätti niin että kirjastossa raikasi velholle taas asioista, joista papitar ei ollut kunnolla perillä ja pian tuo näytti taas aikomuksensa hyökätä Blackin kimppuun.
Papitar oli jo valmiiksi peittämässä silmiään raaalta esitykseltä kunnes Merari, joka vielä hetki sitten oli hyökkäämässä kohden velhoa, alkoikin parkumaan tuskasta. Papitar katsahti yli sormiensa Merariin, ihmetellen tuon äkkinäistä muutosta kunnes ajatus mahdollisuudesta Kalman ottamisesta taas ohjakset ruumiista saivat tytön hymyilemään toiveekkaasti. Olio huusi ja kärvisteli, kaataen vain yhden hyllyn nurin. Ophelia ponkaisi pystyyn ja asteli ulos tyynykasasta Blackin takavasemmalle todistamaan, kuinka Merari muutti pikkuhiljaa muotoaan takaisin tutuksi Jack-- siis Kalmaksi.

....Tulit takaisin Ophelia huokaisi helpotuksesta tunnustellessaan kädellänsä sydämmensä sykettä joka alkoi rauhoittumaan. Hän ei kuitenkaan vastannut tämän kysymykseen vaan antaisi tämän kertoa, yksi osumista oli kyllä Blackin kylki.
Tämä, Black voin helpottaa tuskaasi hieman Papitar sanoi tökkäisten velhon kättä jotta tämä siirtäisi tätä ja antaisi hänen umpeuttaa mahdolliset vauriot tämän kyljestä. Tämän jälkeen hän katsahti huolestuneesti Kalmaan joka näytti nyt enneminkin märältä rätiltä kaiken jälkeen.
Oletko sinä kunnossa? Tyttö kysyi tältä vaikkei tuota auttamaan varmaan kykenisikään.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2011, 19:22

Black

Velho ei olisi voinut vähempää kiinnostua Merarin omista ajatuksista ja tavoitteista. Mitä ikinä tuo tekikään, tulisi hän vain hankkimaan hankaluuksia itselleen sekä Kalmalle. Jos luuli sitä viisauttaan tekevän niin selittäkööt suunnitelmansa. Se oli tosin eri asia kiinnostiko velhoa kuunnella.
No, Merari oli lähellä hyökätä uudestaan. Tuon valmistautuessa hyökkäykseen valmistautui velho myös ottamaan sen vastaan. Kuitenkin, Merari ei ikinä ehtinyt käydä päälle tuon alkaessa taas parkumaan tuskasta ja aneli Kalmalta lisä-aikaa leikkihetkeensä. Se oli kuitenkin vaikea myöntää tuolle. Pian Kalma olikin taas oma itsensä, luhistuen lattialle ja kysellen miten oli käynyt. Velho ei vastannut, tuijotti vain punaisilla silmillänsä Kalmaa. Seth olisi halunnut leikkiä, mutta nyt kiivas väittely siitä kumpi saisi olla kehon hallinnassa oli menossa velhon päässä parhaillaan

Ophelia tuli tökkimään velhon kättä, demonstroiden samalla Kalmalle minne tuon toinen puoli oli tehnyt vahinkoa. Black vilkaisi nopeasti papittareen, siirtämättä kuitenkaan kättään kylkensä edestä. Nyt tuo ei saisi parannella, pysykööt kaukana hyvine voimineen ja pyhine risteineen.
"Olet sairastuvalle oven velkaa" Black totesi kuivahkosti Kalmalle, samalla kun koitti säilyttää oman järkensä, jättäen sitten puhumiset Ophelialle. Ehkei hänen kannattaisi tässä mielentilassa aukoa päätään enempää. Siitä oli huonoja kokemuksia.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Elo 2011, 19:55

Kalmankoira

Kalma nyökkäsi väsyneesti hymähtäen Ophelialle takaisin tulemisesta ja kaatui sitten kyljelleen kirjaston lattialle lihakset väristen hengittäen jonkin verran raskaammin kuin normaalisti. Katse siirtyi velhoon joka oli jälleen hieman kärsinyt toisenpuolen tulemisesta ja tuolla oli kylki auki.. Ophelia yritti mennä parantamaan sitä mutta velho ei tainnut syystä tai toisesta antaa kun ei kättää nostanut.
"Olen, vaikkakin kuoleman väsynyt." Kalma vastasi papitattaren kysymykseen ängeten istumaan seinän viereen pidellen vatsa haavaansa pienesti irvistäen.
"Anteeksi kummallekkin." Kalma sitten mutisi pientä anteeksi antoa kaksikolle silmät puoli ummessa tapittaen vain jonnekkin eteensä väsyneenä. Blackin mielentila muutos taas meni aavekoiralta tällä kertaa täysin ohi, ei jaksanut keksittyä minnekkään ja päätäkin jomotti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Elo 2011, 20:23

Ophelia

Velho ei nostanut kättänsä... Tämä sai Ophelian vilkaisemaan velhoon ja huomaamaan ettei tuolla ollut kaikki kunnossa. Olisiko äskeinen saanut velhon toisenpuoliskon innostumaan liiaksi? Papitar nielaisi ja päätti hiljakseen poistua tämän viereltä Kalman luokse, oli parasta yrittää olla ärsyttämättä velhoa yhtään sen enempää.

Ei se sinun vikasi ollut... Papitar vastasi Kalman pyydellessä anteeksi heiltä jääden seisomaan tämän lähettyville, kääntämättä kuitenkaan selkäänsä velholle.
Mitään suurempaa vahinkoa ei tapahtunut. Ophelia lisäsi, yrittäen hymyillä tälle lohduttelevasti ja katsahti sitten velhoon tarkistaakseen miten tuo pärjäsi.
Black... kiltti lääkkeet? Ophelia vinkkaisi rahoittavalla äänensävyllä huomatessaan, ettei velhon nupissa ollut kaikki kunnossa.
Jollei verho rauhoittunut, niin papitar pakottaisi itsensä käyttämään taas kuplaa suojaamaan itseään ja kalmaa joka tuskin kykeni nostamaan edes pikkurilliään äskeisestä.

//Fear buff grants holy bubble insta cast for 0% mana and lasts 1minute//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2011, 20:48

Black

Kalma pyyteli anteeksi tekosiansa, vaikkei se oikeastaan ollut aavekoiran vika. Papitar toikin sen seikan esille ääneen, Black tyytyi seisoskelemaan taaempana. Hänen oli parempi olla menemättä lähellekkään Kalmaa nyt. Niin hän ainakin uskotteli itsellensä. Parempi pysyä kaukana, ettei satuttaisi. Se oli toiminut aina ennenkin. Parempi piiloutua omaan mökkiinsä, kuin aiheuttaa kaaosta ja kyyneliä pysyttelemällä ihmisten ilmoilla.
Pian papitar huomauttikin lääkkeistä. Harhailemaan eksynyt katse kääntyi takaisin Opheliaan, näyttäen mietteliäältä.
"ottaisin jos pystyisin" Velho totesi lopulta, näyttämättä elettäkään siihen suuntaan, että olisi kaivanut taskustaan pilleri rasiansa. Black saattoi vielä olla paikalla, mutta Seth halusi hallita jo kehoa. Viha vain kasvoi. Lyhyen ajan sisällä oli tapahtunut niin paljon odottamatonta, että toinen puoli suorastaan janosi pääsyä pihalle. Se ei ollut pitkiin aikoihin päässyt leikkimään ja nyt oli sen mielestä aika tervehtiä maailmaa jälleen.

Lopulta velho puristi silmänsä kiinni ja kätensä nyrkkiin. Kului tuskallisen pitkä minuutti, kunnes tuo avasi jälleen silmänsä ja nosti kasvoilleen virneen. Virneen, joka ei varmasti ollut Blackin oma. Tuo kohotti kasvonsa kohti kattoa ja naksutteli jälleen niskojansa ja rystysiä, hymisten itsekseen. Seth oli paikalla ja iloinen siitä. Katse kääntyi salamana papittareen ja aavekoiraan. Velho katsoi noita hetken kuin ei olisi tunnistanutkaan heitä, kunnes kohotti kulmiaan voitonriemuisena.
"Eikös se ole papitar Ophelia itse... Ja Kalma, uskollinen hurttani" Seth totesi. Ääni oli selvästi Sethin, siitä ei ollut epäilystäkään "Mitä ihmettä sinulle onkaan tapahtunut, nelijalkainen ystäväni?"
Samassa Velho oli vaihtanut paikkaa kauempaa seisoskelemasta kyykkimään Kalman viereen, Virnuillen itsekseen. Huone tuntui tummuvan. Ehkä se johtui vain myrskypilvistä, jotka nousivat mereltäpäin, tai sitten velhosta itsestään. Kuitenkin aina niin lämpimän valoisa ja turvallisen tuntuinen kirjasto alkoi vaikuttamaan aavemaisen pelottavalta ja ahdistavalta..

// That's it I gonna reroll priest! FFS I MISS LM Q_Q AND AV BATTLE MIDDLE OF THAT FRIKKIN' ROAD! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Elo 2011, 21:14

Kalmankoira

"On se siinä mielessä etten pystynyt estämään." Kalma tuumasi pienesti hymähtäen Ophelialle tuon vakuutellessa ettei tapahtunut ollut hänen vikansa. Hänen olisi ehkä pitänyt sanoa Blackille ettei ehkä kannattaisi hänen nenänsä edessä viettää veri kestejä.
"Mutta hyvä ettei kenellekkään tapahtunut mitään.. suurempaa." Kalma lisäsi tarkoittaen velhon kylkeä ja sairastuvan oven korvaamista.. sinne menisi taas viikon ruoka rahat kakkulan kaivoon kun joutuisi omia sotkuja siivoamaan, tai no Merarin entisen Kakkosen.

Väsynyt katse siirtyi Opheliasta Blackiin joka vaikutti olevan ihan pimahtamis pisteessä ja papitar yrittikin sopertaa että tuo ottaisi vähän äkkiä lääkkeensä ennen kuin kehenkään sattuisi yhtään enempää. Kalma ei ainakaan jaksanut ketään käydä puolustamaan ja yksi tökkäisy riittäisi kaatamaan hänet kumoon jos hyvällä tuurilla ylös pääsisi omin voimin. Lääkkeet olivat kuitenkin enään turha toivo Blackin sanoessa ettei pystynyt ottamaan niitä enään. Kalma kohotti väsyneen kysyvästi toista kulmaansa ja tajusi että nyt tuon toinenpuoli oli tulossa esille... mikä friikki sirkus tämäkin päivä.Noh Blackin toinenpuoli Seth tuli esille vähemmän näyttävästi, mutta sen kyllä huomasi: aina niin apaattisen oloinen velho oli muuttunut hetkessä sadistisuuden perikuvaksi avaten suunsa.
"En ole sinun koirasi." Kalma tuumasi ykskantaa Sethin sanoihin ja vilkasi Ophelian päälle.
"Ala mennä." Kalma käski Opheliaa vaihvikkaan kun velho oli vielä kaukana virnuilemassa, mutta sekään ilo ei kauaa kestänyt kun tuo ilmestyi hänen viereensä kysellen mitä hänelle oli tapahtunut. Jos Kalma olisi ollut voimissaan olisi koira yrittänyt puolustautua, mutta mikään lihas ei jaksanut liikkua kuunnolla.
"Luulisi sunun tietävän jos kerta tiedät nimenikin." Kalma virnisti pienesti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Elo 2011, 22:01

Ophelia

Papitar kohautti kulmaansa velhon vastatessa hänelle ottavansa lääkkeensä, mikäli kykenisi. Tämä sai kenet tahansa aavistamaan pahinta, Seth oli saanut otteen velhon kehosta ja nyt ei menisi aikaakaan ennen kuin tuo omisi Blackin koko olemuksen. Ophelia painoi selkänsä vasten seinään ja seurasi henkeään pidätellen velhon liikkeitä. Kaikki olivat paikallaan. Kukaan ei päästänyt pihahdustakaan. Velhon lopulta nostaessa kasvonsa jälleen ylös, papitar ei tunnistanut niitä enää ystäväkseen.
Sadistinen virne ja punaista leiskuvat silmät kääntyivät heihin tämän ensin naksuttaen niveliään kuin eläin, joka oikoi raajojaan oltuaan ensin sullottuna pieneen tilaan liian pitkän aikaa. Aivan kuin tilanne ei ollut jo tarpeeksi selkäpiitä karmiva.

Ophelian syke nousi. Tästä kakkosesta hänellä oli ollut kokemuksia, tämän kakkosen hän tiesi ja tämä kakkonen, eli Seth joka oli nyt päässyt valtaan, ei tiennyt heille hyvää. Ophelia yritti sulautua yhteen seinään kanssa, laihoin tuloksin Sethin tervehtiessä heitä äänellä, jonka papitar oli muistanut enää vain kaukaisesti.
Ophelia vilkaisi nopeasti Sethistä alas Kalmaan tämän käskiessä häntä menemään, mutta sitä hän ei aikonut tehdä! Hulluko tuo oli?! Hän ei antaisi itsellensä anteeksi jos jättäisi Kalman oman onnensa nojaan sellaisessa kunnossa kuin oli. Sitäpä paitsi... Ophelia ei uskonut juuri nyt kykenevänsä liikkumaan vaikka olisi halunnutkin.
Sethin kysyessä Kalmalta mitä tälle oli tapahtunut, papitar oli lyödä päänsä seinään yllätyksestä velhon siirryttyä niin äkisti aivan heidän eteensä virnuilemaan.

Papitar puristi nyrkkejään yhteen, tuo oli liian lähellä, aivan liian lähellä. Ophelia keräsi hetken aikaa kaiken rohkeuttansa yhteen ja tuntiessaan osan voimistaan alkaen palautuvan, hän nosti jalkaansa ja--
EARGH! Papitar huudahti polkaistessaan Sethin naamaa niillä vähäisillä voimillaan mitä omisti saadakseen tuon heistä kauemmaksi ja ennen kuin kukaan kerkeäisi asiaa sen enempää ihmettelemään, papitar oli luonut helmiäishohtoiset suojakuplan hänen ja Kalman ympärille, toivoen voivansa pitää sitä yllä.
ma-maistuiko..? Papitar kysyi naurahtaen heikosti samalla kun suoristi selkänsä ja piti kätensä sivulla voidakseen tuntea kuplan kestävyyden paremmin.

//BOOT TO THE FACE//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Sairastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron