Kirjoittaja suskari » 30 Heinä 2009, 21:16
Kalmankoira
Kyllä Kalma oli LIIANKIN tietoinen, että muisti oli mennyt ja sekös aavekoiraa kismitti ihan tuhottomasti, muttei viitsinyt sitä pahemmin näyttää. Johan tämä koko huone olisi sen raivon puuskauksen seurauksena ollut remontti kunnossa- ainakin huonekalut ja kaikki mikä vain hajotettavissa olisi. Eikä tässä kunnossa pahemmin riehuttu, sen verran Kalmakin sentään tajusi. ...Mutta jos se vankila juttu pitää paikkaansa niin hän haluaa ensinmäisenä kun punkan pohjalta pääsee hakkaa jonkun vangin nyrkkien kanssa hengiltä ja vielä senkin jälkeen piestä ruumista tohjoksi. Eihän se mitään auttaisi paitsi hänen raivoonsa, joka oli juuri saanut uuden viha kohteen: Haltiat.
Lily alkoi sitten kertomaan kaiken mitä tiesi tapahtuneesta ja Kalma kuunteli tarkkaan selityksen sen yhden haltian ulkonäkö esittelyn tullessa. Sininen puku? Kalma pysähtyi vähäksi aikaa miettimään ja uppoutui täysin omaan maailmaansa kuin olisi muistanut jotakin... ja muistikin, vaikkakin hämärästi ja epätarkasti, mitään selkeää ei ollut. Hän muisti hevosen ja sen sellässä olevan mehen, joka oli sinisiin pukeutunut, mutta kasvot jäivät ihan pimentoon samoin haju. Enempää ei tullutkaan flasbackiä, mutta tämä oli vain hyvä merkki sille että hänen muistinsa palaisi pätkittäin pikku hiljaa. Ja Herra suojatkoon sitä haltiaa kun hän vain muistaisi sen pirun kasvot. Mitään Kalma ei kuitenkaan sanonut kun sai pientä muistin palautusta.
"Tietääkö kuningas, että olen palannut?" Se kysymys esitettiin Blackille enimmäkseen ja olisi oikeastaan halunnut tuohon vielä kysyä, että mitä mieltä tuo oli hänen näinkin yllättävästä paluusta.
"Ja... tuota.. mistä minä sinut tunnen?" Kalma kysyi sitten prinsessalta unohaten kutsua tuota "neidiksi" tai "prinsessaksi". Mutta Kalma oli Kalma, eikä hän osannut/muistanut koskaan tuolla tavalla ketään puhutella. Ellei sitä pakottamalla pakoteta hänen kalloonsa ja tuskin prinsessa hänelle hirveästi suuttuisi.