Lawrence
Law tosiaan ei kovinkaan pitkälle ehtinyt, kun kessu tuli... Larry huokaisi, ja raahasi itsensä ylös seinä pitkin, kun kenraali pamautti sen tosiseikan, että Law oli sekaisin.
"Ei pahalla herra, mutta itse käskitte minua tassuttelemaan auringonvaloon... Ja sotilaanhan on tarkoitus totella korkea-arvoisempia. Vaikken kyllä armeijaan kuulu, tottelen silti, herra.", Law virnisti hieman, alkaen taas kävelemään. Olihan se hienosti sanottu, mutta kyllä hän silti itseään haukku. Tyhmä, hölmö, idiootti, hullu, vähäjärkinen! Miksi hän meni tekemään sopimuksen demonin kanssa! Miksi? Koska hävisi, mutta silti... Ja koska se nimenomainen demoni oli ensimmäinen, joka oli kysynyt asiasta. Vampyyri puri hampaitaan yhteen, tuossa oli ovi... Josta pääsisi ulos. Käsi alkoi taas täristä... Ja ennenkuin law ehti estää, kilpi pongahti esille.
"Ei helv-", Lawrence kiroili, kun kilpi ilmestyi ilman varoitusta. Mitä hit... Noh, kyllähän hän hengenvaarassa oli, mutta nyt hän itse yritti tehdä tämän.
"Pois. Mene pois.", hän sanoi, vaikka se olikin turhaa. Ei se lähtenyt, vaikka sanoi mitä, vaan pysyi siinä. Sieluton kapistushan se oli. Sitten vasta, kun hän saisi perillisen, se jättäisi hänet rauhaan, mutta ei ennen. Law ravisti kättään, mutta eihän se silläkään lähtenyt.
"pahus..."