Paon jälkeen || Aksu


Sairastupa sijaitsee lähellä kokoustaloa. Tupa on tarkoitettu niin sotilaille, kuin tavallisellekin kansalle. Haltiat pitävät erittäin hyvin huolen siitä, ettei mahdolliset kulkutaudit pääse leviämään. Haavoittuneet voivat hankkiutua hoitoon tähän kauniin valkoiseen, rauhallisenoloiseen rakennukseen. Sisustus on raikasta ja hillittyä. Rakennus itse on kaksikerroksinen. Ylempi kerros ovat tarkoitettu aatelistolle, kun alimmassa kerroksessa hoidetaan tavallista kansaa. Sairastuvalla sijaitsee myös orpokoti, johon sodassa vanhempansa menettäneet lapset voivat hakeutua hoitoon. Haltioiden kaupungissa harvoin näkee kadulla eläjiä, elleivät jotkut välttämättä päätä asua mieluummin kadulla, kuin tietyssä paikassa.
Sairastuvalla työskentelee niin tavallisia hoitajia, kuin myös parantajia.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 22, 2009 9:56

Paon jälkeen || Aksu

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?t=835&start=15

Ankoku

No hänen sanansa taisivat sitten saada jonkin asteen suostumuksen ja se oli ihan hyvä. Hän pääsisi ihan henkilökohtaisesti katsomaan kylää.. Tosin nyt Ankokua ei kiinnostanut yhtikäs mikään tuo halusi vain alas ja lepäämään saadakseen itsensä kuntoon. Lounatuulen lämmistys tosiaan auttoi hieman, vaikkei hänen kuumeiseen kylmyyteen pahemmin. Mutta helpotti ainakin hieman. Eihän hänellä normaalisti tullut näin helposti kylmä, mutta sairaana oli nyt vähän vaikeaa säädellä omaa ruumiin lämpöä tai mitään muutakaan tehdä.

Lounatuulen ilmoittaessa, että nyt laskeudutaan... Ankoku sai kiittää onneaan, että istui Dariuksen takana. Tuo oli aivan loistava suoja, eikä vanhempi lohikäärme saanut osuman osumaa oksista. Mikä taisi olla ihan hyvä juttu.
Lounatuuli laskeutui maahan ja päästi matkalaisensa pois selästään, Ankoku tosin rämähti alas hypätessään polviltensa josta kuitenkin nousi ylös hieman horjuen. Katse nousi haltiaan... Ai kävelläkkö tässä pitäisi ja tässä kunnossa!? Hän oli kuumeinen ja melkein joka hemmetin raaja murskana, sekä haavoja täyteen. Kävelkää nyt tässä kunnossa! Ankoku ei kuitenkaan sanonut mitään, sillä oman rsasistimaisuutensa takia ei kehdannut pyytää pahemmin edes apua.. vaikka olisikin kelvannut.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 23, 2009 12:52

Darius, Lounatuuli

Lohikäärme virnuili itsekseen tajutessaan että noidenhan pitäisi kävellä sairsatuvalle, joka ei ollut ihan kivenheiton päässä. Mitä he odottivat ylisuurelta liskolta? Lounatuulta oli jo kerran kielletty lentämästä kylällä, mutta kai tämä tilanne laskettiin poikkeukseksi? No, sen kummempia sanomatta Lounatuuli kohottautui pienesti ilmaan ja nappasi sekä Dariuksen että puoliversien etutassuihinsa ja lähti liitämään kylänpoikki, mahdollisimman hiljaisesti.. ei hän halunnut herättää ketään ylimääräistä. Darius oli äännähtänyt pienesti Lounatuulen napatessa hiedät kouriinsa, mutta ei sitten alkanut marmattamaan kuinka alentavaa ja nöyryyttävää tämäkin kuljetus oli... ties vaikka lohikäärme olisi heittänyt hänet pois ja käskenyt kävellä sitten. Lounatuuli yritti olla puristamatta matkalaisia hengiltä, mutta näin lohikäärmeenä hän ei oikein osannut arvioida voimiansa... mutta käytti niin lempeitä otteita kuin kykeni.

Muutaman mutkan jälkeen päästiin sairastuvalle. Lohikäärme laski kaksikon sairastuvan eteen ja laskeutui varovasti pitkin pituuttaan kadulle.
"Sisälle en teitä kanna.. kai teillä sen verran oman arvon rippeitä on että sinne osaatte kävellä" Lounatuuli tuhahti painaessaan päätään alemmaksi.
"Mene jo siitä, kuningas on vielä hereillä.. mene kertomaan hänelle mitä on tapahtunut" Darius sanoi lohikäärmeelle sen enempiä edes kiittelemättä.
Lounatuuli tuhahti pienesti ja kohottautui sitten ilmaan, suunnaten matkansa kohti linnaa. Darius vilkaisi nopeasti Kuroon mutta ei sanonut sitten mitään vaan käveli sairastuvan ovelle ja kiskaisi sen auki.

Sairastuvalla henkilökunta oli suurinpiirtein monttu auki kun he saapuivat sisään. Kuitenkaan sen enempiä kyselemättä hoitajat ohjasivat heidän huoneisiin, jotta heidän haavansa ja ruhjeensa voitaisiin hoitaa. Ankokun sääliksi kaikki puhuivat haltiakieltä.. mitä sitä nyt yleiskielellä puhumaan omassa rakkaassa kylässä, jos kauniilla äidinkielelläänkin pärjäsi. Ei, haltia kylässä ei puhuttu yleiskieltä ellei ollut pakottava tarve. Yleisillä paikoilla, kuten toreilla, sitä saattoi kuulla puhuttavan useammin, sillä eiväthän kaikki taruolennotkaan osanneet haltiakieltä..
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Elo 23, 2009 7:37

Ankoku

No niin näköjään sitten pitää kävellä... Ankoku klinkkasi kaikessa hiljaisuudessa Dariuksen perässä, vaikka tuo olisi kieltämättä voinut edes hieman auttaa. Mutta ei sitten näköjään mitään herunnut. Hän sai vain entisestään lisää syitä vihata ja pistää tämän rodun matalaksi viimeistä suippokorvaa myöten. Ei mitään avuliaisuutta tai mitään muutakaan olemsassakaan. Tosin ei hänkään olisi auttanut mitenkään, paaitsi jos kyseessä olisi ollut joku pimeyden olento. Hän olisi pakottanut sen puolellensa, har har!
Pieni älähdyksen tapainen päästyi Ankokun suuta kun Lounatuuli sitten päättikin ottaa heidät vielä kyyntinsä ja viedä hoitoon. Hyvä niin hän tuskin olisi montaa kilometriä selvinnyt tajuissaan vaan tuupertunut kadulle. Mitäköhän sitten herra välinpitämätön olisi tehnyt? Jättänyt siihen? Niin varmaan.. Mutta olisi arvon herra kyydittäjä voinut hieman lempeämmin kantaa. Tässä oltiin jo ihan tarpeeksi murskana muutenkin ilman tuon apuakin...

Lopulta päästiin jonnekkin hoito paikkaan ja käärme lohikäärme päästi heidät irti. Eikä Ankoku voinut olla hymähtämättä hieman huvittuneesti haltian törkeydelle lohikäärmettä kohtaan. Sen siitä saa kun alkaa veljeilemään jonkun rodun kanssa, joka kuvittelee olevansa niin hemmetin suurta ja voimakasta. Voima oli kaukana, todella kaukana...
Haltia soi hänen päällensä vilkauksen, muttei sanonut sitten yhtään mitään vaan lähti kapuamaan rappusia ylös. Ankoku tapitti rappusia hetken hiljaa... No voi hemmetti. Yksi rappunen toinen rappunen, se meni hitaasti mutta varmasti ylös kohden ja lopulta pääsi haltian perästä sisään jossa hoituts tuijottivat heitä suut möllöllään. Joo, hän upea ilmestys mutta nyt tämä the upea ilmestys haluaa hoitoa nyt ja heti.
Ihan kuin Ankokun ajatukset olisi sitten luettu ja hoitsu haltiat kävivät töihin raahaten hänet huoneeseen. No hän ei tosiaankaan ymmärtänyt mitä nuo puhuivat keskenään, mutta homman ainakin osasivat. Häntä paikkailtiin ja laitettiin kasaan parhaansa mukaan ja kun kaikki oli valmista monen tunnin jälkeen lohikäärme komennettiin ilmeisesti sänkyyn makaamaan. No eipä Ankoku vastaankaan käynnyt panemaan vaan meni vällyjen väliin ihan kiltisti.. Nukahtaen kohta täyteen uneen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 24, 2009 10:54

Darius

Kyllä, Darius olisi jättänyt Ankokun jälkeen mikäli tuo kadulle olisi tuupertunut.. eipä tuosta pahemmin ollut apua hänelle, joten miksi hän auttaisi tuota? Ei tuo puoliverinen tainnut edes tehdäkkään mitään hyödyllistä ja jos teki, niin heikensi vain omaa tilaansa paon yhteydessä.. naiivi otus, mikä ikinä olikaan. Eikä Ankokulla todellakaan ollut ideaakaan millainen voimavara haltioilla oli.. tuo saisi odottaa rauhassa kunnes sodan kellot kumisisivat.. silloin päästäisiin itse asiaan ja tällä kertaa voitto tulisi olemaan haltioiden. Joskus ei kannattanut aliarvioida "heikompiaan".. siinä saattoi itse muuttua heikommaksi osapuoleksi äkkiseltään.

Sisälle sairastupaan ja hoitoon päästyään Darius päätti olla miettimättä puoliveristä sen pahemmin ja keskittyi vain omaan paranemiseen. Lounatuuli kyllä osaisi hoitaa hommansa ja kertoisi kuninkaalle mitä oli tapahtunut ja mitä he olivat tuoneet mukanaan kylään.. Nuo herrat saisivat sitten päättää mitä puoliveriselle tehtäisiin, mutta se oli varma että tuota vartioitiin jo nyt erittäin tarkasti.
Darius pääsi huomattavasti helpommalla hoitonsa suhteen mitä Ankoku. Koska haltialla oli enemmänkin sisäisiä ruhjeita, kutsuttiin paikalle samantien parantaja joka paransi hänen haavansa kuin sormia napsauttamalla. Tietenkään tuo hoitokeino ei vienyt kipua pois sillä samalla sekunnilla, mutta eipähän tullut isompaa vahinkoa sisuskaluille.
Lopulta Dariuksin pääsi makuulleen viereiseen huoneeseen. Tuolla kesti hetken aikaa saada unenpäästä kiinni, sillä käytävässä päivystävät vartijat kyselivät telepaattisesti miten kenraali voi ja mitä oikein tapahuti.. lopulta nuo idiootit kuitenkin älysivät pitää päänsä kiinni ja jatkaa päivystystä käytävällä...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Elo 25, 2009 6:45

Ankoku

Varas kreivi taas sai olla ihan rauhassa häiritsijöiltä- totta kai kun herra veteli kaikessa rauhassa jo sikeitä viereisessä huoneessa Dariuksen huoneen seinän takaa. Siinä sitten koisittiinkin täyttä häkää seuraavat 12 tuntia ilman suurempia heräämisiä, korkeintaan saattoi hieman liikahtaa jos joku hoitajista kävi koskemassa häneen kuumeen tai muuta tarkistaakseen. Mitä nyt ikinä halusivatkaan tulla testaamaan.

Lopulta sitten lohikäärme heräsi... Ei ehkä mitenkään maailman nopeiten, hitaasti lohikäärme aukoi silmiään ja hetken kaikki näytti kovin utiselta ja epäselvältä, kunnes muutaman räpsäityksen jälkeen parani huomattavasti. Ankoku katseli ympärilleen huomaten makaavansa sängyssä paikattuna ja jos jonkin moisen sideharso kerroksen alla. Paikat olivat muuten mukavan kipeinä ja hellinä joka ei kyllä ihmettänyt lohikäärmettä yhtään. Olihan hän tänne tullessaan ollut jos aikamoisessa kunnossa. Oikeastaan hän ihmitteli itsekkin miten oli oli jaksanut raahautua näinkin pitkälle ilman tajunnan menetystä, kai se oli sitten se itsesuojelu vaisto? Tai jotakin sellaista.
Mutta hän oli nyt jossakin pikku huoneessa yksin, jossa ei paljoa mitään sitten ollutkaan pöytä ja tuoli sun muuta ihan saisshea. No hän kuitenkin lepäisi vielä tämän päivän ja pyytäisi sitten lupaa poistumiseen tai, tai pyytäisi Skeithiä auttamaan häntä hieman. Toki hän se tiesi, että hänet saatettaisiin teloittaa turhana, jolloin hän kyllä häpyisi täältä ja vauhdilla kunnostaan huolimatta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 27, 2009 10:39

Darius

Vihdoin kun Darius pääsi sitten unen päähän kiinni, hän nukkui reippaasti yli normaalin.. yleensä hän nukkui vain neljä tai kolme tuntia - kyllä, se riitti kenraalille - mutta tällä kertaa hän veti sikeitä jopa kymmenen tuntia. Herättyään hän tunsi jälleen olevansa vedossa, tosin heti kun hän oli noussut ylös sängystä, sisuskalut olivat huutaneet apua. Ei siis kannattanut alkaa hetimiten riehumaan.. vaikka Darius olikin jo täysin paikattu ja kunnossa, eikä vuotanut verta mistään, silti kipu oli tallella.. teis kuinka kauan vielä sattuisi, mutta olipahan syy pysyä kotona lepäämässä.. tosin Dariushan ei ollut niitä jotka tykkäsivät röhnöttää sohvan kulmassa tekemättä mitään.. Se oli liian turhauttavaa hänestä.
No, joka tapauksessa Darius ei antanut pienelle ajoittaiselle kivulle periksi vaan alkoi heti toimimaan. Alkutöikseen hän kävi pesulla, vankilassa kun ei ollut kovinkaan puhtaat oltavat. Darius sai uudet vaatteet, huomattavasti mukavammat mitä hänen normaalit asusteet.. Päällensä hän sai löysähköt, tumman vihreät housut ja pitkähihaisen, löysän paidan. Vihreä ei ollut koskaan sopinut Dariukselle - ainakaan hänen omasta mielestään - mutta ei nyt jaksanut alkaa vikisemään vaatteiden väristä.. ei hän niin turhamainen ollut.

Lopulta kun kenraali vihdoista viimein oli valmis, tuo suuntasi takaisin omalle huoneelleen sairastuvalla. Käytävällä tuli jälleen vastaan vartijoita, jotka olivat partioineet koko tämän ajan käytävällä. Darius kyseli heiltä puoliverisestä.. vartijat kertoivat ettei tuo ollut poistunut huoneestaan kertaakaan ja oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä vielä lepäämässä. Haltia mietti hetken asiaa, samalla kun käveli kohti omaa huonettaan, mutta pysähtyi sitten puoliverisen huoneen oven eteen.
Darius hymähti itsekseen ja kohautti olkapäitä, samalla kun tarttui ovenkahvaan ja astui sisään puoliverisen huoneeseen.
"ah, sitä ollaankin jo hereillä" Darius sanoi sarkastisen ystävällisesti hymyillen huomatessaan tuon olevan jo hereillä.
Haltia sulki oven perässään ja käveli lähemmäksi, mutta pysähtyi turvallisen välimatkan päähän tuon vuoteesta.
"Joko helpottaa?" Haltia kysyi sitten kohottaen pienesti tosita kulmaansa.. kyllä tuo ainakin näytti voivan paremmin mitä viime näkemällä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Elo 30, 2009 12:20

Ankoku

Se Ankokun rauha ei kuitenkaan kauaa saanut kestää kun ovi avattiin ja sisään astui varsin tuttu suippokorva. Ja hän kun oli luullut, että tuo välitti hänestä yhtä paljon kuin kivestä kadun kulmassa. No näköjään oli sittenkin tullut häntä katsomaan, mutta aika varmasti vain omaa uteliaisuuttaan. Tuon toteamukselle Ankoku vain hymähti pienesti ja nousi hieman irvistäen pioli-istuma asentoon sänkynsä päätyä vasten..
Joko helpottaa? Aika koomisen kuuloinen kysymys..
"Kyllä, vaikken vedossa vielä ole." Ankoku vastasi tuon kysymykseen. Kuume hänellä oli ainakin laskenut yön aikana ihan reippaasti, vaikka vielläkin oli. Olo kuitenkin oli huomattavasti parempi kuin eilen ja huomenna varmasti hän kykenesi omin jaloin lähtemään täältä. Hän halusi äkkiä pois täältä.

"Itse näytät voivan sitäkin paremmin." Ankoku tuumasi tuolle pienen hymyn keran, valehdellun sellaisen. Jos hän saisi yhtään päättää niin tuon pää olisi jo pyörimässä pitkin maata hänen toimestaan. Mutta koska se temppu nyt ei olisi mitenkään hirveän järkevää lohikäärme päätti sysätä sen ajatuksen ensikertaan- jos he nyt enää kohtaisivat.

"...Mutta mitä meinaatte tehdä minulle?" Ankoku kysyi sitten vielä. Hän kyllä tiesi edelleenkin sen uhan, että hänet saatettaisiin teilata tänne yhtä hyvin. Ja keskeltä kylää olisi tässä kunnossa vaikea paeta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Syys 05, 2009 11:46

Darius

Puoliverinen kertoi olevansa paremmassa kunnossa, vaikkei vielä vedossa ollutkaan. Hah, kukaan ei olisi heti vedossa sellaisen kohtelun jälkeen, joten tuota nyt ei voinut edes vähätellä heikkoudestaan. Se oli täysin luonnollista ja ymmärrettävää että akut piti ladata ennen kuin seuraavan kerran pystyisi taas pitkin maita ja mantuja hyppelemään.
"No hyvä" Darius totesi kotkan silmien tarkkaillessa puoliveristä päästä varpaisiin.. ei hän oikeastaan sanojaan tarkoittanut, kunhan puhui.
Darius naurahti kuivahkosti puoliverisen huomauttaessa että hän sensijään näytti voivan huomattavasti paremmin.
"Sain hieman paremman hoidon mitä sinä. Mutta älä ota sitä itseesi, ymmärrät varmaan arvoasteikon ja sen mukaisen hoidon" Darius sanoi virnistäen ja risti kätensä puuskaan.

Ankokun seuraavaan kysymykseen Darius kohautti olkapäitään.
"Emme mitään. Passitamme sinut matkoihin heti kun siihen kykenet, et sinä tänne saa jäädä lusmuilemaan, mutta emme myöskään aijo käännyttää tai värvätä sinua.. se on yleinen harhaluulo, emme me niiin epätoivoisa ole että jokaisen puolueettoman yritämme värvätä." Darius sanoi melko tylysti.
Ei, hän ei todellakaan aikonut tuota otusta edes yrittää värvätä. Eihän siitä tulisi mitään. Tuo oli tehnyt harvinaisen selväksi että ei ollut yhteistyöhaluinen, joten miksi edes yrittää? Sitäpaitsi puoliverisiä friikkejä heillä oli jo riittävästi, joten yksi lisää tai pois ei vaikuttanut asiaan ratkaisevasti.
Jaa pitäisikö puoliverinen tappaa siitä hyvästä että oli nähnyt haltia kylän? Ei, tuo ei varmasti tulisi takaisin löytämään.. ja vaikka tulisi, tuo ei mitenkään voisi johdattaa armejaa tänne riehumaan.. sitäpaitsi tuo tulisi aivan varmana saamaan turpiinsa mikäli kuvittelikaan edes hyökkäävänsä kylään... haltioilla oli parempi puollustus mitä itse kolmella vanhimmalla.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Syys 13, 2009 2:45

Ankoku

Ankoku ei voinut olla naurahtamatta haltian sanoihin. Luuliko tuo ettei hän tuosta tiennyt mitään? Totta kai hän saisi ulkopuolisena huonomman kohtelun kuin joku haltia kenraali, muttei se häntä pahemmin haitannut. Ei hän ollut kuolemassa vielä ja tuskin vielä moniin satoihin vuosiin. Ei ainakaan suunnitelmissa ollut.
"Totta kai. Olenhan vain... ulkopuolinen." Lohikäärme hymähti pienesti. Tosi ulkopuolinen joo.. Tietäisipä vain hänen ajatuksensa niin johan hän roikkuisi hirressä tai pää vedettäisiin poikki.

"Hmph, en ajatellutkaan jäädä tänne pyörimään.." Lohikäärme tuhahti melko töykeästi haltialle. Hän ei ole todellakaan tänne jäämässä pyörimään näiden suippokorvien jalkoihin, mutta pysyi siitä hiljaa. Ties vaikka loukkaisi herraa liikaa sanoillaan.
"Mutta mitäs sinä minua katsomaan? Vai kiinnyitkö minuun jo?"

//Töks, töks +_+ Ei ajatukset kulje... Mut älä pelkää kyl mä tän sun vastauksen jälkeen piippuun vedän ^^//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Syys 14, 2009 9:41

Darius

Darius vähät välitti mitä puoliverisen päässä liikkui, oli noita pikku maailmanvalloittajia ennenkin nähty ja tuhottu. Tosin jos Aran Ankokun ajatukset olisi lukenut niin tuo olisi varmaan roikkunut jo siinä hirressä... tai sitten kuningas olisi vain naurahtanut halveksivasti ja potkinut Ankokun ulos kylästään sen pahemmin noteeraamatta tuon ilkeitä ajatuksia tai suunnitelmia. Nyt käytiin sotaa hieman isomman vastustajan kanssa, ei heillä ollut aikaa leikkiä uudempien uudisasukkaiden kanssa.
Joten Darius tyytyi vain virnuilemaan viekkaan ärsyttävästi, sanomatta tuolle mitään.

Puoliverinen sanoi ettei aikonut jäädä tänne pyörimään. Hyvä, ei häntä tänne olisi huolittukkaan. Tuo tultaisiin potkimaan ulos kylästä heti kun pysyi tolpillaan.
Ja ei, Ankoku tuskin saisi loukattua Dariusta sanoillaan. Darius oli melko pitkäpinnainen ja oli kuullut ties mitä loukkauksia ja solvauksia taisteluiden aikana.. yksi sääntö olikin ettei toisten provosointiin saanut langeta, vihan sokaisema taistelija oli aina huonompi mitä rauhallinen.
"Ei, en kiintynyt, älä siitä huoli" Darius naurahti kuviahkosti ja sen pahemmin hyvästelemättä tai käytiään selittelemättä käänsi selkänsä tuolle otukselle ja lompsi matkoihinsa, jättäen puoliverisen oman onnensa nojaan.

//yush, se oli sitten siinä =3= Kiitus pelistä! //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3915

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Syys 18, 2009 5:11

//Ja Ankoku poistuu paikalta iloisesti kotiinsa... Happy end//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Paluu Sairastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö