Mikäköhän hel***in paikka tämä on!? || Aksu

Linnalla sijaitseva sairastupa on lähinnä tarkoitettu linnan väelle, sekä kuninkaan sotilaille. Kaikki jotka taistelevat ihmisten riveissä, ovat liittyneet armeijaan, voivat hakea täältä hoitoa haavereihinsa. Sairastupa on kolmikerroksinen sivurakennus linnan muurien sisällä. Sairastuvalla työskentelee niin tavallisia hoitajia ja lääkäreitä, kuin parantajiakin. Magian kanssa temppuilevat parantajat ovat kuitenkin ihmisten puolella harvinaisia, joten parantajaa pääsevät tapaamaan yleensä vain korkea-arvoiset kenraalit.
Alimmassa kerroksessa sijaitsee huoneita hätätapauksille, jotka juuri ovat saapuneet tuvalle. Toinen kerros on täynnä lepohuoneita ja ylin kerros on yksityisille hoitohuoneille, johon pääsevät vain harvat ja valitut.. he, jotka laskevat itsensä tärkeiksi.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Heinä 2009, 19:11

Black

Kului jälleen tunti jos toinenkin. Blackillä olisi kyllä ollut parempaakin tekemistä, mutta kyllä hänellekin kelpasi lepo välillä.. teleporttaus oli vienyt osan voimista, tosin oli Black aikaisemmin jo ne voimat levännyt takaisin. Tuntui ihan mukavalta vain istua ja olla, ajattelematta saatika tekemättä sen kummemmin mitään.
Black oli siirtynyt "kooma" tilastaan normaaliin tilaan ja tuijotti seinää ajattelematta sen kummemmin mitään.. kunhan istui ja tuijotti. Ei aikaakaan kun Kalma sitten päätti herätä melko nopeasti, nousten istumaan.. mitä ilmeisemmin tuo oli nähnyt painajaista. Black piti silmiään rakosella vilkaisten sivusilmällä Kalmaan, kun tuo sitten päätti pistää makuulleen.
"painajaisia?" Velho kysyi sitten hetken hiljaisuuden jälkeen, avaten silmänsä nyt kunnolla ja käänsi kasvonsa kohti Kalmaa, nostaen toista kulmaansa.
Miksi Black kyseli Kalman unista? no, unista saattaisi selvitä paljonkin.. tarvittiin vain unentulkitsija tai sitten vähän taikuutta niin voitaisiin saada selville mitä Kalmalle oikeastaan oli tapahtunut aikaisemmin. Tosin se oli eri asia suostuiko Kalma "tutkittavaksi".
"joko on nälkä?" Black kysyi sitten sen pidemmittä lauseitta.

//nojoo, eiköhän se sille pärjää.. tai sitten juoksee neitimäisesti pakoon :--D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Heinä 2009, 20:32

Kalmankoira

"Niitähän ne." Kalma hymähti Blackille vastaukseksi kun tuo kyseli näkikö hän painajaisia äsken. Ei kylläkään tajunnut miksi se asia noin kävi tuota kiinnostamaan, eihän aavekoira muistanut tuon olevan velho ensinäkään joka olisi ehkä pienellä hokkus pokkuksella kyennyt hänen uniaan katselemaan jos suinkin halusi.
Ja jos sinne painajaiseen palataan niin se oli ollut Kalman mielestä hyvinkin sekava ja pomppinut jatkuvasti paikasta toiseen- välillä oltiin jossakin rakennuksessa ja sitten jossaki metässä... jossakin välissä näkyviin pöllähti joku nainenkin ja paljon muuta hänen menneisyydestään mitä hän itse ei sattumoisin muista- vaikka olisinkin halunnut.
Kalma katsahti käsissään olevia khaleiden jäänteitä eli renkaita hänen kädessään joissa kummatkakin lähti kiva lenkki. Just, voisko joku ottaa nämäkin kapistukset hiiteen hänen käsistään? Ahdistava olo muutenkin täällä... täällä missä hän ikinä onkaan. Oli paska juttu tämä muistin menetys.

Ruoka kysymyksen tullessa Kalma oli hetken aikaa hiljaa, kunnes nyökähti siihen pienesti mitään sanomatta. Ei hänellä nälkä varsinaisesti ollut vielä ainakaan, mutta hän tarvitsikin nyt lähinnä energiaa selvitäkseen.

//xD Sipsuttelee pikku mekon kanssa karkuun... No joo okei ei sentään. Mutta peliä voidaan minun puolestani ottaa heti kun minä saan muutaman vanhemman pelin pois jaloista. Mikäli käy?//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Heinä 2009, 12:51

Black

Kalma myönsi nähneensä painajaisia.. Black olisi halunnut kysellä lisää niistä, mutta jätti senkin tekemättä. Jokin sanoi Blackille ettei Kalma välttämättä ollut kovinkaan innoissaan uniaan selittämässä. Ehkä joskus toisten.
Black katsahti Kalman myötä tämän käsissä olevia kahleita.. Velho hymähti pienesti ja laski toisen kätensä toisen kahleen ylle. Kalma saattoi aistia voimakkaan energia kentän joka säteili velhon kädestä ja äkkiä kahle napsahti auki kuin ruosteinen kettinki. Black teki tuin saman tempauksen myös Kalman toisen käden kahleelle ja pian tuo olikin täysin vapaa. Black otti kahleet käsiinsä ja tutki niitä hetken, kunnes laski ne pöydälle ja nousi ylös.
"haltioiden tekoa... odota täällä" Black sanoi ja poistui huoneesta hetkeksi.
Kului noin vartti kun velho jo palasi, mukanaan musta pussukka joka tuoksahti voimakkaasti vereltä.. ihmisvereltä. Jälleen kerran Black oli omilla varastoillaan käynyt hakemassa Kalmalle pari kivaa lihankimpaletta, mitkä tuo saisi mussuttaa poskeensa.
"siinä" Velho totesi ojentaessaan pussukan Kalmalle ja istui takaisin alas, hieraisten niskaansa ja huokaisi erittäin syvään.
"Et siis muista mitään...?" Black kysyi hetken päästä siirtäen katseensa hitaasti Kalmaan, odottaen edes jonkinlaista vastausta.

//... miks just kuvittelin Dariuksen transuks :'D mut joo, mäkin voisin hankkiutua muutamasta vanhasta pelistä eroon niin sitten voitais alotella //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Heinä 2009, 18:21

Kalmankoira

Kalma kurtisti kulmiaan ihmeissään kun Black laski kätensä hänen kahleittensa päälle... ja sitten hän tunsikin voimakkaan, mutta omalla tavallaan lempeänkin energia virtauksen mikä säteili velhon kädestä- ja naps kahle katkesi kuin tyhjästä. Hänkin halusi oppia tuollaista!! Black siirtyi toisen kahleen kimppuun ja naksautti senkin sitten poikki, ottaen kahleet sitten käteensa tutkiskellen niitä hetken aikaa- laittaen sitten pöydälle, jonka jälkeen poistui sanojensa perään. Kalma taas jäi kummastelemaan sitä haltia sanaa... Mikä se semmoinen oikein oli? Olikohan se joku friikki laji josta hän ei tiennyt mitään? Aivan Kalma ei tiennyt tuon taivaalllista mitä nuo haltiat olivat, ennenkuin tuli tänne saari pahaselle saaden näin tietää mitä väkeä nämä suippokorvaiset olivat oikein. Ja nyt hän oli saanut vielä paremman käsityksen noista... nuo olivat yli egoisia ja melkeinpä poksahtivat omaan ylpeyteensä pitäen muita rotuja itseään alempana. Missä se lempeä metsän mies oli kadonnut haltioista? Vai olivatko tämän saaren haltiat vain pientä poikkeusta? No ei Kalma kuitenkaan muistanut yhtään mitään tästä ja saisi olla ihan kiitollinen siintä tavallaan. Tuo oli erittäin pettynyt haltoihin ja noiden käyttäytymiseen muita vieraita rotuja kohtaan- ihmisetkin ottivat muut rodut kiltimmin vastaan. Ja kuningaskin kuunteli sentään edes jotakin ja ymmärsi, vaikka olikin kova.

Lopulta Black palasi säkin kanssa mikä oikein lemusi ihmisverelle. Heh, tuo tosiaan taisi tuntea hänet paremmin kuin hän tiesikään. Kalma nousi istumaan varovasti ja otti mielihyvin säkin vastaan ollen aukomassa sitä kun Black esitti hänelle kysymyksen... Kalma hiljeni muutamaksi sekunniksi. Eihän hän muistanut ja toisekseen hän ei tiennyt edes kuinka pitkältä ajalta vuoden, parin vuoden vai kenties kymmenien vuosien muisti mennyt. Hän ei tiennyt.
"En ainakaan sitä miksi täällä olen... missä päin maailmaa sitten olenkaan." Kalma vasasi siirtyen sitten takaisin tuosta angstaus aiheesta mielekkäämpään puuhaan... Säkistä napattiin liha pala, jota käytiin ahtaamaan mahaan hyvissä mielin.
"...Tämä on ehkä tyhmä kysymys, mutta mitä ne haltiat on?" Kalma kysyi sitten keskeyttän ruokailunsa hetkeksi aikaa. Tyhmän kuuloinen kysymys ehkä, mutta kun hän ei tiennyt.

//Se ehkä näyttää jonkin verran nuorelle tytölle/naiselle, ellei miesmäisiä kasvon piirteitä oteta mukaan. Selma, tehkäämme sitten niin. Ilmoittele sitten tai minä ilmoittelen sinulle kun saan pelejä pois potkittua.//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Heinä 2009, 13:43

Black

Kalma kertoi ettei muistanut ainakaan sitä miksi oli täällä tai missä päin maailmaa edes oli. Ilmeisestikkin tuo oli menettänyt muistinsa siiltä ajalta, mitä Cryptissä oli ollut.. Sinänsä ihan hyvä että tuo muisti edes jotain... paitsi jos tuo muisti ihmisvihansa niin se ei ollut sitten parempi juttu. Sen pienen hiljaisuuden aikana kun Kalma päätti alkaa mutustumaan lihaa, Black mietti miten asiaa alkaisi purkamaan.. miten Kalmalle selittäisi tilanteen ja mitä kaikkea tuolle kertoisi.. ja mitä jättäisi kertomatta? Toisaalta, jos tuo saisi muistinsa takaisin ja saisi tietää että velho oli yrittänyt pimittää tuolta tietoja kun muisti oli mennyt, niin Kalma tuskin olisi kovinkaan iloinen. Tai mistä sitä tietäisi..

Blackin katse nousi lattiasta Kalmaan kun tuo kysyi haltioista. Black tuijotti tyrmistuneenä Kalmaa, mutta hymähti sitten pienesti hymyillen.
"Haltiat ovat taruolentoja, ulkonäöltään melkein kuin ihmisiä, paitsi haltiat ovat sirompia ja heillä on suipot korvat. On olemassa monta eri alalajia haltioista, mutta Cryptissä elää eniten 'normaali' haltioita.. Heidän kanssa olemme sodassa, he tekivät tämän sinulle" Black kertoi nyt noin lyhyesti.. mikäli Kalma pidemmän version haluaisi kuulla, tuo saisi mennä vierailemaan kirjastossa... olettaen tietenkin että Kalma osaisi lukea.
"... muistatko pillerit? Jotka Tomtom antoi sinulle..." Black kysyi vuorostaan Kalmalta kysymyksen.. Olisi erittäin mukavaa jos tuolla olisi edes tallessa ne pillerit.. jossain taskussa ne kai olivat, tai sitten eivät, mutta Black todellakin toivoi että ne olivat tallessa ja että Kalma yhä suostuisi niitä syömään pitääkseen oman kakkosensa kurissa... se tästä puuttuisikin että Kalma alkaisi riehumaan eikä haluaisi edes kuunnella mitä hänelle täällä oli tapahtunit.

//Jep jep, näin teemme. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Heinä 2009, 21:42

Kalmankoira

Voi kyllä Black Kalma muisti ihmisvihansa ihan liian hyvin. Olihan se nähty jo hänen reagoinnista hoitajaa kohtaan, jos se olisi tullut yhtään lähemmäs Kalma olisi varmaan repinyt tuon käden irti ihan surutta. Ihmsiin ei ikinä ollut luottamista, ei ikinä. Sen hän oli saanut oppia kantapään kautta menettämällä oman henkensä ja nyt sitten oltiinkin tässä ihmisvihaisena. Ja mitä tulikin sitten Balckin epäilyyn siintä jos tuo alkaisi pimittää häneltä tietoja kun hän ei muistanut itse mitään ja jos se palaisi... Hän olisi hyvin vihainen tuolle, eikä varmaan suostuisi enää pitämään tuohon mitään yhteyttä. Lopettaisi kaveeramisen kokonaan tuon kanssa. Häntä on niin saatanan usein petetty että hän ei pidä pettämistä pikku juttuna enää- oli se missä muodossa tahansa. Black saisi tehdä töitä jos hänet menasi lepyttää sen tempun jälkeen. Jos hän suuttui oikeasti jostakin, niin Kalma ei siintä ihan heti leppynytkään vaikkei nyt agresiiviseksi kävisikään. Kunhan ryhtyisi vittumaiseksi ja ärsyttäväksi.

Black kohotti tyrmistyneen katseensa häneen kun hän oli kysynyt haltioista, mutta naurahti sitten kertoen millaisia nuo haltiat olivat. Kalma raapi päätään varovasti kynsillään ja vaikutti vähän hölmistyneeltä hetken aikaa kun Black sanoi, että haltiat olivat hänet tähän kuntoon laittanut. Taruolentoja? Siis joitakin friikkejä vai- Kalma käytti kaikista taruolennoista nimitystä friikki. Ja toki hän osasi lukea. Silloin kun hänen muistinsa pelasi vielä hänhän välillä oli tonkimassa Blackin hyllyjä kun tuon silmä vältti... Etenkin silloin kun tuo oli jättänyt yksin asuntoonsa nukkumaan. Eihän hän koko aikaa ollut lueskellut, vain muutaman minuutin että alkaisi mukavasti ramaisemaan. Nukutti paremmin. Kirjat oli kuitenkin aina palautettu kiltisti hyllylle vahingoitumattomina.
Kalma kurtisti kulmiaan kysyvästi kun puhe tuli joistakin pillereistä ja jostain Tomtomista. Kalma oli hetken hiljaa kunnes vain pudisti päätään pienesti ei hän muistanut mitään tuollaista. Johan hän oli sanonut ettei muistanut mitään mitä täällä oli tehnyt tai miksi oli täällä.

Ne pillerit olivat oikeastaan huuhtoutuneet jonnekkin virran vietäväksi, niinkuin hänen takkinsakin jossa hän säilytti pillereitään. T-paita taas... no se oli mennyt rikki siltä seisomalta kun hän antoi kakkosensa ottaa kehostaan vallan. Vain housut olivat joten kuten säästyneet ehjänä, mitä nyt muuttuneet shortseiksi.
Kalma iski sitten hampaansa lihaan ja alkoi täyttämään sillä mahaansa ja energia varastojaan. Hän antoi nyt Blackin puhua, sillä tuo vaikutti haluavan kertoa hänelle miten asia on. Kyllä hän kuuntelisi vaikka tämä oli aika järkyttävää- ottaen huomioon Kalman ihmisvihan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Heinä 2009, 11:39

Black

Kyllä Blackin olisi luetellut haltiat tähän "friikki" kastiin, mutta hän piti näitä toisenlaisina friikkeinä.. se olisi vaikea selittää, eikä Black itsekkään sitä osannut selitellä kenellekkään, joten tuo oli aina pitänyt turpansa kiinni siitä mihin kastiin kenetkin laski.
Ja ei, Black ei todellakaan ottanut huomioon sitä pikku seikkaa että Kalma oli aina hipelöimässä hänen kirjojaan. Tuollaiset pikkuseikat olivat niin mitättömiä ettei niihin kiinnitänyt edes huomiota, saatika sitten muistanut jälkikäteen. Toisinaan tuostakin "pikku asioista ei kannata välittää" - tekniikasta oli haittaakin..

No, kävi ilmi ettei Kalma muistanut pillereitä eikä todennäköisesti edes omistanutkaan niitä enää. Kiva, nyt joku pikku murmeli saisi metsässä myrkytyksen tai mutaatioituisi jos niitä suuhunsa pisteli. No tuskin, mutta Black nyt saattoi kuvitella mitä ikinä sattuikaan. Velho huokaisi syvään ja mutisi jotain omituista oman kansansa kielellään, mutta nosti sitten katseensa takaisin Kalmaan ja mietti asiaa hetken.
"Selitän nyt tilanteen mahdollisimman tarkasti niiltä osin mitä minä tiedän... en todellakaan tiedä kaikkea mitä olet tehnyt tällä saarella tehnyt, mutta sen tietävät varmasti muut.." Black sanoi ja vaikeni hetkeksi.
Sitten velho lähti kertomaan kaiken alusta. Hän kertoi kuina hän ja kuningas olivat ensiksi törmännyt Kalmaan yöllä kylällä ja kuinka tuo oli yrittänyt nirhata kuninkaan. Hän kertoi kuinka Kalma oli tullut ja liittynyt ihmisten joukkoihin vaikka kuinka vihasi ihmisiä, Black kertoi myös sen että Kalma oli alunperin aikonut vain väliaikaisesti heidän riveissään pyöriä ja sitten aikanaan kavaltaa heidät, mutta muutama henkilö sai hänet muuttamaan mielensä. Black keroi lääkkeistä ja siitä miten Kalman keho oli reagoinut Blackin lääkkeisiin. Hän kertoi niistä muutamasta tappelusta minkä Kalma oli kakkosensa kanssa ottanut. Black keroi myös vankien teurastamisesta ja siitä kuinka Kalma oli kapakka tappelun päätteeksi raadellut muutaman ihmisen kylällä, jonka seurauksena tuo olikin saanut selkäänsä ruoskaniskuja. Ruoskaniskut ainakin vahvistivat tuon tarinan..
Velho kertoi myös siitä kuina Kalma oli pelastanut Anen metsästä, siitä kuinka Kalma oli antanut Anelle yksisarvisen lahjaksi ja siitä kuina paljon Ane Kalmaa ihaili ja kuinka paljon tuo tuosta välitti...
Lopulta, kun kaikki mainitsemisen arvoiset asiat oltiin tuotu esille ilman mitään pimittelyitä, Black kertoi vielä kuinka Kalma oli kadonnut.. Kuinka prinsessa oli tullut kertomaan heille haltioiden hyökkäyksestä ja kuinka he olivat tulleet liian myöhään paikalle...
"... ja sitten löysin sinut metsästä, joesta lillumasta ja nyt olet täällä" Velho päätti noin tunnin pituisen puheensa noihin sanoihin ja vaikeni sitten täysin.
Uskoisiko Kalma kaiken tuon? Black kyllä epäili, mutta toivossa oli hyvä elää.. mutta ei Black nähnyt mitään syytä miksi Kalma olisi epäillyt hänen valehtelevan, eihän siinä olisi ollut mitään järkeä..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Heinä 2009, 13:29

Kalmankoira

Niinpä Black sitten aloitti tarinansa siintä mitä hän oli täällä tehnyt, jossa meni likemmäs tunti kun tuo kertoi kaikki viimeistä piirtoa myöten. Oli jotenkin vaikea uskosa tuota kaikkea ensikättelemällä, mutta senkin kumosi se että hän oli tässä kunnossa ja hänet oltiin tuotu tänne hoitoon... miksi hän sitten ikinä olikaan tälläiseen kuntoon päässyt, mutta kosto olisi suloista. Hän tappaisi jokaisen jolla oli vähäänkin suipotkorvat lajista riippumatta. Niiden haltoiden takihan hän on menettänyt itsestään yli puolet, ties vaikka koko loppu elämäksi. Mutta siinä tarina lurittelu aikana Kalma oli ehtinyt popsia itsensä täyteen ja säkkikin oli löytänyt tiensä lattialle sängyn vireen. Loppuajan Kalma kuuntelikin sitten hyvin tarkkaan Blackin jokaisen sanan ja yksityiskohdan mitä tuo hänelle lateli suustaan, kunnes sekin tarina tuokio päättyi. Kalma nyökkäsi vain muutaman kerran, ollen kuitenkin vieläkin hieman hämmentynyt koko asiasta. Vaikka nyt ymmärsikin paremmin miksi oli ihmisten puolelle tullut, pettämisen hän ymmärtäisi kyllä ihan hyvin ja sen että hän oli mennyt ystävystymään vahingossa. Hän oli joitakin asioita kohtaan liian koiramainen, hyvänä esimerkkinä hänen liiallinen kiintyminen.

"Kuinka kauan siintä on kuin tulin tänne?" Kalma sitten kysyi ja nappasi mukin pöydältä hörpäten sen tyhjäksi yhdellä kulauksella, jonka jälkeen muki palasi pöydälle. Kalma jäikin sitten istumaan ja tapittamaan hiljaa eteensä tyhjän näköisenä. Tuli siinä taas yksi iso isku hänen päähänsä, jotka kaikki hänen olisi taas sisäistettävä jollakin kumman keinolla mieleensä.... vaikkei mitään muisti kuvia ollutkaan mistään.

"...Kun pääsen kävelemään voisitko näytellä vähän paikkoja? Eksyn vielä jonnekkin väärään paikkaan, jos yksin lähden hortoilemaan." Kalma hymähti pienesti ja osasi kuvitella itsensä jossakin kokous salissa murhaavien sekä hölmistyneiden katseiden kera, hupsis.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2009, 12:17

Black

Black saattoi vain kuvitella kuinka hankalaa oli sisäistää saatika uskoa tuollainen tarina, mutta ei Black sellaista päästäänkään olisi voinut keksiä. Black oli muutenkin hemmetin huono tarinan kertoja tai soveltaja, mutta valehdella hän osasi pelottavankin hyvin. Tosin hänellä ei ollut tapana valehdella yleensä.. ainakaan suuria valheita, mitä nyt välillä pieniä valkoisia valheita heitteli sinne sun tänne.
Mutta nyt Black saattoi vain toivoa että Kalma ymmärtäisi ja uskoisi edes jotakin, Black ei todellakaan halunnut riitaantua tuon kanssa..
Mutta Kalman seuraavista kysymyksistä päätellen tuo ei ainakaan torjunut koko tarinaa suoralta kädeltä.. hyvä vain.
"En tiedä yhtään kuinka kauan olet ollut Cryptissä, mutta siitä kun tapasimme ensimmäisen kerran on jo jonkin aikaa.. ehkä jopa jo kuukausi, en ole täysin varma" Black sanoi jääden sitten miettimään kauanko siitä tosiasiassa oli kun he olivat tavanneet.. mutta velho ei saanut sitä päähänsä, eikä hän koskaan ollut pitänyt aikaa niin kovin merkittävänä asiana pistää muistiin. Näin pitkäikäisenä "friikkinä" aika ei tuntunut niin arvokkaalta mitä normaalin, lyhyen elämän eläville ihmisille.

"Toki voin näyttää" Black vastasi Kalman kysymykseen siitä voisiko hän näyttää paikkoja tuolle, jahka tolpilleen pääsisi.
"Mutta veikkaampa että sinun on parempi levätä vielä.. vaikka oletkin aikaisemmista kolhuistasi toipunut aina yllättävän nopeasti." Black lisäsi hymähtäen pienesti... ihan hyvä vain ettei Kalma ollut tavallinen kuolevainen, tuohan olisi kuollut aivan varmasti aika päiviä sitten. Sitten Black nousi ylös tuolilta ja otti pari askelta kohti ovea, kääntyen sitten vielä Kalmaa kohden.
"Käyn kuninkaan luona, palaan sitten kun pääsen... koita olla teurastamatta ketään sillä välin" Velho sanoi ja kääntyi sitten ympäri ja lähti kävelemään pois huoneesta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Heinä 2009, 22:03

Kalmankoira

Ei tuon tarinassa muuta outoa kyllä oikeastaan ollutkaan, muuta kuin se että hän oli mennyt pelastamaan jonkun kakrun. Ei ollut oikein hänen tapaistaan, mennä hyvää hyvyyttään mennä kakruja pelastamaan. Ellei se sitten ollut joku tosi läheinen hänelle, niinkuin Ane Kalmalle olikin, mutta eihän tuo muistanut.

Vastaus tuli ja se se sai Kalman kallistamaan päätään hieman mietteliäästi ja olisi varmaan vain sitten kohauttanut olkiaan jos olisi sellaiseen kyennyt. Olkapäät hieman kipeinä ja toinen murtunut kivityksessä tai jossakin... Ja sitäkään hän ei muistanut.
"...Kiva, kuukauden muisti heitetty tuhkana ilmaan." Kalma mumisi enimmäkseen itsekseen hieman ärtyneen, mutta myös epätoivoisen oloisena. Vähemmästäkin kun ei muistanut mistään mitään ja hetki sitten hänen päähänsä oli pakattu ihan kivoja tietoja, mutta ei siinäkään kaikki. Toivottavasti hänen muistinsa edes joskus palaisi... Tämä vain oli niin inhottavaa kun ei edes muistanut minkä näköinen/näköisiä ne hyökkääjät olivat... tai ei sillä niinkään väliä, kaikki suippokorvat vain kappaleiksi niin kyllä se siintä.
"Kiva~" Kalma hymähti kun Black sanoi tulevansa hänen kartaksi. Hyvä niin... Ties minne eksyisi yksin pyöriessään pitkin linnaa. Herra nousikin sitten ylös ja ilmoitti menevänsä kuningasta tapamaan. Kalma vain nyökkäsi siihen... Hetkonen, kuningasta!? Oliko hän siis jossakin linnassa kenties? Varmaan tai jotain... Mitään Kalma ei kuitenkaan kehdannut kysyä vaan antoi Blackin poistui ovesta kaikessa rauhassa. Ei saisi tappaa ketään? Vaikeaa...

Siinä Kalma sitten yksinäisyydessä oli tunnin jos toisenkin, kunnes sitten nousi varovasti istumaan sängyn reunalle ja peitto vedettynä syrjään. Kalma astui varovasti lattialle ja nousi sitäkin varovaisemmin seisomaan. Jalkoihin koski hieman, mutta muuten oli ihan hyvä. Varovasti otettiin asskel, toinen, kolmas ja Kalman onnistui kävellä ihan itse metrin kun sitten kääntyi takaisin päin kävelemään. Ei hänestä vielä menijäksi ole, mutta piti ne lihakset pitää edes hieman vetreinä ja liikkua edes hieman.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Heinä 2009, 11:27

Black

Niin Black poistui paikalta ja jätti Kalman ypöyksin huoneeseen. Hän todellakin toivoi että Kalma saisi olla yksin, tuo tuskin tarvitsi enempää sähläystä ympärilleen.. ja ne typerät ihmiset eivät tietäneet minkä kanssa olivat tekemisissä, joten Black ei yhtään ihmettelisi vaikka Kalmalla napsahtaisi jonkin typerän palvelustytön suhteen.
Blackillä oli kerran napsahtanut. Oli todella lähellä ettei Black ollut vetäissyt tuolta kurkkua auki ja repinyt kieltä ulos. Black vihasi kun tuntemattomat utelivat liikaa hänen asioitaan, varsinkin jos tämä tuntematon sattui olemaan nainen. Naiset olivat pahimpia juorukelloja, varsinkin vanhemmat haahkat..
... Ai mitä tapahtui palvelustytölle joka sai Blackin napsahtamaan? No, sanotaan ettei tuo enää koskaan tule utelemaan mitään, keneltäkään.

Aika kului ja Black hoiti tylsän työnsä huolella, kuullen sitten jotain mikä saattoi kiinnostaa Kalmaakin. Kiltisti Black odotti että kuningas antaisi hänelle luvan poistua ja kun tuo sitten luvan antoi, Black poistui paikalta kuin rasvattu salama.
Nopein, tasaisin askelin velho käveli käytävää pitkin kohti sairastupaa. Sauvan tasainen kopsahtelu kaikui pitkin tyhjiä käytäviä, saaden kuoleman partaalla olevat, haavoittuneet sotilaat huutamaan kauhusta... nuo luulivat että kuolema tulisi nyt.
Mutta ei, Black saapui takaisin Kalman luokse ja painoi oven kiinni perässään, huomaten että Kalma oli jo jalkeilla. Velho hymähti pienesti laskien huppunsa alas ja käveli lähemmäksi.
"Minulla on uutisia.." Black aloitti saapuessaan lähemmäksi "Tiedetään jo että kimppuunne hyökännyt haltia ryhmä oli sininen kuiskaus.. siitä on ennenkin ollut harmia."
Tosiaan.. Sininen kuiskaus oli tunnettu myös ihmisten keskuudessa. Tuosta ryhmästä oli ollut eniten harmia näinä vuosina. Nopeita, tehokkaita ja tappavia... ja heidän liikkeitään oli erittäin vaikea ennustaa. Vaikka sininen kuiskaus olikin tuttu, siitä ei tiedetty melkein mitään...
"Ja en ole varma.. mutta prinsessa saattaa muistaa hyökkääjien kasvot, mahdollisesti nimetkin jos nuo niin typeriä ovat olleet että nimiä antoivat" Black lisäsi istuessaan alas tuolille.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Heinä 2009, 16:02

Kalmankoira

Kalma kyllä kuuli jo Blackin sauvan koputuksen kaukaa, kiitos tarkan kuulonsa, mutta valitettavasti ei oikein osannut muistin menetyksen kourissa yhdistää sauvan kolketta velhoon. Kalmalla oli enää muutama askel sängylle kun ovi avautui ja Kalma käänsi katseensa tulijaan, joka osttautui siksi Blackiksi esittäytyneeksi. Kas kun ei käynnyt valittamaan hänelle siintä, että pyöri nyt jo pystyssä, mutta ehkä parempi että tuo vain pitäisi turpansa tukossa. Hän voisi vaikka ärähtääkkin ja siintäkös hänen runnotut kylkiluut tykkäisivätkin. Joka paikka ihan mustelmilla sekä pisto ja viilto haavoja täyteen, murtuneita luita sun muutama mukavaa.... Kaikkein inhottavinta oli kyllä ettei hän sattunut muistamaan yhtään mitään koko seikkailustaan- ei ainakaan vielä.
Kalma istahti sängyn reunalle kun Black ilmoitti, että tuolla oli uutisia hänelle. Mistä muka? Päivän paras uutinen kyllä olisi, että joku voisi palauttaa hänen muistinsa, eikä tarvitsisi kitua tässä kaikessa tietämättömyydessä. No ei se uutinen ihan sitä ollut, vaikka sellainen olisikin kelvannut ihan hyvin, mutta joka tapauksessa se herätti aavekoiran mielenkiinnon ihan totaallisesti. Mutta ennenkuin tuo mitään kävisi sanomaan tuo asettui nojaamaan sängyn päätyä vasten peitto sylissään, sekä toinen käsi- se kivasti murtunut käsi. Siinä Kalma sitten kuunteli velhon viimeisenkin sanan ja hymähti sitten lopuksi. Ilme taisi kyllä kertoa hyvin, hyvin paljon... siinä näkyi selkeä koston himo ja halu repiä nuo haltian ryökäleet kappaleiksi yksitellen. Kalma jopa hymyili pienesti. Ja hänhän tuhoaisi koko sinisen lootuksen viimeiseen mieheen.
"Malttakoot vain kun saan yhdenkin niistä lootuksen jäsenistä käsiini..." Kalma hymähti jonkin asteen hullun kiilto silmissä. Hän jo melkein maistoi veren rautaisen maun suussaan kun hän vuodattaisi sitä hitaasti joltakin lootuksen jäseneltä ulos.

"Voisitko käydä pyytämässä sen prinsessan tänne? ...Mikäli sinulla nyt valtaa sellaiseen on." Nythän Kalma vasta vitsin lykkäsi ja Black saisi varmaan vuoden naurut, mutta ei voi mitään kun muista. Paska homma tämä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Heinä 2009, 13:20

Black, Lily

Black hmyähti pienesti Kalman uhkaillessa pistävänsä koko sinisen kuiskauksen matalaksi... tuo ei selvästikkään tuntenut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa ja Black alkoi vähitellen epäillä että tuo aliarvioi aina vihollisensa. Se tulisi vielä koitumaan Kalman kohtaloksi, ellei järjen ääni alkaisi koputtamaan päässä.. ei se aina ollut voima joka voitti.
Mutta Black tulisi olemaan tyytyväinen mikäli tuo edes yhdenkin sinisen kuiskauksen jäsenen pistäisi lepoon. Se ryhmä oli sen verran tehokas tappo kone ettei kukaan ollut vielä onnistunut tappamaan yhtäkään sen jäsentä. Yksi tosin saatiin kerran panttivangiksi.. mutta tuo murhasi itsensä selliin ennen kuin päästiin edes kuulustelu vaiheeseen. Oliko pelkuruutta vaiko sovittu juttu, mitään ei silti siitä haltiasta irti saatu.

Sitten Kalma kyseli prinsessasta.. Black mietti hetken asiaa, mutta nyökkäsi sitten pienesti.
"odota täällä" Black sanoi, nousi ylös ja poistui paikalta..
odota täällä... ihan kuin Kalma tuossa kunnossa olisi pitkällekkin hypellyt. Black ei ollut kovinkaan innoissaan esittelemässä Lilyä uudestaan Kalmalle, varsinkaan kun tuo ei muistanut mitään.. jos Kalma ei mitään pahaa tekisi, saattaisi tuo olla paha suustaan, mikä ei helpottaisi asioita yhtään.
Kului noin vartti, kunnes Black saapui takaisin Lily mukanaan. Prinsessa näytti astetta järkyttyneemmältä nähdessään mihin kuntoon Kalma oli saatettu.
"Luojan kiitos sinä olet elossa.." Lily totesi sitten kun he pääsivät lähemmäksi. Black pysytteli kokoajan Lilyn lähettyvillä, pitäen nyt entistä tarkemmin silmällä Kalman eleitä ja liikkeitä... Miksi ihmeessä hän oli näin epäileväinen Kalmaa kohtaan?! No, oli hänellä syynsä ja ne syyt olivat erittäin hyvät. Parempi pelata varmanpäälle, kuin aliarvioida ja maksaa siitä kalliisti....
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Heinä 2009, 14:41

Kalmankoira

Itsesuojeluvaiston puutetta? No ei nyt ihan, hän vain sattui olemaan varsin tarkka ylpeydestään ja jos hän perääntyisi taistelusta ilman järkevää syytä tai jättäisi kostamatta tälläisen teon... Hän kärsisi siintä koko elämänsä, yksinkertaista. Toisekeen hänellä oli kummallinen tapa taistella aina viimeiseen asti ja vasta sitten miettiä pakoon luikkimista. Mistä sekin sitten johtuu?

Black poistui sitten ja käski hänen odottaa täällä... Ja minneköhän hän tästä muka luikkisi? Joo, hän lähtee juoksemaan pitkin käytäviä pelottelemaan ihmisiä- mikäli hän sitten linnassa edes oli. Mutta jokainen nyt varmaan tajusi mitä tässä ajettiin takaa, hän ei aikoisi lähteä minnekkään tästä- ei ainakaan tänään. Huomenna voisi vaikka käydä vetämässä pienen lenkin ulkona, muttei sen pahempaa.
No siinä meni sitten jonkin aikaa, ennenkuin Black palasi sen Lily nimisen naisen kanssa, joka myös prinsessa oli. Ja herran jestas kyllä häneltä sen verran älliä löytyi, ettei hän sentään prinsessan päälle kävisi. Mutta edelleenkään hän ei päästäisi ketään ihmistä koskettamaan itseään, mutta kuten koirakin; Kalma varoitti ensin murisemalla ja jos se ei mennyt perille hän purisi sormet irti. Hän käyttäytyi suoraan sanottuna kuin nurkkaan tai kaltoin kohdeltu koira.
"...Taisi kuitenkin puolet jäädä matkalle." Kalma hymähti pienesti Lilyn sanoihin ja hiljeni sitten hetkeksi aikaa... Onkohan Black kertonut jo ettei hän muistanut tuon taivaallista täällä olostaan? Toivottavasti. J a kyllä Kalma huomasi ja vaistosi Blackin jonkin asteen hermostuneisuuden, sekä sen että tuo piti häntä tarkemmin silmällä kuin aikaisemmin.
"Menen kuitenkin nyt suoraan asiaan: muistatko kenenkään hyökkääjän kasvoja? ....Tai mitä ylipäätänsä silloin tapahtui?" Viimeinen kysymys esitettiinkin sitten lähinnä oman uteliaisuuden merkeissä. Ja nyt tuli muuten vasta ajateltua, että missä hitossa hänen aseensa olivat? Jalkajousi ja veitsi, joka hänelle taisi olla rakkain kulkenut mukana vaikka kuinka kauan. Olivatko ne hukkuneet jonnekkin kaiken tiimellyksen keskellä kenties? Jos niin oli hän tuskin näkisi aseitaan enää koskaan ja hänen olisi hankittava uudet... Ja mitenköhän sekin sitten onnistuu?
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Heinä 2009, 13:48

Black, Lily

Kyllä Lily oli tietoinen ettei Kalma muistanut mitään täällä viettäneestä ajastaan, mutta mitä sitä suotta toistelemaan. Eiköhän Kalma itsekkin ollut tietoinen että muisti oli mennyt. Black oli kertonut Lilylle Kalman tilasta aikaisemmin ja nämä olivat päättäneet että pitäisivät Anen poissa tuon kuvioista kunnes Kalma voisi paremmin tai muistaisi edes jotain.. tosin siitä ei voinut olla varma, tulisiko tuo koskaan muistamaankaan mitään. Toivottavasti tulisi.
No, Kalma sitten kyseli muistaisiko Lily mitään hyökkäyksestä. Lily nyökkäsi pienesti, ennen kuin alkoi selittämään.
"Olin lähdössä ratsastaan ja törmäsin sinuun kylällä, joten lähdit mukaani metsän reunalle.. siinä meni jonkin aikaa, ennen kuin tummahiuksinen, sinisiin pukeutunut haltia tupsahti eteemme ja alkoi latelemaan ehtojansa. Sinä tietysti pistit vastaan ja pikku tempauksesi ansioista minä pääsin pakoon... Muita hyökkääjiä en nähnyt, muuta kuin mustahiuksisen haltian.. hän oli ilmeisesti ryhmän komentaja... mitään muuta en osaa hänestä sanoa kuin että hänellä oli mustat, melko pitkät hiukset, hän pukeutui sinisiin ja oli melkolailla sinun pituinen.. ehkä hieman pidempi.. ja hänen silmänsä olivat viirumaiset, keltaiset väriltään" Lily lopetti pikku kuvailunsa ja jäi sitten miettimään olisiko muuta mainitsemisen arvoista vielä.. ei hänelle ainakaan tullut mieleen, joten hän sulki suunsa ja jäi sitten hiljaiseksi.
Black pyöritteli aisoita päässään.. heillä oli nyt kohtuu tarkka kuvailu Sinisen kuiskauksen johtajasta, mutta vielä puuttui nimi.. senkin saisi varmasti jostain selville, kunhan osaisi vain etsiä.. Black tiesi muutaman jotka saattoivat tietää asiasta jotain ja yksi heistä asui jopa linnan muurien sisällä....
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Sairastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron