My doggy! || Aksuu

Linnalla sijaitseva sairastupa on lähinnä tarkoitettu linnan väelle, sekä kuninkaan sotilaille. Kaikki jotka taistelevat ihmisten riveissä, ovat liittyneet armeijaan, voivat hakea täältä hoitoa haavereihinsa. Sairastupa on kolmikerroksinen sivurakennus linnan muurien sisällä. Sairastuvalla työskentelee niin tavallisia hoitajia ja lääkäreitä, kuin parantajiakin. Magian kanssa temppuilevat parantajat ovat kuitenkin ihmisten puolella harvinaisia, joten parantajaa pääsevät tapaamaan yleensä vain korkea-arvoiset kenraalit.
Alimmassa kerroksessa sijaitsee huoneita hätätapauksille, jotka juuri ovat saapuneet tuvalle. Toinen kerros on täynnä lepohuoneita ja ylin kerros on yksityisille hoitohuoneille, johon pääsevät vain harvat ja valitut.. he, jotka laskevat itsensä tärkeiksi.

Valvoja: Crimson

My doggy! || Aksuu

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Elo 2014, 18:22

jatkoa

Nimue saarnasi minkä ehti haukkuen edessään olevan puolikuolleen koirahirviön järjen käytön täysin pystyyn. Jack silti hymyili itsekseen, taisi eukko luulla häntä tyhmäksi.. eikä aikaakaan kun paikalle tuli joku, Jack oletti hetken tämän henkilön olevan joku ihmisten puolella olevista friikeistä, mutta se olikin Black.. tai no paremmin sanottun Seth joka ei ollut tyytyväinen laisinkaan löytämästään ja kävi hetkessä toimimaan. Nimuen kissapeto haihdutettiin ilmaan yhdellä tulisella iskulla, jolloin prinsessa pääsi vapaaksi, ja seuraava hetki olikin Nimuen ja Sethin yhteistä taistelua jota Jack ei jaksanut seurata. Pään nostaminenkin alkoi tuntua tarpeeksi vaikealta kun näkökenttä heittelehti aivan tarpeeksi. Mies ei kuitenkaan suostunut vajoamaan tajuttomaksi. Nimue voisi keksiä vielä jotakin nyt kun tuon haluama oli täällä.

Jack kohotti aavistuksen katsettaan kun kuuli Lilyn äänen edessään, joka oli polvistunut pedon eteen kehottaen Jackiä muuttumaan pois suuremmasta muodostaan tai paikalle tulevat vartijat kokisivat hänetkin uhkana. No se oli päivänselvää, joten mitään vastaan sanomatta mies muutti muotonsa pois karvaisemmasta muodosta saaden tuntea kuinka kylmä pureva pakkanen iski hetkessä kyntensä revenneiden vaatteiden läpi suoraan paljaaseen ihoon, kuin miehellä ei olisi muutenkaan kylmä. Automaattisesti Jack painautuikin täristen itseään vasten yrittäen pitää itseään lämpimänä edes jollakin asteella.

Seth ei kauaa saannut yksin taistella Nimueta vastaan kun ilman halkoi nuoli tähtäimessään Nimue, joka nyt sai osumaa tai ei. Nuolen laukaisija seisoi katolla, joka ainakin nopeasti katsottuna näytti haltialta ja oli varannut jo uutta nuolta kohteenaan velhotar. Haltia totta kai kuului ihmisten riveihin ja oli ollut vartiossa, mutta tullut paikalle katsomaan mitä tapahtui.. kuten myös toverinsa. Nopeasti velhotar sai tajuta olevansa nuoli sateessa joita tuli ja satoi vähä joka suunnalta kun vartijat yrittivät osua velhottareen kuka minnekkin.
Lily ja maassa seinää vasten nojaava Jackään ei jäännyt vartijoilta huomaamatta, vaan yksi vartijoista tuli katsomaan kaksikon tilaa tunnistaen kyllä prinsessan samantien nyökäten tuolle silkasta kohteliasuudesta mutta jätti nyt muut muodollisuudet sikseen. Tässä oli liian vaarallista.
"Onko hän toverinne?" Parrakas, selvästi vanhempi, vartija mies kysyi prinsessalta katsoen Jackiä joka tärisi ja alkoi olemaan kalpenemaan päin. Saatuaan myöntävän vastauksen vartija otti Jackiä kainalon alta kiinni ja alkoi nostamaan miestä seisomaan vaikka Jack valittikin kivusta kun häntä vastoin tahtoa yritettiin nostaa ylös.
"Siirrytään syrjemmälle, teidän korkeutenne." Mies kehotti ja lähti kantamaan Jackiä pois kujalta sivummalle taistelusta jota velhotarta vastaan käytiin. Tarpeeksi kauas päästyään mies laski Jackin istumaan maahan, riisui selkä puolellaan olevan viittansa ja asetti sen lumihangen päälle auttaen Jackin siihen makaamaan selälleen. Tämän jälkeen mies riisui yltään, kunhan ylinmääräisestä haarniskasta oli päästy eroon, päälinmäisen paitansa asettaen sen Jackin kyljessä olevan haavan päälle tuppona päälle ja kehotti sitten prinsessaa ojentamaan kaapunsa, joka vedettiin Jackin kylmettyneen ruumiin yli.
"Paina paitaa kyljessä olevaa haavaa vasten jos vain voit." Mies kehotti Jackiä, jonka silmät lumppasivat jolloin mies suhteellisen kovaakin löi Jackiä kasvoille avokämmenellä vain pitääkseen tämän tuntemattoman miehen tajuissaan. Kieltämättä Jack piristyi siitä hetkeksi aikaa ainakin.
Paikalle tuli myös muitakin vartijoita, vaikka suurin osa menikin Nimuen kiusaksi, jäi osa loukkaantuneen osapuolen luokse jolloin vanhempi mies alkoi pistämään nuorempiin vipinää ja auttamaan nostamaan mies ylös maasta että tuo saataisiin hoitoon, joten neljän miehen voimin Jackiä lähdettiin kantamaan pois paikalta samalla myös ohessa prinsessaa pyydettiin mukaan että tuo saataisiin turvaan linnaan. Vartijat ja velho varmasti pärjäisivät eukkoa vastaan.

****

Jack ei tapahtuneen jälkeen ollut moneen tuntiin tietoinen enään mistään ja viimeinen hämärä muistikuva oli kun vartijat olivat yrittäneet saada miestä pysymään hereillä viimeisillä metreillä ennen sairastuvalle pääsyä. Jack oli kuitenkin menettänyt tajuntansa ja viety tajuttomana sairastuvalle hoitajien, sekä lääkärien hoidettavaksi.. jotka totta kai olivat tehneet parhaansa miehen hyväksi.
Kieltämättä oli hieman outoa herätä moni tuntisesta unestaan sairastuvan huoneessa paketoituna kääreisiin ja tungettuna useamman kuin yhden peiton alle, taisi jaloissa jopa olla kuumavesipullokin. Jack tosin oli sen verran heikossa kunnossa ettei juurikaan jaksanut nostaa itseään katsomaan miten hänet oli korjattu ja tämän hetkinen asento oli vallan hyvä, ei kipua eikä huonoa asentoa mikä tuottaisi vaikeuksia. Eikä miehellä muutenkaan kiire minnekkään ollut nykyisessä kunnossaan, taisi kuumettakin olla.. kiitos ulkona kylmettymisen.
suskari
 

Re: My doggy! || Aksuu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Elo 2014, 19:50

Lily, Black


Jack kävi pyynnöstä muuttamaan muotonsa ihmismäisemmäksi, mikä oli helpotus sinällään. Nyt täytyisi vain toivoa, että prinsessa oli tarpeeksi nopea sanoissaan ja elkeissään, eikä vartijat hätäpäissään kävisi laskemaan Jackia siltikin vaaraksi ja päättäisi tuon päiviä. Sehän tästä vielä puuttuisikin, Lily tosin katsoisi siinä vaiheessa, että moisen tempauksen tehnyt sotilas päätyisi hirteen! Lily ei ehättänyt sen enempää sanoa tai katsoa Jackin perään, kun sisarusten taistelu alkoi käydä jo vaarallisen kiivaan lähettyvillä. Nimue koitti vauhdista osua vähän väliä siniveriseen ja Jackiin, tuloksetta kuitenkin, Sethin ottaessa iskuja vastaan tai torjuessa mokomat muualle. Moinen yhteenotto herätti jo vartijoiden lisäksi myös paikallisten huomion, varovaisten kansalaisten kurkkiessa ulos ikkunoistaan, nähdäkseen mikä pihalla niin kovasti räiskyi ja meteliä piti. Jos oli täysin tietämätön taistelun osapuolista, saattoi hyvinkin olettaa, että kaksi friikkiä yhteen otti riehuen kaduilla ja pian molemmat ammuttaisiin alas. Ja olihan se kieltämättä hieman hämmentävää, kun molemmilla osapuolilla oli valkeat, pitkät hiukset ja tumma kaapu... Ja molemmat olivat aika laihoja. Lily ei tavallisena ihmisenä edes kunnolla erottanut kaksikkoa yön pimeydestä, noiden liikkuessa niin nopeasti paikasta toiseen.

Lopulta apu kuitenkin saapui paikalle, vartijoiden käydessä hyökkäämään sekä tulemaan Jackin avuksi. Siniverinen kävi varmistamaan Jackin kuuluvan ystäviin, jonka jälkeen sotilaat kävivätkin huolehtimaan haavoittuneen turvaan ja tuville, siniverisen käskystä. Lily myös varmisti, että sana vartijoiden keskuudessa levisi: Toinen näistä magiaa heittelevistä - se mies, se joka käytti enemmän liekkejä - oli kuninkaan velho, prinsessan puoliso, eikä tuota täten kannattanut vahingoittaa.
Nimue ja Seth olivat molemmat yhtä ärsyyntyneitä kolmannen osapuolen puuttumisesta ja aluksi kaksikko koittikin päästä kauemmas avusta, jotta tämä olisi voitu saattaa loppuun vihdoista viimein. Kuitenkaan vartijat eivät antaneet periksi eivätkä todellakaan aikoneet antaa kaksikon riehua vapaasti pitkin kaupunkia, joten lopulta yhteenotto päättyi siihen, että Nimue kävi perääntymään, jättäen vihaisen, osumia ottaneen Sethin jälkeensä. Vartijat saapuivat kuninkaan velhon luokse, joka käski mokomien painua saman tien sinne itseensä, ennen kuin velho katosi paikalta kuin tuhka tuuleen. Seth ei halunnut apua eikä kaivannut kenenkään seuraa juuri nyt. Seth oli myös tarpeeksi fiksu, eikä käynyt vartijoiden kanssa riitaa haastamaan, vaan poistui ennemmin paikalta, kuten siskonsakin.
Yhteenotto oli ohi, kaupunki kävi rauhoittumaan. Prinsessa käytiin saattamaan turvaan, takaisin linnalle, naisen pysyessä kovin hiljaisena tapahtumien suhteen. Vielä ei ollut aika puhua tämän enempää eikä kenelläkään näistä miehistä oikeastaan ollut varaa vaatia vastauksia siniveriseltä.


-----


Päivä kävi vaihtumaan toiseen ja tilanne oli jo jäänyt viimeyön pimentoon. Kaikki osapuolet olivat löytäneet tiensä takaisin linnalle - tai no, Jackhan ei alunperin linnalla ollut ollutkaan, joten tuo siis ei käytännössä palannut linnalle... - ja olivat jo ehättäneet rauhoittua. Velhokin, joka oli vain käynyt varmistamassa että uupunut puolisonsa oli kunnossa, ennen kuin oli vetäytynyt nuolemaan omia haavojaan. Tietenkään Black ei halunnut apua lääkäreiltä tai hoitajilta, sillä oli ottanut osumia, joiden suhteen ne kuolevaiset eivät osanneet auttaa.

Jahka velho oli saanut itsensä kuntoon, oli räjähdysaltis kaljupää lähtenyt jälleen liikkeelle, tällä kertaa suuntana oli sairastupa. Hänellä oli kanakynittävänä erään tummapään kanssa, eikä Black todellakaan aikonut antaa Sethin pysyä poissa tästä tilanteesta. Tästä johtuen velhon saapuessa tuville, verhosi tuon päätä pitkät, valkeat jouhet ja silmät olivat jo tulipunaiset, "toisen puolen" ottaessa vallan velhon kehosta. Kauniin karusti käytiin eräältä hoitajattarelta kysymään suuntaa Jackin luokse, ennen kuin velho kävi sinne marssimaan harvinaisen röyhkeästi. Oveen ei edes koputettu sillä velho nyt ei edes ovea käyttänyt. Sen sijaan hopeahapsi kävi yllättäen vain ilmestymään huoneen pimeimpään nurkkaan, josta lompsi lähemmäs Jackin vuodetta, kumartuen sinisilmäisen puoleen, harvinaisen murhaavannäköisenä.
"Ja mitähän helvettiä sinä luulet tekeväsi, Fisher?" Seth aloitti matalan murhaavasti, suorastaan sylkäisten miehen sukunimen päin tuon kasvoja.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: My doggy! || Aksuu

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Elo 2014, 20:29

Jack makasi hiljaa vuoteellaan miettien syntejä syviä sen erikoisemmin liikkumatta tai mitään tekemättä ja olisi varmasti nukahtanut pian uudestaan ellei olisi havahtunut tuttuun henklöön huoneen nurkan pimennoissa, joka nyt astui esille kovinkin teatraalisesti nurkan varjoista. Jack katsoi hieman kysyvänä velhoa joka ei vaikuttanut kovinkaan iloiselta Jackin olemisesta ei sitten laisinkaan. Tosin oliko yllätys.. kaksikko oli ottanut ties kuinka monet kerrat yhteen million missäkin tilanteessa ja Jack oli aiheuttanut vahinkoa, muutakin kuin fyysistä. Ja Jack oli pyörinyt Nimuen seurassa kun Tomtomia teurastettiin, joten tuskin velhon luottamus kovinkaan korkealla tulisi olemaan. Mitä itse velhoon tuli.. tuo ei näyttänyt omalta itseltään laisinkaan vaan näytti että tuon oma toinenpuoliskonsa oli ohjaksissa velhon kehosta. Mikä taas tarkoitti sitä että Black tuskin tulisi olemaan hirveän kärsivällinen.
Velho pysähtyi Jackin sängyn viereen ja kumartui lähemmäksi sylkäisten halveksivan kysymyksensä, jos Jackilla olisi ollut voimia hän olisi varmaan käynnyt sanomaan jotakin turhaa tähän väliin vain ollakseen ilkeä valkohapsiselle velholle.
"Pelastin vaimonne.. olisitten kiitollinen siintä." Jack kävi toteamaan velholle äänellä jossa ei paljoa voimaa ollut vaan se oli uupunut, karhea ja mateli maassa kuin maanmatonen. Osittain johtuen siintä että kurkku oli kuiva kuin santapaperi konsanaan ja voimia Jackilla ei tällä hetkellä ollut mihinkään. jopa Black olisi voinnut voittaa miehen fyysisesti.
"Joten turhaan ärisette.." Jack kävi sanomaan Sethillä pitäen kohteliaan puhetapansa yllä vaikka velhon koko elekieli kertoi että mies ei ollut iloinen, vaan enemmänkin halukas kärventämään sängyssä makaavan Jackin hengiltä.
suskari
 

Re: My doggy! || Aksuu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Elo 2014, 21:15

Jack kävikin yllättävän asiallisesti puhuttelemaan velhoa. Harmi, että Seth oli puikoissa, Black itse olisi saattanut arvostaa tuollaista elettä jollain alitajuntansa pienimmällä tasolla, mutta juuri nyt sääli saatikka arvostuspisteitä ei herunut Merarille. Seth halusi vain nähdä tuon riekaleina. Velho kantoi yhä kaunaa tummapäälle siitä, mitä sedälleen oli tapahtunut, joten Seth suorastaan ruokki itseään tuosta kaunasta ja vihasta. Eikä hullu ollut lähdössä minnekään vielä pitkään aikaan. Ei viimeaikoina Seth oli ollut jälleen entistä ahkerammin velhoa kontrolloimassa, Blackin välittämättä sen pahemmin ottiko hillitseviä lääkkeitään vai ei. Eikä häntä oikeastaan kiinnostanut. Hovissa oli vain kolme henkilöä, jota Black ei halunnut satuttaa ja yksikin näistä välillä ansaitsi kyllä muistutuksen siitä, kenen mieliksi kannatti olla ja kenen ei. Velho kyllä leikki hengellään antaessaan Sethin ottaa ohjat, mutta juuri nyt kukaan ei näemmä ollut estämässä hullua, joten mitä hän rajoittaisi tämän enempää toimintaansa...
Selän puolella levännyt sauva käytiin nopeasti nappaamaan käteen ja kirjaimellisesti iskemään vasten Jackin vatsaa, mustan sauvan alakärjen murjaistessa epämukavasti miestä. Eikä Seth käynyt vetämään sauvaansa kauemmas, vaan jäi painamaan epämukavasti vasten Jackin vatsaa, velhon nojaillessa koko painollaan sauvaansa vasten.

"Sinun ei alunperinkään pitäisi olla meidän omaisuutemme lähellä" Seth jatkoi halveksivaa äänensävyään "Joten älä sinä siinä selitä ja yritä keksiä syitä, miksi muka olisimme kiitollisia sinulle sen hempukan hengestä".
"Sitä paitsi sinusta ei kyllä ollut yhtään apua siinä tilanteessa, Merari. Olit yhtä hyödytön kuin silmälasit sokealla" Sauvaa käytiin jälleen survaisemaan paremmin vasten Jackia, hopeahapsen nojautuessa entistä lähemmäksi "Joten anna tulla, keksi yksikin hyvä syy, miksen tappaisi sinua niille sijoillesi... Niin heikkona kun olet..."
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: My doggy! || Aksuu

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Elo 2014, 22:15

Jack oli jo melkein ehtinyt olettaa että Seth tilaisenakin velho ei kävisi sanallista kiusaa kummepaa tekemään, mutta Jack oli totaallisen väärässä. Niin nopeasti kuin kaikki tapahtuikin, ettei mies juurikaan ehtinyt, tai edes voinnut itseään puolustaa, kun velho iski pitkän sauvansa suoraan miehen vatsaan lähelle mukavan tuoretta haavaa. Kipu iski nopean vihlovana ja automaattisesti miehen sähähtämään kivusta huulien välistä, samalla kun koko keho liikahti yrittäen toisella kädellään automaattisesti repiä sauvaa pois vatsansa päältä nojaamasta. Se tosin oli turhaa siinä tilassa olevalle Jackille etenkin kun velho vielä nojasi koko elopainollansa vatsaa vasten nojaavaa sauvaa vasten, joten Jack näki paremmaksi lopettaa turhan yrittämisen. Tyytyen vain tuijottamaan tuskissaan Sethiä joka kävi puhumaan hänelle täyttä soopaa jos Jackiltä olisi kysytty.
"Kovat luulot sinulla.." Jack tuhahti Jackille tuskiensa takaa äänensävyn muuttuessa nyt vallan toiseksi, ärtyneeksi ja pilkkaavaksi vaikka kaikki voima oli vieläkin poissa miehestä ja tuon sanoista. Mutta jos Seth ei halunnut osoittaa mitään kunnoitusta Jackiä kohtaan.. ei Jack myöskään tuolle, etenkin kun tuo oli halukas enemmänkin käymään fyysiseksi häneen käsiksi.
"Olisitko muka ehtinyt paikalle kotiini jonne Lily oli suoraan tulossa leijonan kitaan.. jossa minä olisi ollut mahdollisesti mukana koko jutussa! En usko." Jack kävi yllättäen nostamaan käheää ääntään raivon sekaiseksi huutamiseksi.
"Ja ennen kaikkea.. olistko osannut edes paikalle tulla ilman merkkiäni!?" Jack nosti edelleen ääntään ja loppujen lopuksi tämä hetkellinen raivonpurkaus sai miehen toimimaankin omaksi hyväksi. Jack muutti oman terveen kätensä lihaksikkaaksi ja petomaiseksi iskien yhdellä iskulla Sethin sauvan irti tuon kädestä. Se olikin ainoa asia johon mies sitten kykenikin.. Äkillinen liikkuminen oli saannut päässä humisemaan ja tuntui kun vatsassa oleva haava olisi yrittänyt repeytyä auki, joten Jack jäi raskaasti hengittäen makaamaan pienessä sikiöasennossa kyljellään sängyn päälle katse kuitenkin Sethissä.
"Tapat? Ja ottaist rakkasi vihat niskaasi? En usko että hän katsoisi ystävänsä kuolemaa sormien läpi Seth."
suskari
 

Re: My doggy! || Aksuu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Elo 2014, 22:47

Jackin silmiin näkyvä tuska sai velhon vain virnuilemaan itsekseen, hopeahapsen seuraillessa Merarin tuskia. Hän olisi mielellään repinyt miehen kappaleiksi raaja raajalta hitaasti, tuskallisesti, mutta sattuneista syistä velho ei voinut käydä repimään mistä kappaleiksi tällä sekunnilla. Jos hän ei olisi kysellyt Jackista siltä ihastuttavalta hoitajattarelta, olisi hän voinut kyllä jo tappaa miehen, mutta kerta oli olemassa yksi todistaja joka voisi yhdistää velhon tämän miehen kuolemaan, niin... Tietenkin, olisihan hän voinut tappaa sen neitokaisenkin... Vampyyriveri kun vaati jo janoonsa kuolevaisten verta, jota Black ei ihan joka paikasta saanut.
Jackin löpinät menivät lähinnä kuuroille korville, Sethin tuijottaessa makaavaa miestä kovinkin tylsistyneenä. Tuon jokseenkin oikeutetut ja peräti fiksut väitteet eivät näyttäneet kiinnostavan velhoa, joka piti miestä yhä yhtä tyhjäntekijänä, mitä aikaisemmin. Tietenkin hän olisi paikalle löytänyt ilman Jackin merkkiä! Se olisi ollut vain ajan kysymys, kun velho olisi prinsessaa seuratessaan sattunut samalle kujalle. Tosin, silloin olisi saattanut olla liian myöhäistä, mutta mitä sitä näin jälkiviisaaksi rupeamaan. Jälkiviisastelu oli niin teennäistä paskaa, ettei se kiinnostanut Sethiä. Ei ollut mitään "Entä jo" oli vain "Näin kävi".

Kuitenkin, Jackin yllättävä veto sai velhon irrottamaan otteensa sauvasta, joka nyt jäi Merarin käteen. Seth ei kuitenkaan näyttänyt välittävän asiasta, vaan jatkoi virnuiluaan, perääntyen muutaman askeleen verran.
"Luuletko tosiaan, että minä pelkäisin hänen vihaansa?" Seth kävi myhisemään katsellessaan sängyllä kyljellään makaavaa miestä "Hänen, joka on tähänkin asti suojellut minua ja peitellyt minun jälkiäni hovissa? Luuletko tosiaan, että hän sinun takiasi kävisi suuttumaan minulle?".
Seth kävi heilauttamaan kättään, jonka johdosta valtava paineaalto kävi pyyhkäisemään huoneen läpi, kirjaimellisesti heittäen Jackin sänkyineen vasten seinään. Sillä samalla sekunnilla oli velho ilmestynyt Jackin ylle, potkaisten kengänkärjellä miehen kylkeen ja samalla repi tuolta - mikäli Jackin ote yhä piti - sauvansa takaisin.
"Sinä et ole mitään hänelle. Olet vain yksi turhake, jota se lutka varmasti aikoo käyttää tavalla tai toisella hyväkseen. Ja mitä sinä siitä hyvästä saat? Rahaa? Hänet vuoteeseen? Jotain muuta... Älä sano että olet niin tyhmä, että teet tämän hänen vuoksi rakkaudesta" Velho kävi ilkkumaan peruuttaessaan kauemmaksi miehestä, samalla kun velho itse alkoi lämmetä. Ilma miehen ympärillä kävi väreilemään, velhon kirjaimellisesti syttyessä pikkuhiljaa tuleen...


//hups hittailin >: MUTTA HYVÄKSYIT EHDOT //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: My doggy! || Aksuu

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Elo 2014, 06:58

Sethin sauvan oli nyt Jackin kädessä miehen puristaessa sitä heikosti toisessa kädessään tujottaen kuinka velho otti taaksepäin askelia puhuen, puhuen siintä kuinka Lily ei todellakaan tulisi olemaan Jackin puolella tässä tilanteessa vaan varmasti suojelisi psykopaattista miestään enemmän ja toisekseen Seth tuskin tulisi pelkäämään prinsessan vihaa missään muodossa. Jack oli käymässä sanomaan tähä jotakin, mutta velho temppuineen oli nopeampi kun huoneen yli pyyhkäisi paineaalto, joka pyyhkäisi kerrasta kaiken irtaimiston matkaansa myös Jackin itsensä sekä sängyn jossa mies makasi. Kivusta ynähtäen mies iskeytyi lähintä seinää vasten ja putosi lattialle kyljelleen saaden kiittää onneaan ettei sänky ollut lentänyt niin kovalla voimalla että se olisi miehen murskannut seinän väliin, vaan jäi vain vaarallisen lähelle makaamaan selälleen. Ei olisi puuttunut paljoa että sänky olisi painannut miehen kokonaan vasten seinää. Tosin sänky taisi olla hieman vähempi murhe kun Seth ilmestyi.. Jack oli nousemassa ylös, mutta tajusi ensinäkin sen että hänen toinen jalkansa oli jäännyt puristuksiin sängyn alle sivuttain ja toisekseen Seth survasi jo armottaa kenkänsä hänen vatsansa päälle, suoraan haavan päälle jolloin Jack henkäsi kivusta eikä todellakaan pystynyt tai jaksanut taistella pitääkseen velhon sauvan itsellään.. joten voisi jopa sanoa että Seth sai omansa yhtä helposti takaisin kuin lapselta tikkarin.

Seth kävi vielä puhumaan maassa makaavalle miehelle joka lähinnä oli enemmänkin kiinnostunut siintä siirtäisikö mies ison kenkänsä pois hänen vatsansa päältä ja yritti kyllä kieltämättä siirtää sitä mitättömällä voiman käytöllä saamatta mitään aikaiseksi. Puhumattakaan siintä että toinen jaloista painautui inhottavasti vasten isoa raskasta puista sänkyä vasten. Elämä ei sitten yhden päivänkään ajan tahtonut hymyillä hänelle..
"Puhut kuin tietäisit minusta kaiken.. joten tuki jo turpasi." Jack murahti velholle joka vihdoinkin ison jalkansa päätti siirtää pois miehen päältä ja perääntyä taaemmas, mutta se ei tainnutkaan olla ihan niin hyvä juttu kun velho alkoi sytyttämään itseään hitaasti tuleen. Jack katsoi hiljalleen liekkeihin syttyvää velhoa, hienoa nytkö tuo yrittäisi kärventää häntä!? Ja hän oli jumissa kuin kettu ketunraudoissa odottamassa milloin metsästäjä tulisi viimeistelmään. Jack yritti potkia sänkyä pois päältään, mutta se ei paljoakaan liikkunut muutenkin huonovointisen miehen iskuista joka ei saannut iskuihinsa minkäänlaista voimaa aikaiseksi. Käsilläkään auttaminen ei auttanut kun toinen oli paksussa paketissa kääröjen alla ja se pirun katti oli repinyt käden lihakset auki, jolloin käsi ei tuntunut edes toimivan kunnolla.
"Aijotko nyt sitten kärventää puolustuskyvyttömän miehen vai!?" Jack kävi kysymään Sethiltä jolla vaikutti enemmänkin olevan hauskaa koko tilanteen kanssa kuin Jackilla, joka ei nyt muuta keksinyt puolustaakseen itseään kuin nostaa kätensä velhoa kohden ja ampuen tuota kohden muutaman energia-ammuksen.. joista näytti puuttuvan kaikki teho mitä niissä normaalisti edes saattoi olla. Seth olisi voinnut vaikka sauvalla lyödä ne jonnekkin suuntaan, mutta minkäs sille voi kun voimat eivät tällä hetkellä aivan huipussaan olleet.

//Ei haittaa ei, kerta tein sopimuksen :DD //
suskari
 

Re: My doggy! || Aksuu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Elo 2014, 11:08

Black, Lily


Seth kävi vain virnuilemaan Jackin aukoessa päätään. Ehkä velho tiesikin kaiken Jackista, mistäs tummatukka sen olisi voinut tietää. Miehen ei kuitenkaan kannattanut antaa Sethille syytä lähteä tonkimaan tietoja toisen yksityiselämästä, velho kun osasi käyttää kaikkea tuollaista tietoa harvinaisen hyvin muita vastaan. Virne kasvoilla kävi leviämään entisestään, Jackin kysyessä, meinasiko velho kärventää puolustuskyvyttömän siihen paikkaan.
"Ei kyllä---" Pidemmälle lausetta ei jatkettu, kun Jack jo kovin säälittävänoloisia energia-ammuksia kävi laukomaan, jotka velho sai väistettyä rauhallisesti sivuun astahtamalla "-- käynyt mielessä, mutta nyt kun mainitsit..." Ei Seth todellakaan ollut ajatellut toista niille sijoille kärventää, mutta tapahan sekin olisi... Melko brutaali ja ei kovin hienovarainen, mutta silti. Velho ehättikin ottaa pari uhkaavaa askelta lähemmäksi, kun yllättäen huoneen ovi kävi avautumaan.

Sisään astui tuttu kasvo, jota jo saattoikin odottaa vierailemaan potilaan luona. Lily oli saapunut Jackin luokse, pitäen kiirettä kuultuaan, että velho oli tuota etsinyt. Kyllä Lily tiesi tasan tarkkaan mitä mieltä Black oli Jackista, joten tuskin velho nyt oli tullut toivottamaan miehelle pikaisia paranemisia. Ja eipä Lily kovin väärässä oletuksissaan ollutkaan. Selvästi kaksikko oli jo ehättänyt jonkin verran riehua, mutta ilmeisesti mahdollinen melu ei vielä hoitajia paikalle ollut houkutellut. Lily kävi sulkemaan oven perässään nostaen mitä vihaisimman katseen Sethin puoleen - kyllä Lily jo osasi kertoa milloin Seth oli läsnä ja milloin ei - kävellessään velhon luo.
"Mitä hittoa sinä luulet tekeväsi?!" Lily kävi sähisemään velholle.
"Annan opetuksen" Seth kävi hymisemään kovinkin tyytyväisenä tekosiinsa. Sitä mukaa mitä Lily oli lähemmäs tullut, oli myös se hohkaava kuumuus velhon ympärillä laskenut. Ei Seth halunnut polttaa Lilyä, siitä jäisi rumat jäljet näkyville... Ja jos Seth jotain oli huomannut, niin Lily ei perääntynyt, jos lähelle pyrki.
"Minä sinulle opetukset näytän jos et katoa täältä tällä punaisella sekunnilla. Jack on ystäväni, sinulla ei ole mitään oikeutta käydä hänen kimppuunsa. Mene ja etsi se piskisi ja mene sitä mukiloimaan ennemmin!" Valitettavasti huomiota ei vielä käännetty Jackiin, Lilyn pyrkiessä saamaan Sethin nyt pois paikalta, ennen kuin tuo oikeasti kävisi päättämään Merarin päivät.
"Emme voi koiraa lyödä, se puree" Mielipuoli jatkoi hymisemistään nojautuessaan lähemmäksi siniveristä, käyden kuiskaamaan jotain kauniimman osapuolen korvaan. Seth kertoi ehtoja, joilla lähtisi, joskin velholla ei ollut varaa mitään vaatia. Jos siniverinen oli ottanut tuon piskin siipiensä suojaan, ei edes kuninkaan velholla ollut oikeutta käydä Jackia teurastamaan, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli. Vain jos Jack tekisi rikoksen - josta tuota todistetusti voisi syyttää... - saisi tuon hirteen, mutta juuri nyt siniverinen oli Jackin puolella ja valmis puhumaan tuon puolesta, joten mahdollisuudet nähdä Jack hirressä olivat lähellä nollaa...

Velho ja prinsessa vaihtoivat vielä muutaman sanan, jokseenkin hiljaisemmalla äänensävyllä, kunnes Seth kävi perääntymään.
"Ole iloinen, että hän vielä suojelee sinua..." Seth kävi tuiskaisemaan Jackille "Mutta yksikin erhe ja minä saan tilaisuuteni".
Noiden sanojen myötä hopeahapsi kävi katoamaan huoneesta yhtä yllättäen, mitä sinne olikin ilmestynyt. Lily jäi hetkeksi tuijottamaan nurkkaa, josta velho oli kadonnut, kunnes kävi kääntymään Jackin puoleen.
"Oletko kunnossa..?" Tuttu kysymys käytiin jälleen toistamaan, siniverisen kävellessä Jackin luo, kyykistyen tuon puoleen "Kutsunko lääkärin paikalle..?"


// TEE SOPIMUS SEN KANSSA. Katso tekstiä viimein //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: My doggy! || Aksuu

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Elo 2014, 16:04

NIimpä tietysti.. Jackin voimattomista energia-ammuksista ei ollut mihinkään velhoa vastaan, mutta olisihan pitänyt se arvata itsekkin kun ei ollut voimia edes seistä kunnolla pystyssä tai potkia tätä pirun sänkyä pois jalan päältä edes sen vertaa että saisi jalkansa vedettyä pois. Tai ehkä olisi pienellä yrittämällä, mutta Seth ei selvästikkään aikonut antaa Jackille sellaiseen aikaan kun velho kävi lähestymään tuli kuumana juhannus kokkona palaen.
"Luuletko muka pääseväsi tappamisestani kuin koira veräjästä?" Jack murahti hikoillen kuin pieni sika uunissa kylmää tuskan hikeä kun huoneen lämpö oli alkanut nousemaan huomattavan paljon normaalista, samalla kun mies yritti jo epätoivon vallassa saada sänkyä liikkumaan unohtaen sen kivun paniikiltaan jota vatsa haava mahdollisesti huusi. Se olisi pieni paha siihen että tuo hullu kärventäisi hänet elävältä! Tai keksisi itselleen jotakin muuta hupia.

Tilanne sai kuitenkin hyvin yllättään käänteen kun sisään astui kummallekkin miehelle tuttu henkilö keskeyttäen jopa vaaralliseksi käynneen tilanteen kuin seinään, jolloin Jack mielessään huokaisi helpotuksesta. Prinsessa ei voinnut tulla yhtään parempaan aikaan! Ovi suljettiin prinsessan perästä ja jonka jälkeen nainen kävi nuhtelemaan aviomiestään Jackin päälle karkaamisesta ja mahdollisesta tapon yrittämisestä, ja niin hauskaa katseltavaa kuin se olisi ollutkin, kun velho sai prinsessalta nuhtelua päätti Jack kuluttaa aikansa vallan toiseen asiaan: nyt hän sai rauhassa asettaa toisen jalkansa sängyn reunaa vasten ja työnsi sänkyä muutaman sentin taaemmas kivusta irvistäen kun suolet tuntuivat tunkeutuvan vatsasta olevasta reiästä ulos, mutta sai sen verran sänkyä työnnettyä että sai vedettyä jalkansa pois sängyn alta. Jääden istumaan ja pitämään haavaansa kevyesti.. seuratessaan miten tilanne kehittyisi. Vaikka prinsessa paikalla olisikin, se ei tarkoittanut sitä etteikö Seth yhden päähän piston tähden päättäisi hänen elämäänsä päättää nyt kun oli heikkona. Kuten velho itsekkin oli aikaisemmin sanonut.

Jack katsoi kysyvänä kun velho kumartui kuiskaamaan prinsessalle jotakin korvaan, Jack ei sitä kuullut, mutta epäili ettei se voinnut mitään hyvääkään olla kerta kyseessä oli Seth Blackin julmempi puoli joka vain halusi kaikkien kärsivän. Myös prinsessan. Mutta Jackillä tuskin olisi asiaa sotkea lusikkaansa kaksikon mahdolliseen sopimukseen, joka varmasti tulisi jäämään kaksikon väliseksi.
Parin vielä vaihtaessa muutaman sanan keskenään ilman kolmatta osapuolta kävi Seth lopultakin perääntymään, mutta ei vailla varoituksen sanaa. Jack kurtisti kulmiaan, mutta ei voinnut olla nostamatta kasvoilleen hymyä ja sanoa erästä asiaa.
"Jos vain olet hengissä niin kauan." Jack sanoi, eikä tarkoittanut itseään vain Nimueta joka niiiin kovasti tahtoi veljensä hengiltä joten Jack tuskin näkisi syytä sen suuremmin yrittää Blackiä kiusata, tai lähtä tuon leikkiin mukaan kerta Nimue voisi hoitaa sen hänen puolestaan. Leikkikööt sisarukset keskenään puukko hippaansa kun hän nauttisi ylellisyyksistä. Tämän jälkeen velho sittenmmin katosi ja prinsessa tuli Jackin luokse kysellen vointia tai mahdollisen lääkärin hakua.
"Olen.. ei hän ehtinyt kuin hieman kiusoitella." Jack sanoi ja mietti hetken lääkärin kutsumista paikalle, mutta pudisti sitten päätään.
"Parempi ettei kukaan ulkopuolinen näe tätä sotkua tai tulee kysymyksiä." Jack olisi oikein mielellään lauleskellut kuinka Black oli täällä käynnyt riehumassa, mutta päätti nyt prinsessan vuoksi pitää asian salassa, poissa ulkopuolisilta.
"Pystykö nostamaan sängyn? ..Auttaisin, mutta.. tilani on hieman kehno." Jack tiesi että teki prinsessalle todella törkeän kysymyksen jos olisi menty kaikkien kohteliaisuus pykälien mukaan, mutta hän ei ollut kunnossa ja ylenpanttinen rehkiminen voisi repiä haavan auki, jolloin taas lääkäriä olisi tarvittu ja josta olisi tullut kysymyksiä miten ja miksi potilas oli saannut haavan auki sängyllä maatessaan. Eikä Jackillä ollut mielenkiintoa käydä selittämään tekosyitä.
suskari
 

Re: My doggy! || Aksuu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Elo 2014, 01:02

Lilyn olisi tehnyt mieli käydä napauttamaan Jackille, tuon kommentin myötä, jonka mies oli velholle suonut. Moisesta kommentista olisi saattanut syttyä uusi sota, jollei Seth olisi nyt kiltisti päättänyt olla huomioimatta Jackin uhkailut - olivat ne sitten suoranaisia tai vihjailevia - ja poistunut paikalta hymisten. Seth saisi palkkionsa hyvästä käytöksestä, joten hänellä ei ollut syytä tappaa Jackia... vielä. Ja ehkä jossain mielensä sopukoissa Seth halusikin Jackin pysyvän elossa vielä, jotta hän saisi kiusata miesparan hengiltä...
Tärkeintä kuitenkin oli, että Velho oli jättänyt Jackin rauhaan, eikä Lilyn tarvinnut hälyttää apua paikalle. Hän ei pitänyt siitä, jos joutui sotkemaan ulkopuolisia velhon temppuiluihin, mutta tässä tapauksessa hän toden totta olisi sen tehnyt, ellei Seth olisi rauhoittunut.

Lily kävi hymähtämään pienesti Jackin käydessä kieltäytymään lääkäreistä ja kertoi velhon vain ehtineen kiusoitella. Selvästikään Jack ei halunnut paistutella juttua, eikä sotkea ylimääräisiä mukaan, tai näin Lily oletti. Hyvä vain, moisesta ajattelusta sai lisäpisteitä Lilyltä. Hän arvosti henkilöitä, jotka tiesivät, milloin kannatti pitää asiat salassa...
Huolestunut, mutta samalla lempeä katse kääntyi Jackista sängyn puoleen, friikin pyytäessä prinsessalta apua sängyn nostamisessa.
"Odotas" Lily tokaisi sen pahemmin viivyttelemättä, käyden nyt siirtymään Jackin viereen ja asetti kätensä sängyn puiselle kyljelle. Eihän Lily kovin voimakas ollut, hän oli nainen, joka kaiken lisäksi oli koko ikänsä saanut vältellä raskasta työtä - ehkä raskaimmat askareet mitä hän ikinä oli tehnyt, oli hevosella ratsastaminen... - mutta kyllä täysi-ikäisestä neitokaisesta löytyi sen verran voimaa, että Lily sai pienen ponnistelun jälkeen siirrettyä raskaan, kokopuisen sängyn kauemmaksi Jackista. Huonekalujen siirtely ei kuitenkaan ollut hänen hommansa, joten kävihän moinen ponnistus vähän pulssia nostamaan ja hengitystä raskauttamaan.
"Noin... Parempi?" Lily hymähti puuskahtaen, samalla kun kääntyi jälleen Jackin puoleen, valmiina auttamaan miehen ylös, mikäli Jack apua tarvitsisi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: My doggy! || Aksuu

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Elo 2014, 19:57

Jack oli hieman yllättynyt... hän oli olettanut saavansa rukkasesta moisen törkeän pyynnön takia prinsessalta, sillä Jackillä ei olisi pitänyt olla minkäänlaista oikeutta edes vaatia prinsessaa tekemään moista ruumiillista työtä kuin sängyn siirtäminen. Sellaiset asiat hoitivat palvelijat prinsessan puolesta, eikä prinsessa itse.. mutta kai sitä olisi jo pitänyt huomata ettei Lily ollut aivan hienoimmasta päästä, vaan selvästi otti omia vapauksia etiketeistä ja tavoista. Se oli epätavallinen, mutta omalla tavallaan myös hieno piirre prinsessassa josta Jack piti tässä nuoressa naisessa.

"Kiitos, paljonkin parempi... vaikka jouduinkin vaatimaan teiltä pientä vaivannäköä." Jack sanoi heikosti hymyillen pahoitellen ohessa tätä pientä ruummiillista palvelusta prinsessalta, kun nainen oli saannut sängyn siirrettyä kauemmas että mies pääsisi itse ylös lattian tasolta. Joka sitten tulisikin olemaan täysin oma lukunsa. Jack ei ollut kunnossa, eikä tulisi olemaan vielä ainakaan pariin päivään juoksemassa missään sairashuonetta pidemmällä joten nyt pelkkä ylös pääseminen oli yhtä taistelun tuskaa. Jack otti tukea seinästä terveellä kädellään niin paljon kuin vain pystyi, toisesta kun ei juuri nyt ollut mihinkään, jännitti lihaksiaan tuntien kuinka vatsassa oleva haava huusi kipua ja tuntui repeävän liitoksiltaan vatsalihasten jännittyessä automaattisesti ylös noustessa. Päässä humisi ja kivisti hetkellisesti moisen suuren toiminpiteen jälkeen, mutta jonkin aikaa kestäneen irvistelyn ja tuskaisen olemuksen jälkeen Jack seisoi, vaikkakin nojasi selkä seinää vasten pidellen haavaansa, ja hetken keräämisen jälkeen muutamalla askeleella käveli vaivalolisesti sänkynsä luo kaatuen suorastaan sen päälle makaamaan irvistäen, huohottaen kevyesti voiman ponnistuksesta.
Jack katsoi Lilyä.
"Ja kiitos kun tulitte väliin.." Jack kiitti Lilyä vielä siintä että oli tullut väliin ennenkuin Black, tai pikemminkin Seth, oliis ehtinyt tekemään jotakin peruuttamatonta, eikä kyse ollut vain tappamisesta.
"Olisi minun puolesta voinnutkin mennä sitä rakkiaan kiusaamaan, jos noin pahalla tuulella on.. Sitähän varten koirat ovat." Jack totesi vielä perään yhtyen Lilyn aikaisempiin sanoihin velholle, tuon ja tuon lemmikki puudelin höykyttämisestä Jackin sijasta. Se olisi varmasti ollut hieno näky, mutta eihän velholla vielä ollut mitään syytä koiraansa rankaista mitään. Voi kumpa velho seuraisi paremmin rakkinsa touhuja, tippuisi luottamus kerrasta.

"Näytätte itse olevan kunnossa kaikesta huolimatta." Jack totesi itsestään selvyyden ääni aavistuksen käheänä janosta, joka kurkkua vaivasi ja jonka vuoksi Jack joutui jälleen vaivaamaan prinsessaa.
"..Olisiko mahdollista saada jotakin juotavaa?"
suskari
 

Re: My doggy! || Aksuu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Elo 2014, 16:04

Lily hymähti pienesti Jackin käydessä kiittämään avusta.
"Mitäs pienistä..." Siniverinen lisäsi, seuraillen, kuinka Jack kävi nousemaan vaivalloisesti ylös maasta. Teki pahaa katsoa moista, mutta Jack näytti kuitenkin pärjäävän ilman apua... Ja turhaan hän olisi mennyt apuun, jos toinen ei sitä erikseen pyytänyt tai tilanne näyttänyt niin toivottomalta. Jos Lily jotain oli oppinut, niin miehet tuppasivat olemaan turhankin ylpeitä ottaakseen apua, varsinkaan naisilta. Tyhmää sinällään, mutta toisaalta Lily ymmärsi myös heidän kantansa...
"Kuuluu nykyään toimenkuvaan sekin..." Lily kävi naurahtamaan kuivahkosti, väsyneesti, Jackin käydessä uudemman kerran kiittämään, tällä kertaa väliintulon johdosta. Lily oli saanut ties kuinka monta kertaa katsoa velhon perään, varsinkin viimeaikoina, joten ei tämäkään kerta ollut kovin... yllätys. Prinsessa oli uupunut moisen johdosta ja jossain välissä tulisi vastaan se vaihe, ettei prinsessa enää jaksanut puuttua kaljupäisen hullupään tekemisiin, vaan ennemmin antoi tuon riehua ja ottaa syyt niskoilleen... Mutta ei Lily sitäkään halunnut. Hän välitti velhosta, vaikkei tiennyt voisiko sitä välittämistä enää rakastamiseksi kutsua... mutta silti.

Vihreä katse kävi kaventumaan Jackin mainitessa velhon "rakin" ja moisen kurmuuttamisen. Lily tuhahti pienesti, jättäen kommentoimasta asiaa vielä, kun Jack jo kävi pyytämään juotavaa. Lily nyökkäsi pienesti, käyden kävelemään huoneen toisella puolella olevan lipaston puoleen. Lipaston päällä oli puinen, vanha tarjotin, jolla oli muutama puinen muki, sekä yksi savivaasi, josta löytyi vettä. Vesi oli jo seisonut varmaan vuorokauden lipastolla, joten kaikkein kylmintä ja raikkainta se tuskin oli, mutta tähän hätään sai luvan kelvata.
"Omasta mielestäni koirat eivät kyllä sitä varten ole olemassa..." Lily aloitti kävellessään mukin kera Jackin luo sängylle "Itse omistan koiria, montakin, eikä minulle tulisi mieleenkään pahoinpidellä niitä oman kiukkuisuuteni - tai hulluuteni... - takia" muki käytiin ojentamaan Jackille, Lilyn käydessä istahtamaan sängyn reunalle sen pahemmin lupia kysymättä. Olihan hän siniverinen, ei hänen tarvinnut lupia kysellä.

"Mutta sinulla lienee omat syysi vihata velhoa ja Kalmaa..." Lily jatkoi saarnaamisensa jälkeen, kuulostaen ymmärtäväisemmältä "Mitkä ikinä ovatkaan ne syyt... kukaan ei ole varsinaisesti kertonut minulle teidän suhteistanne..."
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: My doggy! || Aksuu

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Elo 2014, 20:14

Prinsessa ei käynnyt juurikaan nalkuttamaan vastaan miehen pyynnöstä vaan meni hakemaan Jackille toivomaansa vettä samalla kuin miehen katse seurasi naisen perässä, Lily otti lipastolta puisen mukin ja kaatoi sinne vettä, kääntyen Jackin puoleen tuodakseen tämän kultaakin kalliimman elämän nesteen loukkaantuneelle miehelle.. aloittaen puhumisen. Jack ei ollut kovinkaan kiinnostuneen oloinen kuulemaan saarnaa siintä mitä oikein ajatteli koirista, tai vain yhdestä hännän heiluttajasta, ei hän oikeasti sentään jokaista koiraa pistänyt tuomiolle yhden ärsyttävän kapisen rakin tähden. Mutta se ei tarkoittanut että Jack olisi koirien ylin ystäväkään, hän sieti noita eläimiä, mutta ei ottaisi yhtäkään lähellensä vartoimaan öitään.
"Prinsessa Lily.. te tiedätte että minulla ja Kalmalla on harvinaisen huonot välit." Jack sanoi jättäen nyt asian hautomaan itsekseen, jos prinsessa tahtoi kysellä jotakin, ottaessaan puisen mukin ilomielillä vastaan nosten sen samantien huulillensa ja kallisti nesteen alas kerralla kurkustaan alas. Veden haalea maku ei haitannut tällä hetkellä laisinkaan, vaan mies oli iloinen siintä että sai melkein paistumisensa jälkeen jollakin turruttaa janon tunnettaan. Muki laskettiin syliin vatsan päälle samalla kun Jack nousi terveen kätensä avulla hieman istuvampaan asentoon, kerta prinsessakin oli sievän takamuksensa alas laskenut, josta päätellen nainen tuskin olisi heti lähdössä.

Prinsessa kävikin sitten yllättävää kyllä kyselemään hieman epäsuorasti enemmänkin Kalman, velhon ja Jackin yhteisestä viha suhteesta toisiinsa. Jack ei heti vastanut mitään vaan laski katseensa alas syliinsä hetkeksi aikaa. Jos prinsessa olisi Kalmalta mennyt noin suoraan kysymään hänen menneisyydestään, olisi koira varmasti huutanut ja lähtenyt paikalta.. Jack ei sitä voinnut tehdä nykyisessä kunnossaan, tai edes aikonut.
"Ehkä juuri siksi ettette varsinaisesti kuulu tapahtuneeseen, prinsessa, -ja jotkut pitävät sitä vaarallisena teille." Jack aloitti nostaen nyt katseensa prinsessaan, mutta hymähti sitten jatkaakseen.
"Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö nyt kertoisi sitä teille, mutta se on hyvin pitkä tarina.. toivottavasti teillä on aikaa." Jack jatkoi olettaen totta kai että prinsessa oli muutakin tehtävää kuin roikkua täällä yhden potilaan tähden. Jack kuitenkin rykäisi aikoen aloittaa tarinansa, kunhan ensin oli saannut myöntävän vastauksen.
"En kuitenkaan vaan tyydy kertomaan vain Kalman, Blackin ja minun suhteestani, vaan kerron myös itsestäni, jotta ymmärtäisitte. Ymmärtäisitte tilanteeni ja tuskani." Näillä sanoilla Jack aloitti.

    "Olin joskus kauan, kauan sitten tavallinen ihminen.. tavallinen nuori kasvava nuorukainen, jolta odotettiin kuitenkin todella paljon. Isäni oli kauppias ja aatelinen jolla oli rahaa että sen mukana myös valtaa jonkin verran mutta hän ei ollut ilkeä mies vaan hyvä. Hän ei käyttänyt valtaansa koskaan väärin. Minä taas olin perheeni ainoa poika lapsi, josta isäni odotti todella paljon sillä tahtoi minun perivän maansa ja rikkautensa, mutta ei kuitenkaan törsättäväksi vaan niin että jatkaisin hänen töitään. Ei minua kuitenkaan nappulana kuitenkaan juurikaan kiinnostanut opiskelut tai isäni saarnaamiset, vaan halusin mennä vapaana ja olla ystävieni kanssa. Isäni pisti kuitenkin nopeasti lopun seikkailuilleni pakottaen minut jopa väkivalloin opiskelemaan.. en silloin ymmärtänyt, mutta nyt tajuan miksi hän teki niin.
    No ensinmäiset vuoteni menivät lähinnä kirjojen ja opiskelun parissa, sain välissä pikkusiskon, ja ajan kanssa lähemmäs aikuisikää isäni alkoi hölläämään otettaan opiskeluni suhteen kun aloin ymmärtämään sen tärkeyttä tulevaisuuteni kannalta. Kaikki oli hyvin niin kauan kun isäni yllättäen sairastui vakavasti ilman suurempaa ennakko varoitusta. Yritimme kaikin keinoin pelastaa häntä, mutta yhtenä aamuna hän oli yön aikana nukkunut pois.. Minä sain kaiken vastuun perinnöstä kerta heitolla, siskoni ollessa vielä aivan liian nuori. Olin aivan hukassa, mutta onneksi äitini pelasti minut ottaen suurimman osan hommista itselleen ja antoi minun vain oppia vielä vierestä ja olla mukana. Aikuisena sitten otin kaiken taakan perinnöstäni... sain tässä ajassa jopa vaimon, jonka kanssa menin naimisiin ja saimme lapsen, jonka kanssa muutimme keskenämme asumaan. Kaikki oli hyvin siihen asti kunne puhkesi riita... muutin pois vaimoni luonta lapseni tähden, ettei hänen tarvitsisi kärsiä riitojemme tähden.. Sitten alamäki alkoikin.

    Muutin hieman halvempaan ja syrjemmässä olevaan asuntoon, jossa kuulemma asukkaiden mukaan kummitteli..en uskonut sanaakaan mitä he sanoivat vaan muutin asuntoon siintä huolimatta. Tässä talossa kohtasin ensinmäisen kerran [i]Kalman
    , tuo piru kiusasi minua kuoliaaksi, halutessaan minut ulos kodistaan jota ilmeisesti oli suojellut tähänkin asti. Rakki kiusasi minua kuukausi tokulla, kunnes lopulta sekoamisen partaalla ja väsyneenä en vain enään jaksanut... ja no nukahin, jolloin koira tuli uniini antaen viimeisen varoituksensa: joko se on lähteminen tai henki. Aamulla, kun heräsin, Kalma istui edessäni odottaen jotakin.. tajusin nopeasti unen varoituksen olevan koira tekosia, joten pakkasin tavarani ja jätin koiran taloineen. Tai no niin luulin tehneeni. Sain pian tajuta olevani riivattu koiran johdosta, joka hitaasti tunti tunnilta, päivä päivältä tappoi minua henkisesti ottaakseen paikkansa kehostani. Sekosin niin pahasti että paikalliset luulivat minun seonneen ja jouduin pöpilään hoitoon, jossa olin lukittuna pienessä huoneessa kuukausi tokulla.. ehkä vuosiakin kun sitten murruin lopullisesti ja Kalma otti paikkansa kehossani. Tämän jälkeen tietoni rajoittuvat jopa useamman vuoden verran mahdollisesti, kerta en tuolloin osannut heti hallita kehoani sisältä käsin.
    Mutta kun sitten aloin tajuamaan asioita, olin lukittuna omaan kehooni kykenemättä puuttumaan Kalman tekemisiin, ohjaamaan kehoani tai kommunikoimaan kekenään kanssa.. vain koira kuuli avun huutoni. Anelin monta vuotta häntä päästämään minut vapaaksi, mutta se itsekäs sika ei koskaan tehnyt sitä ja vain siksi että minun avullani koira oli "kuolematon". Muistatte varmaan Kalman hopean arkuuden? Minun ansiotani hän ei kuollut tavallisista iskuista.
    No kuljin Kalman mukana hieman sinne tänne yrittäen itse hiljasuudessa keksiä keinoa vapauteen, tai edes päästä jollakin tavalla kehoni herraksi. Saavuttamatta sitä kuitenkaan koskaan, löysin vain muutamia porsaanreikiä joiden avulla pääsin hetkeksi vapaaksi ja irti koiran otteesta.

    No Kalman mukana sittemmin saavuin tänne ja tutustuin epäsuorasti velhoon, mieheenne.. Olemme ottaneet usein yhteen syystä tai toisesta, mutta uskon että hänen vihansa minua kohtaan johtuu lähi vuosien tapahtumista."[/i]

Tämän jälkeen Jack hiljeni tästä jopa surullisesta tarinasta, eikä voinnut itselleen mitään siinä vaiheessa kun kaikki padottu tuska avautumisen jälkeen aukeni silmien kostuessa ja muutaman kyyneleen valahtaessa miehen poskia pitkin, pisaran jos toisenkin pudotessa alas peitolle. Jack peitti kasvonsa terveellä kädellään. Mies ei huutanut tai varsinaisesti pillittänyt kuin pikku likka, mutta ei voinnut mitään kyynel tulvallensa.
"Ja nyt... kaikki pitävät minua hirviönä... aivan kuin minä olisin kaikkeen syypää!" Jack sanoi ääni väristen kätensä takaa.
suskari
 

Re: My doggy! || Aksuu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Elo 2014, 20:53

Kyllähän Lily oli tietoinen siitä, etteivät aavekoira ja Jack toistensa kanssa toimeen tulleet. Se kuitenkin, mistä moinen vihanpito johtui, oli hänelle täysi mysteeri. Jotain täytyi olla taustalla, ei kukaan voinut vihata toista vain huvin vuoksi... Tai no, kyllähän Cryptissä vihanpitoa oli pelkästään sen suhteen, miltä joku sattui näyttämään syntyessään.. Ehkä Jack vain vihasi koiria niin paljon?
Pieni tuhahdus karkasi ilmoille Jackin todetessa, ettei asia varsinaisesti prinsessalle kuulunut. Hän oli kyllä ollut ihan tarpeeksi hankaluuksissa Jackin ja Kalmankin takia, että uskoi olevansa oikeutettu kuulemaan myös noiden menneisyydestä. Kuten varmasti tulisi tulevassakin olemaan, pitihän Lilyn nyt tietää, ketä varsinaisesti siipensä alla piti turvassa. Jack kävi kuitenkin kaikesta huolimatta kertomaan tarinansa siniveriselle, Lilyn kuunnellessa kyllä kaiken tarkasti ja hiljaa paikoillaan, antaen Jackin puhua rauhassa loppuun asti.

Jack kertoi entisestä elämästään. Siitä kuinka oli ollut aatelista sukua ja omannut jopa vaimon, sekä lapsen. Riitojen tähden hänen oli pitänyt muuttaa pois vaimonsa luota, lapsen tähden ja Jack oli päätynyt asuntoon, jota riivasi aavekoira - Kalma toisin sanottuna. Loppujen lopuksi aavekoira oli päätynyt riivaamaan itse miestä, ottaen tuon kehon haltuun vuosien saatossa ja lukinnut Jackin oman kehonsa vangiksi, vailla minkäänlaista kontrollia "omiin" tekemisiinsä. Lopulta Jack oli Kalman kontrolloimana päätynyt Cryptiin ja tässä oli nyt lopputulos. Se, miten Kalma ja Jack olivat nyt kaksi eri persoonaa oli jokseenkin tuttu tarina Lilylle, joten sitä ei tarvinnut erikseen kerrata.
Kertomansa jälkeen Jack hiljeni, kovin surullisena kertaamastaan elämästään. Ymmärrettävää, olihan tuo kovin... Surullinen tarina. Hiljaa, neutraalisti miestä katsoen Lily istui sängyn reunalla, antaen Jackin itkeä rauhassa, hiljaa kuten tahtoi.

Jackin viimeinen lisäys sai kuitenkin pienen, harmistuneen hymyn nousemaan Lilyn kasvoille. Hetken Lily antoi Jackin pysytellä kätensä takana piilossa, kyyneleidensä kanssa, kunnes toinen Prinsessan käsistä kävi nousemaan miehen puoleen. Lily kävi hellästi ottamaan kiinni Jackin kädestä, joka miehen kasvoja peitti, siirtäen tuon käden pois miehen kasvoilta, alemmas. Lily ei päästänyt irti Jackin kädestä, samalla pienesti peukalollaan silitellen miehen kämmenselkää.
"Minä en pidä sinua hirviönä" Lily totesi lämpimänlempeästi, samalla kun nojautui pienesti Jackin puoleen. Vapaana ollut käsi nousi pyyhkäisemään pienesti kyyneleitä Jackin poskelta, prinsessan ollessa kuitenkin varovainen ja valmis vetäytymään kosketuksiensa kanssa.
"Ja mitä nyt tarinastasi voi sanoa... Sinä et koskaan ole ollut se hirviö" Prinsessa jatkoi "Jos olisin tiennyt aiemmin... olisin suhtautunut Kalmaan täysin eri tavalla...".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: My doggy! || Aksuu

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Elo 2014, 21:39

Jack ei juuri nyt kiinnittänyt prinsessaan huomiota surultaan vaan antoi kaiken tulla ulos sellaisenaan kun se tuli, eli hiljaisena itkemisenä kätensä takaa kyynelten valuessa poskia pitkin alas peiton päälle tai kaulaa pitkin löysälle T-paidan kaulukselle. Jackin yksinäisyyttä kuitenkin häirittiin miehen tuntiessa hellän lämpimän kosketuksen kasvoja pitävässä kädessään, jolloin mies lievästi värähti, ja antoi prinsessan laskea kätensä alemmas pois kasvoja peittämästä, antaen kauniimman osapuolen silitellä kädenselkämystä peikalollaan. Juurikaan tällä hetkellä antamatta kuitenkaan mitään vastakaikua prinsessan eleelle. Ei ainakaan heti.
Jack katsoi nyt prinsessaa silmät kostuneena itkemisestä ja kyynelten edelleenkin valuessa pitkin kasvoja, kun nainen alkoi puhumaan, sanoen ettei Jack ollut hirviö. Sanat olivat hyvin yksinkertaiset mutta Lily ei voinnut edes aavistaa kuinka paljon ne lämmittivät vanhan henkisesti raadeltun miehen sydäntä ja mieltä.. oli niin kauan kuin Jack viimeeksi oli kuullut jotakin tuollaista itseään kohtaan, tai saannut osakseen lempeyttä ja hyväksymistä.
"Minä.. Kiitos." Jack sai sanottua samalla kun veti kasvoillensa hieman ehkä pakotetun hymyn surunsa lomasta prinsessan ensinmäisten sanojen jälkeen, joista seurasi prinsessan mukavan hellä silittely poskea vasten tuon kuivatessa miehen tuskan ja surun kyyneliä.

"Kalma antoi itsestään sellaisen kuvan että minä olisin meistä kahdesta se paha.." Jack sanoi hieman katkerana koiraa kohtaan ja nosti terveen kätensä prinsessan poskea pitävän käden päälle pysäyttäen näin hellästi naisen silittelyt. Niin lämmin käsi.. ja siro.
"Antaisin mitä hyvänsä jos saisin vielä kerran nähdä perheeni.. läheiseni.. tai edes tietää mitä heille on tapahtunut tänä aikana." Jack myönsi ja alkoi hieman rauhoittua suurimmasta kyynel puuskastaan.
"Mutta en usko että se on mahdollista.." Jack lisäsi haikeana menetetyn menneisyytensä perään. Mitään ei voinnut enään muutta, mutta nykyisyyttä voi ja koira tuntisi sen luissaan asti. Jack ei kuitenkaan käynnyt itkemään omaa vihaansa Kalmaa kohtaa prinsessalle, vaan veti sairaalollisen kalpeille kasvoillensa pienen hymyn, hyvin lempeän sellaisen päästäen irti prinsessan kädestä ja siirsi sen prinsessan puolelle pään korkeudelle suomatta kuitenkaan kätensä koskettaa naista. Sen sijaan Jack mitään sanomatta odotti lupaa tähän, eleellistä lähinnä, ja kun se oli saatu alkoi tuomittu mies kevyesti silittämään prinsessan hiuksia ja antoi kätensä kämmenselän toisinaan mennä prinsessan poskea pitkin. Jack ei muuta tehnyt, ei edes yrittänyt.. mies tiesi paikkansa ja osasi kunnoittaa sitä, osasi hillitä itsensä ja omat ehkä pakkomielteiset halunsa prinsessaa kohtaan. Jack tiesi jo ettei prinsessa häntä halunnut.. tuolla oli se kaljupää.
"Olette tehneet vuokseni niin paljon.. Mitä minä voisin tehdä teille?" Jack kysyi yllättäen vetäen samalla kätensä omalle puolellensa.
suskari
 

Seuraava

Paluu Sairastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron