Kosken jälkeen || Suskari

Linnalla sijaitseva sairastupa on lähinnä tarkoitettu linnan väelle, sekä kuninkaan sotilaille. Kaikki jotka taistelevat ihmisten riveissä, ovat liittyneet armeijaan, voivat hakea täältä hoitoa haavereihinsa. Sairastupa on kolmikerroksinen sivurakennus linnan muurien sisällä. Sairastuvalla työskentelee niin tavallisia hoitajia ja lääkäreitä, kuin parantajiakin. Magian kanssa temppuilevat parantajat ovat kuitenkin ihmisten puolella harvinaisia, joten parantajaa pääsevät tapaamaan yleensä vain korkea-arvoiset kenraalit.
Alimmassa kerroksessa sijaitsee huoneita hätätapauksille, jotka juuri ovat saapuneet tuvalle. Toinen kerros on täynnä lepohuoneita ja ylin kerros on yksityisille hoitohuoneille, johon pääsevät vain harvat ja valitut.. he, jotka laskevat itsensä tärkeiksi.

Valvoja: Crimson

Kosken jälkeen || Suskari

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Huhti 2009, 20:33

jatkuu...

Ane, Black

Kun Jack lopulta pääsin Blackin selkään, tämä nousi seisomaan ja lähti ripeään tahtiin jolkottelemaan kohti linnaa. Ane piti tiukasti kiinni ja vilkuili olkansa yli että Jackkin pysyisi selässä. Tämä ei näyttänyt kovinkaan hyvä vointiselta.. Ane todellakin toivoi että Jack selviäisi, hän halusi kiittää tätä! Hän halusi myös että äiti ja isä kiittäisivät tätä! Olihan Jack juuri pelastanut hänen henkensä.. Ane ei malttanut odottaa että pääsi kertomaan kaiken vanhemmilleen...
Kului noin kymmenen minuuttia, kun he jo kiisivät läpi kylän. Kadut olivat hiljaiset ja hyvä niin, Black ei todellakaan olisi jaksanut jäädä selittelemään vartioille mitä oli menossa, saatika kuunnella kuinka vanhat eukot supisivat heidän ohi mennessään.
Black jolkotteli suoraan porteista sisään, suoraan linnan ovista sisään, käytäviä pitkin sairastuvalle. Sinne päästyään hän huusi hoitajat paikalle, eikä aikaakaan kun paikalle saapui muutama sairaanhoitaja, jotka auttoivat Jackin pois suden selästä ja istuttivat tämän sängynreunalle, käyden hoitamaan tämän haavoja.
Yksi sairaanhoitaja otti Anen syliinsä ja meni sermintaakse huolehtimaan pikku prinsessasta.. pitihän tämän saada kuivat ja lämpimät vaatteet, lisäksi hänet piti tarkistaa mahdollisten ruhjeiden varalta.
Black muuttui takaisin ihmiseksi ja jäi siihen odottamaan.. mitä ikinä odottikaan.. voisihan sitä Lilyllekkin mennä kertomaan että Ane löytyi, tosin yksi hoitajista taisi juuri kipittääkkin siihen suuntaan..

// jaa täällä jatkuu //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Huhti 2009, 21:01

Kalmankoira

Ihme että Kalma pysyi koko matkan edes Blackin selässä, vaikka nyt välillä hieman nuokkuikin ja oli vähällä nukahtaa, mutta sitkeästi mies piti itseään hereillä. Lopulta linna alkoi näkymään, mutta Kalma ei siintäkään paljoa jaksanut juhlia. Hän halusi vain nukkumaan ja lepäämään, sekä nämä nuolet pois kehostaan. Black kantoi heidät sitten ihan sairas tuvalle asti, jossa Kalma autettiin alas suden selästä ja talutettiin sängyn reunalle istumaan. Ja sitten alkoikin jumalaton hääriminen hänen ympärillään ja sinä aikana hänen vaatteensa riisuttiin housuja lukuun ottamatta. Kalma kun oli ärähtänyt, ettei niitä tarvitse ottaa. Ei siellä vammoja ollut mustelimia kummempia. Nuolet tässä pahin ongelma oli. Sitten alkoikin jumalaton kidutus kun nuolia käytiin repimään irti hänen lihastaan, mutta Kalma oli yksinkertaisesti niin väsynyt ettei jaksanut huuta- irvisti korkeintaan.
Kun nuolet oli saatu pois, jokainen haava putsattiin lämpimällä vedellä ja sidottin sideharsoilla. Sitten Kalma komennettiin sänkyyn lepäämään, eikä Kalma nurissut siintä yhtään. Kävi oikein kiltisti vällyjen väliin lepäämään painaen päänsä pehmoiseen tyynyyn. Voitti ainakin hänen oman sänkynsä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Huhti 2009, 21:21

Ane, Black

Black kuunteli sivukorvalla kun Jackia parsittiin kasaan.. ei siinä kauaa mennytkään ja pian tämä komennettiinkin lepäämään. Anekin oli pistetty vällyjen alle nukkumaan.. tämä tuhisikin jo sikeästi sen kummempia kitisemättä. Olihan päivä ollut rankka pikku lapselle. Ensin hän oli eksynyt ja sitten vielä takaa-ajo.. ties kuinka kauna tämä oli metsässä harhaillut. Black sai kiittää onneaan siitä että Jack törmäsi Aneen.. tämä oli varmasti ainoa joka olisi kyennyt pelastamaan Anen rosvojoukolta.. tavallinen tallaaja siihen ei olisi kyennytkään.
Lopulta Black käveli ikkunoiden luokse ja sulki jokaisen verhon.. hänellä ei ollut hajuakaan kauanko Jack meinasi tuossa nukkua, mutta siltä varalta että tämä aamuun asti siinä viihtyisi, olisi hyvä sulkea verhot. Kun Black sai jokaisen verhon suljettua, hän käveli Jackin sängyn viereen ja katosi miestä hetken.
"ikävää keskeyttää nukkumis yrityksesi, mutta haluaisi vain kertoa että voit levätä täällä niin kauan kuin haluat, mutta ennen kuin lähdet, uskon että Ane haluaa vielä tavata sinut.. ja ehkä joku muukin" Black sanoi matalalla äänellä.
"minä käväisen toisaalla.. palaan pian vaikka varmaan nukutkin silloin" Black lisäsi lähtien sitten kävelemään ovea kohti.. ai olisiko pitänyt kiittää? ei, ei vielä.. myöhemmin sitten.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Huhti 2009, 21:43

Kalmankoira

Kalma sulki silmänsä nukkuakseen, mutta raotti hieman toista kun Black sulki verhoja jo valmiiksi. Ihan hyvä vain. Hän tuskin jaksaisi nousta ja mennä sulkemaan niitä. Tosin tuo oli varsin oudon tuntuinen ele Blackiltä, hän kun luuli tuota kylmäksi kuin jääpuikko- kuten hänkin ajoittain oli ja jos hän olisi ollut kylmällä tuulella Ane olisi varmasti vielläkin metsässä ja hän vaikka missä, eikä tässä. Mutta joka tapauksessa mies sulki silmänsä, mutta ei saanut olla kauaa rauhassa kun Black avasi suunsa. Kalma tuijotti tuota hetken aikaa tyyliin: "Joo, joo minä tiedän" mutta kieltämättä pieni hämmästyksen tapainen ilme kävi miehen kasvoilla kun Black mainisti jonkun muunkin... Kuka hitto? Tytön äitikö? Toivottavasti ei murskaa häntä halauksillaan.
"Joo, kiitos tiedota. ...Hyvää yötä." Kalma lähinnä murahti, mutta se johtui lähinnä väsymyksestä, sillä silloin hän ei jaksa kuunnella yhtään mitään vaan teki kaiken oman päänsä mukaan... Ja jos ei saanut, niin sitten kiukuteltiin kuin pikku lapsi. Kalma seurasi hetken aikaa kun Black katoisi ovesta ja painoi sitten päänsä tyynyä vatsen nukahten melkeinpä saman tien.

....

Seuraavan kerran Kalma heräsikin joskus päivällä ja kateli hetken aikaa missä edes oli... Ainiin sairas tuvalla. Kalma nousi irvistaen puoli-istuma asentoon pienesti irvistäen, huomaten sitten vieressään pienellä pöydällä vesi lasin. Kuka lie tuonnut, mutta Kalma nappasi sen käsiinsä ja joi sen kerralla tyhjäksi. Lisääkin olisi huolinut... No kelpasi ensi hätään ja Kalma laski lasin takaisin pöydälle.
Olikohan Ane jo hereillä? Tosin hänellä ei ollut mitään hajua kellosta tai mistään muutstakaan, mutta verhojen välsitä paistavat auringon säteet kertoivat, että oli päivä. Olipas hän nukkunut... Hetken viellä siinä isuessaan Kalma laskeutui takaisin makaamaan. Tästä sängystä pitää viellä nauttia niin pitkään kuin suinkin voi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Huhti 2009, 22:18

Ane, Black

Ane nukkui mukavasti aamuun asti, kunnes sisäinen kello herätti. Unissaan hän oli jälleen nähny enkeleitä ja nämä olivat kertoneet hänelle ties mitä.. mutta niistä asioista Ane ei kenellekkään puhunut. Ne olivat hänen oma pikku salaisuutensa.. lisäksi häntä saatettaisiin pitää täysin kahjona mikäli olisi mennyt kertomaan tuollaisia ääneen.
No, joka tapauksessa Ane oli jo käynyt äitinsä luona ja kerennyt jopa syömään. Nyt hän kipitti käytävää pitkin kohti sairastupaa, kädet puristettuna tiukasti nyrkkiin. Pienet askeleet kaikuivat pitkin käytävää ja kun Ane viimein saapui sairastuvan ovelle, hän työnsi sen varovasti auki ja pujahti sisään. Hän kipitti Jackin sängyn viereen ja kiipesi sen vieressä olevalle tuolille ja istui siihen.
"oletkin jo hereillä" Ane totesi huomatessaan ettei Jack enää nukkunut.
"äiti haluaa tavata sinut vielä ennen kuin lähdet. Hän haluaa kiittää. Ja minäkin haluan kiittää.. Katso, tein tämän sinulle!" Ane aloitti pälättämään ja avasi lopulta vasemman kämmenensä näyttäen siinä olevaa suurehkoa, sinistä timanttia... hän kun osasi luoda noita luonnon rikkauksia tyhjästä, eikä hän itse vielä älynnyt näiden arvoa.. joten hän nyt jakeli niitä milloin kullekkin hyvän tahdon eleenä.

Black oli koko loppu yön istunut sairastuvan oven vieressä tuolilla ja siinä hän istui yhäkin.. lukien kirjaa. Onneksi hänellä oli tänään vapaa päivä, kuningas kun ei tarvinnut häntä juuri tänään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Huhti 2009, 17:21

Kalmankoira

Kalma makasi sängyssään silmät puoli ummessa ja jollakin hauskalla tavalla nautti tästä hiljaisuudesta ja rauhasta, mikä hänen ympärillään oli. Hän kun ei ollut niitä, jotka halusivat olla kaiken huomion keskipisteenä. Hän viihtyi enimmäkseen omassa rauhassa... Mitä nyt seuraa halutessaa kävi etsimässä sitä, jos halusi jonkun jonka kanssa jutella. Olokin oli kuntoon nähden yllättävän hyvä. Mitä nyt käsien liikuttelu oli vaikeaa ja kivuliasta, mutta kyllä hän tästä parantuisi ja hän olisi taas jalkeilla ja kunnossa. Ja onneksi hän ei tullut eilisestä uinti reissusta kuumeeseen... Sen ja sen kakaran "hienot" ajatukset.
Käytävältä kuului pieniä juoksu askeleita ja Kalma melkeinpä arvasi kuka sieltä oli kipittämässä... Ane, kukapa muukaan. Ovi aukeni pienesti naristen ja Anen pää ilmestyi näkyviin, josta tuo sitten kipittikin hänen sänkynsä vierellä olevaan tuoliin. "...Jo pidemmän aikaa." Mies hymähti Anen sanoihin, että hän oli jo hereillä ja sitten tuo alkoikin oikein saarnaamaan hänelle. Kalma titysti kuunteli, mutta ei oikein pitänyt siintä, että joutui huomion keski pisteeksi. Onneksi tämä ei tule olemaan pitkä aikaista ja hän saa rauhan elämäänsä, tai ainakin niin pitkäksi aikaa kunnes toisin käsketään.
Kalma kohautti hieman kulmiaan kysyvästi kun Ane alkoi avaamaan nyrkkiään ja siletä paljastui ihan aito timantti... E-ei se nyt noin... Antaa olla. Tyttö pieni halusi kiittää häntä, joten se kai pitäisi ottaa vastaan. Kalma nosti varovasti toista hiemän tärisevää kättään aavistuksen irvistäen ja otti timantin hellästi Anen kädestä kiittäen tuota samalla. Hän olisi varmasti halannutkin tuota, mutta hänen toinen käsi oli täysin liikunta kyvytön ja toisen liikuttelu onnistui juuri ja juuri. Kalma veti timantin paremmin nähtäväkseen... Hän ei todellakaan aikoisi myydä tätä, hän voisi oikeastaan teettää tästä itselleen korun ja jonkin näköiseksi muistutkseksi siintä, että hänellä todellakin oli viellä hellyyttä jäljellä kylmässä sydämmessään. Normaalisti hän ei olisi iki maailmassa pelastanut Anea, olihan tuo vain ihminen yhtä kuin hänen vihollisensa.
"...Näytät itse voivan paljon paremmin, joten on kai turha kysellä oletko kunnossa." Kalma sanoi pienesti hymyillen Anelle ja huomasi nyt vasta Blackin ovi aukolla lukemassa.
"Piti sitten jäädä ihan vahtimaan?" Kalma kysyi Blackiltä kulmiaan merkittävästi kohauttaen... visti mielessä tietenkin jälleen, ellei tuo sitten todellakin ole jäänyt vahtimaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Huhti 2009, 17:47

