Vahinkohaavoja


Sairastupa sijaitsee lähellä kokoustaloa. Tupa on tarkoitettu niin sotilaille, kuin tavallisellekin kansalle. Haltiat pitävät erittäin hyvin huolen siitä, ettei mahdolliset kulkutaudit pääse leviämään. Haavoittuneet voivat hankkiutua hoitoon tähän kauniin valkoiseen, rauhallisenoloiseen rakennukseen. Sisustus on raikasta ja hillittyä. Rakennus itse on kaksikerroksinen. Ylempi kerros ovat tarkoitettu aatelistolle, kun alimmassa kerroksessa hoidetaan tavallista kansaa. Sairastuvalla sijaitsee myös orpokoti, johon sodassa vanhempansa menettäneet lapset voivat hakeutua hoitoon. Haltioiden kaupungissa harvoin näkee kadulla eläjiä, elleivät jotkut välttämättä päätä asua mieluummin kadulla, kuin tietyssä paikassa.
Sairastuvalla työskentelee niin tavallisia hoitajia, kuin myös parantajia.

Valvoja: Crimson

Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Touko 01, 2009 10:55

Vahinkohaavoja

Aberec

Aber vähät välitti siitä, että toinen rimpuili selässä kuin pahinkin vankikarkuri, ja raahasi tätä selässään vetäen välillä henkeä. Tämän ivaillessa Aber hypäytti miestä selässään ja tuhahti närkästyneesti.
"Voin minä sinut siihenkin jättää, senkin..." hän aloitti, muttei jatkanut enää, vaan päätti olla viisaampana hiljaa.

Sairastuvan ovella Aberin polvet alkoivat pettää, ja tämä laski toisen nojaamaan seinää vasten. "Uskallappas yrittää ryömiä karkuun", hän totesi, nosti kasvoilleen hymynsekaisen irvistyksen ja lähti etsimään hoitajaa. Pian sellainen löytyikin, ja kun Aber oli henkeään haukkoen selittänyt lyhyesti toisen vaivat (sekä omansa), hoitaja palasi haltian mukana miehen luo. Tuo katseli hämmästellen ihmisennäköistä hahmoa, ja kallisti päätään. Aber puri huultaan, ja toivoi että hoitaja ei välittäisi rotueroista sen liiemmin. Hoitaja kääntyi haltian puoleen, ja hänen vierelleen saapui toinen hoitaja, joka kehotti Aberia tulemaan mukaansa.

//Sönkkösönkkö.//
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Touko 01, 2009 11:28

Kalmankoira

Mies irvisti kun haltija pompautti häntä selässään, kun tämä oli hieman aukonut tuolle suutaan ja uhkasi jopa jättää... No eipä kuitenkaan jättänyt vaan matkaan lähdettiin tuon hatijan repparissa.

No sitten viimeinkin saavuttiin hatijoiden `sairaalaan` tosin Kalma oli menettänyt jossakin puolessa välissä natkaa tajuntansa, mutta oli taas puolittain hereillä kun Aberec laski hänet seinää vasten nojaamaan Kalman irvistäessä kivusta. Toisen sanat taas menivät hieman ohi, eikä tuo tajunnut niistä tuon taivaallista. Mies sulki uudestaan silmänsä haltijan lähdettyä... Pian tuo palasikin hoitajan kanssa, joka tuijotti Kalmaa tyyliin: "eihän tuo ole haltija" -mutta ei sanonnut mitään ääneen vaan tutki muutamalla katseella miehen haavat käskien hakemaan paarit tälle, jotta tuo saataisiin hoito tiloihin. Siihen ei kauaa mennyt ja aavekoira nostettiin paarien päälle, josta tuota lähdettiin juoksuttamaan tarkempaan hoitoon.

Tämän enempää Kalma ei muistanutkaan tapahtuneesta, vaan heräsi nyt sängyn päältä hyvin huno vointisen oloisena. Mies katseli hieman ihmeissään ympärilleen silmät hieman sirrillään kun hänen silmä parkansa eivät oikein pitäneet tämän huoneen valoistuksesta. Hetken huonettaan katseltuaan mies rauhoittui ja jäi vain lepäämään. Missä hitossa hän oikein oli?
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Touko 02, 2009 5:09

Aberec

Hoitaja oli käärinyt sillävälin Aberin kyljen ympärille siteen ja syöttänyt kaikennäköisiä rohtoja, kun toinen oli viety paareilla muualle. Myös muita vammoja hoidettiin, mutta haltia keskittyi ainoastaan kyljessä olevaan haavaan. Sitä särki hieman, mutta henkilökunta oli kuitenkin saanut vuodon tyrehtymään. Hetken päästä hänet päästettiin katsomaan, miten toisen oli käynyt.

Aber istui tuolissa, joka oli asetettu sängyn viereen. Toinen oli ilmeisesti tajuton, mutta raotti sitten silmiään. Haltia seurasi neutraalisti kun toinen katseli ympärilleen, ja otti sitten viereiseltä tarjottimelta omenan.
"Hengissä ollaan, vai mitä?" tämä kysyi hymähtäen, ja seurasi toista katseellaan. Haltian katse vakavoitui, kun hän näki toisella puolella suurta huonetta sängyn, jossa makasi pieni poika. Tämä joko nukkui tai oli tajuton, mutta ei ainakaan liikkunut. Hänen ympärillään oli sidettä käsissä, jaloissa, rinnan ympärillä ja otsassa. Poskessa oli arpi, ja sängyn vieressä olevalla pöydällä kasoittain sideharsoa ja rohtoja. Poika parka.
Aber tunsi vammansa pieniksi katsellessaan pikkupoikaa, mutta käänsi sitten katseensa mieheen.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Touko 02, 2009 5:31

Kalmankoira

Kalma vilkasi toiseen kun huomasi tuon vasta nyt vieressään istumassa. "Siltä vaikuttaa..." Mies tuumasi vakavasti katsahtaen tuon kädessä olevaa omenaa. Voi luojan kiitos, onneksi tuo ei ole vielä tuputtanut hänelle tuota. Hän varmaan oksentaisi sen pihalle jos joutuisi syömään tuon. Hänen vatsansa ei oikein kestänyt pupujen ruokaa, hän halusi punaista lihaa tai kalakin kelpaisi. Ei vihreää, eikä mitään muutakaan vihanneksia tai kasviksia hän saisi vielä ruoka myrkytyksen haavojensa lisäksi.
Sitten katse karkasi tuhon pahoin kohdeltuun pikku poikaan. Ilmeisesti jäänyt ihmisten käsittelyyn kun noin huonossa kunnnosa oli, mutta valitettavasti tuo ei paljoltikkaan hänen myötätuntoa herättänyt. Eihän hän tuntenut tuota kakrua millään tavalla.
Katse siirtyi sitten tähän haltijaan ja Kalma kävi tuon pikaisesti läpi, mutta ei sanonut mitään, vaan alkoi nousemaan irvisteän ylös sängystä. Kiitos vain kovasti hoidosta ja huolen pidosta, mutta hän lähtisi nyt. Hänellä oli muutakin kuin jumittaa täällä. Sitä paitsi jos hän olisi täällä roikkumassa liian kauan alkaisivat ihmisten kuningas plus muut ihmetellä missä hän oli. Eikä hän voinut selittää, että olisi ollut haltija kylässä. Hän vaarantaisi kaiken mahdollisen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Touko 02, 2009 5:44

Aberec

Haltia haukkasi omenasta palan, ja oli vähällä tukehtua siihen, kun ei ollut huomannut vierelle pyyhältänyttä hoitajaa. Tämä alkoi hyysätä toista, joka oli ilmeisesti lähtöhaluinen - nyt kun kerran vuoteestaan nousi. "Ette te voi vielä lähteä, olkaa nyt järkevä! Rinnassanne ollut nuoli on tehnyt pahaa jälkeä, ettekä kestä vielä pitkää kävelymatkaa", haltiahoitaja totesi kireästi, ja jäi seisoskelemaan miehen viereen. Haltia naurahti hiljaisesti. Nainen ei näköjään piitannut siitä ettei toinen mies ollut haltia, ja pani hanakasti vastaan. Huvittava juttu.

Piakkoin kun omenakin oli syöty, saapui pojan vuoteelle tummaan kaapuun pukeutunut mies murheellisennäköisen naisen kanssa. Tämä alkoi mitata poikaa, ja naishaltia pyyhki vaivihkaa kyyneleitä poskiltaan. Aber katseli heitä pää kenossa, kunnes alkoi epäillä, että mies olisi tekemässä pojalle hauta-arkkua. Surullista. Haltia käveli pois vuoteen luota, sillä näky sai hänet tavalla tai toisella voimaan pahoin.
"Minnekäs sinä olet menossa?" Aber totesi pysähtyessään ihmishahmon vierelle, ja kohotti sitten kysyvästi katsettaan.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Touko 03, 2009 5:56

Kalmankoira

Hoitaja tuli mäkättämään hänelle ja Kalma tapitti tuota hyvinkin murhaavasti kulmiensa alta. Hitto soikoon, hän halusi lähteä nyt! Ei huomenna! Hänen pitäisi palata ihmis kylään ennen auringon nousua, jotta hän ei oikeastikkaan vaarantaisi kaikkea. Haltijahoitsun puheista huolimatta Kalma yritti nousta ylös, mutta hoitsu istutti miehen takaisin istumaan ja sitä kautta makaamaan, sättien tätä muutamalla sanalla. Mitä mies ei edes kuunnellut kuin puolella korvalla. Hyvä on hän voisi olla täällä nyt muutaman tunnin, mutta lähtisi sitten ja vauhdilla. Kalma jäi siis sänkyyn makaamaan ja hoitaja näytti huokasevan helpotuksesta itsekseen.

Katse karkasi tuohon paikalle pöllähtäneen kaksikkoon, jotka menivät tuon pojan luokse ja toinen mittasi pojan. Ruumisarkkua vai? Voi, voi mutta ei ihme tuollaisilla vammoilla. Tavallinen kuolevainen ei selviä tuollaisesta noin vain, eikä näköjään haltijakaan. Mutta ei tuokaan hänen omatuntoaan onnistunut herättämään. Mutta näytti haltija keskittyvän tuohon, joten Kalma nousi jälleen ylös... Eikä edes pitkälle ehtinyt kun kuuli pysäyttävät sanat, Kalma ei kääntynyt edes katsomaan tuota vaan lähti kinkkaamaan eteenpäin. Hän halusi pois täältä ihan vain haltijoiden turvallisuuden takia.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Touko 11, 2009 8:08

Aberec

Mies oli kiltisti palannut sänkyyn, mutta hetkessä lähti käppäilemään uudelleen. Jahas, ei tuo halunnut uskoa millään.
Toinen ei ollut vastannut Aberin kysymykseen, ja tämä tuhahti vaivautuneena. Hän alkoi tottua tuon hiljaisena pysymiseen, samoin kun oli joutunut Back nimisen velhon kanssa. Pah! Yhtä apaattisia ja tylsiä kummatkin. Tosin Blackin ensivaikutelma oli ollut hieman pelottavampi...

Haltia katsoi tuon toisen perään, ja meinasi lähteä lampsimaan perään, kunnes samainen hoitaja tuli hänen luokseen.
"Mikä teitä riivaa? Ensin tulette kysymään apua, ja nyt kumpikin on jo lähdössä! Vähän malttia, jos saan pyytää", nainen totesi, tarttui Aberia kädestä ja raahasi tuolille. "Ensinnäkin, haavasi pitää puhdistaa uudelleen. Sidekin pitää vielä vaihtaa, ja olet menettänyt paljon verta. Tuokin tuolla tuli tänne puolikuolleena, joten miten kummassa kuvittelitte jatkavanne matkaa? Lentämällä? Taivas sentään", nainen vaahtosi, pyyhkäisi käsiään essuunsa ja riensi tiehensä katsoen välillä epäilevästi taakseen. Hah, mikä nainen! Aber naureskeli itsekseen ja katsoi vyötäisillään olevaa sidettä. Ei se nyt niin pahalta näyttänyt, kuin luolassa. Toisen haava taas... No mitä väliä? Eiköhän mies itse tiennyt, kuinka terveydestään välitti.
Kaiken tämän jälkeen häntä oli jäänyt kuitenkin vaivaamaan, miksi miehen olisi pitänyt tappaa ihminen - suunnitelmansa takia? Eikö hän itsekin ollut ihmisenkaltainen? Kaiketi sitten jonkinsortin pettureita, haltia mietti, ja katsahti vielä ovelle päin.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Touko 11, 2009 3:37

Kalmankoira

Kalman kinkkaaminen pysähtyi kuin seinään kun tuo samainen haltijahoitsu alkoi vaahtoamaan siitä, että hän oli lähdössä ja olikin sanomassa tuolle jotakin vastaan, mutta hiljeni sitten. Ei hän vielä halunnut paljastaa suunnitelmaansa ja sitäpaitsi se asia kuuluisi vain ja ainoastaa haltija kuninkaan korviin. Ei muiden. Ja voisihan hän kysellä missä päin herra edes oli kun kerta täällä oli. Ei hassumpi ajatus, ei yhtään. Kalma kääntyi sitten ympäri ja palasi kinkaten takaisin sänkyynsä makaamaan toinen käsi mahansa päällä, toisen ollessa vain sivussa.
Kalma jäi tuijottamaan hetkeksi aikaa sitten tuota haltijaa joka hänet oli tuonnut sekä näin pelastanut hänen henkensä. Taisi olla ihan kiitosten paikka?
"Kiitos... Kiitos, että annoit minun elää." Kalma hymähti vaisusti tuolle haltijalle. Hän ei tosin vielläkään käsittänyt miksi ihmeessä tuo herra pelasti hänen henkensä vaikka hän olikin uon yrittänyt tappaa vain omia tarkoituksiaan vaalien. Se että hän saisi ihmisten kuninkaan ja koko suvun pois maan päältä. Black tosin kylläkin tulee olemaan ongelmallisin hoidettava, sillä tuolla oli loitsunsa puolelleaan... siitä herrasta pitäisi löytää heikkous vielä, mutta se olikin sitten vaikempaa saada toteutetuksi. Tuo ei ollut tyhmä.
"Mikä on muuten nimesi? ...Itse olen Kalmankoira, mutta sano Kalmaksi vain."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Touko 14, 2009 9:08

Aberec

Jälleen mies hinasi itsensä takaisin sänkyyn, ja Aber hymähti tuolle pienesti. Tosin, kun hän kuuli seuraavan lauseen, hänen suunsa kääntyi leveään hymyyn. Vai että oikein kiitos? Haltia ei olisi ikimaailmassa uskonut tuon apaattisen ukkelin kiittävän häntä, mutta sieltä se tuli.
"Ei se mitään. Omatuntoni kielsi tappamasta, kun ensimmäinen suunnitelmasi ei koskenutkaan haltioita", tämä vastasi ja katseli sairastuvan lattiaa. Seuraavaksi mies kysyikin haltian nimeä.
"Olen Aberec, tuttujen kesken vain Aber", hän vastasi hymähtäen, ja käänsi sitten katseensa tuohon toiseen. Hän ei oikein keksinyt mitään sanottavaa, nyt kun oli vaihdettu nimet ja annettu kiitokset... Eikä haltia kuitenkaan viitsinyt kysyä, mitä Kalman suunnitelma koski.

Yhtäkkiä noiden vierelle ilmestyi hoitaja, joka käski haltiaa nousemaan pystyyn. Tuo avasi parilla nykäisyllä Aberin siteen vaihtaen sen uuteen, eikä haltia ehtinyt reagoida mitenkään, kun tämä oli jo kiinnittänyt siteen huolellisesti tämän vyötäisille ja pyyhältänyt tiehensä mutisten edelleen jotain lentämisestä. Aber naurahti ja istui takaisin tuolille. Hänen takamuksensa alkoi puutua jatkuvasta istuskelusta ja hän yritti epätoivoisesti etsiä parempaa istuma asentoa. Toisen kanssa kun hän ei keksinyt sanottavaa.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Touko 14, 2009 7:38

Kalmankoira

Ei koskenut haltijoita? Kalma naurahti tuhon kevyesti ja sen kyllä olisi voinut ajatella hyvinkin monella tapaa, mutta ei hänellä pahoja aikomuksia haltijoille ollut. Olivathan he samanlaisia, vaikkakin eri rotuisia... Friikkejä nimittäin kumpikin, vaikkakin haltijat vähemmän. Mutta kuitenkin.
"Kyllä se tavallaa koskee teitäkin..." Kalma sitten sanoi pienesti hymyillen ja nyökkäsi tuon esittelyille pienesti ja oli sanomassa jotakin Aberecille, kun hoitajat tulivatkin tuon luokse huusaamaan. No hän ei saanut vielä mitään erikoisempaa kohtelua, ilmeisesti antoivat hänen näin alkujaan levätä rauhassa. Tai eivät vain usklataneet hoitaa häntä? Pelkkä ajatus pisti hymyilyttämään. No hoitajat poistuivat ja Kalma jäi katsomaan pelastajansa päälle mietteliäästi. Kai tuolla olisi oikeus tietää hänen suunnitelmasta?

"Aber... Koska pelastit henkeni ja näin voisin vaikka tässä nyt kertoa 'suunnitelmastani'" Kalma aloitti ja hiljeni hetkeksi aikaa, avaten kohta suunsa uudestaan: "...Jos vain lupaat olla kertomatta tästä eteenpäin kenellekkään."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Touko 17, 2009 9:31

Aberec

Hoitajat kävivät taas hössöttämässä Kalman luona, joka pisti Aberin hymyilemään huvittuneesti. Kohta tuon silmät kuitenkin laajenivat hämmästyksestä, kun toinen lupasi kertoa suunnitelmastaan. Jahas? Nyt sitten aletaan kertoa kaikki a:sta ö:hön, kun ollaan tutustuttu. Mutta mikäs siinä, ehkä tuo juttu saattaisi olla tärkeäkin.
"Lupaan, etten kerro kenellekkään", Aber vastasi, ja katsoi Kalmaa kulmat kohollaan.
Nyt hän sitten saisi kuulla sen suunnitelman... Suunnitelman, joka oli vähällä tappaa hänet, ja joka oli aiheuttanut monta väärinkäsitystä. Jokatapauksessa haltia oli innoissaan, eikä malttanut odottaa hetkeäkään. Aber meinasi avata suunsa, muttei ehtinyt, kun paikalle saapui - taas kerran - hoitaja.
"Huomaattehan, herrat, että muut potilaat käyvät pian nukkumaan. Älkää metelöikö sillä välin", hoitaja totesi ja loi pistävän katsauksen kumpaankin. Haltian oli pakko myöntää, että katsaus saattoi olla tarkoitettu enemmän Kalmalle.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Kesä 11, 2009 8:30

Kalmankoira

Kalma nyökähti pienesti kun tuo haltia suostui siihen, ettei kertoisi tästä asiasta eteenpäin. Hyvä niin, sillä se vaarantaisi hänen hengen ja monen muunkin ja voisi myös muuttaa sodan kulkua radikaalisesti. Kaiken lisäksi vielä haltioiden eduksi, ei ihmisten niinkään. Kalma oli avaamassa suutaan kun hoitaja tuli ilmoittamaan että täällä oltiin käymässä jo nukkumaan. Kulmat kurtistuivat ja Kalman olisi niin tehnyt mieli sanoa tuolle muutama valittu sana, mutta piti sen lukossa tällä kertaa. Hänen iso turpa on ajannut hänet useammin kuin kerran ongelmiin. Kuitenkin Kalma nyökkäsi ja mumisi hiljaa siihen jotakin omaansa päälle. Minkä hän sille voi jos kykeni liikkumaan vain yöllä? Ei yhtään mitään.
"Joo, joo selvä asia. Voit poistua." Kalma puuskahti hoitajalle ja sai irvistää pienesti kun oli kokonaan mennyt unohtamaan kivuliaan haavan rinnassaan. Kalma nosti toisen kätensä haavalle automaattisesti pienen irvistyksen kera ja kun kipu aalto oli mennyt ohi käsi laskettiin takaisin kyljen viereen. Katse siirtyi sittemmin haltiaan ja kävi myös loittonevassa hoitajassa.

"Poistuhan se... Niin siitä suunnitelamsta... Voisin vaikka ensin sanoa, että hypin ihmisten riveissä- mutta ennenkuin alat tekemään mitään päätöntä, pyydän kuuntele loppuun." Kalma mumisi alun ja alkoi kertomaan asiaansa, mutta joutui hieman toppuuttelemaan ettei tuo häntä tyrmään veisi. Mikäli täällä sellainen jossakin oli.
"...No en kuitenkaan ole kovinkaan haluttu ihmisten keskuudessa kun koitin ensinmäisellä kerralla tappaa itse kuninkaan ja vielä yksin. Tiedän hullu veto... No sinä samaisena iltana sain kuulla, että tämä saari on sodassa kahden eri rodun kanssa- ottaen huomioon etten tiennyt siitä silloin -ja päätin salaa solauttautua ihmisten riveihin vakoillakseni mahdollisimman paljon tietoja. Ainoa ongelma on se että olen joutunut ihmisten kuninkaan silmä tikuksi ja minun on pakko pitää tuon luottamuksesta kiinni... Vaikka se sitten maksaisi muiden henkiä. Ymmärrät varmaan nyt?" Siinä se koko juttu oli kokonaisuudessaan, eikä hän missään vaiheessa edes valehdellut. Eikä Kalmassa edes näkynyt merkkejä valehtelusta.

"Voisitko muuten huomenna pyytää kuningastasi, että voisin tavata tämän. Haluan kertoa tuon saman hänelle, nyt kun olen täällä."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ti Heinä 28, 2009 8:21

Aberec

Kun hoitaja oli poistunut nenä pystyssä paikalta ja Aber oli saanut pidäteltyä hymyään, alkoi Kalma kertoa tarinaansa.
Haltia kuunteli toista hitaasti nyökytellen, ja välillä tämän oli vaikea sisäistää kuulemaansa. Kuitenkaan toinen ei näyttänyt valehtelevan, ei yksikään silmäys tai epävarma liike - olisi haltia sen huomannut jos tuo olisi valehdellut.
Jokatapauksessa tieto oli yllättävää. Ei hän ollut ihan tällaisia paljastuksia odottanut, mutta pitäisi jokatapauksessa suunsa kiinni, niin oli paras.
"Ymmärrän", Aber sanoi hitaasti ja katsoi hieman miehen ohi lattiaan. Pian Kalma pyysi, että saisi tavata haltiakuninkaan.
"Uum... Voin yrittää, mutta en pysty lupaamaan mitään. Mitähän minä hänelle sanoisin?" haltia puuskahti, eikä enää viimeisen lauseen aikana katsonut Kalmaa, vaan lattiaa. Miten kuningasta tulisi puhutella? Mitä hän tuumaisi, jos Aber vain kävelisi sisään ja ilmoittaisi, että ulkopuolella odottaa keskusteluhaluinen ihminen? Tosin tuon jutun kuuleminen saattaisi olla kuninkaalle tarpeellista. Vai oliko? Ei Aber oikein näistä sotajutuista tiennyt... Voi mihin hän olikaan sotkeutunut! Hänhän oli vain rauhanomainen (niinpäniin) haltia, joka tykkäsi metsästää ja keskustella hobittien kanssa. Haltia huokaisi syvään, ja otti sitten levollisemman asennon tuolissaan. Haavaa kirvelsi, sillä hoitajien antama voide oli alkanut vaikuttaa.

"Uskotko, että tarinasi vaikuttaisi sodankulkuun, tai olis hyödyksi haltioille?" Aber kysyi vaivihkaa, vilkaisten samalla Kalmaa, sekä hoitajaa joka tiiraili heitä kauempaa hieman närkästyneenä.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Heinä 29, 2009 2:17

Kalmankoira

Aavekoira nyökkäsi vain kun toinen ilmoitti ymmärtävänsä hänen pointtinsa, se oli hyvä juttu se. Hän ei pitänyt ihmisistä, mutta ei oikeastaan vielä tiennyt miten haltioihinkaan pitäisi suhtautua kun ei sattuneista syistä tiennyt noista paljoa mitään. Mutta ainakin näin tämän yhden kerran jälkeen haltiat ovat tuntuneet ihan mukavalta porukalta... Mutta yleistämään Kalma ei vielä kävisi, hän oli kyllä kuullut huhuja kuinka ylimielisiä nämä suippokorvat olivat loppujen lopuksi. Ja sitä hän vihasi yli kaiken, niitä jotka luulivat olevansa koko maailman napoja ja herroja. Ne olivat sitten niin NIIN ärsyttäviä kuin olla ja voi.

"Yksi vinkki: älä ala änkyttämään... Se saa sinut näyttämään ääliöltä." Kalma hymähti oman kokemuksia mukaan. Ihmisten kuningas ei oikein pitänyt siitä että tuon eteen mennään änkyttelemään, etenkin jos on huonolla tuulella. Hän ite ei ole sitä päässyt kokokeilemaan kun sattui olemaan yksi kylmä pää, joka tuskin missään tai milloinkaan alkoi änkyttämään. Hän ei ikinä kävisi änkyttämään tyypin edessä, joka vain olisi pukeutunut "hienosti" ja sattui omistamaan kivan kruunun päässään, ei se arvo tehnyt miestä. Ei ainakaan hänen mielestä.

"I don`t know... En tunne kuningastanne niin hyvin, että tietäisin tuon ajatus maailmaa yhtään."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Elo 19, 2009 8:16

Aberec

Kalman huomauttaessa, ettei kuninkaan edessä kannata änkyttää, Aber nosti suulleen pienen virneen. Pitipä tuo pistää muistiin... Kuninkaalle ei varmasti tulisi olemaan helppoa puhua.

"Etpä niin", haltia huokaisi ja nojasi tuolinsa selkänojaan nostaen kätensä puuskaan. "Enkä tiedä minäkään. En tiedä kuninkaastamme melkein mitään! Vain sen, että nimensä on Aran, ja olinpaikkansa. Kaiketi se riittää näin ensikäteen", tämä jatkoi, ja puuskahti. "Tai sitten ei."

Kauempana sairaalassa väki alkoi nukahtaa yksi kerrallaan, päätellen siitä, että monet keskustelevat äänet vaikenivat hiljalleen. Hyvä vain, sillä tähän ei nyt olisi tarvittu ylimääräisiä korvia sotkemaan kaikkea. Ihan tarpeeksi mutkikas juttu jo etukäteen, ja Aber alkoi toivoa, ettei koskaan olisi mennyt siihen luolaan sadetta pakoon. Ensinnäkin hän olisi välttynyt taistelulta. Toiseksi hän olisi välttynyt kaikilta saamiltaan haavoilta. Kolmanneksi hän olisi välttynyt haavoittuneen miehen raahaamisesta sairaalaan. Neljänneksi hän olisi välttynyt tältä niin mutkikkaalta kuulostavalta suunnitelmalta... Mutta ties kenet Kalma olisi nirhannut, jos Aber ei olisi ollut ns. haltioiden tuntomerkkinä.
Jälleen hoitaja sihahti hieman kauempaa, että heidän kahden pitäisi hiljentyä. Selvä sitten, sillä Aber ei ainakaan jaksanut enää taistella mokoman akan kanssa.
"Mietitään tuota sitten aamulla", haltia huokaisi, ja sulki silmänsä.

//Pitääpäs Aksulta kysäistä jos vetäisisi tuon Aranin mukaamme (tosin varmasti muualle kuin sairaalaan), jos/kun tuo jatkopeli tarvitaan.//
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Seuraava

Paluu Sairastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö