Mikäköhän hel***in paikka tämä on!? || Aksu

Linnalla sijaitseva sairastupa on lähinnä tarkoitettu linnan väelle, sekä kuninkaan sotilaille. Kaikki jotka taistelevat ihmisten riveissä, ovat liittyneet armeijaan, voivat hakea täältä hoitoa haavereihinsa. Sairastupa on kolmikerroksinen sivurakennus linnan muurien sisällä. Sairastuvalla työskentelee niin tavallisia hoitajia ja lääkäreitä, kuin parantajiakin. Magian kanssa temppuilevat parantajat ovat kuitenkin ihmisten puolella harvinaisia, joten parantajaa pääsevät tapaamaan yleensä vain korkea-arvoiset kenraalit.
Alimmassa kerroksessa sijaitsee huoneita hätätapauksille, jotka juuri ovat saapuneet tuvalle. Toinen kerros on täynnä lepohuoneita ja ylin kerros on yksityisille hoitohuoneille, johon pääsevät vain harvat ja valitut.. he, jotka laskevat itsensä tärkeiksi.

Valvoja: Crimson

Mikäköhän hel***in paikka tämä on!? || Aksu

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Heinä 2009, 14:43

//Olemme siis aluksi kuviittelesti joella aluksi, sillä on hieman turhaa tehdä parin viestin takia topiccia jokeen... Vikise jos on jotakin vastaa n_n//

Kalmankoira

Aurinkoinen aamupäivä parhaimillaan linnut lauloivat ja oli muutenkin ihana aamu... Kuitenkin tämän kauneuden keskellä häilyi varjo ja veri tekoja puoleen jos toiseen ja yksi taistelija. Taistelija joka taisteli elämänsä puolesta paettuaan mestauksesta maailman tyhmimmällä tavalla. Hyppäämällä kaikessa tyhmyydessä korkealta kalliolta jokeen hakattuna ja nuolia täyteen.
Ja nyt tuon "sankarin" elottoman oloinen ruumis raahautui hiljalleen veden hiljaisen virtauksen mukana tuon pitäessä tajuttomanakin kiinni ainoasta oljen korrestaan kiinni, joka sattui olemaan puu tukki joka piti Kalmaa pinnalla. Suurin osa nuolista ja keihäistä oli irronnut tai katkennut tuon pudotuksen myötä tai lähteneet irti kosken pyörrityksessä ja siinä samalla repineet haavoja pahemmiksi. Luita oli katkenut haltioiden käsittelyssä ja tuon toisen käden olkapää oli selvästi murtunut. Ei siinä paljoa lääkäri tarvinnut olla kun sen näki ja lisäksi kylkiluitakin taisi olla poikki. Lyhyesti sanottuna armas aavekoiramme oli kuin rekan alle jääneen näköinen, joka paikka mustelmilla ja haavoilla. Hyvä että hengissä enää edes oli, se oli ihme.

Hitaasti virtaus johdatti Kalman velton ruumiin ranta törmän läheisyyteen, josta tukki jäi kiinni kahden pinnalla näkyvän kiven väliin. Kalman itse pitäessä kiinni edelleenkin tukista silmät kiinni ja juuri ja juuri hengittäen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Heinä 2009, 18:33

Black

Darius ja sininen kuiskaus olivat päättäneet jättää Kalman sikseen, tuon hypätessä alas jyrkänteeltä. Ei ollut mitenkään mahdollista että tuo olisi voinut selvitä hengissä. Toinen kenraaleista olisi halunnut lähteä vielä tarkistamaan asian, mutta tultiin siihen päätökseen että tuo olisi ollut täysin turhaa ja aikaa vievää hommaa. No, tilanteesta mentiin kertomaan kuninkaalle joka ei ollun kovinkaan innoissaan asiasta, mutta päätti ettei jatkotoimenpiteitä järjestettäisi.. mutta mikäli tuo olisi elossa ja joku vielä siihen sattuisi törmäämään, tuloksena olisi välitön teurastus...

Suuri susi jolkotteli pitkin metsää, liikkuen nopeasti ja hilaisesti. Blackin ei alunperin pitänyt lähteä tänää minnekkään, vaan viettää aikaansa prinsessan kanssa.. olihan hänellä sentään vapaapäivä. No, ne suunnitelmat menivät uusiksi kun Black sai kuulla muutaman aatelisen tulevan paikalle ja näiden tuovan omat tyttäret mukanansa prinsessaa tervehtimään.. ei kiitos, Black ei alkaisi katsomaan kikattavia seurapiiri neitejä sekunttiakaan.
Joten Black oli kirjaimellisesti livistänyt paikalta. Ei hän papitartakaan viitsinyt mennä katsomaan.. ja Kalmasta ei ollut kuulunut sitten hyökkäyksen. Kyllä, Lily oli kertonut hyökkäyksestä ja Black oli käynyt jopa paikalla muutaman vartijan kanssa, mutta koska kuningas ei ollut kovinkaan suuri Klaman kaveri, niin sen suurempia pelastus/etsintä toimia ei pidetty. Black tosin koitti tälläkin hetkellä jälkittää mahdollisia haltioita ja Kalmaa, mutta nämä olivat onnistuneet peittämään jälkensä todella hyvin. Ane ei ollut tietoinen Kalman katoamisesta, joten tuo ei pahemmin ollut edes kerennyt murehtia tämän perään...

Susi saapui joen varrelle josta se lähti hitaasti kävelemään eteenpäin, epätoivon pikkuhiljaa vallatessa tuon mieltä. Tuskin hän Kalmaa tulisi enää löytämään koskaan.. joko tuo oli oikeasti kääntänyt kelkkansa tai sitten teloitettu.. ensimmäistä vaihtoehtoa Black ei suostunut uskomaan, mutta ei voinut kieltää etteikö sekin mahdollisuus kummitellut hänen mielessään.
Pian Suden silmiin osui tuttu näky... Black pysähtyi hetkeksi tuijottamaan edessä olevaa tukkia, jonka päällä roikkui varsin tuttu hahmo.
"Kalma...?" Black sanoi lopulta ja syöksähti puolikuolleen Kalman luokse, muuttaen samalla muotonsa takaisin ihmiseksi.
Velho otti varovasti Kalmaa kainaloista kiinni ja raahasi tuon rannalle, nojaamaan lähintä puuta vasten samalla kun itse kyykistyi tuon viereen.
".... mitä tapahtui? Lily kertoi että jouduitte hyökkäyksen kohteeksi mutta.." Velho puhui lähinnä itsekseen, samalla kun tarkisti Kalmaa katseellaan.. auts, ihme että tuo oli edes hengissä enää!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Heinä 2009, 19:10

Kalmankoira

Mitä? Mitä tapahtuu...? H-hän liikkuu... Miksi? Miksi olo on edes näin kostea? Kalma kelasi yksinkertaisia kysymyksiä mielessään kun vanha kunnon velho noukki häntä ylös vedestä ja asetti nojaamaan puuta vasten, mikä sai tuon irvistämään kivusta. Sitten kuului ääni, vaikka se tuntuikin hyvin kaukaiselta. Kenen ääni se oli? Hyökkäys? Mikä hyökkäys? Kuka kumman Lily? Oliko se jotakin syötävää? Ja miksei hänen kehonsa totellut mitään? Hän ei saanut silmiään auki eikä liikutettua ainuttakaan raajaansa ja jos liikauttikin niin vastauksena oli jumalaton kipu. Mitä hänelle on tapahtunut? Kalma raotti aavistuksen silmiään, muttei kyennyt nostamaan päätään... Hän näki jonkun kengät edessään.. Kai ne kengät olivat? Ei hän erottanut niitä kunnolla surkealla päivä näöllään ja hänen päätä särki ihan jumalattomasti. Eikä ihme Kalman hius rajassa oli jumalton arpi ja sen ympäristö oli mustelmilla. Ei ihme, ettei pää oikein pelannut. Varovasti Kalma nosti päätään ylemmäs pitkin utuista hahmoa, jonka piirteitä tuo ei edes erottanut kunnolla. Näytti jopa noita hahmoja olevan välillä kaksikin ja välillä taas yksi. Jännä tyyppi... Lopulta Kalma pääsi tuon tyypin kasvojen tasolle katseellaan ja naurahti pienesti. Hänen huuruisia aivojaan huvitti kovastikkin se että tuo tyyppi hänen edessään moiniutui jatkuvasti. Joo kieltämättä hän oli nyt vähän päästään tillin tallin, mutta ei voinut mikään kun mikään ei toiminut kunnolla.
Olikohan tuossa edes ketään vai kuvitteliko hän kaiken? Kangastusta ja vain harhaa mitä hänen utuiset aivonsa tuottivat. Kalma naurahti uudestaan horisten jotakin mistä ei saanut mitään selvää kuin hän itse omissa jumissa olevissa ajatuksissaan. Sitten tuo nosti irvistäen toista kättään velhoa kohden ja kosketti hieman tuon olkapäätä... käsi tippui alas. Jep, joku siinä oli. Kalman olisi tehnyt mieli sanoa jotakin, mutta sitten kaikki sumeni ja pimeni taas. Pää notkahti alas...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Heinä 2009, 20:38

Black

Okei, ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä. Kalma ei selvästikkään kyennyt edes puhumaan, hyvä että edes hengitti. Black mietti hetken aikaa miten saisi kuljetettua Kalman helpoiten takaisin linnalle.. linnalle he kuitenkin menisivät, ei Black osannut Kalmaa auttaa! Hän oli velho, ei lääkäri tai parantaja. Blackin ajatukset katkesivat siihen kun Kalma jotain sopersi ja nosti toisen kätensä Blackin olkapäälle... mutta laski sen samantien pois. Oli tuo vielä hengissä, hyvä. Nyt perkele vie jos menisit kuolemaan! Black oli pitkästä aikaa löytänyt jonkun jonka kanssa oli samalla aaltopituudella, eikä hän aikonut tuosta löydöstä luopua helpolla.... kai tuota sanottiin sitten ystävyydeksi?
"Älä huoli... vein sinut turvaan" Black sanoi ja kirjaimellisesti halasi Kalmaa.. tosin ei pehmeilläkseen, vaan teleporttausta varten.
Black otti kunnon otteen Kalmasta, varoen tuon haavoja. Sen jälkeen Black teleporttasi heidät lähemmäksi linnaa. Tarvittiin yhteensä viisi teleporttausta, ennen kuin he saapuivat linnaan. Jokaisen teleportauksen välillä Black piti minuutin tauon keräten voimiaan ja koettaen pitää Kalman tolpillaan. Teleporttaus vei Blackiltä voimia yllättävän paljon, varsinkin näin pitkillä matkoilla ja näin monta kertaa.. hyvä ettei hän itse tuupertunut siinä samalla.
Lopulta he ilmestyivät ryminällä sairastuvalle. Black nappasi lähimmän sängyn päädystä tukea ettei itse kaatunut, samalla kun toisella kädellä piteli Kalmaa pystyssä. Hoitohenkilökunta tuijotti silmät lautasina kaksikkoa. Velho hengitti raskaasti ja vilkaisi astetta murhaavammin hoitajiin, kohottaen toista kulmaansa.
"Toin potilaan... miksi ette jo toimi!?" velho karjaisi lopulta samalla kun auttoi Kalman sängylle.
Velhon sanojen myötä hoitajat heräsivät todellisuuteen ja kävivät tutkimaan Kalmaa ja tämän haavoja, näyttäen melko epätoivoislta tapauksen suhteen...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Heinä 2009, 08:34

Kalmankoira

Blackin teleporttauksen aikana Kalma oli tajuissaan... Kai? Perkele kun päässä pyöri kuin karusellissa olisi ollut, eikä ollut minkään näköistä kontrollia kehoon tai mileenkään. Kaikki vain pyöri ympyrää päässä hurjalla vauhdilla eikä missään ollut järkeä, ei minkään näköistä. Kuin olisi katsonut kaikki muistot pika kelauksella läpi... takaperin läpi. Se oli hauska tunne.

No lopulta velho sai Kalman sairastuvalle asti ja asetti tuon makaamaan sängylle, josta lääkärit ja hoitajat tulivat pyörimään tuon ympärillä. Ensin toki riisuttiin tuon riekaleoset vaatteet pois, että haavat nähtäisiin paremmin, sekä kaikki muukin mahdollinen tuho. Tuon käsissä olevia rautoja ei taas saatukkaan ihan noin vain pois, siihen tarvittaisiin seppä. Onneksi raudat olivat onneksi sentään katkenneet, kiitos kakkosen muodonmuutoksen ja tuon voimien. Jokatapauksessa raudan puolikkaat voi irrottaa myöhemminkin tuon ranteista killumasta. Pää asia, etteivät olleet tiellä.
Seuraavaksi komennettiin joku keittämään vettä, jossa voitaisiin huuhdella tarpeen tullen leikkaus ja muitakin välineitä. Tosin tämän potilaan kanssa voi vierähtää useampi tunti jokaisen haavan paikkaamisen kanssa ja muutenkin hoitamisessa. Ellei sitten ota ja kuole käsiin, se ei olisi yhtään ihme.
No, lääkärit ja hoitajat alkoivat tekemään parhaansa laittaessa Kalmaa takaisin kasaan murtuneita luita myöten, jossa vierähti sitten monen monta tuntia ja varmasti monen mielessä kävi että tuo kuolisi leikkausten aikana. Mutta ei, aavekoira sinnitteli hengissä kaikesta huolimatta ja lopulta kun kaikki voitava oli tehty Kalmaa olisi voinnut ihan hyvin voinut verrata muumioon. Onneksi päätä ei sentään sen pahemmin kääritty, otsassa vain kevyt kerros sideharsoa vedettynä pään ympäri muu ruumis taas oli vedetty viimeistä ruumiin osaa myöten harsojen alle. Kaiken tämän jälkeen Kalma siirrettiin vielä parempaan sänkyyn vällyjen väliin lepäämään kaikessa rauhassa. Nyt loppu olisi vain ja ainostaan kiinni aavekoirasta itsestään...

Yksi vanhempi lääkääri käveli Blackin luokse ja pysähtyi tuon eteen tai oikeastaan hieman sivuun, avaten suunsa.
"On ihme jos tuosta selviää... Ja jos jäätte tähän pidemmäksi aikaa ilmoittakaa kun potilas herää." Aluksi tuo sanoi totuuden päin kasvoja ja pyysi Blackiä ilmoittamaan jos Kalma herää tuon ollessa paikalla. Mikäli sitten koskaan enää herää tuosta. Sanojensa jälkeen lääkäri jätti velhon rauhaan ja poistui huoneesta ties minne.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Heinä 2009, 14:03

Black

Ja sitten alkoikin itse parannus.. Black itse olisi samantien hakenut ihan parantajan paikalle, mutta ainoa parantaja jota linnassa oli, oli papitar, eikä tuon voimat kyllä noin moneen, pahaan haavaan vielä riittäneet. Rajansa kullakin. Jos Kalma nyt päättäisi meinata kuolla, Black kyllä raahaisi tuon sitten yhden vanhimman luokse.. kyllä, Black oli tietoinen että "jääsilmä" kykeni parantamaan haavoja ja tauteja, tosin se oli eriasia haluaisiko tuo... Velho oli kuullut että vanhin kolmesta ei ainakaan antanut mitään ilmaiseksi, eikä tuota houkutellut maallinen mammona.. mitä lohikäärmeet nyt rahalla tekisivätkään. Lisäksi siinä oli se ongelma että vanhimpien luolaan oli astetta hankalampi päästä, ellei osannut lentää.. ja lentäenkin matka oli pitkä, raskas ja vaarallinen. Lohikäärmeet kun eivät pahemmin pitäneet siitä että jotkut vierailivat heidän "johtajien" luolassa.

Black seisoskeli sivummalla pyöritellen ajatuksia mielessään, samalla kun lääkärit ja hoitajat tekivät parhaansa pitääkseen Kalman hengissä. Blackin olisi tehnyt mieli huomauttaa, että jos nuo antaisivat Kalman kuolla, hän henkilökohtaisesti teurastaisi jokaisen heistä, yksi kerrallaan ja kivuliaasti..
Mutta eihän se ihmisten vika ollut että Kalma oli tuossa kunnossa.. vaan haltioiden. Noihin suippokorviin olisi sitten hyvä purkaa raivonsa, kun sattuisi heihin törmäämään.
Meni monta tuntia, ennen kuin operaatio oli ohi ja Kalma näytti kuin muumiolta. Black vilkaisi sivusilmällä lääkäriä joka tuli ilmoittamaan että Black saisi heidän perään huudella mikäli Kalma heräisi... No, ei sillä etteikö Black olisi tänne joka tapauksessa jäänyt partioimaan.
Kun lääkärit ja hoitajat poistuivat paikalta, Black käveli Kalman pedin viereen ja istui sen viereen siirretylle tuolille. Tässä vaiheessa Blackiä alkoi kaduttamaan ettei hän nuorempana aloittanut opiskelemaan parannusloitsuja, vaan keksittyi täysin tuhomaiseen... eipä olisi uskonut että niitäkin loitsuja tulisi vielä joku päivä tarvitsemaan.
"nyt jos menet kuolemaan niin manaan sinut takaisin helvetistä ja tapan sinut henkilökohtaisesti uudestaan siitä hyvästä.." Black mumisi lähinnä itsekseen... söpön lapsellista, mutta samalla myös karua...
Siinä sitten odoteltiin että Kalma antaisi elonmerkkejä itsestään.. kyllä tuo näytti ainakin hengittävän... kai?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Heinä 2009, 14:48

Kalmankoira

Siinä menikin sitten jokunen tunti ennenkuin Kalma suostui näyttämään heräämisen merkkejä. Tuo liikahti aavistuksen verran unissaan ja lähti sitten aukomaan silmiään hyvin kankean oloisesti. Hui perkele kun kaikki pyöri kivasti ympyrää ja päätä tuntui joku hakkaavan lekan kanssa. Se ei ollut yhtään kivaa, ei sitten yhtään. Ja vielä kehtasi oksettaakin ihan jumalattomasti. Kohta lentäisi laatta jos ei muuta. Ämpäri tänne! Näkökenttä alkoi pikku hiljaa paranemaan ja ensinmäisenä Kalma näki katon... Mitäs muuta muka? Väsynyt katse liikkui pitkin huonetta hieman hölmistyneen näköisenä, kunnes saikin jonkun elävänkin näkyviinsä- Blackiä tarkoittaen. Tosin Kalma tuijotti tuota kuin näkisi tuon ensinmäistä kertaa kulmat aavistuksen kurtussa. Kukas hitto tuo oli? Ja missä helvetissä hän oikein edes oli? Mikään ei ollut tuttua ja turvallista ja eikös hän hetki sitten ollut jossakin ihan muualla kuin jonkin rakennuksen sisällä? Muistaakseen hän taisi pomppia hetki sitten jossakin metsässä ihan hyvin voivana... Kalma katsahti itseään, nyt siintä ei ollut puhettakaan. Mitä hänelle on tapahtunut? Voi kyllä Kalma ei muistanut mitään siltä ajalta kun on tänne saarelle tullut pyörimään vaan kuvitteli, että olisi ollut jossakin ihan muualla. Ei vain sattuneista syistä enää tiennyt missä...
"Kukakohan hitto sinäkin mahdat olla? ...Ja missä minä edes olen?" Kalma pamautti ilmoille kuin se olisi ollut normaaliakin. Hänellä olisi ollut paljonkin kysyttävää, mutta ei jaksanut ihan heti käydä riehumaan. Jumalauta kun heikotti ja päässä heitti mukavasti. Tämä ei kivaa.

Sitten tapahtuikin jotakin todella kivaa... Mahassa kierähti kivasti ja Kalma kääntyi automaattisesti sängyn reunaa kohden kun sitten laatta lensikin lattialle. Ei jumalauta... Mitä hänelle oli tapahtunut? Missä hän oli edes? Mikä aika mikä vuosi? Hän ei muistanut yhtään mitään. Miksi?
Kun maha parka oli sitten tyhjennetty Kalma kääntyi irvistäen varovasti takaisin sänkyyn makaamaan, vaikka suupielet olivatkin kieltämättä hieman oksennuksessa. Mutta minnes liikut tässä kunnossa?
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Heinä 2009, 21:20

Black

Aika tuntui kuluvan yllättävän hitaasti.. Black istui täydessä hiljaisuudessa koko tuon ajan Kalman vierellä, tuijottaen tyhjyyteen. Oikeastaan hän koitti tyhjentää mieltään.. se ei yhäkään onnistunut velholta kokonaan. Tosin tällä kertaa hän oli lähellä onnistua siinä, mutta sitten Kalma liikahti. Velhon keskittymiskyky herpaantui sillä sekunnilla ja tuo käänsi katseensa Kalmaan, joka pikku hiljaa alkoi heräilemään. Black tuijotti hiljaa Kalmaa, antaen tuon heräillä rauhassa.. mikäli nyt meinasi kokonaan herätä, saattoihan se olla että Kalma vain väliaikaisesti tuli tajuihinsa ja tuupertuisi taas uudestaan. Mutta ei, Kalma heräsi ihan kunnolla... mutta tuon ensimmäiset sanat eivät olleet musiikkia korville.
Ei siihen neroa tarvittu tajuamaan että Kalma oli menettänyt muistinsa.. Velho nosti toista kulmaansa kysyvästi, mutta käänsi katseensa pois Kalmasta yllättävän nopeasti kun tuo päätti laatata lattialle... Black ei YHÄKÄÄN kestänyt katsella oksentelua.
".... sanotaan että olet turvassa" Black sanoi nousten ylös ja käveli hakemaan Kalmalle vettä huoneen toisesta päästä.
Velho käveli takaisin Kalman vuoteelle ja laski mukin tuon vieressä olevalle pöydälle... juokoon itse, ellei välttämättä apua pyytäisi.
"Näemmä et muista mitään... voin kuitenkin selventää sinulle tilannetta, jahka olet levännyt ja voit paremmin.. mutta sanon vielä, olet turvassa täällä eikä kukaan aijo tehdä sinulle pahaa, joten älä suotta ala riehumaan" Black sanoi istuessaan takaisin alas.. hän todella toivoi että Kalma edes yrittäisi käyttäytyä sivistyneesti, eikä lähtisi riehumaan normaaliin tapaansa.. varsinkaan tuossa kunnossa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Heinä 2009, 10:49

Kalmankoira

Kalman toinen kulma nousi aavistuksen. Turvassa...? Voisiko tuota nyt mennä ihan sinisilmäisenä taas uskomaan? Kuitenkin puukottaa hänet hengiltä kun sellaisen tilaisuuden vain saa, mutta toisaalta tuon pitkän miehen silmissä ei näkynyt valheen häivääkään kun tuo sanoi tuon. Hyvä on kai hänen on hieman uskottava, sillä tuskin häntä olisi paikattu jos nuo aikoisivat tappaa hänet. Sanojensa jälkeen tuo lähtikin ja Kalma seurasi tuota katseellaan niin pitkälle kuin suinkin näki ja lopulta tuo palasi mukin kanssa, jonka laski vieressä olevalle pöydälle.
Muistinmenetys!? Kalma jäi tuijottamaan tuota miestä pitkäksi aikaa hyvinkin epäuskoisen näköisenä. Ei voinut pitää mitenkään paikkaansa, ei mitenkään... Jotenkin oli vaikea uskoa kun ei muistanut mitään ja sitten pamautetaan tuollainen väite päin naamaa, vaikkei muista tällistä yhtään mitään. Kalma pudisti päätään epäuskoisena ja tuli siinä samalla vilkaistuksi ulos jossa aurinko oli jo laskemassa horisonttiin. Mutta Kalman mielenkiinnon vei ihan kaikki muu kuin auringonlasku. Kesä? Mitä pirskattia!? Hänhän oli äsken tallustellut syksyisessä metsässä ja nyt... Kuin joku olisi sytyttänyt lampun palamaan Kalman päästä kun tuo viimein suostui mielessään myöntämään menettäneensä rakkaan muistinsa jonnekkin.
Katse siirtyi takaisin velhoon, mutta ei keksinyt tuolle mitään sanottavaa enää. Hän oli kieltämättä hieman järkyttynyt tästä kaikesta. Oli jotenkin tyhjä olo kun ei muistanut mitään, vaikka kuinka olisi halunnut.
Katse siirtyi mukiin pöydällä ja irvistäen Kalma kurotti sen tärisevälle kädelleen, asettuen takaisin makaamaan kylkeään hieman pidellen, au. Pieni hörppy mukista ja oksennuksen maku katosi suusta siltä seisomalta. Se oli pieni huolenaihe sillä aavekoiraa vain järkytti nyt se kaikkein eniten ettei hän muistanut mitään.
"Kuinka kauan?" Kalma kysyi vilkaisten hiljaisuuden päätteeksi tuohon kaljupäähän muki asetettuna vatsan päälle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Heinä 2009, 13:19

Black

Sen näki kyllä Kalmasta että tuon oli vaikea uskoa että muisti oli mennyt. Black voisi veikata että hänenkin reaktio olisi samanlainen, mikäli hänelle kerrottaisiin tuollaista. Black nyökkäsi pienesti Kalman jäädessä tuijottamaan häntä epäuskoisena, mutta mitään tuo ei enää sanonut. Parempi olla tuputtamatta liikaa tietoa sisään, ellei tuo sitä ihan vartavasten kysyisi. Kalma oli yhä toipilas, eikä Black yhtään ihmettelisi vaikka tuo tuupertuisikin yks kaks yllättäen. Tosin oli Black nähnyt kuinka paljon Kalma saattoi kestää.. ei tuo ihan heikoimmasta päästä ollut. Haltiat olivat tosin tehneet yllätyksen siinä suhteessa, että olivat saaneet Kalman näinkin pahaan jamaan.
Blackin katse siiryi Kalman katseen mukana ikkunaan ja velho jäikin tuijottamaan ulos ikkunsta, sillä välin kun Kalma päätti vihdoin juoda.. Black koitti yhä pitää ajatuksensa erossa äskeisestä oksennus kohtauksesta.. siivooja saisivat kyllä tulla hoitelemaan oksennukset lattialta ennen kuin haju leviäisi koko huoneeseen.
Velho siirsi katseensa takaisin Kalmaan tuon kysyessä kuinka kauan..
"en tiedä" Black vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi.. eihän hän tiennyt tuohon kysymykseen vastausta.
"tämä saattaa tuntua.. hassulta, ottaen huomioon ihmisvihasi" Black aloitti "mutta tässä sodassa olet liittoutunut ihmisten leiriin.. Olet Crypt nimisessä valtakunnassa, siitä minulla ei ole tietoa mistä ja milloin tänne tulit.. et kertonut koskaan sitä".
"tiedän sinusta ainakin nimesi.. sekä vale että oikean nimesi, sekä pikku ongelmastasi.... niin ja, minun nimeni on Black.. taisi äsken unohtua mainita sekin..." Black sanoi matalammalla äänellä, jääden sitten tuijottamaan Kalmaa mietteliäänä..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Heinä 2009, 14:28

Kalmankoira

Ei tiennyt... Kalman katseesta kyllä näki ettei tuo pitänyt tuosta vastauksesta yhtään. V***u kun olo oli niin tyhjä ja ei muistanut yhtään mitään! Kuinka pitkältä ajalta hän oli edes menettänyt muistinsa? No Kalma sai kiittää onneaan siinä, ettei ollut menettänyt koko muistiaan. Tuo muisti ihmisvihansa liiankin hyvin, ihan liian hyvin. Ja tuota häiritsi jokainen sekuntti tässä huoneessa kaiken tämän ihmis hajun keskellä. Ainoa lohtu oli tuo puoliverinen, joka tuntui tietävän hänestä jotakin tältä ajalta mitä hän itse ei muistanut. Tuo kertoikin sitten enemmän, joka sai Kalman jollakin tasolla järkyttymään. Tuo ei sanonut mitään, kunhan tujotti hiljaa mukia kädessään jota piteli vatsansa päällä.
Hän ihmisten kanssa jossakin sodassa? Missä sodassa ja mikä olisi niin hyvä syy, että hän tekisi sellaista? Kyllä Kalma tiesi olevansa varsin pähkähullu ideoittensa kanssa, muttei sentään niin hullu että ihmisten leiriin menisi. Kai? Muki kohotettiin huulille poissa olevan katseen kera kun Kalma tuntui tuijottavan vain hiljaa tyhjyyteen mietteidensä kera. Tämä oli ollut kova isku hänelle.

Kalma kuitenkin heräsi ajatuksistaan kun joku hoitaja tuli huoneeseen valkoinen kaapu päällään ja huvittava tötsä päässään- näin Kalman mielestä ainakin. Tosin Kalma ei suonnut tuolle mitään hymyä tai mitään muutakaan ystävällistä vaan tuo tuijotti tuota hyvinkin varautuneesti. Olisi varmaan valmis hyppäämään ikkunasta ulos jos tuo tulisi liian lähelle. Muisti mennyt joten oli vaikea luottaa mihinkään vähänkin epäilyttävään ja etenkään ihmiseen. Blackiin- niinkuin tuo itseään kutsui- Kalma luotti vain siksi, että tuo oli osittain friikki, kuten hänkin.
Hoitaja tuli lähemmäs ja Kalma nousi hieman tärisivien käsiensä varaan alkaen murisemaan kovaa ja korkealta mikä oli hälyyttävää siinä mielessä, että hän saattaisi käydä päälle. Oli tuo hujoppi sanonut mitä hyvänsä hänelle. Ei voinut vain luottaa... Hoitaja pysähtyikin kysellen mikä oli hätänä ja Kalman murina sen kuin voimistui ja tuo paljasti aavistuksen teräviä hampaitaan kuin koira konsanaan. Harmi vain että korvat puuttuivat ihan tyystin, jotka olisi voinut vielä painaa luimuun. Hoitaja viimeinkin tajusi että tuon olisi syytä pysyä kaukana tuosta friikistä... tuo vilkasi velhoon astuen Kalman vahtaavan katseen alla taaemmas sydän pampaten rinnassa. Vähemmästäkin kun tuo friikki tuijotti hoitaja parkaa hyvinkin murhaavasti kokoajan. Kalman murina laantui kun hoitaja jäi aloillensa sopivan matkan päähän, mutta makaamaan tuo ei suostunut käymään. Käsiin koski ja särki, mutta Kalma ei suostunut asettumaan makuullensa niin kauan kuin tuo hoitaja olisi tässä huoneessa.
"Häivy!" Kalma ärähti mitä runnotuista keuhkoistaan vain sai ja hoitaja lähti sitten jotakin omaansa mumisten. Kalma uskaltui sitten vasta makaamaan sängylle siiräen puolillaan olevan mukin pöydälle. Ei oikein maistunut vielä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Heinä 2009, 16:10

Black

Kalma ei pahemmin näyttänyt täydentävän tyhjästä vastauksesta jonka oli saanut. Black päätti pysyä taas hetken hiljaa ja antaa tuon sulatella asiaa ja selventää ajatuksiansa... jos ne siitä nyt selvenisivät yhtään. Velholla ei ollut mitään ideaa miten Kalman muistin saisi palautumaan... kai se palautuisi pikku hiljaa tai sitten ei ollenkaan.. mikä kyllä ottaisi päähän. Päästä puheenollen, voisinhan sitä kokeilla humauttaa tuota sen verran lujaa että muistot palautuisivat tai pääkoppa menisi kokonaan rikki. Tosin tuskin sekään toimisi, joten sivuutetaan sekin vaihtoehto samantien. Black itse ei osannut mitään muistinpalautus loitsuja, mutta hän osasi muistinmenetys loitsun, jota melkein käytti Lilyyn kerran.. mutta jätti senkin tekemättä.
Pian huoneeseen saapui hoitaja joka käveli lähemmäksi... Kalma päätti sitten nousta käsiensä varaan ja alkoi murisemaan kuin koira konsanaan, saaden hoitajan epäröimään kannattaisiko sittenkään tulla lähemmäksi vai ei.. Black kastoi murhaavan tyynesti hoitajaan kun tuo vilkaisi häneen, sanomatta mitään... velho ei juuri nyt itsekkään halunnut tänne ketään muuta ja olisi yhtäyhvin voinut possauttaa hoitajan taivaan tuuliin, ellei tuo olisi itse älynnyt lähteä pois paikalta Kalman ärähdyksen myötä.

Black tuijotti hiljaa hoitajan perään, kunnes tuo oli poistunut kokonaan paikalta. Sen jälkeen Black käänsi katseensa hitaasti takaisin Kalmaan, kunnes hymähti pienesti ja alkoi kaivamaan taskuaan.
Hän kaivoi taskustansa korun, jonka Kalma oli aikoinaan teetättänyt Anen antamasta jalokivestä.
"Pidin sitä tallessa sen aikaa kun sinua hoidettiin.." Black sanoi ojentaessaan korun takaisin Kalmalle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Heinä 2009, 18:28

Kalmankoira

Kaljupää penkoi taskujaan ja Kalma tujotti tuota sen hassun sekunnin epäilevästi, mutta samalla uteliaasti kunnes tuo ojensi... Ojensi hänelle korun, mikä oli kuulemma ihan hänen iki oma. Kalma katsoi pitkän aikaa Blackin kädessä olevaa korua epäuskoisen näköisesti ja vilkasi tuohon nopeasti, napaten sitten korun tuon kädestä itselleen. Kalma jäi katsomaan korua hiljaa itsekseen pyöritellen sitä kädessään, kunnes hymähti ehkä jotenkin turhautuneenakin. Häntä kismitti se kun hän ei muistanut yhtään mitään. Hän ei edes muistanut pikku korua.
"Miksi minulla on tämä?" Kalma kysyi ihan vain sen takia ettei hän sattumoisin sattunut olemaan niitä koru ihmisiä.. friikkejä. Hän ei huvikseen killuttimia kaulaansa laittanut, oli pakko olla jokin pätevä syy. Pakko... Jos hän olisi vain nyt kyennyt tämä koru olisi lentänyt seinään jumalattoman kiroamisen kanssa ja sdattelua siintä ettei hän muistanut yhtään mitään. Oikeasti tämä alkoi olla erittäin turhauttavaa. Mutta ehkä ajan kanssa hän saisi muistonsa takaisin ja sitten se joka hänet tähän kuntoon on laittanut saa maksaa verisesti. Hän maksaisi moninkertaisena velkansa takaisin. Hän repisi sen tyypin raaja raajalta palasiksi ja lopuksi paistelisi sen grillissä, söisi ihan itse tuon. Mitään Kalma ei kuitenkaan sanonut tästä ajatuksesta mitään Blackille. Korukin laitettiin pöydälle sillä tässä kunnossa siintä ei paljoa iloa ollut ja toisekseen hoitajat varmaan haluavat jossakin välissä vaihtaa siteet. Sen hän antaisi tehdä, mutta muussa mielessä häntä ei lähestynyt yksikään ihminen tässä rakennuksessa niin pitkään kunnes hän saisi muistinsa taas pelaamaan.

Sitten Kalma sammuikin kuin tyhjästä...

//Niin ja muuten Dariuksen kanssa otetaan jokus revanssi Kalman kanssa :D//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Heinä 2009, 17:11

Black

"sait sen Anelta kun pelastit hänet varmalta kuolemalta.. ja meinasit siinä itsekkin ohimennen kuolla" Black vastasi Kalman kysymykseen...
Parempi varmaan pitää Ane kaukana Kalmasta, niin kauan kun tuolla muisti olisi sekaisin.. Ties kuinka pahasti Ane siitä sekaisin menisi jos Kalma yrittäisikin repiä tältä pään irti seuraavalla kerralla. Ehkä parempi pitää Kalma kaukana kaikista kunnes toi voisi paremmin.. oikeastaan nyt olisi hyvä hetki heittää Kalma kauas kylästä ja toivoa että tuo ymmärtäisi omaa parastaan eikä palaisi riehumaan sinne.. mutta ei Black voinut Kalmaa minnekkään noin vain dumpata.. ei enää.
Kalma laski korun pöydälle ja päätti sitten sammua. Velho tuhahti pienesti ja nousi ylös tuolilta, jääden hetkeksi seisomaan tuon vierelle... äkkiäkös tuon olisi nyt päästänyt päiviltään... ja niitä oli varmasti monta jotka halusivat tuon päiviltä päästää. Suurinpiirtein jokainen vartija tässä linnassa, ehkä koko palvelusväkikin, mukaanlukien tietysti kyläläiset... muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Hetken mietittyään velho hymähti pienesti ja istui takaisin alas... parempi jäädä vahtimaan, kun kerran kehenkään ei voinut luottaa. Black sulki silmänsä ja antoi kehonsa vaipua "koomaan".. nukkumaan hän ei alkaisi, mutta ainahan sitä voisi levätä hetken.. tai vähän kauemminkin.

// toki :D tosin se ei kuulosta kovinkaan lupaavalta Dariuksen osalta. da lyhykäisyys //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Heinä 2009, 18:04

Kalmankoira

Kalman ja Blackin "nukkuess" kävi yksi hoitaja siivoamassa Kalman oksennukset lattialta ja poistui sitten vähin äänin kun potilas vaikutti nukkuvan... velho seuranaan. Ei tuolle silloin kukaan uskaltanut mitään tehdä kun tuo pahan suopa velho oli tuon aavekoiran seurassa, joutuisi vain ongelmiin siintä hyvästä ja pahoihin sellaisiin. Velholla kun sattui olemaan läheisetkin suhteet kuninkaan kanssa ja tuo voisi sanoa tuolle melkein mitä vain.

Kalma ei kuitenkaan tiennyt mitään vierailijastaan kun nukkui siinä kaikessa rauhassa ilman suurempia ongelmia, hengitys nyt oli hieman rahisevaa ja syystä- olihan tuon kylkiluita mennyt haltioiden kohtelun alla. Mutta jos Kalma suinkin olisi muistanut niin tuo olisi ihmetellyt kovasti sitä, että miksi hänet ylipäätänsä yritettiin mestauttaa kun tuohan oli sanonut, ettei aikoisi ottaa osaa ihmisten saati haltioiden kautta. Tuo oli edelleenkin puolueeton, vaikka nyt hyppikin ihmisten kanssa... Ei pelkästään ihmisten kanssa oleminen voinut niin paljoa vaikuttaa siihen, että pitäisi teloittaa syyttä suotta.
Kalma heräsi... heräsi painajaiseen joskus illan pikku tunneilla ja oli vaaka-asennossa istumassa hetken aikaa säikähtäneen näköisenä. Tuo oli juuri nähnyt siintä kohtaa unta kun hyppäsi itse kalliolta alas- osaamatta kuitenkaan yhdistää sitä oikeaan elämään. Kuka tahansa nyt voisi nähdä unta hyppäämässä alas kalliolta... piirityksen kera?
Kalma katsahti Blackin päälle, mutta kävi sitten makaamaan sängylleen takaisin.

//Kosto on suloista, mutta eiköhän Darius Kalmalle pärjää kenraalina ;) Tai ainakin uskoisin...//
suskari
 

Seuraava

Paluu Sairastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron