Anna kun avaudun || Crim

Sairastupa sijaitsee lähellä kokoustaloa. Tupa on tarkoitettu niin sotilaille, kuin tavallisellekin kansalle. Haltiat pitävät erittäin hyvin huolen siitä, ettei mahdolliset kulkutaudit pääse leviämään. Haavoittuneet voivat hankkiutua hoitoon tähän kauniin valkoiseen, rauhallisenoloiseen rakennukseen. Sisustus on raikasta ja hillittyä. Rakennus itse on kaksikerroksinen. Ylempi kerros ovat tarkoitettu aatelistolle, kun alimmassa kerroksessa hoidetaan tavallista kansaa. Sairastuvalla sijaitsee myös orpokoti, johon sodassa vanhempansa menettäneet lapset voivat hakeutua hoitoon. Haltioiden kaupungissa harvoin näkee kadulla eläjiä, elleivät jotkut välttämättä päätä asua mieluummin kadulla, kuin tietyssä paikassa.
Sairastuvalla työskentelee niin tavallisia hoitajia, kuin myös parantajia.

Valvoja: Crimson

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Helmi 2015, 13:02

Muutaman vaativamman liikkeen myötä kävi myös kuuraparta saavuttamaan nautintonsa huipun, saaden kenraalin vihdoista viimein pysähtymään liikkeissään. Silmäpuoli tuijotti Delathosia tuon jatkaessa puhumista, mainiten jälleen Iriadorin. Haukansilmä oli viittä vaille valmis tirvaisemaan allaan makaavaa nyrkillä päin näköä, mutta ei sitä tehnyt. Sen sijaan kenraali kävi nojautumaan eteen päin, antaen kuuraparran varren liukua ulos itsestään.
Ilme ei käynyt värähtämäänkään Delathosin puheiden myötä, saatikka silloin kun tuo kävi jälleen reittä puristamaan. Mutta, sen sijaan että Darius olisi näyttänyt tavalliselta, mitäänsanomattomalta kivikasvolta, oli kenraali jokseenkin... Surullinen. Hengitystään tasaillen Darius jatkoi kuuraparran tuijottamista, joskin pikkuhiljaa se alkoi näyttämään siltä, että vanhempi tuijotti tyhjyyteen ja Delathosin pärstä sattui vain olemaan samassa suunnassa. Hän ei vastannut mitään Delathosille. Ei hänen tarvinnut, kaikki ne tunnetilat mitä moiset puheet olivat herättäneet, pystyi näkemään silmäpuolen kasvoilta.
Sitä paitsi, Delathos oli oikeassa.

Viimein se katse liikahti johonkin suuntaan. Darius kävi nojautumaan ylemmäs ja kiepahti pois Delathosin yltä, istahtaen kuitenkin sängyn reunalle. Hänen oli tarkoitus kyllä nousta saman tien sängyltä pois, mutta tässä humalatilassa niin nopea nouseminen ja tasapainon hakeminen seisaaltaan olikin huono idea. Piti istahtaa hetkeksi.
Hän tunsi olonsa niin vastenmieliseksi. Teki pahaa edes ajatella Iriadoria tässä tilanteessa. Kenraalista tuntui, kuin hän olisi saastuttanut korkeahaltiaa pelkällä ajattelullakin. Kuinka hän saattaisikaan enää edes koskea sokeaan, ilman että tuntisi vastenmielisyyttä itseään kohtaan.
Kasvot painuivat vasten kämmeniä kyynärien ottaessa tukea polvista, Dariuksen hakeutuessa kyyryyn istumaan. Häntä hävetti, hänellä oli likainen olo mikä tuskin tulisi edes pesulla lähtemään... Lisäksi päässä pyöri alkoholin takia ja äskeisen riehumisen johdosta puski pintaan jonkinlainen uupumuskin.
"Kyllä se taidan olla minä, joka on vastenmielinen...", Kenraali kävi mumisemaan aikalailla itsekseen, samalla kun koitti kyyryssä ollessaan kerätä voimia nousta ylös vuoteelta.



// HATIIIIINNNNNNN. Yksi kuiskaus tulossa. Postiennakkona. Tuodaan suoraan ovelle. tässä laatikossa. Ootas vaan ku tuun ja spammaan sulle sit taas doodle kuvia. Näin niiku munhan ei pitäis tehä animaatioo jostain helvetin näytelmästä kouluun, ei, kyl mul on aikaa piirrellä heruIrejä. ERU DISSAA AINA. ERU ON DISSAUKSEN MULTIHUIPENTUMA. Aamuviideltä on paras <3 Kiitos tästä, oli ihanaa herätä ja nähdä jotain kivaaaa. Timi sai odottaa takapihalla sen aikaa ku nakuttelin vastauksen, nyt voidaan lähtee lenkille (D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Helmi 2015, 20:50

Mielihyvä kulki läpi kehon, jättäen tilalle lähinnä hyvänolontunteen ja uupumuksen, jolta pohjoisenhaltia tuskin enää sängystään nousisi ennen seuraavaa aamua. Kätensä tummahipiä pyyhkäisi puolihuolimattomasti lakanansyrjään, käärien sen vielä niin patjan alle, ettei se sotkisi sängynpeitteitä enempää. Puoliumpinainen katse lähti sitten kuromaan Winderin turpaa kohden, huomaten tuon olevan jokseenkin… murtunut. Tuijottavan kohden käsipuolta, mutta silti katsoen jonnekin… olemattomaan.
Väsyneenä kuuraparta kumartui hieman sängynlaidan ylitse tarttuakseen lattialla lepääviin housuihinsa, jotka mies vielä kiskaisi jalkaansa hankalasti. Hänellä oli kylmä, lisäksi tällaisesta tilanteesta löytyminen ilman vaatteita oli kovinkin… sopimatonta. Olihan ovi toki lukossa, mutta mistäs sitä koskaan tiesi kuka, miksi ja milloin siitä saattoi sisälle tulla. Ja kuolla siihen paikkaan, jos Delathosilta kysyttiin. Tummahipiä oli varsin valmis oikeasti lynkkaamaan jokaisen ylimääräisen joka tästä salaisuudesta tietäisi. Winderinkin puolesta.

Käyden kuitenkin syvään henkäisten rauhoittumaan taas sijoilleen, kiinnittyi pohjoisenhaltian katse Haukansilmään, joka sängynreunalla surkeana istui. Pieni, hetken kasvoilla viipyvä omahyväinen virne näytti taas Delin olevan varsin tyytyväinen siitä, miten oli onnistunut järkyttämään kenraalin muuten niin rationaalista mieltä. Mutta jokin päässä myös käski tuntemaan myötätuntoa ja sääliä Winderiä kohtaan – mikä sai kuuraparran nyrpistämään nokkaansa, laskemaan kulmiaan tavallista alemmas. Ei hän koskaan ketään ollut säälinyt, mutta Dariuksen häpeä tuntui tässä tapauksessa tarttuvan toipilaaseen. Oma oli häpeänsä! Winderin syytä kaikki! Mutta Delathos ei halunnut nähdä tuota emotionaaliseen puoleensa kääntyvää kenraalia…

Haluatko puhua tästä vastenmielisyydestä kanssani?”, valkohapsi yllättäen totesi hiljaisuutensa keskeltä, pitkään miettien miten haluaisi tähän tilanteeseen käydä reagoimaan. Suoltaa yhä törkyjä suustaan? Vai edes yrittää vastoin kaikkia tapojaan keskustella paremmin jonkun kanssa, ilman että virneensä takaa yrittäisi muita kiusata alati.
Jos haluat minun olevan rehellinen, niin olen halunnut jo pitkään puhua kanssasi muuten kuin… härnäämällä”, kai se oli jonkinlainen tunnustus Winderiä kohtaan. Ettei Del suinkaan omannut pelkkiä lihallisia himoja silmäpuolta kohtaa, miten nyt ehkä oli antanut turhankin selvästi olettaa jo pitemmän ajan.
En vain osaa miellyttää ketään muuta kuin itseäni olemalla kusipää”, tummahipiä hymähti pienesti virnistäen itselleen, itseään pienesti hinaten nyt sängyn toiselle laidalle enemmän.
Et kyllä tule selviämään tuossa kunnossa takasin tuville, tai mistä ikinä olitkaan tulossa”, ainoa käsi taputti muutaman kerran tilaa Delathosin vierellä, Delin katsellessa Winderin suuntaan samalla, ”Tule tänne”.


//YAYAYAYAYY PAKETTIA ODOTELLESSA, EN ENÄÄ KOSKAAN LÄHDE KOTOA MINNEKÄÄN 8> Sä ja sun doodlet <3 heruIri paras Iri. Eikun. ERU ON TOMMONEN! JACKA OTTAA ERUSTA SI MALLIA! Aamuviis on legenda, sitä tavoitellen taas tänään (DDD But naaaw, Timi reppana, MUTKO DOUBLE D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Helmi 2015, 21:35

Pienesti kenraali kävi kääntämään katsettaan Delathosin suuntaan, tuon aukaistessa turpansa hiljaisuuden päätteeksi. Jos totta puhuttiin, taisi Delathos olla viimeinen henkilö, jonka kanssa Darius halusi keskustella mistään syvällisemmästä. Kenraali oli vähällä todeta moisen myös ääneen, mutta kuuraparta ehätti jatkamaan ennen kuin silmäpuoli suutaan sai auki. Tummahipiä kävi avautumaan jokseenkin yllättävällä tavalla siitä, kuinka oli jo pitkään halunnut puhua Kenraalin kanssa. Siitä ei kuitenkaan ollut tullut mitään syystä tai toisesta, Delathosin tosin mainitessa, ettei osannut miellyttää ketään muuta kuin itseään - ja täten ei myöskään osannut keskustella kenenkään kanssa - olemalla silkka kusipää. Sen Haukansilmä oli käynyt huomaamaan turhankin moneen otteeseen ja tästä johtuen hänellä ei juuri ollutkaan mitään haluja keskustella Delathosin kanssa, tietäen - tai olettaen - tuon vain naljailevan ja piikittelevän. Mutta... Ehkä hänen olisi pitänyt vain oppia ymmärtämään Delathosin "huumoria". Jos totta puhuttiin, olisi Darius saattanutkin sen kestää kuuraparralta, jos he olisivat aluksi tavanneet ja ystävystyneet jollain muulla tapaa. Mutta, asiat olivat edenneet miten etenivätkin, eikä menneitä nyt voinut enää muuttaa.

Siinä tummahipiää kuunnellessaan oli Darius käynyt etsimään housunsa käsiinsä ja kävi kiskomaan mokomat jalkoihinsa, suunnitellen jo lähtöä. Kuitenkin, kun ylös kävi nousemaan otti kenraali saman tien muutaman turhankin haparoivan askeleen miten sattuu, joutuen nappaamaan tukea tuolista jonka sängyn vierelle oli tuonut. Häneltä oli kadonnut tasapaino jo kokonaan ja nyt jos lähtisi taittamaan matkaa sotilastuvalle, joutuisi hän nuohoamaan kirjaimellisesti seiniä, jos halusi pystyssä pysyä... Pihalla kävely olikin sitten hieman suurempi este. Sitä paitsi, mitä sivustakatsojatkin ajattelisivat, jos yksi eliiteistä tässä kunnossa julkisilla paikoilla nyt näyttäytyisi...?
Pidemmälle Dariuksen ei asiaa tarvinnut miettiä, kun Delathos kävi kenraalin tilaa kommentoimaan, tuoden esille faktan ettei Haukansilmästä olisi minnekään nyt kävelemään. Sen sijaan kuurapartainen kävi ehdottamaan, että kenraali kävisi hänen viereensä asettumaan. Äskeisen johdota ajatus kuvotti Dariusta, ei hän halunnut mennä lähellekään käsipuolta... Mutta oliko hänellä nyt muuta vaihtoehtoakaan? Jos hän lepäisi vain hetken... Sen verran, että pää selviäisi ja pystyisi kävelemään. Sitten lähtisi. Mutta tässä oli riskinsä. Darius ei luottanut Delathosiin, ei näin kahden kesken. Kentällä ja tehtävissä kyllä, ei tuo - toivottavasti... - kävisi miekkaansa kenraaliin survaisemaan, mutta nyt...

Haukansilmä tuijotti hetken kaikessa hiljaisuudessa Delathosia, kunnes huokaisi pienesti ja kävi haparoiden istahtamaan takaisin sängylle, jahka housunsa oli ylös kunnolla saanut. Myös paita käytiin vetämään ylle, ennen kuin kenraali paremmin kävi vuoteelle asettumaan makuulleen, kyljelleen, selkä kohden Delathosia, mahdollisimman kauaksi käsipuolesta.
Kenraali kävi huokaisemaan syvään, koittaen sulkea silmänsä hetkeksi, mutta se osoittautui huonoksi ideaksi. Heti kun silmänsä sulki, alkoi päässä pyöriä siihen malliin, että laatta lentäisi. Hänen oli pidettävä silmänsä auki ja pysyttävä hereillä, kunnes tämä suurhumala menisi ohitse. Toivottavasti pian.
"Ehkä pitäisi vain luopua asemasta...", Darius kävi yllättäen mumisemaan. Ei hän edes tiennyt, miksi alkoi puhua Delathosille, mutta ainakin tämä oli yksi tapa pitää itsensä hereillä "Ei minusta ole tähän. Halveksuvat vain. Pitäisi valita joko ura tai hänet".



// PAKETTI TULOSSA (D Mä ja mun doodlet aka pashkee tuutin täydeltä. HeruIri on Darin suosikki. Eiku. JACKA OPETETAAN KYLLÄ TAVOILLE SITTEN T: ERU. Jacka the cockblock. Aamuviis on legenda. Aamu viisi on paras aika Crimin kanssa <3 Timi on oppinu odottamaan. Koska DD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Helmi 2015, 01:03

Pohjoisenhaltia oli jokseenkin yllättynyt seuraillessaan miten Winder oikeasti kävi hänen vierelleen pitkälleen, kuten Del oli ehdottanut. Mahdollisimman kauas toiselle laidalle, mutta kävipähän hetkeksi edes lepäämään. Ja hyvä niin. Eipähän pakkasherran tarvinnut kuulla myöhemmin miten Haukansilmä oli kotimatkallaan toilaillut, tai peräti sammunut kesken kaiken jonnekin hankeen. Tuskin silmäpuoli lepäämään mielellään kävi, sen Delathos kykeni melkein jopa haistamaan. Mutta Dariuksen teko ajoi jonkinlaisen luottamuksen tuota kohtaan taas esille, tummahipiän ollessa kerrankin valmis käyttäytymään ilman sitä koppavaa asennettaan kenraalin läsnä ollessa. Valmiina kuuntelemaan, kun Haukansilmä siinä niin kovasti surkutteli – vaikka tuskin Delathosista mitään apua loppujen lopuksi olisi…

Winder kävi kuitenkin mumisemaan kaikesta hiljaisuudesta, miten hänen pitäisi vain luopua nykyisestä asemastaan. Valita työnsä ja kumppaninsa väliltä, samaan aikaan kun muut ympärillä jatkaisivat halveksuntaansa. Del olisi valinnut työnsä, mutta eipä hänellä ollutkaan ketään ketä rakastaa, toisin kuin Dariuksella.
Valkeahapsinen nosti ainoan kätensä päänsä taakse tueksi, tekemättä elettäkään sen eteen että alkaisi nyt Haukansilmään koskea. Tuo oli niin etäinen, kenties tippuisi vielä sängynlaidalta kun luulisi tummahipiän kuristavansa itsensä, jos Del edes sormellaan mieheen hipaisi. Kasvonsa pakkasherra kuitenkin puolsi hieman kenraalin takaraivoa kohden, kohottaen myös sitä ehjää kulmaansa asteen verran kummissaan.
Olet jo näin korkealla elämässäsi. Sinulla on arvostettu työ ja kumppani, miksi helvetissä tahtoisit valita niiden välillä kun voit pitää molemmat?”, kuuraparta ihmetteli, nostaen katseensa taas tyystin kattoon ”Tosin teidän tapauksessanne se kai on monimutkaisempaa… En minä osaa siihen tunteeseen samaistua, elämässäni ei ole koskaan ollut ketään niin tärkeää”.

Et sinä voi luovuttaa kesken. Tarvitset vain jonkun jolle puhua ja purkaa murheitasi, jos tuollaisia mietit”, Del hymähti, ”Mikset puhu Iriadorille? Mikset anna hänen tietää siitä mitä ajattelet. Kai se helpottaisi teidänkin asetelmaannekin samalla”. Näin pitkälle ajateltuna kuuraparta sekoitti vain omaa päätänsä yrittäessään olla rationaalinen keskustelun suhteen. Mutta Del sanoi mitä halusi. Asioita joita piti tärkeänä, olivatpa ne kuinka suoraan tahansa lausuttuja. Haukansilmä teki tästä kuitenkin omalta osaltaan hankalaa – ei Delathosin olisi koskaan edes täytynyt yrittää puhutella korkeampiaan näin. Kaipa se oli taas osittain pakkasherran epäkunnioittavaa asennoitumista muita kohtaan, ei häntä koskaan oltu erikseen koulutettu muita puhuttelemaan kuin sotilaskoulussa, josta sieltäkin Del oli lähtenyt seuraamaan lähinnä vain omia polkujaan isänsä arvojen ja periaatteiden perässä…


//TYKKÄÄN PAKETEISTA (D Aksun doodlet on parhaita. Mä en ees osaa doodlettaa. Pylly Crim. JACKA TAHTOO OPETELLA JOOOOO. JACKASTA TULEE ERULLE NINJATOVERI. Jacka the cockblock, VÄHÄN NIINKU. KELAA KUIN SE MÖNKIS ERUN VIEREEN AINA UKKOSELLA NAAAAAAAAAW. Mut jooooo aamuviis, tahtoisin vain <3 DD ON PARAS//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Helmi 2015, 01:35

Sentään tummahipiä ei käynyt koskemaan kenraaliin enää. Sitä humalainen osasi arvostaa, vaikka olikin olettanut sen olevan automaattisesti selvää tässä välissä. Darius ei kaivannut Delathosin läheisyyttä... tai ei ainakaan myöntänyt kaipaavansa. Joten käsipuoli saisi pitää raajansa irti Haukansilmästä, tai kenraali lähtisi pois paikalta alta aikayksikön, oli se sitten hyvä päätös tai ei.
Mitä pidemmälle Delathos puheissaan pääsi, sitä äänekkäämmin Darius alkoi tuhahdella ja jopa naurahdella - tosin kovin sarkastiseen sävyyn. Jo noista naurahduksista saattoi päätellä, ettei asiat olleet ehkä niin helposti ratkottavissa, mitä tummahipiä oli ehdotellut. Olihan se ystävällistä tuolta eikä Darius saanut ajatella kuuraparran olevan typerä moisten puheiden johdosta. Eihän Delathos tiennyt hänen tilannettaan. Tuo ei itse asiassa tiennyt mitään.
"Ja kertoisin hänelle mitä?", Kenraali pärskähti surkuhupaisesti "Hei Iriador, arvaa mikä minua tänään huolestuttaa? Se, että kuningas ja hänen pässinpäinen perkeleensä kävisivät jälleen ahdistelemaan sinua vain kiusatakseen minua tai opettaakseen minulle paikkani. Tai se fakta, että nyt myös kreivi tietää meistä ja saattaa hetkenä minä hyvänsä vaatia samanlaista nöyryytystä minulle sinun kauttasi, kuin kuningas aikaisemmin. Puhumattakaan siitä, että olen viimeisen parin vuoden aikana menettänyt enemmän sotilaita kuin vuosikausiin ja juuri nyt yksi kapteeneistani kaatui ja syy on minun, koska tein typerän päätöksen haastaa vihollisen eliitit".

"Ja kaiken lisäksi olet suhteessa täydellisen roskatynnyrin kanssa, ansaitsisit niin paljon parempaa kuin vanhan ja masentuneen silmäpuolen, joka tuhoaa itseään vähä vähältä alkoholin kautta, koska se on ainoa keino jolla saan itseni uneen iltaisin, enkä valvo öitäni tuijottaen sinua, kun nukut rauhallisesti vierelläni onnellisen tietämättömänä siitä, kuinka suureen vaaraan olet itsesi asettanut vain, koska haluat olla kanssani. Ties kuka sinut seuraavaksi raiskaa, vain jotta saisivat minut suuttumaan tai nöyryyttääkseen minua", Mitä pidemmälle Kenraali pääsi sarkastisessa avautumisessaan, sitä katkerammalta ja surullisemmalta silmäpuoli alkoi kuulostaa. Myös kroppansa reagoi, Dariuksen hakeutuessa kippuralle ja kävi nojautumaan entistä kauemmaksi Delathosista, vaikkei käsipuoli ollut senttiäkään lähemmäksi tullut.
"Haluan... Haluan vain pitää hänet turvassa... Haluan, että hän on onnellinen. Ja mitä useammin tuijotan yöllä kattoon, sitä varmempi olen siitä, että hänen olisi parempi ilman minua. Hän ansaitsee jotain paljon parempaa", Darius lähes kuiskasi tuntien, kuinka se ahdistava pala alkoi nousta kurkkuun "Mutta en... En pysty luopumaan hänestä".


// PAKETIT ON KIVOJA. Kovat varsinkin. Nii mut mä osaankin vaan doodleja, mä en osaa tehä mitään loppuun TOISIN KU SINÄ JOKA PIIRTÄÄ JOTAIN UH DELEJÄ SUOTANA. Jackasta tulee uber ninja. Jacka saatana, Areth heittää sen vielä pihalle nukkumaan (DD MUTTA NAAAWWWW Jacka ukkosella viereen jooo. Areth disaproves mut Arethilta ei kysytä nyt. DD on paras. Ja aamu viisi. Ja crim //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Helmi 2015, 03:56

Kenraalin surkuhupaiseen äännähdykseen Del ei oikeastaan taas kyennyt kuin kohottamaan kulmaansa. Ei hän osannut Winderille vastata tuollaiseen kysymykseen, kysyisi piru vie joltain muulta, joka omasi kyvyn auttaa muita! Delathos ei kyennyt kuin suojelemaan muita. Vetämään muita turpaan tarvittaessa. Mutta nyt kuuraparta taas huomasi ettei hänestä todellakaan ollut myötätuntoiseksi keskustelukumppaniksi kenellekään… ei hän… osannut.
Teki jollain mystisellä tavalla tuntea pahaa Haukansilmän sanojen myötä. Taisi kenraalin sanoissa olla pointtiakin. Tärkeitä asioita, jotka pitivät paikkaansa. Mutta osin Delathosista tuntui tuon avautumisen myötä myös, että Darius itse suurenteli ongelmiaan minkä kerkesi.
Hän haluaa olla vierelläsi. Hän haluaa tukea sinua, muttet selvästikään annan hänelle siihen täyttä mahdollisuutta”, kuuraparta henkäisi Dariuksen avautumisen jäljiltä, katsoen miten kenraali valui kippuraan hänen virelleen, ”Näkeehän sen. Tai siis… kun tiedän, no tajuat kuitenkin”. Tuntui pahalta katsella Dariusta. Tämä oli vaikeampaa Delille kuin uhrinsa saattaminen hautaansa oli koskaan, missään elämänvaiheessa ollut…

Et näe sitä potentiaalia hänessä, miten suojelevainen ja tarkka Iriador on kohdallasi, näyttämättä kuitenkaan lävitse lainkaan ulkopuolelle miten välittää sinusta”, käsipuoli henkäisi, tuodessaan kätensä päänsä takaa hieraisemaan partaansa paremmin ojennukseen, ”Hänestä kasvaa vielä jotain suurta, ja sinä toimit siihen tärkeänä alustana. Älä pilaa sitä mahdollisuutta, vaan pidä hänet itselläsi nyt kerta jotain tuollaista olet saanut, kuten haluatkin”.
Koska mikään tässä maailmassa ei ole tärkeämpää kuin rakkaus ja ne tärkeimmät jotka elämääsi saat haalittua. Sen jos minkä opin siinä vaiheessa kun tulin hylätyksi perheeni puolesta, lähtiessäni seuraamaan isäni periaatteita. En ole sivistynyt, osaan hädintuskin lukea, sitäkin vähemmän kirjoittaa koska siihen tarkoitettu käteni puuttuu sen ilkeämmän puoleni takia, en tiedä historiasta kuin kuulemani perusteella. En tarvitse kuin miekan käteni jatkoksi ja siitä koostuu elämäni, saavutukseni ja palkkioni. Olen kahdella jalalla kulkeva tappokone, ei minusta ole muuhun”, puheidensa lomassa kuuraparta oli nostanut käsivartensa rennosti silmiensä ylle, pakkasherran kuitenkin lähtiessä kapuamaan itsensä sähisten istumaan taas sängynlaidalle. Se ainoa käsi nojattiin toiseen polveen, leuan laskiessa paremmin nyt nojaamaan kämmeneen ja katseen kohdistuessa katon sijasta seinään.
En minä osaa keskustella järkevästi kenenkään kanssa, saat oloni tuntumaan niin.. turhalta kun puhut tuollaisia”, Delathos hymähti selvästi turhautuneena, harvinaisen totisena, ”Ei kukaan koskaan avaudu seurassani edes humalassa. Tiedä että jossain jäisen kuoreni alla kykenen tuntemaan myötätuntoa tuota mielipahaasi kohtaan. En vain osaa ilmentää sitä millään tavalla…".


//No niinpä. MUT DOODLET ON TÄRKEITÄ. Et ny dissaa siellä. VIELÄ MÄ PIIRRÄN DARISTAKIN NANNAKUVAN OOTAS VAAN! Jackasta tulee jooooo mä tahon Jackasta jotain tärkeetä ja hienoa ja eeppistä niiiii. Areth heittäis Jackan heti mielellään helvettiin sen kartanosta, mutta kun vaihtoehtoina on Jacka tai Erurage, niin on helppoa valita (---DDDDD Aksu on paras. Tykkään <3//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Helmi 2015, 04:47

Darius hymähti kuivahkosti Delathosin puheille. Mistä tuo tiesi, halusiko Iriador olla hänen vierellään vai ei. Jos jollain ei tähän suhteeseen ollut sanomista, niin Delathosilla. Vaikka Delathos nyt olikin yksi niistä harvoista, jotka korkeahaltian ja Haukansilmän suhteesta tiesivät. Kulmat kävivät kurtistumaan tummahipiän jatkaessa Iriadorista puhumista, samalla kun kenraali kävi huomaamattomasti lähinnä itsekseen päätään pudistelemaan. Ehkä asiat näyttivät erilaiselta sivustakatsojan - joka heidän suhteesta tiesi - silmin, mutta Darius tiesi kyllä paremmin kuin Delathos. Huvittavinta tässä tilanteessa oli se, että Delathos oli yksi niistä henkilöistä, jolta Darius halusi Iriadoria suojella. Kyllä hän muisti ne kaikki vihjailevat puheet, mitä tummahipiä oli aikanaan puhunut korkeahaltiaan kajoamisesta, eikä Haukansilmä todellakaan aikonut sallia sitä. Aran oli jo kerran väkisin maannut Iriadorin, se oli jo yksi kerta liikaa. Ja sekin kerta oli ollut vain, jotta Aran olisi saanut nöyryyttää Haukansilmää. Ei hän nähnyt sille mitään muuta syytä. Ei Aran himoinnut Iriadoria - toivottavasti... - kuin Delathos kenraalia.

Delathosin käydessä itsestään avautumaan, kuunteli Darius kyllä. Yllättävän tarkastikin, mutta juuri nyt hänestä ei ollut sanomaan mitään rohkaisevaa tai piristävää. Jos kuuraparta olisi käynyt kertomaan itsestään paremmin toisissa asetelmissa - esimerkiksi viimeksi, kun he Delathosin asunnolla olivat juomassa - olisi Darius osannut asiaan tarttua ja kysellä paremmin sotilaaltaan tuon olotilasta, mutta juuri nyt kenraali oli itse niin humalassa ja maassa, ettei kyennyt ajattelemaan mitään sanottavaa Delathosille. Muistiin kuitenkin koitettiin painaa tämä keskustelu, Dariuksen pyrkien palaamaan aiheeseen sitten kun oli selvin päin. Selvästi Delathos tarvitsi jonkun, jolle puhua, jonkun joka auttaisi, mutta juuri nyt humalaisesta ja maassa olevasta kenraalista ei siihen ollut.
"Et ole turha...", Darius kävi mumisemaan hetken hiljaisuuden jälkeen, takertumatta sen pahemmin Delathosin aikaisempiin puheisiin. Olisihan kenraali voinut jatkaa omista murheistaan avautumista, mutta se tuntui jokseenkin... typerältä. Ei hänen ongelmansa kuuluneet kenellekään muulle, hänen piti ne itse kantaa. Niin typeriä ja pieniä kun olivatkin.
"Sentään kuuntelet...", vanhempi lisäsi väsyneesti, koittaen kenties turhaa edes hieman piristää tummahipiää, ettei koko keskustelu menisi yhdeksi itkemiseksi.



// DOODLEJA DISSATAAN. Et sä mitään darista piirrä oot piirtäny sille jo armorit ja pärstäkuvan ja KAIKKI NE IRIDARIT JA UHFAKWF. Nii. Jackata tulee tärkee ja hieno ja eeppinen NIIIII. Eruragea ei kukaan halua kohdata (D EVER. Paskapuhetta mutta uskon (DDD Crim on parempi <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Helmi 2015, 05:45

Del lähti ujuttamaan yllään jo turhankin paljon löystyneitä harsoja päältään pois. Turhaa ne siinä roikkuivat, jos niistä ei mitään hyötyä ollut varsinaisesti. Kyllä lakanat imisivät haavoista yhä valuvan veren, vaikka olisihan se ollut siistimpää vuotaa sitä elämäneliksiiriä siteisiin. Ei pakkasherra kuitenkaan välittänyt. Aamulla hän saisi joka tapauksessa kuunnella hoitajien valittamista, oli tilanne sitten mikä hyvänsä.
Tummahipiän onneksi Winder ei kuitenkaan käynyt kommentoimaan mitään Delathosin sanomaan. Winder vain huomautti, kuinka käsipuoli ei ollut niin turha mitä tuo itse ajatteli. Sentään Del kuunteli. Tuskin hän muuta edes osasi, jos ihmissuhteista oli kyse…
Olen parempi kuuntelija kuin puhuja”, kuuraparta hymähti sijoiltaan, nakaten harsot lattialle jalkojensa eteen, ”Kuuntelen mielelläni jos haluat enemmänkin avautua, vaikka tuskin minusta apua sinulle on pätkän vertaa. Tahtoisin vain…”.

Tummahipiä hiljeni täysin, ihmetellen mitä oli tekemässä. Sanomatta koskaan mitään kesken päättyneen lauseensa loppuun. Mitä hän tahtoi? Olla jotain merkityksellistä kenties Dariukselle. Tai olla se salaisuuksia täynnä oleva Pandoran lipas, johon kenenkään ei tulisi koskea. Ikinä.

Älä nyt kuitenkaan luovuta, jos en muuhun kykene niin haluan olla tukemassa sinua edes jollain tavalla jatkossa”, käsipuoli totesi varsin rauhallisesti, oikeasti jopa tarkoittaen kerrankin sitä mitä sanoi. Darius oli hänelle tärkeä. Henkilönä. Kenraalina. Jonain alkeellisena ystävänmuotona, niin kitkerä kuin heidän välisensä suhde olikin toistaiseksi.
Oli siitä hyötyä tai ei. Kutsu sitä itsekkääksi haluksi jos niin mielit, en välitä”, tulipahan edes sanotuksi. Delathos kävi uudelleen makaamaan sängylle Winderin vierelle, antaen niiden pienien haavojen värjätä nahkaansa punertavaksi paikoitellen nyt kun harsot oli poistettu yltä. Eihän se ollut kuin pientä tihkumista, siitä huolimatta se sai jokseenkin heikonetovan olon Delathosille aikaiseksi.
Harkitse edes hänelle puhumista. Ei sinun tule kärsiä tuosta yksin, jos joku muukin tahtoo jakaa osan elämästään kanssasi. Tajuatko miten se edes satuttaa?”, käsipuoli tuhahti, kätensä taas kasvopuoliskolleen tuodessaan.


//TYST! DOODLET ON PARHAITA! Darista piirrän kaiken. Dari on mun nanna, piirrän siitä vielä tulevaisuudessa sata ja tuhat uutta kuvaa 8))))))) JACKASTA EI TUU KOSKAAN TÄRKEE PELKKÄ NYRKKEILYSÄKKI JA TURHA KÖKKÖPALLERO QQ. Eruragea ei taho kukaan kohdata ei. IT’S A PLANE. IT’S A POOP. NO IT’S THE FLYING PUSSY. NONI NYT :----D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Helmi 2015, 15:58

Delathos myönsi olevansa parempi kuuntelija, kuin puhuja. Sitä tuo kyllä taisi ollakin, ainakin näiden kokemusten perusteella. Ja jos totta puhuttiin, oli se jokseenkin huojentavaa omalla tavalla saada puhua jollekin. Eihän kenraalilla ollut ketään jolle näistä asioista avautua. No, Iriador tietenkin, mutta Haukansilmä ei halunnut huolestuttaa punapäätä yhtään enempää. Parempi oli vain hymyillä ja pitää huoli siitä, että Iriadorilla oli kaikki hyvin. Mutta Iriadorin lisäksi, ei Dariuksella ollut ketään jolle puhua näistä asioista. Ei hän voinut, kun niin moni asia oli salaista. Mutta näin Delathosin seurassa, ei kenraalilla ollut mitään menetettävää. Käsipuoli tiesi jo Haukansilmän salaisuuksista, joten miksei kenraali myös niistä sitten avautuisi? Vaikka noh, eihän Dariuksesta ollut avautumaan muuta kun näin omantunnontuskissa ja humalassa.

Kenraali tunsi kuinka käsipuoli kävi laskeutumaan takaisin makuulleen puheidensa lomasta. Ei hän tiennyt, miten olisi pitänyt reagoida Delathosin puheisiin hänen tukemisestaan. Olihan se jokseenkin... Yllättävää kuulla moisia Delathosin suusta. Tuota puolta tummahipiä saisi näyttää itsestään enemmänkin, mikäli halusi kenraalin ystävä olla. Tai sellaista käsipuoli oli ainakin indikoinut rivienvälistä.
Darius ei vastannut mitään Delathosille, tuijotti vain huoneen seinää kippurassa sängyllä. Yllättäen kenraali kävi kuitenkin käännähtämään ympäri, kohden käsipuolta ja siirtyi lähes kiinni toiseen. Toinen käsistä kävi nousemaan kuuraparran leualle, pakottaen Delathosin kääntämään kasvonsa kohden kenraalin omia, jotka olivat ehkä turhankin lähellä toista.
"Lupaa minulle", Darius aloitti kuiskaten, samalla kun levollinen katse tuijotti Delathosin silmiin, välillä turhankin vihjailevasti vilkaisten tummien huulien puoleen "Että jätät hänet rauhaan".
Olihan Delathos jo tavallaan sopinut kenraalin kanssa, että käsipuoli pysyisi kaukana korkeahaltiasta, mutta jostain syystä Haukansilmä ei luottanut siihen sopimukseen. Joten jälleen kännipäissään Darius halusi Delathosilta lupauksen.


// Sinä ja sun Daris (D SENKIN DARIFANI. JACKASTA TULEE TÄRKEÄ USKO POIS Eru tekee siitä tärkeen <: Rage erun jos päästäis ihmisten kimppuun niin sota päättyis viidessä minuutissa. NYT PERSE FLYING PUSSYT POIS :---------DD Jos Jaakko ois ninja ni oisko sen ninjanimi flying goat? Nauran yhä sarvipöllö vitsille. Vitsi oli oma keksimä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Helmi 2015, 18:07

Se aikaisemman aktin nostattama lämpö alkoi hitaasti laskea, kuuraparran rintakehänkin kohoillessa enää vain rauhallisesti, pitkänhartaista hengenvedoista kertoen. Delathos oli viittä vaille valmis vain nukahtamaan. Mutta niin kauan kun Winder oli samassa huoneessa seurana lojumassa, ei käsipuoli antanut itselleen lupaa vain nukahtaa. Del olisi valmis vaikka saattamaan Dariukse takaisin jos olisi pakko - ei hän yhteen kävelyretkeen väsähtäisi kuitenkaan...
Yllättäen pohjoisenhaltia kuitenkin tunsi Dariuksen kääntyvän vieressään itseään päin ja tulevan jopa lähemmäs. Pakkasherra hymähti, mutta vasta kun Haukansilmän käsi häntä leukaan tarrasi, nousi se oma käsi kasvoilta ylös niin että Del saattoi katseensa kohdistaa Winderiin. Taas Darius kävi pyytään käsipuolta lupaamaan hänelle jotain. Mitä? Väsynyt katse vain tuijotti silmäpuolista kohden ihan likeltä toisen kasvoja, Delathosin kohottaessa toista kulmaansa kysyvästi kun Haukansilmä välillä alemmaskin vilkaisi vihjaillen. Nytkö vasta se alkoholi ottikin kolahtaakseen kenraalin päähän?

Darius halusi kuuraparran lupaavan, että jättäisi tuon punatukkaisen kumppanin rauhaa. Taas. Olivathan he tästä jo sopineet, vaikkakin Del omalta osaltaa taisi olla se joka heistä epäluotettavuuden perikuva oli, eikä häneen koskaan luotettukaan. Ehkä ihan hyvä vain, vaikka toisinaan se harmittikin kuurapartaa itseään, ettei häntä pidetty millään tapaa luottamuksen arvoisena.
Hohtava katse kuitenkin tuijotti yhä kohden Winderiä, Delin hymähtäessä osin huvittuneena.
"Läheisillä uhkaileminen on parhain tapa ohjailla muita", pakkasherra aloitti, vakavoituen kuitenkin, "En minä häntä halua, en edes kuvittele voivani viedä sinulta jotain niin tärkeää. Tahtoisin vain...". Sieltä se kirottu lauseenalku taas tuli, saaden Delathosin häkeltymään taas hiljaa vain niille sijoilleen. Katse ei kuitenkaan irronnut missään välissä Dariuksesta.
"Tahtoisin vain... pitää teistä huolen...", mitä helvettiä hän oikein pehmoili, "OLET NIIN VAIKEA! Olet jo sekoittanut ajatukseni ja siinä vielä kehtaat olla vieressäni ja tuijottaa kuin pahainenkin piru!", tummahipiä ärähti selvästi turhautuneena Haukansilmän käytökseen, päänsä toisen otteesta irti vetäisten ja kyynärvartensa varaan jääden nojaamaan Dariuksen viereen. Ei hän ollut tällainen! Ei Del halunnut suojella ketään muuta kuin omaa nahkaansa! Vai halusiko sittenkin... Ei Del edes tuntenut sitä hyväsydämistä puolta itsestään. Ei hänellä koskaan ollut ollut tarve käyttää sitä...
"Tekisi niin mieli lyödä sinua", pohjoisenhaltia hymähti, katsellessaan yhä turhautuneen ja ärtyneensekaisella ilmeellä Dariusta vieressään.


//DARIFANIKERHON PUHEENJOHTAJA CRIM. KAIKKI OSALLISTUJAT SAA HAUKANSILMÄPINSSIN! AINOANA VELVOITTEENA ON TUKEA IRIDARIA! No mut todellakin. Rage Eru on oikeesti se joka sen rauhan si joskus tuo Cryptiin. MUTKU FLYING PUSSY :----DDDD SARVIPÖLLÖ OLI PARHAIN HEI. Jaakko ois Laughing goat.//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Helmi 2015, 19:58

Kulmat hakeutuivat astetta vihaisempaan kulmaan Delathosin käydessä mainitsemaan läheisillä uhkailemisen olevan paras tapa ohjailla muita. Kenraali oli valmis tirvaisemaan Delathosia saman tien päin näköä, mutta kuuraparta ehätti kuitenkin jatkamaan sanojaan. Tummahipiä tuskin tajusikaan, kuinka paljon silmäpuoli arvosti toisen sanoja. Eihän se tietenkään Dariuksesta päällepäin näkynyt, mutta kun Delathos kävi mainitsemaan, että halusi pitää huolen sokeasta ja Haukansilmästä, ei Darius voinut olla katsomatta kysyvän yllättyneesti tuota. Selvästi Delathoskaan ei ollut ihan selvillä mitä juuri meni avautumaan, ärähtäen lähes saman tien kenraalin olevan niin vaikea. Darius virnisti. Pienesti ja nopeasti, mutta kenraali virnisti. Jostain syystä Delathosin reaktio oli nyt niin huvittava, ettei hän kyennyt pidättelemään virnettään. Oliko Delathosilla sittenkin pehmeä puoli? Siltä se vähän vaikutti ja nyt käsipuoli koitti sitä kovasti peitellä. Olihan se hieman absurdi ajatus, että valkohapsi oikeasti olisi välittänyt Kenraalista ja halunnut suojella tuota ja hänen kumppaniaan. Mutta, Delathos sen itse oli sanonut.

"Kovin yleinen reaktio muilta kun minut näkevät",
Darius hymähti Delathosin mainitessa halustaan lyödä kenraalia.
Ennen kuin Delathos ehätti mitään Haukansilmälle vastata, kävi Darius kohottautumaan ylemmäs ja nojautui entistä lähemmäksi tummahipiää. Toinen käsistä kävi nousemaan Delathosin niskalle, vetäen käsipuolen lähemmäksi, Dariuksen käydessä painamaan kevyen, yllättävänkin lempeän suudelman tummille huulille. Eikä se jäänyt vain pieneksi suudelmaksi, kenraalin käyden hellän varovaisesti, pienesti vaatien vastakaikua tähän odottamattomaan vetoonsa.



// PUHEENJOHTAJA JA PERUSTAJA (D IRIDARIA TUETAAN JOOO, JOKAINEN SAA PINSSIN JA LIPPIKSEN. Rage Eru kuningattareksi. Koko valtakunnan hallitsijaksi saman tien. Eru potkii Cúthalionit pois ja alkaa hallitteen valtakuntaa Delian kanssa. No boys allowed. EI MITÄÄN MUTTEJA KUN NYT LENTÄVÄT KISSIMIRRIT PIILOON. Sarvipöllö oli paras, vuoden vitsi 2015. Aran ois flying fuck. Dari ois hiipivä homo. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Helmi 2015, 21:31

Delathos ei kyennyt kuin katsomaan hiljaa Winderiä. Hän olisi nyt vain halunnut että Darius olisi ottanut ja lähtenyt. Kuuraparta ei osannut enää ajatella edes selkeästi kaiken tämän jälkeen, joka jätti kummallisen tunteen tummahipiän sisälle. Delathos ei kyennyt ajattelemaan sen ylitse. Mieleen nousivat jatkuvasti vain ne sanat mitä suusta hetki sitten oli ulos pulpahtanut tarkoituksella… tai tarkoituksetta – EI DELATHOS TIENNYT! Ei hän ollut koskaan ennen ollut tällainen! Eikä kyllä tulisi koskaan olemaankaan!
Pohjoisenhaltia ei voinut kuitenkaan ottaa virnistääkseen pienesti Dariuksen kommenttiin lyömisestään. Mikäli pakkasherralla olisi ollut toinen vapaa käsi, olisi tuo todennäköisesti jo iskenyt ajat sitten Haukansilmää nenänvarteen. Mutta toistaiseksi, käsipuoli tyytyi vain nojaamaan käteensä ja katsomaan alakanttiin Winderiä.

Juuri kun Delathos oli kommentoimassa silmäpuolen edelliseen huomautukseen, nousi Darius ykskaks lähemmäs tummahipiän kasvoja. Del ei tehnyt elettäkään siirtyäkseen kauemmas, tai ylipäätään muuallekaan. Siinä kylmäkasvoinen vain tuijotti eteensä tympeänä siihen saakka, kunnes painoi kulmiaan alemmas kun Haukansilmä kädellään ujutti Delathosin kasvoja lähemmäs itseään. Hetken kuuraparta näytti oikeasti siltä, että olisi voinut tarttua Dariuksta riveleistä ja työntää lattialle vuoteeltaan, mutta se silkka inho ja vastenmielisyys toista kohtaan muuttui silkaksi yllättyneisyydeksi, Winderin suudellessa omatoimisesti tummempia huulia.
Delathos hymähti. Vieläkään perääntymättä. Sen sijaan oma käsi varovasti lähti hipomaan minkä pysty, pienesti Dariuksen käsivartta sormenpäillä, pakkasherran vastatessa tietenkin silmäpuolen vetoon. Samalla Delathos sai aikaa kasvattaa jäävuoren sisälleen, kerta Winder sen oli päässyt sulattamaan syystä tai toisesta. Jotenkin Dariuksen oma-aloitteisuus sai tummahipiän taas rauhoittumaan hitusen, hillitsemään sitä himoa oikeasti pyöräyttää toinen letistään pitkin seiniä. Puoliumpinainen katse tuijotti kuitenkin asteen verran pahaenteisesti koko sen hetken silmäpuolta siitä lähietäisyydeltä, suupieltenkin nykiessä kohden sitä tutuntyypillistä virnettä. Muutaman intohimoiseksikin luettavan suudelman jälkeen Del kuitenkin kurotti päätään sen verran että sai huulensa irti Winderistä.
Menetkös siitä nuolemaan jo jotain muuta”, kuuraparta hymähti.


//NII! Mitäs koskaan päästit mut foorumille, MITÄS OMISTAT JOTAIN HOTTIS DAREJA, OMA VIKA! (DD Rage Eru kruunataan joooo. Tulee niin amazon valtio sit. Eiku. Onks tää nyt se että aletaan nimeemään vastaavilla inkkarinimillä kaikki Cryptin henkilöt (---DDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Helmi 2015, 22:44

Delathos kävi vastaamaan humalaisen suudelmaan, saaden kenraalin hymähtämään pienesti suudelmien lomasta. Miksi hän tämän oli tehnyt, ei Darius tiennyt itsekään. Kai tämänkin pystyi pistämään alkoholin piikkiin. Jostain syystä Dariuksen olisi tehnyt myös mieli halata kuurapartaa paremmin tässä humalan huipentumassa, mutta sen verran rationaalisesti kenraali osasi katsoa, ettei nyt toisessa käynyt roikkumaan. Delathos oli yhä haavoittunut - nyt sen havaitsi erittäin hyvin, kuuraparran heitettyä sideharsot lattialle - ja toipilas, ehkä vain parempi välttää sen suuremmat riehumiset, varsinkin äskeisen jälkeen.
Kenraali kävi kuitenkin perääntymään siinä missä kuuraparta kävi kurottamaan päätään kauemmas. Käsipuolen tokaisuun virnistettiin pienesti, samalla kun käsi Delathosin niskassa kävi irrottamaan otteensa.
"Ehkä menenkin ja jätän sinut tänne nuolemaan haavojasi", Haukansilmä hymisi, samalla kun kävi jälleen kiepahtamaan sängyn reunalle istumaan. Selvästi kenraali mieti kahdesti nousisiko vai ei, päässä pyöri yhä mutta se hetken rauhoittuminen oli kyllä auttanut. Tai ainakin siltä se tuntui, ehkä se oli vain harhaa ja Darius tuuskahtaisi turvalleen heti kun ylös itsensä kampeaisi.

"Me keskustelemme vielä", Darius lisäsi sängynreunalla istuessaan, tuijottaen lattiaan etsiskellen sieltä kiintopistettä katseelleen. Mistä he tulisivat keskustelemaan, sitä Delathos sai jäädä arvuuttelemaan, mutta kenraali oli lähinnä tarkoittanut kuuraparran maagista puolta. Siitä piti ottaa selvää, katsoa, miten sen kanssa tulisi menetellä. Tuollaisena Darius ei aikonut Delathosia enää ryhmän mukaan päästää, ties vaikka käsipuoli kävisi omia kaatamaan, jos asialle ei tehty jotain ajoissa.
Kenraali kävi vetämään vielä syvään henkeä, ennen kuin kiskaisi itsensä ylös. Tasapainoaan tuo sai jälleen hetken hakea, samalla kun lähti noukkimaan kenkänsä lattialta ja kiskaisi mokomat jalkaansa kovinkin kömpelönoloisesti. Takki heitettiin niskaan ja hiuksia käytiin haromaan hieman ojennukseen, ennen kuin kenraali vielä vilkaisi Delathosin puoleen.
"Lähdemme takaisin kaupunkiin kun olet siinä kunnossa, että ratsailla pysyt. Joten lepää nyt", kenraali lisäsi kuulostaen jälleen tutun viralliselta, tylsältä itseltään. Niiden sanojen myötä Haukansilmä lähti hieman haparoiden kävelemään pois huoneesta ja tapeltuaan hetken lukon kanssa, poistui kenraali kohden sotilastupia lepäämään...



// DARI ON VAAN TOMMONEN TRASH KING EI SITÄ TARVII FANITELLA fanitellaan mieluummin Jaakkoa. T: Minä. Jaakkofani#1. Joo, hirvee amazon valtio! Ja kyllä, nyt alko nää nimeemiset. Enää ei voi perääntyä. SEOLISIINÄMITÄSITTEN?! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Helmi 2015, 23:17

Pakkasherra virnisti vinosti Winderin sanoihin omiensa jälkeen. Jaksoivat ne hieman herättää sitä kieroa huumorintajua tummahipiässä. Herättäen halua sanoa jotain yhtä nerokasta vastaan – mutta ei Delathos jaksanut. Tyytyi vain hymähtämään koko tilanteeseen, jonka jälkeen jäikin seurailemaan Dariuksen uutta yritystä päästä sängyn reunalta pidemmälle. Toivottavasti humalassaan uiskenteleva kenraali sentään tajusi, ettei Delathos millään ilveellä olisi päässyt sängystä hyppäämään ja avittamaan Haukansilmää pitämään tasapainonsa sekunneissa. Siinäpähän kaatuisi turvalleen. Se kyllä nauramisen muodossa olisi satuttanut kuurapartaa taas hitusen lisää…

Miten vain haluat. Eipä minulla kamalasti vastaan sanomista ole…”, sijaansa paremmin taas sängyllä ottava tummahipiä mainitsi ohimennen Winderin sanojen perään. Ei hän tiennyt mistä Darius halusi keskustella, mutta kiinnostiko häntä oikeastaan? Delathosia kiinnosti vain se fakta, että kenraali halusi oikeasti vaihtaa sanoja hänen kanssaan joskus tulevaisuudessa.
Sen sanottuaan, pakkasherra kuitenkin hiljentyi hetkeksi katseellaan seurailemaan Windin touhuja. Miten tuo puki loputkin tamineistaan ylleen kömpelösti, silti pystyssä pysyen. Varmistuessaan siitä että Haukansilmän tasapaino nyt edes jotenkin piti, oli Delathos taas valmis heittämään käsivarren silmiensä ylle.
Malta nyt ainakin yön yli”, käsipuoli kävi vielä kommentoimaan hymähtäen kenraalinsa sanojen perään. Jo huomenna hullu olisi valmis taittamaan matkan piilopaikasta takaisin kaupunkiin, siitä ei ollut epäilystäkään, mutta suistuiko Darius siihen oli taas eri asia.

Joka tapauksessa kaikki olisi selvempää taas huomenna. Selvinpäin ja levänneellä mielellä. Kun Winder nyt oli poistunut häiritsemästä, halusi Delathos vain unta. Levätä viimein kipunsa kunnolla pois ja vahvistaa jäistä kuortaan entisestäänkin, ettei Haukansilmän kaltainen tunari kykenisi sitä uudestaan sulattamaan.


//MINÄ FANITAN, JA SINÄ ET VOI KIELTÄÄ. Jaakkofani niiiii, SARVIAAAAAAAAAHHHHHHHH (DDD NIMEEMISISTÄ TEHDÄÄN LISTA, JONKA JÄLKEEN JOKAISEN FOORUMIN HAHMOA KUTSUTAAN SIITÄ ETEENPÄIN VAIN SILLÄ NIMELLÄ ETTÄS TIEDÄT. MUTTA EN TIEDÄ JOTAIN JÄNNÄÄ JA SIISTIÄ JOO?!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Edellinen

Paluu Sairastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron