Kirjoittaja suskari » 16 Heinä 2009, 22:03
Kalmankoira
Ei tuon tarinassa muuta outoa kyllä oikeastaan ollutkaan, muuta kuin se että hän oli mennyt pelastamaan jonkun kakrun. Ei ollut oikein hänen tapaistaan, mennä hyvää hyvyyttään mennä kakruja pelastamaan. Ellei se sitten ollut joku tosi läheinen hänelle, niinkuin Ane Kalmalle olikin, mutta eihän tuo muistanut.
Vastaus tuli ja se se sai Kalman kallistamaan päätään hieman mietteliäästi ja olisi varmaan vain sitten kohauttanut olkiaan jos olisi sellaiseen kyennyt. Olkapäät hieman kipeinä ja toinen murtunut kivityksessä tai jossakin... Ja sitäkään hän ei muistanut.
"...Kiva, kuukauden muisti heitetty tuhkana ilmaan." Kalma mumisi enimmäkseen itsekseen hieman ärtyneen, mutta myös epätoivoisen oloisena. Vähemmästäkin kun ei muistanut mistään mitään ja hetki sitten hänen päähänsä oli pakattu ihan kivoja tietoja, mutta ei siinäkään kaikki. Toivottavasti hänen muistinsa edes joskus palaisi... Tämä vain oli niin inhottavaa kun ei edes muistanut minkä näköinen/näköisiä ne hyökkääjät olivat... tai ei sillä niinkään väliä, kaikki suippokorvat vain kappaleiksi niin kyllä se siintä.
"Kiva~" Kalma hymähti kun Black sanoi tulevansa hänen kartaksi. Hyvä niin... Ties minne eksyisi yksin pyöriessään pitkin linnaa. Herra nousikin sitten ylös ja ilmoitti menevänsä kuningasta tapamaan. Kalma vain nyökkäsi siihen... Hetkonen, kuningasta!? Oliko hän siis jossakin linnassa kenties? Varmaan tai jotain... Mitään Kalma ei kuitenkaan kehdannut kysyä vaan antoi Blackin poistui ovesta kaikessa rauhassa. Ei saisi tappaa ketään? Vaikeaa...
Siinä Kalma sitten yksinäisyydessä oli tunnin jos toisenkin, kunnes sitten nousi varovasti istumaan sängyn reunalle ja peitto vedettynä syrjään. Kalma astui varovasti lattialle ja nousi sitäkin varovaisemmin seisomaan. Jalkoihin koski hieman, mutta muuten oli ihan hyvä. Varovasti otettiin asskel, toinen, kolmas ja Kalman onnistui kävellä ihan itse metrin kun sitten kääntyi takaisin päin kävelemään. Ei hänestä vielä menijäksi ole, mutta piti ne lihakset pitää edes hieman vetreinä ja liikkua edes hieman.