//
Jatkoa täältä //
Black
Siskonsa katosi apureineen kuin tuhka tuuleen. Velho katsoi hetken aikaa tyhjyyttä, kunnes alkoi tuntea pientä helpotusta hengityksensä suhteen. Nimuen poistuttua, alkoi myös tuon loitsut heiketä. Tiedä sitten oliko sisko tyhmä vai niin sadistinen, että halusi itse olla paikalla näkemässä veljensä kärsivän. Jälkimmäinen vaihtoehto oli todennäköisempi. Tyhmät velhot olivat erittäin harvinainen näky.
Kaste laskeutui maahan. Ajatukset harhailivat siellä täällä, eikä velho nyt yksinkertaisesti kyennyt keskittymään ympärillä tapahtuviin asioihin. Velho havahtui tähän hetkeen vasta siinä vaiheessa, kun tunsi itseään nostettavan. Jos Blackillä olisi ollut yhtään enempää voimia, olisi hän kapinoinut ja suureen ääneen tätä vetoa. Velhojahan ei nosteltu olille! Kuitenkin, ennen kuin Black ehti mitään edes kapinoimaan, olivat he ilmestyneet sairastuvalle, aiheuttaen hämminkiä niin potilaiden kuin sairaanhoitajien keskuudessa. Kalma laski luisevan herransa sängylle ja saikin pikapuoliin apua omiin haavoihinsa kuolevaisten taholta.
Black puolestaan näytti sen verran myrtsiltä, ettei kukaan tullut edes lähelle. Velho nousi istumaan samantien sängylle, painaen päänsä polviensa väliin. Tuo hengitti yhä raskaasti, eikä vieläkään sanonut sanaakaan.
Ophelian kysellessä selitystä tuhansiin kysymyksiinsä, aloittaen vartijoista, Black vain kohotti päätään pienesti ja katsoi murhaavan kylmästi papittareen. Kysyppä sitä heiltä? Miksi vartijat eivät olleet paikalla? Äkisti Velho nojautui yli sängyn reunan ja avasi suunsa, oksentaen ulos ison klöntin mustaa, limamaista ainetta, joka lässähti lattialle. Lima ei kuitenkaan jäänyt paikoilleen, vaan kohottautui ylemmäs kuten elävä olento ja ampaisi syöksyyn kohti Opheliaa. Ennen kuin tuo olento kuitenkaan ehti Ophelian luo, paloi se poroksi Blackin ansiosta, joka oli osannut odottaa kirouksen lähtevän liikkeelle, pyrkien seuraavaan uhriin.
Olento kiljui ja äänteli demonimaisesti, korkealta, palaessaan, kunnes siitä oli enää pieni kasa tuhkaa jäljellä.
Hetken velho oli hiljaa, kunnes vilkaisi Opheliaan.
"Olisit pysynyt poissa" Velho sanoi viimein, vastaamatta papittaren kysymykseen.
Kalman vointia velho ei lähtenyt kyselemään. Tuo oli elossa, se oli tarpeeksi. Lisäksi hän itse oli niitä miehiä, joille tuotti vaikeuksia kommunikoida toisten kanssa asiallisesti ja ystävällisesti. Hyvä jos hän edes prinsessalta kysyi, oliko tuo kunnossa, jos oli itse tuota lyönyt.
Lisäksi Black eli siinä uskossa, ettei Kalma ollut niitä henkilöitä, jotka tykkäsivät kun joku kyseli koko ajan vointia. Saattoi hän olla väärässäkin.