Ane, Black

Ane hymyili ylpeänä kun Jack kiitti häntä "pikku" lahjastaan. Blackillä toki oli ties mitä sanottavaa siihen että Ane jakeli helyjänsä kenelle sattui, mutta piti nyt turpansa rullalla ja tyytyi vain lukemaan, sen kummemmin huomiota herättämättä.
Jackin todetessa että Ane voi paljon paremmin, tämä nyökkäsi nopeasti.
"Parantaja paransi.. ei tule enää pipi olo" Ane sanoi yksinkertaisesti.
Totta kai ihmisilläkin oli näitä "maagisia" parantajia, mutta ei niin paljoa mitä haltijoilla.. ja näitä käytettiin vain erikoistapauksiin, lähinnä siksi että linnassa tykättiin noudattaa sanontaa "se mikä ei tapa, vahvistaa". Lisäksi siitä oltiin kahta mieltä olivatko parantajat tervetulleita vai ei.
Sitten Jack huomasi Blackin. Black kohotti katseensa kirjasta ja hymyili vinosti.
"hoitajat meinasivat avata verhot, joten täytyihän minun jäädä vahtimaan etteivät nämä mitään muuta hullua keksisi" Black sanoi laittaen kirjan sivuun ja nousi ylös.
"Ane mene äidin luokse" Black sanoi tullessaan lähemmäksi.
Ane hyppäsi alas penkiltä, vilkutti Jackille ja kipitti ulos huoneesta, kadoten pian oven taakse.
"... Adoptoitu.. ihme että kuningas antoi luvan, tyttö ei ole edes ihminen vaikka siltä näyttää" Black sanoi matalalla äänellä katsoen Anen perään.
"... joten kai tässä pitäisi sitten kiittääkkin..." Black sai sanotuksi vielä hiljaisemmalla äänellä.. hänen egonsa kärsi jokaikinen kerta kun hän joutui kiittämään jotakuta! Perhana soikoon...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Huhti 2009, 18:35

Kalmankoira

Parantaja? ...Heihei! Hetkinen nyt! Miksei häntä parantanut joku parantaja!? Tämä oli epäreilua! Hän oli huomattavasti pahemmassa kunnossa kuin tuo kakara! Ei hyvä tämä, ei sitten yhtään. Kuitenkin sisäisestä ärähdyksestään huolimatta mies vain hymähti ystävällisesti tytön sanoille, ja sanoi siihen päälle: "Se on hyvä." Ei kyllä yhtään ollut... Tämä parantaja juttu meni ihan nurin kurisesti!

Balck nosti viimein nokkansa kirjasta. Kalma hymähti aavistuksen huvittuneesti Blackin sanoille. "...No on se hyvä, että joku vahtii "pahoja" hoitajia." Niin jos nuo hoitajat olisivat verhot avanneet hän olisi varmasti joutunut sitten olemaan "vangittuna" tässä sängyssä aina auringonlaskuun asti ja viellä silmät kiinni, ettei sokeutuisi. Tosin hän varmaan lepäisi täällä viellä huomiseen asti käsiensä takia... ja muutenkin paremman palvelun.
Sitten Black komensi Anan menemään äidin tykö ja tuo lähtikin iloisesti ja mennessään viellä vilkutti Kalmalle. Heh, herttainen lapsukainen. Sääli ettei hän enää voinut omia saada. Ja siintä syystä ei puhuta yhtään mitään.

Katse siirtyi sittemmin takaisin Blackiin, joka kertoi hänelle hieman nippeli tietoja Anesta. Adoptoitu? No hän ei ainakaan osaisi kuvitella millaisia lapsia Black ja prinsessa edes voisivat saada... Niin ja kyllä hän tiesi jo, että Black oli naimisissa sen prinsessan kanssa. Seinilläkin oli korvat... Sitten Black kiittikin siintä, että hän oli pelastanut tyttö rukan hengen. "Mitäpä tuosta... Sehän oli vain "velvollisuuteni", mutta ilman sinuahan olisimme kummatkin kuolleet... Joten kai itsekkin pitää kiittää henkiriepuni pelastamisesta." Kalma kiitti Blackiä siinä missä Black häntä, mutta huomattavasti tottuneemmin... Häntä ei haitannut kiittämiset, ei ainakaan niin kauaa kunnes eivät purisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Huhti 2009, 18:56

Black

Hetken Black taisteli omantunnontuskiensa kanssa tuon kiitoksensa kanssa, mutta pääsi pian yli.. ei se nyt niin kamalaa ollut.. mutta silti Black ei pitänyt siitä.
Pian Jackkin kiitteli sitten.. mitäs pienistä, Blackin olisi tehnyt mieli sanoa, mutta ei nyt viitsinyt. Eihän se kovinkaan pieni asia ollut että pelasti toisen hengen... Vaikka Black ei nyt pahemmin toisten hengistä välittänyt, paitsi muutaman mainitsemattoman.
Black istui lopulta samalle tuolille missä Ane oli aikaisemmin istunut ja risti kätensä puuskaan. Hetken hän tuijotti Jackia mitään sanomatta, kunnes avasi taas suunsa.
"Et taida olla lähdössä täältä ainakaan tänään.. liikkumisesi näyttää olevan melko rajoitteista vielä" Black totesi ääneen melkolailla itsestään selvyyden...
"Ja Lily tosiaan haluaa nähdä sinut.. tiedä sitä sitten miksi, mutta haluaa silti. Joten jos ja kun olet tarpeeksi voimissasi niin ilmoitan hänelle." Black sanoi ja vetäytyi hieman lähemmäksi Jackia jatkaakseen "Ja mitä tulee 'minä hyödyn tästä liitosta'- suunnitelmaasi, tekosi on jo kantautunut kuninkaan korviin."
Tosiaan.. äkkiäkös tieto siitä että uusi friikki oli juuri pelastanut kuninkaan tyttären lapsen, kiiri kuninkaan korviin. Tosin siitä oli nyt kovat väittelyt oliko tuo tehnyt sen vain hyvää hyvyyttään vai päästäkseen kuninkaan suosioon. Black oli jopa kuullut huhuja että Jack olisi itse muka lavastanut kaiken ja että kaikki oli vain näyteltyä, jotta tämä näyttäisi paremmalta henkilöltä kuninkaan silmissä..
Black ei tuohon uskonut.. eihän Jack missään välissä tuollaista olisi kerennyt suunnittelemaan, saatika toteuttamaan. Ja tyhämähn tuo olisi ollut jos itsellensä olisi tuollaiset haavat aiheuttanut, vain päästäkseen kuninkaan suosioon! oli sitä helpompiakin tapoja...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Huhti 2009, 20:01

Kalmankoira

"En ole, en." Kalma tuumasi Blackin itsestään selvyyteen toteamukseen. Mutta huomenna hän varmaan lähtisi johonkin aikaa jo omalle kämpällensä omaan rauhaan parantumaan ja tuskin sinä aikana tulisi paljoa poistumaan kylästä. Haltijat voisivat vaikka napata vangiksi... Eikä viellä ollut sen aika, pitäisi päästä lähemmäksi tavoitetta.
Kalma tuijotti Blackiä kovin kysyvän näköisenä kun tuo kertoi, että Lily haluaisi tavata hänet. Miksi ihmeessä? No olihan hän pelastanut tuon tyttären, mutta miksi ihmeessä tavata ihan kasvotusten? No eiköhän hän saisi pian tietää senkin... Kalma nyökkäsi sitten. Kyllä tuo varmaan illalla voisi tulla häntä katsomaan jos kerta halusi, muttei viellä hän halusi viellä nukkua... Sillä hän oli tavallaan herännyt keskellä yötä hänen biologisen kellon mukaan.
Kalma kurtisti aavistuksen kulmiaan kun Black alkoi puhumaan siintä, että kuningaskin oli kuullut hänen "sankari" teostaan. No ei hän sitä epäillyt hetkeäkeen etteikö tuo tietäisi jo tästä. Ja jotenkin oli sellainen tunne, että tuokin tulisi kiittämään häntä... Eikä halauksia siltä kiitoksia vain, kun tässä kunnossa oli. Haavat voisivat aueta ja hän joutuisi jäämään tänne sen johdosta viellä seuraavaksi yöksi. Eikä noista surkeista veikkauksista pidä yksikään paikkaansa... Hän oli tehnyt sen oma tahtoisesti ja hyvää hyvyyttään. Sitä paitsi hän olisi auttanut kenen hyvänsä lapsen pois metsästä, jos olisi törmännyt. Ane ei ollut poikkeus.

"Siinä kun muuten olet... Laitatko tämän jonnekkin talteen huomiseen asti. Tulen sitten hakemaan." Kalma pyysi Blackiä pistämään Anen antaman timantin jonnekkin talteen, ettei joku ahne hölmö varastaisi sitä hänen nukkuessaan tai muutakaan. Sillä oli jo muutakin arvoa kuin rahallista hänelle... Ikuinen muistutus siintä, että hänestä löytyisi ihmsmäisyyttä viellä hirviö kuoren alta. Ei hän joka päivä lapsia ollut pelastamassa.... syömässä kyllä.

"...Ja voisitko poistua? Haluaisin viellä levätä." Kalma sitten pyysi viellä ystävällisesti Blaciltä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Huhti 2009, 20:48

Black, Lily

pian Jack ojensikin Amelian antaman timantin Blackille ja pyysi tätä pitämään tämän tallessa. Black nyökkäsi ja sujautti timantin taskuunsa.. sieltä se ei ainakaan katoaisi. Black ei koskaan ollut hukannut taskuistansa mitään ja taskuvarkaat nyt pysyivät erittäin kaukana hänestä.. ihan hyvä vaan, heidän terveyden kannalta.
Sitten Jack ystävällisesti pyysi Blackia poistumaan, sillä tämä halusi vielä levätä.
"selvä se" Black sanoi lyhyesti, nousi ylös ja käveli ovelle.
Hän astui ulos ovesta ja sulki sen perässään. Sen enempää Jackia häiritsemättä Black käveli tiehensä.. tosin hän ei tiennyt mitä tekisi nyt, joten kai sitä voisi viettää aikaa perheen kanssa.. se osa-alue elämästä joka oli melki täysin tuntematon Blackille...

....

Ilta alkoi jo hämärtää. Aurinko oli muutama minuutti sitten painunut jo mailleen, jättäen Cryptin melko hämäräksi. Väki alkoi jo lopetella töitään ja siirymään koteihinsa.
Lily käveli käytävää pitkin kohti sairastupaa.. hänellä ei ollut hajuakaan miltä tämä "Jack" näyttäisi, mutta Black oli kertonut että tällä oli eripari silmät.. kai tämän siitä tunnistaisi. Black oli itse jäänyt Anemonen kanssa huoneeseen ja Lily oli tavallaan "salaa" luikkinut näiltä pakoon, tapaamaan tyttärensä pelastanutta miestä.
Pian Lily saapui käytävän päähän ovelle ja koputti siihen kolmesti, ennen kuin astui varovasti sisään...

//tein omavaltaisen aikahypyn o7 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Huhti 2009, 21:14

Kalmankoira

Kalma seurasi hetken aikaa kun Black katoisi oven sulkien ja huokasi sitten jotenkin helpottuneen oloisesti, vetäen peiton päällensä ja koitti käydä takasin nukkumaan kun mokomat jäivät kesken. Eikä siihen mennyt muutamaa minuuttia pidempää kun Kalma oli taas täydessä unessa ja nukkui kuin pikku lpasi uniaan nähden.

Aurinko alkoi laskemaan ja Kalman biologinen kello, eli nälkä herätti Kalman unesta. Niin tosiaan hän ei ole eilisen jälkeen syönnyt yhtään mitään ja yli puolet energiasta on mennyt varmasti Anen pelastamis reissuun. Ei ihme että nälkä oli. Maha möyrysi nälkäänsä... Koskakohan täällä saisi ruokaa tai edes jotakin syötävää ja toivottavasti edes ajateltaisiin sen verran, että hän oli "petoeläin" ei mikään pupu kasvitsen puputtaja. Hänen mahansa menisi sekaisin vihreästä. Kalma nousi istumaan varovasti istumaan sängyn reunalle ja sai havaita olla ainut huoneessa. Hyvä niin. Mutta huomasi Kalma myös Blackin jättämän kirjan. No voisihan hän lukea kuluttaessaan aikaa liikunta kyvyttömänä. Toinen asia oli sitten miten hän saisisi kirja haltuunsa.... Mikä kysymys!
Kalma nousi ylös sängystä ja oli vähällä kaatua takaisin punkkansa, mutta sitkesäti pysyi pystyssä ja lähti sitten linkkaamaan hakeakseen kirjan hyppysiinsä. Hitaasti ja varmasti Kalma sai kirjan käsiinsä ja palasi sänkyynsä, jääden sen päälle puoli makuu asentoon kirja sylissään.

Eikä Kalma ehtinyt kuin avata kirjaa hieman kun joku astui sisään. Hän meinasi, että Ane olisi taas tulossa häntä moikkamaan. No ei ihan, tuon äiti se oli.
Kalma ei ollut koskaan nähnyt prinsessa kasvotusten, joten kävi tuon hyvin tarkkaan läpi katseellaan ja tuli siihen loppu tulokseen, että tuo oli kaunis. Ei etteikö olisi kiinnostanut... Tosin oli hyvin vaikea kuvitella Blackiä tuon mieheksi... Kuin valkoisen ja mustan olisi yhdistänyt.
"Iltaa prinsessa..." Kalma tervehti sitten vierastaan pienesti nyökäten tuota vain tulemaan peremmälle siirtäen kirjan sivuun viereensä. Hän ei kyllä ollut parhaimman näköinen juuri nyt kädet paketissa, mutta kai prinsessa ymmärtäisi...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Huhti 2009, 21:34

Lily

Eipä paikalla näyttänyt olevankaan ketään muuta kuin yksi mies, joka makasi sängyllä.. ja tämä tosiaan oli "silmäpuoli", mutta Lily ei osannut odottaa noin radikaalia eroa. Toinen silmä suorastaan hehkui punaista. Se jo riitti kertomaan ettei tämä ihan normaali ollut.
"... Iltaa.. Jack?" Lily sanoi lopulta oltuaan hetken hiljaa kun tuo oli iltaa toivottanut..
"vai pitäisikö sanoa huomenta.. Olen kuullut että olet yö kukkuja" Lily lisäsi tullen hieman lähemmäksi.. mutta ei turhan lähelle, Lily nyt sattui arastamaan "friikkejä" ja syystäkin.
"Uskon että olet tietoinen miksi olen täällä, joten en turhaan ala viemään aikaasi. Kiitos että pelastit Anen. Se oli tosin aika yllättävä uutinen, kuultuani että olit yrittänyt tappaa isäni pari yötä sitten.." Lily sanoi, äänen muuttuessa hieman sarkastiseksi loppua kohden.
Mikä Jackin motiivi oikein oli? Ensin yrittää tappaa kuninkaan mutta sitten pelastaa prinsessan... no, oli mikä tahansa, Lily ei sitä sen enempää lähtenyt kyselemään. Ja otetaan huomioon tässä vaiheessa että Lily ei tiennyt Jackin jakomielitaudista.. hän vain oli kuullut että tämä oli "arvaamaton".
"mitä sinä haluat palkkioksi?" Lily kysyi sitten mennen suoraan asiaan.. se oli tapa ja velvollisuus, prinsessan pelastajalle annettiin yleensä palkkio, niin oli tehty jo aikojen alusta asti.. ainakin näin Lily oli kuullut.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Huhti 2009, 16:55

Kalmankoira

Lily taisi aristaa häntä jonkin verran, kun ei edes uskaltanut tulla lähelle? No ei ihme olihan hänellä aika huono maine "kuninkaan tappajana" täällä. Toivottavasti hän saisi sen edes joskus putsattua ihmisten mielistä. Eikä hän ollut käynyt silloin kuninkaan kimppuun suinkaan oma tahtoisesti, vaan jakomielitaudin takia. Tosin toinen juttu tulisi olemaan se toinen kerta, jos häntä viellä tuo suunnitelma enää kiinnosti... Hänen mielensä kun oli aika hailahtalavainen kuin murrosikäisellä lapsella- mieli vaihtui tuon tuosta.
Lily tervehti häntä ja korjasi sen sitten huomeniksi, Kalma nyökkäsi ja avasi sitten suunsa: "Kyllä olen yö eläjä..." Kalma sanoi ehkä itsestään selvyyden, mutta halusi nyt varmistaa, että prinsessa tietäisi sen varmasti... eikä vain ehkä.
"Heh, ei minulla tässä muuta kuin aikaa... Mutta kiitän kernaasti." Kalma sanoi ja jätti sanomatta mitään siintä, että oli hyökännyt tuon isän kimppuun. Kiitos vain, mutta hän ei halunnut puhua siintä... Ja hän tiesi varsin hyvin menettävänsä joku ihana päivä henkensä vain tuon tempun takia. Ja aika varmasti silloin, kun tämä sota päättyisi ja silloin hänen olisi aika maksaa lunnaitaan takaisin, ellei kuningas muuta mieltään tuon asian suhteen.
Kalma jäi tuijottamaan prinsessaa hetkeksi aikaa hyvinkin hämillään kun tuo kyseli mitä hän haluaisi palkkioksi. Palkkioksi? Hänellä oli jo kaikki mitä hän halusi... Hän ei ollut vallan tai rahan perään, sillä tyytyi varsin vähään. Kalma jäikin sitten hetkeksi aikaa miettimään mitä hän edes tarvitsi...

"...Tämä on ehkä typerää, mutta haluaisin huoneeseeni paremman sängyn. Nykyisessä kun ei ole pahemmin kehumista." Kalma sitten vastasi pienen mietintä hetken päätteeksi. Niin sänky voisi olla varsin erikoinen toivomus, mutta muuta hän ei tarvinnut. ...Maha muistutti taas kova äänisesti itsestään mörisemällä kuin karhu. "...Ja voisitko mennessäsi pyytää jotakuta tuomaan "sankari" paralle syötävää?" Kalma sitten kysyi pienesti naurahtaen, mutta samalla hieman nolona. Oli noloa pyydellä tuollaista prinsessalta, mutta muita ei ollut ja hän halusi ruokaa... tai muuten voisi tapahtua korvaatamonta vahinkoa.
"Onko kuningas muuten itse tulossa kiittelemään? ...Tietäisin ainakin varautua vieraisiin viellä."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Huhti 2009, 19:17

Lily

Lily jäi tuijottamaan Jackia tämän miettiessä todennäköisesti sitä, mitä hän haluaisi palkinnoksi. Jackin miettiessä Lily uskaltautui askeleen lähemmäksi ja tutki Jackin katseellaan läpikotaisin.. eipä tuo nyt niin friikiltä väittänyt, mitä huhut antoivat ymmärtää. Päällisin puolin tällä näytti olevan vain silmä hieman erikoinen.. Lily ei muita "virheitä" löytänyt, jos näin ihmiseen verrattiin.
Lopulta Jack avasi suunsa ja se mitä tämä pyysi oli suloisella tavalla hölmöä, viatonta ja ehkä söpöäkin.. näin naisen mielestä. Yleensä miehet pyysivät prinsessan käden ja puoli valtakuntaa tai neidon siunaukset tai suudelman tai mammonaa ja valtaa, mutta Jack toivoi vain parempaa sänkyä. Lily hymyili ystävällisesti tuon jatkaessa että tälle "sankarille" kävisi myös ruoka.
"Tuo oli varmaan erikoisin toive mitä olen koskaan kuullut, mutta kyllä se järjestyy. Ja käyn kertomassa että "sankari" tahtoo ruokaa.. mutta mitä sinä syöt? Kuulin ettei ruokailutottumiksesi ole ihan sieltä normaaleimmasta päästä..." Lily sanoi siirtäen samalla pari hiuskiehkuraa pois kasvoiltaan.
"ja isästäni en tiedä.. en usko että hän vartavasten tulee kiittämään, mutta mikäli törmäät häneen niin silloin saattaa kiitellä.. en ole vielä häntä nähnyt sankaritekosi jälkeen" Lily lisäsi miettien hetken, olisikohan tämä tulossa.. Ane oli Haraldille rakas, mutta toisaalta kuningas ei ollut kovinkaan innoissaan kiittelemässä friikkejä..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Sairastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron