Nell saikin sitten uuden lempinimen Karenilta, joka koetti nykiä käden itsellensä. Näihän siinä aina kävi, anna henkilölle sormi ja vie koko käden. Ei Nelladelia tosin haitannut - antoi käden mennä mukana, toivoen ilahduttavansa pikkuista hiukan. Tuon ilme pehmeni, pikku Karen oli jo onnistunut viemään tämän kapteenin sydänmen - toinenhan oli rohkea pikku taapero.
Nelladelin sormi irroitettiin viimein, ja Nell taittoi käden takaisin allensa, virnistäen hiukan. "Heh, olen tehty kyllä vähän vahvemmasta materiaalista kuin mitä annan ilmi - ei hätiä mitiä, en usko että Karen mitään vahinkoa saa aikaan.", tuo selitti, antaen näin nyt luvan Karenille vaikka nykiä hiuksista tai tökkiä naamaa tai kiivetä selkään jos tuo tahtoi. Kyllä Nell tajusi ettei toinen pahalla tarkoittanut, kunhan vain tutki asioita. Kapteenin huomio keskittyi tosin nyt Ednaan tuon kysymyksen kautta, ja tuo ei voinut kuin naurahtaa hiukan.
"Olen vanhempi miltä näytän.", tuo sanoi, virnistäen taas. "Ja aloitin nuorena. Lähdin teini-iässä lyhyelle matkalle, tarkoitus oli käydä läheisellä luostarilla. Olin kiinnostunut kuolemanjälkeisestä elämästä ja eri uskonnoista siihen aikaan...", parasta olla mainitsematta miksi. Tuo sulki silmät hetkeksi, muistellen menneisyyttään tarkemmin.
"Heti ensinmäisenä iltana, pikku matka-ryhmämme kimppuun kävi joukko nälkäisiä vampyyreja. Tulen Veljeskunta sattui olemaan alueella, ja onnistui tulemaan väliin - tosin olisin ollut kiitollinen jos he olisivat tulleet hiukan aiemmin.", hän sitten taputti kasvoillaan olevia arpia nopeasti, antaen hiljaisen vihjeen mistä nämä tulivat. "He ottivat loukkaantuneet mukaan yhteen piilopaikkaansa parantumaan, ja sieltä sitten sain kuulla mikä ryhmä oli kyseessä ja mitä he tekivät. Voit varmaan arvata miten kovasti innostuin - liityin heti mukaan kunhan kasvoni olivat parantuneet. Siitä sitten pari vuotta perus koulutus josta nähtiin mihin sovelluin parhaiten, ja siitä muutama vuosi lisää kentällä aloittelijana, vanhempien jäsenien kanssa keräämässä kokemusta.", Nelladel ikään kuin heräsi muistoistaan, ollen hiljaa pari sekunttia ennenkuin katsoi Ednan suuntaan.
"Pääsin kapteeniksi aika nuorella iällä, sitä en kiistä - kuulema niin taitojeni taistelussa ansiosta, kuin "Veljeskunnan periaatteiden elävänä esimerkkinä" olemisesta. Olen nähnyt useita loistavia sotilaita jotka eivät oikein ymmärrä että ei kaikkea tarvitse väkivallalla selvittää. Johtajat etsivät nimenomaan sellaisia henkilöitä kapteeneiksi jotka osaavat taistella, mutta ovat myös empaattisia, suvaitsevia, ja edes jossain määrin rauhallisia." - tosin tuon viimeisen kohdalla Nell paussasi, ja sitten tyrskähti. "Tuo viimeinen ei osu minun kohdalle, mutta hei, kaksi kolmesta on tarpeeksi hyvä minulle!"
Tuo sitten viimein lopetti hölinän, katsoen Karenia kiinnostuneena. "No heissan. Mites voin auttaa?"