Kosken jälkeen || Suskari

Linnalla sijaitseva sairastupa on lähinnä tarkoitettu linnan väelle, sekä kuninkaan sotilaille. Kaikki jotka taistelevat ihmisten riveissä, ovat liittyneet armeijaan, voivat hakea täältä hoitoa haavereihinsa. Sairastupa on kolmikerroksinen sivurakennus linnan muurien sisällä. Sairastuvalla työskentelee niin tavallisia hoitajia ja lääkäreitä, kuin parantajiakin. Magian kanssa temppuilevat parantajat ovat kuitenkin ihmisten puolella harvinaisia, joten parantajaa pääsevät tapaamaan yleensä vain korkea-arvoiset kenraalit.
Alimmassa kerroksessa sijaitsee huoneita hätätapauksille, jotka juuri ovat saapuneet tuvalle. Toinen kerros on täynnä lepohuoneita ja ylin kerros on yksityisille hoitohuoneille, johon pääsevät vain harvat ja valitut.. he, jotka laskevat itsensä tärkeiksi.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Touko 2009, 09:34

Lily

Lily tunsi myötätuntoa Jackia kohtaan, kun tämä harmitteli sitä ettei voinut nähdä kukkien väriloistoa. Lily tiesi miltä se näytti ja hän todella toivoi että Jackin näkisi sen.. mutta tuskin tuo nyt pelkkien kukkien takia aurinkoa uhkaisi.
Tosin olisihan Ane voinut kukat herättää.. tämäkun osasi tuollaiset temput, joten Jack olisi voinut nähdä yöllisen kukka meren. Mutta Ane oli jo nukkumassa, joten Lily ei edes ehdottanut moista ratkaisua. Ane kun oli niin suloinen nukkuessaan, ettei Lily todellakaan kehdannut herättää tätä.
Jack pyysi Lilyä tuomaan Anen Blackin asunnon eteen huomenna. Lily ei todellakaan tiennyt mitä Jackin mielessä liikkui, mutta tuskimpa tuosta nyt mitään haittaakaan olisi.
"totta kai.. illalla siis.. hän tuntui odottavan innolla sinun yllätystäsi" Lily sanoi pienesti hymyillen.. yhäkään hän ei voinut käsittää kuinka Jackia pidettiin niin hirveänä.. myötätuntoa keräävä, väärinymmärretty erakko tämä oli, jos Lilyltä kysyttiin. Mutta hänellä ei ollut aavistustakaan kuinka väärässä saattoi olla.
"mutta luulempa että minun on parempi painua pehkuihin, ennen kuin vilustun.. osaatko sairastuvalle vai saatanko sinut sinne?" Lily sanoi lopulta kietoessaan kätensä puuskaa ja otti pari askelta ovea kohti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Touko 2009, 12:16

Kalmankoira

Ei, hän ei todellakaan alkaisi uhmaamaan auringon voimaa vain nähdäkseen muutaman kukkasen. Totta puhuakseen hän ei ollut koskaan nähnyt aukinaisia kukkia, mutta ei se paljoa ole haitannutkaan.

"Ja niin varmasti tuleekin yllättymään." Mies hymähti kepposesti. Moni olisi varmasti ajatellut tuon lausahduksen hänen suustaan tarkoittavan vain jotakin pahaa ja sitä, että hän aikoisi tappaa. Ei tällä kertaa, hänellä oli muuta mielessä. Ystävällisempää.
Hän tosiaan oli väärin ymmäretty, mutta kiitos "kaksosena" hän oli tälläinen äkkiarvaamaton hirviö, joka saattoi hetkessä roikkua kurkussa kiinni. ....Lisäksi että ihmiset tekivät hänestä tälläisen, omalla typeryydellään. Vihan syöttämää sielua ei helposti sammutettu ja siksi hän oli tässä.
"Mene vain... Jään vielä ulos. Öitä." Kalma tuumasi jääden katsomaan hiljaisuudessa prinsessan perään ja kun tuo oli kädonnut sisälle Kalma lähti kävelemään pois puutarhasta ja sitä kautta linnan muurien ulkopuolelle. Se miksi aavekoira noin teki, se olisi seuraavan illan juttu...
Joskus aamuyöstä mies sitten palasi sairas tuvalle nukkumaan kiltisti ja nukahti sinne varsin nopeasti.

No päivällä ei erikoisemmin mitään tapahtanut, Kalma nukkui kiltisti aina auringon laskuun asti, jolloin tämän biologinen kello herätti hänet. Mies nousi istumaan herättyään sängyn reunalle ja haukotteli kerran varsin makeasti. Hmh... tänään olisi sitten aika lähteä ja palata sotilas tuvalle. Ei yhtään kiinnostaisi, mutta pakko kai olisi. Muuten tulisi niska pers otteella lähtö aika varmasti.
Kalma katsahti siteitä olkapäidensä ympärillä ja muitakin käsissä olevia, kunnes kävi ottamaan niitä pois haavojen päältä ja kun kääröt oli saatu pois, niiden alta paljastui arpeutuneet haavat. Ei menisi muutamaa päivä pidempää kun ne olisivat ummessa ja hän olisi taas kunnossa. Tosin oli hän jo nytkin. Kääröt mies jätti sängylle hoitajien siivottavaksi ja kävi pukemaan vaatteitaan päälle, jotka oli näköjään tuotu jo valmiiksi sängyn vieressä olevalle tuolille. Kun päälle oli saatu mies lähti kävelmään ulos sairas tuvalta ja tätä kautta ulos linnasta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Touko 2009, 13:17

Ane, Black, Lily

"selvä. nuku hyvin" Lily sanoi vielä ennen kuin katosi puutarhasta takaisin sisälle ja painuin pehkuihin.
Yö meni miten meni.. Black puuhasi jälleen jotain hämäräperäistä pitkin linnaa, kun Lily ja Ane vetivät sikeitä.

Jälleen kerran aamu saapui ajallaan. Lily vietti koko päivän Anen kanssa, touhuten niitä näitä.. mitä nyt pikku lapsen kanssa yleensä pystyikään tekemään. He kävivät kävelyllä puutarhassa ja samalla Ane sai kuulla kunniansa siitä että oli edes poistunut puutarhan alueelta metsään. Ane oli kyllä ottanut jo opikseen, enää hän ei menisi metsään yksinään.. mutta toisaalta ajatus siitä, että Jackiin saattoi törmätä metsässä, houkutteli Anea karkaamaan useammin...
Black puolestaan nukkui puoleen päivään asti, kunnes kävi kuningasta tervehtimässä ja osallistui yhteen kokoukseen, mutta sen jälkeen hän oli taas "vapaa". Blackillä kävi mielessä mennä sairastuvalla käymään, mutta Jack olisi kuitenkin nukkunut niin Black jätti tuonkin visiitin väliin ja liittyi Lilyn ja Anen seuraan.

Illan tullen Black oli palannut asunnolleen ja istuskeli nyt takkatulen ääressä, lueskellen jälleen kirjoja. Hän oli kuullut Lilyltä että Jack halusi tavata Anen vielä tänä iltana.. Black ei ollut kovinkaan innoissaan siitä, että Lily oli ollut niinkin paljon tekemisissä Jackin kanssa.. no, kunhan tämä ei edes kynnenpäällään koskisi Lilyyn missään mielessä, Black piti turpansa kiinni.
Lily ja Ane olivat vielä linnalla syömässä kuninkaan kanssa. Tämä ei sitten loppujen lopuksi ollut tullut kiittämään Jackia, mistä Lily olikin isäänsä sättinyt. Silti kuningas jätti vierailut sikseen ja päätti kiittää Jackia mikäli ikinä enää törmäisi tähän..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Touko 2009, 14:22

Kalmankoira

Olisi voinut luulla, että Kalma suuntaisi nyt heti ensinmäisenä Blackin asunnolle, mutta ei. Tuo otti suunnakseen linnan muurit, jonne oli piilottanut Anelle omistavansa yllätyksensä, vartijoiden hoitaessa sitä hänen ollessa poissa... tai paremmin sanottuna nukkumassa. Nyt kuitenkin mies halusi käydä tarkistamassa yllätyksensä kunnon.
Muureille päästyään Kalma kertoi asian paikalla oleville vartijoille ja nuo lähtivät johdattamaan aavekoiraa sinne minne tuo yllätys oli piilotettu ja se nyt sattui olemaan vain muurin lähellä oleva pusikko, mutta peittipä uteliailta katselta. Kalma pysähtyi ja pyysi vartijoita poistumaan samalla.
"Valitan, ettei nyt löytynyt parempaa paikkaa..." Kalma tuumasi ja laski kätensä tuon hevosmaisen otuksen turvan päälle silitellen sitä. Kyllä vain Kalma oli käynnyt pyydystämässä Anelle ihan ihka aidon yksisarvisen viime yönä. Tosin tämä yksilö ei ollut vielä aikuinen edes, nuori heppa vielä. Eikä osannut puhua, ei ainakaan vielä. Voisihan sitä opettaa, jos vain viitsi, mutta puhetta se vaikutti ymmärtävän uskomattoman paljon.
Kalman katse kävi yksisarvisen haavoittuneessa jalassa, jonka mies oli sitonut. Kalma ei tiennyt mistä tuo oli haavansa saanut, mutta olipahan tuo helpottanut tämän hepan pyydystämistä enemmän kuin vähän.
"Muista tulla sitten kun kutsun." Mies sanoi ja laski kätensä kylkensä viereen ja yksisarvinen vastasi siihen vain hieman hirnumalla. Ymmärsi puhetta todellakin.
Kalma kääntyi ja lähti kävelemään takaisin päin linnan pihoille ja tätä kautta velhon asunnolle, vaihaten muotonsa kuitenkin koiraksi jo ihan valmiiksi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Touko 2009, 20:30

Ane, Black, Lily

Lopulta kun Ane ja Lily olivat saaneet areriansa syötyä, he poistuivat salista ja kävivät huoneidensa kautta. Huoneissaan käytyään kaksikko suuntasi Blackin talolle, kuten oli sovittukkin. Ane oli ollut koko päivän innoissaan ja odottanut iltaa. Oli suloista kuinka pienet lapset olivat niin innoissaan pienistäkin asioista.. näin Lilyn mielestä.
Pian he saapuivatkin velhon asunnolle ja kävivät sisään. Black ei ollut kovinkaan innoissaan tästä Jackin yllätyksestä, joten piti suunsa kiinni ja luki vain kirjaa. Ane ei tietenkään viittä minuuttia pidempään viihtynyt sisällä, vaan halusi pihalle odottamaan Jackia. Joten, Lily ja Ane menivät velhon asunnon eteen odottelemaan että Jack saapuisi paikalle. Black jäi sisälle, mutta piti aistinsa valppaana jotta kuuli mitä pihalla tapahtui.. oli se kumma ettei hän vieläkään voinut luottaa Jackiin.. tai, kyllä hän tähän luotti.. tavallaan, mutta hän ei luottanut Jackin toiseen puoleen. Siitä hän ei tiennyt kuinka usein se toinen puoli tuli esiin.. joten hän pysyi valppaana.

Ane kykki maassa ja piirteli tikulla kuvioita hiekkaan, samalla kun hyräili iloisesti. Lily seisoskeli Anen vieressä ja katseli hymyillen tytön touhuja. Aina aika ajoin Ane kyseli joko Jack tulisi, mutta Lily joutui joka kerta vastaamaan ettei tiennyt milloin tämä oli saapuva. Silti Ane jaksoi odottaa.. Lilyllä oli sellainen tunne että tämä jaksaisi odottaa vaikka läpi yön.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Touko 2009, 21:09

Kalmankoira

Kalma lisäsi vauhtiaan huomattavasti jonkin sortin juoksuksi ja lopulta saapui yön mustassa koira hahmossaan Blackin asunnon pihalle. Näky oli erittäin aavemainen, sillä tälläisessä pimeydessä koirasta ei näkynyt paljoa muuta kuin veren punaisena hohtava silmä. Ane ja Lily näyttivätkin jo saapuneen... No hänellä oli hieman kestänytkin. Koira lähti jolkottelemaan häntä laiskasti perässä roikkuen kohti prinsessoja, koittaen näyttää mahdollisimman vähän agresiiviseltä koiralta. Eihän nuo ole nähneet hänen koira muotoa, joten nuo voivat hieman säikähtää sitä.
"Hei Ane ja Lily..." Kalma tarvehti sitten häntä huiskaten laiskasti toiselta puoleta toiselle. Nyt ainakin äänestä hänet saattoi tunnistaa jos ei muuten... Koira jolkotti sitten Anen luokse muutamalla hassulla askeleella istahtaen tuon eteen kuin pyytäen että tuo hieman rapsuttaisi tai edes paijaisi häntä. Siintä oli pitkä aika kun häntä oltiin kapsutettu joku edes viitsinyt koskea häneen.
Kalma vilkasi Lilyyn. "Minne Black hukkui?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Touko 2009, 14:37

Ane, Black, Lily

Kului hetki kun kauempaa alkoi lähestymään koira.. Lily ei ollut tunnistaa Jackia vaikka sen tämän silmästä olisikin pitänyt olla helppo homma. Ane ei edes huomannut koko koiraa alkusi, niin keskittynyt hän oli piirtelemiseen. Lily oli jo valmiina viskaamaan tuota rakkia kivellä kun se tuli liian lähelle, mutta pian se puhui.. siinä vaiheessa Lilyllä välähti että kyseessä oli Jack. Ane nosti katseensa ja hänen kasvoilleen levisi erittäin leveä hymy, kun hän näki Jackin koira muodon! Eihän se sinänsä erikoista ollut, ottaen huomioon että Ane oli nähnyt Blackin tekevän saman tempun, mutta Jack oli pienempi koirana ja näytti astetta vaarattomammalta.
"Hei Jack!" Ane vastasi Jackin tervehtiessä heitä, Lily tyytyi vain nyökkäämään tervehdykseksi.
Jackin tullessa Anen eteen, Ane ei kahta kertaa kysellyt vaan alkoi nätisti silittämään tätä pään sivulta ja rapsutteli korvan takaa.. suloinen näky tuokin, näin Lilyn mielestä.
"hän on sisällä.. ei välittänyt tulla pihalle.. niin ja korusi on valmis, se tuli tänään aamupäivästä" Lily vastasi Jackin kysymykseen ja kaivoi taskustansa korun, joka oli teetetty Anen tekemästä timantista.
"olet suloisempi koira mitä isä" Ane totesi ohimennen siirtyessään rapsuttamaan Jackin kaulaa.
"onko sinulla jotain asiaa Blackille?" Lily kysyi katsellessaan Anea ja Jackia.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Touko 2009, 16:50

Kalmankoira

Kiletämättä Anen silittelyt tuntuivat mukavilta monen vuoden tauon jälkeen, oikeastaan hyvinkin rauhoittavalta. Hän olisi nyt varmasti kehrännyt jos olisi osannut- nuolemaan hän ei kehdannut käymään. Kalma vilkasi Lilyyn tuon kertoessa missä velho oli ja siinä sivussa korustakin, koira nyökkäsi. Sepä oli nopeaa toimintaa, mutta hyvä niin. Katse siirtyi Aneen, joka sanoi että hän oli söpömpi kuin Blackin koira hahmo. Koiran kasvoille karkasi väkisinkin puolittainen hymy.
"Kiitos, yleensä minua kyllä sanotaan pelottavaksi..." Kalma naurahti keveästi Anen sanoihin huiskaten häntäänsä vielä muutaman kerran puolelta toiselle, tai oikeastaan se vain "taputti" maata laiskasti. Kalma vilkasi Lilyyn. "On, mutta haluan pitää sen kahden keskeisenä." Kalma sanoi ja siirtyi nyt pois Anen luonta vaihtaen muotonsa takaisin ihmismäiseksi kävellen samalla Lilyn luokse. "Saisinko?" Kalma kysyi ja otti sitten tuon kädestä hänelle tarkoitetun korun, jonka laittoi sitten kaulaansa roikkumaan. Mies kääntyi sitten Anen puoleen...
"Minulla olisi vielä yksi juttu sinulle." Kalma sanoi napaten tytön syliinsä yhdellä kädellä muistamatta ollenkaan, ettei ollut vielä oikein kunnossa käsiensä suhteen. Se sattui, mutta Kalma ei antanut Anen pudota vaan vislasi sitten kovaa ja korkealta, että se varmasti kuului pitkälle- varmasti kylään asti.
Sitten tulikin hiljaista ja Kalma tapitti hiljaa yhteen suuntaan ainoastaan... Sitten menikin jonkin aikaa kun kaukaa ilmestyi tumma hahmo ja sen perästä alkoi kuulumaan kavion kopsetta hiekkaa kivistä muhkura tietä vasten. Hahmo alkoi tulemaan lähemmäksi ja sen saattoi jo tunnistaa hevoseksi ja mitä lähemmäs sitä paremmin sen erotti ja lopulta se oli niin lähellä, että sen tunnisti helposti yksisarviseksi.
"Se on sinulle." Mies Kalma sanoi ja laski Anen yksisarvisen selkään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Touko 2009, 17:29

Black, Ane, Lily

"et sinä pelottava ole" Ane totesi Jackin huomautukseen siitä, miksi ihmiset yleensä häntä sanoivat. Ehkä se johtui siitä ettei Ane pahemmin osannut pelätä mitään.. vielä. Lisäksi hän tykkäsi melkein kaikista eläimistä mitkä eteen sattuivat.
Jack kertoi että hänellä oli kahden keskeistä asiaa Blackin kanssa.. Lily ei siitä sen enempää kysellyt, vaan antoi korun Jackille kun tämä oli muuttunut takaisin ihmismuotoonsa. Ane oli kipittänyt Jackin perässä Lilyn luokse, mutta löysikin pian itsensä Jackin sylistä. Ane naurahti iloisesti ja halasi Jackia pienesti, kuunnellen tarkkaan kun tämä kertoi että hänellä oli vielä yksi yllätys?
Sitten Jack vihelsi äänekkäästi. Black vilkaisi laiskan oloisesti ovelleen kuullessaan vihellyksen ulkoa, mutta laski pian katseensa takaisin kirjaan, sen kummemmin vihellykseen reagoimatta.
Ane tuijotti samaan suuntaan mitä Jack, siristäen silmiänsä. Pian varjoista ilmestyi tumma hahmo ja alkoi kuulumaan kavion kopsetta. Anen ilme muuttui ensin yllättyneeksi, mutta sitten erittäin onnelliseksi, hänen nähdessään aivan oikean yksisarvisen! Eikä siinä kaikki, Jack laski Anen tuon kauniin otuksen selkään ja sanoi että yksisarvinen oli hänelle? Ane ei tiennyt mitä sanoa, mutta pian hänen kasvoilleen levisi liikuttuneen iloinen hymy.. silmäkulmista olisi varmastikkin vierinyt ilon kyynel, jos Ane olisi kyennyt kyyneleitä vääntämään.
"Kiitos Jack! Kiitos!" Ane sanoi lopulta kietoen kätensä yksisarvisen kaulan ympärille.
Lily tuijotti yksisarvista astetta järkyttyneempänä.. Harald ei tulisi siitä varmaan pitämään.. mutta toisaalta, se oli vain harmiton yksisarvinen. Lilyllä itsellään ei ollut yksisarvista vastaan mitään ja koska Anekin näytti pitävän siitä todella paljon, Lily päätti ettei antaisi isänsä edes harkita yksisarvisen tappamista. Se oli nyt Anen, Ane saisi päättä mitä ikinä tuolle tekisikään.
"se on kaunis.. viedäänkö se talliin Ane?" Lily sanoi lopulta tullen lähemmäksi.
Ane nyökksäi iloisesti paijatessaan yksisarvisen kaulaa, hän ei olisi voinut näyttää tuon onnellisemmalta.
"jos me viemme sen sitten talliin.. Jack pääsee juttelemaan isän kanssa. Sanotko hyvästit Jackille niin mennään" Lily sanoi.
"hei sitten Jack.. kai tulet joku yö käymään linnalla?" Ane sanoi, eikä hänen kasvoiltaan voinut olla huomaamatta pientä haikeutta siitä, että hän ei varmaankaan tulisi Jackia näkemään enää pitkään aikaan, jos ollenkaan..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Touko 2009, 18:30

Kalmankoira

Kalma hymyili kun Ane kiitteli häntä hänen lahjastaan tuolle, mutta hänellä kyllä oli käynyt sama mielessä kun Liliyllä ettei kuningas pitäisi tästä yhtään. Hän pelkäsi sitä, että Harald aikoisi pistää tämän kauniin eläimen makkaroiksi. Toivottavasti ei, sillä se joka tappaa yksisarvisen saa päällensä myös mitä kamalimman kirouksen, kirouksen mikä ei ikinä poistu. Luulisi kuninkaan tietävän tuon ja toivottavasti Black sanoisi siintä ajoissa, jos kunkku ei tiedäkkään.
Kalma vilkasi Lilyyn tuon tullessa lähemmäs ja jäi seuraamaan sivusta pienesti hymyillen kun tuo ehdotti että heppa vietäisiin talille muiden `normaalien` hevosten joukkoon. Hän ei voinut kun toivoa parasta tuon yksisarvisen puolesta ja sitä Kalma toivottikin tuolle mielessään.
Anen käydessä toivottelemaan hyvästejä hänelle ja kyseli tulisiko hän enää käymään linnalla Kalman kasvot taisivat kertoa hyvinkin paljon... Olisi paljon parempi että hän pysyisi `kaksosensa`takia kaukana Anesta ja Lilystä ellei joku ollut turvaamassa noita, kuten nyt oli ollut Black.
"En tiedä." Kalma vastasi sitten Anen kysymykseen pienesti pudistellen päätään. Kylmä totuus, mutta parempi sekin kuin valehdella päin naamaa. "...Mutta pidä itsestäsi huolta."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Touko 2009, 19:02

Ane, Black, Lily

Jackin vastaus oli melkolailla hyvä että huono.. ei jättänyt turhia toiveita, mutta ei ollut turhan kylmäkään. Ane nyökkäsi pienesti Jackin vastaukseen, hymyillen sen jälkeen pienesti.
Lily tiesi ihan hyvin ettei Jack ollut todennäköisesti kertaakaan tulossa takaisin.. ehkä tämä saattaisi Blackin asunnolla joskus käydä, mutta Ane varmasti oli niihin aikoihin jo nukkumassa.
"pidä sinäkin itsestäsi huolta" Ane vastasi naivisti Jackille, ennen kuin liukui alas hevosen selästä.
"meidän on parempi varmaan mennä nyt.. että päästään ajoissa nukkumaankin. Kiitos vielä Jack.. jäimme velkaa sinulle" Lily sanoi ja lopulta he lähtivät kävelemään kohti talleja.
Ane vilkutti vielä hyvästiksi Jackille, samalla kun sai ihan itse taluttaa oman yksisarvisensa talleille. Pian he katosivatkin jo talleihin, eikä heistä sen enempää kuulunut...

"Vai että yksisarvinen.." Black sanoi seistessään pihalla, takaviistoon Jackista.. kyllä, hän oli jälleen yhden hokkuspokkus tempun tehnyt ja ilmestynyt täysin huomaamattomasti Jackin taakse.
"Ane näytti pitävän... täytynee varmistaa että hän myös saa pitää pikku lemmikkinsä.. ja täytynee toivoa ettei se kuole vankeudessa" Black sanoi kävellessään lähemmäksi ja pysähtyi Jackin viereen, vilkaisten tätä kysyvästi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Touko 2009, 19:45

Kalmankoira

Kalma nyökkäsi Anen toivotuksille hymähtäen pienesti. Kyllä hän pitäisikin, mutta olisi toinen asia milloin hän hirteen tulisi päätymään kuninkaan toivomuksesta. Ikävä varjo yllä.
"Kiitän.." Mies sanoi ja vilkutteli muutaman kerran Anen perään tuon vilkutellessa hänelle ja lopulta nuo katosivat pimeyteen.

Kalma vilkasi taakseen kun Black avasi suunsa hänen takanaan. Ei hän pahemmin säikähtänyt tuota. Osasi hänkin kadota ja ilmestyä miten milloinkin, joten ei nyt mitään hirveänkään uutta.
"Sinä se jaksat aina olla niin hemmetin positiivinen..." Kalma sanoi huokaisten, ja jatkoi vakavoituen: "Mutta pidäkkin huoli siintä, voit saada Anen sekä Lilyn vihat niskaasi. Eikä se taida tehdä hyvää suhteellenne?" Kalma tuumasi sitten ihan pienenä vinkkinä Blackille, että tuo saisi pitää huolen että tuo yksisarvinen saisi asua ja olla täällä täysin turvassa. Kalma hiljenikin sitten toviksi kuin miettien uskaltaisiko kysyä tätä seuraavaa velholta, ei etteikö tuo olisi suuttunut... Paljon monimutkaisemmista syistä.
"Sinähän halusit muuten aikaisemmin testata toimivatko nämä lääkkeet minuun- tai oikeastaan `kaksoseeni`? No siihen tarvitsen agresiivio puuskan... Joten... Suututa minut." Kalma ehdotti Blackille ehkä typerän kuuloisen kysymyksen, mutta olisi järkevää testata lääkkeitä ennenkuin tapahtuisi oikeasti jotakin.
"Ja jos nämä eivät toimi jonkin syyn takia, saat pysäyttää minut vaikka väkivallalla. En halua tappaa ketään. Olisiko muuten testi paikaksi sopivaa paikkaa?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Touko 2009, 20:29

Black

Black tuhahti pienesti Jackin puheille siitä, että hän saisi luvan pitää yksisarvisesta hyvää huolta, ettei saisi Lilyn ja Anen vihoja niskoilleen. Hänellä olisi ollut sana jos toinenkin lisättävänä siihen että Jack kommentoi hänen suhdettaan, mutta jätti sanomatta, sillä Jack näytti siltä että olisi sanomassa vielä jotain... tai ainakin harkitsi sanovansa jotain.
Seuraavat sanat saivat Blackin katsomaan Jackia kysyvästi.. tämä halusi että Black suututtaisi hänet, jotta päästäisiin testaamaan, toimisiko nämä lääkkeet hänen kakkospuoleensa.
Black oli tovin hiljaa, miettien asiaa erittäin tarkkaan.. mutta nyökkäsi sitten ja lähti kävelemää linnalle päin.
"seuraa minua... mennään kehälle testaamaan" Black sanoi kävellessään.
Hän johdatti Jackin linnan sisään, lähelle sotilastupaa, josta kuului iloista ja ennen kaikkea häröä laulua. Sotilaat... ota nyt noistakin selvää. Black astui suurista puisista ovista sisään suureen huoneeseen, jossa oli penkein ympäröity, suuri alue.
"täällä miehet ottavat toisista mittaa.. kuulemma kivaakin touhua" Black sanoi kävellessään keskemmälle aukiota ja pysähtyi sen keskelle. Hän kaivoi taskustaan omat pillerinsä ja nakkasi niitä muutaman suuhunsa.. hän ei halunnut oman kakkosensa tulevan esiin..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Touko 2009, 21:04

Kalmankoira

Kalma tuijotti Blackin perään kuin halolla päähän lyötynä kun tuo suostui... Ottaa nyt tuostakin selvää. Kalma kohautti laiskasti olkapäitään ja lähti kävelemään tuon perässä kehälle. Linnan sisälle takaisin läheltä ihmisten sotilastupaa, jossa oli aikamoinen mökä. Kalmaa ei edes kiinnostanut tietää mitä nuo tekivät.. No jokatapauksessa he saapuivat isojen puu ovien luokse, jotka Black avasi ja niiden takaa avautui iso areena, joka oli ympäröity penkeillä. Tälläistä huvia vai?
"Tappelu on kivaa, ei sen katselu..." Kalma tuumasi Blackin kommenttiin ja käveli keskemmälle areenaa itsekkin, heittäen sitä ennen kuitenkin takkinsa sivuun. Tämä ei kyllä tehnyt yhtään hyvää hänen haavoillensa, mutta hän oli mies haluinensa ja hulluine ideoinensa. Hän oli kävely kunnossa, joten hän kykeni jo tappelemaan, hyvin järkevä (köh, köh) ajattelu tapa.
"Noh, Black ole hyvä ja aloita. Olen valmis." Kalma sanoi venytellen toista kättään, vaikkei hän ollutkaan tappelemaan tullutkaan tänne... Jos hän muuttuisi se ei tekisi hyvä hänelle yhtään, hän kärsisi siintä myöhemmin fyysisesti lihas kramppien takia. Hänen kroppaansa kun ei ole luotu niin räjähdysmäiseen muutokseen hetkessä.

//Joo olisin siirtänyt tämän saleille, mutta foorumi ei suostunut lähettämään tätä viestiä vaan länttäsi tyhjän `postin`//
suskari
 


Edellinen

Paluu Sairastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron