Del ei saanut katsettaan irti Winderistä, katsellen vain vierestä miten tuo kokeili saiko käsiään enää kiinni. Kovin nätisti Darius noin muutenkin oli, ottaen huomioon ne aikaisemmat kerrat kun Delathos oli saanut kenraalin kanssa leikkiä. Ehkä syynä olikin alkoholi joka miehen mieltä oli käynyt pehmittämään näiden lihallisten himojen kohdalla, eikä se sinällään olisi yllätyskään Haukansilmän kohdalla.
Punertava katse nousi hitaasti, matkallaan ihaillen Winderin kehoa ylemmäs kohden yksisilmäisen kasvoja, kun tuo virkkoi olevansa mahdollisesti typerys kun jotain tällaista teki. Delathos vain naurahti muutaman kerran matalalta, sen muistuttaen lähes kehräämistä, mutta muuten tummahipiä ei käynyt tilannetta kommentoimaan taholtaan. Darius mikään typerys ollut, mutta varsinaisen ahne ja aliarvioiva – kuten tavallista tässä seurassa ollessaan. Ehkä joku toinen olisikin pysynyt sängynpohjalla antaen kiusauksien olla vaikka miten kenraali olisi vasten kyhnyttänyt, mutta ei Delathos, ja se Haukansilmänkin olisi kuulunut jo tietää jonkinlaisen kokemuksenkin kautta. Mutta näemmä mikään ei tuohon kovaan kalloon uponnut.
Virne levisi osin vinoon, Delathosin tuijottaen himoiten sängyllä kiemurtelevaa kenraalia, tuon kertoessa tahtovansa jotain.
”
Voi kyllä minä tiedän mitä sinä tahdot”, kuuraparta mutisi lähinnä vain itsekseen siinä virnuillessaan tyytyväisenä, jättäen sanansa sitten omaan arvoonsa. Darius tulisi kerjäämään tyydytystä haluilleen, jos jotain todella tahtoisi. Muuten tuo pässinpää saisi vain makaa siinä tummahipiän silmänruokana aikansa, kunnes Del ehkä päästäisi miehen menemään menojaan ja ryyppäämään viimeisetkin järkensä helvetin syövereihin.
Koskaan Darius ei kuitenkaan saanut mitään jatkettua aikaisempaansa, tuon käydessä pyytämään pakkasherra lukitsemaan huoneen oven – johon Delathos otti taas hymistäkseen itsekseen.
”
Entäs jos en lukitsekaan?”, tummahipiä tuumaili mietteliäänä, istuessaan kunnolla Winderin lantion ylle ja itseään vuorostaan hangaten tuota malttamatonta otusta vasten, ”
Sehän tästä jännittävää tekisin”, tummahipiä henkäisi. Tuskin kukaan oikeasti huoneeseen edes tohti tulla ilman, että kuuraparta sitä erikseen pyysi, mutta kuten tavallista, halusi pakkasherra vain kiusata Winderiä. Kiusata ja pitää tuon malttamattoman otuksen anelemassa siinä sängyllä sidottuna. Delathos kävi kuitenkin kumartumaan hitaasti lähemmäs Dariusta, laskien kasvojaan tummatukkaisen osapuolen korvanjuureen.
”
Mutta ehkä teen sen ihan vain sinun vuoksesi, Winder hyvä, ettet joudu tuon enempää juomaan jos joku sattuisikin sinut alistettuna näkemään”, kuuraparta kehräsi, huulillaan hipoen silmäpuolen kasvojen syrjää ja hymisten samalla kuin piru konsanaan. Kovin vaivalloisesti Del lähti itseään kampeamaan sängystä ylös, jatkuvasti tukea ottaen sängyn reunalta. Ja sitäkin enemmän haparoiden lähti marssimaan huoneen ovelle päin, valmiina lentämään turvalleen ja luovuttamaan kaikkien niitten kierojen suunnitelmiensa suhteen. Onneksi niin ei tarvinnut tehdä, paidattoman käsipuolen saadessa napsautettua ovi sisäpuolelta lukkoon ja huokaisten helpotuksesta kun sai hetken jotain vasten nojata.
Jalat tuntuivat pettävän alta, ja mikäli Delathos olisi yhtään heikkomielinen ollut, olisi mies ollut turvallaan jo ajat sitten. Sen sijaan tuo hullu kuitenkin itsensä varsin nätisti kävi saattamaan takaisin vuoteensa vierelle, lähes suorilta jaloilta Winderin vierelle istahtaen ja silmäpuolen mukanaan tuoman pullon käsiinsä etsien. Alkoholi tuntui nyt hyvältä ajatukselta, kerta sitä ei suosiolla oltu muutenkaan petipotilaalle jätetty. Delihän ei mihinkään veteen tyytynyt, hän tarvitsi vahvinta mahdollista tukahduttamaan kipunsa ja ajatuksensa!
Tyytyväisenä höyryjä suustaan puhaltaen, Del laski pullon kuitenkin syrjään ja antoi katseensa taas lipua Haukansilmän puoleen.
”
Sinulla taisi jäädä jokin kesken, jos en aivan väärin muista”, pakkasherra kehräsi, kätensä tuoden Winderin puoleen tuon kylkeä sivelemään, ”
Jotain sinä tahdoit, mutta mitä?”, lempeänhimoitsevalla äänellä Del henkäisi, sen turhan tutun virneen ottaen jälleen palatakseen isomman kasvoille.
//Eru jättää nyt tamppoonit rauhaan. Nahkapukuarmeijaan tahdotaan Eru
T: Areth. EIKU NYT NE TAITEELLISET LAHJAT POIS TÄÄLTÄ. Darilla ei ole varaa valittaa. KETTU ON PARAS, FOXYYYYYYYY. Katso setä herätetään tämäkin eloon täällä niin saamme kunniamme taas takaisin (D//